Vatsani on tottunut saamaan arkena ruokaa kellon lyödessä 11, ja mikäli jääkaapista ei löydy mitään valmista, kokkailuun ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon aikaa. Paitsi kurniva maha, myös lounastauon 30 minuuttia asettavat puitteet, jossa nopeus on valttia. Voiko täyttävän ja herkullisen aterian valmistaa muutamassa minuutissa? Kyllä voi, ja pikalounaan lisäksi tämä resepti pelastaa myös astetta kiireisemmät viikonloput!
Tuorejuustoja voi käyttää monella tapaa leivonnassa ja ruoanlaitossa, ja yksinkertaisimmillaan Crème Bonjour maustettu tuorejuusto taipuu herkulliseksi pastakastikkeeksi. Herkkupastaan voi sujauttaa niin ruokakomeron kätköjä kuin edellisen päivän ylijäämäruokaakin, ja tällä kertaa pastan joukkoon pääsi kylmäsavulohi, sekä ruokakomerosta löytyneet aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja kaprikset. Jos aikaa ja tykötarpeita on enemmän, mukaan voi raastaa myös limen kuorta, mutta nyt toimitaan lounastauon puitteissa! Kylmäsavulohen voi nakata pastan joukkoon sellaisenaan, tai leikellä nopeasti saksilla pannulle valmiin kastikkeen joukkoon.
Ruskista valutetut aurinkokuivatut tomaatit nopeasti pannulla. Lisää joukkoon tuorejuusto (ja tilkka vettä).
Lisää tuorepasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä noin 3 minuuttia ja kaada lävikköön valumaan.
Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.
Tarjoa pikapasta sellaisenaan tai lisää joukkoon savulohta ja kapriksia tai makuja mielesi mukaan.
Viimeistele annos parilla käännöksellä pippurimyllystä ja lisää halutessasi ruohosipulia.
Olen viime aikoina huomannut, että arkilounaan korvaaminen pelkällä salaatilla, ei ole kovinkaan vyötäröystävällinen teko. Jos nimittäin päivän kituuttaa kovin kevyellä ruokavaliolla nälkä ja ruoanhimo saapuva viimeistään päivällisaikaan. Itselleni toimii paremmin täyttävä lounas, jonka jälkeen päivällinen voi ollakin huomattavasti kevyempi ateria, eikä illalla tule sorruttua herkutteluun. Tähän oivallukseen meni tosin vuosia (tai vuosikymmeniä), mutta suosittelen kokeilemaan, jos olet päivän salaatilla kituuttavaa sorttia.
Kokkailetteko te pika-annoksia lounastauolla, vai pitääkö etäpäivään varautua aina valmiilla aterialla? Nyt saa laittaa kaikki supernopeat pikareseptit jakoon, sillä minä olen niiden fani myös työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin! 😀
Kun kylmä ilma nipistelee poskia ja koko kroppa huutaa vilua, oman kodin lämpö ja tunnelma ovat parasta lääkettä. Samoin on ruoka, sellainen lämpimän tulinen, pehmeä, mausteisen tuoksuva ja tietenkin yhdessä syöty! Tänään tarjoilen teille kaksi lämmittävää reseptiä, joiden maku sai hieman lempisemmän muodon Arlan Lempi ruokakermauutuuksien voimin! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa.
Ruokakerma on jokaisen perheenäidin salainen ase ja kuuluu meilläkin jääkaapin perusvarastoon. Tälle perheenäidille on myös tärkeää valmistaa paitsi hyvää ja maistuvaa ruokaa, myös ruokaa jota voi tehdä kerralla enemmän. Kirjoitin teille reseptit pienessä muodossa, mutta meillä tikka masalaa ei valmisteta pienempää määrää, kuin kolminkertainen versio tuosta kirjoittamastani. Ihanan mausteiset ruokakermat jatkavat makumaailmaa ja vahvistavat valittuja mausteita. Ruokakerma tekee annoksesta myös täyteläisemmän ja pehmeämmän.
Olen niitä ihmisiä, jotka pitävät perinteisestä suomalaisesta makumaailmasta, perunasta, puolukkahillosta, kaalista ja lantusta. Mulle maistuu käristetty ruskea kastike, kalat ja kasvikset ja ihan sellainen perus kotiruoka. Sellaisella minut on kasvatettu ja olen siitä varsin kiitollinen. On kuitenkin myös toisenlainen makumaailma jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Rakastan valkosipulia, yrttejä, tuhteja ja tulisia makuja sekä sitä, että joka päivä ei tarvitse syödä kuten on aina syöty. Mausteinen ruoka on kuin villapaita ja kotihousut. Jotain mihin haluan kääriytyä ja jotakin mikä lämmittää kaikkia aisteja.
Jos koko marraskuu pitäisi syödä yhtä ja samaa ruokaa, se olisi ehdottomasti tuo tikka masala! Meillä on kaveriporukka, neljä perhettä, joiden kanssa vietetään syömisiä ja matkataan kieli hiukan poskella ympäri maailmaa. Ei mitään liian totista, pikemminkin rentoa ja hauskaa. Vähän sinne päin. Odotan jo, että tulee meidän vuoro järjestää Bollywood-ilta. Voi siitä tulee kivaa!
