Kaupallinen yhteistyö ⎮ Apetina & Indieplace
Kuten olen joskus kertonut, sain ensimmäisen oman kasvimaani jo lapsena. Olin ehkä tuollainen Klaaran ikäinen, hirvittävän innokas osallistumaan puutarhahommiin ja vähintäänkin sadettajan läpi juoksemiseen. Ensimmäinen kasvimaani tehtiin jatkeeksi äidin ja isän kasvimaalle, siihen suuren kasvimaan ja mansikkamaan väliin. Pieni käytävä rajana molempiin, jotta palstat eivät vain menisi sekaisin. Sain itse olla alusta asti puuhassa mukana. Katselin ja opettelin, kuinka isä teki maahan tasaiset vaot laudanpätkällä ja sain itse päättää mitä haluan kasvattaa. Ja tietenkin halusin kasvattaa kauniita ja herkullisia juttua. Kukkia, herneitä, porkkanoita ja retiisejä. Mielestäni naatilliset kasvikset olivat jotakin niin herkullisen näköistä, ja sellaista, mitä kaupasta ei jatkuvasti saanut. Tai ehkä mielikuva tuli elokuvista. Niistä paperisista kauppakasseista, joista pilkisti sekä vihreää, että pari patonkia. Niin tai näin, retiiseistä minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, tai siis makukuvaa, mutta mielestäni retiisi oli yksi kauneimmista kasviksista. Kuin minikokoinen punajuuri, pieni ja söpö.
Tänään palataankin retiisimuistoihin – niin hyvässä kuin pahassakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.
Kasvimaani kukat taisivat olla kehäkukkaa tai jotakin kuivakukkalajiketta, ne kun olivat tuohon aikaan suosittuja. Ikiviuhkot ja olkikukat. Enkä edes muista oliko kasvimaallani kukkia alusta saakka, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Herneelle isä rakensi pajunoksista kasvukehikon, ja muistan oikein hyvin, että satoakin tuli sen verran, että pääsin maistiaisille. Pienellä palstalla ei puhuttu litroista, vaan kyse oli nimenomaan siitä, että sai kokeilla itse. Oman maan pienet makeat porkkanat sai nostaa ylös niin puhtaina, että puutarhaletkua ei juuri tarvittu pesemiseen. Maasta nousi myös kauniin pulleita ja punaisia retiisejä. Niissä oli vain yksi vika ja se olikin sitten se maku. Voi että, miten karvas tuo pettymys olikaan. En pystynyt käsittämään, miten jokin niin nätti ja suloinen voi olla niin hirveän makuista. Tietenkin annoin ymmärtää, että olen suuri retiisifani, mutta tuskin näytelmäni meni läpi retiisien jäädessä maahan, naatti toisensa jälkeen nuutuen.
Itse uskon, että varsinkin kasvisten suhteen meitä kaikkia innostaa lajikkeiden ulkonäkö, kuten väri ja tietenkin ruokatrendit. Ei ne ehkä makua tärkeämpiä ole, mutta aivan varmasti vaikuttaa ostopäätöksiin ja haluumme kokeilla. Välillä jokin hedelmä tai kasvis pomppaa liki trendilajiksi ja pitäähän sitä tietenkin kokeilla ja käyttää lukuisilla eri tavoilla. Mutta sitten on niitä makuja, jotka eivät oikein vain ota sopiakseen omaan suuhun, ja vitsit, miten nololta se tuntuukin myöntää. Sitä sitten joko lyö hanskat tiskiin ja luovuttaa, tai vaihtoehtoisesti tsemppaa itsensä tottumaan. Niinhän me lapsillekin opetamme: Uusia makuja pitää maistaa useampi kerta, jotta suu tottuu. Ja tässä kohtaa motivaatio on kultaakin kalliimpi. Jos trendiruoka sisältää jotakin omaan suuhun sopimatonta, meillä on kuitenkin halu oppia ja tottua.
Vaikka katkera makutappio jäikin pienen puutarhurin mieleen, viljelyn ilo ei onneksi kadonnut. Kenties jopa sisuuntui entisestään, koska tässä ollaan. Itse kasvatettu on edelleen se parhaimman makuinen, ja nykyisin tuo pätee myös retiiseihin. Ihan vain retiisin kauniin värin ja ulkomuodon vuoksi, aloin vuosia myöhemmin totuttamaan suutani niiden makuun ja sittemmin kirpeät “minipunajuuret”, ovat olleet yksi kesän parhaista mauista. Omasta maasta nostetut tai muuten luomuviljellyt retiisit ovat herkkua naatista juureen, ja sopivat kesän salaattien, kalaruokien ja uuden perunan seuraksi.
