Olen tänä kesänä usein harmitellut, ettei matkassani ole kulkenut kunnollista kameraa. Ihan vain kun jo kotimatkan varreltakin löytyisi paljon kivoja juttuja kuvattavaksi. Tänään nappasin lenkille vanhan järkkärini, joka on huomattavasti nykyistä kameraa kevyempi kuljettaa. Valitettavasti kuvien laatu ei vain tällä laitteella ole paras mahdollinen.

Tänä kesänä naapurustoon on muuttanut uusia tuttavuuksia. Nämä suloiset villapukuiset taisivat olla vähintään yhtä kiinnostuneita kuvaajasta, kuin kuvaaja heistä.

Mulla on äärettömän hyvä tuoksumuisti. Erilaiset hajut laukaisevat mielessäni muistoja hyvinkin kaukaa menneestä. Lampaiden tuoksu onkin kuljettanut tänä kesänä vahvasti lapsuuteen. Sinne ihan ensimmäisiin elinvuosiini. Lasken lampaat ja hevoset samaan ihanien tuoksujen kategoriaan, vaikkei tosin nenäni ole kovinkaan herkkä muillekaan maaseudun eläjille. Kaikkeen tottuu.

Ehkä nappaan kunnon kameran huomenna matkaani. Pitäähän nämä kesäasukkaat tallentaa myös hieman laadukkaampina otoksina.

Näissä tunnelmissa toivottelen teille kuitenkin ihanaa iltaa.

PS. Rakastan tuota kypsien viljapeltojen sävyä. Ihan mahtava!

Pitkää lahjetta ja pitkähihaista paitaa. Sää on muuttunut selvästi syksyisempään (tai suomalaisempaan ) suuntaan. Aamulenkille olen jo vetäissyt shortsien sijaan juoksutrikoota jalkaan,  ja eilen fillaroidessa suojasin jopa käsivarsiani. Ilmassa on selvästi sellainen syksyn kosteus!

Viilentynyt sää antaa muutenkin mahdollisuuden hiukan monipuolisempaan pukeutumiseen. Myönnän, että olin jo lopen uupunut hellemekkojen pyörittämiseen ja pyykkäämiseen. Toki on kiva, ettei ihan toppatakissa vielä tarvitse kulkea, mutta pukeutumisen kannalta juuri tälläinen sää on eniten mieleeni. Siis jos sadetta ei lasketa!

Keväällä ostamani vaaleat kesäfarkut ovat säästyneet vähällä käytöllä. Ei puhettakaan farkkujen pukemisesta, kun elohopea kiipeää kolmenkympin kieppeille.  Mutta nyt, pilvisen päivän asuun ne sopivat mitä parhaiten. Kesäkengistä ja kesäisistä koruista en niistäkään tahtoisi vielä luopua. Toivottavasti syksy jatkuu kohtalaisen lämpimänä ja kauniina.

Rakkauteni huiveihin kiittää sekin viileneviä säitä. Kaulan ympäri heitetty suuri kangas kun tuo jonkinlaista turvaa. Tänään ohjelmassa onkin huivien järjestelyä, pesuohjeisiin perehtymistä, ja todennäköisesti myös pesulakassin pakkaamista. Siis tavallisen tylsän arkipyykin lisäksi.
Toki syksyn saapuminen jollakin tapaa myös ahdistaa ja pelottaa. Varsinkin se pimeys ja synkkyys. Mutta yritän kaivaa esiin syksyn parhaat puolet ja keskittyä niihin. Kenties tällätavoin valon puutekaan ei iske niin lujaa!

Tämän keskiviikon parhaiksi puoliksi pitää ehdottomasti listata mutakakun puolikas, joka eiliseltä jäi. Jaksaahan sitä kaikenlaista, kun saa laskea iltapäiväkahvin varaan myös sokerihampaansa! Kakun ohjeen olen joskus kirjoittanut piece of cake -postaukseen.

Ihanaa keskiviikkoa teillekin.

farkut : 2ND  DAY
pusero : H&M
kengät : Scholl

Nimpparitervehdys Klaaroille!

Täällä on ollut oikea hulinapäivä, ja kun vihdoin tilanne rauhoittui, totesin kameran akun lyövän tyhjää. No, huonoa tuuria!
Uunissa on tänään paistettu karjalanpaistia, ja tietysti nimppariherkkuja. Päivänsankari on yhä hiukan flunssainen, joten isommat juhlallisuudet saavat nyt tällä kertaa jäädä väliin.