Helppo ja nopea texmex-kanakeitto
neljä annosta
1 tlk (n. 400g) tomaattimurskaa
1 keltasipuli
1 punainen paprika
n. 300g broilerin fileesuikaleita
2dl maissia (pakaste)
1 purkki Arla Lempi Fraîche Mex -kermaa
kuivattua chiliä
oliiviöljyä paistamiseen
(suolaa ja mustapippuria)
maissilastuja
tuoretta korianteria
Suikaloi broilerinfileet tarvittaessa ja paista pannulla oliiviöljyssä. Nosta suikaleet syrjään. Hienonna sipuli ja paprika. Kuullota sipuli pannulla tilkassa öljyä ja nosta mukaan myös paprika ja maissi. Paista miedolla lämmöllä, kunnes paprika on hieman pehmennyt. Kumoa sipuli, paprika ja maissit kattilaan ja kaada päälle tomaattimurska ja Arla Lempi Fraîche Mex -kerma.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja hienonna joukkoon chilillä makusi mukaan. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna hautua muutama minuutti, jotta chilin maku tasaantuu.
Jaa keitto lautasille ja nosta päälle broilersuikaleet. Murenna lautaselle maissilastuja ja koristele annos tuoreella korianterilla.
Kuullota öljyssä silputtu sipuli, valkosipulinkynsi, raastettu inkivääri, mausteet ja tomaattipyree. Lisää tomaattimurska ja anna hautua 15 minuuttia. Ota kastike pois liedeltä ja soseuta halutessasi sauvasekoittimella.
Paloittele kanafileet ja paista ne kypsiksi kuumalla pannulla. Lisää kananpalat ja Arla Lempi Tikka Masala -kerma kattilaan. Hauduta kastiketta vielä vähintään 10 minuuttia.
Tarjoile basmatiriisin ja itse tehdyn naanleivän kanssa. Koristele ruoka tuoreella korianterilla.
Kuten olen joskus kertonut, sain ensimmäisen oman kasvimaani jo lapsena. Olin ehkä tuollainen Klaaran ikäinen, hirvittävän innokas osallistumaan puutarhahommiin ja vähintäänkin sadettajan läpi juoksemiseen. Ensimmäinen kasvimaani tehtiin jatkeeksi äidin ja isän kasvimaalle, siihen suuren kasvimaan ja mansikkamaan väliin. Pieni käytävä rajana molempiin, jotta palstat eivät vain menisi sekaisin. Sain itse olla alusta asti puuhassa mukana. Katselin ja opettelin, kuinka isä teki maahan tasaiset vaot laudanpätkällä ja sain itse päättää mitä haluan kasvattaa. Ja tietenkin halusin kasvattaa kauniita ja herkullisia juttua. Kukkia, herneitä, porkkanoita ja retiisejä. Mielestäni naatilliset kasvikset olivat jotakin niin herkullisen näköistä, ja sellaista, mitä kaupasta ei jatkuvasti saanut. Tai ehkä mielikuva tuli elokuvista. Niistä paperisista kauppakasseista, joista pilkisti sekä vihreää, että pari patonkia. Niin tai näin, retiiseistä minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, tai siis makukuvaa, mutta mielestäni retiisi oli yksi kauneimmista kasviksista. Kuin minikokoinen punajuuri, pieni ja söpö.
Tänään palataankin retiisimuistoihin – niin hyvässä kuin pahassakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa.
Kasvimaani kukat taisivat olla kehäkukkaa tai jotakin kuivakukkalajiketta, ne kun olivat tuohon aikaan suosittuja. Ikiviuhkot ja olkikukat. Enkä edes muista oliko kasvimaallani kukkia alusta saakka, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Herneelle isä rakensi pajunoksista kasvukehikon, ja muistan oikein hyvin, että satoakin tuli sen verran, että pääsin maistiaisille. Pienellä palstalla ei puhuttu litroista, vaan kyse oli nimenomaan siitä, että sai kokeilla itse. Oman maan pienet makeat porkkanat sai nostaa ylös niin puhtaina, että puutarhaletkua ei juuri tarvittu pesemiseen. Maasta nousi myös kauniin pulleita ja punaisia retiisejä. Niissä oli vain yksi vika ja se olikin sitten se maku. Voi että, miten karvas tuo pettymys olikaan. En pystynyt käsittämään, miten jokin niin nätti ja suloinen voi olla niin hirveän makuista. Tietenkin annoin ymmärtää, että olen suuri retiisifani, mutta tuskin näytelmäni meni läpi retiisien jäädessä maahan, naatti toisensa jälkeen nuutuen.
Itse uskon, että varsinkin kasvisten suhteen meitä kaikkia innostaa lajikkeiden ulkonäkö, kuten väri ja tietenkin ruokatrendit. Ei ne ehkä makua tärkeämpiä ole, mutta aivan varmasti vaikuttaa ostopäätöksiin ja haluumme kokeilla. Välillä jokin hedelmä tai kasvis pomppaa liki trendilajiksi ja pitäähän sitä tietenkin kokeilla ja käyttää lukuisilla eri tavoilla. Mutta sitten on niitä makuja, jotka eivät oikein vain ota sopiakseen omaan suuhun, ja vitsit, miten nololta se tuntuukin myöntää. Sitä sitten joko lyö hanskat tiskiin ja luovuttaa, tai vaihtoehtoisesti tsemppaa itsensä tottumaan. Niinhän me lapsillekin opetamme: Uusia makuja pitää maistaa useampi kerta, jotta suu tottuu. Ja tässä kohtaa motivaatio on kultaakin kalliimpi. Jos trendiruoka sisältää jotakin omaan suuhun sopimatonta, meillä on kuitenkin halu oppia ja tottua.
Vaikka katkera makutappio jäikin pienen puutarhurin mieleen, viljelyn ilo ei onneksi kadonnut. Kenties jopa sisuuntui entisestään, koska tässä ollaan. Itse kasvatettu on edelleen se parhaimman makuinen, ja nykyisin tuo pätee myös retiiseihin. Ihan vain retiisin kauniin värin ja ulkomuodon vuoksi, aloin vuosia myöhemmin totuttamaan suutani niiden makuun ja sittemmin kirpeät “minipunajuuret”, ovat olleet yksi kesän parhaista mauista. Omasta maasta nostetut tai muuten luomuviljellyt retiisit ovat herkkua naatista juureen, ja sopivat kesän salaattien, kalaruokien ja uuden perunan seuraksi.
