Tätä kumpua on nyt tainnut tulla tänne blogiinkin jo yli äyräden, mutta kuten kaikki tiedetään, jossain kohtaa tämäkin aihe on (ainakin tältä erää) loppuun käsitelty.
Ajattelin koota vielä joitakin ajatuksiani äitiyspukeutumisesta, sen helppoudesta ja omasta mielikuvituksesta.
Kuten aihetta täälläkin on aikaisemmin puitu, vauvamasun koko on melko yksilöllinen juttu. Toisille äitiysvaatteet ovat turhake, toisille tarvehankinta. Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan – ainakin jossain määrin.
Elämme yhteiskunnassa, jossa odottavan äidin ei edes oleteta piilottelevan masuaan, vaan vauvavatsasta saa, ja kuulukin, olla ylpeä – sitä voi huoletta esitellä. Vyötäröä korostetaan, eikä mikään yhteiskuntanormi pakota odottavia äitejä kaapuihin. Hyvä näin. Pallomahan vapaa esittely myös mahdollistaa “tavallisten” vaatteiden käytön melko pitkään. Itse olen pyrkinyt hyödyntämään kaiken jo kaapista löytyvän, ja päälle mahtuvan, nyt raskausaikana. Housujen suhteen olen kuitenkin joutunut taipumaan täysin äitiysvaatelinjojen puolelle. Vaikka erilaisin etupanelein onkin nykyisin mahdollista venyttää housunvyötärö myös vauvamasun ympärille, ratkaisu ei toiminut itselläni. Yksinkertaisesti tarpeeksi pitkiä yläosia on vaikea löytää raskausaikana, ja turvaudunkin usein mekkoihin jo ihan mammahousujen kanssa. Erilaisia teeppareita ja toppejakin myydään nykyään artikkelina mekko, ja ainakin itselläni nämä toimivat usein paremmin kuin varsinaiset äitiyspaidat, jotka jäävät lähes kaikki napapituisiksi. Jos siis on muutenkin pitkän naisen vaikeaa löytää sopivia vaatteita, ei se ainakaan raskausaikana helpotu!

Äitiyshousuissa ja -farkuissa on nykyisin kiitettävästi lahkeenpituutta. Moni merkki myös valmistaa housuja eri pituisina, kuten esimerkiksi Vertbaudet, jonka valikoimista nämäkin farkut löytyivät. Itse koen myös äitiyshousut korkeine kangasvyötäröineen mukaviksi. Ymmärrän toki, että moni kesällä äitiyshousuja käyttävä on asiasta toista mieltä, ja onneksi kesämallistoissa on alettu ratkaisemaan tuota ongelmaa matalammalla vyötärönauhalla.
Mitä taas tulee yläosiin, on tämä paitis (Vertbaudetin myös) aino varsinainen äitiyspuseroni, joka suostuu ylettymään yli vatsan. Melko tavallinen ja mitäänsanomaton paita kaipaa kuitenkin seurakseen piristystä, ja ongelman olen ratkaissut vyön käytöllä. Lindexin Holly&Whyte -malliston ruskea vyö tulee varmasti saamaan jatkokäyttöä myös myöhemmässä vaiheessa.
Yleisesti ottaen olen viimeaikoina pyrkinyt välttämään turhia vaateostoksia, ja ajattelemaan jokaisen hankinnan kohdalla myös myöhempää käyttöä. Monesti siitä “tavallisesta” mallistosta löytyykin ne parhaimmat pukimet, ne joille on käyttöä vielä vatsasta luopumisen jälkeenkin. Toisaalta, luulenpa, etten tälläkään kertaa halua ihan heti luopua äitiysfarkkujen mukavuudesta. Kuten sanottu, lämmin vyötärökaitale on talvella paitsi mukava, myös kätevä. Ja ottaahan se taas aikansa opetella sulkemaan housuista vetskari!

Kuten näkyy, kuvat ovat jo parin viikon takaa, postauskin jemmaan kirjoitettu. Tällä hetkellä kuistin ikkunoita koristavat kuurankukat, eikä vihreästä maisemasta voi juuri puhua. Vauvamasu ei ole enää pyöreä kumpu, vaan lähinnä pömpöttävä alavatsa. Vauva on jo niin alhaalla, että masu oikeastaan tuntuu lähes olemattomalta tuon pystyvatsa-ajan jälkeen. 🙂

Lumista keskiviikkoa teille!

