Meidän talvi on huuhtoutunut vesisateen mukana. Se kaunis kimmeltävä talvi, josta tykkäsin iha valtavasti on vaihtunut likaiseen lumeen ilkeään liukkauteen. Ja niin paljon kuin tuo sää tökkiikin, niin onhan se myös yksi merkki lähestyvästä keväästä. Joskin olisin venyttänyt talvea vielä maaliskuun puolelle. No, minulta ei kyselty!

Tein tänään vähän multahommia (postausta aiheesta tulossa), ja siinä kun sitten pesin multaa kynsien alta, tuli sellainen aika keväinen fiilis. Muistin miten paljon tykkään siitä, kun saa puutarhassa huhkitun päivän jälkeen kuurata itsensä puhtaaksi suihkussa. Se tunne, kun varpaanvälitkin on täynnä maata ja kaikki puskee uutta ja vihreää. Voi kevät, miten kaipaankaan puutarhahommia ja kasvihuoneessa istuskelua.

Niin, että ajattelin josko te tuntisitte vähän samoin. Jonkinlaista kesänkaipuuta tai ihan vain sitä tulevasta keväästä fiilistelyä. Ohessa kuvia kesästä, puutarhasta, kasvihuoneesta ja tietty daalioista.

Ihanaa torstaita!

Kaupallinen yhteistyö / Kauniisti kotimainen

---

Käsi ylös, kuka hankki taas viikonlopuksi uuden tulppaanikimpun olohuoneen tai keittiön pöydälle? Niinpä, miten ihanaa aikaa tämä onkaan. Valo lisääntyy, päivät pitenevät ja tuoreet kukat muuttavat uinuvan kodin taas iloiseksi. Elämä on täynnä pieniä iloja, ja itselleni yksi niistä on ehdottomasti tuoreet kukat. Tulppaaneja pitää olla viimeistään heti joulun jälkeen jatkuvasti maljakossa. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kauniisti Kotimaisen kanssa.

Olen melko varma, että blogini lukijakunta nauttii ahkerasti tulppaanien tuomasta ilosta, sillä onhan kyseessä suomalaisten suosikkikukka. Tiesittekö, että sesongin aikana Suomessa myydään noin 70 miljoona tulppaania! Ajatella mikä määrä. Ja lajikkeitakin meillä viljellään jokaiseen makuun, noin 500 erilaista! Eri lajikkeiden saanti vaihtelee sesongin etenemisen mukaan. Ihan kaikkia lajikkeita ei ole siis saatavilla koko sesonkia. Saman olette varmasti huomanneet väreistä. Joulun aikaan sesonki alkaa valkoisella ja punaisella. Tammikuussa mukaan tulevat värit ja pääsiäisen aikaan erilaiset keltaisen sävyt ovat parhaiten saatavilla.

Tiedän vallan hyvin, että kukkakaupoilla sitä joskus sokaistuu, ja siksi muistutankin yhdestä hyvin tärkeästä seikasta, joka kannattaa tulppaanipaljouden keskellä muistaa. Nimittäin etsithän aina pakkauksesta Sirkkalehtimerkin! Sirkkalehti on ainoa merkki joka takaa tulppaanien olevan varmasti kotimaisia, Suomessa ja suomalaisella työllä tuotettuja. Se on myös merkki laadusta, sillä Sirkkalehtimerkki löytyy ainoastaan ekstra- ja ykkösluokan tuotteista. Voit kuitenkin bongata merkin useimpien ruokakauppojen omien ketjutunnusten vierestä, sillä kotimainen Sirkkalehtimerkillä myytävä tulppaani löytyy miltei meidän jokaisen lähikaupasta.

Mulle itselleni viikonlopuksi siivottu koti ja tuore kukkakimppu pöydällä jos toisellakin on niitä suurimpia arkisia iloja. Tällä viikolla halusin levittää hieman iloa ympärillenikin ja sidoin tulppaanit kimpuiksi ja tervehdyksiksi. Uskon nimittäin, että pienet eleet ja teot ovat se, mitä me suomalaisetkin nyt juuri kaiken tämän poikkeuksellisen ajan keskellä tarvitsemme.

