Ihana viikonloppu!
Ollaan oikeastaan lasten kanssa oltu tekemättä juuri mitään. Aikainen aurinko herätti eilen seitsemältä ja tänään jo kuudelta. Pääsin eilen käymään kirppikselläkin, kun reipas esikoinen totesi, että kyllä me äiti täällä pärjätään, mene vain. Ja minähän menin. Ja nukuin yön yli ja kävin tänään vielä pikaisesti uudestaan.

Jos pyykinpesua ja nopeaa siistimistä ei lasketa, viikonloppu on otettu äärimmäisen rennosti. Ruokaakin tehty helpoimman mukaan ja toipilaan toiveita kuunnellen. Aikaisin nukkumaan ja hyvin nukuttuja öitä. Akkujen lataamista. . 

Tänäänkin annoin lasten nukkua rauhassa ja menin heti aamulla siivoamaan kasvihuonetta. Kannoin vintiltä pari lisätuolia ja Ikeasta hankitut pari hyllyä. Niihin on tuollaiset muovihuput, joten jotain pientä voi nostaa vaikka kylmän suojaan. Ulkona vihmoi kylmä tuuli, mutta kasvihuoneessa oli ihanan lämmin puuhailla.

Aika ihana ajatella, että kohta noista ikkunoista saa ihailla vihreyttä ja kasvihuoneen hyllyilläkin on toivottavasti jotakin muuta kuin tyhjiä ruukkuja. Kuten näette, lumet ovat täällä vähissä jo, joten usko kevään tulemiseen vahvistuu koko ajan. Eilinen aamupäivän vesisade laittoi projektiin vain lisää vauhtia. Tänään piti ottaa jo allergialääkkeetkin esiin. Varma kevään merkki sekin vaiva.

Nyt on kasvihuone siinä kunnossa, että kelpaa kahvitella ja nautiskella. Vielä kun saa ne vähän kauniimmat maisemat ympärille ja viimeiset silaukset muurille ja kasvarille, niin johan elämä hymyilee!

Leppoisaa sunnuntaita! ♡

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Perjantaita!

Huhheijaa. Onpas ollut vauhdikkaat pari päivää pikkupotilaani kanssa. Eilen illalla vielä syöksyin ämpärin kanssa siihen malliin, että onnistuin polttamaan polveni villamattoon jopa housujen läpi. No mutta hei, se villamatto säästyi! Parille muulle matolle ei ole käynyt yhtä onnekkaasti. Ja jos on kärsinyt kuivista käsistä ja halkeilevista sormenpäistä koko talven, niin tämän raivokkaan käsienpesun ansiosta olen saanut sormeni jo verille asti. Eipä silti, parempi tämä kuin esikoisen taannoinen oksennustauti automatkalla Vaasasta Ouluun. No mutta ei mennä siihen!

Tässä kun on sivutuotteena tullut pestyä melkoisesti pyykkiä, päätin makuuhuoneen lakanoiden vaihdon yhteydessä freesata vähän koko huonetta. Jotenkin koko makkari tuntui kauhean tunkkaiselta. Osasyynä tietenkin pakottava puhdistamisen tarve ja osasyynä makkariin paistava aamuaurinko, niin tai näin, tuli ihan hirveä tarve karsia ja vaalentaa. Olen jo pitkään miettinyt ottavani pois Love Warriorsin julisteen ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Mutta homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Nimittäin juliste oli ollut paikallaan sen verran pitkään, että seinään oli jo ehtinyt syntyä vaaleampi alue julisteen alle. Ja alakulmistaan kuva oli kiinni seinässä maalarinteipillä, jonka liimaan oli tarttunut sen verran pölyä, ettei seinä näyttänyt kovinkaan freesiltä. Kun potilas vihdoin eilen iltapäivällä nukahti, juoksin kellariin ja pengoin esiin pensselin ja ämpärin jossa oli tuon kalkkimaalin rippeet. Uhrasin projektiin vispilän jolla sain paksuksi kuivuneen kalkkimaalin taas ohennettua maalauskelpoiseksi. Ja siitä se idea sitten lähti. Tuli maalattua makkari.