Ristikukkaiskasveihin kuuluvan retiisin heimokavereita ovat kaalit, lantut, nauriit, rucola, piparjuuri ja maustekrassi, joka wasabinakin tunnetaan. Kaikista näistä voit maistaa kirpeän sinappiöljyn – toisista miedommin, toisista vähän vahvemmin.
Pienikin määrä retiisiä antaa kivasti väriä ja makua ihan tavalliselle salaatille, mutta kylmässä pikapikkelöidyt, eli hölskytetyt retiisit, ovat oikeasti niin julmetun hyviä, että niitä voisi napsia purkillisen yhdeltä istumalta! Jos et ole vielä kokeillut, tai retiisi tuntuu suuhusi liian sinappiselta, suosittelen kokeilemaan tätä herkkua. Huomaat ehkä, että retiisit on kuin tehty kesän ja uusien pottujen kaveriks ja hölskypurkki kuuluu olennaisesti kesäjääkaappiin! Tänään hölskyretiisit ja välimerellinen juusto maustavat leftover tyyliset lounasleivät. Kasvikset yhdistettynä Apetina-juustoon antavat ruoalla sekä makua, että rakennetta.
Jos lämmin ja tuhti lounas väsyttää talviaikaankin, niin kesällä varsinkin kesken päivän tekee mieli syödä jotakin kevyttä ja raikasta. Kuitenkin sopivasti hiilareita ja proteiinia, jotta nälkä taittuu. Oma nälkäni tykkää myös väreistä ja nälkä laantuu helpommin, kun hampaillekin on työtä. Ja entä ne edellisen päivän uudet perunat, joita ei raaskinnut heittää menemään?! Ei hätää, nekin tulee hyödynnettyä samalla.
Kesäinen leipälounas:
Valitse tumma tai vaalea, paahtoleipä tai limpunsiivu. Itse tykkään rieskoista, jotka eivät ärsytä vatsaa kuten ruis- tai hiivaleipä.
Kasaa leipäsiivun päälle pari edellisenä päivänä keitettyä uutta perunaa siivuina, pari haarukallista hölskyretiisejä, kananmunan siivuja tai lohkoja, sekä murustettua Apetina-juustoa ja rucolan versoja. Voit halutessasi pirskottaa päälle myös oliiviöljyä ja kiepauttaa suola- ja pippurimyllystä kierroksen. Juusto ja retiisi kuitenkin antavat makua jo yllin kyllin.
Hölskyretiisit:
n. 150-200g retiisejä
2dl vettä
1dl etikkaa
3/4 dl sokeria
1tl suolaa
Pese retiisit ja siivuta ne vihannesleikkurilla ohuiksi lastuiksi. Laita retiisit tiiviskantiseen purkkiin, mittaa vesi ja etikka, ja kippaa retiisisiivujen päälle sokeri ja suola. Lisää neste ja sulje astia huolella. Sitten vain hölskytellään, jotta neste pääsee jokaisen retiisiviipaleen väliin ja maut lähtevät liikkeelle.
Hölskyretiisejen kannattaa antaa maustua tunnin verran, ennen tarjoilua. Roseeviinin väristä lientä voi hyödyntää myös salaatinkastikkeessa. Avaa hölskytetty retiisipurkki varoean, jotta punainen neste ei värjää koko keittiötä tai vaatteitasi!
Näistä samoista leivänpäälisistä syntyy myös raikas perunasalaatti, joka sopii kaveriksi grilliruoalle tai savukalalle.
Vaikka minusta sittemmin kuoriutuikin liki kaikkiruokainen kasvisten rakastaja, työnsarkaa pitää tietenkin jatkaa omien lasten kanssa. Meidän pienet kasvulavat eivät toistaiseksi riitä kovinkaan monen lajikkeen viljelyyn, mutta kun joskus päästään tuonne piharakennuksen taakse ja saan vihdoin haaveilemani keittiöpuutarhan, omasta maasta saadaan nostaa myös uudet perunat ja ehkäpä omatkin lapset ovat ansainneet kotona kasvaneet mansikat ja herneet. Sillä vaikka kasvisten ulkonäkö ja trendit ohjaavat meitä kokeilemaan, on paras ja varmin tapa rakastua uusiin makuihin niiden kasvattaminen itse.
Välimerellinen juusto ja kirpeä retiisi ovat oiva makupari salaatteihin ja lisukkeisiin. Kokeile yhdistää makuja esimerkiksi bulgurin kanssa ja nakkaa mukaan myös tuoreita mintunlehtiä. Kesällä rento kokkailu tuntuu luontevalta ja lautaselle eksyy värejä kuin itsestään. Rohkeasti kokeilemalla niistä ei niin omaan suuhun sopivistakin kasviksista löytyy varmasti potentiaalia. Kasviksia on paitsi luvallista, myös suotavaa ahmia, ja kesällä jos koskaan tähän tarjoutuu oiva tilaisuus.