Tulppaanikimppu säilyy pienellä vaivalla koko viikon ja tuottaa monesti iloa, vielä seuraavanakin viikonloppuna. Koska tulppaanit sietävät vähän viileämpiä olosuhteita, maljakon voi hyvin siirtää vaikka työpäivän tai yön ajaksi viileään. Joskus jos jääkaapissa on tilaa, saatan sujauttaa maljakon jääkaappiin pariksi päiväksi tai nostaa kuistille. Näin saan heti pidennettyä kukkien elinikää.

Tulppaanit viihtyvät myös viileässä vedessä, joten muistathan valuttaa maljakkoon kylmää vettä. Näin talvella voi jopa laittaa veden joukkoon hieman lunta, ja maljakko pysyy viileänä pidempään. Vettä maljakkoon kannattaa laittaa vain vähän, mutta muista toki lisätä sitä päivittäin! Juuri viime viikolla jouduin yhtenä aamuna viestittämään miehelleni, että lisääthän tulppaaneille vettä. Olin itse aamun kiireessä unohtanut.

Tulppaanikimpun asettaminen maljakkoon kannattaa kuitenkin aloittaa ihan ensimmäisenä uuden imupinnan leikkaamisella. Tuore, suoraan leikattu pinta on tarpeen, ostit sitten vedessä tai kuivassa säilytettyjä kukkia. Kuivasäilytettyjen kukkien nestejännitys palautuu nopeasti, kun laitat kukat kääreineen maljakkoon. Välillä onnistun katkaisemaan jokusen hyvin jännittyneen kukkavarren, mutta sekään ei ole ongelma, sillä laitan yksittäiset kukat pienempiin maljakoihin ja ilo oikeastaan moninkertaistuu.

Mikäli sidot kimppuihin vihreää, oksia tai vaikkapa varpuja, tulpaanit kannattaa sitoa hieman alemmaksi. Näin kukkavarsien kasvaessa se kaikki muu ei jää heti kukkien alle.

Muistathan, että hieman ylikukkineet tulppaanit kaunistavat vielä ihanasti vaikkapa jäälyhtyjä!

Iloa päivääsi ja uuteen viikkoon!

Voi että, miten paljon meillä olikin suunnitelmia viikonlopuksi. Koska viime viikonloppu meni Klaaran synttäreitä juhliessa, näille parille päivälle oli ladattu valtavasti kaikkea sitä, mitä arjessa ei olla ehditty. Hiihtoa, luistelua, retkiluistelua ja retkeilyä. Mutta elämä oli toista mieltä ja viikonloppu vaihtui sisällä kyhjöttämiseen. Pienin on nimittäin kuumeessa. Koko syksy ja talvi tätä on tietenkin pelätty, mutta minkäs teet. Vaikka viimeinen vuosi on ollut sairastamisten osalta miltei puhdasta nollaa, joskus sen on kai osuttava kohdalle ja meille se osui tänään.

Alun harmituksen jälkeen päätin etsiä tilanteesta positiiviset kulmat ja ehkä kotona levätty viikonloppu tulee itse kullekin tarpeeseen. Vaikka hartiat olisivat kyllä tykänneet kunnon sivakoinnista, lepo ja univelkojen kuittailu ei sekään ole paha vaihtoehto. Raskaan viikon, lyhyiden yöunien ja hormonaalisen migreeniviikon jälkeen kotona on oikeastaan ihan kiva. Josko huomenna saisi jo herätä ilman sitä tunnetta, että joku kääntää veistä päässäni. Myös pyykkivuoren selätys onnistuu parhaiten kotoa käsin ja Ivalo-sarjaakin olisi kiva päästä jatkamaan.

Viikonlopun kunniaksi ajattelin myös edistää hieman kesäneuleprojektiani, jonka laitoin viikko sitten aluille. Väriterapiaa, jota alkaa tässä kohtaa talven selkää jo väkisinkin kaipaamaan.