 

Näin rankanpuoleisen viikonlopun jälkeen, on kiva aloittaa uusi viikko hyvällä asialla. Yltäkylläinen juhlimen ja joulun ajattelu laittaa miettimään myös huonompiosaisia, ja joulun merkitystä niille, joille jouluateria tai lasten joululahja ei ole itsestäänselvyys. Joulu ei tule samanlaisena jokaiseen taloon, eikä joulun ajatteleminen aina nosta hymyä kaikkien suupieliin. Juuri joulun alla onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään elämän epätasa-arvoisuutta – mitä minulla on, mitä muilta puuttuu.

Perustimme yhdessä Bellan bloggaajien kanssa, oman Bellan joulu -joulupadan Pelastusarmeijan yhteisöpotteihin. Toivomme, että myös teistä, rakkaat lukijamme, löytyyy hitunen joulumieltä ja hyväntahdon elettä. Lahjoitusten ei tarvitse olla suuria – pienistä puroista kasvaa suurempia virtoja: Eurokin on aina eteenpäin!

Haastamalla teidät mukaan keräykseen, tahdon toivottaa jokaiselle lämminenkistä joulunodotusta, ja todellista joulumieltä. Joulu tulee sydämestä, ei unohdeta sitä!

 

Tänään tasan neljä vuotta sitten syntyi Niilo. Minusta tuli äiti ja miehestäni tuli isä. Maailmamme muuttui, eikä koskaan palaisi ennalleen. Neljä vuotta rakkautta, tutustumista, oppimista, iloa ja onnen kyyneleitä. Vaikeita aikoja, väsymystä, itsensä epäilemistä, pelkoa ja huolta. Jokainen päivä tärkeämpi kuin olisin koskaan uskaltanut edes kuvitella.

Iloinen ja utelias, sitä on tänään neljävuotias, gramofonin neulalla rokotettu höpöttäjä; Jos ei puhu, niin vähintäänkin laulaa. Reipas ja avulias hymysuu, kohta isoveli.

Viimeisen viikon aikana lapsen suusta pulpahtaneet “totuudet”:
“Äiti, mistä tätä pölyä oikein tulee?” =yhtälailla Monk, kuin äitinsäkin.
“Sovitaanko äiti niin, että kun minä laulan, sinä et laula mukana?” =musikaalisuus on selvästi periytynyt isältä.
Kaipa hänessä sitten jotakin on molemmilta vanhemmiltaan periytynyttä 🙂

Tänään juhlitaan oman perheen kesken, viikonloppuna sitten kera sukulaisten. Iloista viikonlopun aloitusta teillekin!

Tulin vielä toivottelemaan teille mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kera pikkuisen askarteluvinkin. Lautasliinoista askarreltuja joulukoristeita ehdinkin jo esitellä, ja tässä helppo vinkki samaa tekniikkaa käyttäen tavallisen tulitikkuaskin kaunistamiseen. Näin talvikaudella kun tikkuaskeja saisi olla useammassa paikassa ja näppärästi käden ulottuvilla.

Päälystin itse muutaman suuremman tulitikkuboksin (Lidlistä ostettuja) sopimaan meidän tämänhetkiseen “sisustukseen”. Isoissa rasioissa raapaisupinta on vain yhdellä sivulla, joten askin melko rumat kuviot saa helposti peittoon yhdellä kartongin, tai paksun paperin palasella. Mulla oli materiaalina ylijäänyttä tasoitetapettia, jota kiinnitin ihan tavallisella liimapuikolla. Sitten vain taas se lautasliinan uloin kuviokerros päälle, ja homma on sillä selvä. Kiva pieni joulumuistaminen on esimerkiksi kauniisti paketoitu lyhty ja kynttilä. Siihen kun lisää vielä omatekoisen tikkuaskin saa lahjaan hiukan persoonallisuutta.
Käytin jälleen Tine K:n liinoja, sekä Tiimarin leveäraidallista lautasliinaa.

Meillä on vietetty tänään pienimuotoisesti ja oman perheen kesken nimppareita. Linnan juhlat on muutamana vuonna jäänyt väliin, mutta josko tänään kurkistaisi muutaman puvunkin, ja lämmittäisi glögit.

Riitu kyseli joululimpun ohjetta, ja se löytyy täältä. Omatkin limput ovat vielä leipomatta, mutta josko ensi viikolla tarttuisin hommaan.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän jatkoa kaikille!

