Istuvat housut -postauksessa kirjoitinkin noihin vuodenaikojen välikausiin liittyvästä ongelmastani. On siis sanomattakin selvää, että nämä aurinkoiset ja lämpenevät päivät ovat enemmän kuin tervetulleita ihan jo pukeutumisenkin kannalta. Tällä viikolla olenkin hellinyt itseäni kaivamalla vaatehuoneen kätköistä kaikki liian lyhyet housuni. Kun paljaat nilkat saavat näkyä, on pukeutumisen mahdollisuudetkin ihan eri sfääreissä!

Klassiset mustat housut ovat varmaan jonkinlainen vaatekaapin kulmakivi, mutta samaan aikaan kun moni pakkaa noita tummia pöksyjä talviteloille, minäpä riemuitsen mustien housujen kaudesta.
Päivä tiivistettynä -postauksessa slimmimpi malli farkkupaidan kanssa, ja tänään asiointiin skarpimpi kokonaisuus mustavalkoisena.

Ja, tiedättekö!? Mä olen niin hemmetin turhamainen, että vaika kotitöitä olisi muutenkin ihan sairaasti, mä aion silti silittää itselleni myös pinon byysia! Silityspinon päälimmäisenä keikkuvat kirkkaanpunaiset housut. Kyllä kevät vain on ihanaa aikaa!!!

Kivoja ajatuksia heititte tuonne edelliseen postaukseen. Palailen niihin myöhemmin. Nyt olis vuorossa niitä “velvollisuuksia”. Pyykit, tiskit ja villakoirat rivakasti ojennukseen, niin illalla saa sitten hyvin mielin ottaa sitä omaa aikaa!

Kaunista kevätpäivää!

Ps. Joo, otsis on ollut muutaman päivän taka-alalla. Se pyöräilykypärä ei ollutkaan ihan paras mahdollinen kaveri tälle tukalle! 🙂

Musta tuntuu, että mä oon hiukan hitaalla. Tiedättekö, ajatus ei kulje ja pää lyö vain tyhjää.  Unohdin ne orvokitkin, kun käytiin asioilla. No, mutta ehkä tää on vielä sitä lomavaihdetta, tai olen vain yksinkertaisesti huono vaihtamaan moodia toiseen. 🙂

Mä olen tänään istua tapittanut tuossa lastauslaiturilla. Miettinyt mitä kaikkea pihalla pitäisi tehdä, ja mitä kaikkea olisi kiva tehdä. Jossain kohti listat myös sivuavat toisiaan.
Ja, jos oikein tiivistää, niin tossa mun tuijottelussa tämä päivä aika pitkälti olikin. Josko huomenna jo pää lähtisi käyntiin! 🙂

Mutta mikäs tuossa istuskellessa. Ihan paras paikka nauttia orastavasta kesästä!

Palailen kommentteihinne myöhemmin, nyt mä pakkaan repun ja fillaroin salille.

Suloista iltaa!

Hhhmmmmm….
Tiedä oikein miten tähän suhtautuisi itsekään. Mulla on yhtä aikaa leopardikuviota ja punaiset kynnet! Kumpainenkin mulle aika rohkeita vetoja…Never say never, jollain hassulla tavalla ne toimii!

Hypistelin tätä hametta joskus aikaisemmin keväällä Lindexillä, mutta sisäinen ääneni kuiskasi ei. Eilisellä kauppareissulla piipahdin ihan vain huvin vuoksi jälleen samaiseen kauppaan, ja huomasin hameen olevan -70% -alerekissä. Syteen tai saveen, päätin napata hamosen mukaani.
Pidän kovasti tämänhetkisestä hametarjonnasta, jossa helman pituus on alle polven. Muoti mahdollistaa näin sen, että me pikkuisen pidemmätkin voimme käyttää hametta pelkäämättä ikäviä vilautuksia. Klassinen A-linja antaa myös huomattavasti pehmeämmän vivahteen aika villille kuosille. Tässä yksilössä kuvioinnin hillityt sävyt miellyttävät silmääni, ei liian kellertävä, vaan maanläheinen.

