Hiphei!

Täällä pitäisi kai pikkuhiljaa aloitella pakkaamiset huomiselle. Olin vähän ajatellut kohdata Tukholman neuleissa, mutta henkilökohtainen sääreportterimme, Minttu, muistutti, että Tukholmassa on kesäisen lämmintä, kuten muuten on nyt täälläkin! Hienoa, mutta ehkä vähän tämän aamuista kevyempää vaatetta matkalaukkuun. 🙂

Käyn tässä samalla tiukkaa kamppailua syysflunssan kanssa, sillä taisi tuo laivan tehokas ilmastointi tehdä tepposensa, ja pieni nuha muuttui nopeasti kunnon flunssaksi. Kuumaa inkiväärijuomaa ja tyrnejä kaksin käsin. Niin ja lepoa! Siinäpä nyt taisteluaseeni, jotta loppuviikko menisi siedettävällä olotilalla. Kävinpä hakemassa myös apteekista nenäsuihketta matkalaukkuuni. Tänään jätetään urheilut ja liikunnat pois ohjelmasta, ja keskitytään sen pakkaamisen lisäksi lepoon, jotta huomenna olisin sitten varmassa iskussa.

Ulkona alkaa näyttää parin viikon sadejakson jälkeen jo melko syksyiseltä. Syysleimut ovat parhaan loistonsa jo nähneet ja kultapallot nuokkuvat surullisesti sateiden jälkeen. Kohta pitää oikeasti totutella ajatukseen kukkakaupoilla käymisestä, jos mielii maljakkoon piristystä.

Nuo valkoiset tennarit ovat muuten osoittautuneet älyttömän mukaviksi, joskaan ei ihan yhtä mukaviksi, kuin ilmavat Niken tossut, joissa jalka ei juuri pääse hikoamaan. Mutta molemmat lähtevät kanssani reissuun, sillä huomaan mukavuudenhaluni kasvavan vuosi vuodelta.

Vielä ennen matkaa pitäisi tuo hiuspehkokin kesyttää uuteen loistoonsa, joten ainakin jossain määrin hiusjuttuja tulossa. Nyt kuitenkin niinkin arkista, kuin ruokahuoltoa. 🙂

Aurinkoisen lämmintä keskiviikkoa!

Eivätkä muuten liity sitten millään tavalla toisiinsa. 🙂

Ihan alkuun kiitokset noista edellisen postauksen kommenteista. Musta on ollut hauska lukea niitä, ja kuten vähän epäilinkin, niistä näkyy selvästi ajan trendit. Sipulimaitoa ei ainakaan vielä kukaan tunnustanut latkivansa. Mutta palailen niihin vielä tänään!

Tässä juuri ihastelen puhtoisenvalkoisia uusia tossujani, joiden kanssa saan huomenna viettää kaupunkipäivää. Pidempään olen himoinnut Adidaksen Superstar-tossuja, mutta koska kyseisistä popoista löytyy väri- ja kuosivariaatioita lähes loputtomiin, valinnan vaikeus on haitannut prosessia. Pietarin reissulla jäin ihastelemaan Mintun nimikoituja tossuja ja hetken mietin, miltä mahtaisi tuntua vetäistä jalkaansa samanlaiset kengät, joissa tietenkin lukisi Emilia. Toisaalta mustaraitaiset tossut omistin joskus 10 vuotta sitten, ja nyt halusin jotain muuta. Niinpä päädyin aika tavisvaihtoehtoon, eli ihan simppeleihin valkoisiin tennareihin. Ilman nimikointia.

Valkoiset kangastossut ovat koko kesän olleet perusvarmat ja nopeasti jalkaan potkaistavat. Nämä saavat kuitenkin jatkaa siitä, mihin avonaisten tossujen matka jossain kohtaa syksyä väistämättä päättyy. Farkkujen ja suuren neuleen avulla niistä syntyykin ihan kiva ja rento kokonaisuus viileämmille päiville.

Ja täällä syödään edelleen kanakeittoa, sillä mulla on tapana keittää soppaa aina “tykillä”. Tämä tarkoittaa sitä, että arkiruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerralla, ja samalla säästetään aikaa, vaivaa ja energiaa. Kuumiina kesäpäivinä keitto tuntuu liiankin kuumalta, mutta heti kun ilmat viilenevät tekee mieli keittoa. Ja kyllä, meillä syödään niitä ihan tavallisia arkikeittoja jauhelihasta, lohesta, nakeista, siskonmakkarasta tai broilerista kyhättynä. Näiden lisäksi olen itse vielä heikkona erilaisiin sosekeittoihin, joten omasta puolestani arkiruoka voisi suurimman osan vuodesta olla liemipainotteista.

