lokakuun valo

02.10.2020

Ja niin katosi syyskuukin. Vihelsi vain mennessään. Muutama vuosi sitten olisin sanonut, että tästä alkaa se vuoden inhottavin osuus. Vuosi toisensa jälkeen kun hokee itselleen kuinka kurjia kuukausia nämä vuoden kolme viimeistä ovat, alkaa sitä väkisinkin uskoa sanomaansa. Asenne! Miten ihanaa onkaan ollut oppia tuon pienen sanan suuri voima. Loppupeleissä kun voisin jopa väittää, että olen esimerkiksi luovimmillani juuri syksyllä. Oivallukseni asenteesta on myös notkahduttanut vuosien varrella joulun merkitystä. Siinä missä ennen piti takertua jouluun kuin viimeiseen oljenkorteen, nykyään joulu tuntuu vuosi vuodelta vähemmän tärkeältä. Ehkä myös lasten kasvamisella on osuutensa asiaan, mutta luulen että joulukonservatiivi minussa alkaa kääntyä hieman liberaalimpaan suuntaan. Ei paljoa, mutta havaitsen muutoksen itse.

Meni myös vuosia, kun en oikein tykännyt tästä syksyn kellertävästä valosta. Nyt alhaalla roikkuva aurinko ja sen sävyt tuntuvat erityisen kauniilta. Samoin vahvat varjot ja kontrasti ylipäätään. Tänään ne liki pakottivat tarttumaan kameraan. Ja yksi juttu, jota en muuten koskaan uskonut sanovani ääneen liittyy daalioihin. Alan nimittäin jo hieman kyllästymään! Kyllä, nyt se on sanottu. Kaipaan rauhallisempia sävyjä kotia koristamaan. Tosin maalainen kun olen, pyörittelen vain silmiäni kaupan viidentoista euron vehnäkimpuille.
Toki keräsin tänäänkin isot kimput kukkia maljakoiden täytteeksi, mutta iloinen värikarnevaali alkaa jo pikkuisen tökkiä. Orastava minimalisti sisälläni on sekin pyrkinyt viime aikoina sanomaan jotakin. Karsi, vähennä ja yksinkertaista. Hassua miten suuri merkitys vuodenajalla ja valolla voikaan olla!

Viimeinen vuosineljännes on myös ehkä ihan hyvä syy katsoa jo tulevaan vuoteen. Suotakoon tämä, kun kaupatkin alkoivat myydä joulua jo syyskuussa! Joissakin asioissa olen totaalisen vanhanaikainen ja se on fyysinen kalenteri, jolla pidän pääni kasassa ja hallitsen aikaa. Vuosi toisensa jälkeen olen ostanut Moleskinen mustan ja kovakantisen weekly notebook -kalenterin ja nyt menossa taitaa olla jo kymmenes. Muistan jopa taannoin lähteneeni reissuun vanhan kalenterin kanssa, sillä olin alkuvuodesta säilyttänyt työpöydällä sekä uuden, että mennen vuoden kalenteria. Keskenään täysin samanlaisia. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotain ihan muuta. Kotimaisen kalenterin (suomalaisilla merkinnöillä, joskaan ei valitettavasti nimipäivillä, joita keski-ikäistyvä minäni jo kaipaisi) tilasin Papershopista. Rakenteeltaan se muistuttaa paljon Moleskinen vanhaa tuttua, mutta on visuaalisesti huomattavasti edeltäjäänsä fiinimpi.

 

Lokakuun pettymys:

Dirndl ja lederhosenit eivät pääse tänä vuonna ulkoilemaan. Ei palmikkokampausta ja juomalauluja.

Lokakuun alun note to self:

Älä ennakkotilaa yhtään daaliajuurakkoa ensi keväälle. Niitä on jo nyt aivan liikaa.
Myöskään kynttilöitä ei varsinaisesti tarvitse ostaa ainakaan pariin seuraavaan vuoteen.

 

Aarikan muki on PR-lahja ja Bo LKV:lle kiitos inspiroivasta Bo Living -lehdestä!


4 Responses to “lokakuun valo”

  1. Miia says:

    Hei Emilia, halusin vain tulla sanomaan, että pidän blogistasi mielettömän paljon. Olen seurannut sinua jo pienen ikuisuuden ja juuri muita blogeja ei listallani enää ole. Sinun kuvasi ja tekstisi vain paranee vanhetessaan. Yhtään ei haittaa sekään , että kirjoitat minun sydäntä lähellä olevista asioista 😉
    Tunnut olevan jalat maassa oleva tyyppi kaiken tämän pinnallisuuden ja hulluuden keskellä. Ja se on IHANAA! Blogiisi on ihana tulla hengähtämään ja nauttimaan kauneudesta.
    Ihanaa syksyä sinulle🍁Paras aika vuodesta minulle😉🍁

    • Voi kiitos, Miia!❤️ Minusta on ihanaa, että teitä ikuisuuden matkassa olleita on edelleen mukana! Kiitos myös tuosta “paranee vanhetessaan” -vedosta. Ihana kuulla! ❤️❤️❤️

      Eipä ne meikäläisen jalat oikein maata kauemmaksi ole koskaan irronneet. Mutta tykkään itsekin ihan tavallisista jutuista. 😅
      Ihan parasta syksyä myös sinne sinulle!🍁❤️ Minäkin ehkä vielä muutun syysihmiseksi. Tai jos en, niin ainakin melkein! 🤪

  2. Kaisa S. says:

    Moi Emilia! Harmillisen harvoin tulee nykyään jätettyä kommentteja lemppariblogeihin, mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että nämä kuvat on suorastaan taianomaisen upeita, meni ihan kylmät väreet! Huh ja vau! Ihanaa viikonloppua teidän perheelle!

Kommentoi