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, on joulukuu osaltamme yhtä juhlaa. Blogiyhteistyön kautta name it antoi meidän valita joitakin suosikkeja valikoimistaan. Tarvelistalla oli, paitsi itse joulun vaatetus, myös synttärivaatteet ja lapsekkaan juhlava asu päiväkodin tonttukarkeloihin sekä muskarin joulujuhlaan. Lasten esityksiinhän yleensä toivotaan tonttumaista asua ja punaista vaatetta, mutta meillä on tähän asti menty ihan ruskea – sininen – harmaa -linjalla. Tänä vuonna kuitenkin repäistään oikein kunnolla kera punaisten pöksyjen. Kapean malliset housut piristävät mukavasti arkipukeutumistakin juhlakauden loputtua. Vaaleansininen paita antaa poikamaista raikkautta, ja peruspaidalle onkin käyttöä ympäri vuoden. Turha varmaan edes mainita, että tonttulakki oli pojan itsensä mielestä se tärkein hankinta. 🙂

Piparilahjonnalla suoritetun kuvaussession tuottoa tullaan varmasti hyödyntämään myös isovanhempian joulutervehdyksissä.
Synttäreitä juhlitaan useammassa osassa ja pelastukseksi valitsimme helposti muunneltavan asun. Henkselifarkut ja ruudullinen paita (kera helppojen nepparien!) toimivat ihan kahdestaankin, mutta asu muuttaa helposti muotoaan myös tiputtamalla henksulit alas, ja pukemalla paidan päälle slipoverin. Näin saa myös nopeasti piiloon pahimmat kakkutahrat. 🙂
Itselleni sain valita Vilalta jotakin joulukuun juhlakauteen, ja koska nämä edellä mainitut juhlallisuudet eivät paljetteja kaipaa, valikoitui mukaani muunmuassa Object -malliston harmaa neulemekko. Lämpimälle neuleelle löytyy varmasti käyttöä, mikäli pakkaslukemat pysyvät lähelläkään näitä asteita. Viistoon neulottu nappirisvistö antaa mekolle hauskan yksityiskohdan, eikä asusteita tarvitse liiemmin miettiä.

Juhlista ensimmäiset ovat vuorossa jo tänään, eli tiedossa on rattoisa ilta, ja kenties pikkuisen myös äidin liikuttumista. Nenäliinaa laukkuun! 🙂

Lastenvaatteet ja neulemekko blogin kautta saatuja…

 

Työhuone alkaa pikkuhiljaa hamottua (siistiintyä, tyhjentyä), ja varmaan turha edes erikseen mainita, että rakastan sitä jo nyt. Tämä huone on ohikulkupaikka, leveällä oviaukolla osa olohuonetta ja avoin rappuun. Jääkö työpöytä ikkunan vastaiselle seinälle, vai siirtyykö se rappuseinälle, se on vielä harkinnassa ja aika näyttää. Katsotaan miten huone toimii, kun kalusteita alkaa kotiutua enemmän. Juuri siitä pidänkin eniten, että huoneissa on useampi mahdollisuus erilaisille järjestyksille, ja niitä voi muuttaa sen mukaan kun elämä alkaa asettua.
Tähän huoneeseen lisättiin myös tulisija, koska vanhat ja alkuperäiset tulisijat on tästä ja viereisestä olohuoneesta joskus purettu. Harmi toisaalta, mutta en jaksa murehtia asiaa. En edes tiedä, millaisia uuneja huoneissa on ollut, ja toisaalta uusi kamina hivelee silmää niin paljon, että nautin mieluummin siitä, kuin murehdin jotakin, mitä ei käytännössä edes ole.

