Uusi viikko, uusi kuukausi ja uudet kujeet!
Olen haudutellut keväästä asti ajatusta pienestä hiusmuutoksesta. Ei mitään radikaalia, mutta jotakin piristystä kuitenkin. Ensin ei riittänyt rohkeus, ja kesällä en uskaltanut lähteä vieraissa muutosta hakemaan. Nyt kun pitkästä aikaa pääsen tänään luottokampaajani tuoliin, voisi pikku muutos ollakin ajankohtainen. Eikä sillä, etten pitäisi nykyisistä hiuksistani, vaihtelu kuitenkin virkistää!

Lähden tänään kampaajalle siinäkin mielessä innoissani, että on oikeasti todella ihanaa päästä hetkeksi pois kotoa. Pois tästä kaaoksesta ja hetkeksi pois tarrautuvan taaperon seurasta. Muistan nyt hämärästi, että esikoisenkin kohdalla oli tämä sama vaihe. Kun äiti ei saisi tehdä oikein mitään, ei mennä vessaan, ei laittaa pyykkiä koneeseen, ei syödä – ei mitään. Lohduton itku ja huuto, jos joutuu hetkeksi pois sylistä, kukaan muu ei saa pukea, pestä hampaita jne. Onhan se toki ihanaa olla lapselleen tärkeä, mutta tälläinen ripustautumisen kausi on myös raskas. Samaan aikaan kun miettii väkisinkin, ehtiikö halata tarpeeksi myös esikoista, antaa jakamatonta huomiota myös toiselle lapselle. Sitä joutuu väkisinkin katsomaan silmiin omaa rajallisuuttaan, ja sekös ihmistä kauhistuttaa. Mutta sitä se äitiys on; Jatkuvaa mittailua. Olenko riittävän hyvä, teenkö kaikkeni, voisinko enemmän…

Äitiyden kiemuroista maallisempiin aiheisiin; Tämän parituntisen vapaani kunniaksi ajattelin oikein jättää farkut ja villasukat kotiin. Voi kun tuntuukin taivaalliselta olla hetki ilman maalitahroja (jos siis kirjavia kynsiä ei lasketa)!

Mutta nyt mä kipitän jo!
Ihanaa maanantaita, uutta viikkoa ja syyskuuta kaikille!
Pus!

Hiphei, ja sunnuntai-iltaa!
Olen täällä ihan fiiliksissä, samaan aikaan iloisissa ja liikuttuneissa. Jalkapallojoukkueellinen pieniä miehiä, jotka saivat mitalit kaulaansa. Voi sitä iloa ja riemua, kunpa sen saisi purkitettua!

Jotta iloa saisi edes pikkuisen lykättyä eteenkin päin, annoin arvontakoneen valita Lotus Emilian kauniimpi arki -kisan voittajan. Tällä kertaa onnekkain oli Emmi, ja laitan voittajalle ihan just meiliä tulemaan. Toki, jälleen olisi ollut kiva palkita ihan jokainen!

Kuva on parin viikon takaa, nyt pianohuone on täynnä keittiön irtaimistoa ja tästä fiiliksestä ei ole tietoakaan. Tämä ilta kuitenkin huilataan. Annetaan sutien ja telojen pyhittää vapaailta ja levätään itsekin. Edessä on uusi viikko, ja jatketaan projektia huomenna uudella innolla!

Nyt toivottelen teille tunnelmalliset ja leppoisat illan jatkot, ja energiset uuden viikon aloitukset!

Viimeöisen aherruksen tulosta. Aamulla korjailtiin vielä katon maalipintaa, ja lattian kanssa pitää jatka paikkamaalauksia kodinkoneiden osalta. Voiton puolella kuitenkin ollaan, ja voi että kun tuntuu hyvältä! On siinä vain niin erilaista särmää uuteen verrattuna!

Aurinko paistaa, ja mieli on iloinen.

Ihanaa lauantaita teillekin!

Silmieni alla on teepussin kokoiset säkit. Vatsa kipristelee ja metelöi, olo on vetämätön, eikä oikeasti tekisi mieli kuin heittää hanskat tiskiin. Tai tekisi mieli ainakin välillä.
Sen siitä saa, kun skippaa liikunnat, unohtaa ateriarytmin ja jättää yöunet minimiin. Muutama päivä remonttiolosuhteita, ja kehoni reagoi ikävällä tavalla. Jotain on siis tehtävä, katsottava itseään peilistä ja pistettävä asiat kuntoon.