Eilen ehdittiin vielä juhlia toinen kierros synttäreitä ja pavlovaleivoksia jäi vielä lauantain jälkkäriksi. Uuniin sujautin maailman helpoimman arkiruoan, eli pari pussia Lidlin tortellineja, pari purkkia tomaattimurskaa, pippuria, suolaa, tuorepakastettuja yrttejä ja päälle pari revittyä mozzarellapalloa. Ei voi juuri helpompaa ruokalajia keksiä.

Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä. Kolmastoista, jos laskin oikein. Sen kunniaksi ajattelin mennä päiväunille – kun se kerrankin on mahdollista.

 

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Päällä maailman ihanin mekko! Tämä Niinmun designin neulemekko on just ihana ja rento vaate. Joihinkin paikkoihin ehkä turhankin lämmin, mutta kotona kuin pehmoinen syli.

Tiedättekö, miksi mä tykkään niin paljon arjesta? No siksi, että tavallisen arjen keskellä ihan tavallinen viikonloppu on kuin juhlaa. Eikä oikeasti tarvitse olla mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ulkoilua, kotoilua, yhteisiä aterioita, kahvittelua ystävien luona jne. Se on sitä arjen luksusta, jota viikonloput tarjoavat.

Meidän viikonloppuun on kuulunut kaikkea tuota edellä mainitsemaani. Juuri tultiin ystävien luota, jossa tehtiin ihan superupea tauluseinä. Tuo mun mies naputteli tauluja seinään, kun me tytöt mallattiin niitä oikeille paikoille. Sanoin, että voitais kyllä kotonakin suorittaa sama homma, se kun on vähän jäänyt. Kuulemma vaikka huomenna!

Me ollaan myös vietetty aikaa yhdessä perheen kesken ja haaveiltu uusista sohvista. Sellaisista, joissa me kolme aikuisen kokoista ja tuo yksi pienempi mahduttaisiin paremmin löhöämään yhdessä. Se on myös yksi niistä jutuista, joista viikonlopuissa tykkään. Että voidaan katsoa yhdessä sarjoja putkeen ja valvoa vähän pidempään. Koko perhe yhdessä.

Huomenna on taas ihan kiva jatkaa arkea ja arkista elämistä. Eikä haittaa virittää vekkaria soimaan vähän aikaisemmin, viikonloppuna on valvomisesta huolimatta tullut nukuttua oikein ruhtinaallisia unia.

Täällä meillä ei vieläkään ole kauheasti lunta, mutta ensi viikolle sitä on luvattu. Arjen luksusta olisi myös, jos joku ilta pääsisi vaikka ladulle!

 

Suloista sunnuntai-iltaa ja ihanaa uutta viikkoa!

Mun oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen, loppiaisena, kuten olisi ollut sopivaa, mutta enpä sitten ehtinyt tai toimertunut. Mutta ei se varmaan ole niin päivän päälle.

Nisset, possut ja sopukuusi on pakattu kaikki vintille ja pikkuhiljaa alan kuorimaan muutenkin joulua pois. Olohuoneen ikkunoihin taidan jättää kukat vielä hetkeksi, ne kun menevät vähän kuin verhona samalla. Muuten olen valmis päästämään irti joulusta. Tulkoon taas vajaan vuoden päästä ja tuokoot iloa tullessaan. Nyt on oikeastaan ihan kiva keskittää ajatukset uuteen vuoteen ja talveen.

Täällä meillä ei juuri ole lunta, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että mekin saadaan vielä kunnon hiihtokelit. Kotikin näyttää aina tammikuun valossa jotenkin ihan erilaiselta. Vaikka lunta ei ole paljon, valoa on ihan eri tavalla, kuin kurakeleillä. Joulukoristeiden lähdettyä koti näyttää myös kivan avaralta. Just kiva, kun on taas ikään kuin puhdas pöytä.