Vanha ja viimeisiä vetävä MacBook on joutunut palvelemaan myös bloginteossa lähestulkoon vuoden, mutta nyt kun isompi tietokone on hyvällä paikalla, helpottaa se tätäkin harrastusta. Luminen maisema selän takana ja lämmittävä tulisija vieressä, on oikeastaan enemmän kuin mukava viettää aikaa tietokoneella.
Suuressa tilassa ei vielä ole juuri muita huonekaluja, vain yksi senkki väliaikaisesti tungettuna yhteen nurkkaan. Mutta kalustamisenkaan ei ole niin kiire. Ehkä yksi vanhoista kaapeistakin päätyy aikanaan tänne, mutta haistellen ja tunnustellen tunnelmaa ja tarpeita, en halua sisustaa liian nopeasti tai väkisin.
Facebookista kun olette noita totuudenmukaisia ja realistisia kuvia katsoneet, tiedätte, että tässäkin huoneessa on vielä paljon keskeneräisyyttä, kuten katto ja pari seinää. No, mutta tässä remontissa muutama katto ja muutama seinä tuntuvat aika tavalla pisaralta meressä 🙂
Hagedornhagen julisteetkin ovat yhä korissa rullalla ja odottavat kehyksiä, jotka joku toivottavasti ehtisi vielä tämän vuoden puolella noutaa. Taulut saavat varmaankina aikanaan paikkansa juuri työhuone-olohuone -akselilta. Mutta kuten sanottu, lopulliseen sisustamiseen menee vielä aikaa; Kenties jouluna 2013 meillä alkaa jo näyttää valmiimmalta!

Aurinkoista pakkaspäivää! Se on talvi nyt!

 

Jos on ollut joulufiiliksen kanssa hiukan ongelmia, niin johan alkaa tunnelma syntyä. Meillä on lumisen valkea maisema ja pakkasasteita talvisen riittävästi.
Aamut alkavat nyt poikkeuksetta lämmittämisellä. Uusi kamina helpottaa työtä, ja koko talo on melko nopeasti mukavan lämmin. Joulukuun aamuihin kuuluu tietysti myös kalenteriyllätykset, jotka pitää piilottaa tontun taskuihin ennen pikkumiehen heräämistä. Oma kalenterini on tänä vuonna kynttilän muodossa. Kevyesti tuoksuvat kynttilät heti aamusta antavat pientä luksusta muuten aika arkisiin päiviin. Jouluradio hoitaakin sitten lopun tunnelmanluonnin.
Joulukuu on meillä myös ehdoton juhlakuukausi. Kalenterin pyhäpäivien lisäksi joulukuussa juhlitaan Niilon syntymäpäivät ja nimipäivät. Joulu- ja tonttujuhlia mahtuu myös kalenteriin. Tänä vuonna mennään kuitenkin sekä joulun, että muiden juhlien kanssa totisesti sieltä, mistä aita on matalin. Äitini lupasi auttaa syntymäpäiväjärjestelyissä, ja ruokkia perheemme jouluna. Kiitollisin mielin otankin avun vastaan, ja tunnustan omat, aika rajalliset, voimani.

Joulukuu tarkoittaa kohdallani myös virallista äitiyslomaa. Hiukan kavahdin eilen tajutessani, että laskettu aika on ensi kuussa! Se kuulostaa niin pelottavan konkreettiselta.
Viimeisenä (muttei suinkaan vähäisimpänä) joulukuun asiana mainittakoon marraskuun loppuminen. Goodbye, viikset! Joulukuu ei totisesti tullut yhtään liian aikaisin! 🙂

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Marraskuun viimeistä viedään, eli käytännössä lähtolaskenta jouluun on juuri alkamassa. Tänä vuonna meillä joulu jää väkisinkin kaiken muun jalkoihin, mutta tulevana viikonloppuna yritän saada edes jonkinlaisen jouluhengen kaivettua esiin. Aion myös etsiä kadonneet piparkakkumuotit ja joitakin talvivaloja. Edessä siis matka pimeään varastohalliin.
Kaaoksen keskellä yksinkertaiset ja selkeät linjat rauhoittavat silmiä ja mieltä. Mustavalkoinen värimaailma yhdistettynä luonnon sekä harmaan sävyihin, siitä pidän juuri nyt eniten. Tine K:n mallistosta löytyi syötävän ihania lahjapapereita, joiden käyttöaika ei tietenkään rajaannu pelkästään jouluun. Olen ollut pikkutytöstä asti heikkona paperitavaraan, ja loppua hurahdukseen ei näy. Paperi taittuu moneksi ja saa pään synnyttämään uusia ideoita.
Paksu valkoinen puuvillanaru ja punotut paperitähdet riittävät kaunistamaan yksinkertaisen joulupaketin.


Musta vai valkoinen joulu. Siinäpä taas joulukuinen arvoitus mietittäväksi. Etelä-Suomi kuulemma kylpee lumessa. Sadetutkan mukaan täälläkin on satanut läpi yön ja päivän, mutta hiutalettakaan ei vain näy. Tuuli sensijaan muistuttaa karmivasti viime jouluisista myrskyistä.

