Heipsan! Tomaattikeitto on yksi ikisuosikkini, siihen kun ei tunnu kyllästyvän koskaan. Vaikka välillä lounaskeitto tuleekin napattua valmiina kaupasta (ja joka kerta kysyn itseltäni miksi?), se ihan paras versio syntyy kotona, pienistä ja maukkaista tomaateista uunissa paahtamalla. Makua tomaattikeitto nappaa yrteistä sekä valkosipulista ja sen hapokkuutta tasaa kerma tai juusto

Ilmojen viiletessä moni kesätauolle jäänyt ruokalaji palaa ainakin meillä taas listoille, ja yksi näistä on nimenomaan keitot. Kesällä kuuman keiton syöminen puskee hien pintaan, mutta viileämmällä säällä keitto menee siinä missä muukin lämmin ruoka. Talvella keittolautanen on viluisen ihmisen parhaimpia kavereita. Höyryävä liemi nimittäin sulattaa sen luihin ja ytimiin päässeen kylmyyden. No, nyt ei olla vielä syksyssä, saati talvessa, mutta sen verran on syksyä kuitenkin ilmassa, että keitto taas maistuu. Lämmin keitto jopa täyttää vatsaa salaattilounasta paremmin, ja itse syön päivälliseksikin mieluummin kevyen keiton, kuin tuhdin pasta-aterian.

Helppo ja herkullinen
tomaattikeitto
2-3 annosta (pääruoka)

1 kg kirsikkatomaatteja, tai muita maukkaita pieniä tomaatteja
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria
2dl kana- tai kasvislientä (riippuen keiton toivotusta paksuudesta)

Lisäksi makua taittamaan kermaa, ranskankermaa, vuohenjuustoa tai mozzarellaa

Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen.
Pese ja kuivaa tomaatit, huuhtele timjaminoksat. Öljyä uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja kuori valkosipulinkynnet (voit halkaista valkosipulinkynnet pitkittäin kahtia tai painaa ne veitsellä littanaksi). Laita vuokaan sekä tomaatit, että valkosipuli ja timjami.

Paahda tomaatteja uunissa n. 45 minuuttia.

Nypi timjaminoksat pois tomaattien joukosta. Jos et halua lopputuloksesta voimakkaasti valkosipulista, voit myös poistaa osan valkosipulinkynsistä tai noukkia ne tässä kohtaa vallan pois. Kaada tomaatit, ja niistä irronnut neste kattilaan. Riivi mukaan myös timjamin lehtiä, mutta älä laita kattilaan niiden varsia. Lisää kattilaan myös liemi. Mikäli haluat keitosta ohuempaa, voit lisätä joukkoon myös enemmän kana- tai kasvislientä. Itse pidän paksusta keitosta. Sekoita tomaatteja kauhalla, jotta niiden rakenne menee kunnolla rikki. Keitä hiljalleen miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia.

Soseuta, ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kerman voi sekoittaa valmiin keiton joukkoon ja kuumentaa, mutta kerman tai juuston voi myös lisätä vasta lautasellekin, kunkin syöjän maun mukaan. Itse sekoitan kuumaan keittolautaseen lusikallisen ranskankermaa, ja kiehuva keitto muuttuu nopeasti suuhun lusikoitavaksi.

Mausteena käytän usein myös basilikanlehtiä, mutta tällä kertaa nyt vain timjamia. 🙂

Oikein maukkaan tomaattikeiton saa aikaan myös kokonaisina säilötyistä tomaateista, tai vaikka 50/50 suhteella tuoreiden kanssa!

Tänään nakkasin villatakin sijaan ihan takin päälleni. Harmaan ja kolean tuntuinen aamu tarttui näköjään myös koko päivään, tarjoten mahdollisuuden harjoitella syksyyn asennoitumista. Hyvä hetki opetella nauttimaan niistä pienistä jutuista, jotka tekevät syksystä kaunista ja kodikasta!

Kivaa keskiviikkoa!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Keitot, kastikkeet, laatikot ja kiusaukset. Arkiruokien pyhä rinki, jota kierrätetään ainakin meillä jonkin sortin ikuisella jatkumolla. Arkiruuan pitää olla kohtalaisen nopeaa ja simppeliä, plussaa on tietenkin aina se, että ruokaa tehdään kerralla useamman päivän tarpeisiin. Koska silloin tällöin pää lyö tyhjää, ja ruokakierto toistaa itseään puuduttavalla tavalla, lähdin mukaan yhteistyöhön ja testaamaan Valion MiFU -ruokaraetta. Kyseessä on maitopohjainen paistonkestävä tuote, jolla voi korvata lihan tai tuoda vaihtelua perinteisiin ruokiin.

Suomessa on omaksuttu rahkojen ja raejuuston käyttö, mutta maitopohjaiset tuotteet lämpimän ruuanlaiton yhteydessä jää monella kermoihin. Näin meilläkin, vaikka muistan kyllä nuoruuden kasvisruokavuosien aikana käyttäneeni aika usein raejuusto esimerkiksi pitsassa. Raejuusto ei kuitenkaan kestä paistamista, eikä rakenne kuumentamista, joten tässä kohtaa MiFU tekee maitotuotteiden käyttämisestä erilaista.

