täällä on puuhailtu

05.6.2015

Hei ihanat! Eilinen hujahti Särkänniemessä, ja tämä päivä on pyhitetty puutarhatöille. Taas pari perennapenkkiä tyhjennetty ja putsattu juolavehnästä, nokkosesta, rönsyleinikistä ja kaikista niiden kavereista. Aloitin heti aamulla, ja hups, ilta tulikin kovin nopeasti. Vielä ajattelin mennä kylvämään nurmikonsiementä, kun säätiedotus lupasi sateita viikonlopulle. Isoja alueita kun on ihan paljaana vielä järeämpien hommien jäljiltä. Huomenna tulee tosin kaivuri kiveä siirtämään, joten eiköhän sitä paikkausta ole edessä vielä monen monituista kertaa.

Kyllä tässä välillä tulee pohtineeksi, että ehkä pienempikin puutarha olisi riittänyt. Pari tuhatta neliötä olisi helpompi pitää kurissa, mutta sitten taas toisaalta, on tässäkin oma viehätyksensä. Ei ainakaan lopu tila kesken, ja aina löytyy tekemistä. 🙂 Tänä keväänä olen myös perustanut yhden ison perennapenkin ihan vain kasveista, joita on puutarhajätteen mukana levinnyt sinne tänne, ja muiden penkkien perkausjätteistä. Materiaalia on niin paljon, että siitä on riittänyt joka vuosi myös vanhempieni puutarhaan.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Ja se todellinen puutarhanhoitohan alkaa sitten joskus, kun lapset ovat isoja, ja mulla ei ole muuta kuin aikaa! 😉

Hirveä satsi kuvia, joita ilta-auringossa napsin. Näitä on kiva seurata itsekin vuosi vuoden jälkeen, ja nähdä työnsä tulosta.

Huomenna pyhitän ajan kaikille vastaamattomille kommenteille, mutta nyt kiiruhdan vielä hetkeksi ulos.

Ihanaa viikonloppua!

Save


Meidän hoodeilla

01.6.2015

Täällä on ollut tänään todella sateinen ja tuulinen päivä, mutta iltaa kohti sää kirkastui ihmeellisesti. Lähdin Klaaran kanssa nauttimaan aurinkoisesta illasta ja tuli pakottava tarve räpsiä puhelimella kuvia matkanvarrelta.

Kesäillassa, ja sateen jälkeisessä raikkaudessa, on jotain todella ihmeellistä. Ihan kuin koko luonto olisi pesty ja siivottu.

hoodit 1hoodit 7 hoodit 3 hoodit 6 hoodit 8 hoodit4 hoodit5hoodit 2

Tältä näyttää meidän kulmilla tähän aikaan vuodesta. Suomalainen luonto on kaunista katseltavaa.

Arvaatteko mikä laulu soi päässä kävellessä? Itse asiassa lauloinkin, kun ei ollut muita kuuntelemassa. 😉

 

Ihanaa iltaa!


lomalla nyt

30.5.2015

Tänään on virallisesti käynnistetty kesäloma. Päivään on mahtunut paljon, juhlan tuntua ja luopumisen haikeutta. Kakkua, jäätelöä, päiväunet (jotka itse vedin pisimmän kaavan kautta!).

Muutama räpsy päivän varrelta, sitten liityn taas perheen seuraan. 🙂

Haikealla mielellä eskaria hyvästelemään…

Kaunis kevätjuhlakirkko…

Lahjoja opettajalle ja avustajille…

Limellä terästetty vadelma-Daim -kakku, joka ulkonäöstään huolimatta maistui todella hyvälle. 🙂

Mukavaa lomaa lomalaisille ja onnea kaikille koulutiensä päättäneille ja valmistuneille. Sekä tietenkin kaikkien juhlijoiden läheisille myös!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


Kesäiltoja

28.5.2015

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!


ehkä joskus #rantakunnossa

26.5.2015

Tämän kevään yksi sosiaalisen median ilmiöistä on ollut #rantakunnossa -kampis, joka “vastustaa epärealistisia ulkonäköpaineita ja kannustaa itsensä hyväksymiseen”, kuten kampanjan kotisivuilla kerrotaan. Jostain syystä koen hirvittävää tarvetta kirjoittaa aiheesta enemmän. Kirjoittaa siitä toisenlaisesta, kenties hiukan väärästäkin, perspektiivistä. Nimittäin, entäpä jos ei koe olevansa rantakunnossa? Mitäpä jos mieli kuitenkin kääntyy epärealistisiin ihanteisiin ja itsensä hyväksyminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta?

