Huh, mikä viikonloppu! Eilen starttasin jo kukonlaulun aikaan ystäväni polttareihin. Päivään mahtui paljon, ja aurinko helli läsnäolollaan. No, sään suhteen ainakin tänään on ollut sitten vähän eri meno. Kesän viimeiset jalkapallot pelattiin nimittäin aika lailla vesisateen armoilla, ja ukkosen säestämänä. Mutta pelattiin kuitenkin, ja sehän se on pääasia!

Loistava viikonloppu ja loistavaa seuraa. Silti tällaisen viikonlopun jälkeen on ihan kiva käpertyä kotiin nauttimaan sunnuntai-illan hiljaisuudesta. Rauhoittua, ja ladata akut uuteen viikkoon.

Toivottelen leppoisia viikon viimeisiä tunteja ja puhtia maanantaihinne!

Ps. Kuva on tasting-tilaisuudesta.

Kun mansikkakausi alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on aika siirtyä syksyisempiin leivonnaisiin. Itselleni henkilökohtaisesti syksy on aina sitä aikaa, kun tekisi mieli leipoa. Kai se on jotakin kotiin käpertymistä, sitä ettei uunin kuumentaminen enää kuumenna koko kotia, ja tavallaan sitäkin, että syksyn arkisuuteen on kiva keksiä pieniä ilonaiheita. On se sitten ihan vain leipomista ja herkuttelua tai ystävien kanssa kahvittelua. Ja, onhan se ihan totta, että uunista leijailevat leipomusten tuoksutkin tuntuvat nenässä ihan erilaisilta kun sää on hiukan viileämpi, ja tuoksuista nautitaan sisällä.

Kesällä on ihana kantaa kahvitarjotin aurinkoon, ja nauttia kesäisiä kakkuja vilvoittavan juoman seuraksi. Syksyllä taasen on mukava kattaa tee- ja kahvikupit pöytään, sytytellä kynttilät ja parantaa muuten vain tavallisen arkipäivän iltaa. Olen aina sanonut, etten ole yhtään syysihminen, ja myönnän, että valon puute vaikuttaakin yhä mielialaani. Silti joka vuosi löydän itsestäni myös enemmän niitä syksyisiä piirteitä. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse tahdonvoimasta, kuin spontaanista luonteen muuttumisesta. Olen nimittäin tietoisesti muokannut ajatustapaani syksystä, ja valon vähentymisestä. Sen sijaan, että yhä jaksaisin itkeä pimeyttä ja väsymystä, olen yrittänyt vuosi vuodelta skarpata ajatusmaailmaani. Kuten olen kertonut bloginkin aikoinaan syntyneen jonkinlaisen skarppauksen tuloksena, on sillä ollut myös älyttömän suuri merkitys syksyisen melankolian karkottamiseen. Kun välillä on vähän väkisinkin etsinyt niitä positiivisia paloja pimeästä ja sateisesta vuodenajasta, on mieli alkanut kääntyä itsestäänkin parempaan suuntaan.

En väitä, että kukaan tulee onnelliseksi pelkästään leipomisella ja herkuttelulla, mutta pienistä arjen hetkistä voi kuitenkin löytää paljon iloa avukseen. Keräsin tähän kolme omaa syksyistä suosikkireseptiäni ja toivon, että niiden avulla myös joku teistä voisi löytää arjestaan pienen palan mukavuutta, kun pimeys ja väsymys tahtovat ottaa vallan.
Toki ihan tavallinen omenapiirakka ja mustikkapiirakka, omena kaurapaistos ja mustikkapullakin ovat loistavia syksyn herkkuja, mutta nämä kolme valikoituivat sen mukaan, että nuo päivät, jolloin kyseiset herkut on aikanaan leivottu ja blogiin kuvattu, ovat jääneet mieleeni juuri siitä syystä, että tuolloin niistä seurasi jotakin mukavaa, ja arkea piristävää. Niin, ajatella, että tuollaisetkin jutut voi muistaa yli neljän vuoden takaa!

Linkit postauksiin löytyy kuvien alta.