Tänään  vedin happea. Kirjaimellisesti nautin tuosta raikkaasta ilmasta, ja siitä että tämä on ensimmäinen sateeton päivä ties kuinka pitkään aikaan. Ulkoilut on rajoittuneet nopeaan koiran ukoiluttamiseen, postilaatikkokäyntiin, ja roskapussin viemiseen. Muuten olenkin jumittanut sisällä koko kuluneen viikon. Erilainen arki kaikkine väliaikaisratkaisuineen on työllistänyt aamusta myöhään yöhän. Syön kun ehdin, syön mitä keksin, siinä menneen viikon ravitsemuksellinen puoli. Ei hyvä!

Remontti tietysti jatkuu, sitä ei kukaan vihellä katki, mutta tulevien viikkojen varalle on myös pistettävä itsensä kuntoon. Koska moni asia vain on käytännön pakosta hoidettava illalla kun lapset nukkuvat, ei univajeeseen ole ainakaan hetkeen järin suuria helpotuksia tulossa. Päivärymi verottaa aamun varhaisia treenejä, eikä happihyppelyillekään ole jäämässä suuria aikoja.
Mutta, se kaikki minkä itsensä eteen voi näissäkin olosuhteissa tehdä, pitää tehdä nyt!

Hapenvedon lisäksi tänään on ruokaprepattu. Valmiita ruokia, valmiita annoksia. Kassikaupalla terveellisiä välipaloja, joiden nauttimiseen ei tarvita juuri keittiölaitteita.  Hitto vie, kroppani ei kestä noutoruokaa tai Lidlin paistopisteestä kiljuvaan nälkään ostettua pekoni-juusto sämpylää. Satunnaisesti joo, mutta kurssi on oikaistava mahdollisimman nopeasti!

Edessä on jälleen yötyötä, eli lattian maalausta. Silti jo yhden päivän jälkeen olo on parempi. Raitista ilmaa ja terveellistä ruokaa, ei siihen paljon muuta tarvita. Lopulta terveet elämäntavat ovat aika pienestä kiinni! Ja, kun nyt oikein ahertaa, niin ehkä viikonloppuun saa mahtumaan myös yhden treeninkin. Tosin siitä en ota stressiä, kyykkykävely pensselin kanssa menee sekin liikunnasta paremman puutteessa!

Tämän herätyksen kokeneena jatkan jälleen hommiani. Ennen hiekkapaperiin tarttumista pyhitän kuitenkin hetken ruokailulle. Niin kova kiire ei ole koskaan, etteikö omasta terveydestäänkin ehtisi huolehtia!

Voikaa hyvin. Ihanaa viikonloppua!

Sain eilen blogini lukijalta kommentin, jossa kyseltiin, olenko jo julkaissut keittiösuunnitelmani jossakin. Tajusin itsekin, että olen ihan tietoisesti jättänyt sen tekemättä, vaikka suoranaista syytä sille ei olekaan. Koen kunnon suunnitelmat kai jotenkin liian henkilökohtaisina. Ikään kuin esittelisi puolivalmista työtä tai jotakin. Olen myös niin fiilis ihminen, että ideoita pulpahtelee lisää päähäni joka päivä, ja toisaalta elän myös suunnitelmistani joustaen, sillä vanha talo on yllätyksiä täynnä, ja välillä on tehtävä kompromisseja.

Tarkkoja mittoja ja suunnitelmia tärkeämpänä pidän ehdottomasti fiilistä. Toki sisustamisessa on otettava huomioon myös ulottuvuudet, mutta koen itse remontin jonkinlaiseksi pohjatyöksi. Tauluksi, jolle lopullinen fiilis maalataan. Täysin sama keittiö kun voi näyttää niin erilaiselta erilaisissa olosuhteissa, ja eri asuun puettuna.

Fiiliksiä ja ideoita imen itseeni niin Instagramista kuin Pinterestistäkin. Joitakin ratkaisuja olen vuosien mittaan todennut hyviksi, toisia huonoiksi. Jokaisen trendin perässä ei ole pakko juosta, ja omaan fiilikseen ja ideaan kannattaa luottaa. Käytännöllisyys ei aina aja esteettisyyden edelle jne… Onhan niitä kehyksiä suunnitteluun jo siinäkin!

