Aina välillä kysellette tämänkaltaisten postausten perään, yhden päivän koko kuulumiset, ja miten arki meillä menee. Otin haasteen vastaan, kun Indiedaysin ja McDonald’sin yhteistyö kannusti kertomaan yhden tavallisen arkisen päivän kuulumiset, ja mahduttamaan mukaan McDonald’sin kevään uuden hedelmäsmoothien maistamisen. Kuten tiedätte, meillä täällä ei mäkkäriä ole ihan lähellä, joten valitsin päivän jona kävimme asioilla vähän pidemmällä. Tälläistä meillä harrastetaan kyllä viikoittain, joten mistään erityisestä päivästä ei sinänsä ole kyse.
Mutta, sen pidemmittä puheitta käydäänpäs yhden tavallisen arkipäivän kimppuun!
Puhelimen herätyskello soi joka arkiaamu 6.4o, mikäli en ole lähdössä urheilemaan. En ole torkuttaja luonne, joten pompaan ylös, ja hiivin alakertaan keittämään kahvia. Tässä kohtaa toivon aina hartaasti, etten herättäisi lapsia, sillä aamukahvin nauttiminen yksin ja rauhassa on melkeinpä tae hyvästä päivästä. Onnistun suunnitelmassani, ja saan varastettua hetken aamusta itselleni. Ensimmäisen kahvin kanssa selailen puhelimesta sähköpostit, ja liputan ne, joihin aion palata vielä myöhemmin. Samalla tarkistan, onko blogiin tullut kommentteja, jotka odottavat julkaisua. Seuraava kupillinen meneekin kylppärissä. Pesen ja rasvaan kasvot, laitan lämpörullat kuumenemaan. 7.20 yläkerrasta alkaa kuulua pienten kantapäiden kopsetta, joten lähden availemaan makuuhuoneiden verhoja ja toivottamaan lapsille hyvät huomenet. Ohjaan lapset vessaan, ja kyselen samalla aamupalatoiveita. Tällä kertaa molemmat pyytävät puuroa.
Minä keittelen puurot, ja Niilo yleensä auttaa niin pöydän kattamisessa, kuin siivouksessakin. Samalla kun lapset syövät, minä kierrän rullat päähäni, ja istun hetkeksi lasten seuraan juodakseni vielä yhden kahvin. Aamupalan jälkeen vuorossa on hammaspesu ja vaatteiden vaihto. Aamun viimeinen puolituntinen menee lasten leikkiessä, ja paikkojen kuntoon laittamisessa. Tuossa ajassa minä itse teen nopean meikin ja kierrän rullat pois päästäni. Kun 8.30 ryhdymme pukemaan ulkovaatteita, vähintään yksi lelukori on yleensä levitetty keittiön lattialle, mutta tässä kohtaa sen pitää nyt vain antaa olla. Näin kävi myös nyt. Kenties aamut eivät olisi niin kiireisiä, jos ulkona olisi lämpimämpi sää, eikä pukemiseen menisi niin paljon aikaa. Toiveajattelua ehkä, mutta ajattelen kuitenkin.
Poika koululle ja tyttö hoitotädilleen. Kotona olen tämän kierroksen jälkeen yleensä siinä 9.20-9.35. Riippuen, pitääkö käydä aamulla kaupan kautta. Tänään käyn, koska vessapaperi on lopussa ja saavun takaisin kotiin tasan puoli kymmenen. Kotiintulon jälkeen teen blogijuttuja. Käyn läpi posteja, ja viestejä, otan kuvia, muokkaan kuvia, kirjoitan tekstiä jne. Usein kysytään, kauanko yhden postauksen tekeminen vie aikaa, mutta siihen on todella vaikea vastata. Sanoisin, että se voi olla kaikkea 15 minuutin ja neljän tunnin väliltä. Huonolla tuurilla tekniikka temppuilee, tai jokin fakta pitää tarkistaa joltakulta, eikä vastausta saa heti.
Tällä kertaa ongelmia tuotti juurikin tekniikka. Koska aamupala jäi taas välistä, kokosin itselleni pikaisen lounaan ja söin sen koneella istuen ja yrittäen korjata ongelmaa. Kilautin myös miehelleni, joka etänä osasikin neuvoa, ja pääsin eteenpäin. Tietokoneella kuluukin sitten tovi. Puoliltapäivin juon yleensä kahvin, ja jatkan, kunnes koulukuljetus tuo pojan kotiin yhden jälkeen.
Aika usein Niilo haluaa jäädä ulos eskarista kotiutumisen jälkeen, mutta tänään Lego-leikit kiinnostavat enemmän. Niinpä minä jatkan vielä vartin seuraavan päivän kuvien käsittelyä, ja Niilo rakentaa seurassani Legoja. Puoli kahden jälkeen on aika lähteä hakemaan Klaaraa. Reissu nappaa jälleen sen melkein puolisen tuntia, ja kotiin tultuamme käyn lisäämässä alas puita, vaihdan pyykit kuivuriin, ja laitan toisen koneellisen pesuun. Skippaamme kunnon päivällisvalmistelut syömällä edellisen päivän tähteitä, ja nopean vaatteiden vaihdon jälkeen lähdemme ajelemaan kohti kaupunkia. Lapsille pitää hankkia kevätvaatteita, uusia teepaitoja ja siistimpiä juttuja kevätjuhlaan. Autossa on hyvää aikaa käydä läpi päivän tapahtumia ja laulaa tietysti radion mukana.
