Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heips!

Maanantaina postilaatikkoon tipahti uusi Willab Gardenin kuvasto, ja jos sitä selattiinkin vuosi sitten malttamattomana, niin ei kuulkaa yhtään helpota kärsivällisyyttä, vaikka kasvihuone jo pihassa onkin. Tuli nimittäin aivan mieletön hinku saada kevät ja kesä. Tänne. Nyt ja heti. Eikä asiaa helpota sekään, että Instagramissa näkee monien jo puuhastelevan kasvihuoneissaan. Vadelmavenepakolaisuus jonnekin Ruotsin eteläosiin houkuttaa erityisesti juurikin keväisin, eikä tämä vuosi suinkaan ole poikkeus. Osasyynä tietenkin kasvihuone, ja toisaalta erityisen aikaiseksi ounasteltu kevääntulo skånelaisille.

Kasvihuoneen sulat ikkunat ovat toki voitto jo nekin. Ja kun lapioimani polku (joka ei sitten mennyt ihan lankasuoraan pariovien kanssa :D) paljastaa sekä nurmikon, että kattavan valikoiman peuran ja jäniksen papanoita, on kevät tietenkin lähempänä kuin kuukausi takaperin. Käytiinkin eilen haistelemassa kasvihuoneen ilmaa ja hiottiin paperille viimeiset suunnitelmat heti keväällä tehtävistä jatkotoimenpiteistä. Sen verran tuulelta ja sateelta suojaisessa kasvihuoneessa oli lämpimämpää kuin ulkona, että päätin heti seuraavan aurinkoisen plussapäivän tultua juoda kahvit lasikaton alla ja tehdä kasvihuoneen kevätsiivouksen.

Maisemat ja kasvihuone eivät ehkä juuri nyt inspiroi ulkonäöllään ja kukkeudellaan, mutta toivottavasti sitten viimeistään kesällä. Olen nimittäin virallisesti Willab Gardenin inspiraatiobloggaaja, mikä tietenkin asettaa myös pieniä suorituspaineita. Mutta ehkäpä tämä titteli tulee lunastettua kunhan pääsen hiukan möyhimään multaa. Juuri nyt joudun itsekin keskittymään lähinnä sen kärsivällisyyden kasvattamiseen. 🙂

Ihan ensimmäiseksi kasvihuoneesta siivotaan joulu pois. Seuraavana onkin vuorossa jonkinlaisen istutus ja kylvöpöydän askartelu, vaikka esikasvatukset vielä alkukeväästä sisällä pitääkin tehdä. Mutta kyllä se tästä, ja kevätaurinko paistaa vielä minunkin kasvihuoneeseeni. Aivan varmasti!

Se, että sora-alue ja uuden kirsikkapuun paikka on piirretty nyt paperille, toimikoon ensihelpotuksena kevään kaipuuseen. Muuten ei auta muuta kuin mennä päivä kerrallaan kasvihuoneenkin suhteen.

Ihanaa iltaa, ja terveiset mummulasta! ♡

Voihan vesisade! Lumet sulaa silmissä ja sukset nojaavat kuistin seinään surullisen näköisinä. Toisaalta jokainen lumen alta paljastuva neliö maata vie ajatukset kohti kevättä. Eikä nekään ajatukset huonoja ole.  Me käytiin sunnuntaina katsomassa uusi Risto Räppääjä. Ja käytiin mäkkärissä hampurilaisilla. En muista koska viimeksi. Ei ihan joka vuosi tule käytyä. Ja eilen vietettiin sellaista ei tehdä juuri mitään -päivää ja torkahdin jopa kesken päivän, mitä ei myöskään tapahdu kovinkaan usein. Mulle luksuslomaa on ollut se, että ollaan saatu olla pari päivää ihan koko perheen kesken. Ja on ollut kainalo johon torkahtaa.