En voisi koskaan kuvitella pukevani mitään vartaloa nuolevaa leoa ylleni, mutta taisin löytää oman tapani kantaa kyseistä kuosia. Lisäksi siisti ja hillitty neule vie mennessään sen kaiken seksikkyyden, joka kuvioon helposti liitetään.Koska asu on klassinen ja hillitty, punaiset kynnetkin saivat mahdollisuuden. Tämä Essien lakka on lojunut kylppärin laatikossa jo pari vuotta käyttämättömänä. Sävy on Canyon Coral, ja nimensä mukaisesti taittaa koralliin, eikä siten ole ihan puhdas peruspunainen.

Yhteenvetona:
Olo on tyttömäinen, eikä lainkaan ylipukeutunut. Oikeastaan tosi kotoisa olo, mukava ja helppo! Asu kestäisi myös hillityt perusavokkaat, mutta turvauduin tällä kertaa ballerinoihin.

Lisäsin aiemmin päivällä instaan kuvan, jossa päälläni on myös trenssi. Ihan varmasti yksi kevään lemppariasuistani!

Ai niin, treffit olivat tosi onnistuneet! Hienoa, huomenna uusiksi! Nyt kuitenkin rauhalliseen pääsiäisen viettoon, mikä taitaa tarkoittaa ainakin mun kohdalla sohva-netflix -iltaa! 🙂

Sananmukaisesti kohti, sillä auton nokka osoittaa Helsinkiin päin, ja edessä on varsin juhlava viikonloppu.
Perjantaina aloitellaan Aussie Blog Awardsien merkeissä, ja lauantaina riennetään Indiedaysin blogger’s inspiration Day -päiväjuhlan kautta kohti Indiedays Blog Awards -bileitä!
Kauheita nimihirviöitä! 🙂
Mutta, niistä huolimatta, edessä on siis vallan kemupitoinen viikonloppu! Eniten odotan muiden bloggaajien tapaamista, uusia ihmisiä ja hyvää seuraa. On aina yhtä ihanaa tutustua ihmisiin blogien takana!

Paljetit ja korot on pakattu, kuten (toivottavasti) kaikki muukin tarpeellinen.  Koitan kuitenkin piipahdella viikonlopun aikana täälläkin, ja itse asiassa, mulla on teille ihan mukavaakin juttua luvassa.

Instagramin puolella sitten enemmän fiilistelyjä ja tunnelmia!

Halipusimoi!

laukku saatu blogin kautta|Becksöndergaard
korut saatu blogin kautta|Pernille Corydon

Sain kunnian paljastaa teille pieniä sneak peek -paloja Lumoan uudesta mallistosta, joka virallisesti julkistetaan huomenna perjantaina Lapsimessuilla!
Viikonloppu otsiksessa -postauksessa näittekin mun päällä yhden Lumoan-suosikeistani, ja nyt tätä ihanuutta olisi jatkossa tarjolla myös lapsille! Toki huomenna esillä on myös naisten uusi mallisto, ja siitäkin laitoin teille nyt yhden huivikuvan teaseriksi!

Lainasin tuohon alapuolelle suoraan tekstin Suvin lähettämästä meilistä, sillä mitäpä tätä siirtämään toisen käden tiedoksi!

Alla luonnoskuva tuubihuivista!

Lumoan ja Mmaku Smoothiesin yhteisosasto löytyy messuilta muuten ihan me&i:n osaston takaa. Eli, useampi kärpänen yhdellä iskulla! 🙂

Mä alan nyt pakkailla laukkuja huomiseksi. Huh, stressaa melkein valmiiksi jo! 🙂

Ihanaa iltaa!!!!

Pommitin teitä eilen instan puolella kunnon selfie-otoksilla. Eli mallailin asuja viikonlopun rientoihin.
Täytyy todeta, että tuntuu jopa vähän omituiselta ajatella itseään hameessa ja korkkareissa, sillä viime aikoina elämä on pyörinyt aika hyvin mukavien ja käytännöllisten vaatteiden ympärillä. Vaikka eipä siinä mitään, taidan tosiaan olla enemmän farkku-/tennarityttö, kuin paljettimekkoilija. Kunnon kotihiirulainen!

