Kuva kertoo tällä kertaa ehkä enemmän kuin teksti. 🙂

Sain oudon päähänpiston aamulla kuvata nassuni ensin ilman meikkiä, ja sen jälkeen meikin kanssa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on myös hiukset laitettuna. Niin, onhan siinä aikamoinen ero!

Kuvan vasemmasta laidasta tuleva valo tekee tilanteesta ehkä hiukan epätasapuolisen, ja saa oikeanpuoleisen ihonkin näyttämään tummemmalta. Ajatus varmaan kuitenkin aukeaa kuvan avulla. Vielä helpommin, jos peität kuvan toisen laidan ja katsot kasvon puolikkaita erikseen.

Arkimeikilläkin saa ihmeitä aikaan. 🙂

Oho, melkein unohdin, että mulla olis teille taas hiukan arvottavaa! 🙂

Pidempään blogiani seuranneet ovat jokusen kerran joutuneet lukemaan päivityksiäni kuivista ja halkeilevista kantapäistä. Vinkkejä joskus teiltäkin kyselin, ja voin käsi sydämellä kertoa, että kaikki on kokeiltu. Sitä tosiseikkaa, että kantapääni kovettuvat hurjaa vauhtia, ei muuta mikään ihme. Toki hyvillä tuotteilla tuota prosessia voi hidastaa, mutta kantapäiden hionta on osa jalkojeni kohtaloa.

Niinpä tulin hurjan iloiseksi kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Schollin kampanjaan ja eräänlaiseen testiryhmään, jossa selvitetään, minkälaisia tuloksia saa Schollin uudella sähkökäyttöisellä jalkaraspilla. Tämä tuli siinäkin mielessä hyvään saumaan, että juhliin on kuitenkin aina kiva lähteä huoliteltuna päästä varpaisiin.

Schollin paristokäyttöinen Velvet Smooth Diamond Crystal -jalkaraspin idea on tosiaankin sen verran houkutteleva, että pakkausta avatessani tulin pohtineeksi, miksei tätä ole keksitty ennen. Toki kotikäyttöönkin myydään monimutkaisia pedikyyri ja jalkahoitopakkauksia, mutta edullinen raspi ilman sen kummempia lisäosia on mielestäni parempi vaihtoehto. Kun pakkauksessa on vielä paristotkin valmiina, ja käyttöohje lyhyt ja selkeä, on työhön ryhtymisen kynnys aika matalalla.

Muodoltaan raspi muistuttaa hiukan sheiveriä, käsiosa on kumipintainen ja pysyy näpeissä hyvin. Poikkeuksena tavallisesta raspista, tätä Velvet Smooth -jalkaraspia käytetään kuivaan ihoon, joten liotteluja ja jalkakylpyjä ennen operaatiota ei kaivata. Jos joku on joskus joutunut höyläämään kantapäitään, niin tiedätte, että välinettä aluksi hiukan pelkää, ja skenaario verisestä touhusta käy mielessä. Heti laitetta koitettuani totesin kuitenkin, että ero nauhahiomakoneeseen on valtava, eikä kuivia jalkoja hioessa voi itseään oikeastaan vahingoittaa. Kunhan toki muista pistää pitkät hiukset kunnolla kiinni, ettei mitään ylimääräistä joudu koneen kynsiin!

Schollin säkökäyttöiseen raspiin on vaihdettavissa eri karkeusasteisia hiomarullia, ja heti tajusinkin vaihtaa siihen karkeimpaan laatuun, koska hiottavaa oli sen verran paljon, huolimatta jokusen viikon takaisesta jalkahoidosta. Schollin perusraspia käyttäessä olen oppinut, että karhean hionnan jälkeen pinta kannattaa viimeistellä hiukan hienojakoisemmalla pinnalla, ja tätä noudatin tässäkin operaatiossa. Omiin jalkoihini sain uppoamaan tunnin verran aikaa, mutta jos tilanne ei ole ihan hirveän huono, uskon, että tällä konstilla tuloksia saa nopeasti. Vertailukohtana voinen kertoa, että ihan käsikäyttöisellä raspilla en saa tunnissa tulosta, ja siihen pitää lisätä vielä höyläys ja liotus. Reilun tunnin raspaaminen “manuaalisesti” käy ihan työstäkin, joten tässä pääsi aika paljon helpommalla.