Lasten flunssakierre käy kieltämättä jo omillekin voimille (tai oikeastaan hermoille), ja niinpä olen tänään nauttinut pienestä breikistä arjen keskellä. Aamulenkin jälkeen lämmin ja pitkä suihku, sekä rauhallinen aamupala. Pääsinpä vielä reiluksi tunniksi istumaan kynsihuoltoon! Ihan mahtava tiistai!
Tauko tekee todellakin hyvää, ja huomaan, että näin kesän jälkeen, kun lasten kanssa on ollut erityisen tiiviistii ja keskenään, tulee pieni irtiotto kotikuvioista enemmän kuin tarpeeseen. Eikä sen todellakaan tarvitse olla mikään suuri loma! Hetki omaa aikaa, ja taas on akkuja ladattu!

Vatsa kurnii, ja suklaakakku houkuttelee kimppuunsa, joten pitemmittä löpinöittä lähden kattamaan pöytää.
Kaunista Klaaranpäivää kaikille!

Tälläisenä sateen viilentämänä iltana iltapalakin maistuu ihan eri tavalla, kuin hellepäivän jälkeen. Meillä flunssavuoro kiertää, ja nyt vuorossa on perheen pienimmän koetteleminen.

Kauppareissu sateeseen ei tänä iltana jaksanut kiinnostaa, ja iltapala piti nyhjäistä siitä, mitä kaapista löytyy. Jotta ihan ei puurolinjalle jouduttu, (ja äiti säästyi sämpylätaikinan teolta) juolahti mieleeni teeleivät! Niin yksinkertaista ja helppoa, ja silti olin unohtanut nämä herkut!

Pikkuleipurin avulla leivät valmistuivat hetkessä, ja maistuivat sen verran hyvin, että pitää kuulemma leipoa huomennakin! Joskus vähemmän on tosiaan enemmän!

Teeleivät n. 9kpl

3dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
3tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1dl juustoraastetta
50g voisullaa
2,5dlmaitoa

Sekoita kuivat aineet sekaisin keskenään, lisää viimeisenä joukkoon rasva ja maito.
Lusikoi leivinpaperille pieniä kasoja, ja taputtele jauhojen avulla leivät litteiksi.
Pistele vielä haarukalla reikiä leipään, ja heitä uuniin.
N. 225°c ja 15 minuuttia.

Me tehtiin heti suosiollla pari satsia. Maistuvat ihan sellaisenaan, ja tai voikkarina. Toki myös teenkin kanssa, mutta me juotiin kaakaota. Nam!

Ihanaa iltaa!

Onhan se uusi viikko mukava aloittaa iloisena ja onnellisena. En muista, koska olisin ollut viimeksi näin innoissani jostakin! Olen haahuillut keittiössä, hypistellyt tavaroita, ja siirrellyt asioita paikasta toiseen. Pohtinut, miltä mikäkin näyttää sitten uudessa keittiössä. Samalla tietenkin on pitänyt pohtia, minne kaikki keittiön huonekalut siirretään remontin ajaksi, miten toimii ruokahuolto ja arki, kun talon suurin ja tärkein huone on pois pelistä.

Meidän keittiösuunnitelmat ovat muuttuneet todella paljon niistä ensimäisistä, joita teimme kun pari vuotta sitten muutimme tänne. Hyvä niin. Tuolloin en ollut varma ihan joka ratkaisusta, nyt sen sijaan tiedän tarkalleen mitä tahdon, ja miltä keittiön tulee näyttää.

Koska ihan heti ei kuitenkaan päästä aloittamaan, ajattelin ottaa kaiken ilon irti suunnittelusta ja haaveilusta. Oikeastaan koko remonttiprojektissa puolet ihanuudesta on juuri siinä. Että saa suunnitella ja visioida. Maalata mielessään huoneita eri näköiseksi.

Näin innostuneissa tunnelmissa potkaistaan uusi viikko käyntiin. Loistava fiilis, joka saisi jatkua vaikka loputtomiin!

Ihanaa uutta viikkoa teillekin!

Kuten olen kertonutkin, meillä ei kesän aikana remonttijutut edistyneet ollenkaan.
Kun ei ole kesälomia, ja puutarha on kuitenkin sen verran suuri, meni kaikki ylimääräinen aika pihatöissä. Niin, ja tietenkin niissä puutöissä. Tässä siis yksi syy siihen, että syksy on tervetullut, ja odotan elämän hetkeksi hiukan rauhoittuvankin.
Kuten varmaan muistattekin, meillä oli viime keväänä tosi hyvä draivi rempan suhteen, ja toivon todella, että sama into saadaan nyt syksyllä näihin juttuihin jälleen mukaan. Tekemistä on joka huoneessa, ja valitettavasti moni juttu on sitä sellaista “ei niin näkyvää”, ja vasta noiden jälkeen päästään siihen pintojen freesaukseen.

