ruokavaliopohdintaa vaaleissa farkuissa

15.1.2018

Hupskeikkaa! Menipäs viikonloppu vauhdilla. Olisin voinut ihan vallan mainiosti ottaa yhden lisäpäivänkin, mutta minkäs teet. Vaikka toisaalta ei tässä uudessa viikossakaan mitään vikaa ole. Huomiseksi on jopa luvattu auringonpilkahduksia, joten eiköhän ne energiat siitä lähde viimeistään virtaamaan.

Vaikka tässä nyt ikään kuin sydäntalvea eletäänkin, päätin uhmata vuodenaikaa sen verran, että kaivoin kaapista vaaleat farkut ja valkoisen puseron. Piristää muuten ihmeen paljon tämä vaaleaan pukeutuminen. Tulee sellainen keveän iloinen kesäfiilis keskelle talvea. Nostin myös maljakkokuusen pois keittiön sohvapöydältä ja laitoin tilalle tulppaaneja. Vallan villiä miltei!

Olen tässä vuoden alussa vähän miettinyt, että mitäs tänne blogiin oikein kuuluisi kirjoitella. Ajan henkeen kai sopisi terveelliset reseptit ja jonkinlaisen itsekurin ilmaisu. Mutta tiedättekö kun ei oikein irtoa.Toki kaikki kunnia jokaisen itsekurille ja niille terveellisille herkuillekin, mutta itse en koe omaavani erityisen kovaa selkärankaa, enkä oikein jaksa sellaista tavoitellakaan. Siis sen jälkeen kun olen vuosia tehnyt töitä sen selkärangan unohtamiseksi. Ja toisaalta, syön herkkujakin jos siltä tuntuu, mutta arjen keskellä siihen harvemmin jää aikaa. Suosin sokeritonta, vehnätöntä ja maidotonta ruokavaliota, mutta koska mikään noista ei koidu kohdallani kuolemaksi, syön yleensä sitä mitä tarjolla on. Tosin meillä on tarjolla useimmiten sitä, mitä minä laitan. Ja mitä tulee tammikuun ihmedieetteihin ja kaikkeen karvaaseen ruokavaliopöhinään, väitän, että perus lautasmalli ei lihota ketään. Mikään ravinto-ohjeistus kun ei käske meitä popsimaan jättipusseja perunalastuja tai ostamaan suuria karkkipusseja. On myös ihan eri asia syödä kotona itse tehty jauhelihapihvi salaatin ja vaikka perunoiden kanssa, kuin hotkaista hampurilainen ranskiksilla. Sama pätee myös pitsaan. Mutta jotenkin juuri tähän aikaan vuodesta musta tuntuu, että kellun ajatuksineni jossakin yksinäisyyden valtameressä. Että pitäisihän sitä nyt kuitenkin vannoa vähintään jonkin ihmeruokavalion nimeen.

Juttelin tuossa vuodenvaihteessa yhden ystäväni kanssa, joka oli saanut ravinto-ohjeet alan ihmiseltä. Siis ihan listan, että mitä pitää syödä ja suurin piirtein mihin aikaan. Rasvat, hiilarit, protskut jne. Ja ystäväni päivitteli, että ihmisen pitäisi syödä sen ohjeen mukaan ihan hirveästi. Että oikein pahaa tekee, kun pitää syödä niin paljon. Samalla tämä ystäväni huomasi kuitenkin, että paino tippui. Ja vielä ihan ilman liikuntaakin. Syyksi hän ajatteli sitä, että söi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnon aterioita, eikä napostellut jatkuvasti jotain. Tiedättehän, karkki sieltä, karkki tuolta, ja tietty kaikki se, mikä jää lasten lautasille ruokailun päättyessä.
Niin että palatakseni siihen salaliittoteorioidenkin sävyttämään lautasmalliin, kyllä ne suurimmat ongelmat ovat enemmänkin aterioiden koossa ja kaikessa extrassa, mitä suuhumme tungemme. Toki on hurjan tärkeää herkutella joskus, on se sitten vehnäpohjainen kermakakku, tai sokeriton raakakakku. Mutta arjen ja juhlan välillä saa ja kuuluukin olla eroja. Että kun nyt ajan hengessä avasin sanaisen arkkuni aiheesta, on viestini jotakuinkin se, että syökää ruokaa. Kukaan ei kauheasti helmikuuta pidemmälle jaksa kärvistellä nälkäisenä ja ilman minkäänlaisia nautintoja. Siihen nautinto-osaan tosin kannattaa kiinnittää vähän enemmän huomiota. Toki jos tavoite on laihtua vain helmikuuhun mennessä, kannattaa varmaan kituuttaa itseään vaikka pelkällä vedellä (=ironiaa), mutta jos projektiaan ajattelee vuodelle 2018, kannattaa miettiä, että mitä sellaisia muutoksia voisi tehdä, jotka kantaisivat ihan sinne jouluun saakka ja kenties vielä seuraavan vuoteen.

