Kuten eilen huikkasinkin, me&i julkaisi tänään uuden kevät-kesä mallistonsa. Nyt täytyy sanoa, että on kyllä paras mallisto ikinä! Ihan liian monta tuotetta hyppäsi silmille. Muutama vaate, jotka on ihan pakko saada jo senkin vuoksi, että ne ovat selkeälinjaisia klassikoita, joita vaaekaappini huutaa!

LBD. Olen todennut, että itselleni en pikkumustaa voi valmiina löytää, paitsi juuri trikoisena. Se antaa tilaa pitkälle selälle, eikä vyötärön paikka ole niin millinpäälle, kuin jäykemmissä versioissa.

Collegemekko! Voihan ruskettuneet sääret, ja tennarit! Tämä on ensi kesän lempivaate! Kaupungille tai jalkapallokentän laidalle – täydellinen!

Sleeveless dress. Arkeen tai juhlaan, korkkareilla tai tennareilla. Asusteeksi koruja ja huivi. Väljä lantio, V-kaula-aukko ja istuva kietaisumallinen yläosa antavat muotoja kroppaan. Tämä on varmasti tasapaksun vartaloni pelastaja!

Ja, voihan jumpsuit! Rakkauteni näitä kohtaan ei ole laantunut.

Hhhmmm, farkkutytöstä taitaa kehkeytyä mekkotyttö! Ei vaan, slim farkut ja farkkushortsit ovat myös listallani. 🙂

Olen positiivisesti yllättynyt, miten paljon mallistossa oli itselleni todella mieluisia vaatteita. Koska en ole värikkäiden printtien käyttäjä, minuun tekee vaikutuksen juuri nämä selkeät linjat ja vaatteiden monikäyttöisyys. Reilun viikon päästä pääsen hipelöimään ja sovittamaan. Sitten nähdään, näyttääkö ne omalla rungolal yhtä hyviltä kuin mallien päällä. 🙂

Koko naistenmalliston pääset kurkkimaan täältä.

Kevät keikkuen tulevi, ja mukanaan se tuo tietenkin kaikkea kivaa ja uutta, myös pukeutumisen suhteen. Huomenna julkaistaan me&i:n uusi mallisto SS15, ja jännää tästä itselleni tekee se, että enpä ole minäkään päässyt mallistoon etukääteen kurkkimaan. Tai no, olen toki nähnyt  joitakin kuvia, esimerkiksi me&i:n Facebook-sivulla, mutta en koko mallistoa.

Jälleen mallistosta tietenkin löytyy iloista printtiä, ja meille vähemmän rohkeille myös hillitympää kokonaisuutta. Me&i:n naistenvaatteet jatkavat nousuaan, eikä kyseessä ole enää pelkkä lastenvaatemerkki, se on tullut viime vuosina todistettua. Omiin silmiin pomppasi tuolta paljastusten lomasta ainakin yksi me&i suosikeistani; Holey Cardigan, joka onneksi on mukana myös tämän kevään mallistossa.

Koska kyseessä on yksi vanhimmista yhteistyökumppaneistani, voin luvata, että jotakin mukavaa on tiedossa myös teille! Maltetaan kuitenkin talven edetä hetki keväisempään suuntaan!

Muutama poiminta viime vuosien suosikeistani. Neuleita, housuja, farkkuja, trikoota… Vaatteita joissa viihdyn.

Kevään mallisto on nähtävissä huomenna keskiviikkoa 28.1. 2015 meandin sivuilla. Kurkkimaan vain, ja kutsuja suunnittelemaan! 🙂

Ihanaa iltaa!