Kerro kommenttiboksissa oma kasvismuistosi, lempparikasviksesi tai se kasvis, josta haluaisit kovasti oppia pitämään. Kesäkuun aikana, kerran viikossa, kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € arvoinen K-Ryhmän lahjakortti! Osallistumisaikaa on viikko. Muistathan kommentoidessa jättää oikean sähköpostiosoitteen, jotta sinuun saadaan yhteys arpaonnen sattuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Lempikasvikseni on ehdottomasti porkkana! Toimii raakana, keitettynä, paistettuna, grillattuna, you name it!
Kaikki kasvikset on syömisen arvoisia ja aina voi ei niin tykätystäkään vähän maistaa.Ja tuo reseptisi menee kokeiluun.😊👍
Rakastan kasviksia ja niitä tulee syötyä enemmän kuin lihaa. Minulla on muutaman tietyt makuyhdistelmät jotka kuuluvat perusarkeeni. Näistä vanhin on leivän päälle kurkkua ja ripaus suolaa ja valkosipulimaustetta päälle. Tomaatti ja feta toimivat myös täydellisesti yhdessä, tähän rakastuin ekan kerran Bulgariassa. Sekä täytetyt paprikat joissa täyte vaihtelee, mutta ainakin aurajuustoa täytyy tolla.
Lempparikasviksia on esim. kukka-, parsa- ja ruusukaalit! Vaikka voisin listata suunnilleen kaikki muutkin kasvikset. Ainoastaan munakoisosta en erityisemmin välitä, siitä haluaisin oppia tykkäämään enemmän, koska on niin monia herkullisen kuuloisia munakoisireseptejä.
Lempparini on paprika 😊
Pidän kovasti paprikasta 😊
Kirsikkatomaatti on lemppari kasvis kirpsakkaan makeutensa ansiosta.
Kurpitsaa ,siis muutakin kuin kesäkurpitsaa pitäisi opetella käyttämään.
Lempikasvikseni on ehdottomasti kesäkurpitsa! Niin monikäyttöinen. Retisii on yksi juurikin niistä kasviksista mistä haluaisin oppia nauttimaan.
Haluaisin opetella valmistamaan jotain munakoisosta ja myskikurpitsasta. Molemmat näyttävät niin houkuttelevilta kaupan vihannesosastolla, mutta aina ne jäävät ostamatta! 😀
Haluaisin oppia pitämään herneistä! Ne kun ovat juuri niin söpöjä, mutta eivät vain uppoa.
Moikka,
Mun lempparikasvis on porkkana :). Sitä käytetään meillä paljon ja se sopii moneen. Olen kaikkiruokainen kasvisten suhteen. Laittaisin vielä enemmän kasvisruokia, jos vain muulle perheelle maistuisi kasvisruuat yhtä hyvin. Olen kuitenkin iloinen jo siitä, että lapset eivät nyrpistele ruokapöydässä parsakaalille, vaikka se ei taida heillä nousta vielä tähtikaartiin ;). Uutena ruokapöydän tulokkaana on munakoiso. Aiempien epäonnistuneiden kuivien munakoisokittanoiden jälkeen uskaltauduin uudestaan tarttumaan munakoisoon ja olen onnistunut kokkaamaan siitä maistuvia ruokia. Eli ainakin minulla lempparikasvisjoukko taitaa vaan laajentua 🙂
Parsakaali on jokapäiväinen ruuan lisäke minulla.
Kesäkurpitsa on lemppari! Monipuolinen kasvis,josta saa tehtyä hyviä maukkaita ruokia. Itse kasvatan nyt ensimmäistä kesää kesäkurpitsaa, toivottavasti saan hyvä sadon. Tykkään myös valmistaa värikästä ruokaa,käytän kasviksia monipuolisesti.
Lempikasvikseni on munakoiso! Harmi vaan, kun lapset ei vielä ole siitä oikein innostuneet niin tulee liian harvoin valmistettua. Lapsuuden parhaat kasvismuistot liittyy kaaliin, kun edesmennyt ihana mummini osasi valmistaa kyllä maailman parasta kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä ja -keittoa. Saksassa asuvat serkkuni kun matkustivat joka toinen kesä Suomeen, he tilasivat aina etukäteen mummin kaalilaatikon odottamaan laivalta saapuvia. 🙂
Syön kasviksia ja paljon! Kesällä ne maistuvat vielä niin paljon paremmilta, tomaateissakin on makua. Parsa ehkä tällä hetkellä herkuin😋
Samantapaisia lapsuusmuistoja minullakin – retiisestä en tykännyt ja oman maan porkkanat syötiin pyyhkimällä vain enimmät mullat nurmikkoon tai huljuttelemalla sadevesitynnyrissä. (Ja vielä hengissä! 😀 )
Ehkä retiiseille pitää antaa uusi mahdollisuus tällä sinun reseptillä! Vielä mahtuisi omaan maahan ehkä jotain kasvamaankin..ekaa kesää on kunnon kasvimaa ja odotukset pyrkii korkealle vaikka tiedän että maa on kovin rikkainen, joten voi olla että joutuu vähän pettymään… Mutta jo kasvimaalla möyriminen on ihanaa!