Onhan meillä toki piirustuksetkin olemassa, tarkat mitat ja laskelmat. Valmis kokonaisuus on kuitenkin vain omassa päässäni, ja sitä on hauduteltu ja jalostettu pitkään ja hartaasti. Pikku hiljaa se varmasti pääsee myös esiin täällä blogissakin. Tahdon kuitenkin nauttia myös matkasta, jokaisesta työvoitosta ja edistysaskeleesta.

Ja, nyt olisi vuorossa ensimmäinen erä valkoista lattiaa. Ei muuta kuin nauttimaan!

Ihanaa iltaa teille!

Kuvat ovat Pinterestin kitchens -taulultani.

Pieni päivitys remonttirintamalta. Vielä ei ole hymy hyytynyt, ja usko projektin etenemiseen on yhä korkealla. Toki välillä miettii, että olisipa kiva, kun saisi aamulla herätä, ja joku olisi vaikka sillä aikaa hionut lattian. Vaan eipä tule tapahtumaan, joten turha ihmeitä on odotella.

Vesipiste, uuni ja liesi, tiskikone sekä kylmälaitteet on vielä pystytty pitämään käytössä, mikä tietenkin helpottaa elämistä ihan hurjasti. Tarkoitus onkin roikottaa niitä mukana viimeiseen asti, sillä lattia on joka tapauksessa maalattava osissa. Myös yläkaapit ovat yhä seinässä, mikä taasen helpottaa astiasäilytystä.

Lattiasta on nyt korjattu se “the aukko”, sekä muutama puu hormin edestä. Ikkunoiden yläpuolelta on purettu vanha verholautakotelo, ja kattoa on jatkettu seinään asti. Myös listoja on saatu jo ylös paikoilleen. Noista edellisistä kaikki kiitos ammattilaiselle, joka viuhtoi täällä pari päivää hommia eteenpäin. Katto on maalattu kertaalleen (seuraavan kierroksen aloitan ihan kohta), seiniä ja lattiaa on paikoin tasoiteltu.

Tässä parin vuoden aikana useammassakin postauksessa on näkynyt esiin kaivettua vanhaa lattiaa, ja joka kerta olen saanut kommentteja siitä, että onpa ihana lattia ja ihanan värinenkin vielä. Aina joku on myös ihmetellyt, miksi käsittelemme lattiat, emmekä jätä niitä alkuperäiseen asuunsa.

Yritin tähän nyt kasata kuvia, joista näkee, miltä tuollainen esiin kaivettu lattia todellakin näyttää. Iloinen yllätys puulattia toki on, mutta ei se tarkoita, että sieltä on kaivettu esiin täydellinen valmiiksi maalattu pinta. Ehei, jos joku on aikoinaan tahtonut lattiasta päästä eroon, on siihen ollut syynsä, eikä vanhaa ole juuri säälitty. Paljon paljon helpommalla olisimme itsekin päässeet, jos paikalle olisi vain paukutettu uusi lattia, jonka maalaaminen on helppoa ja nopeaa.
Tämä keittiön lattia on ehdottomasti kaikista esiin kaivetuista parhaimmassa kunnossa, vaikka siihenkin jouduttiin tekemään paikkoja. Lattiassa on myös aikanaan ollut kiinteitä rakennelmia, ja sitä on maalattu useammalla sävyllä, mikä takoittaa sitä, että jossakin kohtaa lattia on täysin eri värinen kuin muualla, ja paikoin maalia ei ole ollenkaan. Ikkunaseinän edessä on myös tuollaista valkoista tasoitetta, jota muiden huoneiden lattiat ovat olleet täynnä.

Voi tietysti olla, että joku on joskus löytänyt sen täydellisen valmiin lattian vanhan alta, mutta kutsuisin sitä ehkä enemmänkin lottovoitoksi, kuin iloiseksi yllätykseksi.

Nyt vuorossa on katon maalauksen saattaminen loppuun, jonka jälkeen päästään käsiksi lattioihin. Mitään tasaista puuta vanhasta ei ole tarkoitus hioa, mutta maalin tarttumisen ja pysymisen kannalta vanhan maalikerroksen kevyt hiominen on tärkeää.

Että sellainen remppapäivitys täältä. Koitan vastailla kommentteihinne myös tämän päivän aikana!

Toivorikasta torstaita!