Ehkä yksi monikäyttöisemmistä ja kätevimmistä vaatteista on neulejakku. Siis joko jakun mallinen neuletakki, tai neulekankaasta ommeltu jakku. Ryhdikäs ja naisellinen vaate, joka kuitenkin on usein bleiseriä ja perus jakkua huomattavasti rennompi. Olipa kemut -postauksessa vilahtanut jakkuni ja sen alkuperä kiinnosti, joten ajattelin laittaa tänne vielä muutaman paremman kuvan kyseisestä vaatteesta. Kuten kommenteissa vastailinkin,  jakku on Saint Tropez -merkiltä, ja muistaakseni malli on nimeltään Boucle Jacket. Talvimallistosta siis, mutta varmaan jostain löytyy yhä.
Jos nyt unohdetaan tämä kyseinen yksilö, niin pidän ylipäätäänpidän jakkumaisista neuleista ja neulejakuista. Olemalla vähän molempia, neuletta ja jakkua, niillä pelastaa aika monta vaatepulmaa. Jakku tuo ilmettä ihan yksinkertaiseen mekkoon, siisteihin housuihin ja tavallisiin farkkuihin, mutta siitä saa jännän parin myös boyfriend -mallisiin lökäpöksyihin tai oikeastaan mihin tahansa. Jos siis tuntuu, että vaatekaapista ei tahdo löytyä mitään asukokonaisuudeksi kelpaavaa, kannattaa hankkia pari kivaa neulemaista jakkua, joilla hitsaa yhteen näppärästi asun melko erilaisistakin vaatekappaleista.

Itselleni on viime aikoina muodostunut pieni paljettifiksaatio, ja tämä yksilö on siistäkin syystä kovasti mieleeni. Koska korujen käytön suhteen vasta opettelen, saa paljeteilla ja helmikirjailuilla aika helposti sitä jotakin pientä blingiä arkeen ja asuihin. Yksi tämän talven ehdoton suosikkivaatteeni onkin ollut arjen blingblingit -postauksen paljettitoppi Löysinpä alennusmyynnistä ihan mahtavat kimaltavat ballerinatkin, enkä malttaisi odottaa, että saan yhdistää ne risoihin farkkuihin. Kevättä odotellessa siis näiltäkin osin!

Toivottelen mukavat tiistait. Vähän synkkää räntäsäätä, mutta ei anneta sen häiritä. Kyllä se aurinko sieltä jossain kohtaa taas pilkistää!

Mieheni piristi minua viime viikolla muutamalla syreenin oksalla, jotka jaksavat ilahduttaa yhä. Vaikka näistä puuttuukin se suomalaisen pihasyreenin tuoksu, tuovat hennon violetin, valkoisen ja vaaleanvihreän sävyt väistämättä palan kesää olohuoneen pöydälle.

Kun juhlahumusta on selvitty, ja herkut lähestulkoon tuhottu, tuntuu arkikin ihan mukavalle vastapainolle. Tämän päivän maanantai moodi oli oikeastaan rentouttava ja energinen. Hyvin nukuttu yö takana, ja edessä uusi viikko täynnä mahdollisuuksia.

Käväisin aamuulla nopeasti paikallisella Tokmannilla hakemassa vaatehuoneeseen uuden lampun palaneen tilalle, ja mitä ihanaa siellä olikin jo nostettu esiin; Siemenpussit, kukkamullat ja turveruukut. Ai että, mutta multasormeni alkoivat syhyämään. Jos vielä kuitenkin jonkun viikon toppuuttelisi itseään, ennen kuin aloittaa kylvöpuuhat. Lähinnä sen ajan voisi käyttää suunnitteluun ja haaveiluun. Kesän kaipuuta tosin ei helpota myöskään Glorian uusin numero, jonka pastellinen kansi laukaisi aivan hillittömän pioni-ikävän!

Kakkua jäi sen verran, että tänään saadaan vielä pienet jälkkärit, mutta muuten se kahdeksan munaa oli ihan hyvä määrä. Tosin syötiinhän sitä sitten santsit – ja santsin santsit. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa!

Jatketaan herkkujen parissa, mutta tarkastellaan tällä kertaa asiaa hieman eri vinkkelistä. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ja Cocovin kampanjassa, jossa tarkoitukseni on perehtyä superfoodien ihmeelliseen maailmaan, ja kenties samalla rohkaista teitäkin superfood-kokeiluihin.