Huomenna mennään lasten kanssa mummulaan. Arki-illat ja viikonloput on nykyisin niin täynnä ohjelmaa ja harrastuksia, että mummulassa käynnitkin on jääneet aika vähäisiksi. Nyt otetaan takaisin. Vaihdetaan kuulumiset ja ollaan vaan. Yökyläänkin saa jäädä.

Tällaiset sateen harmaat päivät on kuin tehty joutilaalle olemiselle. Olen nauttinut siitä, että siistiä kotia on saanut vähän sisustaa ja laittaa. Olen siirrellyt tavaroita ja siirrellyt niitä takaisin. Polttanut kynttilöitä ja lukenut. Aivot vähän tahmeina, mutta joskus sekin on ihan kivaa. 🙂

Löysin kaupasta nimikkopussin karkkia. Hyvä syy laittaa suu makeaksi.

Mutta nyt iltapalapuuhiin pitkän kaavan mukaan. Tänään vielä kaikki yhdessä.

Leppoisaa iltaa myös teille! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Sinituote

---

Viikonloppu ja siisti koti. Siivous, järjestys sekä siistit ja puhtaat pinnat ovat asioita, joihon mulla on jollakin tapaa tosi vahva polte. Jopa niin vahva, että välillä se naurattaa ihmisiä lähelläni ja joskus jopa ärsyttää jotakuta blogin kommenttiboksissa. “Ainoastaan Emilia voi viedä vieraansa siivousvälineinen tehtaanmyymälään.” Näin väitti siskoni mies, kun tyhjensimme Sinituotteen myymälää viime kesänä siskoni kanssa. Olin tartuttanut jynssäri-intoani, rakkauttani lajiin.

Enkä väitä, että jaksaisin aina kulkea kuin höyryveturi ja puunata paikkoja, mutta oikea mielentila, riittävä aika ja mahdollisuus keskittyä tekemiseen, takaavat mulle onnistuneen siisvouspäivän. Tykkään kietaista essun päälleni ja kumihanskat käteen. Tykkään tuulettaa ja tomuttaa, puunata ja jynssätä. Enkä vain ja ainoastaan tekemisen ilosta, vaan koska lopputulos palkitsee. Puhdas koti, ja ainakin hetkellisesti tyhjät pyykkikorit, kruunaavat päivän ja esimerkiksi perjantai-illat.

Kaupallisessa yhteistyössä Sinituotteen kanssa, päästään taas tämän minulle rakkaan lajin pariin. Ja vähintäänkin yhtä intohimoisesti kun suhtaudun itse siivoukseen, suhtaudun myös Sinituotteen tuotteisiin. Suomalaista työtä, työtä Suomeen ja erityisesti työtä tähän pieneen kotikaupunkiini. Minä nimittäin asun siellä, missä tehdään todennäköisesti se sinunkin tiskiharjasi!

Siitä taitaa olla jo vuosi tai parikin kun pääsin (ihan muissa merkeissä) yritysvierailulle Sinituotteen tehtaalle. Iltavuorossa valmistui muun muassa juurikin tiskiharjoja, ja olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottamaan prosessia, jossa kone tikkasi harjaksia tuttuun ja itsestään selvään hyödykkeeseen. Yhtälailla mieleen painui tuotantotilojen ovella oleva lappu, joka muistutti työntekijöitä hyvästä työilmapiiristä ja hymyilemisen tärkeydestä. Olen ollut aina kiinnostunut ja utelias näkemään, mistä asiat tulevat ja miten ne tehdään. Vierailu tehtaalla ja perehtyminen kotimaisen yrityksen historiaan oli varsin mielenkiintoinen ja valaiseva kokemus.

Vaikka kotimainen työ jo itsessään on hyvä syy suosia Suomessa valmistettuja tuotteita, Sinituotteella on toinenkin valttikortti. Nimittäin kierrätysmuovin käyttäminen! Tänä päivänä kun muovi puhuttaa, ja jopa pelottaa, on tärkeää muistaa, että oikein kierrätetty muovi on ympäristöteko. Jokainen kiertoon laitettu karkkipussi ja margariinirasia on raaka-ainetta uuteen käyttötavaraan. Kuten esimerkiksi siihen tiskiharjaasi, joka muuten nykyisin valmistetaan Sinituotteella täysin kierrätysmuovista.