Ristikukkaiskasveihin kuuluvan retiisin heimokavereita ovat kaalit, lantut, nauriit, rucola, piparjuuri ja maustekrassi, joka wasabinakin tunnetaan. Kaikista näistä voit maistaa kirpeän sinappiöljyn – toisista miedommin, toisista vähän vahvemmin.
Pienikin määrä retiisiä antaa kivasti väriä ja makua ihan tavalliselle salaatille, mutta kylmässä pikapikkelöidyt, eli hölskytetyt retiisit, ovat oikeasti niin julmetun hyviä, että niitä voisi napsia purkillisen yhdeltä istumalta! Jos et ole vielä kokeillut, tai retiisi tuntuu suuhusi liian sinappiselta, suosittelen kokeilemaan tätä herkkua. Huomaat ehkä, että retiisit on kuin tehty kesän ja uusien pottujen kaveriks ja hölskypurkki kuuluu olennaisesti kesäjääkaappiin! Tänään hölskyretiisit ja välimerellinen juusto maustavat leftover tyyliset lounasleivät. Kasvikset yhdistettynä Apetina-juustoon antavat ruoalla sekä makua, että rakennetta.
Jos lämmin ja tuhti lounas väsyttää talviaikaankin, niin kesällä varsinkin kesken päivän tekee mieli syödä jotakin kevyttä ja raikasta. Kuitenkin sopivasti hiilareita ja proteiinia, jotta nälkä taittuu. Oma nälkäni tykkää myös väreistä ja nälkä laantuu helpommin, kun hampaillekin on työtä. Ja entä ne edellisen päivän uudet perunat, joita ei raaskinnut heittää menemään?! Ei hätää, nekin tulee hyödynnettyä samalla.
Kesäinen leipälounas:
Valitse tumma tai vaalea, paahtoleipä tai limpunsiivu. Itse tykkään rieskoista, jotka eivät ärsytä vatsaa kuten ruis- tai hiivaleipä.
Kasaa leipäsiivun päälle pari edellisenä päivänä keitettyä uutta perunaa siivuina, pari haarukallista hölskyretiisejä, kananmunan siivuja tai lohkoja, sekä murustettua Apetina-juustoa ja rucolan versoja. Voit halutessasi pirskottaa päälle myös oliiviöljyä ja kiepauttaa suola- ja pippurimyllystä kierroksen. Juusto ja retiisi kuitenkin antavat makua jo yllin kyllin.
Hölskyretiisit:
n. 150-200g retiisejä
2dl vettä
1dl etikkaa
3/4 dl sokeria
1tl suolaa
Pese retiisit ja siivuta ne vihannesleikkurilla ohuiksi lastuiksi. Laita retiisit tiiviskantiseen purkkiin, mittaa vesi ja etikka, ja kippaa retiisisiivujen päälle sokeri ja suola. Lisää neste ja sulje astia huolella. Sitten vain hölskytellään, jotta neste pääsee jokaisen retiisiviipaleen väliin ja maut lähtevät liikkeelle.
Hölskyretiisejen kannattaa antaa maustua tunnin verran, ennen tarjoilua. Roseeviinin väristä lientä voi hyödyntää myös salaatinkastikkeessa. Avaa hölskytetty retiisipurkki varoean, jotta punainen neste ei värjää koko keittiötä tai vaatteitasi!
Näistä samoista leivänpäälisistä syntyy myös raikas perunasalaatti, joka sopii kaveriksi grilliruoalle tai savukalalle.
Vaikka minusta sittemmin kuoriutuikin liki kaikkiruokainen kasvisten rakastaja, työnsarkaa pitää tietenkin jatkaa omien lasten kanssa. Meidän pienet kasvulavat eivät toistaiseksi riitä kovinkaan monen lajikkeen viljelyyn, mutta kun joskus päästään tuonne piharakennuksen taakse ja saan vihdoin haaveilemani keittiöpuutarhan, omasta maasta saadaan nostaa myös uudet perunat ja ehkäpä omatkin lapset ovat ansainneet kotona kasvaneet mansikat ja herneet. Sillä vaikka kasvisten ulkonäkö ja trendit ohjaavat meitä kokeilemaan, on paras ja varmin tapa rakastua uusiin makuihin niiden kasvattaminen itse.
Välimerellinen juusto ja kirpeä retiisi ovat oiva makupari salaatteihin ja lisukkeisiin. Kokeile yhdistää makuja esimerkiksi bulgurin kanssa ja nakkaa mukaan myös tuoreita mintunlehtiä. Kesällä rento kokkailu tuntuu luontevalta ja lautaselle eksyy värejä kuin itsestään. Rohkeasti kokeilemalla niistä ei niin omaan suuhun sopivistakin kasviksista löytyy varmasti potentiaalia. Kasviksia on paitsi luvallista, myös suotavaa ahmia, ja kesällä jos koskaan tähän tarjoutuu oiva tilaisuus.
