Muistatteko kun ostin joulun jälkeen itselleni farkkupaidan ja punaiset pöksyt? No, ne nähtiin silloin molemmat objektiivileikki -postauksessa. Pöksyt ovat nyt jääneet odottamaan lämpimämpiä kelejä, koska niiden lahje on mulle niin lyhyt, että niitä voi käyttää joko korkeavartisen kengän kanssa, tai sitten baltsujen kaverina. Farkkupaita sitä vastoin osoittautui ihan mahtavaksi hankinnaksi! Tästä on tullut mulle sellainen pelastuspaita; tarttuu aina käteen kun en keksi muutakaan. Ja, tätä muuten tapahtuu ihan hiton usein!

Tähän aikaan vuodesta mun pukeutuminen on kaikista hankalinta. Kun haluaisi jo käyttää tennareita, mutta 99,9% housuistani on liian lyhyitä. Siispä kieputaan ihan parien farkkujen ja yksien housujen varassa.
Ja tiedättekö, mulle on jäänyt jostain sellainen kasarikammo, että farkkupaitaa ei voi yhdistää farkkuihin!
Mutta voihan!
Tai ainakin tää musta toimi tosi hyvin. Ehkä se vaan oli eri juttu silloin muinoin, kun farkut ja paita oli hyvin samaa sävyä, ja ainoa, mikä erotti kaksi pussittavaa vaatekappaletta toisistaan, oli korkealle kiristetty vyö. Niin, ja sekin jäi usein farkku- tai nahkatakin alle piiloon. (*puistatus*)

Nyt mä olen sitten farkkutyttö melkein päästä varpaisiin, ja tuntuukin sitten mukavalta! Ehdottomasti tämän kevään luottoasu! Ja toimii muuten uuden trenssin kanssa ihan sairaan hyvin!

Tää oli tällänen positiivarin päivänasu -postaus. Kun ei mulla oikeestaan ollut muuta. Lyö muuten tänään vähän tyhjää, mutta ihmekös tuo, reilun neljän tunnin yöunilla. Tänään aikaisin pahnoille!
Vastailen illalla noihin edellisen kommentteihin, kunhan saan kaksi kättäni vain vapaaksi! 🙂

Edellinen vuorokausi oli yksi elämäni rankimmista kokemuksista. Siis fyysisesti. Tauti paitsi teki olon voimattomaksi ihan vain sillä, että mikään ei pysy sisällä, se nosti myös korkean kuumeen. Siinä samalla on tietenkin hoidettava kaksi lasta, joista vanhempi on äitinsä kanssa yhtä huonossa kunnossa. Ja, kaikki varmaan tietää, mitä se tarkoittaa, kun lapsella on oksutauti. Pyykkiä, pyykkiä, siivoamista ja lisää pyykkiä… Mulla on ollut itku aika herkässä. Tai no, ei edes herkässä. Välillä oon vaan itkenyt, kun tuntuu, että voimat ei riitä…
Tänään kuume on poissa, ja olo on huomattavasti parempi, joskaan ei kuitenkaan vielä kovin hyvä. Voimat on koetuksella ihan vain kantaessa pienintä. Rappusten kävely on huteraa ja vähän pelottavaa. Syödäkin pitäisi yrittää, mutta ruokahalu on poissa, mahalaukku kutistunut rusinaksi ja voimat ei vaan riitä syömisen yrittämiseen, saati minkään ruuan laittamiseen, keittiön siivoukseen ym… Kunhan saan lapsille jotain, sillä periatteella nyt mennään.
Olo on kuin milläkin ryytyneellä oksupussilla. Likainen, hikinen, ja muuten vain karsea.

