Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kai se on aika lopetella tämäkin joulu. Ei sillä, että olisin tehnyt elettäkään joulukoristeiden poisriisumiseksi, mutta lupaan heti huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni. Annan olla vielä hetken, ihan vaikka vain sen kunniaksi, että lumi kuorrutti maiseman ja kaikki on vaan jotenkin niin nättiä just nyt.
Aamupäivällä toivoteltiin hyvää kotimatkaa vieraille, ja tämä päivä onkin sitten mennyt vähän tahmeasti eteenpäin. Pyykkikoneen pyöritystä lukuun ottamatta meillä onkin oltu kuin Ellun kanat tämä päivä, ja nautittu joululoman rippeistä. Kyllä sitä arkea sitten taas ehtii.
Mutta hei, kaksikin juttua joista ajattelin teitä muistutella! Nimittäin vielä tänään ehdit osallistua Brand House Finland -kelloarvontaan, jonka upeaa palkintoa kannattaa ehdottomasti tavoitella! Ja muistattehan myös, että Lifestyle La Luna -alennuskoodi on voimassa vielä tämän ja huomisen päivän! Alennuskoodilla saat alennuksen myös jo alennetuista tuotteista. Koodin löydät täältä.
Me taidetaan poksautella kattilallinen popcorneja ja katsoa lasten kanssa leffa. Loppiaisen kunniaksi. 🙂
Tapaninpäivä alkaa vaihtua iltaan ja varsinaiset joulunpyhät on kohta paketissa. Kameraa on tullut kannateltua äärettömän laiskasti, vain aattopäivän puuronkeiton yhteydessä muistin räpsäistä muutaman kuvan. Mutta hei, puhelimen kameralla on sitten tallennettu niitä ihan aitoja ohikiitäviä hetkiä.
Tämän joulun ihan ykkösjuttu on ollut lepo. Olimme niin väsyneitä koko perhe, että aattoiltana sänkyyn kömmittiin jo heti iltayhdeksän jälkeen. Eikä lainkaan huono valinta, sillä univelkojen kuittaus antoi heti lisää virtaa ja pakkasaamuista on ollut ihana nauttia raikkaassa ulkoilmassa. Joulu on siis otettu ennen kaikkea lomailun kannalta ja akkuja on ladattu rennolla oleilulla. Ja vaikka joulupöytä kahtena päivänä meille katettiinkin, sain minäkin pisteet ennennäkemättömän rennosta otteestani. Tänään joulu huipentui vanhempieni luona, ja tapaninpäivää vietettiin yhdessä siskoni perheen kanssa. Toisen joulupäivän ilta olkoonkin sitten ihan vain totaalinollausta. Villasukat jalassa, hyvän kirjan parissa. Kynttilöitä siellä täällä, ja se ihana tunne, ettei edelleenkään ole kiire minnekään!
Tuolla tienpäällä oli jo selvästi havaittavissa paluuliikennettä joulunvietosta, ja huomenna arki kolkutteleekin jo ovelle. Me kuitenkin lomailemme lasten kanssa loppiaisen yli, mikä tarkoittaa sitä, että levolle jää yhä enemmän aikaa. Sukulointia on ainakin tiedossa, ulkoilua ja rentoa kotoilua lukuun ottamatta. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että joulussa parasta on joulun odotus ja joulun jälkeiset päivät. Kenties vuosi vuodelta joulu muokkaantuu rennommaksi ja joulunpyhätkin palvelevat enemmän tarkoitustaan.
Lapset jaksavat yhä viihtyä lahjojensa seurassa ja talossa vallitsee niin kutsuva rauha, että taidan itsekin sukeltaa peiton alle. Toivottelen teille kuitenkin suloista tapaninpäivän iltaa ja turvallista matkaa kaikille liikenteessä oleville. ♡
Niin monena vuonna jouluaatto (sitä edeltävät päivätkin) on ollut kiirettä ja kovaa vääntöä. Tänä vuonna halusin asioiden olevan toisin, ja siitä syystä myös blogissa on ollut hiljaisempaa. Tänään on luettu satuja ja puuhasteltu joulua kaikessa rauhassa. Ja kaikki olennainen on silti mahtunut valmisteluihin.