Itselläni ainakin tavallisen raspin kanssa ongelmaksi muodostuu tuo päkiöiden keskikohta, johon hiontaa on lähes mahdoton kohdistaa. Pieni rulla kuitenkin kulkee näppärästi myös tässä ja sillä on myös kiva hioa varpaiden sivut, jotka itselläni tuppaa kovettumaan myös. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on pöly, joten suosittelen, että pidät jalat mahdollisimman lähellä lattiaa työskennellessäsi, jolloin pöly laskeutuisi heti alas. Ja kylppärin siivous kannattaa mielummin ajoittaa hionnan jälkeiseen aikaan. Tosin kesällä tämä on kiva ulkonakin. Ei haittaa, vaikka kuinka pöllyäisi.

Entä se lopputulos?

No, ei yhtään hassummat! 🙂

Mutta hei; Mulla on lupa arpoa yhdelle teistä Schollin paristokäyttöinen Velvet Smooth Diamond Crystal -jalkaraspi. Osallistuaksesi arvontaan kerro miksi juuri sinun tulisi voittaa. Tee se kuitenkin viimeistään sunnuntaina 3. 5. 2015.

Hiusjuttuja, ihan kuten lupasin! 🙂

Olen saanut tässä parina päivänä nauttia kampaajantuolissa istuskelemisesta. Eilen päivitettiin hiusten raidoitus ja napsittiin kuivat pois, mutta tänään heittäydyin tosi villiksi, ja hiuksiini kiinnitettiin teippipidennykset!

Muistatte ehkä noin vuosi sitten, kun pyynnöstänne kirjoittelin noista Rapunzel Of Swedenin klipsipidennyksistä.  Nopeasti pidemmät ja tuuheammat hiukset -postauksen voit lukea täältä. Tuolloin tosiaan juteltiin siitä, että hiuksiin on mahdollista tarpeen mukaan laittaa lisää materiaalia, esimerkiksi kampausta ajatellen. Klipsit ovat kuitenkin sellaisia päivällä pidettäviä lisäkkeitä, jotka otetaan illalla pois, ja sama vaiva pitäisi nähdä jokaisena käyttöpäivänä. Harva jaksaa siis klipsien kanssa pelatakaan ihan päivittäin, en minä ainakaan.

Nyt yhteistyössä Rapunzelin kanssa pääsin koittamaan, miltä tuntuu, kun hiuksiin lisätään massaa vähän pysyvämmällä tavalla.  Quick and easy  -teippipidennykset on tarkoitettu niinkin helpoiksi, että ne voisi itsekin kiinnittää vaikka ystävän avulla, mutta itse kiikutin karvat kampaajalleni Janitalle, jonka hellään huomaan lasken kuontaloni huoletta. Jotta tulos olisi mahdollisimman luonnollinen, hiuksiin kiinnitettiin neljää eri sävyistä pidennystä, ja pohja tosiaan värjättiin eilen mätsäämään tähän sekoitukseen. Mukana sekä viileämpää, että lämpimämpää ruskeaa, ja sama sekoitus vaaleammista sävyistä. Kuvien valotus hieman vääristää tuossa aikaisemmassa postauksessa, mutta lopputulos on melko lähellä noiden klipsien sävyjä, nyt vain kahden sävyn sijaan latvassa on neljää erilaista ruskeaa.

Käytetyt sävyt:  #6 #27 #18 ja #19

Lopputuloksessa on kuusi pakkausta pidennyksiä, ja olen kyllä hurjan tyytyväinen. Teipit on myös laitettu niin, että pystyn pitämään hiuksiani kiinni ja ylös nostettuna, ilman että kiinnitykset näkyisivät. Viimeisessä kuvassa latvat vielä tasaamatta, mutta muuten melko valmis operaatio.

Nyt vain kokemuksia kartoittamaan.