Meillä on jo perinteisesti vietetty vähemmän makeaa tammikuuta. Marraskuun lopusta alkaen keitin useamman kattilallisen kinuskia, vatkasin kenno kaupalla valkuaisia marengiksi ja leivoin jos jotakin herkkua mutakakuista alkaen. Sitten tuli suklaa ja joulu, sohva ja herkut, uusi vuosi ja niin edelleen. Klaaran synttäreihin saakka kasvatellaan herkkunälkää, joten mistään varsin pitkästä ajasta ei ole kyse. Lähinnä katkaistaan herkkuputki välillä arjella ja mutustellaan sokerin sijaan vähän parempia vaihtoehtoja. Tai ei oikeastaan mutustella. Syödään oikeaa ruokaa ruoka-aikana ja ollaan muuten mutustelematta. Se on ehkä paremmin ilmaistu. Vanha viisaus uudenvuoden ja joulun välistä pitää mielestäni oikein hyvin kutinsa. Tipatonta tammikuuta en ole vielä koskaan viettänyt. Silti tipattomasti voi hyvin vierähtää vielä helmi- ja maaliskuukin. Hyvin harvoin raaskin avata viinipullon. 🙂

Lapsilla alkoi tänään koulu ja ainakin musta tuntui, että olivat jo molemmat ihan mielellään sinne menossakin. Huominen vielä ja sitten onkin taas viikonloppu. Aika kiva. Seuraava viikonloppukimppu taitaakin olla jo tulppaaneita!

Tuntuu haikealta ja vaikealta päästää irti. Ehkä se on paras merkki siitä, että joulu on ollut onnistunut. Ja joulu on ollutkin tosi ihana. Joskin tänä vuonna tuntuu, että se saisi jatkua ja jatkua aina vain. Tämä on sellainen mukava kupla johon voisi jäädä viipymään pidemmäksikin aikaa. Unohtaa ihan kaiken muun ja olla vain. Pari päivää ilman kiirettä ja hössötystä voisin ottaa vielä tähän päälle.

Muovikuusi aka sopukuusi oli ehkä jonkinlainen merkki siitäkin, että joulut tulevat olemaan jatkuvasti erilaisia. Kun lapset kasvavat joulukin muuttuu, ja jos rehellisiä ollaan, se oma jouluminänikin muuttuu. Ehkä ensi vuonna uskallan päästää taas jostain totutusta ja perinteisestä irti ja muokata joulua enemmän meidän näköiseksi. Tykkään siitä ajatuksesta, että joulustakin on lupa karsia. Jättää pois niitä asioita, jotka eivät tunnu omilta ja lisätä ehkä jotain, mikä tuntuu tärkeältä. Tai sitten en muuta ensi vuonna mitään. Sekin on kai sallittua. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Taas on vuosi aikaa miettiä ja mutustella.

Muutama arkipäivä ja sitten juhlitaankin jo uutta vuotta. Ihanaa sunnuntai-iltaa sullekin!

Meillä leivottiin eilenkin pipareita. Niitä tuntuu katoavan kaapista kovalla vauhdilla, mutta josko nyt riittäisi ihan jouluunkin asti. Käytiin perjantai iltana tuossa naapurissa eräänlaisissa joulumuujäisissä (paikallisen maatilamajoituksen joulupuodissa) ja siellä oli glögin kanssa tarjolla muun muassa noita ihania ranskanpipareita. Ihastuin ajatukseen ja jalostin tuosta Kinuskikissan reseptistä vielä helpomman käyttämällä valmistaikinaa. Niin superhyvä idea tuo ranskanpastillien kauliminen suoraan taikinaan. Tulee piparit ja koristelut samalla vaivalla ja leipominen on nopeaa ja helppoa. Ei tarvitse muistuttaa, että piparkakkuja otetaan taikinan reunasta, eikä tarvitse kaulia taikinaa montaa kertaa. Hukkapaloja ei synny ja uunipellille mahtuu taikinalevy kerrallaan. Suosittelen kokeilemaan. Nuo on muuten ihan äärettömän hyviäkin!