Jos uskoisin jälleensyntymiseen, väittäisin, että olen edellisessä elämässäni ollut varmaankin taloudenhoitaja. Itse asiassa olen monesti miettinyt, että yksityisten kotien siivoamisesta, järjestelystä ja kaunistamisesta olisi hyvin voinut tulla mulle ammatti. Toisaalta, kuten varmasti kuka tahansa muukin, minäkin haikailen joskus sen perään, että voisin itse kävellä vasta siivottuun kotiin ja vain nauttia.

Siinä missä tykkään männyn tuoksuisesta pesunesteestä, tykkään myös aika perinteisistä siivoustavoista. Rikkasetti on tarpeellinen kapine taloudessa, jossa kannetaan polttopuita ja pöyhitään multaa. Kissan karvat ja villakoirat eivät aina kaipaa imuria, vaan mikrokuitumoppi on monesti jopa tehokkaampi pölyn kaappaaja. Pölyhuiskalla ylettää pyyhkäisemään niin hyllyn päälliset kuin valaisimetkin.

Siivotessa on hyvää aikaa kuunnella äänikirjoja ja kotityöt ovat hyötyliikuntaa ja liikkuvuuden hoitamista parhaimmillaan. Hyvät ja asianmukaiset siivousvälineet tekevät työstä mielekästä ja helpompaa. Mielestäni oikea asennoituminen siivoamiseen onkin kaiken A ja O. Mikään ei tunnu kivalta, jos siitä tekee itselleen jo valmiiksi vastenmielistä. Mun siivouspäiviin kuuluu esimerkiksi kahvitauko, jonka aikana palkitsen itseni jollakin herkulla samalla kun mietin päässäni toimintasuunnitelmaa siivouksen loppupuoliskolle.

Arvonta!

Kerro kommenttiboksissa oma siivousvinkkisi tai vinkkisi siihen, miten teet siivouspäivästäsi mielekkään. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Sinituotteen uutuustuotteista koostuva tuotepaketti (arvo n. 70€). Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään perjantaina 22.2.2019. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Tee fiksuja valintoja. Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä ja vihreä etiketti kertoo kierrätysmuovin käytöstä. Kuvassa WC-harja, Rikkasetti, Monitoimimoppi ja Tiskiharja. Kaikki tyylikkäästi mustana. Tiesitkö muuten, että SINI ei alunperin viitannut väriin, vaikka Sinituotteen siivousvälineet perinteisesti sinisestä väristään tunnetaankin!

Mulla on ollut siivouspäivä tänäänkin. Koti on siisti ja puhdas ja pöydällä on kimppu tuoreita kukkia. Lomaviikko kolkuttelee ovella ja kaikki on hyvin.

Ihanaa sunnuntain jatkoa myös teille! ♡

Vaaleanpunaiset tulppaanit ja muutama jäljelle jäänyt suklaa ystävältä saamassani sydänrasiassa. Ystävänpäivän rippeitä. Ja sitten kirkas aurinko, ja kuin keskelle helmikuuta tullut kevät. Jos ei mieli ihan pysty käsittämään tätä liian aikaisin tullutta kevättä, niin ei kyllä pysty pääkään ottamaan vastaan tätä yletöntä valon määrää. Tuloksena jo aamupäivällä hirveä jomotus ja jyrän alle jäänyt olo. Mutta en valita. Antaa paistaa vaan, kyllä minäkin siihen totun.

Viikonloppu tuntuu ylellisen ihanalta, kun tiedossa on vielä leppoisia päiviä koko viikon verran. Tänään pitää kuitenkin kuitata yksi viikolla lyhyeksi jäänyt yö, ja painaa pää ajoissa tyynyyn. Josko huomenna pääsisin jo itsekin nauttimaan auringosta sukset jalassa.