Sain itse Instagramissa viime viikolla haasteen jakaa kampanjan ilosanomaa eteenpäin. Haasteen minulle laittoi Maria, ja ihan pienen hetken ajan ehdin ajatella, että hei, täähän on kiva juttu. Sekunnin murto-osan jälkeen totuus kuitenkin iski päin kasvoja. Ei, en koe olevani rantakunnossa. Rehellisyyden nimissä, en voi tarttua tähän aiheeseen tavalla, joka ei kohdallani ole totuus. Se tuntuisi paitsi väärältä muita kohtaan, mutta väärältä myös itseäni kohtaan. Haluan kirjoittaa aiheesta omalta kannaltani ja avata myös toisenlaista näkökulmaa.

varpaat

En ole vielä koskaan elämäni aikana kokenut olevani rantakunnossa. En 70-kiloisena, enkä 35-kiloisena. En ennen lapsia ja raskausarpia, enkä näiden jälkeen. Rantakunnolla kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä luitteni päällä on, ja kuinka paljon. Rantakunto on korvien välissä, ei vyötärön leveydessä – tai kapeudessa. Rantakunto on itsensä hyväksymistä ja rakastamista, mielen eheyttä ja hyvinvointia. Kampanjassa ei ole kyse siitä, että julkaiset kuvan omasta rantakunnostasi, vaan siitä että kannustat kanssasiskojasi julistamaan ilosanomaa hyvän asian puolesta. Someen voit ladata kuvan vaikka hymystäsi tai jäätelöstä – mitä tahansa, mikä kuvastaa sitä, että olet sinut itsesi kanssa.

rantakunnossa

Saatuani haasteen tunsin ehkä eniten surua. Tunsin myös suunnatonta kateutta kaikkia niitä naisia kohtaan, jotka voivat hymyssä suin lähteä mukaan kampanjaan. Jäin miettimään, kuinka etuoikeutettua on sellaisen ihmisen elämä, joka rakastaa itseään ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Ja, miten väärin on se, että meistä jokainen ei voi tuntea samoin.

Omalla kohdallani matka tähän asti on ollut pitkä ja kivinen. Paitsi, että en koe olevani rantakunnossa, en edelleenkään käy lasteni kanssa uimahallissa. En sauno naisporukassa, en mielelläni edes oman perheeni kanssa. En vaihda vaatteita isoissa pukuhuoneissa, enkä vieraiden ihmisten nähden. On aikoja, jolloin skippaan suihkussa käymisenkin, koska en pysty olemaan alasti edes itseni kanssa. On aikoja, joina elämä on helpompaa; Voin vaihtaa vaatteita muun perheen ollessa läsnä. On aikoja, jolloin vetäydyn toiseen huoneeseen riisuutumaan ja aikoja, jolloin vaihdan vaatteeni lukkojen takana taatakseni yksityisyyteni. Ja, miten väärältä tuntuukaan, että elämäni on tätä! Miten monet itkut olen vääntänyt aiheesta “miksen voi olla normaali, olla kuten muut?”. Sillä enemmän kuin täydellisiä treenattuja bikinivartaloita, kadehdin naisia, jotka ovat kotonaan omassa kehossaan. Tuntevat olevansa hyviä, kauniita ja riittäviä juuri sellaisena kuin ovat. Naisia, jotka seisovat selkä suorassa ja ylpeinä itsestään, ja jotka eivät tavoittele itsensä hyväksymistä arvostelemalla muita.

ranta

Kuinka helppoa onkaan muokata kehoa. Laihduttaminen ja plastiikkakirurgia ovat miljoonabisnestä, ja riittävällä rahamäärällä kuka tahansa voi muokata itsestään mitä tahansa. Mutta vain ulkoisesti, sillä mikään rahamäärä maailmassa ei riitä mielen korjaamiseen. Terveyttä ei voi ostaa, eikä eheyttä paikata veitsellä. Niin julma maailma oikeasti on.