Joulu vietetään levon ja yhdessäolon hellässä syleilyssä ja arkihuolet heitetään hetkeksi naulaan. Samaa toivon myös teidän jouluunne; Rauhaa, rakkautta ja ikimuistoisia hetkiä!
Toivotan kaunista, rauhoittavaa ja mukavan pehmeää joulua kaikille. Hengähdetään pitkän ja pimeän syksyn päätteeksi ja pysähdytään nauttimaan joulun rauhasta ja taiasta. ♡
Ulkona sataa lunta ja käsillä on jouluviikko. Se viikko, jonka aikana viimeistään valmistaudutaan joulunviettoon, ja kaiken kiireen keskellä, myös rauhoittumaan. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, nuo molemmat pitäisi sisällyttää seuraaviin muutamaan päivään. Itse olen ratkaissut asian niin, että tänä vuonna mennään vähemmällä. Paljon vähemmällä. Nälkään tuskin päästään jouluna kuolemaan, vaikka joku sortti pöydästä puuttuisikin. Tällä hetkellä ruokaakin enemmän kaipaan käpertymistä ja rauhaa, sellaista joulun tunnetta, joka pyyhkii huolten yli, ja antaa totaalisen rauhan. Haluan nukkua pitkään ja halata niitä kaikkein rakkaimpia. Laahustaa pyjamassa ja suorittamisen sijaan keskittyä siihen, mikä elämässä on tärkeintä.
Ehkäpä juuri tuosta pehmeydentarpeesta, tai sitten vain vaihtelunhalusta, palautin myös hiuksiini tutun vaaleamman ilmeen. Ja kylläpä vain tuntuukin olo taas omalta. Paljon keveämmältä. Ja aivan kuin hiukset olisivat paksummat ja runsaammatkin, sen verran raidoitus antaa volyymintunnetta. Siitäkin huolimatta, etten nykyisin juuri käytä shampoon ja hoitoaineen lisäksi mitään muuta kuin öljyjä. Vaaleampi väri myös valaisee kasvoja, ja loppuvuoden nuupahtanut ilmekin sai pientä piristystä.
Heti aamulla sytytin Skandinaviskin Jul -tuoksukynttilän, joka on minulle se the joulukynttilä. Puolessa välissä viikkoa pestään lakanapyykki, ja loppuviikolla tehdään perusteellinen imurointi ja pestään lattiat. Sen suurempia joulusiivouksia ei enää tarvitse tehdä, säästän sen energian alkuvuoden (toivottavasti) valoisammille päiville. Koti myös kukitetaan jouluun ja tällä viikolla poltetaan tuoksukynttilöiden lisäksi myös paljon muita kynttilöitä. Annetaan rauhan laskeutua ja viedä mukanaan. Ravistetaan kiire ja stressi harteilta.
Toivotan rauhallista ja rauhoittavaa jouluviikkoa myös teille. Ei stressata turhasta tai suoriteta väkisin. Annetaan rauhan laskeutua ja nautitaan jouluntaiasta. ♡
Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!
Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!
Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.
Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.
Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡
Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life
Tiedättekö, oli ajatuksena aamulla ottaa jotkut kivan jouluiset hämykuvat maanantain iloksi, mutta onnistuinkin heittämään puurokulhoni keskelle keittiön lattiaa. Sen sijaan siis, että olisin kuvannut teille hämyä tai joulun tunnelmaa, kaavinkin lattialta kaurapuuroa ja Arabian Kokoa. Sitten olikin jo kiire kouluun, joten nyt on tyytyminen näihin kamiinan kuviin, jotka eivät alunperin läpäisseet seulaani. 🙂
Viikonloppu vierähti tosiaan syntymäpäivien merkeissä, ja vaikka meillä varmasti joulu näkyi viikonloppuna ihan yhtä lailla kuin tänään, jäi joulu kuitenkin muutamaksi päiväksi jonkinlaiselle henkiselle tauolle. Nyt kun synttärit on juhlittu, ajatukset rientävät taas jouluun ja joulun odotukseen. Itse asiassa paluu jouluajatuksiin tapahtui jo eilisiltana, kun koti rauhoittui kaverisynttäreiden jäljiltä normaaliin hiljaisuuteensa. Ja hei, mikäs tässä joulutellessa, kun maakin on valkoinen!