Kivaa keskiviikkoa! 🙂

Ja otsishan sieltä sitten kotiutui! Kiitos hurjasti mielipiteistänne. Melko yksimielisiä olitte otsiksen puolesta, joten siihen päädyin. Ja, tuntuu muuten hyvältä, heti paljon nuorempi olokin! 😉

Otsiksessa ei viimeksikään ollut mitään vikaa. Kävin vain kampaajalla niin harvoin, että se pääsi kasvamaan. Nyt kun juurikasvu oli silmiinpistävän iso, tuntuu olo tosi freesiltä uudessä lookissa. Reilu kolme tuntia kampaajan tuolissa on muutenkin kuin terapiaa. Tai varmaan paljon parempaa kuin terapia, ihanaa luksusaikaa. Kiitos kuitenkin isälleni, joka lupautui pienellä varoitusajalla lapsenvahdiksi. Muuten olisi tämäkin ihanuus jäänyt taas kokematta.

No niin. Arki on startattu äidin osalta hiukan lempeämmin. Juuri kotiuduttiin pojan kanssa fudistreeneistä ja seuraavaksi pesu- ja iltapalakierros. Illalla tartun ainakin meileihinne, joita onkin kasaantunut hirmuinen määrä.

Hurjasti vielä kiitoksia otsistsempeistänne.

Ihanaa iltaa!

Melkein unohdin, että olin varannut itselleni ajan kampaajalle heti tähän vuoden kärkeen. Aikaa varatessa mitään ihmeellistä ei kai ole ollut mielessä, hiukset kun värjätään lähes samaan tapaan vuodesta toiseen. Silti kootessani kooste postausta vuodelta 2014, kiinnitin huomioni viime keväällä pätkäistyyn otsikseen. Huhti– ja toukokuun  postauksissa tuo frisyyri näkyy parhaiten, ja tuli kyllä vahvasti sellainen fiilis, että otsiksessa näytän paljon nuoremmalta!

Totuus on kuitenkin se, että vuosi sitten olin nuorempi, ja noissa kuvissa varmaan näkyy enemmänkin se hyvä olo. Eli tuskin kaikkea voi laskea otsatukan eduksi. Toisaalta, kun vuosi 2014 vain vahvisti otsan ryppyjä, voisi sen piilottaa kätevästi hiusten alle…

Puuh, pari tuntia aikaa miettiä… Nyt saa kertoa mielipiteensä. Otsiksella vai ilman!?

Ja hei, vuosi 2015 ja tavallinen arki. Se alkaa nyt. Tehdään siitä hyvää!

Jos jotakin hyvää pitää keksiä näistä “ei niin talvisista” keleistä ja lämpötiloista, tulee mieleeni yksi juttu koskien kuivaa ja herkkää ihoa. Nimittäin tässä kohtaa vuotta yleensä käteni ovat kuivat kuin korput, ja rystyset halkeilevat haavoille päivittäin. Ihoa kuivattaa paitsi kuiva pakkasilma, myös lämpötilan vaihtelut. Kun tulisijoihin lykkii lisää pökköä, kädet joutuvat kuuman tulen läheisyydessä yhtä koville kuin pakkasessa, eikä kierteestä yleensä pääse eroon ennen kevään saapumista.
Vaikka kasvojeni kohdalla olenkin kärsinyt pahat aknet ja epäpuhtaudet, on ihoni noin muuten kuiva ja herkkä kuin mikä. Nappaapa housut pois, ja edessäsi on hilseilevän ihon muodostama pölypilvi. Valitettavasti samanlaisen ihonkuivuuden kanssa kamppailemme myös Klaaran kohdalla.
Finneistä ja epäpuhtauksista huolimatta, myös kasvojeni iho on viimeisen vuoden aikana muuttunut kovasti. Ihostani on nimittäin tullut päästä varpaisiin kuiva ja arka, eikä enää tulisi mieleenikään pärjätä pelkillä seerumeilla tai tehokaunistajilla. Puhumattakaan yleisesti epäpuhtaalle iholle tarkoitetuista tuotteista. Kasvot huutavat kosteutta ja hoivaa, ja niitä sille on annettava.