Niin kauan kuin yhdenkään ihmisen on helpompi laihduttaa, kuin hyväksyä itsensä, maailma kaipaa tämänkaltaisia kampanjoita. #rantakunnossa ei välttämättä pelasta kaikkia pimeälle puolelle joutuneita, mutta hitto vie, jos sillä on mahdollista estää yhdenkään mielen tummuminen, se on jokaisen hashtagin arvoinen.


Päivä mun matkassa

25.5.2015

Aina välillä kysellette tämänkaltaisten postausten perään, yhden päivän koko kuulumiset, ja miten arki meillä menee. Otin haasteen vastaan, kun Indiedaysin ja McDonald’sin yhteistyö kannusti kertomaan yhden tavallisen arkisen päivän kuulumiset, ja mahduttamaan mukaan McDonald’sin kevään uuden hedelmäsmoothien maistamisen. Kuten tiedätte, meillä täällä ei mäkkäriä ole ihan lähellä, joten valitsin päivän jona kävimme asioilla vähän pidemmällä. Tälläistä meillä harrastetaan kyllä viikoittain, joten mistään erityisestä päivästä ei sinänsä ole kyse.

Mutta, sen pidemmittä puheitta käydäänpäs yhden tavallisen arkipäivän kimppuun!

Puhelimen herätyskello soi joka arkiaamu 6.4o, mikäli en ole lähdössä urheilemaan. En ole torkuttaja luonne, joten pompaan ylös, ja hiivin alakertaan keittämään kahvia. Tässä kohtaa toivon aina hartaasti, etten herättäisi lapsia, sillä aamukahvin nauttiminen yksin ja rauhassa on melkeinpä tae hyvästä päivästä. Onnistun suunnitelmassani, ja saan varastettua hetken aamusta itselleni. Ensimmäisen kahvin kanssa selailen puhelimesta sähköpostit, ja liputan ne, joihin aion palata vielä myöhemmin. Samalla tarkistan, onko blogiin tullut kommentteja, jotka odottavat julkaisua. Seuraava kupillinen meneekin kylppärissä. Pesen ja rasvaan kasvot, laitan lämpörullat kuumenemaan. 7.20 yläkerrasta alkaa kuulua pienten kantapäiden kopsetta, joten lähden availemaan makuuhuoneiden verhoja ja toivottamaan lapsille hyvät huomenet. Ohjaan lapset vessaan, ja kyselen samalla aamupalatoiveita. Tällä kertaa molemmat pyytävät puuroa.

Minä keittelen puurot, ja Niilo yleensä auttaa niin pöydän kattamisessa, kuin siivouksessakin. Samalla kun lapset syövät, minä kierrän rullat päähäni, ja istun hetkeksi lasten seuraan juodakseni vielä yhden kahvin. Aamupalan jälkeen vuorossa on hammaspesu ja vaatteiden vaihto. Aamun viimeinen puolituntinen menee lasten leikkiessä, ja paikkojen kuntoon laittamisessa. Tuossa ajassa minä itse teen nopean meikin ja kierrän rullat pois päästäni. Kun 8.30 ryhdymme pukemaan ulkovaatteita, vähintään yksi lelukori on yleensä levitetty keittiön lattialle, mutta tässä kohtaa sen pitää nyt vain antaa olla. Näin kävi myös nyt. Kenties aamut eivät olisi niin kiireisiä, jos ulkona olisi lämpimämpi sää, eikä pukemiseen menisi niin paljon aikaa. Toiveajattelua ehkä, mutta ajattelen kuitenkin.

Poika koululle ja tyttö hoitotädilleen. Kotona olen tämän kierroksen jälkeen yleensä siinä 9.20-9.35. Riippuen, pitääkö käydä aamulla kaupan kautta. Tänään käyn, koska vessapaperi on lopussa ja saavun takaisin kotiin tasan puoli kymmenen. Kotiintulon jälkeen teen blogijuttuja. Käyn läpi posteja, ja viestejä, otan kuvia, muokkaan kuvia, kirjoitan tekstiä jne. Usein kysytään, kauanko yhden postauksen tekeminen vie aikaa, mutta siihen on todella vaikea vastata. Sanoisin, että se voi olla kaikkea 15 minuutin ja neljän tunnin väliltä. Huonolla tuurilla tekniikka temppuilee, tai jokin fakta pitää tarkistaa joltakulta, eikä vastausta saa heti.