 Lupasin myös instan puolella, että laitan Pernillen Corydonin korujen mallailua tänne blogiin. Ja todellakin, hame ja paljetit on mulle jo siinä määrin ihan liikaa, että mitään statement-koruja en enää kaulaani kaipaa. Pernillen korut ovat olleet mulla jo pitkään käytössä, olen löytänyt niistä sen tapani käyttää koruja asusteina ja asun kruununa. Ennen kun olin sitä mieltä, että jopa korutta oli parempi kuin tuntea itsensä joulukuuseksi.
Sain siis blogin kautta joitakin Pernille Corydon -koruja, ja ajattelin niillä kruunata juhlavan viikonloppuni. Aika nopeasti päätinkin, mitkä koruista yhdistän mihinkin asuun, osa kun on klassisempaa mallia, ja osa menee enemmän uuden laukkuni ja hameeni seuraksi.

Behind the Ear -korvikset, Alliance Bracelet -rannerengas, Brick -rannekoru ja Oval twisted -sormus.

+ Circle Ring -sormus, Twin twisted Open coin -korvikset ja Double Plain -kaulakoru.

Ja, sitten jo vanhemmat, ehdottomat arkisuosikkini, jotka on vähän jopa jämähtäneet korviini, eli Small Rivet earstick korvikset. Näistä tulee aina mieleen mummulan paneloidut seinät ja kuparinaulat! Mutta korvikset ovat mallinsa vuoksi myös ehdottomasti käytännöllisimmät. Pidän näitä jatkuvasti, sillä korvikset ovat huomaamattomat ja niihin ei pääse edes hiukset takertumaan.

Hauska muuten huomata, kuinka uusi hiusmallikin vaikuttaa koruvalintoihin. Nyt nuo korvien päälle jäävät hipsukat piilottavat huomaamattomat korvikset täysin alleen, ja nuo isommat korut tuntuvat jopa enemmän omalta jutulta! Voihan olla, että se mun harakkageeni (joka siis on luontaisesti siskollani ja äidilläni) tarvitsi sen 30 vuotta kypsyäkseen! 🙂

Mitenkäs te? Onko harakkageeniä, vai kenties ihan korutonta tyyliä? Tai ehkä jotain tämänkaltaista, vähän kuin siltä väliltä?

Pernille Corydon -korujen suomalaisia jälleenmyyjiä löydät täältä.

PS. Jotta tässä nyt ei ihan vieraannuttaisi arkitodelisuudesta muodin maailmaan, mä ajattelin laittaa teille tulemaan hiukan sitä oikeaa realityä!
Tulossa siis remppahaaveiluja, ja vähemmän kauniita ennen-kuvia!
Olkaahan siis valmiina ja laittakaa jo valmiiksi mietintämyssyt päähän. Aion nimittäin kalastella myös teidän remppahaaveita!
Toki ihan kivalla verukkeella! 😉

korut|Pernille Corydon|saatu

Sanotaan, että sininen on järjen väri. Sen pitäisi huokua luottamusta, rehellisyyttä, rauhaa ja järjestystä. Tumman laivastonsinisen pitäisi olla jopa auktoriteettinen, onhan se useiden uniformujenkin väri. Tiedä näistä, mutta mulle sininen on ollut jo vuosia sellainen turvaväri. Samaan tapaan, kuin aika monelle on musta. Sehän mätsää kaiken kanssa, ja toimii vuodesta toiseen.

Löysin Hesarin sivuilta hauskan värioppaan, ja täytyy sanoa, että vaikka tämä sinisen merkitys on aika tuttu jo, en esimerkiksi tiennyt että paljon suosimani beige, on ystävällinen ja helposti lähestyttävä! Oikeastaan en ole koskaan miettnyt värien merkitystä sen suuremmin. Mä en muuten edes tiedä, mikä mä olen vuodenajaltani, tai mitkä värit mulle sopii. Jotenkin pelkään, että jos joku pukeutumisneuvoja joskus ottais mut käsittelyynsä, menisi koko vaatekaappi uusiksi! Siksi skippaan aina nämä jutut naistenlehdistäkin.

Itse ajattelen sinisen ja beigen liittoa lähinnä helpoksi ja käteväksi. Se on myös arkinen ja neutraali, sellainen, joka sopii äidille; Arkeen, ja lasten kanssa liikkumiseen. Ihan kuten tässä tänään. Samaan aikaan huomaan, että esimerkiksi juhlavaatteissa sininen ei ole koskaan ollut suosikkini, enkä todellakaan edes tiedä miksi.

