Taloustilanteen ollessa mitä nyt onkin, emme vältä kuulemasta kuluttamisen tärkeydestä. Talouden pelastamisen suhteen välttämättömänä nähdään rahan liikkuminen, palveluiden ja tavaroiden ostaminen. Toisin sanoen, rahan kuluttaminen.
Sen enempää taloustilannetta ruotimatta ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan shoppailusta, ostamisen ihanuudesta ja asiakaspalvelusta.

Meistä jokainen on joskus ostanut jotain. Pääasiassa kulutamme rahamme ruokaan ja kaikkeen muuhun elämisen perustarpeeseen. Ruokakaupan kassa toimii sananmukaisesti liukuhihnan lailla, ja sähkölasku putkahtaa postilaatikkoon sen enempiä ihmettelemättä. Varsinaisesti emme ehkä pidäkään ruokakaupassa käyntiä ja sähkön ostamista shoppailuna, mutta kaikki se ekstra, jonka päätämme hankkia noiden pakollisten lisäksi, mahtuu varmaan shoppailu-sanan alle.

Hankkiessani itse sitä niin sanottua ekstraa, koen ostavani tuotteen lisäksi jonkinlaisen elämyksen. Jotta ymmärtäisitte, mitä tarkoitan, annan esimerkin:
Olen pitkään haaveillut hankkivani lasisen lyhdyn tietyltä tuotemerkiltä. Koska lyhty on arvokas, ja sitä myydään nettikauppojen lisäksi vain pienissä yrityksissä, ei se ole tarttunut ruokakaupassa heräteostoksena mukaani. Matkustan Helsinkiin, ja piipahdan yhdessä suosikkiliikkeessäni Bulevardilla. Myymälä on täynnä erilaisia lyhtyjä, ja monia muita sisustustuotteita, jotka keikkuvat toivelistallani. Myymälässä on myös kauniisti esillä tyylisiäni vaatteita ja asusteita. Pidän putiikin fiiliksestä niin paljon, että hiukan kadehdin siellä työskenteleviä iloisia myyjiä, jotka huikkaavat heti oviaukosta astuttuani iloisen tervehdyksen. Katselen, hiplaan ja ihastelen. Haaveilemani lyhty on nostettu pöydälle, ja sen viereen on aseteltu lautasliinoja ja kukkamaljakko, johon myymälän henkilökunta on ostanut tuoreita kukkia. Leikkokukkia, joita täältä meiltä ei saa. Päätän ostaa lyhdyn. Kiikutan sen kassalle ja nappaan mukaani vielä paketillisen lautasliinoja ja kynttilän. Samalla kun myyjä kietoo ostoksiani silkkipaperiin, jokainen tuote erikseen, hän opastaa vielä lyhdyn säilytyksessä ja hoitamisessa. Kaikki ostokseni pakataan kauniiseen paperikassiin ja muutamien iloisten sanojen jälkeen jatkan matkaani. Ostin paitsi tuotteen, myös erinomaisen palvelukokemuksen.

Sanotaan, että ihminen rakentaa mielipiteensä myymälän viihtyisyydestä alle kymmenessä sekunnissa. Tässä ajassa aivomme päättävät pidämmekö näkemästämme. Esimerkissäni koin tämän tunteen vahvasti ja pidin myymälän tunnelmasta. Mielipiteeseeni vaikutti varmasti siisteys, esille pano ja tietenkin henkilökunnan käyttäytyminen. Itse ostotapahtumassa koin hankintani arvokkaaksi kauniin silkkipaperin kautta, ja paitsi ostamani esineet, kauniiseen paperikassiin pakattiin myös se tunne, joka minulle kokemuksesta jäi.

Viime viikkojen aikana olen kokenut myös hyvin erilaista asiakaspalvelua ja viihtyisyyden tunnetta. Mennyt sisään liikkeeseen, joka on tupaten täynnä tavaraa, sekaisin ja niin ahdas, ettei silmiini osu ainoatakaan täysin esillä olevaa tuotetta. Kysyessäni etsimääni, olen saanut vastaukseksi toteamuksen, jonka mukaan haluamani ei ole muodissa, eikä sitä sitä siksi löydy kyseisen liikkeen valikoimista. Ero on valtava. Tiedän, missä asioida jatkossa, ja mihin tuskin koskaan palaan.