Kirkkaan päivän jälkeen on oikeastaan aika ihana poltella vain kynttilöitä ja nautiskella hämärästä. Sitä siis lauantai-illan ohjelmassa. ♡

 

Ystävänpäivää ihanat!

Parannellaan jo toista päivää Klaaran silmätulehdusta. Lattialla kasvava paperisilppukerros, hupeneva askartelupaperijemma, liimapuikko ja sakset kertovat jotakin viimeisen vuorokauden ajanvietteistä. Mutta koska nyt sattuu olemaan ystävänpäivä, päätettiin tehdä jotakin vielä vähän spessumpaa. Napattiin aamulla kaupasta pussillinen paistovalmiita pullia ja nippu tulppaaneja. Sydänpullia ystävänpäivän kunniaksi. Varsin helppoa leipomista pikkuväellekin.

Lähden itse illalla viettämään ystävänpäivää tyttöporukalla. Pääsen elämäni ensimmäiselle spinning-tunnille ja sen jälkeen illastamaan. Kaikin puolin kiva ystävänpäivä siis.

Meidän pullissa ei koskaan ole hilloa eikä mantelimassaa. Ne on sydänpullia, ei laskiaispullia, mutta toki sama konsti taipuu moneksi.

Me odotellaan koululaista kotiin ja yritetään olla syömättä kaikkia pullia ennen sitä. Ihanaa ystävänpäivää myös teille! ♡

Vielä porskutellaan menemään joulukukkasin. Muutama hyasintti on yhä kylmässä, mutta kovinkaan kauaa niitä ei enää voi jarrutella, joten meillä on itse asiassa tällä hetkellä enemmän hyasintteja kuin jouluna. Ja amarylliksetkin jaksaa porskuttaa yhä vaasissa. Itse asiassa yksi sipuli taitaa vielä puskea kukankin. Mutta antaa kukkia. Kohta saa jo aloittaa pelargonioiden pistokaslisäilyt, joten nautitaan nyt joulukukista siihen saakka. 🙂

Täällä on paistanut tänään ihanan keväinen aurinko ja jo aamulla oli jotenkin tosi energinen fiilis. Ihanaa kun päivä valkenee koko ajan aikaisemmin ja samalla illat pitenevät. Valoisan ajan lisääntyminen vaikuttaa omaan mielialaani ja energiatasoihin ihan valtavasti, ja kun valoisiin aamuihin vielä lisää linnunlaulun, niin tuntuuhan se kivalta. Ihan pienen hetken haistoin tänä aamuna nenässäni sen ulkona juodun aamukahvin tunnelman, kuulin lintujen viserryksen ja huokaisin syvään. Rakastan kevättä ja se alkaa juurikin siitä, kun päivät pitenevät ja auringon teho alkaa vaikuttaa.

Tänään siemailin ruuan jälkeistä kahviani olohuoneessa kiperien murhamysteerien parissa ja nautiskelin siitä, että ulkona oli vielä valoisaa. Tajusin, että miten paljon tykkään istua tuossa olohuoneen sohvalla ja katsella ulos. Varsinkin keväisin on ihana seurata, miten luonto heräilee ja muuttuu. Ja jo nyt, kun ulkona on tarpeeksi valoa, voi ainakin mielessään kuvitella kirjavat kukkapenkit ja kirsikankukat.

Kokosin muutaman kuvassa näkyvän jutun linkkeihin, koska niitä aina kysellään.

Torkkupeitto

Samettinen tyynynpäällinen

Tyynynpäällinen pellavaa

Smokkirypytetty tyynynpäällinen

Veluurihousut

Lampaankarvatossut

Sohvanpäällinen

Matto

Mietin vähän kahden vaiheilla, olenko tänään jumppakuntoinen vai en, mutta päätin antaa itselleni mahdollisuuden. Vähän kevyemmin vaikka ja omaa oloaan kuunnellen. Mutta hikoilemaan on päästävä!