Kerro kommenttiboksissa oma kasvismuistosi, lempparikasviksesi tai se kasvis, josta haluaisit kovasti oppia pitämään. Kesäkuun aikana, kerran viikossa, kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € arvoinen K-Ryhmän lahjakortti! Osallistumisaikaa on viikko. Muistathan kommentoidessa jättää oikean sähköpostiosoitteen, jotta sinuun saadaan yhteys arpaonnen sattuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.
kaupallinen yhteistyö ⎮ Haugen-Gruppen Gaea & Indieplace
Ystävien kylään kutsuminen on yksi parhaista tavoista katkaista arkea. Mitä pienemmällä varoitusajalla kokoonnutaan, sen hauskempaa yleensä on. Ei stressiä kodin siisteydestä, ei parin päivän puunaamista ja mikä parasta, ei armotonta leipomista ja tarjoilujen miettimistä. Uskon, että tämä mennyt kevät on lisännyt juurikin näiden hetkien arvostusta ja illat ystävien seurassa ovat tulevan kesän odotetuimpia hetkiä. Kun vieraiden saapumiseen suhtautuu rennosti, pystyy aivan varmasti itsekin nauttimaan enemmän tunnelmasta. Nämä illat ovat ehdottomasti pitkän ja pimeän talvikauden pelastus, mutta kuten kaikki muukin, tämäkin ajanvietto helpottuu huomattavasti kesällä iltojen pidentyessä ja elämän siirtyessä rennommalle vaihteelle. Kynnys kutsua vieraita alenee entisestään kesän mittaan ihan joka vuosi ja sosiaalista aikaa tulee vietettyä kaksinverroin.
Siinä missä ennen suoritin leipomista tai kokkaamista hiki hatussa ja stressasin tarjoiluista, menen nykyään liki aina sieltä, mistä aita on matalimmillaan. Saatan lähteä kauppaan puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja tässä kohtaa minulla ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa tarjoilujen suhteen. Tätä postausta varten leivoin itse ciabattaa, mutta suhteutettuna näkemääni vaivaan ja kahden ja puolen vuorokauden odotukseen, totesin, että ostan jatkossakin ciabattan kaupasta. Mikäli en sitten vaihda hieman rennompaan reseptiin ja vähempään taikinan venytykseen ja taitteluun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ystäviä voi ja kuuluukin kutsua kylään ilman hirvittävän suuria esivalmisteluja!
Välillä ei välttämättä ole aikaa edes kunnolliseen kaupassa käyntiin ennen vieraiden saapumista ja silloin ideat etsitään keittiön ruokakomerosta. Ainaisten keksipakettien sijaan meidän kaapista löytyy vähän erilaisia hätävaroja, ja yksi loistava tällainen tuote on ehdottomasti oliivit! Niin monikäyttöisiä, mutta maistuvat kuitenkin myös ihan sellaisenaan. Tänään ihanan yksinkertaiset lämpimät oliivi-feta bruschetat kaupallisessa yhteistyössä Haugen-Gruppen Gaean kanssa.
Oliiviöljyä kuluu meillä todella paljon. Toki ruoanlaitossa, mutta paljon myös ihan sellaisenaan. Sitruunamehun sekä suolan ja pippurin kanssa oliiviöljystä saa maailman nopeimman ja helpoimman salaatinkastikkeen. Loraus leipälautaselle korvaa levitteen ja yön yli nukkunut leipä muuttuu herkulliseksi lisukkeeksi ja uunissa paahdetut kasvikset vaativat tietenkin oliiviöljyä seurakseen. Rasvakammoisten vuosien jälkeen olen oppinut kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun ja päivittäiseen ruokavaliooni kuuluukin ehdottomasti hyvät rasvat, joita saa juurikin oliiviöljystä sekä pähkinöistä ja siemenistä. Hyvän ja laadukkaan oliiviöljyn tunnistaa mausta ja tuoksusta. Makuun kuuluu sekä pieni karvaus, että tietynlainen polte, joten laadukas oliiviöljy ei missään nimessä ole mauton tai vetisen makuinen.
Suurena plussana mainittakoon tuo kaatonokka Gaean oliiviöljypulloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse käyttää sitä erillistä valutuskorkkia, vaan jokaisessa pullossa on heti omansa!
Olen oliivien suhteen vähän kronkeli, sillä moni oliivipurkki on tuottanut pettymyksen. Meidän kaapista löytyykin yleensä vain ja ainoastaan kalamataoliiveja. Tämän yhteistyön myötä pääsin kuitenkin testaamaan Gaean kreikkalaisia oliiveja, jotka eivät sisällä keinotekoisia väri-, lisä- tai säilöntäaineita eivätkä myöskään aromivahventeita. Ja miten hyviä nuo onkaan! Aitoa ja oikeaa oliivia ei oikein voita mikään.
Gaean oliiveja löytyy toki perinteiseen liemeen ja lasipurkkiin pakattuna, mutta itse ihastuin erityisesti pussioliiveihin. Miten herkullisia ja ihanasti heti käytettävässä muodossa! Mehukkaat käsin poimitut oliivit on marinoitu ja pakattu heti sadonkorjuun jälkeen uudelleen suljettaviin pusseihin täysin ilman ylimääräistä nestettä. Oliivit säilötään ilman lisä- ja säilöntäaineita ja jopa sitruunahappo on korvattu sitruunamehulla luonnollisuuden takaamiseksi! Nesteetön pakkaus on paitsi mukava käsitellä, se sopii loistavasti myös retkievääksi ja suolaiseksi välipalaksi rannalle. Lähetyksen tultua avasimme miehen kanssa yhden pussin Gaean oliiveja ja hups vain, pussi olikin hetkessä tyhjä. Oliivipussin tarrasuljenta mahdollistaa kuitenkin oliivien käyttämisen myös pienemmissä erissä, sillä avattu pussi säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta.
Leikkaa leipä siivuiksi ja siivut vielä kahtia. Valuta uunivuokaan pieni määrä oliiviöljyä ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta leivät vuokaan ja valuta niiden päälle vielä lisää oliiviöljyä. Kytke uunin grillivastus ja lämmitä uuni 300 asteeseen.