Mutta, aloitetaan kuitenkin suhteestani näihin superruoka-aineisiin. Tässä kohtaa olisi tosi hieno päteä, ja kertoa, miten meidän lapset syövät vain ja ainoastaan hamppupannareita ja muita superfood-versioituja herkkuja, mutta myönnän, että tämä on osa-alue, josta olen ihan turkasen pihalla. Jos nyt ei oteta huomioon chian siemeniä, joita olen joskus aikanaan oppinut käyttämään proteiininlähteenä, ja kookosöljyä, jonka nimeen vannon pitkälle ihonhoidossa, olen superfoodeissa melkoinen noviisi. Kun lähdin pohtimaan syytä siihen, mikseivät superit ole vielä keittiötämme vallanneet, pääsin pähkäilyissäni avokadopasta-kompleksiini. Kärsin nimittäin herkästi vastareaktiosta kaikkea supertrendikästä kohtaan. Alan hylkimään ja torjumaan kaikkea, mikä keikkuu hypetyksen ja palvonnan rajamailla, ja vasta kun Hesari kirjoittaa avokadopastan olevan tylsää ruokaa, alkaa kiinnostukseni herätä. Sama on pätenyt superfoodeihin, raakakakkuihin ja raakasuklaaseen. Jos jotakin tyrkytetään joka tuutista, kiinnostukseni katoaa ja muuttuu enemmänkin ärsyyntyneisyydeksi. Niinpä superfoodien kohdalla kävi samoin, kuin useamman radiohitin kanssa; Samaa levyä kun soitetaan tarpeeksi kauan, alkaa se väkisinkin tympimään.

Yhteistyön myötä postipoika kuitenkin kantoi vuoden alkuun minulle paketin josta löytyi jos jonkinmoista jauhetta ja pulveria Cocovin pakkaamina. Tehtäväni oli kehittää raaka-aineiden pohjalta resepti, jonka voisin jakaa teille blogini lukijoille. Niinpä tässä taannoin, kun lapset sairastivat jonkinmoista vatsaflunssaa, ja olivat ruokahaluttomia, päätin piristää arki-iltaa lettukesteillä. Liekö pannarivalinta osa mukavuusalueeltani poistumista, sillä tuhannet protskupannarin ohjeet ovat aiheuttaneet kasvoilleni irvistystä jo parin vuoden ajan. Tuntuu, että niitäkin on ollut tyrkyllä ihan kyllästymiseen asti.

Siinä kun sitten hetken opiskelin tuotteiden sisältöä ja ominaisuuksia, löysin kohtalaisen hyvän kombon pannaritaikinaan. Pari lettua paistettuani poika jo juoksikin keittiöön ja huusi riemuissaan, että jee, äiti paistaa lettuja! Tässä kohtaa olin todella tyytväinen, että lapsen hajuaisti yhdisti uudet raaka-aineet varsin klassiseen herkkuun. Letut saivat kiitosta vielä pöydässäkin, ja huojentuneena tekstasin miehelleni, että meidän lapset syö hamppupannareita!

Pannukakut:

1dl kookoskermaa
2kpl munia
1rkl hamppuproteiinia
2tl psylliumjauhetta
1 tl kookossokeria
2rkl kookosjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
ja jauhettua vaniljatankoa maun mukaan.

Paistamiseen neitsytkookosöljyä

Vatkaa munat rikki ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna taikinan turvota n. 20 minuuttia.

Paista pannulla miedolla lämmöllä, ja käännä, kun letun pinta on hyytynyt. Voit tehdä joko pieniä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, tai suuria räiskäleitä.

Vaikka mikään ei tietenkään vedä vertoja omatekoiselle mansikkahillolle (siis sellaiselle vanhan ajan sokerihillolle), olen nyt ihastunut hiukan arkisempaan hilloversiooni, joka ei missään tapauksessa ole epäterveellinen herkku, vaan oikeastaan superteervellinen lisuke vaikkapa jugurtille tai rahkalle. Tätä kun voi hyvällä omallatunnolla lisätä vaikka puuron päälle, eikä ruokavalio muutu kuin hitusen terveellisemmäksi! Omaan makuuni mansikka on ihan kyllin makea ilman sokeriakin, mutta kookossokerilla “hillosta” saa tietenkin enemmän sitä sokerihilloa muistuttavamman, ainakin maultaa. Helppoudellaan tämä herkku loistaa myös siinä, että voit hyvin tehdä vaikka viikon satsin jääkaappiin valmiiksi. Näin ei tarvitse joka aamu turvotella siemeniä, vaan lisuke on valmiina.

