No nyt se perjantai sitten tuli. Ja on mulla kyllä ihan perjantaifiiliskin, ulos syömään, leffaan, mitä näitä nyt olisi… Ehkä lasi viiniä, rentoutumista, sellaista perjantaijuttua… Mutta en mä ihan reporangaksi ole heittäytynyt, sain nimittäin aikaiseksi käydä hiukan komeroiden kimppuun. Tarkoitus kun olisi saada talon kiinteistä komeroista oikeasti käyttökelpoista säilytystilaa, ja pistää kiertoon esimerkiksi kenkiä ja muuta mukavaa, mitä nyt ei enää tule itse käytettyä. Kengät nimittäin vievät ihan hurjasti tilaa!
Sinä samalla penkoessani, aloin pohtia, että olen viimeisen vuoden aikana ostanut aika vähän vaatteita. Kaapeista löytyy hurjan paljon tavaraa jopa kuuden vuoden takaa, ja pieni osa paljon sitä vanhempiakin. Lähinnä vaatteiden koko on ollut se karsintaperuste… Näin bloggaajana toki välillä oikein huvittaa, kun kysytte vaatteideni alkuperää, ja kyseinen gledju onkin ostettu jo viisi vuotta sitten, eikä sitä löydy enää edes alennustangosta. En siis voi väittää olevani järin muodikas.
Please Jeansin farkut ja housut ovat tosin parin viime vuoden aikana olleet kovasti käytössä, ja niitä on tullut hankittua useampi pari. Jokainen kuitenkin maksanut itsensä monin verroin takaisin. Tosin tuossa joulun alla tilasin taas yhdet, ja nettikaupan kuvat olivat sen verran harhaanjohtavia, että nyt mulle on jo kolmannet tätä samaa sävyä. Ehkä nekin siis päätyvät eteenpäin.

Perjantain astetta skarpinpi asu koostuukin täysin oldie goldie matskusta. Pari vuotta vanhat farkut, ja pikkuisen vanhempi Benettonin jakku. Ikivanha Day Birger et Mikkelsenin pusero ja Klaaraa odottaessani hankkimani, tukevat Sixtysevenin nahkanilkkurit. Kaulakoru on joskus tullut hankittua sellaisesta tinkelitankelikaupasta, joita ostoskeskuksissa on. Tiedättehän, paljon koruja… Nyt se vain sattuu mätsäämään (edelleen) joulunpunaisiin kynsiini. Vain Pernille Corydonin rannerengas on pikkuisen uudempi, joulukuulta. Todellinen oldie goldie on kuitenkin Mulberryn Roxanne, vanha räyskä, jonka kierrättämistä mietin vähintään kerran vuodessa, kunnes tajuan, että pidän siitä aivan liikaa laukusta luopuakseni.

En tietenkään väitä, että voisin kehuskella ostamattomuudellani, toki hankin vuosittain jotain uutta – useammankin vaatteen. Mutta toisaalta, hankin harvemmin kertakäyttövaatetta. Jotain mikä on hirveän in vain hetken. Epämuodikkuuden sijaan musta kyse on enemmänkin omasta tyylistä. Siitä, että aikuisena ei enää tarvitse tarttua joka napapaitatrendiin ja nahkalippiksiin, vaan voi ihan huoletta näyttää itseltään.
Sama pätee tietenkin myös meikkaamiseen ja hiuksiin. Nuorempana on kyllä tullut kokeiltua kaikkea, mutta silti ihan perus raidoitetut hiukset ja nudemeikki ovat se mun juttu. Niistäkin kun voi löytää uusia vivahteita!

Oli miten oli, ehkä muotia ja tyyliä tärkeämpää on se, missä itse viihtyy. Mutta, olisi kiva kuulla teidänkin kokemuksia. Onko oma tyyli ihan valmis jo? Joku tietty väri, joka kantaa vuodesta toiseen, ja toimii kulmakivenä. Ikuinen farkkutyttö vai mustaan luottava tyylinikkari? Onko kiva leikitellä, kokeilla ja katsoa, vai onko vaatekaapissasi täydellinen klassikoiden kokoelma?

Kivaa perjantaita, ja leppoisaa viikonloppua!