Apteekkisarja La Roche-Posay -tuotteet ovat vilahdelleet beauty tägin alla jo viimeisen vuoden, ja nyt Indiedaysin ja La Roche-Posayn kampiksen myötä, pääsin testaamaan tuotesarjaa vähän perusteellisemmin.
Aikaisemmin jo omiksi luottotuoteikseni on valikoitunut sarjan supertehokas kosteusvoide, jota käytän nykyisin niin päivin kuin öinkin. Toleriane Rich hoitovoide on paitsi kosteuttava, myös rauhoittava, ja vie hetkessä naamalta niin kiristävän tunteen kuin punoituksetkin. Konstiton sinivalkoinen rasvatuubi kylppärin kaapissa on ulkonäöltään niin simppeli, että sitä uskaltaa käyttää miehenikin, joka vanhanaikaisuutensa vuoksi karttaa “kosmetiikkaa” kaikin keinoin. 🙂

Koska punoitus on viime vuosina vain lisääntynyt kasvoillani, ja johtanut aika pahaankin kirjavuuteen, löysin toisen huippuavun La Roche-Posayn valikoimista vajaa vuosi sitten. Rosaliac CC-voide kuuluu jokapäiväiseen meikkaukseeni ja kulkee mukana kaikkialla. Ainakin te kohtalotoverini, jotka kärsitte punoittavista aknearvista, tiedätte mitä tarkoitan, kun kerron,  että punaisuus ja arvet alkavat päivän mittaan tunkea läpi peittävänkin meikin alta. No, tämä CC-voide on ollut tähän ongelmaan lyömätön apu. Rennompina päivinä se riittää pelkästään korjaamaan ihon sävyä, ja välillä peitän pahimmat ongelmat lisäksi peitevoiteella. Mutta, vaikka kasvoille olisi tulossa peittävä ja vimpanpäälle hiottu juhlameikki, laitan tätä Rosaliac CC-voidetta kuitenkin kaiken alle. Näin ne punaisuudet eivät hyökkää meikin läpi, vaikka tiedossa olisi lämpötilan vaihteluja tai muuta ihoa punastuttavaa ohjelmaa.

Kolmas ennestään tuttu tuote tältä sarjalta on Ciaplast Baume B5 -voide, joka on toiminut meillä ns. vauvavoiteena. Klaaran syntymän jälkeen voidetta on siis tullut käytettyä niin vauvan peppuu kuin äidin rintoihinkin. Vielä edellisen vatsataudin aikanaan tällä voiteella hoidettiin ja suojattiin juurikin sitä kuopuksen peppua, ja viime talvena hieroin voidetta myös niille halkeileville rystysille. Varsinainen tehovoide siis, joka korjaa vaurioita ja rauhoittaa haavautunutta ihoa.

Näiden vanhojen suosikkieni lisäksi pääsin nyt testailemaan myös muita La Roche-Posay tuotteita. Muutaman päivän aikana ei tietenkään ihan voi jokaisesta tuotteesta vielä mennä vannomaan mielipidettään, mutta kombolla Toleriane puhdistusemulsio, Physiological silmämeikinpuhdistusaine, Effaclar syväpuhdistava kasvovesi ja Hydraphase Eyes silmänymärysvoide, olen nyt pitänyt ihoni kunnossa vajaan viikon. Ei kiristystä, ei punoitusta, ei hilseilyä, eikä näppylöitä. Ainakin puhdistusemulsio ja silmänympärysvoide taitavat jäädä vakkarikäyttöön. Jälkimmäisen aion myös ujuttaa mieheni käyttöön. 😉

Mitä taas tulee vartalonhoitoon, Klaaran kanssa olemme testailleet nyt Lipikar Syndet suihkuvoidetta ja Lipikar Baume AP+voidetta. Nämä ovat siis atopiaan taipuvan ja erittäin kuivan ihon tuotteita, joilla aiomme nyt tämän talven ajan kukistaa jatkuvaa ihon hilseilyä ja kuivumista. Testiimme pääsi myös Lipikar sarjan Xerand käsivoide, jolla neljän päivän aikana sain Klaaran kämmenselistä suomumaisen rohtuman katoamaan. Voidetta olen levittänyt tytön kämmenselkiin kolmesti päivässä, ja nyt jään odottamaan, olisko tästä voiteesta apua pitkälläkin tähtäimellä, vai johtuuko apu vain tuosta voiteen jättämästä siloittavasta pinnasta. Niin tai näin, olen tätä nyt ahkerasti hieronut omiinkin käsiini, sillä olisihan se tosi hienoa, jos ne rystyset pysyisivät ehjinä tämän talven kokonaan!