 

Ihanaa tiistai-iltaa! ♡

Maanantaita muruset!

Vietin koko viikonlopun enemmän tai vähemmän flunssaa potiessa. Peiton alla väristessä meni myös perjantai-ilta ja kymmenennen hääpäivän juhlistaminen jäi melko laimeaksi. Mutta ei kai se niin päivän päälle ole. Juhlistetaan sitten kun siltä tuntuu. 🙂 Ja jos oikeasti pääsin tämän flunssan suhteen nyt näin vähällä (kopkop), niin olen oikeastaan vain tyytyväinen. Ja hei, kiitos, tuosta keskustelusta edellisen postauksen kommenteissa! Ne ilostuttivat viikonloppuani ja tuntui ihanalle lukea muidenkin ajatuksia aiheesta. Että en sitten olekaan ehkä ihan niin pöhkö. 🙂
Ihan tyytyväinen en pysty kuitenkaan olemaan näihin vallitseviin sääolosuhteisiin. Niin paljon kuin keväästä tykkäänkin, se ei tule vielä helmikuussa ja siksi on ihan totaalisen pyllystä, että lumet sulavat tässä kohtaa vuotta! Kunnon talvi ja sitten vasta kevät ja sulavat lumet, kun ne ihan oikeasti tulevat jäädäkseen. Viikon päästä on lasten talviloma ja mä olin ihan oikeasti ajatellut, että me hiihdetään koko viikko. Mutta ei purnata, kun ei se kuitenkaan mitään auta. Maanantaisin kannattaa katsoa asioita aina vähän vaaleanpunaisten lasien läpi, eikä kuluttaa uuden viikon energioita turhaan. 🙂

Kirjoitin pakkaslumesta ja pastellisävyistä jo jokin aika sitten, ja vaikka ne valkoiset pakkaslumet nyt menivätkin, niin ei ne pastellisävyt siltikään huonolta tunnu. Päinvastoin! Kun ulkona on mustaa, märkää ja likaista, hennot vaaleat sävyt tuntuvat oikeastaan vielä paremmilta. Jotenkin jopa puhtailta ja freeseiltä. Olen muuten nykyisin aika hulluna noihin lämpimiin roosan sävyihin, kuten olette ehkä huomanneetkin. Jotenkin se nyt vaan toimii. Vaatteissa ja sisustuksessa. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, vaikka keskellä talvea haluaakin vähän söpöstellä! 😀

Maanantailistaan ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä laitettavaa. Josko flunssa olisi jo tässä ja pääsisin liikkumaan. Se kai on mielessä ja toiveissa päällimmäisenä. Olo ja ajatus on tahmeat, jos kroppaa ei pääse liikuttamaan. Tasaista ja helppoa arkea, sitäkin toivoisin tälle viikolle. Hercule Poirot ja Isä Brown pieninä pakohetkinä arjen keskellä. Ei mitään suuria haaveita, traktorikuumekin meni jo.

 

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

farkut ja kashmir-neule H&M (parin vuoden takaa molemmat)

Heippa!