Tässä on nyt kesän mittaan pohdittu ja punnittu, että mistä se remontti sitten syksyllä aloitetaan. No, kuten kerroin, perjantaina todellakin hypin riemusta, kun varmistui, että keittiö sai vihdoin purkutuomion! Jee, kohde, jonka remontointia olen odottanut enemmän kuin mitään muuta! Huone, jossa me vietetään kotiajasta 90%. Siis silloin, kun ei nukuta.

Ainahan nämä suunnitelmat elävät ja muuttuvat, mutta tässä keittiöremppapäätöksessä parasta on se, että enää ei voi perua. Me nimittäin myytiin tämä vanha keittiö perjantaina!

Hyvästi laminaatit, ja tervetuloa puulattia. Turha varmaan edes hehkuttaa, miten innoissani olen! 🙂

Kuvassa perjantain puunaus- ja siivousurakasta väsynyt (mutta kaikesta muusta tosi onnellinen) keittiörempan odottaja… 🙂

Perjantaina tuli todellakin todistettua, että positiivinen ajattelu vie pitkälle. Vielä illalla viimeiseksi varmistui iso siirto tulevan rempan osalta, ja hetken aikaa sain hyppiä riemusta kuin pikkutyttö.
Tänään launataina fiilis on ollut vähintäänkin juhlava, sillä jo toistamiseen parin viikon sisällä saimme heittää parhaat niskaan, ja suunnistaa kesäisiin juhliin. Tällä kertaa äitini pyöreille vuosille kilistellen. Oikein kiva päivä siis, perheen ja sukulaisten parissa.

Jotta kyseessä ei olisi liian täydellinen viikonloppu, pitää tietenkin jotain huonoakin sattua. Ja sehän kirjaimellisesti sattui, kun ampianen pisti viikon sisään jo toistamiseen. Täytyy myöntää, että sietokykyni on nyt kertakaikkiaan täynnä! Tässä sitä nyt sitten näpytellään pelkän vasurin varassa, ja kieltämättä pelkkä ulos meneminenkin alkaa kammoksuttamaan. Taidan viettää loppukesän ihan sovinnolla sisätiloissa. Kyllä, mulle on tainnut muodostua ampiaskammo!

Tänään sänky kutsuu aikaisin. Paitsi serkustelusta väsyneitä lapsia, myös äitiä. Niinpä taidan julistaa tälle illalle radiohiljaisuuden ja laittaa silmät kiinni. Siinä uskossa tietenkin, että huominen on jälleen hyvä päivä!

Ihanaa kesäviikonloppua, ja varokaa vihaisia pörriäisiä!!!

Päätin aamulla, että tästä tulee hyvä päivä. Siitäkin huolimatta, että eskarilainen makaa kuumeessa. Jep, harmillinen isku tähän väliin.

Mutta, onhan niitä kivojakin juttuja. Sain herätä herkulliseen kaalipadan tuoksuun – virkeänä, jo ennen kellon soittoa. Eilinen “remppapalaveri” sai sekin mielialani kohdilleen. Vatsanpohjassa melkein kutittelee, niin innoissani olen siitä, että asiat saadaan etenemään. Tosin hetki pitää vielä malttaa pysyä pöksyissään, mutta suunnittelusta saa kuitenkin nauttia.
Ja, missä pöksyissä sitä pitääkään pysyä!? Pitkälahkeisissa!!! Kyllä, aamulla oli ihanan viileää, ja koko talo jäähtyi mukavasti ukkoskuurojen avulla.

Oikeastaan löytäisin aika äkkiä montakin positiivista juttua tälle päivällä. Ja, välillä niitä onkin ihan hyvä vaikka tietoisesti miettiä. Positiivisella asenteella kun tuppaa olemaan aika hyvä vaikutus asioiden kulkuun!

Kerron telle myöhemmin niistä remonttijutuistakin, mutta nyt keskityn olemaan superb!

PS. Palailen kommentteihinne vielä tänä iltana, kun saan hiukan lisäkäsiä avuksi.

Loistavaa perjantaita!

Kesän jäljiltä olo on veltto. Löysä ja laiska, mikään ei tunnu huvittavan tai innostavan, kuten haluaisin. Ryhtiliike nimeltä arki, on tässäkin mielessä enemmän kuin tervetullut. Säännöllinen ateriarytmi ja terveellinen ruokavalio. No joo, kesällä oli muut jutut mielessä. Rennosti ja nauttien – kuten kuuluukin. Vetämätön olo, ja kummallisesti kutistuneet vaatteet kuitenkin herättävät. Liikunta on tietysti lääke noihin molempiin, mutta ruokavaliollakin suuri merkitys. Ja varsinkin sillä säännöllisellä ja ravintorikkaalla syömisellä.