Jostain taisin lukea, että tällä hetkellä 26 La Roche-Posayn tuotetta on saanut Allergia- ja Astmaliiton yhteistyötunnuksen. Tuotteet voi tarkistaa tästä linkistä. Tosin en tiedä, miten tarkkaan listaus on ajantasalla. Sen verran myös omana mainintana, että LRP:n tuotteet taitavat olla niitä edullisimpia apteekista löytyviä kosmetiikkoja. Eli ollaan aika lailla siinä markettikosmetiikan hintahaitarissa.

Mutta, sitten siihen otsikon lupaamaan kilpailuun:
Kampanjasivulta löytyy paljon tietoa teemalla ihonhoidon abc. Sieltä löytyy myös kilpailu, jonka palkintona on n. 150 euron arvoinen La Roche-Posay tuotepaketti. Kilpailuaikaa on sunnuntai-iltaan 28.12.2014 asti, joten  jos hyvin käy, uuden vuoden saa aloittaa ihanasti uusilla ihonhoitotuotteilla. Eli käykäähän osallistumassa!

Mukavaa päivänjatkoa!

Mulla on tänään hymy herkässä, sillä vihdoin jotain tosi kivaa on tapahtumassa. Eikä siinä mitään, hymyä ei tarvitse häpeillä, varsinkaan kun hampaat on tänä syksynä valkaistu hohtamaan puhtaampina kuin koskaan.
Kahvi, tee, colajuomat, punaviini, tupakkatuotteet jne.; Hampaiden kelastumiseen on monta syytä. Onneksi ongelmaan on myös ratkaisu, ja valkaisu käy edullisesti ja turvallisesti myös kotioloissa. IsoSmile on yhdysvalloissa toimiva suomenkielinen verkkokauppa, jonka valikoimista löydät tuotteita, joita täällä meillä vähemmän on myynnissä. IsoSmile on siis luotettava ja turvallinen tapa tilata kosmetiikkaa ja hampaidenvalkaisutuotteita rapakon takaa. Itse olen valkaissut hampaani IsoSmilen tuotteilla jo neljän vuoden ajan.

Yhteistyössä IsoSmile -verkkokaupan kanssa laitetaan nyt jakoon valkaisupaketti, jonka avulla yksi teistä saa itselleen valloittavan hymyn. Kommentoimalla tätä postausta olet mukana  3D WHITE VIVID liuskapakkauksen ja Brilliance hammastahnan arvonnassa!

Koska vain yksi voi voittaa, IsoSmile tarjoaa myös kivan alennuksen kaikista tilauksista:
Kuponkikoodilla SOS2014! saat 10,00 Euron alennuksen Crest Whitestrips paketin (alk. 37,90 Eur) ja Crest hammastahnan (alk. 16,20 Eur) yhteistilaukseen. Alennus käy siis mihin tahansa kokonaiseen Crest liuskapakkaus ja hammastahna yhdistelmään. Kuponkikoodi on lunastettava ostoskorissa ja se on voimassa 30.11.2014 asti. Kaikki tilaukset toimitetaan ilmaiseksi.

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä lähestyvän joulun kunniaksi päätimme Annen kanssa tehdä myös hiukan hyvää:
Kaikista tällä koodilla tehdyistä tilauksista annetaan 4,00$ SOS-lapsikylälle Uusi Kuu blogin ja ISoSmile verkkokaupan lahjoituksena.

Kuponkikoodi on voimassa kuun loppun, ja samoin arvonta-aika päättyy kuun vaihtuessa.

Palataan hetkeksi Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanjan kuvasaldoon. Sarjan ensimmäisen postauksen voitte käydä lukaisemassa täältä. Otsikosta huolimatta, muotia on tässä kohtaa niukasti esillä.
Jälleen kerran kuvia, joista tuskin itsekään itseään tunnistaa, tällä kertaa pääosassa kasvot, ja kuvaajana jälleeen Olympuksen ambassador-kuvaaja Damian McGillicuddy.