Omenamuffinit: {LEIVONTAPÄIVÄ}

Mustikkamuffinit: {BLUEBERRY MUFFINS}

Puolukkapiirakka: {PIIRAKKAPERJANTAI}

PS. Enkä tarkoita, että se syksy on tässä ja nyt, mutta jos ajatus sen saapumisesta vetää mielen matalaksi, kannattaa ajatusmaailmaansa alkaa työstämään pikku hiljaa hyvissä ajoin.

Kynttilöiden valaisemaa iltaa!

Huh, vatsa täynnä vohveleita ja jätskiä. Ei ehkä mikään tavallinen torstai-illan herkku, mutta nyt on aihetta juhlaan! Nimittäin ne the listat löytyi! Ei mitään sen tapaista, mitä olin ajatellut, vaan just sitä, mitä ajattelin, ja mitä olen koko ajan hakenut. Ah, ihan täydelliset! Tai siis ei sitä listaa vielä ole, mutta sahalla oli malli, ja he voivat sitä meille tehdä.

 

Niin, että kai siihen voi pari voitonvohveliakin syödä. Klaaran tyyli alempana, omani yllä. Meidän vohveliresepti löytyy täältä.

 

Sain mä pienen mallipätkän listasta käsilaukkuuni, ja nyt olen sitten lopun iltaa Log Lady ja silittelen puupalikkaani.

Kerro toiveesi -postauksessa pyydeltiin vinkkejä ihan tavalliseen arkiruokaan, joten ajattelin, että voisin silloin tällöin tarttua aiheeseen. (Laittakaa toki sinne boxiin vain lisää näitä, jos jotakin erityistä tulee mieleen!) Meillä pyritään pääsääntöisesti syömään arkena niin, että yhdestä ruokalajista riittäisi useammalle päivälle, ja kokkaamisen vaivan sijaa, välillä päästäisiin ihan lämmittämisellä. Meillä, kuten varmaan lukuisissa  muissakin perheissä, arkiruoka junnaa muutaman perusruokalajin ympärillä. On keitot, pastat, laatikot, kiusaukset, kastikeet jne. Helppoa, mielellään nopeaa ja sellaista, mikä maistuisi kaikille.

Yksi meidän arkivakkareista (jota tehtiin taas eilen) on possunsuikaleista ja kasviksista tehty kastike, jota syömme niin perunamuusin kuin täysjyväriisinkin kanssa. Yksinkertaisia ja puhtaita makuja, lopputulos, jossa on pieni potku ja makeus. Tätä kastiketta tehtiin jo lapsuudenkodissani, oma versioni on muokkautunut enemmän meidän tyyliseksi, mutta perusta on kutakuinkin sama.
En juuri osta valmiita possunsuikaleita kaupasta, sillä usein paketeissa on kovin rönttöistä lihaa. Suosin ulko- ja sisäfilee paloja, joihin ei ole pursotettu mitään suolaliuosta. Näitä löytyy valmiiksi pakattuna, mutta kannattaa tosiaan katsoa, että liha on lihaa, eikä mitään muuta. Meillä mies toi joskus sellaisen ison lihaklimpin kaupasta, ja jo suikaloidessani sitä, tajusin, että nyt on kyllä lihasta doupattu ja kunnolla. Suussa tavara tuntui lähinnä mauttomalta lihahyytelöltä, joten ruoka jäi syömättä.

Kirjoitan ohjeen nyt sellaiselle vähän isommalle määrälle, jonka itse teen, mutta toki sitä voi soveltaa pienemmäksi. Itse käytän kerralla paljon lihaa, jotta ruoka riittäisi useammalle aterialle. Kasviksia voi käyttää kukin makunsa mukaan, omani ovat lähinnä ehdotus.

Tarvitset:

n. 1,5 kg possunsuikaleita.
3 paprikaa (käytä eri värejä)
1 kesäkurpitsa (tai 2-3 pientä)
1-2 munakoisoa
1 sipuli
2 kokonaista maustekurkkua
1 purkki ananaspaloja omassa liemessään
Suolaa, mustapippuria ja jauhettua cayennepippuria /mausteita oman maun mukaan
Tummaa (Maizena) maissitärkkelystä (tämä ei ole pakollinen)
Rasvaa paistamiseen
Itse tykkään lisätä kastikkeeseen vielä chilisiivuja, mutta lapset syövät mieluummin vähemmän tulista ruokaa

***

Suikaloi esim. possun ulkofilee. Poista tarvittaessa sidekalvot ym. ylimääräiset, leikkaa pihveiksi ja siitä suikaleiksi. Paista lihat ainakin kahdessa erässä (riippuen pannun koosta), jotta jokainen lihanpala saa paistoväriä (ja -makua) pintaansa. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Kaada lihat kattilaan, ja huuhtele pannu vedellä. Kaada huuhteluvesi lihojen joukkoon. Siinä on makua, ja pieni määrä nestettä riittä kastikkeen liemeksi.