Silloin joskus blogien alkuaikoina multakin kyseltiin usein, että onko meidän koti aina siisti ja tiptop. No eihän se ole. Ja uskon, että tekin sen tiedätte. Blogi on blogia ja sillä hyvä. Mutta pysähdyin miettimään tässä muuten tätä meidän kodin siisteyttä ja tiedättekö, eksyin oikein kunnolla mieleni syövereihin. Meillä on nimittäin aina huomattavasti siistimpää silloin kun mieheni ei ole kotona. Tämä on karu fakta, joka on oikeastaan vuosi kaudet jo aiheuttanut mulle jonkinlaista henkistä närästystä. Mutta nyt kun oikein harjoitin keittiöpsykologiaa, päätin antaa puolisolleni ainakin osittaisen synninpäästön. Nimittäin vähintään yhtä suuri syy siihen ajoittaiseen kaaokseen olen ihan minä itse. Se kun on sellainen hassu juttu, että lasten kanssa keskenään olessa olen jotenkin tosi tarkka. Enkä mä tarkoita tarkka sillä tavalla, että lapset ei saa muuta kuin istua kädet ristissä, vaan että mulla on sellainen tarve pitää langat käsissäni. Ja tarve pysyä kaikissa aikatauluissa ja ennakkosuunnitelmissa. Eikä siihen muuten kuulu infernaalinen lumentuloa tai mikään muukaan yllättävä tai suunnittelematon. Mutta siisti koti sitten sitäkin enemmän. Koska mun mielessä ehkä se menee just niin, että kun koti on siisti, niin korvienvälikin on sitten jotenkin selkeä. Eikä tämä millään tavalla haittaa mua. Eikä kai lapsiakaan. He saavat kokata, leipoa ja askarrella kuten muutenkin, mutta olen tosi jämpti siitä, että paikat myös siivotaan. Ja vaikka se siivoaminenkin jää usein lopulta mulle (kuten eilen kun lapset halusivat tehdä lämpimiä voileipiä iltapalaksi), tunsin suurta iloa, kun sain illalla viimeiseksi raivata keittiön nätiksi. Sellaiseksi, että mun on kiva taas aamulla herätä ja viettää omaa kahvihetkeäni. Tuntea heti aamulla, että olen tilanteen herra. Kaikki langat käsissäni.

Ja luonnollisesti asian kääntöpuoli on sitten se, että muutun aika tavalla suurpiirteiseksi huithapeliksi kun vetovastuu ei ole yksin minulla. Ei ole niin tarkkaa, vaikka keittiöön jäisi illalla likaisia tiskejä tai ruokapöytä näyttäisi siltä kuin olisi lastattu Amerikan matkaa varten. Tai harmittaahan se epäsiisteys aina ja varsinkin aamuisin, mutta ei niin paljoa, että tekisin asialle jotakin jo edellisenä iltana. Eli nautin tänään vielä siististä kodista ja huomenna tähän aikaan se voikin sitten olla jo jotain ihan muuta!

Ainoa, mikä ei oikein sovi tähän päättelemääni kuvioon on se, että juurikin puolisoni mielestä olen vähän turhankin tarkka kontrollistani. 😀

 

No, mutta nyt kieli pois poskelta ja ihanaa torstai-iltaa. Mä lahjoin lapset, jotta pääsen livahtamaan hetkeksi jumpalle. ♡

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa

---

Olen aina tykännyt helmikuusta. Se on lyhyt kuukausi, johon mahtuu paljon kaikkea kivaa ja arjen rikkovaa. On syytä leipoa ja juhlia. Helmikuuhun mahtuu hiihtoloma, hääpäivä (ajatella, kymmenes jo!) ja tietenkin ystävänpäivä.

Tykkään siitä, että meillä Suomessa ystävänpäivä on sekä ystävyyden, että rakkauden juhla. Molemmat mahtuvat samaan päivään, ja juuri niin kuuluukin. Ja niin tärkeää kuin onkin muistaa ystävyyttä ja rakkautta ihan jokaisena päivänä, on kiva, että vuoteen mahtuu kuitenkin se yksi päivä, jolloin nämä asiat on nostettu arjen yläpuolelle.

Viime päivinä olen miettinyt paljonkin sitä, miten tärkeää ystävyys on. Kukaan ei saisi olla yksin, sillä ihan jokainen tarvitsee ystävän, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Ystävää tarvitaan paitsi jakamaan ne elämän tähtihetket, mutta myös rinnalle silloin kun elämä myrskyää ja keinuttaa. Myös parisuhde perustetaan ystävyydelle. Se on luonteeltaan erilainen suhde, mutta nimenomaan ystävyys on se kivijalka, johon rakkaus rakennetaan. Luottamus, ja hyvä tahto. Ilman niitä ei ole ystävyyttä, mutta ei myöskään rakkautta. Silloin kun rakkaus on rakennettu vakaalle kivijalalle, myös parisuhteesta tule jykevä ja vankka kallio, joka kannattelee, vaikka kaikki muu ympärillä sortuisi.
Jos mennään vielä hiukan pidemmälle, niin ystävyys ja rakkaus itseään kohtaan on varmaankin koko elämän perusta. Ei ole itsekästä opetella rakastamaan itseään ja puhutella peilikuvaansa kuin parasta ystäväänsä. Tiedän, että tässä jos missä meillä monella on petrattavaa, ja siksi ystävänpäivän monimuotoisuus on enemmän kuin paikallaan. Kun kohtelemme muita, kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan ja kohtelemme itseämme kuin parasta ystäväämme, maailmasta tulee aivan varmasti parempi paikka!