”Mansikkahillo”:

 2-3dl viime kesänä pakastettuja mansikoita
n. 4 tl chian siemeniä
Kookossokeria oman maun mukaan

 Sulata marjat ja sekoita niiden joukkoon chian siemenet ja sokeri. Anna seoksen vetäytyä 30-60min, jotta siemenet tuottavat hyytelömäisen sidosaineen. Voit myös tehdä hillon valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Pannareiden paistaminen oli älyttömän helppoa. Takinasta tuli sopivan paksua, ja pikkuisetkin letut paistoin ihan isolla pannulla. Kääntäminen oli helppoa, ja pannarit pysyivät hyvin kasassa. Kookosöljy antaa todella kauniin ja kullanruskean paistopinnan, jota ainakin itse arvostan suuresti. Niin lasten suussa kuin omassanikin (ja lopulta myös mieheni suussa) pannarit maistuivat ihan tavallisille. Maultaan nämä eivät siis juurikaan eroa esimerkiksi amerikkalaisista pannukakuista.

Kookossokeri ja -öljy ovat löytäneet nyt tiensä keittiöön, ja varmasti pysyvätkin osana ihan tavallista ruuanlaittoa ja leivontaa. Psylliumin suhteen kokeiluni ovat vielä alkutaipaleella, mutta sen hyödyntämistä olen lähinnä meittinyt vähähiilihydraattisien leipien leivonnassa. OptiMSM -jauheesta kerron teille myöhemmin lisää, sillä siihen kiinnostukseni heräsi makukokemuksiakin tärkeämmästä syystä.

 Saamani tuotepaketti sisälsi Cocovin chian siemenet, hamppuproteiinin, kaakaojauheen, kookossokerin, OptiMSM-jauheen, neitsytkookosöljyn, psylliumin ja superfood trailmix pussin. Lisäksi sain testaukseen joitakin Cocovin välipalapatukoita, jotka tulikin maisteltua aika äkkiä. 😉 Kampanjasivulla on arvonta, jossa palkintona on samankaltainen starttipakkaus, eli mikäli kiinnostuit, käy ihmeessä osallistumassa!

Niin, ja antakaan nyt ihmeessä vinkkejä ja ohjeita, mikäli teillä sellaisia on. Kenties sitä hyvää oloa voisi vaalia myös terveellisemmällä ruualla!

Ja huomenna vielä toiset. Äh ja puh, vatsa on täynnä vaaleanpunaista “mansikkakakkua” ja kaikkea muutakin hyvää. Väsynyt on myös 2-vuotias, joten tänään mennään hyvillä mielin aikaisin nukkumaan. Kiitos kaunis ihanista viesteistänne ja onnitteluista. Palaan kysymystenne pariin myöhemmin. Tämä ilta ollaan vain, ja huilaillaan!

Mukavaa viikonloppua!

Pus!

Varoitus: Mikäli eilinen annos vaaleanpunaista riitti, ja ärsytyskkynnys ylittyi, klikkaa itsesi äkkiä ulos tältä sivulta! Nyt nimittäin pesee. Pinkkiä!

Ihanaa lauantaita!

Kyllä vain, synttäreitä pukkaa, ja tällä kertaa juhlissa on rehellistä vaaleanpunaista! Pidempään blogiani seuranneet saattavat muistaa ristiriitaiset tunteeni vaaleanpunaista kohtaan, kun perheeseemme pari vuotta sitten syntyi tyttövauva. Kastejuhlaan vaaleanpunainen oli edoton nounou, ja tuolloin juhlittiinkin lilan ja violetin sävyissä. Ristiäisistä tuli aikanaan tehtyä useampikin postaus, ja ne voit lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.