Eilen illalla olikin sitten aika ihanaa nukahtaa puhtaan vaaleassa makkarissa, eikä aamun herääminenkään huono ollut, kun auringon ensimmäiset säteet tunkivat ikkunoista jo sisään.

Tämä on oikeastaan aika ruhtinaallisen kokoinen huone, eikä tila tuntuisi täydeltä, vaikka sisään kantaisi toisenkin 180 senttiä leveän sängyn. Toisaalta kauhean turhaa tilaa, koska eipä täällä juuri muuten vietetä aikaa kuin nukkumalla. Lisäksi kalustamista hankaloittaa sisäikkuna yläkerran aulaan, josta sitten taas pääsee päivänvaloa Klaaran huoneeseen. Toki kiinteät komerotkin jonkin verran vaikuttavat kalusteiden järjestykseen, mutta kuten ikkuna, myös ne on sen verran tarpeelliset, että haluttiin molemmat remontissa säilyttää.

Pikafreesauksen hinnaksi tuli yksi vispilä. Uuden valaisimen vielä haluaisin, mutta ehkä teen jonkin kivan löydön joskus kirppiksellä. Sitä odotellessa mennään näin. Pari valokuvaa ajattelin vielä laittaa seinään, mutta sekin saa odottaa uutta inspiraation puuskaa. Viikonlopun ohjelmassa on myös alakerran kaaoksen selätys. Sitä siis seuraavaksi.

Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun aloitusta teillekin! ♡

kaupallinen yhteistyö/ WWF

---

30.3.2019 klo 20:30 sammutetaan jälleen turhat valot Suomessa. WWF:n Earth Hour on maailman suurin ilmastotapahtuma, johon osallistuu jo liki 200 maata, miljoonia yksityishenkilöitä sekä yhteisöjä ja yrityksiä – ja varmasti myös suurin osa teistä. Sammuvista valoista huolimatta Earth Hourin ei kuitenkaan ole energiansäästötempaus, vaan enemmänkin symbolinen valomerkki ilmastoasioiden puolesta. Osallistumalla otamme kantaa ja pysähdymme miettimään ympärillämme vallitsevaa tilannetta. Mulle on ilo ja kunnia päästä puhumaan jälleen WWF:n puolesta ja niinpä kutsunkin teidät kaikki mukaan, vaatimattomasti, maailman suurimmalle kynttiläillalliselle! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Ilmastoasiat ovat käsitteenä laaja ja teemme jokainen päivittäin lukuisia valintoja ilmaston puolesta. Joskus suurempia kokonaisuuksia hahmottamisessa asiat kannattaa jakaa pienempiin kokonaisuuksiin ja niinpä vuonna 2019 Earth Hour on Suomessa viidettä vuotta peräkkäin maailman suurin kynttiläillallinen, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua erityisesti ruuan ilmastovaikutuksista. Tämä siksi, että ruoka muodostaa noin viidesosan yksittäisen suomalaisen ilmastovaikutuksista – samanlaisen siivun kuin liikenne.

Enemmän kasviksia lautaselle!

Yli puolet ruuan ilmastovaikutuksista syntyy juurikin alkutuotannosta. Eläinperäisen ruuan tuotannossa käytetään aina ensin kasvikunnan tuotteista valmistettua rehua, joten helpoin tapa muuttaa omaa ruokailuaan ilmastoystävällisemmäksi on vähentää lautaselta lihan osuutta ja vastaavasti lisätä lautaselle enemmän kasviksia.