Pese ja puhdista kasvikset. Pilko melko suuriksi paloiksi, tarkoitus ei ole keittää niistä mössöä. Kuullota kasvikset nopeasti pannulla, tai ota niihin hiukan väriä parilapannussa. Säästä taas pannun huuhteluvesi. Suikaloi myös maustekurkut, ja heitä kasvikset lihojen joukkoon. Kaada kattilaan myös ananaspalat liemineen.

Kiehauta kattilan sisältö miedolla lämmöllä. Anna nesteen irrota kasviksista kannen alla. Tarkista maku ja mausta. Mikäli nesteen määrä on kovin pieni, voit lisätä vettä pannulta. Tarkoitus kuitenkin on, että neste on siellä jossain pohjalla ja tulee pintaan vain kattilan sisältö painelemalla. Keitot ovat erikseen!

Kun nesteen ja mausteiden suhteen on valmista, lisää suuruste kiehuvaan kastikkeeseen. Käytä suurustetta vain vähän, jottei kastikkeesta tule liian hyytelömäistä. Laita mieluummin ensin vain vähän, ja lisää, jos koet siihen tarvetta. Anna kastikkeen kiehahtaa, ja sen jälkeen levätä kannen alla, samalla kun valmistelet ateriaa muuten.

Ruokalaji on maidoton ja gluteeniton, ja vaihtamalla possun soijasuikaleisiin, saat siitä myös kasvisversion!

Kivaa päivää!

Kesä nimittäin. Tai ainakin kesäelo tällaisenaan, säistä en mene sanomaan.

Tämä viikko on ollut melkoista kiirettä, ja joka päivälle on ollut aikataulutettu ohjelma. Tuntuu hiukan siltä, kuin olisi jonkinlaisen loppukirin aika. Vaikka toisaalta mieli on odottava, iskee haikeus väkisinkin jollakin tasolla. Taas yksi kesä elämää takana, lapset yhden kesän vanhempia jne. Luopumisen tuskaa en silti kesästä koe, sen nyt takaa jo säätkin. Kesä ei myöskään ollut ihan sitä, mitä kevään ajan olin muuten odottanut, päinvastoin moni ikäväkin asia tupsahti yllättäin eteen. Mutta sitähän se elämä on; Arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä.

Moni on kysellyt, millä fiiliksillä meillä aloitellaan koulua, ja täytyy sanoa, että tämä syksy on niin paljon edellistä helpompi – sekä äidille, että koululaiselle. Meillä kun eskari on käyty jo koulun yhteydessä, nyt ikään kuin vain vaihdetaan yhtä luokkaa korkeammalle. Luokkajako on siis tehty jo vuosi sitten, ja samat ystävät jatkavat nollaluokalta ykköselle. Tottakai uusi on aina jännää, mutta nyt ehkä vain jännää, eikä niin uutta ja pelottavaa kuin vuosi sitten.

Loppuviikolle on luvattu hyviä säitä, ja nyt otetaan niistä kaikki ilo irti. Huomennahan on tosiaan me&i goes Särkänniemi –päivä, ja meidän perheen löydät myös huvipuiston tapahtumista. Tulkaa ihmeessä sankoin joukoin nauttimaan viimeisestä kesälomalauantaista! Huomenna Särkänniemen rannekkeetkin saa edullisemmin vilauttamalla vaikka puhelimesta tätä sivua (toki sen voi myös tulostaa mukaansa). Lisää tapahtumasta voit lukea tämän linkin kautta.