Myönnän, että ihan pikkuisen tekisi mieli vain valahtaa sohvalle ja tuijottaa ilta netflixiä. Tai aika paljonkin. Ei kuitenkaan auta, se on maalausta ja hiomista taas pikkutunneille asti. Nappasin itselleni kolmen euron piristyspuskan tienvarren auringonkukkapellolta. Tuon auringonkukkapellon listaan muuten yhdeksi parhaimmaksi puoleksi kotikunnassani!

Eipä täällä ehkä kukkakimppu nyt ihan oikeuksiinsa pääse kaiken kaaoksen keskellä, mutta tuokoon se nyt kuitenkin jotain iloa pitkiin päiviin.

Lapset nukkumaan ja pensselit heilumaan. Vuorokauden tehokkaimmat tunnit ovat vasta edessä!

PS. Vielä tämän illan ehtii osallistua kauniimpi arki -arvontaan!

Täältä remonttikaaoksen keskeltä ajattelin heittää ilmoille kivan sisustusaiheisen arvonnan. Niinhän se vain on, että vaikka paikat olisivat kuinka keskeneräiset tahansa, sitä väkisinkin karkaa ajatuksissaan siihen sisustamiseen. Indiedaysin ja Hobby Hallin kampanjassa paino on juurikin siinä sisustamisessa, vaikka toki Hobby Hallin valikoimissa on paljon muutakin.

Kuten kahtena edellisenäkin syksynä, keräsin jälleen postaukseksi joitakin omia suosikkejani Hobby Hallin sisustusvalikoimista. Jaoin tuotteita kuviin värifiiliksen mukaan, vaikkakin omassa kodissa suosin koko palettia mustasta lämpimään luonnonvaalean ja puun sävyihin.

 Vanhassa talossa mattojen merkitys korostuu näin syksyllä. Kun lattian raoista alkaa tulla kylmää ilmaa, on viimeistaan aika hoitaa mattotilanne kuntoon. Hobby Hallilla on aina ollut hyvä mattovalikoima, eikä se tee poikkeusta tänäkään syksynä. Pehmeitä villa- ja nukkamattoja, sekä helppohoitoisia yleismattoja kuraisten kenkien varalle.

Paimentolaistunnelmaa luo Design Nomadin luonnonvalkoinen villamatto, ja värillään, sekä kuvioinnillaan, hurmaa Koodi Grado  -nukkamatto.  Koodi Maya tyynynpäälisissä on juuri sitä jotakin, ja Nauvo rottinkituoli taasen vetoaa kauniilla harmahtavalla puunsävyllään. Koodi Enni -yleismatot ovat mieleeni paitsi väreiltään ja kauniilta korinpohjakuosiltaan, myös helppohoitoisuutensa vuoksi. Meillä ainakin alkaa nuo eteisen ja kuistin puuvillamatot olla sen verran märkiä ja kuraisia, että on aika vaihtaa mattolaatua hiukan kestävämpään.

Itselleni puhdas mustavalkoisuus on sisustuksessa turhan jämerä pari, mutta pieninä määrinä musta ryhdittää vaaleita luonnonsävyjä sekä utuisen harmaata värimaailmaa.

Koodi Iida -puuvillamatot ovat väreissään hyvä esimerkki mustan, harmaan ja luonnonvaalean liitosta. Luhta Homen Palmikko- ja Orsi -korit ovat loistava tapa lisätä sisustukseen ripaus mustaa, kun taas mustavalkoinen Koodi lehmäntalja on näyttävä valinta vähäeleiseen mustavalkoiseen sisustukseen.

Luonnollisesti mielessäni pyörii myös erilaiset keittiöjutut. Uuden keittiön myötä koitan itsekin pyrkiä siihen, että kaikella tavaralla on jokin käyttötarkoitus, mutta samaan aikaan ne tavalliset käyttöesineet olisivat kauniita, eikä kaikkea tarvitsisi kätkeä kaappeihin (joita meille ei siis hirveästi tule). Omasta mielestäni kaunis keittiö syntyy kauniista keittiövälineistä, ei niinkään erilaisista sisustustavaroista.

Keittiöpuolelta tärppejä, joita ei tarvitsisi piilotella kaapissa:
Jamie Oliver -malliston yrttileikkuri, mortteli sekä valkosipulipuristin. Kauniin harmaat uunipata ja uunivuokapari.

Mutta, kuten tapana on ollut, yhteistyössä Hobby Hallin kanssa järjestämme teille myös mukavan kilpailun.
Näiden omien lempparieni pohjalta Hobby Hall valitsi teille palkintosetin, johon kuuluu Koodi Maya -tyynynpääliset, sekä Luhta Home Orsi -koripari, joka toimii sekä säilytyskorina, että pienenä pöytänä.