Meistä suomalaisista ihan jokainen on syönyt joskus kasvisaterian, tai ainakin uskon, että pinaattikeitto, pinaattiletut ja esimerkiksi ohraryynipuuro ovat kuuluneet ihan yleisesti koulujen ruokalistoille. Asia ei siis ole meille uusi, joskin se on nyt entistä enemmän tapetilla, ja lihattomien aterioiden tarpeellisuutta pohditaan jatkuvasti enemmän. Samaan aikaan kasvipohjaisten elintarvikkeiden saanti on huipussaan. Kaupan hyllyltä löytyy kasvipohjaiset “maitotuoteet” juustoista lähtien ja valittavana on nopeita ja helppoja proteiinin lähteitä. Ainakin meidän perheessä eläinperäisen ruuan käyttö on parissa vuodessa laskenut ihan mielettömästi ja siitä kiitos innovatiivisille tuotekehittelylle. Esimerkiksi suomalainen kaura on parissa vuodessa taipunut mitä monipuolisemmiksi elintarvikkeiksi. Mutta mikä tärkeintä, meidän perheessä kiinnitetään jatkuvasti vähemmän huomiota siihen, miten eläinperäiset tuotteet tulee korvattua kasvikunnan tuotteilla. Näin on mielestäni hyvä. Uskon nimittäin että vanhempina meidän tehtävämme on juurikin tehdä noista valinnoista lapsillemme luonteva osa arkea ja ruokailua sen sijaan, että niistä tehdään numeroa tai melua. Asenteiden muuttumisella onkin erittäin suuri merkitys kun puhutaan ilmastoystävällisestä ruokailusta. Itse olen utelias maistamaan ja kokeilemaan, ja juuri tästä syystä kasviperäisten tuotteiden suosimisesta on tullut luonteva osa arkea.

Eläinperäisten tuotteiden vähentäminen lautaselta on toki vaikutuksiltaan suurin ilmastoteko, jonka voimme syömällä tehdä. Jos ruokavalioon kuitenkin kuuluu myös lihatuotteita, kannattaa tutustua WWF:n lihaoppaaseen, joka auttaa tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja. Myös lähivesien kalat ovat hyvä valinta ja tietoa vastuullisista kalavalinnoista ylipäätään voit myös lukea WWF:n sivuilta kalaoppaan muodossa.

On kuitenkin myös muitakin tapoja ympäristöystävällisemmän ruokailun toteuttamiseen. Hävikkiruoka on niistä yksi. Itse olen huomannut että helpoin tapa hävikkiruuan välttämiseksi on hyvä suunnittelu. Viikon ruokalistan ennakkoon suunnittelu ja useamman päivän ruokien valmistaminen samanaikaisesti säästää energiaa, aikaa, rahaa ja luontoa. Myös kauppareissut vähenevät, ja turhaa ruokaa tulee hankittua vähemmän. Tähteiden jalostaminen ateriaksi on taito, jonka omaksuin jo lapsuudenkodissani. Olenhan sentään lamavuosien kasvatti.

Treffeille?

Aiotko osallistua WWF:n Earth Hour -tapahtumaan? Mikäli niin, olisi kiva kuulla myös omat ajatuksesi aiheesta. Vaikka teemana onkin maailman suurin kynttiläillallinen, on ihan ok sammuttaa myös vain ne valot ja nauttia lauantai-illan tunnelmasta kynttilää poltellen. Ja mikäli sekään ei onnistu esimerkiksi työn vuoksi, voi hengessä kuitenkin olla mukana. Tärkeintä on kuitenkin pohtia pohtia ilmastokysymyksiä ja omaa toimintaansa ilmaston hyväksi. Teeman mukaan erityisesti niitä ruokailuun liittyviä. Lauantaina 30.3. on esimerkiksi loistava tilaisuus testata sitä kasviruokareseptiä, jota et ehkä ole muuten uskaltanut kokeilla! Omat reseptit saa toki mielellään myös jakaa komenttiboksissa!

Kuvissa pestomarinoitua tofua salaattipedillä. Helppoa ja nopeaa. Kuivaa vain tofu huolellisesti siivuja painelemalla ja paista ne sitten pannulla oliiviöljyssä. Lisää joukkoon pestoa ja hienonnettuja valkosipulin kynsiä. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoa salaatin kanssa.