Mutta sitten kuviin! Muistanette valtavan basilikani? Tänään sain vihdoin aikaiseksi latvoa sen hontelot varret, ja tein lehdistä pestoa. Eihän sitä toki suurta määrää tullut, mutta maullaan peittoaa kyllä kaupan tavarat.

Ylipäätään tällaisessa sadonkorjuuajassa on puolensa. Mustikat ovat kypsiä ja pulleita, eikä omenakauteenkaan enää kauaa ole. Puhumattakaan kaikesta muusta, syyskesän ilosta ja maan annista. Olen esimerkiksi tehnyt jo ensimmäisen kaalimuhennoksen (kaalilaatikko ilman riisiä), ja voi taivas, mutta kaaliruoka vaan istuu suuhuni niin täydellisesti!

Mustikat, kaalit, omenat ja hämärtyvät illat kynttilöineen. Päätin, että tietoisesti mietin joka päivä yhden tai kaksi asiaa, jotka tekevät elämästä hyvää juuri tänään. Tänä vuonna aion kääntää jopa syksyn pimeyden puolelleni, ja löytää tulevasta pimeästä kaudesta niin paljon positiivista kuin mahdollista! Niinhän se kuitenkin on, että iloinen ja positiivinen mieli sekä asenne, ovat valintakysymys, ei taivaalta tippuva lahja.

Tämä viikonloppu on monessa perheessä erityinen ja lasketaan jollakin tapaa kesän viimeiseksi. Nautitaan siitä, ja annetaan koululaisille paras mahdollinen alku uuteen kouluvuoteen.

Rentouttavaa perjantaita ja auringonsäteitä!

Kesä ilman jätskiä? Pöh!
Maitoproteiini ja kalsium jaloimmassa muodossaan, sanon minä!

Clas Ohlson myi hauskoja pahvikippoja kera pienten lusikoiden, ja näihin saa taiottua hiukan jätskibaaritunnelmaa kotonakin. Kukin saa haluamansa näköisen annoksen koristelemalla pallonsa vaikkapa pienillä sydämillä ja suklaakastikkeella, kuten me teimme eilen. Harmittaa, etten ostanut näitä kuppeja keväällä enempää. Olisivat nimittäin kaverisynttäreillä aika näppärä ratkaisu.

Samoin kuin ei ole näillä kulmin jäätelöbaaria, ei ole myöskään leffateatteria ja mäkkäriä. Tänään kuitenkin lähdetään näitä kaikkia kohti. Klaara pääsee mummun ja papan hellään huomaan, ja isoveli pääsee vihdoin näkemään kätyrit.

Hauska päivä siis tiedossa. Säästä nyt viis!

Mukavaa viikonlopun aloitusta!

Sateinen tervehdys.

Vaikka täällä sade on ollut jollakin tapaa läsnä lähes jokaisessa päivässä viimeisen reilun parin viikon ajan, niin eilen saimme kuitenkin nauttia pienen palan kesää tähän kaiken vesimäärän keskelle. Tuli jopa pidettyä kesämekkoa eilen, kivaa vaihtelua farkuille ja neuleelle.

Siskoni oli lastensa kanssa vanhemmillani, joten viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Paljon elämää ja paljon melua. Sitähän se on.

Tänään on taas pidetty oikein kunnon sadepäivää ja minä olen päässyt siivouksissanikin niin pitkälle, että alkaa huoneet taas raivautua normaaliin olotilaansa. Nyt on ihana laittaa kynttilöitä lyhtyihin ja nauttia tunnelmasta. Pitäähän ne ilot löytää kurjemmastakin kesästä.

Kynttilöiden ja vastapaistetun raparperipiirakan tuoksu valtaavat tänään kotia. Sade on hakannut lähes kaikki puutarhan kukat, joten maljakoissa olisi tilaa. Annoinpa jopa tänään hetken ajatuksistani syysistutuksille.

Nautitaan nyt kuitenkin ensin kesästä. Sateisesta tai aurinkoisesta. Pieni pyyntö mulla kuitenkin olisi:
Jos teillä yhtään on ylimääräistä aikaa, osallistukaa ihmeessä  Indiedaysin lukijatutkimukseen! Sitä kautta minäkin saan arvokasta palautetta blogilleni ja tavalleni blogata, ja te tietenkin osallistutte huikeiden palkintojen arvontaan. Vastaukset voi jättää täysin anonyymisti, tietosi tallentuvat vain mahdollista voittoa ajatellen.

