Onpa tosiaan ollut tauti. Joulu jäi hieman tyngäksi kun kuume kukisti heti tapaninpäiväiltana, mutta onneksi ainakin ne viralliset joulupäivät saatiin juhlittua. Me oltiin aattoilta pitkästä aikaa ihan vain perheen kesken. Vanhempani kävivät aamupäivällä, mutta muuten päivä meni ihan vain omalla porukalla. Liekö jotakin sairastumisen ennettä, mutta sattui niin, että nukahdin jouluaattona kesken päivän ja vetaisin reilun parin tunnin tirsat. En ole mikään päikkärinukkuja, joten siinä mielessä tuosta olisi kai voinut ennustaa tulevaa. Mutta päiväunien jälkeen tulikin sitten jo vähän kiire ruokien kanssa, joten en ehtinyt asiaa sen enempää pohtia. Meidän joulupäivä ei ollut ihan niin perinteinen mihin on totuttu, sillä pyjamapäivä vaihtui leffareissuun. Ostettiin liput uuden Frozen elokuvan ensi-iltaan jo marraskuussa, ja hyvä niin, sillä sali oli aivan tupaten täynnä. Kiva leffa ja kivaa aikaa yhdessä olemiseen. Tapaninpäivä menikin sitten perinteisesti vanhempieni luona, jonne myös siskoni perheineen tuli käymään.

No tapaninpäivän jälkeen en sitten ole juuri muuta tehnytkään kuin maannut sohvalla tai sängyssä. Eilen oli pakko hiukan raivata kotia ja kesyttää pyykkivuorta, mutta perjantai ja lauantain hetkellisestä talvi-ilmasta nauttiminen jäi valitettavasti ikkunan takaa ihailemiseksi. Toisaalta pitkän ja pimeän syksyn jälkeen uskon vakaasti, että talvi saapuu kyllä tammikuussa ja kun sairastelut on sairasteltu, hangista ja hiihtämisestä nauttiikin sitten ihan erityisellä riemulla.

Sellainen joulu meillä. Yhteistä aikaa ja lepäämistä. Tänään laitoin ripsaria ja yritin peittää punoittavaa nenääni. Josko se tästä taas. Kohti uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä!

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.