Lisää tietoa tapahtumasta löydät WWF:n sivuilta ja Earth Hour Facebook tapahtumasta.

Heips!

Nyt se olis sitten tästä lähtien päivä ihan virallisestikin yötä pidempi. Ja sehän sopii oikein mainiosti. Aamulla jo makuuhuoneen ikkunoista sarasti auringonnousu ja jälkimmäistä aamukahvia sai juoda melko ihanasta paisteesta nautiskellen. Niin ja niistä joutsenista. Niitä lentää tässä paljon, kiitos kansallispuiston, joka on tuossa lähellä. Sitä on kuin eri ihminen, kun näkee heti aamusta valoa ja saa heti herättyään katsella kauniita asioita. Niin paljon parempaa, kuin pitkään jatkuva pimeys ja mustat aamut. Se aamun paiste tosin vaihtui täällä iltapäivällä räntäsateeseen, mutta nyt aurinko näyttäytyy taas!

Pieniä sirkkalehtiä ei ihan vielä voi kasvihuoneeseen kantaa, mutta sipulikukat kyllä. Niinpä päätin virallisesti aloittaa kasvihuonekauden ja fiilistellä kevättä. Ihan vaikka vain kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Toki fiilistelen hiukan enemmän niinä aurinkoisempina päivinä, mutta kuitenkin. Pääsiäinen on tänä vuonna kovin myöhään, mutta voihan sitäkin kai fiilistellä ennakkoon kuten joulua? Minä ainakin aion!

Meillä on nuorimmainen taas sairaana, joten siinäkin mielessä tämä pieni kevään laittaminen on piristänyt päivää. Sovittiin, että haetaan pajunkissoja kun taas ollaan siinä kunnossa. Ja jos huomennakin vielä on tylsää, laitetaan kevätohrat kasvamaan!

En tiedä onko mulla varsinaisesti mitään suosikkia näissä kevätsipuleissa. Helmililjat ja perunanarsissit ehkä parhaasta päästä, mutta iloinen sekamelska vähän kaikkea on kuitenkin ehdottomasti paras!

 

Tällä viikolla kasvihuone saa muuttua edustuskelpoiseksi keväthuoneeksi ja aion vihdoin juoda ne kasvarikahvitkin. Iltapuhteena olisi parin kasvihuoneeseen tulevan hyllyn kasaaminen. Ei mun laji, mutta jos edes yritäisin. Sekin kai jotakin kevään edistämistä. Mutta hei, nyt paistaa taas ja sohvalla makoilee yksi pieni potilas, joka kaipaa kipeästi seuraa. Minua kaivataan siellä, joten toivottelen teille mukavaa keskiviikkoiltaa. Toivotaan, että aurinko viihtyy kanssamme huomennakin!

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Hei maanantai ja uusi viikko!

Onpa muuten ollut masentavan harmaa sadesää. Sellainen, joka sekoaa äkkiä loka-marraskuun kurakeleihin. Mutta kun joutsenten kaakatus kantautuu sisälle asti ja tajuaa, että nuo luontokappaleet ovat joukkopaon sijaan tekemässä paluutaan, syntyy toivonkipinä. Kyllä se kevät sieltä tulee. Linnut sen yleensä parhaiten tietävät! ♡

Kivan viikonlopun jälkeen maistuu aina arkikin paremmalta. Ja mennyt viikonloppu oli kaikin puolin kiva. Kovasti haukotutti lauantaina jo kahdeksan aikaan, mutta ylitin itseni ja tulin kotiin vasta puoli yhden kieppeillä. Aamulla tosin heräsin jo ennen seitsemää miettimään, että pitäisi pestä pyykkiä, mutta sain kuin sainkin unenpäästä uudelleen kiinni ja pyykätä ehti siltikin. 😀 Eilinen sunnuntai olikin sitten sellaista mukavaa joutenoloa, tai siivouspäivä, mutta minullehan juuri ne ovat parasta laatuaikaa. Ja illalla saatiin vielä ystävät maistelemaan uudella keittimellä valmistettua kahvia. Etten sanoisi vallan kympin viikonlopuksi!