Vähän ehkä eksyin aiheesta, joka taisi olla, että tuntuu, kuin ei olisi mitään järkevää sanottavaa päivänpolttaviin puheenaiheisiin. Mutta näemmä sitten kuitenkin oli. Mutta tämä tästä, huikkailkaa ihmeessä muitakin juttuja, joista tykkäisitte lukea. Kaikkea en varmaan suostu toteuttamaan, mutta sellaista blogin raameissa pysyvää voi toki aina toivoa!

Mutta nyt niitä perunoita keittämään, jotta ehditään neiti Koon kanssa jumppaan!

farkut ⎮ vanhat 2nd Day
pusero ⎮ vanha Vero Moda
kengät ⎮vanhat Sixtyseven

 

Tallenna


17 Responses to “ruokavaliopohdintaa vaaleissa farkuissa”

  1. Annika says:

    Hei! Kuvissa sulla on ihana ja nätti vaasi tulppaaneille. Mistä olet löytänyt sen? Mukavaa talvea! 🙂

  2. Satu says:

    Kerro sun päivästäsi vaikka ☺

  3. Anu says:

    Juurikin näin, ne on napostelut jotka lihottaa, mutta vaikka mielestäni en juurikaan napostele ja liikun useamman kerran viikossa aktiivisesti plus joka päivän koiralenkit, niin jostain ihme syystä paino on alkanut nousta eikä suostu stoppaamaan, alkaa kohta seuraavalla kymmenluvulla ja siitä en kyllä tykkää yhtään! Sinänsä on ihan sama mikä,paino on, mutta kun tämä nykyinen ei ole omalla hyvinvoinnin alueella… eli summa summarum tarvitsisin ravintoneuvoja, mutta toisaalta minä olen tosi huono toteuttamaan minkäänlaisia diettejä tms. olen elämssäni varmaan kerran aloittanut jonkun dieetin ja se taisi kestää päivän , musta vaan ei ole sellaiseen…

    • En usko minäkään, että onni löytyy ihmedieeteistä, toki joillakin tuokin varmasti onnistuu.
      Yksi merkittävä juttu joka meidän naisten painoon alkaa vaikuttamaan on myös aineenvaihdunnan heikkeneminen. Jossain kohtaa sitä huomaa, että se mikä parikymppisenä ei todellakaan nostanut vaakalukemaa, alkaakin helposti näkyä vyötäröllä. Ja onhan tuo toki miestenkin “ongelma”. Kroppa ei enää poltakaan levossa samaa määrää kuin ennen.

      Mutta kuten sanoit, sinänsä on ihan sama mikä paino on. Pääasia, että itsestä tuntuu hyvältä. 🙂

  4. Satu says:

    Heippa Emilia,
    Mielelläni lukisin ajatuksiasi opiskelustasi (vaikka ihan yleisellä tasolla) ja opiskelun ja arjen pyörityksen yhdistämisestä. Tykkään lukea aina-niin-ihania sisustus-, ruoka-, leivonta-, puutarha-, pukeutumis- ja kauneusjuttuja :). Olen saanut sinulta kivoja ideoita pukeutumiseen, sisustamiseen ja perheen juhliin sekä iloa arkeeni.