Toiseen adventtisunnuntaihin saatiin herätä iloisten uutisten kera, sillä aamulla miehen puhelimeen kilahti odotettu vauvauutinen. Miehestäni tuli ensimmäistä kertaa setä, ja lapsetkin saivat ensimmäisen serkkunsa isänsä puolelta. Voitte kuvitella, että kun tässä on nyt herkistellyt tuon omankin lapsen syntymää muistellessa, moinen uutinen avasi vuolaat padot silmäkulmista.
Mutta hei, joulua kohti mennään! Jonkin verran meinaa jo stressinpoikanenkin tarttua harteista, sillä kaikki jouluruuat ovat edelleen tekemättä, mutta jos jotain positiivista, niin joulusiivous on tehty!
Seuraavat pari viikkoa siis tiedossa armotonta joulufiilistelyä ja jouluun virittäytymistä.
Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.
Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.
Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂
Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡
PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂
Ei tule joulua ja joulunaikaa ilman hyasintteja, se jos mikä on varmaa. Pitkään noita palleroita pitikin joutua odottelemaan, ja pieni kateus kirpaisi joka kerta, kun näin instagramissa jollakulla hyasintin poikasia. Vaan onneksi viime perjantaina hyasintteja sai jo täältäkin ja pääsin nauttimaan kauan odotetuista kukkasipuleista. Jotka muuten ovat mielestäni kauneimmillaan juurikin näin nuppuna, tai sitten tällaisena matala, mutta ihan pikkuisen auenneena – vain sen verran, että kukinnon väri hieman pilkistää lehtien lomasta.
Kuten edellisinäkin vuosina, hamstrasin kuistille taas kunnon arsenaalin hyasintteja, koska siellä ne pysyvät virkeänä ja nuppuisina pitkään. Jotta jouluruusut, amaryllikset ja hyasintit kestäisivät muutenkin pidempään, kannan ne usein yöksi kuistille ja siellä ne ovat myös päivät, joina niitä ei kuitenkaan olisi kukaan ihailemassa. Samaa viileähoitoa annan myöskin alkuvuodesta esimerkiksi tulppaaneille ja tietysti kaikille leikkokukille ihan koko viileän kauden. Sisällä lämpimässä kun kasvit kukkivat niin nopeasti loppuun, että niitä saisi olla ostamassa lisää alvariinsa. Ainoastaan pahimmilla pakkasilla sipulikasvitkaan eivät kuistin kylmyyttä siedä. Toistaiseksi ainakin nämä joulun ajat ovat kuitenkin olleet oikein hyvää aikaa kukkien kylmäsäilyttämiselle kuistilla. 🙂
Olen ihan hurjan rakastunut noihin nappi/vetoketjufarkkuihin, joista juuri teille kirjoittelinkin. Vihreän lisäksi löysin tällaisen kivan tauben sävyn, joka on helppo yhdistää miltei mihin tahansa neuleeseen. Jostain syystä olen nyt kuitenkin rakastunut tuohon lämpimään vaaleanpunaiseen. Ja tosiaan, en voinut joskus sietää vaaleanpunaista, kuten Ninnu eilisen postauksen kommenteissa muistelikin. Mutta niin se mieli muuttuu! Ja tämä neuletakin sävy on muuten hyvin sama, kuin noissa joulukattauksen paperikuusissa.
Vapaa ilta! Harrastukset alkavat harventua vuoden loppua kohden, ja tällaiset illat tulevat kyllä rehellisestikin sanottuna jo tarpeeseen. Aion siis nauttia hyasinteistani, kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ihan rauhassa ja kiirehtimättä minnekään. Paitsi pyörittämään pyykkikonetta ja pesemään koiraa. Pakkasia odotellessa..!