En väitä nauttivani kaupoissa kiertelystä ainakaan tällä kokoonpanolla. Meillä kuitenkin poika on nyt sen kokoinen, että vaatteita on mahdoton ostaa sovittamatta. Useimmissa kaupoissa vaatemallistot vaihtuvat tässä kokoluokassa, ja poika tipahtaa usein siihen kahden malliston väliin. Niinpä me sovitetaan useammat farkut ja monta muuta vaatekappaletta. Klaaran suhteen on onneksi helpompaa.
Kiristys lahjonta ja uhkailu ovat käytössä myös meillä. Helpottaakseni reissua, lupaan kaikille hyvin käyttäytyneille pirtelöt kotimatkalle, ja sehän toimii. Vaatekauppojen jälkeen vielä ruokaostokset isommassa marketissa. Tosin en yhtään muista, mitä jääkapissa on, ja mitä sieltä puuttuu, mutta muistan napata äidilleni purkin kookosöljyä. Olen varmaan pari kuukautta luvannut toimittaa kyseisen purkin, mutta se on aina unohtunut. Tyytyväisenä ainakin osittaiseen muistin pelaamiseen, suuntaamme lopuksi McDonald’sin autokaistalle ja lapset saavat pirtelönsä.
Itse kaipaan jotakin raikkaampaa, joten tilaan pari Smoothieta. Mango-Ananas-smoothie ja Mansikka-Banaani-smoothie ovat saatavilla kahdessa eri koossa. Tämä omani on se normaalikokoinen mansikka-banaani. Juomat sisältävät aitoa hedelmää ja jogurttia, ja ne on oikeasti tosi kylmiä, eli ihan kuin pirtelöä joisi. Maku on kivan kirpsakka. Ei liian sokerinen tai esanssinen, vaan mukana on sellainen aidon mansikan kirpeys.
Kotimatka sujuu rauhallisesti radiota kuunnellen ja pillejä imien. Samalla ehditään tietysti laulamaan taas radion tahtiin, ja bongaamaan kaikki mahdolliset traktorit.
Kotiin päästään 18.55, ja koko sakki on väsynyt ja uupunut. Kauppakasseja puran sen verran, että laitan kylmää kaipaavat jääkaappiin ja seuraavaksi katson lapsille pyjamat valmiiksi. Iltapesujen jälkeen on iltapalan vuoro. Molemmat lapset pyytävät tällä kertaa leipää, ja samalla kun valmistan iltapalaa ja valvon syömistä, puran loput ostokset ja tyhjennän tiskikoneen. Käyn alakerrassa lopettamassa varaajan lämmittämisen, ja käynnistän kuivurin uudelleen, koska pyykit olivat jääneet kosteiksi.
Voileipäiltapalan jälkeen on hammaspesujen ja satujen vuoro. Klaaran kannan sänkyyn hiukan ennen kahdeksaa, ja sen jälkeen jutellaan Niilon kanssa vielä tovi päivän kuulumisia ja mietitään seuraavan päivän ohjelmaa. 20.20 peittelen pojankin sänkyyn, ja siivoan vielä keittiön kuntoon.
Yläkerrasta kuuluu heti tasainen kuorsaus, joten vaihdan itsekin pyjaman päälleni, ja pesen meikit kasvoilta. Käyn vielä kellarissa laittamassa yhden pyykkikoneellisen peseytymään, ja kannan kuivat vaatteet ylös. Viikkaan kullekin oman pinonsa, ja katson huomisen tarvittavia kuntoon. Istahdan hetkeksi keittiön sohvalle läppäri sylissäni ja vastaan kommentteihin, jotka ovat jääneet. Kirjoitan pari meiliä, ja selaan hiukan instaa ja facea. Noin klo 22.30 pesen hampaani ja kannan pojan omaan sänkyynsä. Paras osuus päivästä on oikaista omaan sänkyyn, ja antaa niin raajojen kuin selänkin levätä. Uni taisi tulla miltei heti.
Tällaisia ne meidän päivät siis on. Jos kaupunkireissu jätettäisiin pois, päivälliseen käytettäisiin paljon enemmän aikaa, ja sen jälkeen vuorossa olisi joko harrastuksia tai pihatöitä ja ulkoleikkejä. Muuten meillä menee arki aika samalla kaavalla. Klaara tosin ei tee kokonaista viikkoa, joten joinakin päivinä mulla on assari, ja silloin blogia tulee tietysti tehtyä vähemmän. Klaaran kanssa tulee sitten enemmän ehkä siivoiltua ja ulkoiltua. Niin ja tietty lounasaika ja tytön päikkärit jaksottavat päivää hiukan eri tavalla.
Kivaa maanantaita kaikille, aurinkoa uuteen viikkoon!
Niin, ja jos smoothie kiinnostaa enemmän, niin lisää tietoa löytyy McDonald’sin sivuilta!
Tänä keväänä olen myös perustanut yhden ison perennapenkin ihan vain kasveista, joita on puutarhajätteen mukana levinnyt sinne tänne, ja muiden penkkien perkausjätteistä. Materiaalia on niin paljon, että siitä on riittänyt joka vuosi myös vanhempieni puutarhaan.