Paloittele feta ja siivuta valkosipulinkynsi. Sekoita uuninkestävään astiaan oliivisekoitus ja feta, sekä loput aineet.
Paista leipiä uunin yläosassa grillivastuksen alla muutama minuutti. Ole tarkkana, sillä uuneissa on eroja, ja leivät voivat paahtua hyvinkin nopeasti. Kun leivissä on kaunis paahtunut väri ja pinta, nosta leivät alemmalle tasolle ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta myös oliivi-fetakulho uuniin ja paista vielä muutama minuuti.
Nostele leipäpalat tarjoiluastialle ja laita jokaisen päälle oliivi-fetasekoitusta. Valuta vielä kulhon pohjalle jäänyt maustunut öljy leiville.
Nosta heti tarjolle.
Kesäiltojen tarjoiluissa oliivit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kylminä talvi-iltoina. Suolainen syötävä on kuuman päivän pelastus ja bruchetat vievät kivasti myös nälän mennessään. Tarjolle voi nostaa lisää oliiveja ja tapastyylistä pientä purtavaa. Myös salaatti sitruunamehulla kevennetyllä oliiviöljykastikkeella sopii loistavasti leipien seuraksi. Mikäli grilli on kuumana, leivät voi valmistaa myös siinä.
Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, jotta kesäkuu tuo tullessa myös lämpimät kasvihuoneessa vietettävät illat!
Leipä. Tavallaan arkinen itsestäänselvyys tai toisaalta mitä jaloin herkuttelun muoto. Leivällä on totisesti kahdet kasvot – toiset silkkaa arkea ja toiset vahvasti arjen yläpuolella. Tänään kuitenkin enemmänkin siitä arjen yläpuolelle kipuamisesta, sillä kaupallinen yhteistyö Vaasanin kanssa haastoi minut kertomaan sen oman suosikkileipäni joka kuljettaa yli harmaan arkisuuden.
Liikunta on itselleni yksi rakkaimmista asioista, joilla tavallinen arki katkaistaan hetkeksi ja pääsen astumaan ulos velvollisuuksista ja vaatimuksista. Oma aika, itselle luotu hengähdystauko ja aivojen nollaaminen liikunnan myötä pitävät arjen mielekkäänä ja tukevat omaa jaksamista.
Yhtälailla arjen yläpuolelle kuljettaa laadukas tiedostava syöminen. Se sellainen vatsan täyttäminen, jonka aikana keskitytään siihen mitä syödään ja nautitaan syömisestä. Sen sijaan, että hotkaisen vatsani nopeasti täyteen ja selätän nälän, olen opetellut istumaan alas ja nauttimaan niin jokaisesta suupalasta kuin ihan siitä ruokailusta itsestään.
“Tomaatti-valkosipulileipää?”
Kun kyseisen kysymyksen lukee puhelimestaan juuri ennen jumpan alkamista, ollaan tilanteessa, jossa arki on muuttumassa juhlaksi. Toisin sanoen viesti on selkeä treffikutsu. Kuten tiedätte, rakastan tomaattia ja valkosipulia ja tuon viestin luettuani tiedän, että siellä kotona odottaa joku joka ymmärtää mieltymykseni. Ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö viestin piilomerkitykselläkin olisi oma osuutensa. Nimittäin silloin kun mieheni ehdottaa yhteisiä iltapalatreffejä tarkoittaa se samalla myös sitä, että lasten iltatoimet on suoritettu ja kotiin päästyäni pääsen rentoutumaan valmiiseen pöytään vailla velvollisuuksia.
Mulle juuri bruschetta-tyylinen leipä on leivän jaloin muoto ja tämä puhtaasti rakastamieni makujen vuoksi. Tomaattihöystön alla on Vaasanin uudet, taikinajuureen leivotut Maku -leivät. Valkoisen etiketin alla lempeä, kaurajuureen leivottu leipä ja mustan etiketin alla vahvempi makuisempi ruisjuureen leivottu leipäviipale. Molemmat silti vaaleita leipiä ja omaan suuhuni tuo vahva maku sopi lempeää paremmin.
Pilko kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna joukkoon valkosipuli ja tuore basilika. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja lisää seokseen vielä loraus oliiviöljyä. Jätä maut tasaantumaan hetkeksi.
Kuumenna uuni 250 asteeseen ja lado leipäviipaleet paistoalustalle. Valuta leipien päälle oliiviöljyä ja paahda kuumassa uunissa muutama minuutti kunnes leipien pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Ota leivät uunista ja hiero karheaan paistopintaan kuorittua valkosipulinkynttä.
Kasaa tomaatti-valkosipuliseos leipäviipaleiden päälle ja laita vielä hetkeksi uuniin. Pari minuuttia riittää. Tarkoitus on lämmittää vain sen verran, että maut heräävät, mutta tomaattien kirpeä kulma ei kypsy pois!
Vaasanin Maku -leivissä on maalaisleivän maku, ja itse leivotun leivän tuoksu. Sen lisäksi että taikinajuuri tuo leipään makua, se myös parantaa leivän säilymistä. Itseltäni iso kiitos myös kohtuullisesta pakkauskoosta!
Arvonta:
Voita kassillinen Vaasanin Maku-leipää!
Osallistu kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa viimeistään 18.3. 2019 mikä on oma lempparitäytteesi herkkuleipiin. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Niin se vain on, että mitä pitemmälle marraskuu ehtii, sitä enemmän mennään aiheeseen joulu. Tänään joulua yhden meidän suvun perinnereseptin muodossa. Postaus on toteutettu yhteistyössä Colmansin kanssa.