Tässä postauksesa silmälaseja on esillä tasan nämä yhdet, nimittäin kakkulat, joihin rakastuin palavasti kuvauspäivän aikana. Oikeastihan nämä ovat ne samat lasit, jotka edellisessä postauksessa esittelin kilpikonnakuosissa; Charlotte Ronsonin Voguelle suunnittelema kehys, jonka sisäpuoli on hauskasti kukkakuvioitu ja ulkopinta on raikkaan punainen. Suunnittelijan muusana on tässä kohtaa kuulemma toiminut Eva Mendes, mutta ei nämä hassummalta näytä näin skandinaavisessa pärstässäkään.

Enemmän tietoa laseista löytyy Instrumentariumin sivuilta. Ja, edelleen Instrussa on se kahdet lasit yksien hinnalla -tarjous, jossa toiset rillit voi valita joko itselleen tai vaikka kaverille. Tässä kohtaa muuten pakko todeta, pikkuisen ohi oman asiani, että se Instrun uusi mainos on ihan mahtava. Siis se, jossa mies lähtee kahvilasta lasiostoksille. Tosi ihana! Sen voi katsoa Intrun etusivulta, jos et tiedä, mitä mainosta tarkoitan.

Ennen huulipunan totaalista levitysta Damian räpsi pari kuvaa kasvoistani myös ilman silmälaseja. Kuvauspäivän paras juttu oli ehkä päästä meikkaajamme ammattitaitoisiin käsiin. Monenmoista meikkaajaa on tullut koettua, mutta itse pidin Jaanan otteesta heti ensi sekunnilla. Samalla kun kasvoilleni loihdittiin erilaisia meikkejä, tuntui kuin olisi ollut jossain rentouttavassa kasvohoidossa. (Tiedättehän, tuntuu ihanalle, kun joku meikkaa hellästi ja pehmein ottein, eikä vain sudi niitä kasvoja kuin ladon seinää.)
Vaikka näissä kuvissa tuo meikin määrä ei olekaan kovin suuri, tulee itselle hassu fiilis katsoa tätä lookia. Minä en nimittäin koskaan meikkaa näin. Siis huulia korostaen, ja kirkasta punaista käyttäen!
Huulipunaa ja ripsaria tärkeämmässä roolissa tälläisissä beauty-kuvissa on kuitenkin valot ja varjot. Valokuvissa kun kasvoilta katoaa ulottuvuutta, on tärkeää korostaa kasvojen luustoa ja muotoa oikeanlaisilla varjoilla ja korostuksilla. Vähän sama kuin jos menet yökerhoon; iltameikissäkin niitä varjoja saa olla paljon vahvemmin kuin tavallisessa päivämeikissä, jotta ne tulevat oikeasti esiin.

Tästä, valon ja varjon leikistä, juttelimme myös kuvaajan kanssa. Näissä kuvissa seisoin suoraan ylhäältä tulevan valon alla, ja Damian selitti, kuinka valo piirtää varjoja kasvoilleni, ja tekee niistä kulmikkaat. Valohan laskeutuu kasvojen korkeimmille kohdille, mutta samaana aikaaan niiden alapuolelle syntyy varjoja. Nämä, ei niin suotuisat varjot, taasen rikotaan epäsuoralla salamalla, jotta kasvoille tulee valoa myös vaakasuunnasta. Kukapa esimerkiksi haluaisi varjoja silmiensä alle! Hyvä vertailukohta tähän varjoleikkiin on mielestäni tuo taannoinen vatipää -postauksen kuva. Ilman meikkiä ja ilman varjostuksia, kasvot suoraan valoon päin käännettynä, pää näyttää leveältä ja pullealta. Tiedättehän sen fiiliksen, kun katsotte joitakin kuvia, ja ihmettelette, että onko mulla oikeesti noin leveä naama! No, tämä johtuu juuri niistä varjostusten puutteista tai liian kevyistä varjostuksista, ja siitä, että monesti vieläkin niitä kuvia räpsitään valon puutteessa sillä suoralla salamalla, joka viimeistään saa kasvot näyttämään pullealta kuunaamalta.