    Kivaa viikkoa sinulle 🙂

  5. Iira says:

    Kirjoittele ihan vapaasti mitä mieleen juolahtaa, varmasti tulee hyviä postauksia tänäkin vuonna 🙂

  6. Anna-Liisa says:

    Teilläkin täytetään kohta viisi 🙂 Pysytkö viime vuoden linjassa vai lipsuuko stressin puolelle?

    Meillä juhlitaan tänä vuonna ekaa kertaa ns. kaverisynttäreitä pe ja sukulaissynttäreitä la. Viimevuotinen postauksesi tytön synttäreistä oli minulle sillä tavalla merkittävä, että olen tänä vuonna antanut itselleni luvan tutustua pakastealtaiden tarjontaan ja tilannut lauantaille valmiin kakun. Perjantaiksi teen perus kermakakun. Meillä pieniä lisähaasteita lauantaille tuo yhden vieraan gluteenittomuus ja maidottomuus, asia on nyt huomioitu mm. tuossa kakkutilauksessa. Olen tällä hetkellä raskaana viikolla 32, joten kaikki helpotus asioiden järjestämisessä on vain plussaa. Joten kiitos sulle vuodentakaisesta “synninpäästöstä”! Joskus nää asiat on suorittajan päässä niin pienestä kii.. 🙂

    • Jep, viikon päästä! Ounou, mihin aika on kadonnut!?!

      Mutta hei, ei todellakaan lipsu stressin puolelle. Kakku on tilattu ja macaron leivokset ostettu. 😀 Ja muutenkin mennään ihan just niin helpolla, kuin suinkin. Tätä pystyin noudattamaan jo pojankin synttäreillä joulukuussa.

      Kovasti tsemppiä sinne, ja tosiaankin nyt nauti mieluummin synttäreistä ja raskausajasta. Kaikki hössöttäminen on meidän pään sisällä, ja vieraille ihan oikeasti riittää vähempikin! 🙂

  7. Kaura says:

    Ihanan freesit kuvat. Sekalaisia postauksia vain, reseptit, sisustus jne. 🙂

  8. Jarna says:

    Kuten yllä sanottu niin sekalaisia postauksia on kiva lukea. Opiskelujutut kiinnostaa myös! Teetkö pizzan kuitenkin vehnästä? Mulla on vehnätön ruokavalio pääosin, pizzan kohdalla en viitsi lipsua ja ihan ok vehnättömän pohjankin saan tehtyä. Jos sulla on joku vehnätön pohjaresepti niin sen kuulisin mielelläni. 🙂 Ehkä minäkin tänä vuonna osaan relata synttäreiden kanssa, ne kun ovat jouluna ja vievät aikaa ja energiaa jouluvalmisteluista aika lailla.. Mutta se on vasta loppu vuotta se. 🙂

    • Koitetaan pitää sillisalaattia yllä! 😀

      Nykyisin tulee syötyä aika vähän pitsaa. Ihan gluteeniton perusohje muta löytyy, samoin kukkakaalipohja on hyvä. Mutta jos nyt oikein pitsanhimo iskee ja haluan tosi hyvää pitsaa, niin sitten se on nollajauhojauhosta tehty vehnäpohja. Ei maailma siihen kaadu. 🙂

      Olen tässä oppinut, että olemme itse itseme pahimpia kirittäjiä. Vähän kun höllää, niin sitä ei synttäreillä huomaa kukaan muu kuin sinä itse. 🙂

      • Jarna says:

        Näinhän se on, relaaminen on yleensä parempi vaihtoehto! Pizzassa on vehnää niin paljon, että vatsa vetää umpisolmuun mutta joskus senkin kärsii hyvän pizzan edestä. Kun ei joka viikko. 🙂

Kommentoi