Aurinkoista kesäiltaa!
Tänään on grillattu, käyty kesäkahvilassa ja nautittu muuten vain kesäisestä säästä. Silti pieni haikeuskin ehti jo iskeä, lähinnä ajan kulumisesta ja kesän kulumisesta. Tuntuisi nimittäin ihanalta pysäyttää kellot juuri tähän, ja jättää kalenterin lehti ikuisesti heinäkuun alkupuoliskolle, mutta eipä se kai ole mahdollista.
Olen aina ilmoittautunut kevätihmiseksi, mutta huomaan vuosi vuodelta rakastavani kesää jatkuvasti enemmän. Kenties viileämmät kesät ovat jollakin tapaa sitten olleet itselleni mieluisempia. Tai ehkä ihminen vain muuttuu? Vaikka edelleen pidän kevättä mielenkiintoisimpana vuodenaikana, antaa kesä isossa pihassakin jatkuvasti uutta ihailtavaa. Niin ihana kuin onkin nähdä nuppujen aukeavan, on asialla kuitenkin aina kääntöpuolensa.
Kesää on yhä jäljellä, ja niin on pionejakin. Silti maahan tippuvat terälehdet muistuttavat vuoden kierrosta. Aika aikaansa kutakin, ja tästä hetkestä pitää nauttia juuri nyt.
Vielä kerran pionipenkki täydessä loistossaan. Ihanaa iltaa! ♡
Sanopa muuta, miten ihana olisikaan pysähtyä juuri tähän heinäkuun alkuun ja nauttia rennosta lomailusta ja sopivan lämpöisistä kesäpäivistä
Upea pionipenkki sinulla!
Pitäisi keksiä keino, jolla tätä kesän mielentilaa saisi siirrettyä myös sinne marraskuun pimeyteen. Ehkä se hyggeily on ratkaisu tähänkin. Ja tietenkin ne muistot. Eli nautitaan nyt ja täytetään itsemme kesän ihanuudella.
Aivan upeita pioneita! <3 Hetkestä nauttiminen on kyllä tärkeä taitolaji
Kiitos, Piia. Tuo penkki on kyllä ihan paras osa pihaa!
Sitä hetkestä nauttimista ei varmaan voi edes liikaa harjoitella. Aina kun muistaisi avata silmänsä sille kyseiselle hetkelle ja nähdä ne kauniit puolet kussakin päivässä. ♡
Awwww! Noi pionit sulattaa kuvassa jo stressin, voi vaan kuvitella vaikutuksen niiden luona <3
Ja tuoksu! Niin ihanan huumaava! ♡
Tuo pioniaika on vähän kuin joulu. Siihen valmistautuu niin kovin, mutta se ilo on kuitenkin aika nopeasti ohi.