Sen verran vielä, että nämä kaikki kuvathan on tosiaan otettu Olympuksen OM-D  E-M1 -kameralla, joka on siis ihan ammattitason kamera, vaikka onkin kooltaan pieni kuin mikä. Itselleni ainakin on pinttynyt päähän aika vahvasti se, että ammattikuvaajalla se kuvauskalusto on suuri, ja mitä isompi tykki kuvaajalla on, sitä suuremmasta tähdestä puhutaan. No, ainakaan tässä kohtaa, koolla ei näytä olevan enää merkitystä. Huippujärkkärinkin ominaisuudetkin on mahdollista laittaa nykyään pieneen pakettiin.

Lisää kuvauspäivän materiaalia ja kivoja juttuja löytyy kampanjasivulta. Käykäähän kurkkimassa!

Viimeaikojen luottokampauksestani olette kyselleet paljon ohjetta, ja muutenkin hiusaiheisia postauksia on toivottu, joten frisyyripäivitystä tähän väliin!
Piiloon letitetty otsis on kätevä silloin, kun otsiksen kanssa ei halua olla joka päivä. Esimerkiksi mun pitäisi olla sitä jatkuvasti suoristamassa, enkä oikein jaksa. Tämä on myös hyvä keino päästä tuon kasvatusprojektin kanssa alkuun, mutta toki edestä palmikoidut hiukset sopivat kaikille, oli otsis tai ei.

Lähtötilanne:
Pesin hiukset eilen illalla. Pesen hiuksiani tosi harvoin, ja hävettää myöntää, että viime kerrasta oli jo melkein viikko. Noh, eipä ole tullut tällä viikolla järin hikoiltua, joten mitäs sitä turhaan pesemään. Fööniä käytän todella todella harvoin, eli annan hiusten kuivua mielummin ihan itsekseen, mikä tietysti vie aikaa, ja usein painun nukkumaan hiukset yhä kosteina. Pesun jälkeen levitän hiuksiin öljyä. Näitä öljyjä on nyt tullut kokeiltua niin kampaamosarjoista, kuin marketeistakin. Ihan perus oliiviöljyäkin laitan välillä latvoihin, en ole mitenkään merkki tai tuoteuskollinen. Öljyä lotraan ihan surutta hiuksiini päivittäin, ja olen todennut sen monellakin tapaa kaikkia muotoilutuotteita paremmaksi.

Tein jo eilen kosteisiin hiuksiin jakauksen niin, että lyhyemmän otsatukan lisäksi kampasin toiselle sivulle hiukan myös pidempiä haivenia (kuva 1). Tämä auttaa letityksessä, ja lyhyempikin hius pysyy palmikolla, kun mukana kulkee pidempiä hiuksia ikään kuin tukilankoina.
Aloitan palmikoinnin jakauksen tyvestä sillä leveydellä, kun tahdon palmikon otsalleni laittaa (kuva 2).

Otan palmikkoon hiuksia vain muutaman kerran molemmin puolin, samalla kevyesti nostaen lettiä ylöspäin. Näin sen saa kauniisti hiusten alle piiloon, eikä palmikko kulje kohti latvoja. “Ranskalaisen letityksen” lopetettuani jatkan palmikoiden hiuksia vielä muutaman kerran sellaisenaan. Kiinnitykseen riittä pinni (kuva 3).
Tämän jälkeen latvat alas. Hiukset on valmiiksi laineilla, koska ne on öljytty kosteana, ja olleet jonkinlaisella sykeröllä sen jälkeen (kuva 4).

Valmis:
Lopuksi mallaan palmikon kunnolla hiusten alle piiloon. Saattaa tarvita tässä kohtaa toisenkin pinnin. Mun hiukset eivät lakkaa kaipaa, vaan sudin latvoihin ainoastaam lisää öljyä. Hiuslaadusta riippuen kannattaa toki kiinnittää kampaus jollakin suihkeella jos on tarvetta. Itse olen huomannut, että lähes kaikki muotoilutuotteet ja silotteet vain kuivattavat hiuksiani, ja tukka takkuuntuu helposti jos sitä pitää auki.