Koska asun itse kaukana kivijalkaputiikeista ja niistä hyvistä ostokokemuksista, olen usein nettikauppojen “armoilla”. Hyvin vastaavia kokemuksia olen kerryttänyt myös niiden suhteen. Esimerkiksi saanut parissa päivässä postipaketin, jossa ostokseni on kauniisti silkkipaperiin käärittynä, käsinkirjoitetun viestin kera. Koska itse ostaminen on tapahtunut netin välityksellä, minulle on pyritty lähettämään tuotteen lisäksi myös se positiivinen ostoelämys.
Aloinkin pohtia niitä pieniä seikkoja joiden avulla tätä elämystä on itselleni annettu. Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen kauniisti, mutta myös huolella pakatut tuotteet. Ensiarvoisen tärkeäähän on, että asiakas saa tuotteensa ehjänä. Paketeissa on joskus ollut jokin pieni muistaminen, kenties alle euron arvoinen tuote, ikään kuin vain pienenä karamellinä, joita putiikeissa monesti on kassalla. Ehkä jonkin tuotemerkin kortteja tai kuvasto, käsinkirjoitettuja viestejä, joissa kiitetään asiakasta, tässä tapauksessa minua, ja toivotellaan esimerkiksi hyvää joulua, sekä erilaisista tuotekuvista tehtyjä kortteja, joihin on valmiiksi painatettu teksti, jossa niin ikään kiitetään minua ostoksen tekemisestä. Kovin pieniä juttuja joilla kuitenkin on valtavan suuri merkitys.
Tässä taannoin tein tilauksen kotimaiselle yritykselle, joka myy omien tuotteidensa lisäksi konseptiin hyvin istuvia muita tuotemerkkejä. Verkkokauppa oli selkeä ja visuaalisesti miellyttävä, kuten myös näkemieni kuvien perustella yrityksen omat myymälät. Tilasin kaksi tuotetta ja parin viikon odottelun jälkeen sain vihdoin viestin, jonka mukaan tilaukseni oli saapunut lähimpään postiin. Postista sain käsiini muovisen lähetyspussin (tilaukseni ei sisältänyt mitään särkyvää), jonka sisältä paljastui vielä kaksi erillistä läpinäkyvää muovista pussia, joihin tuotteeni oli pakattu. Näistä pakkauksista molemmat olivat repaleisia, mutta tuotteet niiden sisällä (tai ainakin osittain sisällä) olivat kuitenkin ehjiä. Käytännössä siis mitään valitettavaa ei ollut. Mutta silti!
Avattuani pakkauksen ja löydettyäni sekä lähetyslistan, että kaksi repaleista pussia, koin hirvittävän voimakkaan vihaisuuden tunteen. En siksi, että minua nyt asiakkaana kohdellaan muka huonosti, kun en saa silkkipaperia tai kiitosta, vaan siksi, että yritys oli selvästi erottanut nettiostamisen konseptinsa tyylistä. Ja, tämä on mielestäni jotain sellaista, jota nykypäivänä ei kannata tehdä! Asiakaspalvelua on mahdollista postittaa asiakkaalle, on mahdollista antaa positiivinen ostoelämys ja tehdä alle kymmenessä sekunnissa se positiivinen vaikutelma. Kun kansa kuluttaa yhä harkitummin, ja verkko-ostaminen ulkomailta yleistyy, niillä pienillä teoilla kannattaa antaa yrityksestään mahdollisimman positiivinen kuva.
Mikäli nimittäin tämä jälkimmäinen ostotapahtuma siirrettäisiin kivijalkaputiikkiin, menisi se jotakuinkin näin: Astun liikkeeseen, nostan hyllystä tai tangosta haluamani kassalle, asetan korttini maksupäätteelle, jonka aikana myyjä nappaa henkselipussin rullasta, ja lopulta ojentaa pussiin pakatun tuotteen käteeni kuitin kera. Kaikki tämä tapahtuu ilman minkäänlaista ylimääräistä sananvaihtoa, ilman minkäänlaista positiivista kokemusta ympäröivästä tilasta. Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Asiakaspalvelu on kaiken perusta, käytiin kauppaa sitten kasvotusten tai netissä!

Tämän tekstin esimerkit koskevat pieniä kotimaisia yrityksiä, ei niinkään ruotsalaisjättien palvelua tai asiakaspalvelua. Ne ovat asia täysin erikseen. Mutta, koska postauksen alussa jo viittasin oman maamme taloudelliseen tilanteeseen, näen nämä pienet kotimaiset yritykset asian ytimessä. Asiakaspalvelu on loistava kilpailuvaltti ulkomaisiin yrityksiin verrattuna. Kun kotimainen yritys erottuu edukseen ulkolaisista jättifirmoista, ollaan aina lähempänä sitä mahdollisuutta, että tuemme suomalaista työtä ja suomalaisia yrityksiä.
Hyväkään asiakaspalvelu ei paikkaa huonoa tuotetta tai valikoimaa, mutta hyväkin tuote ja valikoima saattaa kärsiä huonosta asiakaspalvelusta.