Mun maanantailistalla ei oikeastaan ole muuta kuin “kevään edistämistä“, mutta sitä sitten lihavoituna ja kursivoituna. Voisi olla vaikka isoilla kirjaimilla. Tähän kuuluu kaiken mahdollisen kevään etenemiseen viittaavan rekisteröiminen ja siemenpussien hipelöinti, kylvöpuuhat ja puutarhajutuista inspiroituminen. Hyvähän se on olla valmis, kun se aurinko ja lämpöaalto sieltä jossain kohtaa pyyhältävät. Nyt alkaa jo olla pari juomalasia täynnä  mårbackan juuriakin, joten mikäs tässä on kevättä ja kesää tehdessä!

Ehdotin muuten viime viikolla puolisolleni asuntonäyttöä. Että mitä jos vaikka mentäis ihan vain katsomaan. Sellainen vanha talo “täynnä mahdollisuuksia”. No ei kuulemma olla menossa. Että ehkä minäkin nyt pidättäydyn näissä pikkupuuhissa ja yritän nauttuia siitä, että mitään sen kummempaa ei olekaan kiikarissa. Ne on nämä mahdollisuuksien remppakohteet ja vauvakuumeet, mitkä aina välillä huhuilevat jostakin. Ja sitten kun se huihuilu loppuu, huomaa itsekin, että näin on ihan hyvä. 🙂

 

Mutta ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa myös teille! ♡

Heipsan!
Mietin, että miten tämä perjantai nyt tuntuukin niin erityisen ihanalle, mutta sille on kyllä ihan syynsä. Ensinnäkin vapaa viikonloppu, mutta myös siinäkin mielessä erityinen, että me ei jäädä lasten kanssa kolmisin. Päinvastoin, mullahan on jopa huomenna ne juhlat ja mies on kotona lasten kanssa! Mulla on kyllä ihanat vanhemmat, jotka mielellään ottavat lapset viikonloppukylään, kun itselläni on menoja, mutta joskus on oikeasti ihan kiva tehdä näinkin!

Kiva perjantai siitäkin syystä, että taivaalta ei ole tupruttanut mitään valkoista, vaan päinvastoin plussa asteet ja vesisade ovat vähän sulatelleet lumia. Mutta koska maasta ei edelleenkään puske vielä mitään vihreää, yritän parhaani mukaan nauttia sellaisesta sisätiloissa. Narsissin lehdet ja kerrotut vihreät tulppaanit. Ainakin pikku hitunen keväistä fiilistä.

Kuvissa meidän uusi espressokeitin, jota olen nyt viikon verran opetellut käyttämään. Olen niin haaveillut taas kivan retrosta koneesta, mutta markkinoilla on pitkään ollut sellainen kermanvärinen ylivalta. Smegin uusi valkoinen vastasi kysyntääni ja onhan se aika täydellinen. Paitsi ulkonäöltään myös laadultaan.

 

Perjantai-illan ohjelma alkoi iloisesti spinningissä ja jatkuu leipomisella Klaaran kanssa. Ajoissa nukkumaan ja virkeänä viikonloppuun. Siinäpä ne suunnitelmat.

Ihanaa perjantai-iltaa myös teille! ♡

Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut. 😀

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa. 😀

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu! 🙂

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

kaupallinen yhteistyö / Vaasan

---

Leipä. Tavallaan arkinen itsestäänselvyys tai toisaalta mitä jaloin herkuttelun muoto. Leivällä on totisesti kahdet kasvot – toiset silkkaa arkea ja toiset vahvasti arjen yläpuolella. Tänään kuitenkin enemmänkin siitä arjen yläpuolelle kipuamisesta, sillä kaupallinen yhteistyö Vaasanin kanssa haastoi minut kertomaan sen oman suosikkileipäni joka kuljettaa yli harmaan arkisuuden.