Musta olis kiva kuulla, miten te päädytte väreihin, joihin pukeudutte. Onko se vain fiilis, ja kenties vuodenaika ja trendit, vai onko takana tarkempi analyysi? Ja, mikäli joukossamme on joku enemmän aiheeseen perehtynyt, niin nyt saisi valistaa myös meitä muita, tai antaa yleistä analyysia suomalaistn värienkäytöstä! Ja toki mua ja sinistäkin saa analysoida, mutta mitään muutosta en lupaa! 🙂

Toisaalta olis tosi hieno kuulla, jos joku kokee esimerkiksi keltaisen, oranssin tai pinkin turvavärikseen! Nämä kun on niitä sävyjä, joilla itse korkeintaan asusteissa ja pieninä hippuina piristän vaatetustani.

Jees, mutta tässä tavisasussa tosi tavispäivää eletään. Viikon taukoilun jälkeen tänään alkaa harrastukset ja muu viikko-ohjema pyöriä taas normaalisti. Ja, jos ihan totta puhutaan, mä kaipaan jo sitä tavallista arkea ja kellottamista!

Seuraavaksi vuorossa tiskikoneen tyhjennys, ja kasa silitettävää.
Kivaa ja värikästä arkipäivää myös teille!

housut|Please
takki|H&M
neule|Mads Nørgaard
huivi|Becksöndergaard|saatu
kengät|Converse
rillit|Lexington|saatu/Instrumentarium
laukku|Longchamp

Vähän sellainen totutteluviikonloppu.
Nyt koko pää tuntuu istuvan paremmin, kun pesin suoristukset pois, ja annoin hiusten taipua omaan malliinsa. Tosin, nyt huomaan, että otsis saa kyllä kasvaa ihan rauhassa hetken aikaa. Suoristus veti sitä luotisuoraan ja alemmaksi, mutta oma hius nousee luonnollisesti tyvestä mieluummin hieman koholle, ja se tietenkin nappaa pituutta pois. Pehmeämpi malli on ehkä muutenkin enemmän se mun juttu, kuin täysin suora. Minä kun en ole mikään hiusten laittaja. Mitä helpompi sen parempi, ja mitä vähemmän muotoilutuotteita ja työkaluja, se paremmin viihdyn
Väri pidettiin hiuksissa entisellään, eli paria eri vaaleaa, ja hiukan tummempaa raitaa, iloisesti sekaisin. Mätsää näin Rapunzel of Sweden klipsipidennyksiini.

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen otsisratkaisuuni, ja pohdinkin lähinnä, että miksi en leikkauttanut sitä jo aiemmin! Tai no, se rasvoittuva iho….

Viikonloppu on nyt serkuteltu (ja herkuteltu), sisko on palannut pesueensa kanssa kotiin, ja mieli vaeltaa uuteen viikkoon.  Sunnuntait on mulle yleensä sellainen puhtaaseen pöytään valmistautuminen. Koitan siivoilla paikat kuntoon ja laittaa illalla kodin nätiksi. Näin maanantaiaamu on miellyttävä, ja utteen viikkoon on ilo herätä.
Viikko sitten sunnuntaina tämä kaikki jäi oksutaudin varjoon, mutta nyt koitan ottaa takaisin menetetyn. Oikeesti, tuntuu, etten vieläkää ole ihan täysin toipunut! Salille ei todellakaan ole vielä ollut asiaa. Hikoilen ja väsyn muutenkin, ja lähestulkoon ei mistään. No, saatiin juuri isiltä viestiä, että tauti taitaa iskeä sinnekin. Toivottavasti ei, tämä riittäisi mun mielestä jo…

Summa summarum: Takana on mukava viikonloppu, ja uutta viikkoa kohti mennään hyvissä fiiliksissä. Ja otsiksessa!!! Seuraavaksi taidan tehdä pannaritaikinan ja heittää pyjaman päälleni. Lapset ajoissa nukkumaan, ja sitten kommentteihinne vastailemaan! Niin, ja eilinen Midsomerin murhat, se pitää myös nautiskella sunnuntai-illan ratoksi!