Niin, ja olisi toki kiva kuulla myös teidän mietteitä asiasta! Onko ostamisen tarvekaan olla kovin elämyksellistä, vai riittääkö, että saa rahaa vastaan haluamansa tuotteen?

Kuvan pelargonia ei liity tekstiin millään tavalla. Paitsi, että ostin sen tänään – ja sain hyvää asiakaspalvelua.

Äitienpäivänä tunteet on aina hiukan herkässä. Niin ne on tänäänkin. Elämässä on niin paljon asioita, jotka huojuvat korttitalon lailla, muuttuvat ja joutuvat koetukselle. Silti rakkaus lapsiin on jotakin niin vakaata ja pysyvää, että sen voimaan voi nojata elämäntilanteesta tai olosuhteista huolimatta ihan aina.

Äitienpäivä on myös kiitollisuuden juhla. Kiitollisuutta äidistä ja äitiydestä.

Näissä tunnelmissa siis tänään. Lahjaksi sain Niilon tekemän kaulakorun ja Klaaran koristeleman tyynyliinan. Parhaita juttuja elämässä.

Kaunista äitienpäivää kaikille. ❤︎

En tiedä, miten kyllästyneitä olette jo tuohon Indiedays Blog Award -viikonloppuun, mutta jotakin mulla täällä vielä teille olisi!

Instan seuraajat tiesivätkin, että yövyimme uudessa Hotel Indigo Helsinki Bulevardissa, ja koska viikonlopun majoitus oli Indiedaysin ja Indigon yhteistyötä, pääsen hetkeksi leikkimään salaperäistä hotelliarvostelijaa.

 Hotel Indigo on IHG:n ’upscale’ –tason boutique-hotellibrändi, jolla halutaan tarjoata asiakkaille ainutlaatuisia hotellikokemuksia. Hotelleja on yli 60, eri puolilla Amerikkaa, Eurooppaa ja Kiinaa, ja maailmanlaajuinen kasvu jatkuu vahvana. Kuitenkin Pohjoismaiden ensimmäinen Hotel Indigo Helsinki löytyy nyt osoitteesta Bulevardi 26.

Indigo Hotelleille tyypillistä on, että ne kiakki sijaitsevat lähellä ostospaikkoja, ravintoloita, taidetta ja musiikkia. Jokaisen hotellin ulkonäkö on pyritty tekemään yhtä yksilölliseksi, kuin sen lähiympäristö: ruokalistat, musiikki, taide ja valokuvat viestivät sijainnista ja paikallisesta kulttuurista sekä taiteesta.

Itselleni Bulevardi on Helsinkiä parhaimmillaan, pieniä putiikkeja ja loistavia ruokapaikkoja. Bulevardi on tavallaan oma siisti ja rauhallisempi osansa Helsinkiä, ja siellä on tullut viettyä aikaa viime vuosina tosi paljon. Sijainniltaan Hotel Indigo Helsinki oli siis mulle ihan nappivalinta. Lisäksi itse pidän huomattavsti enemmän näistä himpun pienemmistä hotelleista, joissa on oma uuniikki tunnelmansa. Tuo tunnelma on ehkä helpompi kuvailla näin kuvin, kuin yrittää selittää. Hotellissa siis suomalainen ja pohjoismaalainen design on vahvasti läsnä.

Tein itse muutamia poimintoja, jotka mielestäni ovat mainitsemisen arvoisia.

Ensinnäkin ihan listani kärkeen pääsevät hotellihuoneen tekstiilit. Iso ja muhkea sänky. Peitot ja untuvatyynyt (ihanaa, kun tyynyjä on tarpeeksi), 100%:n egyptiläinen puuvilla ja muhkeat mutta ah, niin pehmeät pyyhkeet ja kylpytakit. Kylppärin lattiapyyhekin oli niin paksu ja pehmeä, että tuntui kuin olisi seissyt pehmeissä tossuissa.