Koska lähdin testiini helppous ja nopeus edellä, valitsin ruokalajiksi simppelin pastakastikkeen, joka pelastaa usein arkiruokakriisit. Pasta maistuu aina lapsille, ja täytyy myöntää, että luettuani kasan Donna Leonin kirjoja, omakin pastahampaani kolottaa ehkä entistä useammin.

Valio MiFUsta on saatavilla maustamattoman perusrakeen lisäksi sekä Meksikon pippuri, että Välimeren tomaatti, ja luonnollisesti valitsin testiini näistä jälkimmäisen.

Helppo ja nopea Pasta Mifunese

Purkki tomaattimurskaa (esim. Mutti Polpa)
Valio MiFU paistettava ruokarae, Välimeren tomaatti
Nippu tuoretta basilikaa
Muutama valkosipulinkynsi (maun mukaan)
Kirsikkatomaatteja
Suolaa
Mustapippuria
Lisäksi pastaa oman makusi mukaan. Meillä oli tällä kertaa putkispagettia.

Kuumenna pannu, ja ravista MiFU. Paista ruokaraetta 4-5 minuuttia välillä sekoittaen. Kuori valkosipulinkynnet, litistä ne puukolla ja pienennä makusi mukaan. Lisää pannulle valkosipuli, ja paista vielä hetki miedolla lämmöllä.
Lisää tomaattimurska MiFUn joukkoon. Purista kirsikkatomaatit rikki ja lisää ne kastikkeeseen. Lisää vielä hienonnettu basilika, ja anna hautua hiljalleen. Rouhi joukkoon mustapippuria, ja mausta kastike tarvittaessa suolalla.
Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä, valuta ja tarjoile heti kastikkeen kanssa.

Ruokarae oli mulle täysin uusi juttu, enkä ollut ennen kastikettani kokeillut tuotetta. Aika usein meillä muhii samaisessa kastikkeessa lihapullat, mutta yllätyin positiivisesti MiFUn helppoudesta ja nopeudesta. Vaikka olen lähestulkoon kaikkiruokainen, suutuntumalla on itselleni suuri merkitys, ja ruokarae vähän epäilyttikin aluksi. Pastan joukosta en kuitenkaan ruokaraetta suussani sen enempää huomioinut, enkä usko että se johtui pelkästään kovaan nälkään hotkaistusta annoksestani. 🙂

Valio MiFU on laktoositon ja sopii mielestäni hyvin kiireiseen arkiruokailuun, vaihtoehdoksi perinteiselle jauhelihalle, broilerille tai muille lihatuotteille. Samalla se antaa ehkä vaihtelua siihen totuttuun ruokajatkumoon, mitä monessa lapsiperheessä arkena harjoitetaan. Itse aion kokeilla ainakin tuota Meksikon Pippuri -makua tortilloiden seuraksi, ja sainpa hyvän täyteidean myös lihattomalle piirakalle esimerkiksi juhlia ajatellen.

Lisää tietoa Valio MiFUsta löydät täältä.

Arkea ja arkiruokaa; Herkullista maanantaita!

Yhteistyössä Valio MiFU ja

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Aurinkoista torstaita!

Täällä oli eilen vähän spesiaalimpi päivä, kun saatiin ystävä kylään. Spesiaali tarkoittaa tietenkin myös vähän parempaa ruokaa, ja pikkuisen parempaa satsausta itse ruokailuun. Vaikka olenkin vähän kattausfanaattinen, en minäkään ihan joka päivä jaksa taitella lautasliinoja ja panostaa ruokailuhetken visuaalisuuteen. Varsinkin kun lasten kanssa syödään keskenään, tuntuu aika turhalta syödä itse hopeisilla aterimilla, kun pikkuväki kuitenkin tahtoo Muumihaarukat tai -lusikat.

Oikeastiha arkiruuan ei tarvitse olla niin kamalan ihmeellistä, mutta itse ruokailusta voi silti yrittää rakentaa kauniin hetken, ja tätä yritän kyllä käytännössä toteuttaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Silti se tuntuu jotenkin luontevammalta silloin, kun pöydässä istuu vieras ja ruokaankin on panostettu edes vähän enemmän.
Koska eilinen vedettiin kasvisruualla, eikä bataattikeitto nyt vaadi niin kovin kummoista panostusta, pöytään leivottiin vielä foccacian tyylinen vuokaleipä. Yrttejä, sormisuolaa ja rutkasti oliiviöljyä. Ja täytyy sanoa, että nyt kun sen leivän (ja vehnän) kanssa on pihtaillut, valkoinen höttö maistuikin aika ihanalle.

Harvemmin meillä myöskään herkutellaan jälkkärillä, mutta eilinen oli siinäkin poikkeus. Pavlova maistui taivaalliselta cappucinon kanssa ja kruunasi arkeen pienen juhlavan hetken.