Samasta paikasta ostin itselleni paikallista käsityötä yhden ihanan mökin ja kolmen kuusen verran. Tuo mökki on kuin sellainen Midsomerin murhien cottage, jonka seinustan sinisade keväällä valtaa. Lisäksi mukaan lähti ihan mielettömän hieno piparkakkutalo. Sellainen jonka tekemistä en itse viitsisi edes yrittää. On aina ihana huomata, miten taitavia ihmisiä “omassa kylässä” onkaan. Ajatus piristää yhtä kovasti, kuin kiva perjantai-ilta jouluisessa tunnelmassa ystävän ja lasten kanssa.

Jouluvalmistelut ovat meillä muuten vähän niin ja näin, mutta olen viime vuosina todennut, että joulu tulee joka vuosi – valmisteli sitä tai ei. Perinteiset jouluruoat kuuluvat meidän jouluun tänäkin vuonna, joulupukki ja rauhallinen joulun tunnelma. Jälkimmäistä ajatellen, turha stressaaminen ennen jouluakin kannattaa pitää minimissään.

Ihanaa ja levollista sunnuntaita ja neljättä adventtia myös teille.

Varsin laiskanpuoleinen viikonloppu tämäkin, mutta jonkinlainen joulustressi alkaa orastavasti muistuttamaan itsestään. Lahjat on kyllä jotakuinkin hankittu, mutta paketointiakin pitäisi harkita. Se oli vain niin paljon helpompaa kun lapset olivat pieniä. Nykyisin sitä salaista ilta-aikaa ei jää edes joulun alla. Pitää ehkä panostaa aamuahkeruuteen ensi viikolla. No niin, sekin huolenaihe tuli tässä kirjoittaessa ratkaistua.  🙂

Meillä alkaa koti pikku hiljaa muuttua jouluisemmaksi ja onneksi olen vuosien varrella oppinut vähän rennommaksi joulun suhteen. Kunhan on ruokaa, kynttilöitä, kukkia ja suklaata, olen kohtalaisen tyytyväinen. Mitään ihmeellistä joulusiivousta en harrasta, koska meillä siivotaan joka päivä ja joka viikko. Aina jotain, jotta sitä totaalikaaosta ei synny ja se sopii mulle. En halua siivota tuntitolkulla. Varsinkaan ennen joulua.

Kävin eilen ostamassa Sandrasista Skandinaviskin Jul- kynttilän. Sen tuoksu kuuluu mun jouluun. Samasta paikasta on tuo pianon päällä oleva paperikuusi ja kalenterikynttilä, jonka polttamisessa olen muutaman päivän jäljessä, vaikka kuva viime viikolta onkin. Ikkunoissa on tähtiä ja kukkia, ja kuistilla värjöttelee toistakymmentä hyasinttia, jotka pääsevät sisälle jo viikon päästä. Eipä se joulufiilis ihmeempiä sitten vaadikaan. Riisipuuroa, joulumieltä ja rauhallista kotona olemista. Kunhan lahjat on kääritty, joulu saa mun puolesta vaikka tullakin!

Ihanaa Lucian päivän iltaa ✨

Blogi on jäänyt viime aikoina vähän hunningolle, mutta asetan toivoni tammikuulle, piteneville päiville ja lisääntyvälle valolle. Viimeisten viikkojen aikana valoa on ollut tarjolla aika niukasti ja viikonloppujen valoisat tunnit olen käyttänyt johonkin ihan muuhun. Pahoittelut siis tämänkin postauksen erisävyisistä kuvista. Pakeneva valo ja kynttilöiden tuike tekee tepposensa.

Itsenäisyyspäivä on tänäkin vuonna lepoa. En voi väittää, että Linnan juhlien peruuntuminen kauheasti muuttaisi perinteitäni Tässä suhteessa olen jopa vähän epäisänmaallinen. Nimittäin miltei joka vuosi olen tuon tv-spektaakkelin ajan joko valmistellut syntymäpäiväjuhlia tai siivonnut niitä pois. Tänä vuonna juhlat on juhlittu ja järjestetty kahteen kertaan, ja taidan nauttia vapaasta sunnuntaista ihan vain lepäämällä. Pyörittämällä lakanapyykkiä ja sohvalla makoillen. Olen ihan koukussa Kaikenkarvaiset ystäväni sarjan uuteen versioon. Niin ihanan kevyttä, mitä nyt välillä pillittelen ja herkistyn.