Keltainen kanakeitto lämmittää iloisella värillään ja kermainen liemi on ruokaisan paksua. Itse käytän ruokakermaa, mutta jokainenhan voi lorauttaa soppaansa juuri sellaista kermaa, mikä omaan suuhun tai elämänkatsomukseen parhaiten sopii. Meillä valitettavasti kookos tökkii lasten kohdalla pahasti, joten se on useimmiten poissuljettu vaihtoehto. Perunan lisäksi broilerin kanssa sopii porkkana ja bataatti, mausteiksi curry, paprika ja chilikastike. Yrteissä luotan perinteiseen persiljaan ja timjamiin.

Tässä on muuten viikko tiskattu käsitiskiä, kun tiskikone otti ja hajosi. Jo toista kertaa vajaan kaksivuotisen taipaleensa aikana. Niinpä. Tänään takuun kautta tilattu kodinkonehuoltaja kertoikin, että kyseessä on koneen tyyppivika, joten nyt saadaan kone tavallaan ihan uuteen kuntoon. Sitä osaa pitää nyt vain odotella taas yksi viikko, joten käsitiskaamista on tiedossa jatkossakin. Noh, viikossa tosin jo tottuikin taas astioiden käsin pesemiseen, joten eiköhän se toinenkin mene siinä sivussa. 🙂

Oikein mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

En tiedä johtuuko se kypsän tai kypsyvän viljan väreistä, syyskukkien lämpimistä sävyistä, vai mistä, mutta ilmojen viiletessä huomaan tyylini muuttuvan selkeästi syksyisemmäksi. Ruskea syrjäyttää mustaa, ja muutenkin lämpimät sävyt tuntuvat mukavilta vaatetuksessa. Puhumattakaan lämpimämmistä materiaaleista! Tässä kohtaa vuotta tyyli muuttuu pehmeämmäksi ja mukavammaksi, ja huomaanpa sen jopa hiuksissani.

Ostin nimittäin jo heinäkuun alussa ghd:n muotoiluraudan, mutta vasta tänään kaivoin sen pois paketistaan. Tuossa kassissaan se on nököttänyt jo tovin, vaikkakin mukana tullutta tupeerausharjaa on tullut käytettyä sitäkin enemmän. Koko kesän hiukseni ovat olleet lähes luonnontilaiset, ja edellinen kampaamokäyntikin osui jo keväälle. Tämä ehkä siitäkin syystä, että kesälle ei osunut minkäänlaisia juhlallisuuksia. No mutta tänään tuntui siltä, että hiukset kaipaavat taas rentoa kiharaa, ja tyyli pehmeyttä. Niinpä sutaisin latvoihin nopeasti kiehkurat ja kokosin hiukset parilla nutturapinnillä kasaan. Äärettömän helppo ja nopea kampaus!

Koska tänään on eilisen tavoin varsin kolea ja tuulinen päivä, kaivoin esiin myös vanhan villapaidan. Muhkeaan neuleeseen kääriytyminen on yksi varmoista syksyn merkeistä, vaikka sen vielä yhdistääkin vähän avonaisempiin kenkiin. Tässäkin kohtaa suosin luonnollista väriskaalaa, joka lämmittää omalla tavallaan myös henkisesti. Tiedän, että toiset nauttivat ja saavat virtaa skarpimmasta lookista, mutta kaltaiselleni käpertyjälle, nämä rennommat vaihtoehdot ovat parhaita.

Tänään olisi ensimmäinen arkiperjantai. Hassu juuttu, että asetellessa asian tuohon asuun, koko perjantai saa paljon hohdokkaamman fiiliksen. Ja onhan tänään myös Klaaran nimipäivä, joten vähän hohtoa saa päivässä ollakin. Tai ainakin yhden kesäisen pavlova-kakun verran. 🙂

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Tallenna

Eletään elokuun kolmatta, ja täällä on jo nyt satanut varmasti enemmän kuin koko heinäkuussa yhteensä! Olin eilen päivällä yksin kotona, ja kuuntelin kahteenkin otteeseen ukkosen jyrinää. Ulkona satoi lehtiä, kuin oltaisiin syyskuun lopussa ja väkisinkin siinä syksy tuli mieleen.