Tällä kertaa ongelmia tuotti juurikin tekniikka. Koska aamupala jäi taas välistä, kokosin itselleni pikaisen lounaan ja söin sen koneella istuen ja yrittäen korjata ongelmaa. Kilautin myös miehelleni, joka etänä osasikin neuvoa, ja pääsin eteenpäin. Tietokoneella kuluukin sitten tovi. Puoliltapäivin juon yleensä kahvin, ja jatkan, kunnes koulukuljetus tuo pojan kotiin yhden jälkeen.

Aika usein Niilo haluaa jäädä ulos eskarista kotiutumisen jälkeen, mutta tänään Lego-leikit kiinnostavat enemmän. Niinpä minä jatkan vielä vartin seuraavan päivän kuvien käsittelyä, ja Niilo rakentaa seurassani Legoja. Puoli kahden jälkeen on aika lähteä hakemaan Klaaraa. Reissu nappaa jälleen sen melkein puolisen tuntia, ja kotiin tultuamme käyn lisäämässä alas puita, vaihdan pyykit kuivuriin, ja laitan toisen koneellisen pesuun. Skippaamme kunnon päivällisvalmistelut syömällä edellisen päivän tähteitä, ja nopean vaatteiden vaihdon jälkeen lähdemme ajelemaan kohti kaupunkia. Lapsille pitää hankkia kevätvaatteita, uusia teepaitoja ja siistimpiä juttuja kevätjuhlaan. Autossa on hyvää aikaa käydä läpi päivän tapahtumia ja laulaa tietysti radion mukana.

En väitä nauttivani kaupoissa kiertelystä ainakaan tällä kokoonpanolla. Meillä kuitenkin poika on nyt sen kokoinen, että vaatteita on mahdoton ostaa sovittamatta. Useimmissa kaupoissa vaatemallistot vaihtuvat tässä kokoluokassa, ja poika tipahtaa usein siihen kahden malliston väliin. Niinpä me sovitetaan useammat farkut ja monta muuta vaatekappaletta. Klaaran suhteen on onneksi helpompaa.

Kiristys lahjonta ja uhkailu ovat käytössä myös meillä. Helpottaakseni reissua, lupaan kaikille hyvin käyttäytyneille pirtelöt kotimatkalle, ja sehän toimii. Vaatekauppojen jälkeen vielä ruokaostokset isommassa marketissa. Tosin en yhtään muista, mitä jääkapissa on, ja mitä sieltä puuttuu, mutta muistan napata äidilleni purkin kookosöljyä. Olen varmaan pari kuukautta luvannut toimittaa kyseisen purkin, mutta se on aina unohtunut. Tyytyväisenä ainakin osittaiseen muistin pelaamiseen, suuntaamme lopuksi McDonald’sin autokaistalle ja lapset saavat pirtelönsä.

Itse kaipaan jotakin raikkaampaa, joten tilaan pari Smoothieta. Mango-Ananas-smoothie ja Mansikka-Banaani-smoothie ovat saatavilla kahdessa eri koossa. Tämä omani on se normaalikokoinen mansikka-banaani. Juomat sisältävät aitoa hedelmää ja jogurttia, ja ne on oikeasti tosi kylmiä, eli ihan kuin pirtelöä joisi. Maku on kivan kirpsakka. Ei liian sokerinen tai esanssinen, vaan mukana on sellainen aidon mansikan kirpeys.

Kotimatka sujuu rauhallisesti radiota kuunnellen ja pillejä imien. Samalla ehditään tietysti laulamaan taas radion tahtiin, ja bongaamaan kaikki mahdolliset traktorit.

Kotiin päästään 18.55, ja koko sakki on väsynyt ja uupunut. Kauppakasseja puran sen verran, että laitan kylmää kaipaavat jääkaappiin ja seuraavaksi katson lapsille pyjamat valmiiksi. Iltapesujen jälkeen on iltapalan vuoro. Molemmat lapset pyytävät tällä kertaa leipää, ja samalla kun valmistan iltapalaa ja valvon syömistä, puran loput ostokset ja tyhjennän tiskikoneen. Käyn alakerrassa lopettamassa varaajan lämmittämisen, ja käynnistän kuivurin uudelleen, koska pyykit olivat jääneet kosteiksi.