Kylpyhuoneelle annan myös osaltani täydet pisteet. Suihkutilan lasiseinät ja lattian kaadot oli toteutettu siten, että suihkussa käyminen ei kastellut koko kylpyhuonetta. Kylppärissä oli täydellinen meikkausvalo (on tullut nähtyä niitäkin hotelleja, joissa on mahdoton meikata!), ja pienenä bonuksena Avedan kosmetiikka.

Oma parkkihalli hotellin asiakkaille. Tätä arvostan, kun kauempaa matkaavalla auto usein kulkee mukana. Parkkihallissa oli myös polkupyöriä, joten Helsinkiin voi tutustua myös fillaroimalla hotellin pyörillä.

Aamukahvi! Yleisesti hotellien aamupalalla tarjottava kahvi on kuraa, jota ei voi yksinkertaisesti juoda. Tämä tummapaahtoinen meni sutjakasti alas. Huoneisiin myös kuuluu Nespresson kahvikoneet, ja itsekin hörppäsin ensimmäiset kupilliset ennen aamupalaa. Aamupalasta vielä ne pisteet, että ihan sen perusvalikoiman lisäksi tarjolla oli myös pateet, ja pieniksi paloitellut hedelmät. Tykkäsin!

Ravintolan aamupala Katetaan Hotellin Bröd Punavuori -ravintolaan, jossa tarjolla on siis aamiainen, lounas ja illallinen. Hotellin yhteydessä toimii myös Soup & Juice, joka keskittyy maistuviin salaatteihin, keittoihin, ruokaisiin leipiin sekä tilauksesta valmistettuihin mehuihin. Tuolta mieheni toikin mulle hotellihuoneeseen take-away-leipiä, kun huilailin lauantain päiväohjelman jälkeen.

Hotellihuoneen suhteen olen tottunut valitsemaan hiukan isomman huoneen, koska kaksi henkeä ja koko viikonloppu (pitäen sisällään erilaisia tilaisuuksia) tarkoitta myös sitä, että tavaraa on mukana paljon. Ahtauden tunne hotelleissa saattaa tietenkin johtua myös siitä, että olen tottunut asumaan huomattavasti väljemmin, kuin monet kaupunkilaiset. Kooltaan huone oli kuitenkin mielestäni samaa luokkaa, kuin muissakin hotelleissa tavallinen standard-luokan huone. Huoneen sisustus noudatteli hotellin linjaa ja sisustuksessa oli vahvasti läsnä Bulevardi ja suomalainen muotoilu. Mielestäni hotellihuoneen sisustusta kuvaa paremmin sanat omaleimaisuus ja suomalaisuus kuin ehkä rauhallisuus tai romattisuus.

Pisteet hotellin Sauna ja fitness/welness-osastolle, jossa en tosin ehtinyt itse käydä. Kuitenkin se, että hotellilla on oma sali, jota voi käyttää 24/7, on mielestäni ihan loistava juttu. Ja, salin käyttö kuuluu siis huoneen hintaan. Samoin saunat (2 saunaa, 2 höyry-saunaa), joissa mieheni kävikin sekä perjantaina, että lauantaina.

Mietin, mitä jäin kaipaamaan, ja mitä mielestäni hotellista puuttui. Päädyin siihen, että kaikki oli muuten hyvin, mutta huoneissa saisi olla espressokupit! Pienen espresson valuttaminen arabian Runo -sarjan kuppiin, jäähdytti ikävästi kahvia.

Jos haluat varata huoneen Hotelli Indigo Helsinki Bulevardista, voit tehdä sen täällä. Linkin takaa löytyy siis myös huoneet ja hinnat. Niin, ja avajaistarjous kannattaa hyödyntää!

*Yhteistyössä Hotel Indigo ja Indiedays

Pakko myöntää, että sellainen kovin keväinen fiilis on tällä hetkellä aika kaukana. Palelin eilen jalkapallokentän laidalla paksuimmassa toppatakissani ja harmittelin, että lähdin matkaan pelkillä farkuilla. Silti pari tuntia aiemmin olin havahtunut siihen totuuteen, että koulujen loppumiseen on enää reilut kolme viikkoa! Vajaa kuukausi ja kesä on täällä!

Normaalisti tässä kohtaa kevättä mulla on ollut esikasvatettuna jos jotakin kesäkukkaa ja yrttiä, mutta tänä vuonna en ole kylvänyt mitään. Koko kevät on ollut niin yllätyksellinen, ja tuntuu, että jonkinlaisia pommeja on satanut niskaan vähän turhankin tiiviiseen tahtiin. Toisaalta, tänä aamuna tuli sellainen fiilis, että tajusin kaipaavani kaikkea sitä pientä mullan nyppimistä ja joka keväisiä rutiineja. Puutarhatyöt kun voivat olla hyvinkin terapeuttisia!