Lukijatutkimukseen pääset tästä linkistä.

Kiitos jo etukäteen, ja suloista sunnuntaita!

Sataa, ei sada, sataa…  Tänään olin tosin jo aamulla ihan varma, että tästä tulee sadepäivä, niin harmaata taivaalla oli. Niinpä imuri ja moppi käteen, ja sadepäivä hyödyksi. Aamupäivällä tehtiin myös pullataikina kohoamaan, vaan meidän pullat olivat voisilmiä ja mustikoita enää vailla, kun taivas vasta repesi. No, ei se silti huono asia ole, että villakoirat ja tahrat saivat kyytiä. Ja pulla nyt on aina hyvää, siitä ei pääse mihinkään.

 

Tarkoitus oli tehdä vain mustikkapullaa, mutta pikkuleipurini oli sitä mieltä, että hän ei halua hilloa pullaansa. Niinpä tehtiin puolet voisilmällä ja puolet mustikalla. Molemmat hyviä, joten ei sekään huono päätös. Nyt kun mustikkasadosta on lupailtu todella runsasta, kesän aikana pyöritellään varmasti samanlainen satsi kerran jos toisenkin!

Me elellään täällä siis todellakin tosi pullantuoksuista arkea.

Valoisat kesäyöt, hyvä viini, loistava seura ja puutarhabileet. Kukapa ei tykkäisi. Indiedaysin ja Atlântico-viinin yhteistyökamppis tarjosi juomat, ja meille ei jäänyt kuin kesäyön ottaminen haltuun. Voitte kuvitella, että ajatukseni oli istua iltaa suuren kaapelikelan ympärillä koristevalojen luodessa tunnelmaa puun oksilta. Vaan säihin kun ei voi vaikuttaa, pitää olla luova. Puutarhabileet vesisateessa ja kylmässä yössä? Melkein, mutta onneksi on kuisti!

Voihan sitä kesäsäätä jäädä paikalleen parkumaan, mutta mihinkäs se siitä muuttuu. Ystävät kasaan, herkkuja pöytään, viiniä lasiin ja La Isla Bonita soimaan! “Melkein puutarhabileitä” ei sadekaan lannista!

Illan menu lyhykäisyydessään:

Broilerin koipia kera tomaatin ja rosmariinin
Pestoleipärullia
Pastasalaatti oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja fetalla
Kevyesti grillattuja nektariineja mozzarellan ja balsamicokastikkeen kera,
sekä valkosipulilla ja yrteillä maustettuja ruisnachoja

Me punaviinin ystävät emme suinkaan hylkää tummaa ystäväämme kesän ajaksi. Tämän kesän uutuus Alkon hyllyllä on ekologinen Portugalilainen Atlântico-viini, joka hurmaa paitsi maullaan, myös loistavalla hintalaatusuhteella. Litran pullo maksaa nimittäin vain alle 10 euroa! 

Atlântico-viinissä kesä on ajateltu niinkin pitkälle, että viini on pakattu kestävään ja kevyeen muovipulloon, jonka kierrekorkki mahdollistaa niin paikanvaihdokset, kuin piknikkorin heilautuksetkin. Kukapa tahtoisi jättää jälkeensä mahdollisia lasinsiruja, tai pakata laukkuun puolikkaan pullon punaviiniä peläten sen vuotavan kassin pohjalle. Ympäristöystävällinen pullo on korkkia ja etikettiä myöden muovia ja 100% kierrätettävä.

Rento ja yksinkertainen ruoka sopii hyvin hauskaan illanviettoon. Hyvässä seurassa on kiva syödä sormin ja napostella pitkin yötä. Liian tuhtia ateriaa ei kannata ilta myöhään syödä, sillä täysinäinen vatsa laittaa äkkiä väsyttämään. Parempi onkin napostella hyvää ruokaa pitkin iltaa. Vähän kerrallaan ja tunnelmasta nauttien!