Tänään jäinkin pohtimaan, olisiko oikeasti ihan paikallaan, että viikkoon katsoisi jonkun arkisen päivän ihan ennakolta, jolloin syötäisiin hiukan paremmin, tai ainakin vähän enemmän ruokailuun panostaen ja pidemmän kaavan kautta. Toki viikonloput ovat tähän otollisinta aikaa, mutta aika monessa taloudessa viikonloppukin sekoittuu arkeen töiden vuoksi. Itse ihailen eteläeurooppalaista tapaa syödä illallista isolla porukalla ja aikaa käyttäen. Ja hassuahan se on, että juuri noissa kulttuureissa, joissa viinikin on ihan tavallinen ruokajuoma ja ateriaan panostetaan niin arjessa kuin juhlassakin, tavataan huomattavasti vähemmän alkoholiongelmia ja negatiivista suhtautumista ruokaan, kuin meillä täällä suomessa. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että kiireesti mikrossa lämmitetystä pasta-ateriasta tulee aika monelle huomattavasi huonompi mieli, kuin rauhassa (mutta iloisesti) perheen kesken nautitusta tuhdistakin ateriasta.

Ihanaa päivää joka tapauksessa! Ja nauttikaa siitä, mitä suuhunne laitatte! 🙂

Ajattelin jakaa teille välissä vähän kevyemmän ohjeen, joka sopii lounassalaatin korvikkeeksi tai vaikka alkupalaksi paremmalle aterialle. Kasviksia täytetään usein jauhelihalla tai muulla lihalla, ja päälle ripotellaan rutkasti juustoa, mutta nämä, täytetyt kesäkurpitsat, ovat tosiaan vähän köykäisempi versio. Ja täysin kasvisversio, eli lihan sijaan tarjolla on linssejä. Toki näihinkin sopisi vaikkapa fetajuusto päälle, mutta meidän jääkaapin uumenista ei löytynyt edes sitä.

Täytetyt kesäkurpitsat:

kesäkurpitsoja
linssejä
tomaattia
rutkasti valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Liota linssit kylmässä vedessä ja laita kattilaan kiehumaan (ohjeen mukaan, mutta keitä pari minuuttia neuvottua vähemmän). Pese ja halkaise kesäkurpisat neljään osaan. Koverra sisukset ja silppua ne pieniksi.

Tee tomaatista pieniä paloja ja purista tai hienonna valkosipuli. Kuullota tomaatti, valkosipuli ja hienonnetut kesäkurpitsan sisukset pannulla oliiviöljyssä. Lisää mukaan kypsät ja valutetut linssit. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Anna kasvistäytteen ja linssien hautua, ja keitä kesäkurpitsaveneitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä (Esikeitin kesäkurpitsoja, koska kokonaisuus on vähärasvainen ja helposti vain kuivuisi uunissa). Valuta kesäkurpitsat ja anna nesteen höyrytä pois. Lado kurpitsaveneet pellille ja täytä kasvis-linssi täytteellä.

Paista 200 asteessa kunnes täyte saa hiukan väriä.

Oikein hyviä lämpimänä, mutta napostelee näitä mielellään kylmänäkin seuraavana päivänä.

Katkarapuleipä, ah mikä nautinto!

Kirjoittelinkin viikonloppuna, miten katkarapuleipä ilman leipää ei oikein ole jaksanut houkuttaa, ja niinpä piti testata kauraviipale ultimateherkussani. Ja toimihan se! Kunnolla paahdettuna ja kaveriksi keitettyjä munia, vähän majoneesia, katkarapuja tietysti ja paljon tilliä joka väliin.

Hassuja muuten nuo ravut, ne ovat olleet herkkuani jo lapsesta asti. Esikoista odottaessa juuri muu ei mennyt alas, mutta tilliä, vesimelonia ja katkarapuja olisin voinut syödä yhtenään. Loistava kombo muuten sekin. Pitääkin herkutella seuraavaksi kyseisellä yhdistelmällä! 🙂

Täällä on taas oltu aikaisia lintuja, ja noustu jo kuuden jälkeen. Tänään toki kello soitti ihan jo syystäkin. Illalla lähdetään miehen kanssa viettämään vähän omaa aikaa ja lapset pääsivät mummulavisiitille. Äkkiä se viikko vierähtää, mutta nautitaan nyt loma loppuun asti.

Torstain kunniaksi täällä paistaa jopa aurinko!

Huh, vatsa täynnä vohveleita ja jätskiä. Ei ehkä mikään tavallinen torstai-illan herkku, mutta nyt on aihetta juhlaan! Nimittäin ne the listat löytyi! Ei mitään sen tapaista, mitä olin ajatellut, vaan just sitä, mitä ajattelin, ja mitä olen koko ajan hakenut. Ah, ihan täydelliset! Tai siis ei sitä listaa vielä ole, mutta sahalla oli malli, ja he voivat sitä meille tehdä.

 

Niin, että kai siihen voi pari voitonvohveliakin syödä. Klaaran tyyli alempana, omani yllä. Meidän vohveliresepti löytyy täältä.

 

Sain mä pienen mallipätkän listasta käsilaukkuuni, ja nyt olen sitten lopun iltaa Log Lady ja silittelen puupalikkaani. 🙂