Tänään sattui kuitenkin juttu, joka nostatti mun olon ihan uuteen luokkaan. Niin tyhmältä kuin se ehkä kuulostaakin.
UPSin auto ajoi pihaan, ja raahauduin sohvalta ovelle. Pieni paketti piti repiä heti auki, koska en mielestäni ole mistään mitään tilannut, ja tuli hiukan kumma olo. Onkohan tää oikeesti mulle… Ja tiedättekö! Siellä paketissa oli laukku! Becksöndergaardin iltalaukku, tai clutch, mitenkä sitä nyt haluaakin kutsua. Ja se mätsäsi täydellisesti mun uuteen paljettihameeseen, jonka olin ajatellut laittaa Indiedaysin Blog awards -bileisiin. Siis niihin juhliin, joihin unohdin edellispäivänä ilmoittautua, kun tauti iski. Ja ehkä mä oon vähän pinnallinen materialisti, mutta tiedättekö, multa pääsi itku! Itkin kuitenkin jostain ilon tapaisesta siitä syystä, että toi laukku vei mut hetkeksi tulevaan. Että kyllä tää tästä, vielä mä tuoksun oksennuksen sijaan hajuvedeltä ja ja vedän vihon viimeisten rytkyverkkareiden (,ja kaiken muun, mikä ei ole likaisena) sijaan ylleni ton paljettihameen.

Noin niin kuin yleisesti, mä en usko tavaraterapiaan, enkä halua sille tielle lähteä. Mutta, nyt mä jätin sekä hameen, että laukun roikkumaan tuohon eteisen kaapinoveen. Näen ne siitä joka kerta, kun menen pyykkikoneelle, kylppäriin tai vessaan. Korkeuskin on turvallinen, ovat suojassa mahdollisilta vahinkolaukauksilta.
Tuosta kaapinovelta laukku nyt muistuttaa mua siitä, että arkeen mahtuu kaikkea. On hyviä, ja huonoja päiviä, arkea ja juhlaa, ylä- ja alamäkeä. Ja, niistä se elämä koostuu! Kyllä kuulkaas osaa taas arvostaa sitä tavallista (muka hankalaa) arkea ihan uudella tavalla!

Toivottavasti teidän viikkonne on lähtenyt käyntiin vähemmän haastavalla tavalla!

Laukku blogin kautta saatu | Becksöndergaard

Elämäni ei suinkaan pyöri pelkkien housujen ympärillä, mutta tykkään pyörittää elämääni housut jalassa.
Täydellisesti istuvat housut ovat joka naisen vaatekaapin kulmakivi, mutta niiden löytyminen ei aina välttämättä ole helppoa. Olen pikkutytöstä asti joutunut tottumaan siihen, että housukaupoilta palataan yleensä kotiin itkien ja parkuen. Niin, ja tyhjin käsin!
Please Jeans -postauksissa olen huoannut että mun housumaku jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä roikkuva haaraväli, ja alas istutetut takataskut, eivät ole kovinkaan naisellisia, eivätkä imartele aikuista kroppaa. Makuasioita. Mulla on kuitenkin ollut pitkään hakusessa myös housut, jotka istuisivat kuin hansikas, ja olisivat samalla, paitsi naiselliset, myös omalla tavallaan “aikuiset”. Niin, ja silti tietty “mun näköiset”.
Tarkin kriteeri housujen metsästyksessä on kuitenkin ollut pituus! Jestas, miten vaikeaa onkin löytää täyspitkää lahjetta! Se on nimittäin sellainen juttu, että en halua aina talvisin käyttää saapasvartta, tai vaihtoehtoisesti vilautella paljasta säärtä, tai sukanvartta, kengän ja lahkeen välistä. Useimmiten on kuitenkin pakko soveltaa, koska jostain syystä vaateteollisuus ei ole vielä oikein sisäistänyt ihmisen keskimitan kasvua. Housuista on aika helppo ottaa pituutta pois, mutta hitto, sen lisääminen on hankalaa!