Omaan suuhuni keskitäyteläinen Atlântico on sopivan marjaisa. Ehdottomasti kesäinen punaviini, mutta juuri sitä lajia, jota minä nautin mieluiten ympäri vuoden. Kutsun tälläisiä viinejä seurusteluviineiksi. Ne sopivat ruuan kylkeen, mutta viiniä sopii siemailla ihan sellaisenaankin.

Kuisti on siitä passeli paikka istua iltaa, että ohjelmaan voi helposti mahduttaa myös kesäisiä ulkopelejä. Kyllä, vaikka vähän sataisikin. Petanquen heittäminen käy nopeasti sorapihalla, eikä ulkona tarvitse värjötellä omaa vuoroaan pidempään. Välillä voi tankata ja istua rauhassa rupattelemaan päivän polttavimmat.

“Onneksi oli muovipullo!” Tämä tuli todettua metallikuulan osuessa pulloon. Kun vaan olisi ollut se korkkikin paikallaan!

Mutta hei, olisi kiva kuulla, että mitenkä te muut olette piristäneet sateista ja kylmää alkukesäänne? Suotavaahan olisi, että ilmat lämpenisivät, ja ne ihan kokonaan puutarhassa vietettävät bileetkin saisi järkättyä, mutta siihen asti turvaudutaan muihin keinoihin. Kesä on ihan liian lyhyt säiden sättimiseen.

Tänään on ollut eka oikein kunnollinen kesäpäivä näillä kulmilla. Fudiskentän laidallakin tuli oikein kuuma. Että, ehkä tässä päästään puutarhabilettämäänkin vielä!

Ihanaa sunnuntain jatkoa. Me täällä ihastellaan edelleen Kylliä!

Tallenna

Herkullinen pestoleipä paistui eilen uunissa bostonpullan muotoon. Kauaa se ei jäähtymässä viihtynyt, vaan joutui parempiin suihin.

Tarkkaa ohjetta mulla ei ole, tein ns. omasta päästä. Eipä tuo silti mikään ihmeellinen ole tehdä, joten suosittelen koittamaan. Kaunis leipä kruunaa pöydän, eikä tarvitse erillisiä rasvoja. Oliiviöljy, suola ja pesto maistuivat kunnolla kullanrapeassa leivässä.

Pestoboston

Tein itse “sämpylätaikinan” vajaaseen litraan nestettä, ja siitä riitti vielä pellilliseen sämpylöitä;
n. 7dl vettä
vajaa 1 pussi kuivahiivaa
suolaa
hyppysellinen sokeria
vehnäjauhoja
oliiviöljyä

Käytä taikinaan sen verran jauhoja, että kuvittelet pystyväsi leipomaan sitä. Itselleni tämä tarkoitti ainakin sitä, että jauhoja tuli jonkin verran enemmän, kuin tavalliseen sämpylätaikinaan, jonka jätän melko löysäksi.
Vaivaa hyvin, ja lisää oliiviöljy loppuvaiheessa. Anna kohota kunnolla. Omani taikinani sai rauhassa turvota pari kolme tuntia.

Ota taikinasta reilu puolet ja kauli se kuin tekisit korvapuusteja. Levitä taikinalevyn päälle rutkasti pestoa, ja kääri taikina rullalle. Leikkaa rulla tasapaksuihin paloihin (n. 8kpl), ja asettele taikinapalat kakkuvuokaan. Rouhi päälle suolaa myllystä, tai käytä suolankidekukkia. Anna leivän kohota ennen paistoa.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 2o min. Levitä folio leivän päälle, ja nosta asteet 225:n. Paista vielä n. 10 minuuttia, ota folio pois, ja anna pinna ruskettua. Kun leivän pinta on kullanruskea, voit ottaa leivän pois uunista.

Pestoboston on parasta vastapaistettuna, joten voit leipoa leivän valmiiksi vuokaan, ja paistaa juuri ennen tarjoilua.
Jos taikinaa jäi yli, ja teit siitä sämpylöitä, anna taikina kohota uudelleen leipomisen jälkeen, ettei sämpylöistä tule liian tiiviitä. Koska tässä taikinassa jauhoja on enemmän, kuin perus sämppäritaikinassa, leivät saa kohota kunnolla ennen paistoa, jotta kypsyvät kuohkeiksi.

Mukavaa juhannusviikonlopun jatkoa!