Olenkohan se vain minä, vai tuntuuko jostakusta muustakin, että elokuu tuli vähän kuin puskista?! Tälle kuun ensimmäiselle päivälle on ollut sovittuna kolmekin erilaista (melkolailla arkeen liittyvää) menoa, ja ikään kuin havahduin asiaan vasta eilen. Niin tosiaan, olin merkinnyt kalenteriini asioita, jotka ovat ajankohtaisia silloin joskus elokuussa. Sitten joskus aikojen päästä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Elokuun ensimmäisessä!

Palailimme eilen illalla reissusta, ja nukkumaanmenoni viivästyi tämän päivän puolelle. Niinpä tänä aamuna, kun kello pirisi vaativaan sävyyn seitsemältä (ei siis edes kovin aikaisin!), olisin voinut tehdä kauppaa vaikka raajoistani, jos olisin saanut vain painaa pääni takaisin tyynyyn ja olla autuaan tietämätön koko elokuusta. Mutta kuten itku markkinoilla, myös raihnaiset raajat ovat tässä talossa kesäloma-aamuna melko arvotonta valuuttaa. Ja kenties olisin ensimmäisen toisen kahvisaavillisen jälkeen jo tullut katumapäällekin. Mutta sen verran koville otti, että nyt on motivaatio kohdillaan tuon vuorokausirytmin korjaamisen kanssa. Jos nimittäin nyt alkaa painaa päänsä tyynyyn ilta kymmeneltä, saa vajaassa parissa viikossa melkoisen talletuksen unipankkiinsa!

Keskimmäinen tämän päiväisistä sovituista tapaamisista oli päiväkodilla. Meillä nimittäin koittaa uusi aika, kuopuksen aloittaessa päiväkotihoidon. Melkoinen muutos tutun ja turvallisen perhepäivähoidon jälkeen, ja asia, joka keväällä lomille jäätäessä vielä haudattiin sinne jonnekin mielen perukoille. Sinne elokuulokeroon. Toistaiseksi vielä päiväkoti tuntuu vähän kolkolta ja laitosmaiselta verrattuna maailman parhaaseen hoitotätiin ja kodinomaiseen hoitoon, mutta eiköhän me totuta!

Elokuu tuo aina mukanaan uutta, oli se sitten koulujen alkua tai kesälomien päättymisiä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, itselleni tämä on jopa vuoden vaihdetta suurempi puhtaalta pöydältä aloittaminen ja jollakin tapaa sellainen taitekohta, mitä elämässä vähän tarvitaankin; aloitetaan uutta ja uudella innolla! Ja vaikka moni nauraakin niille syksyn ja uuden vuoden ryhtiliikkeille, niin johan se olisi elämä tuomittua, jos välillä ei itse kukin hiukan puntaroisi esimerkiksi elämänsä terveellisyyttä. Minä ainakin myönnän, että juuri tuon nukkumisen suhteen on hyvä tehdä itselleen diiliä niin elokuussa kuin tammikuussakin! 🙂

Kuunliljoja pidetään vähän vaatimattomina kukkijoina, mutta oikeastaan nuo kukkavarret on aika hauskoja. Toki muutama lehti maljakossa antaa jo mukavasti vihreää sisustukseen, mutta kukkien kanssa noista saa jo ihan näyttävän kimpun olohuoneen pöydälle.

Mutta nyt viimeisiä lakanapyykkejä ripustelemaan. Ihanaa elokuun iltaa!