Liikunta on itselleni yksi rakkaimmista asioista, joilla tavallinen arki katkaistaan hetkeksi ja pääsen astumaan ulos velvollisuuksista ja vaatimuksista. Oma aika, itselle luotu hengähdystauko ja aivojen nollaaminen liikunnan myötä pitävät arjen mielekkäänä ja tukevat omaa jaksamista.

Yhtälailla arjen yläpuolelle kuljettaa laadukas tiedostava syöminen. Se sellainen vatsan täyttäminen, jonka aikana keskitytään siihen mitä syödään ja nautitaan syömisestä. Sen sijaan, että hotkaisen vatsani nopeasti täyteen ja selätän nälän, olen opetellut istumaan alas ja nauttimaan niin jokaisesta suupalasta kuin ihan siitä ruokailusta itsestään.

“Tomaatti-valkosipulileipää?”
Kun kyseisen kysymyksen lukee puhelimestaan juuri ennen jumpan alkamista, ollaan tilanteessa, jossa arki on muuttumassa juhlaksi. Toisin sanoen viesti on selkeä treffikutsu. Kuten tiedätte, rakastan tomaattia ja valkosipulia ja tuon viestin luettuani tiedän, että siellä kotona odottaa joku joka ymmärtää mieltymykseni. Ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö viestin piilomerkitykselläkin olisi oma osuutensa. Nimittäin silloin kun mieheni ehdottaa yhteisiä iltapalatreffejä tarkoittaa se samalla myös sitä, että lasten iltatoimet on suoritettu ja kotiin päästyäni pääsen rentoutumaan valmiiseen pöytään vailla velvollisuuksia.

Mulle juuri bruschetta-tyylinen leipä on leivän jaloin muoto ja tämä puhtaasti rakastamieni makujen vuoksi. Tomaattihöystön alla on Vaasanin uudet, taikinajuureen leivotut Maku -leivät. Valkoisen etiketin alla lempeä, kaurajuureen leivottu leipä ja mustan etiketin alla vahvempi makuisempi ruisjuureen leivottu leipäviipale. Molemmat silti vaaleita leipiä ja omaan suuhuni tuo vahva maku sopi lempeää paremmin.

Treffileivät

Maku -leipäviipaleita
Kirsikkatomaatteja (2-3 kpl / leipäviipale)
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Suolaa
Mustapippuria

Pilko kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna joukkoon valkosipuli ja tuore basilika. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja lisää seokseen vielä loraus oliiviöljyä. Jätä maut tasaantumaan hetkeksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja lado leipäviipaleet paistoalustalle. Valuta leipien päälle oliiviöljyä ja paahda kuumassa uunissa muutama minuutti kunnes leipien pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Ota leivät uunista ja hiero karheaan paistopintaan kuorittua valkosipulinkynttä.

Kasaa tomaatti-valkosipuliseos leipäviipaleiden päälle ja laita vielä hetkeksi uuniin. Pari minuuttia riittää. Tarkoitus on lämmittää vain sen verran, että maut heräävät, mutta tomaattien kirpeä kulma ei kypsy pois!

Vaasanin Maku -leivissä on maalaisleivän maku, ja itse leivotun leivän tuoksu. Sen lisäksi että taikinajuuri tuo leipään makua, se myös parantaa leivän säilymistä. Itseltäni iso kiitos myös kohtuullisesta pakkauskoosta!

Arvonta:

Voita kassillinen Vaasanin Maku-leipää!
Osallistu kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa viimeistään 18.3. 2019 mikä on oma lempparitäytteesi herkkuleipiin. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

Hellurei ja maanantaita!

Paljon on mahtunut muutamaan päivään kevätauringosta kirpsakkaan pakkaseen ja lumisateeseen. Pääsi myös loppumaan sisältö blogin kuvapankista, joten siksi radiohiljaisuus.