Voi kylläpä on melkein tyhjä olo, kun maailman parhaat pikkujoulut on takana, ja sisko lähetetty kotimatkalle. Toisaalta vuoden kohokohta antoi taas mukavasti voimia ihan tavalliseen arkeen ja toi kaivattua ilonpitoa synkkään marraskuuhun. Vaikka kuinka yritän miettiä, en keksi parempaa konseptia näille pikkujouluillemme, kuin Murhamestarit ja murhamysteeri-illallinen. Se vain on niin täydellinen tapa viettää aikaa yhdessä, ja sopii loistavasti kahdelle pikkuisen varhaisseniilille juhlijalle. Tänä vuonna ilta oli erityisen onnistunut, sillä nakkasimme palkinnon illan voittajina, ja voimme ihan rehdisti pitää itseämme mestarietsivinä. Vaatimattomuus kun ei kuitenkaan ole koskaan kaunistanut ketään. 😀 Palkintoskumppa arkistoitiin viinihyllyyn odottamaan ensi vuoden pikkujouluja, sillä on vähintään sanomattakin selvää, että perinne jatkuu, ja ensi vuonna ratkotaan jäälleen yhteistuumin kiperää murhatapausta.
Jos ette ole koskaan kokenut murhaillallista, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kolmen ruokalajin ja kinkkisen murhan aikana, reilu kolmituntinen kuluu kuin siivillä, ja tilaisuus sulattaa myös sen peri suomalaisen ravintolakulttuurin. Ajatusten vaihtoon ajautuu tuiki tuntemattomienkin ihmisten kanssa, ja tilaisuus yhdistää jännällä tavalla kaikki läsnäolijat. Näytelmäpätkien ja ruokailun lisäksi illan aikana tutkitaan todistusaineistoa ja kuulustellaan epäiltyjä. Ja parasta on tietenkin jutun jälkipuinti, jota mekin harjoitimme aina sunnuntain puolelle samalla kun katselimme Yle Areenasta uusia mysteerijuttuja. Mutta hei, harjoitus tekee mestareita! 😀
Tämä sunnuntai kuluu ehdottomasti siinä, kun ohjelmoi itsensä taas arkiseen moodiin ja valmistautuu maanantaiaamuun. Onneksi tunnelin päässä on valoa uusien pikkujoulujen muodossa. Nimittäin perjantaina on taas tiedossa seuraava annos juhlintaa! 🙂
Sunnuntaina huristetaan imuria ja pyöritetään pyykkikonetta. Nuo asiat kun kuuluva sunnuntaihin yhtä varmasti kuin murha pikkujouluihin.
Leppoisaa sunnuntaipäivää ja tsemppiä uuteen viikkoon!
Kylläpä on ollutkin pitkä viikko! Oletin nimittäin, että tämäkin viikko menisi yhtä nopeasti, kuin kaikki kaverinsa, mutta olin väärässä. Odottavan aika on tosiaankin pitkää!
Siinä, missä minä olen odottanut siskoni saapumista viikonloppuvieraaksemme, on lapsetkin odottaneet tätiään vähintään yhtä hartaasti. Jopa niin paljon, että siivosivat aamulla jälkiään ja petasivat jopa sänkynsä. Täysin pyytämättä ja yllättäen, kuten ulkoministeriön asiakirjat Jäätteenmäen faksissa. 🙂
Tiedossa on siis kahden päivän karonkka, jonka aikana juhlitaan siskon kanssa jo perinteeksi muodostuneella tavalla pikkujouluja. Hyvän seuran lisäksi ohjelmaan lukeutuu jälleen murhaillallinen, ja mitä todennäköisemmin sohvalla löhöilyä ja laadukasta keskustelua. Tänään pitää ehkä katsella jokin dekkaripätkä, jotta pienet harmaat aivosolumme olisivat huomenna valmiina ratkomaan kiperää murhaa. 🙂
Keli vaihtui taas valkoisesta mustaksi, mutta yritän pitää tuota talven vaaleutta vallitsevana mielentilana. Pehmeät sävyt sisustuksessa ja vaatteissa auttavat suuresti kun ikkunoiden takana aukeaa synkän musta maisema. Suosittelen kokeilemaan. Tulee melkein ihan valaistunut olo. 🙂
farkut⎟Please Jeans
neuletakki⎟Lifestyle La Luna
kengät ja pusero⎟ikivanhat
juliste⎟Printler⎟saatu
Näissä pastellinsävyisissä tunnelmissa toivottelen teillekin oikein ihanaa ja levollista viikonloppua! ♡