Voileipäiltapalan jälkeen on hammaspesujen ja satujen vuoro. Klaaran kannan sänkyyn hiukan ennen kahdeksaa, ja sen jälkeen jutellaan Niilon kanssa vielä tovi päivän kuulumisia ja mietitään seuraavan päivän ohjelmaa. 20.20 peittelen pojankin sänkyyn, ja siivoan vielä keittiön kuntoon.

mc10

Yläkerrasta kuuluu heti tasainen kuorsaus, joten vaihdan itsekin pyjaman päälleni, ja pesen meikit kasvoilta. Käyn vielä kellarissa laittamassa yhden pyykkikoneellisen peseytymään, ja kannan kuivat vaatteet ylös. Viikkaan kullekin oman pinonsa, ja katson huomisen tarvittavia kuntoon. Istahdan hetkeksi keittiön sohvalle läppäri sylissäni ja vastaan kommentteihin, jotka ovat jääneet. Kirjoitan pari meiliä, ja selaan hiukan instaa ja facea. Noin klo 22.30 pesen hampaani ja kannan pojan omaan sänkyynsä. Paras osuus päivästä on oikaista omaan sänkyyn, ja antaa niin raajojen kuin selänkin levätä. Uni taisi tulla miltei heti.

Tällaisia ne meidän päivät siis on. Jos kaupunkireissu jätettäisiin pois, päivälliseen käytettäisiin paljon enemmän aikaa, ja sen jälkeen vuorossa olisi joko harrastuksia tai pihatöitä ja ulkoleikkejä. Muuten meillä menee arki aika samalla kaavalla. Klaara tosin ei tee kokonaista viikkoa, joten joinakin päivinä mulla on assari, ja silloin blogia tulee tietysti tehtyä vähemmän. Klaaran kanssa tulee sitten enemmän ehkä siivoiltua ja ulkoiltua. Niin ja tietty lounasaika ja tytön päikkärit jaksottavat päivää hiukan eri tavalla.

Kivaa maanantaita kaikille, aurinkoa uuteen viikkoon!

Niin, ja jos smoothie kiinnostaa enemmän, niin lisää tietoa löytyy McDonald’sin sivuilta!


Helluntain paloja

24.5.2015

Heleät hulluntait!

Tänään on potkaistu käyntiin kesän jalkapallopelit, joten sunnuntai on kulutettu jotakuinkin kentänlaidalla. Sen verran kylmässä tuulessa tuli seistyä, että nyt paleltaa ja kunnolla. Pilkkihaalari olisi taas ollut paikallaan. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, ettei kevätflunssa ota ja pahene entisestään.

sohvalla1

Lopun sunnuntaita mä ajattelin ottaa ihan rennosti peiton alla ja sohvan nurkassa. Kuumaa juomaa ja Netflix, niillä on hyvä lopetella yksi viikko.

kirja

puita

Kotikin on just sen näköinen, että täällä on viikonloppuna käyty kääntämässä, syömässä ja nukkumassa. Mutta, raivaukset saavat jäädä maanantaille. Nyt vain pakolliset iltatoimet ja maanantaiaamun valmistelut.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa teillekin!


edessä vihreä viikonloppu

22.5.2015

Perjantai jo! Niin ne viikot vierivät. Sairastuvan vuoksi moni homma jäi tekemättä, kuten Puuskaa odotellessa -postauksessa kirjoitinkin. Vaan yhden jutun olin tuosta listasta jättänyt pois. Nimittäin pihajutut! Tiedättehän ne kesäkukat, rikkaruohot ja voikukat. Nyt kun sairastelut on sairasteltu, on vihdoinkin näiden vuoro!

lavendula

Nappasin eilen Prismasta mukaani rungollisen rosmariinin. Vaikka mulla jo yksi onkin, niin toiselle löytyy aina paikka. Pidän kovasti näistä rungollisista kasveista, niissä on sitä jotain. Aamulla piipahdin nopeasti Lidlissä hakemassa itselleni lounassalaatin, ja mukaan tarttui muutama laventeli – suosikkejani myös.