Sinappi kuuluu jouluun kuin nenä päähän. Paitsi, että sinapilla maustetaan ruokia, sitä sipaistaan tietenkin myös kinkkuviipaleen kaveriksi tai silakan mausteeksi. Jos joulupöytä on yhtään perinteikäs, siinä on kyllä sinappia jossakin muodossa. Mutta sen lisäksi, että sinappi kuuluu jouluun, se on äärettömän helppo ruokalahja. Tämä mun ohje on pelkkää raaka-aineiden sekoittamista, joten jos haluat laittaa lapset valmistamaan pieniä muistamisia opettajilleen, sinappi on oikein hyvä ratkaisu asiaan!
Mun isoisällä on tapana tehdä tätä kyseistä sinappia juurikin näin joulun alla. Sitä tietenkin lahjoitetaan kaikille jälkeläisille, ja niinpä meidänkin jääkaapissa on aina papan sinappia, tein sitä sitten itse tai en. Isoisälläni on tapana tehdä jokaiseen sinappipakkaukseen etiketti, jossa lukee paitsi valmistusvuosi, myös tuotenimi Hullun Väkevä. Vaikka sinapissa on potkua onkin (varsinkin vastavalmistettuna), papan mukaan ensimmäinen sana viittaa kuitenkin tekijään, ei valmiiseen lopputuotteeseen.
Useimmiten sinappireseptit pitävät sisällään kananmunaa tai kermaa, ja tästä syystä sinapin säilyvyys onkin vain muutaman viikon. Tämä meidän suvun resepti on kuitenkin sellainen, että joululahjaksi voi oikein mainiosti antaa seuraavan kesän grillisinapin, joka toimii niin sellaisenaan, kuin vaikkapa marinadeissa. Jos siis tuntuu, että sinappi onkin heti valmistuksen jälkeen liian väkevää omaan suuhun, sen voi oikein hyvin käyttää vasta kesällä jolloin maku on hieman miedompi. Toki reseptin suhteiden muuttaminenkin on helppoa ja jokainen pystyy valmistamaan omaan suuhun sopivan kokonaisuuden. Mulla tämä on kuitenkin se one and only.
Meidän suvussa kulkeva sinappiresepti on kilolle sinappijauhoa, mutta pienensin reseptiä siten, että siitä on helppo valmistaa myös pienempiä eriä. Äiti oli juuri käynyt vanhempiensa luona ja kertoi, että papan sinappitehtaassa oli turpoamassa sinappia kahdesta kilosta sinappijauhetta. Jos siis innostut, niin antaa palaa vain! 🙂
Ohje on yksinkertainen, aineet vain sekoitetaan keskenään. Kannattaa kuitenkin sekoittaa keskenään ensin kuivat aineet (ilman suolaa) ja lisätä sitten etikka ja hiukan vettä. Suolan määrää voi maistella lopputuloksesta. Itse lorautin tähän määrään noin desin verran siirappia, mutta tämä on makuasia. Tumma siirappi tuo kuitenkin makeuden lisäksi mukanaan myös kauniin tumman värin. Yhtälailla reseptiin voisi ujuttaa vaikkapa hunajaa, se ei kuitenkaan kuulu meidän perinteiseen reseptiin. Samoin makua voi vallan mainiosti piristää lorauksella konjakkia, jos sellainen omaan suuhun sattuu sopimaan.
Ennen purkittamista sinapin voi jättää vuorokaudeksi turpoamaan, tai sitten valmistaa tarpeeksi notkeaa sinappia. Hyvä on kuitenkin muistaa, että sinappi turpoaa hiukan vielä purkittamisen jälkeenkin. Tätä asiaa säädellään kuitenkin puhtaasti vedellä.
Jos valmis sinappi tuntuu aivan liian väkevältä, eikä sitä ole tarkoituskaan säästää seuraavaan kesään, vehnäjauhoja ja makeutta lisäämällä maku loiventuu nopeasti.
Colman’s sinappi on varmaan kaikille tuttu ainakin tuosta ihanasta pakkauksestaan, joka ilostuttaa käytön jälkeen vaikkapa yrttiruukkuna. Perinteikäs englantilainen tuote on pysynyt purkkiaan myöten samana, joten vastaavia pakkauksia löytyy monen mummolan vintiltä. Mutta perinteisen purkin lisäksi Colman’s on mun mielestä se ainut ja oikea sinappijauhe, vähän kuin yleisnimi koko jutulle. Eikä sinappijauheesta toki aina tarvitse pelkkää sinappia tehdä. Tällä maustaa oikein hienosti myös salaatinkastikkeet tai marinadit!
Kilpailu:
Kerro kommenttiboksissa, miten sinappi esiintyy teidän joulussa. Kuuluko se se sellaisenaan joulupöytään, vai maistuuko se jouluisten herkkujen mausteena. Vai onko sinappipurkit kenties jo perinteeksi muodostunut joulumuistaminen?
Osallistumisaika päättyy 26.11. 2018. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Mitä lämpimämpi sää, sitä varmemmin tekee mieli syödä jotakin raikasta ja kevyttä. Tykkään toki salaattilounaista ihan ympäri vuoden, mutta eritoten kesällä, ja lämpimillä keleillä. Vaikka kahden tuhdin aterian syöminen päivän aikana onkin vähän liikaa, pitää salaatinkin olla täyttävä ja kylläisenä pitävä -riippumatta siitä, onko lautasella tuhti kana- vai vegesalaati. Tänään tuo jälkimmäinen, eli tofusalaatti, joka vie nälän ja kielen mennessään. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössäSoFinen kanssa.