Violetti ja lila ovat edelleen lähellä sydäntäni, mutta suhteeni vaaleanpunaiseen on muuttunut. Käytän sitä nykyään jopa itsekin. Sanotaanko, että olen turtunut pinkkiin, ja kun pääsen valitsemaan kauniin hempeän vaaleanpunaisen, koen olevani voiton puolella kaikesta fuksiasta ja aniliinista, mitä nämä kaksi vuotta ovat eteeni kantaneet. Olen hurjan kiitollinen, että olemme saaneet kahden vuoden ajan siskontyttöjeni pieneksi jääneitä vaatteita. Siskollani tälläistä värirajoittuneisuutta ei tosiaankaan ole ollut! 🙂

Eilen paistuivat täytekakun pohjat ja pikkuleivät, tälle päivälle on siis enemmänkin täyttämistä ja koristelua. Voileipäkakkujen ja täytekakun kuorrutus ovat ainoita, mitä yleensä jätän itse juhlapäivään. Niin, ja toki muffinikuorrutukset ym. jos sellaisia on tarjolla. Jollakin hullulla tavalla nautin aina suuresti juhlien järjestämisestä, vaikka yleensä homma meneekin överiksi, ja tarjoiluja on monta kertaa enemmän kuin olisi tarvinnut. No, vuosi sitten tein 16 munan kakun, ja tänä vuonna tyydyin vain kahdeksaan. Tosin, molempina vuosina neljä munaa olisi riittänyt oikein hyvin, näin arvelen. Olen tässä suhteessa tullut äitiini. Ei, taidan olla vielä pahempi!

Tänään ripustellaan pompomit kattoon, ja Niilokin lupasi vielä leipoa pikkuleipiään Huomenna sitten juhlitaan.

Ai mutta pahus se siivous. No, jos huomenna ei paistaisi niin kovin kirkkaasti…

Hassu juttu, mutta vaikka tällä viikolla pakkasmittari on näyttänyt talvisempia lukemia, kuin esimerkiksi viikko sitten, oloni muuttuu keväisemmäksi päivä päivältä. Liekö valolla olla merkityksensä, vaikkei aurinko tänään suoranaisesti paistanutkaan.

Itselleni kevät on yleisesti vaaleampiin sävyihin siirtymista, vaikka toki kesävaatteet odottavat vielä pitkään sandaalikelejä. Jossain kohtaa omistin hyvin vähän mustia vaatteita, mutta parin viime vuoden aikana musta on hiipinyt salakavalasti vaatehuoneeni kätköihin. Mutta, se samainen syy, jonka vuoksi musta oli pitkään nounou -listallani, on saanut minut kaivelemaan esiin vaaleampia sävyjä. Minä nimittäin ajattelin pitkään, että ihmisen mieli on valoisampi vaaleissa vaatteissa. Pohjasin tätä kuulemaani väittämään, jonka mukaan valo ei pääse sieluun mustien vaatteiden läpi. No joo, huuhaatahan se, jos vaikka miettii nunnia, joiden pitäisi kai olla mustissa kaavuissaan hyvinkin valaistuneita. Mutta, jokin perä siinä on, että tunnen itseni energisemmäksi ja iloisemmaksi, kun vaihdan mustan kevyempään.

Tässä jokin aika sitten tein pikakatselmuksen kevään trendeihin ja huomasin, että musta on yhä vahvasti esillä. Toki kaveriksi ehdotetaan ikuista kevätklassikkoa, pastellisävyjä, mutta selkeä mustalinjaisuus jatkaa voitokasta tietään.

Niinpä ajattelin olla rehellisesti epämuodikas (edelleen), ja jatkaa sävyissä, jotka tuntuvat omilta. Tässä tämänpäiväinen kokoonpano.

Poika muuten kysyi tässä taannoin taas lempiväriäni, ja kun vastasin että “varmaan taupe“, jouduin pienen selittelyn eteen. Tosin olen kuullut monelta aikuiseltakin, että harmahtavan ruskeat ja rusehtavan harmaat lempisävyni eivät oikeastaan ole minkään värisiä. 🙂

Pusero|Zara
farkut|Please Jeans
pipo ja helmikaulakoru|H&M
rannerengas|Pernille Corydon
laukku|Mulberry
shaali|By Pias

Jahas, ja nyt rullavoileipäkakkuja loihtimaan! Ihanaa iltaa!