Jeps, mut nyt tärppäs!
Mun yksi ehdottomista lempivaatemerkeistäni Day Birger et Mikkelsen pelasti mut jälleen! Day Rcoon slim fit farkut istuvat kuin hyvät farkut, mutta täyttävät kaikki housukategoriani odotukset! Perfect!

Harmaa ja kulta ovat muutenkin mun suosikkeja, joten yhdistelmä toimii. Kivat vetskarit ovat tavallaan kuin koru. Aika simppelit yläosat toimii näiden kanssa, mutta ilme kevenee kivasti vaikka valkoisen silkkipaitiksen seurassa. Niin, ja kun ilmat tästä lämpenevät, nämä on mustien avokkaiden kanssa hyvä pari!

En tiedä, onko tämä tumma harmaa nyt ehkä kovin keväinen sävy, mutta meistä taitaa tulla ystikset joka tapauksessa pidemmäksi aikaa.

Pahoittelut huonoista kuvista. Yritin väkisin kuvailla ilman lisävaloa, ja täällä on ollut ihan törkeän pimeä päivä! Nyt ilmassa pöllyää pakkaslunta, ja eilinen kevät tuntuu olevan kaukana. Kurkkasin kuitenkin 10 päivän sääennustetta, ja se lupaili huomisesta alkaen kevättä. Siellä oli jo ihan kivoja yli kymmenenkin asteenkin lämpötiloja. Jes, sieltä se kevät tulee!!!

Kun oma tyyli löytyy, vaatekaappi toimii!
Perjantain kunniaksi hiukan mix and match; viimeaikaisten asujen paloja iloisesti sekoitettuna!

Tikkitakki vilahti hiukan erilaisessa kokoonpanossa onks jo kevät -postauksessa, ja vaaleat pöksyt taasen more please– sekä kolmekymppinen -postauksissa. Vanha  neule, seuraa ahkerasti myös mukana. Huivi ja kengät näkyivätkin tällä viikolla jo keväisen vaaleaa ylle -postauksessa.
Sekoitetaan ja hämmenettään, ja taas on uusi tyyli valmis. Nyt ei tikkitakkikaan näytä niin prepyltä tai britiltä, vaan pikkuisen rennommalta. Kätevä ja mukava asu lasten kanssa juoksupäivänä!

tikkitakki | H&M
pöksyt | Please Jeans
neule | Marc O’Polo
huivi | Becksöndergaard | saatu
kengät | Shoe Shi Bar
laukku | Mulberry
korvikset | Pernille Corydon | saatu
rillit | Lexington | saatu/instrumentarium

Vaikka se nyt on uhkaillutkin jollakin takatalven tapaisella, yritän silti nauttia keväästä, ja asennoitua uuteen vuodenaikaan. Tuntuu niin ihanalle, kun aamu kuudeltakaan ei ole enää pimeää, ja lenkille saa lähteä linnun laulua kuunnellen. Tänään aamulenkin kruunasi ylitseni lentävä joutsenparvi. Kyllä siellä kevät tuoksuu, sanoi kalenteri sitten mitä tahansa!

Tänä keväänä olen päivittänyt garderobiani erilaisilla tuhkan ja puuterin sävyillä. Keväällä on jotenkin ihana vaihtaa vaatteet vaaleampiin ja keveämpiin sävyihin. Luin jostain joskus sellaisen jutun, että valo ei pääse ihmisen sieluun mustien vaatteiden läpi. Varmaan ihan huuhaata, mutta toisaalta, kyllä olostakin tulee “valoisampi”, kun yllä on mustan sijaan jotakin vaaleampaa.

Tänään heitin päälleni aika tavalla kokopukumaisen meiningin; Hiekan ja tuhkan sävyjä melkein päästä varpaisiin.