Varhaisperunat vanhempieni kasvimaalta ovat niin hyviä!
Syön tosi monipuolisesti kasviksia. Lempparikasvikseni on paprika monipuolisuuden takia.
Olen aina ollut huono syömään kasviksia lämpimänä. Keitoissa tai uunijuureksina, ei maistu. Nyt kun oma poika on 5kk,olen alkanut petraamaan asiassa. En halua näyttää lapselle omaa mallia että äiti ei syö kasviksia. Pikku hiljaa olen alkanut syödä keiton kasvikset. Grillattiin kasvisvartaita mökillä ja uitettiin ne bbg kastikkeessa ja kappas,niistä tuli lemppareita, joita tehdään nyt viikottain. Uskaltauduin myös maistamaan parsakaalia josta tein vauvalle sosetta. Olen niin ylpeä itseatäni ja tästä on hyvä jatkaa maistelua.
Haluan myös alkaa pihalla viljelemään kaikenlaista,kunhan tästä vauva vuodesta ensin selvitään :).
P.s blogisi on inspiroiva.
Minä tykkään aikalailla kaikista kasviksista. Olen ollut jossain välissä vuosia kasvissyöjä ja hyvin tehty kasvisruoka peittoaa liharuuat mennen tullen. Esimerkiksi kesäkurpitsa on herkkua monessa muodossa,niin keitossa kuin kesäkurpitsalätyissä hyvällä yrttisellä kastikkeella. 🙂 Pitänee kokeilla nuo retiisit. Retiisiä tulee harvemmin syötyä, mutta nyt kun laitoimme kasvilavaan sitä kasvamaan, täytyy laittaa tuo sinun reseptisi korvan taa. 🙂 Meillä poika 2 vee maistelee innokkaasti kaikkia makuja. Viimeksi tänä aamuna maistelimme kasvimaalla rucolaa ja valkosipulin vartta ja hän kommentoi: Namnam:D
Kesäkurpitsa raakana ja kypsennettynä eri tavoin on minun suosikkini.
Tuore lanttu ei vieläkään maistu.. Ruoissa tykkään kovasti mutta tuoreesta tulee vain kouluajat mieleen kun keittopäivinä olisi pitänyt ottaa tuorepala. En ottanut 😅
Monipuolinen ja maistuva kesäkurpitsa on lempparini! Maistuu sellaisenaan, lämpimässä, kylmässä, suolaisessa tai makeassa ruoassa! Fenkolia ja purjoa haluaisin oppia käyttämään seuraavaksi
Pinaatti
Varhaisperunat! Ja sokeriherneet, ihana isoäitini kasvatti niitä joka kesä.
Kirsikkatomaatit,kesäkurpitsa.
Just nyt lemppari on kesäkurpitsa
Melkein kaikki kasvikset ja juurekset on herkullisia, mutta kyllähän kotimaiset tomaatit ja kurkut ovat ihan superherkullisia. Juuresten osalta punajuuri on ihan ykkösherkku. Varhaisperunat ja voi on niin ihanan simppeli ja herkullinen yhdistelmä. Samaan haarukkaan vielä kevätsipulipala ja ai että kun on taivaallista.
Kurkku maistuu koko perheelle 😊
Haluaisin oppia pitämään munakoisosta. Ja oppia tekemään siitä herkullisia ruokia.
Kesäkurpitsa on oma suosikkini. Etenkin näin kesällä grillatessa herkullista 🙂
Punajuuri ja miniluumutomaatti on omat lempparini, nam.
Tykkään lähes kaikista kasviksista, mutta munakoiso on sellainen joka odottaa vielä herkkureseptiä. En vain ole saanut siitä sellaisia makuelämyksiä, että sitä kovin useasti laittaisin. Retiisit ovat taivaallisen makuisia paistettuna esim. Wokeissa. Suosittelen.
Oman maan varhaisperunat,voi kastikkeella. Omasta maasta myös salaatti tarpeet.
Kesäkurpitsa ja tomaatti eniten käytettyjä. Naurista ja lanttua haluaisin oppia käyttämään enemmän.
Munakoiso on jäänyt itselle oudoksi ja siitä haluaisin oppia pitämään 🙂
Rakkain muisto kasvimaalta on, kun lapsena meillä oli kotona pieni porkkanamaa. Sieltä nostettiin makeat porkkanat ohimennessä, huuhdeltiin vain sadevedellä ja miten ihanilta ne maistuivat!