Koska olen maaliskuun lapsia, tunnen tätä kevättalven kuukautta kohtaan erityistä lämpöä ja rakkautta. Vaikka maaliskuussa vielä kuuluukin olla lunta maassa, siihen liittyy myös katoilta tippuva vesi ja pajunkissat. Pieniä lupauksia keväästä ja siitä, että lähestymme lämmittävää aurinkoa. Oikeastaan aika maaliskuun lopusta toukokuun loppuun on ehkä juurikin sitä vuoden kutkuttavinta. Saa seurata kevään saapumista ja lopulta luonnon puhkeamista kukkaan. Toukokuun lopussa ja vihreyden lisääntyessä ei silti olla sen kaikkivoipaisen vehreyden keskellä vaan enemmänkin sellaisessa neitseellisessä vihreydessä, jossa kaikki on pelkkää lupausta paremmasta. Tykkään! Ja hei oikeesti; Pari kuukautta ja jännätään jo koska kuolanpionit ryhtyvät kukkimaan!

Yhtälailla kun maaliskuussa ajatukset ovat kevään tulossa, joskus ne kiitävät myös menneeseen aikaan. Jos vuoden vaihtuminen on sellaista yleistä tilinteon aikaa, niin syntymäpäivänä sitä sitten ehkä menee vielä henkilökohtaisemmin oman elämänsä miettimiseen ja siihen, että suhteuttaa päässään eletyt vuodet niiden aikana toteutuneisiin saavutuksiin. Itse ynnäsin listani kärkeen kärkeen kaksi erityisen ihanaa lasta, joiden kasvua ja kehitystä olen saanut seurata pakahduttavalla äitiyden onnella ja ylpeydellä.  35-vuotisen elämäni suurimmat ja tärkeimmät saavutukset. Seuraavat kymmenen vuotta ovatkin sitten jo vähemmän ennustettavissa ja elämä tulee muuttumaan taas erilaiseksi. Sitä kasvaa itse teini-ikäisten ja aikuisten lasten vanhemmaksi, oppii uutta ja omaksuu uusia tapoja. Ja vaikka vielä nuori olenkin, toki aina vuosien karttuessa sitä miettii myös omaa vointiaan ja kuntoaan senkin kannalta, miten elämässä selviää myös tulevaisuudessa. Se kun on ihan karua faktaa, että edessä on vuodet joiden aikana esimerkiksi lihasmassa alkaa pikkuhiljaa vähentyä. Jos siis mielii olla notkea ja vetreä vielä vuosikymmeniä, kannattaa liikkumiseen ja aktiivisuuteen satsata jo nyt. Onhan toki paljon kiinni perimästä ja tuuristakin, mutta kyllä se aina sydäntä lämmittää lukea näistä jopa yli 100-vuotiaista teräsnaisista, jotka ilmoittavat käyvänsä voimistelemassa. Niin, ehkä vuosien saatossa ne omatkin esikuvat muuttuvat entisestään. Tyylin tai kauneuden kustannuksella alamme yhä enemmän ihannoimaan positiivista ja elämänmyönteistä asennetta.

 

Vaaleanpunaiset naistenpäivän tulppaanit vasta ryhtyvät aukeamaan, joten niistä taitaa olla iloa ihan koko viikolle.

Joka tapauksessa iloa uuteen viikkoon!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Coolstuff

---

Keskiviikkoheipat!

Mulla on instagramissa sellainen henkiökohtainen tili. Ei siis Uuden Kuun Emiliaa, vaan ihan itseäni. Ja vaikka en olekaan ahkera päivittäjä silläkään puolella, se mikä hommassa kuitenkin viehättää on juurikin “instant”. Sillä tilillä ei nimittäin ole suoristettuja linjoja, vaan ihan sellaisia realistisia kännykkäkuvia. Ja ajatella, että aikoinaan tavallinen valokuvaaminen oli just sitä. Teetettiin kuvat, joita ei voinut edes esikatsella. Ja entä pikakamerat, jotka tulostivat kuvat hetkessä! Pieniä muistoja tallennettiin paperiversiona jääkaapin oviin ja päiväkirjan väliin.
Kaupallisessa yhteistyössä Coolstuffin kanssa pieniä muistoja, pikakamerajuttuja, lahjavinkkejä sekä postauksen lopussa arvonta!