Palkintoa pääset tavoittelemaan linkkaamalla kommenttiboksiin oman Hobby Hall sisustussuosikkisi, ja perustelemalla valintasi. Aikaa on kokonainen viikko, jätä siis kommenttisi viimeistään tiistaina 2. 9. 2014

Eli ei muuta kuin osallistumaan. Minä jatkan täällä kaaoksen parissa!

Mukavaa päivää!

Jokainen remonttia tehnyt on varmaan törmännyt työskennellessään jonkinlaiseen odottamattomaan ylläriin. Varsinkin, mikäli remonttikohde on ollut hiukan vanhempi talo. Kuten olen ennenkin todennut, yllätyksiä on kahta sorttia: Sekä ikäviä, että hyvinkin iloisia!

Keittiöremonttimme alkuun lähtö on odottanut lattiantekijää. Kuten kahdessa edellisessäkin huoneessa, oletus oli, että keittiön laminaatin alta löytyy kovalevy, ja sen alta purut ja koolaus. Näin jokainen tässä talossa aikaisemmin remontoinut meille sanoi, ja tästä syystä meillä on uudet lattiapuut 50 neliön keittiöön, ja varaus kirvesmiehestä näille parille päivälle.

Eilen aloitimme keittiön purkamisen, laminaatti kasattiin pois, sitten käärittiin solumuovit jne. Esiin tuli korkkipaloin päälystetty kovalevylattia, jossa kuitenkin oli kohta, joka on aina antanut laminaatinkin läpi periksi. Paikka, jossa lattia kelluu ikään kuin tyhjän päällä. Tätä notkoa kun sitten aloimme paremmin tutkia, kävikin ilmi, että meillähän on keittiössä komea puulattia! Notkelma lattiassa on paikka, johon on aikoinaan katkaistu kaksi lämpöpatterin putkea.

Ja, siinähän me sitten revittiin puoli kahteen asti yöllä. Ensin noita korkkimaton paloja, ja sitten kovalevyjä. Ja vaikka olin alkuillasta jo ihan naatti keittiön tyhjentämisestä, löytyi niitä voimia kummasti lisää kun lattiaa tuli koko ajan enemmän näkyviin.

Klaaran kummisetä poikkesi eilen käymään, ja joutui hänkin talkoisiin. Mutta ilman apukäsiä keittiön lattia ei tänään näyttäisi siltä, miltä se näyttää. Nyt kirvesmies saakin paikkailla ja korjailla vanhaa lattiaa uuden lattian rakentamisen  sijaan.

Tänään on nyt tarkoitus paikata esim. se notkokohta, joka paljasti keittiön lattian todellisen luonteen. Jollakin konstilla putkenpäät pitäisi mahduttaa lattian alle.  Myös pari muuta kohtaa vaatii puiden vaihtoa, mutta muuten lattia onkin sitten siistimistä vaille valmis maalattavaksi!

Sanonpahan vain, että on ihania nämä yllätykset!

Kovaa työtähän tässä on edessä, jo pelkästään jätteen kantaminen ja kuljettaminen nappaa aikaa valtavasti. Mutta vanha puulattia on aina vanha. Siinä on niin paljon enemmän luonnetta, kuin uudessa, ja nyt mä olen ihan äärettömän onnellinen!

Melko tarkkaan kaksi vuotta olen odottanut tätä hetkeä, ja nyt se on tässä. Laminaatin on aika väistyä uuden puulattian tieltä!

Leivottiin Niilon kanssa pullaa, vihon viimeisen kerran tässä keittiössä. Uuden suunnittelu on vain niin mukaansa tempaavaa, että viimeinen pellillinen pääsi äidiltä vähän tummaksi. No, iso kasa pullia ja keitto liedellä porisemassa. Eiköhän me siitä saada remonttieväät kyhättyä pariksi päiväksi vähän poikkeuksellisissakin olosuhteissa.

Koko talo on sekaisin, ja tavaraa on siellä täällä. Vielä pitkä ilta edessä, sillä huomenna keittiön pitäisi olla tyhjä heti aamusta.

Pahoittelen, että kommentteihin vastailu on nyt jäänyt. Koitan kiriä huomenna jossakin välissä ja korjata virheeni.

Ihanaa iltaa teille!