En usko ihme villityksiin, gluteenittomiin trendeihin tai jonkin ruoka-aineen totaalikieltämiseen. Loppujen lopuksi, itse tehty kotiruoka on usein helpoin ja varmin ratkaisu. Paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa ja maltilla kunnon hiilareita. Siinäpä ne, onnistumisen avaimet. Ainakin omalla kohdallani.

Tänään pataan pääsivät kaali kavereineen. Porkkanaa, suolalla ja pippurilla maustettua jauhelihaa, sekä meiramia makua korostamaan.
Vähän kuin kaalilaatikko, mutta ilman riisiä tai ohraa. Näin se on musta parasta! Muhennos käy kastikkeena perunalle tai muille lisukkeille, omaan napaani se uppoaa parhaiten rehellisen ruisleivän kanssa. Päälle kirpeitä puolukoita ja voi että, mikä herkku siinä onkaan!

Padan saa heittää näin illan suussa uuniin, ja kaalia lisätä pikkuhiljaa sekaan, kun pataan tulee tilaa. Samoin mausteiden laita kannattaa tarkistaa muutaman tunnin päästä. Yöksi pata jätetään uuniin hautumaan jälkilämmölle, ja huomenna ruoka on nopeasti pöydässä.
Vaihtelu muhennokseen saa korvaamalla jauhelihan vaikkapa linsseillä. Tällöin myös nesteen määrä luonnollisesti vähenee.

Toinen juttu sitten onkin, että pitääkö siitä kaalista! Tuo suomalainen superfoodi kun jakaa mielipiteitä, ja varsinkin kypsennettynä. Toisille pelkkä tuoksu on liikaa, toisille (kuten itselläni) se nostattaa vain veden kielelle.

Oma kaalisuosikkini on äidin tekemät kaalikääryleet. Ehkä vähemmän terveellinen variaatio kaalista siirappeineen päivineen, mutta kunkun paikkaa on vaikea ravistella. Kaalipuolukkasalaatti on toinen super(food) herkkuni. Mahtava vitamiinipommi, joka sopii melkein kaiken kaveriksi.

Entä te? Kaalilla vai ilman? Kääryleinä, keittona vai laatikkona?

Kun arki astuu kuvaan, ja kesä etenee kohti loppuaan, tulee mieleen väistämättäkin pimenevät illat ja kodin lämpöön vetäytyminen. Kuten olen kesällä kirjoittanutkin, puuhailu sisällä ei juuri ole kiinnostanut. Ei sisustaminen tai kotityöt. Kesäelämän jälkeen itselleni iskee kuitenkin joka vuosi jonkinlainen pesänrakennusvietti. Halu rakentaa ympärilleen viihtyisä paikka, johon käpertyä.

Kokosin alle muutaman sisustusjutun, jotka kuvaavat tällä hetkellä parhaiten sitä, mitä ympärilleni nyt kaipaan. Ei mitään uutta; Rauhallisia harmaan sävyjä, luonnollista puuta ja kontrastiksi ripaus mustaa. Edelleen pidän idän ja lännen liitosta; Koristeellisesta kuvioinnista ja skandinaavisesta värimaailmasta.

Z1 Cotton cover -valaisin AY illuminate, peitto ja tyyny Design By, säilytyskorit Tine K home

Näillä ainakin itse taikoisin lämmintä tunnelmaa makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen. Sen sijaan keittiöön, ja vaikka eteiseen, tunnelmaa voisi tuoda ripauksella mustaa. Kaksi mustaa seinätarjotinta ripustaisin keittiön seinään päällekäin. Marokko-tyylinen lyhty toisi tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen. Pieni jakkara suuren kukkaruukun alle, ja keittiön maustepullot järjestykseen puiselle tarjottimelle…

Seinätarjottimet, jakkara ja lyhty Tine K home. Puinen leikkuulauta ja säilytysastia H&M Home.

Odotan oikeastaan aika paljonkin, että syksyn remppahommat saadaan taas potkaistua käyntiin. Viime päivinä kaikki keskeneräisyys ja sekaisuus on harmittanut taas oikein kunnolla.

Ihanaa torstai päivää teille!

PS. Eskarilainen on nyt sitten virallisesti eskarilainen. Sinne jäi, ja äiti vetisteli heti autossa.