lavendula5

Mårbackat ovat kasvaneet siihen malliin sisällä, että peittävät keittiön ikkunaa jo kunnolla. Niinpä on niidenkin korkea aika päästä ulkoilemaan. Niin, ja tietty oliivipuu kaipaa sekin jo kesäisiä ilmoja ja aurinkoa!

lavendula2

Basilikat ja muut yrtit pääsevät tänään kunnon ruukkuihin. Istukas sipulitkin on vielä laittamatta maahan, joten koko viikonlopuksi taitaa riittää tekemistä!

lavendula4

Ei se nyt mitään kesää vielä viikonlopulle luvannut, mutta josko hiukan edes päästäisiin parempaan suuntaan. Mites teillä? Kaikki valmiina, vai pahasti vaiheessa? Vai jotain siltä väliltä?

Tallenna


puuskaa odotellessa

20.5.2015

Keskiviikon tervehdys. Vai pitäisikö sanoa sairastus?

Mulla oli niin kovin paljon asioita, jotka olin ajatellut hoitaa tällä viikolla, mutta nyt täytyy niellä se tosiseikka, että pakolliset saavat riittää. Onneksi aina tulee uusia viikkoja ja uusia mahdollisuuksia. Tosin, tähän olen tainnut nojata koko kevään, ja siitä syystä mulla on kaamea kasa tekemättömiä juttuja ja kasaantuneita hommia. Voisin ottaa jonkinlaisen lomaviikon jossain kohtaa ja purkaa hiukan sumaa. Käydä lasten vaatekaapit läpi, ja laittaa pieniä eteenpäin. Karsia siskolta tulleista tyttöjen vaatteista käyttöön ne, mitä tarvitaan, ja laittaa sivuun vielä liian isot tai poismenevät. Lastenhuoneen lelukomerot kaipaisivat raivausta, vauvalelut ja vauvatarvikkeet saisi ohjata nekin eteenpäin. Niin, ja tietty omakin vaatehuone olisi kiva saada kuntoon. Olisi ikkunoiden pesua ja rikkaruohojen kitkemistä. Ja ja ja…..

No, onneksi maailma ei kaadu, vaikka mitään noista ei tekisikään. First things first, eikös! Joku päivä se siivouspuuska kuitenkin iskee, ja ne hommat tulee tehtyä. 🙂

Täällä pidot vain paranee, nyt mulla on nimittäin seuranani kaksi potilasta. Tautien kirjokin laajeni mukavasti, eli kevään tuloa odotellaan visusti sisällä villasukat jalassa, ja pöntön läheisyydessä. Yöllinen sade oli tehnyt ilman kostean koleaksi, joten sisälläkin lämmitellään tänään tähän tyyliin. 🙂

Ai niin! Toimiston väki on arponut tuon Scholl-kisan voittajan, ja Pia on saanut meiliä. Palkinto on siis matkalla voittajalle, joten onnittelut vielä minunkin puolesta!


yhtä juhlaa

16.5.2015

Viime yönä kotiuduimme kahden aikaan häistä, ja nyt valmistaudutaan kolmekymppisille. Yhtä juhlaa tämä viikonloppu, mutta huh, kylläpä tunnen itseni vanhaksi! No, vuoteen mahtuu niin monta viikonloppua, jona juhlan aiheet on vähissä, joten yritän nauttia parhaani mukaan siitä, että elämässä on välillä hiukan juhlavampiakin hetkiä.

 

Saint Laurentin musta belle du jour -iltalaukku pääsee ulos jo kolmatta kertaa kuukauden sisällä. Se vakuuttaa hankinnan hyväksi sijoitukseksi. Laukku tosiaankin jäi mulle viimeisellä lainareissullaan. Jotenkin se tuntui kohtalolta, koska samainen laukku oli aikoinaan ensimmäinen, jonka Designistolta vuokrasin. Enää neljä ihanaa Designiston laukkua etsii uutta omistajaa.

Seuraavaksi rullat päähän ja väriä naamaan. Tästä tulee hauska lauantai!

Ihanaa viikonloppua myös teille!