Arjen pienet teot, kosketus ja lohduttavat sanat. Niitä pitää viljellä ja vaalia ihan jokaisena päivänä. Ystävänpäivänä on kuitenkin ihanaa muistaa toista myös jotenkin erityisesti. Meillä hääpäivää ja ystävänpäivää vietetään hyvin samankaltaisesti. Lahja voi olla toisen lempiruokaa tai -suklaata, yhteistä aikaa tai treffi-ilta. Jokin erityinen teko tai rakkauden tunnustus, sellainen joka saa toisen tuntemaan itsensä erityiseksi ja rakastetuksi. Tänä vuonna sain bonuslahjan  Danien Wellingtonin kaupallisen yhteistyön myötä. Pääsin valitsemaan itselleni ystävänpäivän lahjapakkauksen, joka pitää sisällään kortin, kellon, rannekorun ja suloisen sydäncharmin, eli pienen korun, joka sopii kaikkiin Daniel Wellingtonin nahkahihnoihin ja tekee niistä erityisen.

Valitsemani Daniel Wellington –  I love you box sisältää Classic Petite kellon (yleensä ranteessani keikkuu vähän kookkaampi älykello ja nyt halusin jotakin erityisen sievää ja tyttömäistä, mutta silti klassista). Kello on hihnaltaan St Maves koska rakastan ruskeaa nahkaa ja munankuoren valkoinen kellotaulun on kooltaan 32mm. Lisäki pakkauksessa on kaunis ruusukultainen rannekoru (cuff small) ja tuo pieni ruusukultainen sydän.
Nämä on minulle ensimmäiset Daniel Wellington kello ja koru, ja onhan ne oikeasti tosi ihanat.

Kaikki Daniel Wellingtonin ystävänpäivän lahjapakkaukset ovat nyt -10% alennuksessa ja koodilla UUSIKUU saat vielä 15% lisäalennuksen tlauksestasi.
Tuo valitsemani pakkaus on sivun ensimmäine, eli CLASSIC PETITE ST MAWES + CUFF SMALL + SYDÄNKORU.

Ihanaa ystävänpäivän odotusta! ♡

Maanantaita!
En muista koska olisin ollut näin innoissani viikonlopun päättymisestä, mutta tänään se tuntuu kerrassaan ihanalle. Ja ihan siitä syystä, ettei viikonloppu pitänyt sisällään niitä elämäni parhaimpia päiviä.

Ja mä tykkään edelleen talvesta ja lumestakin, mutta hitto vie, onko sitä lunta pakko tulla kerralla yhden talven verran!!! Kun sunnuntaihin jo herää valmiiksi vähän tappiomielialalla ja itku herkässä, ja sitten onnistuu saamaan autonsa kiinni lumeen pihatiellä, niin johan siinä mennään miinukselle. Mutta hei, onneksi on ystävä, joka kaivaa oman autonsa lumesta ja tulee apuun. Klaara pääsi kaverisynttäreille ja minä sain itkeä harmitukseni ystävän olkapäähän.