Ajattelin muuten käväistä suutarin pakeilla. Josko keksittäisiin tuohon vanhaan Mulberryn Roxannen räyskään joku crossbody-hihna. Laukku on jäänyt ihan vaille käyttöä, koska kahden lapsen kanssa käsilaukun raahaminen on vain mulle jotenkin työlästä.
Dayn teepparin hankin lähinnä uuden (kriisi)hameeni seuraksi, mutta se taipuu kyllä arkisempaakin asuun. Musta toi käsikuvio on vaan jotenkin niin kaunis!
Blogin kautta saamani Becksöndergaardin villa-/modaalisekoitteinen Paris-huivi, sopii tähän asuun kuin nenä päähän. Suuressa huivissa on tuollainen kaunis kudonta, ja tekstuuri eroaa jonkun verran totutusta villa/silkki versiosta.
Olette myös kyselleet mitä eroa on Please Jeansin slimmimallilla verrattuna tavalliseen. No, tässä nyt ne slimmit jalassa. Koko mulla on kaikissa housuissa sama.

housut | Please
kengät | Shoe Shi Bar
nakhatakki | Only
teeppari | Day Birger et Mikkelsen
huivi | BeckSöndergaard | saatu
laukku | Mulberry
korvikset | Pernille Corydon | saatu
sormus | en muista…

Nyt alkaa kuulua sen kaltaista vasaran naputusta, että ehkä munkin pitäis lähteä osallistumaan…

Se on
MOI!

Kyllä vain, se on nyt 30 vuotta täynnä!
Tai tuli jo eilen, siinä ilta kahdeksan jälkeen. Mutta ei se kyllä miltään tuntunut, en kokenut vanhentuneeni tai aikuistuneeni yhtään. 🙂

Vietettiin synttäreitä pienellä porukalla täällä meillä. Mies vastasi kokin hommista, pulled porkia ja asiaan kuuluvat muut höysteet. Mulle jäi vain mutakakun teko, tosin sekin pääsi inan liian kypsäksi. Otin kai vähän turhankin löysästi.

Joku on saattanut mun lahjatoiveeni arvatakin, eli suurin toiveeni oli saada kotia kuntoon. Viime viikko tehtiinkin tosi kovin hommia, mutta parasta on, että hommat jatkuu taas tänään! Ehkä hiukan pienemmällä teholla, mutta kuitenkin!

Mä toivottelen teille oikein mahtavat sunnuntait!

On muuten ihana fiilis, kun jääkaappi on täynnä herkkuja ja koti täynnä kukkia!

Samalla maaliskuun ensimmäinen asu!
Lupasin kaivaa trenssin esiin, kunhan aurinko alkaisi paistaa, ja tänään, maaliskuun alun kunniaksi, se vihdoin kurkistikin pilvien takaa! Ihana ihana kevät, se on vihdoin täällä!

Herästyskelloni soitti tänään jo kukonlaulun aikaan, mutta voi, olipa ihana seurata kuntosalin ikkunasta päivän aikaista valkenemista ja auringon esiin tulemista. Tulin niin hyvälle tuulelle, että päätin koko maaliskuun olevan elämäni paras kuukausi! Niin, ja tämän viimeisen viikon ennen kolmekymppiseksi ryhtymistä, ajattelin olla luvan kanssa nuori ja hullu. Hyppään siihen aikuisuuteen sitten ensi lauantaina. 🙂

Kauppareissut hoidettu, ja ruoka valmiina. Työntäyteinen viikonloppu edessä, mutta hyvällä mielellä hyppään sen kyytiin. Aurinkoenergia auttaa jaksamaan!

Ihanaa viikonloppua ystävät! Ja, ihanaa maaliskuun alkua kaikille!
Tehdään tästä iloinen ja positiivinen kuukausi!

Puspus, ihanat!!!!

Vai mikä vuodenaika nyt on? Talvi, kevättalvi? En tiedä, mutta mä taidan kyllä aloittaa jo keväästä puhumisen. Ihan sama, vaikka ollaan vasta helmikuussa, ei tätä oikein talveksikaan voi kutusa, kun lunta ei näy missään. Oon tallustanut viime aikoina toppatakissa ja Soreleissa, kintaat kädessä ja villahuivi tiukasti kaulassa. Ihan vain kun on helmikuu, ja periaatteessa talvi.