Coolstuffin valikoimasta bongasin itse laitteen, jollaisesta on jo pitkään esikoisen kanssa puhuttu. Nimittäin pikakameran! Kodak Minishot on pienikokoinen digitaalinen pikakamera, joka tulostaa valokuvan alle minuutissa. Toisin kuin ne lapsuutemme pikakamerakuvat, nämä kestävät ikääntymistä, sormenjälkiä ja vesiroiskeita.
Käytännössä valokuvapaperi tekee kameran sisällä neljä kierrosta joiden aikana keltainen, magenta ja syaani värisävy tulostuu lämmön avulla. Ja sitten vielä se neljäs kierros, joka viimeistelee kuvan pinnan.

Minishot-kamerassa on 10 megapikselin kuvakenno, 1,7 tuuman LCD-näyttö, automaattitarkennus ja automaattinen valotuksen mittaus. Sisäänrakennettu WiFi mahdollistaa myös kuvien tulostamisen suoraan älypuhelimesta tai tabletista. Ladattavan sovelluksen avulla voit siis myös tulostaa kuvia puhelimen tai tabletin muistista. Kameraan on ostettavissa myös lisäpaperipakkauksia ja Coolstuffin valikoimissa on myös muita valokuvatuotteita.

Itse tulostelin joitakin kuvia puhelimestani, sillä puuhailen niistä pientä muistojen moodboardia. Pieniä tärkeitä hetkiä, jotka on kasaantunut puhelimen muistille. Toisaalta ajattelin, että joskus kuvan muuttaminen konkreettiseksi jo kuvaushetkellä, voi olla aika ihana juttu. Ikään kuin jättää jälkeensä sormiin tuntuva muisto kyseisestä hetkestä. Itselläni on esimerkiksi lompakossa nippu juhlissa kuvattuja ja tulostettuja kuvia. Niitä katsellessa tulee aina iloiseksi. Tämä digiaika kun on vähän mennyt siihen, että ne oikeatkin muistot ja hetket kuultavat vain sieltä jostakin sormenjälkien peittämän kosketusnäytön takaa.

Kodak Minishot on kiva lahjaidea myös nuorisolle. Kaverin kassa otettu selfie tai lempparitubettaja on kiva siirtää paperille ja laittaa esiin. Joskus näin jonkin kuvan, jossa koristevaloketjuun oli kiinnitetty pieniä valokuvia. Se oli aika ihana idea.  Coolstuffin verkkokaupasta löytyy toki muitakin hauskoja lahjaideoita.

Hedelmä- ja vihannespussit on hauska muistaminen, jolla on käyttöä. Retro kirjaintaulu voisi muistuttaa eteisessä avaimista, tai toimia esiteinin huoneessa varoitustauluna erilaisista mielentiloista ja bluetooth-paikannin ihmiselle, jonka avaimet on aina hukassa! Löytyipä tuolta muuten just sellainen valoklipsinauhakin, johon valokuvia tai kortteja on kiva ripustaa! Ja hei; Coolstuffilta löytyy myös se ananaskaira, jota joskus hehkutin!

Arvonta:

Linkitä kommenttiboksiin lahjaideasi Coolstuffin sivuilta ja voit voittaa 30 euron Coolstuff -lahjakortin. Kerro myös, kenelle lahjan antaisit vai olisiko se kenties itsellesi. Jätä kommenttisi viimeistään keskiviikkona 13.3. 2019 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.

Leppoisaa keskiviikon jatkoa! ♡