Koko heinäkuu meni todellakin kesästä nauttien ja se tarkoittaa myös sitä, että ne kaikki pienet remonttijutut, jotka oli ajatuksena tehdä kesällä, jäivät tekemättä. Mitään morkkista ei asian suhteen koeta, mutta kurssin korjaus on paikallaan, ja niinpä täällä on nyt pari päivää maalipensselit sutineet. Vihdoin, kohta neljän vuoden jälkeen, rapun seinä ja katto saavat ylleen tasaisen valkoisen maalin. Myös naulapyssy on paukkunut ja puuttuvia listoja on saatu paikoilleen. Ai että, mutta tuntuu vaihteeksi hyvältä!

Tippuvista lehdistä huolimatta kesä on yhä täällä, ja sateen jälkeen aurinko lämmittää mukavasti. Niinpä jatkan mekkoilua, eräänlaista söpöilyä. Samaan kategoriaan kuuluvat myös tuoksuherneet, jotka kuuluvat kesään yhtä tiivisti kuin jäätelö. Olen pikkutytöstä asti rakastanut tuoksuhernettä, siinä on jotain niin älyttömän kaunista. Lapsuuden kodissani äiti kylvi tuoksuherneet aina leikkimökin kuistin viereen, ja siinä ne kipusivat tukilankojaan pitkin kuistin kaunistuksena. Täytyykin muistaa ensi keväänä kylvää näitä ihanuuksia vieläkin enemmän.

Nuo vanhat Fiskarsit löysin muuten kirpputorilta, jossa kävin viime viikolla äidin kanssa. Olen pitänyt kirppiskierroksista tietoisesti muutaman vuoden tauon, mutta nyt repesi. Pitäähän sitä itselleen joitakin pieniä iloja suoda.

Tämän viikon to-do-listalle kuuluu remppajuttujen lisäksi lasten vaatekaappien ja vaatevarastojen läpikäynti, muutama senkin laatikko ja keittiön komeron siivous. Ikään kuin valmistautumista arkeen.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Toivottavasti tänään säästytään sähkökatkoksilta.

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

Täällä jyristeli eilen ukkonen, kuten varmaan monin paikoin muuallakin. Mutta se tekikin hyvää. Sade nimittäin huuhtoi siitepölyjä alas, ja maa sai kaipaamaansa vettä. Lisääkin voisi tulla, vaikkakin kiva jos tulisi öisin. Yläkerran lämpötilakin laski heti parilla asteella, ja tänään ikkunoista on tullut raikasta ilmaa. Tuossa kun muutaman päivän ajan lämmin ilma vain seisoi paikallaan.

Meidän sunnuntai on kulunut naapurissa syntymäpäiväjuhlissa, mutta nyt on sellainen tunne, että illan voisi uhrata vaikka kotitöille, jotka taas helteellä kasaantuivat. No joo, oma lehmä tässäkin ojassa, nimittäin nyt kun sisällä ei enää ole kuin saunassa, ajattelin juhlistaa pimenevää iltaa kynttilän valossa. Se on muuten huomattavasti tunnelmallisempaa, kun siivoaa pöydiltä värikynät ja Hama-helmet pois ja tyhjentää lattiat Legoista. 😉

Valitsin rennon kesäiseksi synttäriasuksi valkoisen mekon, mutta lähtiessä meinasi tulla paniikki kenkien suhteen. Nimittäin nuhruiset kangastossut olivat vähän liian casual, kun kuitenkin olimme menossa juhliin. Onneksi vaatehuoneen ylähyllyn kenkävarasto pelasti, ja löysin vanhat nudet rusettisandaalit, jotka mätsäsivät pieneen laukkuuni.

Meillä on tässä naapurissa kyllä niin ihania koteja, että huhhuh! Tänäänkin pääsin käymään ehkä kauneimmassa koskaan näkemässäni vierashuoneessa. Ja kauniissa vanhassa hirsitalossa muutenkin. Tuli vähän samanlainen into sisustaa, kuin hyvää sisustuslehteä lukiessa. Ehkä tämä on myös osasyy siihen, että nyt haluaa laittaa kotona paikat järjestykseen.

Eli toivottelen oikein kodikasta ja rentouttavaa sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna

Tänä kesänä olen löytänyt sisältäni todellisen mekkotytön. Sanotaanko, että ehkä myös pienen siivun naisellisuutta, joka on uinunut jossain syvällä sisälläni.