Juurikasvua näyyttääkin jo olevan ihan kivasti, eli huominen kampaamoreissu tulee enemmän kuin tarpeeseen! Tällä tukalla nyt kuitenkin maalikaupoille.

Se on perjantai, aurinko paistaa ja elämä hymyilee!
Pus!

Olen saanut viimeaikoina pyyntöjä postata lempimeikeistäni, hiustenhoidosta ja laitosta, sekä painonhallinnasta yleisesti ja raskausaikana. Koitan tarttua aiheisiin, ja aloitetaan nyt vaikkapa niistä meikeistä.

Meikkaajana koen olevani aika tumpelo. Meikkaan aika samalla kaavalla arkeen ja juhlaan. Toki juhlameikissä satsaan tummempaan silmämeikkiin, ja iltameikissä lisäksi vielä näyttävämpiin varjostuksiin, mutta kaikki tuo tapahtuu oikeastaan näillä samoilla tuotteilla.

Meikkipohja:
Vichy Dermablend tuotteet. Nämä ovat mulle ihan ehdottomuus, enkä osaa olla ilman. Mitä näistä käytän, ja kuinka niitä käytän, riippuu pitkälti ihon kunnosta. Välillä peiteväri riittää Lancomen Teint Idole Ultra 24h meikkivoiteen kanssa, välillä teen pohjan kokonaan Vichyn tuotteilla. Mutta näistä löydätte enemmän tietoa peittävä meikkipohja ongelmaiholle -postauksesta, joten ei niistä nyt enempää.

Korostus ja varjostus:
YSL:n valokynä on mun luottokaveri. Karkkipäivän Sannilta sain vinkin Dr. Hausckan Bronzing Powder -puuterista joka kuulemma on maailman paras varjostusväri. No, olen kyllä ollut todella tyytyväinen, se on juurikin sitä. Poskipunaa en oikein osaa käyttää, vaikka mulla yksi sellainen Lumenen valikoimista onkin.

Silmämeikki:
Nude, nude ja nude. Liikun turvallisilla vesillä, enkä revittele luomivärillä koskaan. Luomiväreissä en myöskään ole merkkiuskollinen, niitä tulee kokeiltua enemmänkin väripalettejen sävyjen mukaan. Nyt uusi kaveri on Lancomen Hypnose Doll Eyes -paletti sävyssä Fraicheur Rosée. Hyväksi olen havainnut myös Lumenen Long-Wear Duet -lumivärin sävyssä 12/Hämärän taika. Sillä saa lisää tummuutta esim juuri juhla- tai iltameikkiin.
Eyelineria en osaa käyttää myöskään, vaan piirrän pehmeän rajauksen yläripsien tyveen (ja lähinnä ulkonurkkaan) Lumenen Eye Makeup Pencil -meikkikynällä. Sen sävy 3/Savunharmaa on mielestäni täydellinen.

Ripset:
Ripsiväreissä palaan aina vanhaan hyvään Sensai 38°c -ripsariin. Se pysyy silloin kun pitää, ja lähtee silloin kun sen aika on. Ripsarin lisäksi taivutan tietenkin ripset aina.

Kulmat:
Kulmakarvani ovat todella toispuoleiset johtuen lapsena tikatusta silmäkulmasta, joten kulmien huolittelu kuuluu ihan jokapäiväiseen meikkaamiseeni myös. Kyniä pehmeämmän jäljen saa Bare Mineralsin puuterimaisella kulmavärillä ja siveltimellä. Sävy, Pale/Ash Blonde.

Huulet:
Huulimeikkiä käytän harvoin, lähinnä erikoistilanteissa ja juhlissa. Yleisesti huulissani on vain rasva. Jos kuitenkin huulipunaa käytän, sen tarvitsee olla kestävä ja kosteuttava, sekä väriltään neutraali. Chanelin Rouge Coco -huulipunaa hamstrasin sävyssä 38 Superstition vielä viime keväänä. En tiedä, mahdetaanko sitä enää myydäkään.

Tällä paketilla pärjää hyvin, oli arki tai juhla.

Toivottavasti tästä oli jotakin iloa! Ja lisää toiveita postausten suhteen saa toki esittää!

Hiphei ja pikkulauantai! Ihanaa keskiviikkoa!