Silirimpsis ja perjantaita!
Se on ihmeellinen voima tuo aurinkoenergia. Kun koko viikon on saanut aamusta alkaen nauttia paisteesta, sitä on kuin jotenkin uudelleen syntynyt. Tuntuu, että energiaa on tupla määrä talven keskiarvoon ja vireystilan vuoksi aivotkin jotenkin lähtevät taas käymään. Syntyy ideoita ja inspiraatiota, mahdotonkin tuntuu taas mahdolliselta. Ja puhumattakaan siitä, mitä aurinko tekee ympäröivälle maailmalle. Maisemat värittyvät uudelleen ja oma kotikin näyttää jotenkin erilaiselta. Olen hengitellyt tällä viikolla pakkasilmaa keuhkoihini ja nauttinut valon lisäksi kuivuudesta ja kurattomuudesta. Nyt kun lunta ei tälle talvelle tullut, tuo pakkasesta nauttiminen on ihan älyttömän tärkeää. Kuin hengittäisi jonkin suodattimen läpi puhtautta ja raikkautta.
Toki siinä auringossa on se armottomuutensakin. Tällä viikolla on tullut tartuttua siivousrättiin kerran jos toisenkin. Valo paljastaa lasten kulkureitit ja ovenpieliin jääneet sormenjäljet. Ikkunat suoraan sanottuna huutavat päästä likakerroksestaan eroon, ja jokaisella kaapin ja laatikon aukaisulla mieleen tulee siistimisen ja järjestyksen tarve. Mutta kenties luonto on tarkoittanut sen juurikin näin. Että se mitä pimeään aikaan ei kuitenkaan jaksa tehdä, pysykööt myös pois silmistä.
Viikonloppuun on ihana siirtyä ainakin kohtalaisen siistissä kodissa, jossa tulppaaneja on kahdenkin pöydän piristykseksi (toisesta kimpusta kiitos ystävälle). Perjantai-iltaa aion viettää supermukavasti lasten kanssa kotosalla ja vapaaillasta nautiskellen. ♡
Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.
Sama täällä, bonuksena täällä on jäätävä sekasotku, tuo puolisko kun viimeinkin (!) innostui tekemään mm. ilmamlämpöpumpulle suojakotelon ja fiksailemaan noita edellisten asukkaiden lista- ym. muita viritelmiä. Noh, ehkä se tästä.
Ihanalle oikein ihanaa viikonloppua. ♥ – Tiina
Sanon silti, että melkoinen bonus tuo puoliso, joka (viimeinkin!) tarttuu noihin hommiin. Täällä ei oikein tapahdu mitään, jos lattaille jääviä sukkia ei lasketa. 😀
Nauti! ❤️Ihanaa loppuviikkoa! 😘
Hei Emilia! Kiitos ihanasta blogistasi, joka on tuonut minulle jo vuosia iloa vaikken ole tainnut koskaan kommentoidakaan. Erityisesti ihanat koti- ja puutarhakuvat ovat niin tunnelmallisia! 🙂 Haluaisin kysyä, en tiedä onko tämä oikea paikka, mutta kerroit aikoinaan kuinka teillä oli Leanderin kehto käytössä postauksen nimi jokin “nuku nuku nurmilintu” -tyyppinen ja pohdit kuinka aikanaan pinnasänkyyn siirtyminen sujuu. Meillä on nyt 2kk tytöllämme tuo kehto tämän blogin kautta inspiroimana ja mostin nyt tuota samaa kun aikanaan pinnasänkyyn täytyy siirtyä. Kuinka teillä siirtyminen sujui, kirjoititko aiheesta koskaan blogiin? 🙂
Terkuin tuore äiti Tampereelta
Oi ihana, miten muistat postauksen nimenkin! ❤️Jatko taisi olla Nukkuu nukkuu nurmilintu.
Kehto oli todella ihana ja pelkäsin tosiaan sitä pinnasänkyyn siirtymistä todenteolla, koska olihan siinä kyse niistä kallisarvoisista yöunista. Mutta, kuten niin moni muukin siirtymävaihe (tutista luopumiset ja kaikki muukin) tämäkin oli täysin kivutonta. Olen vähän sellainen ihminen, että pelkään ennakkoon aina kaikkea muutosta, mutta onneksi lapset ovat olleet suopeampia muutoksille. Muistan, kuinka joku suositteli Brion keinuntatassuja pinnasänkyyn, ja ajattelin, että keksitään sitten jotain jos ongelmia tulee, mutta ei tullut. Onneksi.
Toivottavasti siirtyminen sujuu mukavasti sielläkin. Ihanaa vauvan tuoksuista arkea sinne ja onnea uudenlaisen elämän alkuun! ❤️