Mekkoiluni on aina aikaisemmin kariutunut siihen, etten ole vaateteollisuuden vaatimissa mitoissa. Helmat jäävät liian miniksi, ja vyötärölinja asettuu rinnan alle. Koska puoliväliin säärtä ulottuva helma on kai tällä hetkellä muodissa, päätin unohtaa vyötärölinjan ja nauttia mekoista. Niin monet itkut olen 32-vuotisen elämäni aikana vuodattanut kehoni vuoksi, eikö välillä voisi vain nauttia elämästä!?

Ja tänään on nautittu! Hullaannuttu auringosta ja lämmöstä helmat hulmuten ja bikineissä hyppien. On täytetty uima-allasta ja tyhjennetty kaivo (jälkimmäinen tosin ei ollut suunnitelmissa). On hypitty järveen, syöty vadelmia, ja mustikoita. Värjätty sormet ja suut jälkimmäisellä, pussattu ja halattu.

Elämä voi joskus olla kuin ukkospilvi, mutta toisinaan se hellii kuin kesäpäivän lempeä tuulenvire. Mun sydämessä paistaa nyt aurinko!

Ihanaa iltaa. Voikaa hyvin!

Täydellinen kesäpäivä ollakseen maanantai. Onneksi mieheni kesäloma loppuu vasta tähän päivään, ja näin ensimmäinen viikko arkisempaan rytmiin lähtee pehmeästi laskien vasta tiistaista. Mutta tänään on siis virallisesti se viimeinen koko perheen yhteinen päivä. Kolme viikkoa mennä suhahti melkoisen nopeasti. Sanoisin jopa että ennätyksellisen nopeaan!

Sainpas muuten tänään ensimmäisen kunnon kesäsateen niskaani. Tiedättekö ne hauskat sadekuurot, jotka osuvat suoraan päällesi, vaikka tien toisella puolella paistaakin aurinko. Samalla kun suuret ja raskaat sadepisarat hakkaavat päälle ja rummuttavat auton kattoa, joka puolella tuoksuu kesäsade. Siinä on muuten ihan oma tuoksunsa! Hameenhelmat hulmuten juoksin sateessa herneämpärini kanssa autoon, ja kohta taas paistoikin kauniisti. Ihania nämä kesäkuurot, jotka menevät ja tulevat.

Tämä kesä on pitänyt sisällään täydellisiä päiviä. Vaikka yhteiset päivät jäävät nyt vähemmälle, kivat muistot säilyvät vielä pitkään. Tämä kesä on ehdottomasti se kesä, jona olen tuntenut olevani onnellinen!

Ihanan rentoa ja aurinkoista päivää! ♡

Torstaita!

Tiedättekö, olen niin päivistä sekaisin nykyään, että pitää aina postausta kirjoittaessa tarkistaa tietokoneen ylälaidasta, että mitä päivää kulloinkin eletään. Kai se on ihan hyväkin merkki näin kesällä, että pääsee arjen rutiinipyörteestä ulos. 🙂

Mutta hei, nahkahame! Vaate josta olen jo pidempään haaveillut, ja alkukesästä se tuli hankittua. En ole välttämättä ihan kaikkein aktiivisin hameen käyttäjä, mutta nahkahameessa kiehtoi materiaalin lisäksi monikäyttöisyys. Tämä kun menee myös talvella paksun villapaidan kaverina.

Myönnän, että (ainakin näissä maisemissa), tästä (vale)kietaisumallista tulee vähän sellainen “sinä Tarzan, minä Jane” -olo. Pitää vain muistaa pysytellä maankamaralla, eikä roikkua liaaneissa! 😉

Vielä kun löytäisi syksyksi jostain kivan hintaiset nahkahousut, olisi yksi muukin haave touteutettuna. Sitä odotellessa!

Ihanaa päivää!

hame-Ellos
pusero-FilippaK
kengät-Sofie Shnoor
korut-Pernilel Corydon

Hupskeikkaa! Villasukat vaihtuivat tyllihameeseen, ja tänään pidetään hauskaa!

Vaatehuonetta siivotessani nostin rekille vierekkäin tyllihameen ja farkkupaidan, ja siinä se oli! Täydellinen ja rento yhdistelmä.

Viettäkää kiva lauantai! Minä ainakin aion! 🙂