Tänään on siis aika kaivaa siemenpussit jemmoistaan, ja muuttaa muutama Hesarin sivu taimiruukuksi. Tarkoitus olisi myös istuttaa muutama perenna ja hedelmäpuu. Kenties se kevätfiilis tuleekin juuri tekemällä, eikä ihmeitä odottamalla. Aion ainakin kokeilla!

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

Olen viime aikoina miettinyt useinkin perheen määritystä. Mikä on perhe, kuka siihen kuuluu ja missä ovat sen rajat. Tätä postausta aloittaessani jopa tarkistin, mitä mieltä Wikipedia on aiheesta. Sivusto tarjosi melko ennalta arvattavaa määritystä, niinhän me noin äkkiä ajateltuna perheen määritämme. Silti nopean selvennyksen jälkeen, myös kaikkitietävä Wikipedia joutuu myöntämään, että käsitteenä perhe on jatkuvan määrityskamppailun alla. Elämä on huomattavasti monimutkaisempaa, kuin Mustapekka -pelikorttien lajitteleminen.

Mitä enemmän olen pyöritellyt perheen käsitettä, sitä varmemmaksi olen tullut omasta mielipiteestäni. Siitä, että perheelle ei löydy koskaan yleispätevää määritelmää, vaan kyse on enemmänkin tunteesta. Minkä minä koen perheekseni, kuka on minulle perhettä.
Asiaa pompotellessani olen päätynyt jopa hylkäämään verisiteet ja juridisesti vahvistetut liitot. Jättäisin pois myös ajan ja ikuisuuden eron, sillä enemmän kuin yhdenkään virallisen asiakirjan sisältö voi määrittää, perheitä yhdistää kuitenkin eniten rakkaus, ja tunne yhteenkuuluvuudesta.

Turvallinen satama tai vankkumaton peruskallio. Perhe on jotakin, johon voimme luottaa ja nojata, kun tuntuu, että elämässä mikään muu ei ole pysyvää tai muuttumatonta. Se tarjoaa suojaa ja tukea, mutta ennen kaikkea tunteen siitä, että emme ole yksin.

Kun Taitaentehty -sivusto kysyi, haluaisinko ottaa vastaan korun, joka voitaisiin valmistaa haluamallani tekstillä, mietin hetken, mitä haluaisin kaulassani kantaa. Kenties lasten nimiä, syntymäpäiviä, hääpäivää? Ehkä jotakin äitiydestä kertovaa? Lopulta päädyin sanaan perhe. Lyhyesti pystyin mahduttamaan viiteen kirjaimeen kaiken tuon edellä mainitun, ja niin paljon muuta. Minun perheeni, juuri sellaisena, kun itse sen koen. Minun satamani, ja kallioni, johon voin nojata.

Taitaentehty kokoaa yhteen kotimaisia käsintaitajia, ja tarjoaa laajan valikoiman Suomessa käsin tuotettuja lahjoja, asusteita ja sisustustarvikkeita. O-ou Artin Rakkaat- riipusta myydään tällä hetkellä alennettuun hintaan, ja näin äitienpäivän alla se on hyvä lahjaidea. Tekstin kun voi tosiaan suunnitella itse.

Toivottelen teille ihan mahtavaa aurinkoisen viikon alkua!

Koru saatu⎟Taitaentehty

Tahdoin saada vanhan. Niin, ja tietty puisen!

Kapusin tosiaan tänään kauppa-apulaisen huoneeseen, ja aloitin lattioiden repimisen siinä toivossa, että esiin tulisi vanha kaunis puulattia.

Ensimmäinen kerros oli vanhaa “korkkimattoa”, tuollaista hailun vihreää kivalla ruutukuosilla. Tämän alla on ohut hupamainen eriste, joka lähti sekin melkein repimällä. Jostain kohti pitää vähän rapsutella irti. Kaiken alta kuitenkin löytyi se puulattia. Samanlainen valkoinen tasoitekerros laudan päällä löytyi sisältäkin melkein joka huoneesta. En ole ihan varma sen tarkoituksesta, sillä liimakerros se ei ainakaan voi olla, kun kaikki irtoaa siitä niin hyvin. Toisaalta en näe järkeä, että kukaan olisi ennen lattioiden pinnoittamista sivellyt niihin muuten vain valkoista maalia. Olen siis päätynyt siihen, että kerros on joko a) levitetty tasoittamaan puulattian pintaa tai b) juuri siitä syystä, etteivät matot tarraisi puuhun kiinni.