Siinä me kaksi naista sitten katseltiin vinossa seisovaa autoa ja mietittiin, että hitto kun ei osata tehdä mitään. Eikä oikein uskalleta edes yrittää, ettei vain pahennettaisi tilannetta. Ja sillä hetkellä en muuten pystynyt allekirjoittamaan Gloria Steinemin teoriaa kaloista ja polkupyöristä. Kaikki kunnia kaksilahkeisille, sillä ilman ei olisi taaskaan selvitty. Ja hei, ystävä, joka tuollaisella hetkellä soittaa ex-miehensä apuun! ❤️ Ilman hyvää ystävää en olisi selvinnyt alkuunkaan! Ja sitten ihana naapuri, joka tuli traktorin kanssa kesken auraustöiden apuun ja sanoi, että kyllä tämä tästä kuntoon saadaan, ja kyllähän näitä sattuu. No joo, sattuuko, mutta sillä hetkellä se lohdutti. Ja ihan oikeasti nyt mä tiedän jopa, että mistä se hinauskoukku löytyy. Se on siellä vararenkaan alla, mutta hyvässä piilossa, kun ei edes osunut silmiin, silloin syysiltana, kun toisen ystävän avustamana äyskäröitiin vanhempainyhdistyksen mehuja samaisesta paikasta. Samanlaisessa mielentilassa olin muuten silloinkin. Ja kun naapuri lopulta ehdotti, että jätetäänkö koukku valmiiksi paikoilleen, osasin jo ihan pikkuisen nauraakin. Mutta koukku otettiin pois. Ihan vain jos sitä kuitenkin tarvitaan seuraavalla kerralla auton takapäässä. 😀

No mutta loppu sunnuntai meni kuitenkin jokseenkin sulatellessa tuota mielentilaa. Ja kun illalla sain vielä esikoisen ehjänä kotiin pelireissusta ja aamuyöstä sänkyyn kömpi se kalasta ja polkupyörästä polkupyörä, pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Selvittiin tuosta lumesta kuitenkin ehjin nahoin ja se on pääasia.

Tänä aamuna peilistä katsoi väsyneet ja itkettyneet silmät. Mutta kyllä se tästä taas iloksi muuttuu maanantain myötä, näin mä aamukahvia litkiessäni päätin ja päätös on pitänyt. Lunta on tullut edelleen koko päivän ja taivaan täydeltä, mutta samalla on paistanut mitä kirkkain aurinko. Ja kun tuohon lumimäärään iskee auringonpaiste, niin sehän on pelkkää häikäisevää valoa! Ei oikein voi kuin olla iloinen.

Maanantain toivelista:

Uudet sohvat. Ai että mä halusin uudet sohvat. Joskin nämä on oikein toimivat ja mukavat, mikä on ehkä syynä siihen, että ne uudet sohvat ei ole ihan ykkösenä (eikä kakkosenakaan) hankintalistalla.

Aikaa siivota vaatehuone ja lasten vaatekaapit. Pysähdyin miettimään, kuinka paljon aikaa viikossa kuluu ihan vain siihen, että asioita etsitään. Ei hyvä!

Vanhan kunnon siivouspäivän. Lattiasta kattoon koko talo puunattuna, pestynä ja raikkaana. Se olis aika ihanaa. Ja sen tekeminen erittäin terapeuttista.♡

Puuttuvat jalkalistat olkkariin. Ottaa päähän tuo keskeneräisyys!

Ja sitten se yksi toive, joka valtaa mieleni jokaisena lumisena talvena: Oma traktori! Tai lottovoitto ja oma traktori. Mutta kuitenkin!

Onpas muuten ruma tuo musta ruukku. Olen suunnitellut sen maalaamista jo ainakin pari vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä sen voisi ottaa helmikuun asiaksi. Ja jos vaikka ne jalkalistat.

Eilinen kynttilänpäivä oli sinänsä hassu, että meillä ei pitkään aikaan palanut yhtikäs kynttilää. Tänään otan senkin takaisin ja nautin ihan vain siitä, että asiat on hyvin. Siis oikeesti hyvin.

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

 

Okkarin kalusteista ja sisustuksesta enemmän täällä! Samsungin The Frame -tv on medialainassa.