Tunnelmallista siirtymistä joulunaikaan, ja rentouttavaa pikkujouluviikonloppua kaikille!

Vain hullu raahaa aurinkolomaltaan mukanaan villapaidan, talvisaapikkaat ja toppatakin. Olen siis hullu, mutta uutinenkos tuo. Zaran navy toppis on myös yksi lomashoppailuistani. Takki on oikeastaan parempi kuin hyvä tälläiselle lämpöiselle talvelle. Ei haittaa edes se, että vetoketju ei ole koskaan mahtunut kiinni – purevat pakkaset kun eivät ole vielä paljoa haitanneet. Väriyhdistelmänä tuo sininen, ruskea ja kulta ovat mieleeni, ja takki tulee varmasti olemaan käytössä paitsi kevättalvella, myös ensi syksynä. Klassinen ja helppo.



Sorry, nyt tuli kyllä niin puhtaasti tyhjänpäiväinen tyyli-/vaatepostaus, enkä edes yritä mahduttaa tähän mitään sen syvällisempää. Sitä sitten ensi kerralla. Tai sitten ei…

farkut ja paitis⎪vertbaudet
vyö⎪lindex
hiuspanta⎪stradivarius
korvikset⎪marc by marc jacobs
takki⎪zara
kengät⎪mango
huivi⎪mulberry

Tässä kaiken muun tohinan ohella olen alkanut pikku hiljaa valmistautua vauvan tuloon ihan konkreettisestikin. Viikonloppuna sain asian suhteen aika tavalla aikaiseksi (kiitos ihanan ystävän, joka otti Niilon playdeiteille ilman äitiä), ja sain käsiteltyä muutaman laatikollisen miehen löytämiä vanhoja vauvanvaatteita. Pari koneellista pientä pyykkiä tuli heti pestyä ja lajilteltua. Lähinnä siis vasta niitä kaikkein pienimpiä vaatteita, ja niistäkin ne poikamaisimmat pois karsien. Olin nimittäin täysin unohtanut, miten sinivoittoisia vauvanvaatteita meillä onkaan säilytyksessä. Koska tulevan vauvan sukupuoli on arvoitus, yritin poimia joukosta niitä mahdollisimman neutraalin värisiä yksilöitä.
Tällä kertaa en ottanut äitiyspakkausta, koska usempi vaatekerta jäi edellisestäkin käyttämättä, ja muita varusteita joko löytyy jo taloudestamme, tai niitä voi sitten yksinkertaisesti hankkia kaupasta, mikäli jotain tarvitaan. Esimerkiksi pakkauksen talvitöppöset, kintaat, haalari ja toppalakki ovat täysin koskemattomana edelleen. Ne kun ovat mielestäni vastasyntyneelle aika lailla suuria, ja seuraavana talvena ne ainakin meillä olivat jo ihan liian pieniä.
Joitakin neutraalinsävyisiä vaatehankintoja olen pikkuista ajatellen tehnyt nyt syksyn aikana. Kauden loppupuolella aika moni kauppa on tosin myynyt nämä pienimmät unisex-vaatteensa jo loppuun, mutta onneksi melkein kaikki tarvittava alkaa jo olla kasassa. Turvakaukalon telakka ja pari muuta isompaa juttua on vielä hankkimatta, vaunut useammassa osassa (jossain) ja sänky uupuu. Itkuhälytin on hukassa, mutta rintapumppu valmiina ja pestynä.
Sain syksyllä blogiyhteistyöstä KappAhlin kanssa lahjakortin, jota hyödynsin pitkälle uusissa vauvanvaatehankinnoissa. Kappiksen newbie ja It’s all about being friendly -mallistoista löysin useammankin jutun vauvalle.



Muutamia hankintoja on tullut tehtyä myös muualta, ja nyt vain nämä uutukaiset vaatteet ovat enää odottamassa pesuvuoroaan. Kunhan saisimme vaatehuoneemme nopeasti kuntoon, saisin alkaa viikkaamaan pikkuisia vaatteita yläkerran lipastonlaatikoihin. Siinäpä siis työtä tälle viikolle.

Mukavaa viikon alkua ja rentoa maanantai iltaa. Se oli sitten Kultasormi tänään vuorossa….