Instan stooreissa jo esittelinkin uuden lampaantaljani. Se on tuosta naapurin koulutilalta, ja niin ihanan muhkea ja pehmeä, että sen sisään tekisi mieli kääriytyä. Samasta paikasta on myös kuivakukkakimppu. Niin hassua, että tuokin villitys koki taas uuden tulemisensa, vaikka olen joskus tainnut vannoa, että se ei ole mun juttu. Hillityt värit kuitenkin sopivat tähän vuodenaikaan, hämyyn ja hämärään.

Jonkinlaista äidillistä haikeutta olen tänään kokenut siitäkin, että lastenosaston sijaan pakettiin käärittiin ostoksia miestenosastolta. Hassua, miten oman lapsen kasvaminen on yhtä aikaa helpottavaa, mutta samalla niin kovin kivuliasta. Mukavan juhlahumun jälkeen jäi aikaa pysähtyä miettimään myös niitä haikeuksia, joita vuosien vieriminen tuo mukanaan. Ja myös sitä omaa kasvamista äitinä, vanhempana ja ihmisenä ylipäätään. Sitä, ettei kelloa voi kääntää takaisin, on vain tulevaisuus ja se jatkuva huoli, jota yksikään vuosi ei äidin sydämestä haalista.

Mutta nyt mä taidan liittyä nimpparisynttärisankarin seuraan katsomaan tuntematonta sotilasta. Ehkä usutan hänet myös soittamaan Finlandiaa. Vaikka vain paikatakseni sitä Linnan juhlien aiheuttamaa suvantoa.

Levollista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää myös teille!

Kamelinselkä on katkaistu ja vuoden harmain päivä on takana. Näin ainakin toivon. Perjantai-ilta meni juhliessa japanilaisittain ystäväporukalla ja eilinen täyttyi harmauden sijaan vaaleanpunaisesta kun juhlittiin 2-vuotiasta kummityttöä. Tänäänkään en ajatellut antaa harmaille ajatuksille kovinkaan suurta jalansijaa, päinvastoin, harmaus saa ihan luvan kanssa luoda hyggefiilistä sunnuntain ylle.

Olen jo tovin kiemurrellut sen kanssa, että mulla ei oikein ole teille mitään ihmeellistä kerrottavaa. Elämä, arki ja viikot jurnuttavat tasaista tahtia. Päivät täyttyvät työstä, lasten harrastuksista, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ihan tosi tavallisesta. Joskaan elämäni nyt ei ole koskaan mitään kovinkaan erikoista ollut, mutta kun ei ole tarkoitus muuttaa, remontoida, rakentaa, erota tai lisääntyä, ne sellaiset kuumat perunat jäävät väkisinkin elämättä ja jakamatta. Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikein mielissäni siitä, että mitään noista edellämainituista ei ole tällä haavaa tiedossa. Elämä on hyvää just näin. Sellaista, mistä olen haaveillut. Mutta se on tasaista ja ihan tavallista. Ei niinkään otsikoiksi taipuvaa.

Vein perjantaina illan emännälle amarylliksiä ja eukalyptuksia ja pakkohan niitä oli saada myös omaan maljakkoon. Vaikka edelleenkään ei varsinaisesti jouluta, rakastan joulunajan kukkia. Erityisesti näitä lohenpunaisia sävyjä. Ajattelin, että näiden myötä myös se joulufiiliskin voisi löytyä sieltä jostain mielen perukoilta. Ja hei, olen sentään hankkinut jo kaksi joululahjaa ja yhden pikkujoululahjan! Että onhan tässä jo oikea suunta!

Lapset ovat olleet tänään aktiivisina pelireissulla ja tanssiesityksissä. Ajattelin helliä koko porukkaa pannari-iltapalalla. Se on sitä sellaista sunnuntai-illan luksusta tällaisessa ihan tavallisessa elämässä.

Suloista iltaa ja ihanaa uutta viikkoa 💕