Tänään päätin, että Sorelit saa odottaa ensi talvea, tai takatalvea (vai miksi sitä sitten kutsutaankaan, jos se päättää vielä ilmestyä?), ja lantsarit vihitään kevätkäyttöön nyt. Pitää muuten varmaan ottaa ja sijoittaa, ostaa uudet Huntskat, nämä vanhat kun ei kirkastu enää millään aineella. Toppatakki päivittyy ainakin autoreissujen ajaksi tikkitakilla tai kevytuntsikalla. Heti, kun saadaan vielä aurinkoakin kaveriksi, kaivan trenssin ja nahkatakin naulakkoon. Se on kevät nyt!

Kannoin muuten kuistille itselleni istutuspöydän. Tämä, vanhan kodin kodinhoitotaso, on ollut Klaaralla hoitopöytänä, mutta hoitopöydän tarve alkaa olla jo takana, joten taso pääsee palvelemaan taas uudessa tarkoituksessa. Nyt vain siemenkaupoille, ja kevättä kylvämään, ei kai tässä muukaan auta!

Mulla on tänään totaalilepopäivä. Siis urheilemisesta. Siitä syystä tukkakin saa roikkua valtoimenaan ikuisen sotkunutturaponnarin sijaan. Virkistävää vaihtelua!

Mitäs vuodenaikaa te elätte? Muita kevääseen hypänneitä?

Terkut rempan keskeltä!

Ihan mieletön draivi nyt tämän etenemisen suhteen, tekis mieli unohtaa kaikki muu. Eilen illalla olin lasten kanssa kotona, ja siinä maalaillessa meinasi lapsosten iltapalat ja nukkumaanmenokin unohtua, kun ajantaju hävisi pensseli kourassa. Tänään heitin tosin (maalitahraisen) pyjamani jo aamulla pyykkiin ja vedin päälle pikkuisen fiksumpaa, koska juostavana oli joitakin asioita ja jääkaappi huusi tyhjyyttään kunnon kauppareisun verran. Valkoraitan tukka ponnarille (miten mä voinkin olla ihan maalissa!?) ja pleaset jalkaan. Käyttöön pääsi myös uusi Meandin holey cardigan, jonka sain blogin kautta. Rakastuin tähän neuletakkiin silloin muotinäytöksessä. Se oli vaan jotenkin just mun näköinen!

Tänään on eka kerta, kun tekis mieli jättää jopa sali välistä ja puuhailla vaan kotona. Mutta ei se varmaan huonoa tee, hakea sieltä salilta hiukan lisäpuhtia hommiin. Nyt siis latarit ja palarit purkkiin, ja reppu selkään. Illalla sitten taas remontin kimppuun! Mahtava tiistaita!

neuletakki ⎜me&i
teeppari ⎜h&m
farkut ⎜Please
kengät ⎜Shoe Shi Bar
korut ⎜Pernille Corydon
huivi ⎜BeckSöndergaard

Perjantaiaamun pakatako, vai eikö pakata -pohdinta päättyi lopulta siihen, että löin kimpsut ja kampsut kasaan, ja tungin itseni mukaan mieheni työmatkalle. Lapset viikonlopuksi mummulaan, ja kaksin kohti pääkaupunkiseutua. Pari yksinäistä iltaa hotellihuoneessa, pyjama, Midsomerin murhat -ja paljon unta. Ei se ehkä lopulta huonoakaan tehnyt!

Nyt pitäisi purkaa koko porukan laukut, ja iskeä pyykkikasan kimppuun. Onhan sitä siinä yhdelle sunnuntai-illalle!

Uuteen viikkoon levänneenä ja täynnä uutta intoa, eikös!?

Ihanaa sunnuntai-iltaa teille!