Nyt lattia on kuitenkin kaivettu esiin, ja olen tyytyväinen löytämääni. Ainoa inhottava pikku juttu tässä huoneessa on se, että korkki ja huopa on aikanaan naulattu kiinni pienillä huopanauloilla, ja nyt ne sadat pikkuruiset naulat pitää irrotella lattiasta. Inhottavaa siitä syystä, että tähän uppoaa ihan hulluna aikaa. Myös seinät on levytetty lattian päällystämisen jälkeen, joten mattojen kaivaminen lattian ja seinän välistä on sekin sellaista pikkunäpräämistä.

Joka tapauksessa, huoneen ilme muuttui heti! Vaalea lattia sai koko tilan näyttämään heti suuremmalta.

Kyllä tästä vielä kiva kesähuone saadaan!

Niin se meni yhtä nopeasti, kuin saapuikin, mutta kaikesta huolimatta meidän keittiössä näyttää vieläkin tältä!

Olen aina pitänyt vappua hiukan kaupunkilaisten juhlana. Täällä se näkyy vähemmän katukuvassa, vaikka joka pikkukaupunki toki koittaa vapuksi jonkinlaista toritapahtumaa järjestää. Meillä ylioppilaslakit pysyvät visusti kaapissa ja puhtaana, eipä ole käynyt mielessä valkolakin päähän laittaminen, ja siltä se kaikkien vuosien jälkeen näyttääkin; Puhtaalta ja vähän käytetyltä.

Mulle vappu on ensisijaisesti arkipyhä, yksi ylimääräinen päivä vuodessa, kun voi poiketa arkirytmistä ja heittää osittain vapaalle. Tänä vuonna vappu osui parhaaseen mahdolliseen viikonpäivään, ja tuloksena syntyi pitkä viikonloppu.

Viikonloppu on kulunut täällä pihatöitä tehdessä, ja iltaisin pöytään on katettu lasten herkkuja. Muistipelejä perheen kesken, hitaita aamuja ja lastenohjelmia. Sen enempää en oikeastaan vappuun kaipaakaan.

Tänään siivoillaan serpentiinin pätkät pois, ja karsitaan pallot minimiin. Ulkona tuoksuu kevät, joten siitä otetaan kaikki ilo irti.

Mutta seuraavaksi aion kipaista yksiööni. Koitan löytää muovimaton kulman joka suostuisi nousemaan ja kurkkaan, mitä sen alta paljastuu. Pitäkää siis peukkuja!

Hiphei, ja ihanaa viikonloppua!

Juuri blogipäivästä palailtu takaisin hotellille, ja nyt olisi vuorossa iltajuhlaan valmistautuminen. Ensin kuitenkin jalat hetkeksi kohti kattoa ja vähän rentoutumista.

Tosi mukava tavata muita bloggaajia, ja toivottavasti illalla törmäillään useampaankin bloggarituttuun. Nyt kuitenkin murua rinnan alle, ja suihkuun.

Aurinkoista vikonlopun jatkoa!

Huomenta ihanat!

Täällä alkaa olla kimpsut ja kampsut pakattuna viikonlopun reissua varten. Yöunet jäivät aika lyhyiksi, sen verran valmisteluja vaatii arjesta irtaantuminen, mutta toivottavasti se on kaiken vaivan arvoista. Jälleen kerran kaadun varmasti illalla väsyneenä hotellin sänkyyn, mutta eikös se ole ihan luvallista.

Tässä vielä sipaisen viimeiset pakkelit nassuun, ja pakkaan purkit ja purnukat mukaani. Yksi iso latte vielä kurkusta alas, ja sitten kai ollaankin valmiina lähtöön. Läppäri sylissä tosin ajattelin matkustaa, ja blogiinkin yritän päivitellä viikonlopun kuulumisia.

Ihanaa perjantai aamua ihan jokaiselle. Nautitaan auringosta ja alkavasta viikonlopusta!

Niin, ja muistakaahan osallistua Mrs Jones -arvontaan!

Nyt se on täällä! Kevät, ja ensimmäiset valkovuokot!

Nämä kaunokaiset keräsin juuri pihasyreenin juurelta, johon aurinko jaksoi miltei koko eilisen päivän paistaa.

Niin, että ei mulla muuta. Oli pakko vain tämäkin ilo jakaa!