Vaikka postauksen resepti vegaaninen onkin, en ole itse kasvissyöjä saati vegaani. Olin nuorempana asian suhteen todella jyrkkä ja ehdoton, mutta sittemmin olen huomannut, että rennompi suhtautuminen ruokaan tässäkin asiassa sopii minulle paremmin. Tykkään kuitenkin kasvisruuasta ja mitä enemmän saan perheessämme päättä aterioista, sitä varmemmin meillä syödään kasvisruokaa.Tofu on yksi kasvissyöjän ruokavalion perusraaka-aineista, mutta useimmille sekasyöjille tofu on epämääräinen ja melko tuntematonkin tuote. Valitettavasti myös hiukan väärinymmärretty raaka-aine. Paitsi, että tofu yhdistetään jotenkin kauhean tiiviisti vain ja ainoastaan aasialaiseen ruokaa, sitä saattaa saada jopa nuudelin joukossa väärin valmistettuna. Tofun valmistaminen ei toki ole rakettitiedettä, mutta huolellinen sen suhteen kannattaa olla, jos haluaa välttää mauttoman makukokemuksen ja tympeän suutuntuman. Mikäli tofuun on joskus tullut petyttyä, eikä makukokemus jäänyt positiivisena mieleen, suosittelen revanssia. Muutamalla niksillä tofuun saa sekä makua, että oikeaa suutuntumaa.
Tofun valmistuksessa suurin virhe on hyödyntää tuote ihan sellaisenaan suoraan paketista. Sen sijaan, että pannulle kuutioi vielä nestettä valuvan tofupalan, muutama minuutti kannattaa uhrata tofun kuivaamiselle.
Helpoiten tofun kuivaus onnistuu viipaloimalla tofupala ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Apuna voi käyttää talouspaperia tai ekologisempana vaihtoehtona harsoliinaa. Tofupalat asetetaan paksulle imukerrokselle ja päälle levitetään vastaavasti toinen kerros nestettä imevää materiaalia. Tofupaloja saa ihan kunnolla painella kuivaksi ja liinaa tai paperia kannttaa pari kertaa myös vaihtaa kuivaan. Mitä enemmän tofun kuivaamiseen käyttää aikaa ja energiaa, sitä paremmaksi tofun maku ja rakenne tulee. Ei siis ole olennaista vain kuivata tofun pintaa, vaan saada paloista kaikki mahdollinen neste pois.
Kun tofu on kunnolla kuivattu, palat voi leikata edelleen suikaleiksi tai kuutioiksi, mutta huolehdi, että kaikki neste on ennen tätä puristettu tofusta ulos. Pienempien palojen kuivaaminen on nimittäin jo huomattavasti hankalampaa.
SoFine tofua on saatavilla valmiiksi marinoituna, mutta pienemmänkin kaupan valikoimista löytyy maustamaton versio, joka on täysin mahdollista maustaa itse mieleisekseen. Koska tofun marinoiminen kuitenkin ottaa aikaa, ja harvoin ruokaa tulee valmisteltua kokkailuun jo edellisenä päivänä, maustamaton tofu kannattaa marinoida vasta heti paistamisen jälkeen. Näin lämmin tofu imaisee itseensä mausteet, jotka kuivatessa helposti puristuisivat ulos.
Mitä tofun paistamiseen tulee, huolella kuivattu tofu käyttäytyy pannulla melkolailla lihan tavoin ja tavoitteena on saada aikaan kaunis kullanruskea paistopinta. Pannu kannattaa siis pitää kuumana ja paistamiseen käyttää kunnolla öljyä.
Koska rakastan tomaattisia ja yrttisiä makuja, ajattelin jakaa reseptin, joka romuttaa uskomuksen ainoastaan thairuokaan soveltuvasta tofusta. Yrttivinaigrettellä maustetun tofusalaatin maku vie fiilikset enemmänkin välimeren seudulle ja salaatti sopii sellaisenaan ruokaisaksi salaatiksi tai vaihtoehtoisesti osaksi runsaampaa kattausta.
Tofusalaatti ja yrttivinaigrette
Pussi valmista salaattisekoitusta
(tai omavalintainen sekoitus erilaisia salaatteja)
Kirsikkatomaatteja
1 pkt maustamatonta SoFine tofua
Auringonkukan siemeniä tai salaattisiemensekoitusta
suolaa ja mustapippuria
Oliiviöljyä paistamiseen
Avaa tofupakkaus ja valuta neste pois tofusta. Leikkaa tofu ohuiksi siivuiksi ja lado palat paksulle kerrokselle talouspaperia. Painele tofuista kaikki neste pois, ja vaihda paperia kunnes se ei enää kastu.
Valmista salaattipohja. Revi tarvittaessa salaatti ja leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi.
Valmista vinaigrette. Sekoita oliiviöljy, viinietikka ja sinappi. Hienonna joukkoon yrtit sekä ruohosipuli.
Kaada puolet vinaigrettestä salaatin joukkoon ja sekoita tasaisesti.
Kuumenna paistinpannu sekä oliiviöljy, ja lado tofupalat pannulle. Paista kullanruskea pinta ensin toiselle puolelle, ja käännä sitten viipaleet. Kun tofu on paistettu molemmin puolin, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada pannulle vinaigretten toinen osa. Anna tofupalojen maustua esimerkiksi pöydän kattamisen ajan.
Lado paistetut tofuviipaleet salaatin päälle ja valuta pannulle jäänyt vinaigrette salaattiin. Viimeistele siemenillä ja koristele salaatti halutessasi tuoreilla yrteillä.
Voit käyttää salaatissa myös kuutioitua tofua. Muista kuitenkin kuivata tofu viipaleina ennen kuutiointia.
Lukijakilpailu:
Mikä SoFine tofu on suosikkisi tai mitä tuotetta haluaisit kokeilla? Entä mikä on oma lemppari tofureseptisi tai vinkkisi tofun valmistukseen? Tai vastaavasti, minkä suosikkireseptisi voisit kenties valmistaa tofun kanssa kasvisversioksi?