Sairastelua. Tylsä sana, mutta minkäs teet. Kuume on kyllä poissa, mutta rehellinen kausiflunssa vie voimat, samoin huutava korvatulehduspotilas, joskin tämäkin jo alkanut tänään helpottamaan. Tässä kun nyt olen pari päivää “lepäillyt”, toisinsanoen jättänyt blogin pois päiväjärjestyksestä, on ollut tietenkin aikaa miettiä yhtä jos toistakin juttua. En tiedä, onko se pelkästään hyvä asia ihmiselle, jolla on taipumus kelailla kaikkea vähän liiankin syvällisesti, mutta ajatustoiminta on tuntunut luonnolliselta, kun kaikki muu toiminta on rajoittunut sylinä olemiseen.

Kun on aikaa miettiä, ajatus karkaa väkisinkin siihen, mikä mättää. Tiedättehän, kipeänä lähestulkoon kaikki tuntuu kurjalta, ja elämä ihan hemmetin tyhmältä. Ja, toki se kipeänä oleminen on se, mikä mättää, mutta väkisinkin tulee ajatelleeksi myös vaihtoehtoa, entä jos en sairastelisi. Houkutteleva ajatus kaiken kaikkiaan, pysyä terveenä ja täynnä virtaa. Tämän ajatusketjun kautta päästään niinkin tavalliseen asiaan kuin kehon vastustuskyky, ja kykyyn puolustautua pöpöjä vastaan.

Skipataan suoraan vastustuskyky, joka meillä kaikilla on yksilöllisesti rakennettuna sisäämme. Samoin se seikka, että kehomme vuosien varrella myös oppii puolustautumaan tietynlaisia pikkupöpöjä vastaan. Unohdetaan käsienpesu ja muu hygieniaan liittyvä, ja keskitytään siihen mitä jää jäljelle:

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, liikunta ja hyvä peruskunto. Normaalipaino ja aktiivinen elämäntapa. Riittävä lepo ja uni, stressittömyys, rentous ja elämänilo, sekä kuulemma myös maalaiselämä, puutarhanhoito, pihatyöt ja koira. Pitkä lista asioita, joihin itse vaikuttamalla vastustuskykyään voisi nostaa, tai hioa ainakin paremmaksi. Koska kyseessä on itselleni jo neljäs nuhakuume viimeisen 12 kuukauden aikana, katson totuutta silmiin, ja myönnän käsi sydämellä, etteivät kaikki palaset ole kohdallaan.

Ajatusjuna kulkee eteenpäin, ja tartun kohtiin, joissa olisi huomattavasti petrattavaa. Liikunta, lepo ja säännöllinen ateriarytmi. Rakennuspalikat positiiviseen elämänasenteeseen ja elämisen iloon, niihin ehkä omalla kohdallani kaikken ratkaisevimpiin seikkoihin, kun mietitään vastustuskykyä ja energistä oloa. Nyt ollaan siis noidankehässä nimeltä aika.

Aikaa ei voi taikoa lisää, sitä ei voi ostaa, ja sen lainaamisestakin on tehty kuuluisa kasku, “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää“. Sitä on kaikilla saman verran, ja sen käytön suhteen lähinnä oma luovuus ratkaisee. Niinpä olen päättänyt olla luova. Koska tähän ikään mennessä olen oppinut tietämään, mistä energiani helpoiten ammennan (liikunta) ja mikä energiatasojani parhaiten vaalii ( 8-10 tuntia unta ja säännöllinen ateriarytmi), olen ollut lähinnä vain tyhmä joustaessani näistä muka kaiken muun kiireellisemmän vuoksi.

Niinpä heitän pakan pöydälle. En voi taikoa näille kulmille kuntokeskusta lapsiparkilla, mutta voin priorisoida muuten. Kenties edessä on blogittomia päiviä, kotijumppaamisen opettelua, ja tosi aikaisia aamulenkkejä vaatien tosi aikaisia iltaunia. Tavoitteena energisempi olo ja rennompi elämänasenne.
Kuukauden kokeilu, joka alkaa nyt!

Aurinkoa keskiviikkoonne!