Leppoisaa viikon viimeisen iltaa teillekin!

Niin ja hei, mikäli et ole vielä antanut ääntäsi blogilleni Indiedays blog awards -äänestyksessä, tee se nyt! Tulen jokaisesta äänestä ihan hurjan iloiseksi! Blogini on ehdolla fotogeneettisin -kategoriassa, ja äänestämään pääset tästä.

Hellouuu!!!

On sitä otsista jahkattu ja jahkattu. Milloin on ollut ongelmana rasvoittuva iho, milloin mikäkin pikaperääntyminen, mutta nyt se on siinä!
Ehkä siitä tuli nyt inan liian lyhyt, mutta onneksi asia korjaantuu parissa viikossa. Otsiksessa, jos missä, tuon hiusten kasvun kyllä huomaa!
Ihan omalta se kuitenkin tuntuu, otsis kun on keikkunut aikoinaan aika ahkerastikin mun kulmakarvojen päällä. Mun viimeisin otsisinspiraatio postaus on luettavissa täältä. Mun oma hius on aika taipuisa, joten noissa kuvissa on enemmän sitä, miten mun hiukseni luonnostaan asettuu, vaikka täytyy myöntää, että on se välistä ihana tunne, kun kampaaja on asetellut hiukset viimeistä karvaa myöden, ja olo on jotenkin niin siisti ja huoliteltu!

Tällä tukalla lähdin kuitenkin hoitelemaan työjuttuja, ja kivasti se tuuli päivän aikana tuiversikin otsiksen luonnollisesti hieman sivulle. Ihokin on muuten rauhoittunut, ja lopettanut ikuisen rasvan pukkaamisen, kun älysin siirtyä kuivan ja herkän ihon kosteusvoiteisiin. Mutta siitä olikin juttua sinuiksi ihosi kanssa -postauksessa, joten jätetään aihe nyt käsittelemättä.

Mut joo, sellainen muutos! Kyllä se piristi!
Tänään on muuten ihan pikkuisen aihetta juhlaankin, ja muutenkin ihan mahtava päivä! Mä olen täällä hymyillyt ja ottanut pari tanssiaskelta myös. 🙂

Ja huomenna sit jotain muuta, kuin farkkupaitaa! Mä lupaan! Heitän tän nimittäin seuraavaksi pyykkikoppaan, enkä tosiaan aio pyykätä hetkeen! 🙂

Kivaa perjantai-iltaa kaikille!

Halipusimoit!!!

Juu, se olis äidin hemmotteluhetki nro 2 jo tällä viikolla! Harmi, ettei ihan kaikki viikot voi olla tälläisiä!
Mutta nyt kuulkaas jännittää! Olen tehnyt päätöksen, että tällä kertaa saa kampaaja heilutella saksia vähän enemmänkin, kuin ottamalla sen ikuisen puoli senttiä latvoista!

Mä en suostunut kertomaan suunnitelmistani edes miehelleni, koska pelkään, että taas joku kääntää mun pään, ja perun koko jutun. Mutta aikuinen mies voi kuulkaas olla utelias! Tämä oli eilen ollut vähällä mennä kampaajani luo, ja maksaa mun käynnin ennäkköön kivana “lahjana”, jonka avulla olisi sitten voinut ohimennen kysäistä, että mitäs sille vaimon frisyyrille sitten tehdään!
No, onneksi ei sitten kuitenkaan mennyt. Sillä on joku ihme pinttymä nyt siitä, että leikkaan hiukseni lyhyiksi. Tiedä sitten onko enemmän toive vai pelko.  Myönnän kuitenkin, että olen pari kertaa mennyt kehaisemaan Claire Underwoodin lookkia, kun ollaan katseltu House of Cards -sarjaa Netflixiltä.

Jeps heps, mutta nyt mä meen!Laitoin päälleni turvavaatetuksen. Jos ei tunnista itseään muuten, niin ainakin sitten vaatteista.: )
Ja, tässä muuten tää instakuvissa vilahtanut Zaran uusi trenssi. Kovasti olen siinä viihtynyt!

Se on perjantai! Nautitaan!!!!