Osallistumalla kilpailuun, voit voittaa 50 € arvoisen Keskon lahjakortin. Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 11.6. ja olet mukana lahjakortin arvonnassa. Kilpailun
säännöt löydät täältä.
Kesä on ihanaa aikaa spontaaneille kyläilyille ja illanistujaisille, ja lämmöstä huolimatta ainakin minä tykkään leipoa kesällä kaikenlaista. Ehkä se on se, kun keittiön sijaan voikin kattaa tarjoilut ulos! Tänään helppo ja herkullinen feta-oliivipiirakka, joka sopii niin illanistumiseen kuin mökkiviemiseksikin. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.
Tykkään tehdä simppeleitä juttuja. Sellaisia helppoja ruokia jotka syntyvät nopeasti ja vaivattomasti. Mitä vähemmän tiskiä, aina parempi. Suolaiset piirakat sopivat kahvipöytään kesät talvet ja ovat helppoja tarjottavia esimerkiksi lasten synttäreillä. Tämä piirakka on juurikin helppo ja vaivaton valmistaa, ja täytteitä vaihtamalla makua voi myös helposti muuttaa. Erityisen hyvän feta-oliivipiirakasta tekee kuohkean leipämäinen pohja, josta on sitkeys ja kovuus kaukana, sekä samettisen pehmeä juusto-majoneesikuorrutus.
Feta-oliivipiirakka:
8 ruokaisaa palaa
Pohja
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
75 g kylmää voita
1,5 dl maitoa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon kylmä voi ja lisää lopuksi maito. Vaivaa taikinaa, kunnes se on tasainen ja siinä on hieman sitkoa.
Painele taikina piirakkavuoan (n. 24cm) pohjalle ja reunoihin.
Levitä taikinapedille oliiveja, fetakuutioita ja kirsikkatomaatteja. Itse käytin valmista feta-oliivisekoitusta, mutta voit myös käyttää erillisiä tuotteita. Halkaise tomaatit kahtia tai neljään osaan koosta riippuen, ja asettele ne tasaisesti vuokaan. Sekoita keskenään juustoraaste ja majoneesi. Levitä seos vuokaan.
Paista 180°C, noin 30 min tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
Meidän jääkaappin Hellmann’s majoneesit löysivät tiensä viime vuonna, ja kun on kerran maistanut oikeaa majoneesia, ei enää tule mieleenkään napata kaupan majoneesihyllystä mitään muuta. Näissä majoneeseissa käytetään muuten myös 100% vapaan kanan munia. Paljon hyviä, tyydyttymättömiä rasvoja sisältävillä majoneeseilla saa myös vanhoihin ja tuttuihin resepteihin kivasti vaihtelua.
Mutta hei, jos mielit saada Hellmann’sin herkkukori-tuotepakein kesäherkkujasi maustamaan, kerro kommenttiboksissa minkä tutun reseptin itse tuunaisit Hellmann’s majoneesilla! Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 27.5. 2018 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä.
Ajattelin näin viikonlopun alla laittaa teille yhden superhelpon ja nopean parsapiirakka -ohjeen. Ihan vain koska on parsakausi, ja tämä resepti on just passeli yllärivieraiden varalle ja extempore sovittuille illanvietoille. Nimittäin vaikka molemmat on tosi kivoja, niin (ainakin mulla) tulee molemmissa tapauksissa kiire siivota ja vähän raivata paikkoja, ja ne tarjoilut pitäisi saada hoidettua mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti! Ja hei, tämä on sellainen ohje, jossa ei tarvita oikeastaan ollenkaan leipurintaitoja, koska parsapiirakan saa taiottua “käsiään likaamatta”. Näppärä tarjottava toki myös vappujuhliin!
Jos satutte seuraamaan esimerkiksi Tasty sivustoa Facebokissa tai Instagramissa, olette ehkä huomanneet, että monen helpon ja nopean reseptin takana on joko “puff pastry” tai “pizza dough”. Toisin sanoen, kaikki kunnia valmistaikinoille! Tämä resepti sisältää tuon ensin mainitun, eli kaupan valmiin lehtitaikinan, ja mielellään juurikin amerikkalaiseen tapaan sen sellaisen ei pakastetun.
Helppo ja nopea parsapiirakka
– 1pkt kaupan valmista lehtitaikinaa n. 275g
(tuore, ei pakastettu)
– 1 prk (maustettua) tuorejuustoa
(Pirkka, Creme Bonjour, Valio Viola tmv.)
– 1 nippu vihreää parsaa
– suolaa ja pippuria
– kananmuna reunojen voiteluun
Avaa lehtitaikinarulla leivinpaperille ja levitä sen päälle tuorejuusto, mutta jätä reunoista pari senttiä puhtaaksi.
Katko parsoista pois kuivat kannat ja kuori parsat tarvittessa kevyesti. Lado parsat tuorejuuston päälle.
Taita lehtitaikinalevyn reunat (ne joissa ei ole tuorejuustoa) kaksinkerroin ja voitele ne munalla.
Rouhi päälle suolaa ja pippuria.
Paista parsapiirakkaa 200°C noin 20-25min, kunnes se on saanut kauniin värin.
Tuorejuustoista kannattaa kokeilla ainakin mustapippuri-, sipuli-pekoni- ja yrttimaustettuja versioita. Halutessaan tuorejuuston voi toki maustaa myös itse. Valmiin piirakan päälle voi lisätä myös parmesaanilastuja.
Tarjoa joko kahvipöydän suolaisena tai vihersalaatin ja viinilasillisen kera.
Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.
Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!
Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa. 🙂
Arkipäivän pikatacot:
Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.
Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.
GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.
Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.
