Tiedättekö kun puhutaan niistä ensimmäisistä kymmenestä sekunnista, joina teemme arviomme uudesta ympäristöstä. Tähän nojaten puhutaan, että eteinen on kodin käyntikortti, mutta itse väitän, että näköhavaintojemme lisäksi myös tuoksuilla on merkitystä. Olen itse vähän tuoksufriikki, ja tästä syystä lähdin mukaan Gladen kampanjaan. Nimittäin uskon, että tuoksuilla on merkitystä ihan yhtä paljon kuin vaikkapa siisteydellä tai sisustuksella.

Jos nyt palataan tuohon “eteinen on kodin käyntikortti” vertaukseen, niin onhan se totta, että astuessamme jonkun kotiin kaksi tuoksutyyppiä tekee heti suuren vaikutuksen: Meitä miellyttää joko puhtauden tuoksu tai leivonnaisten ilmassa leijuva viettelys. Kun koti tuoksuu puhtaan raikkaalle, ei eteisen kenkävuori välttämättä iske silmään niin pahasti. Pullantuoksuinen koti taasen kutsuu lämpimällä tunnelmallaan. Onni on se, että enää nykypäivänä ei tarvitse hieroa mäntysuopaa ovenpieliin, tai kuumentaa uunipellillä kanelia. Tuoksuja kun voi vaikka suihkuttaa ilmaan, tai niitä saa mukavasti kynttiläntuikkeen sivutuotteena.

Kuten olen joskus kertonutkin, oma mieltymykseni tuoksukynttilöihin alkoi äitiyteni ensimmäisistä viikoista. Tuolloin koko elämä tuntui olevan vähän päälaellaan, mutta joulun alla kynttilöiden polttaminen toi päiviin jonkinlaista toivoa. Erityisesti tunnelmaa ja rauhaa toivat jouluntuoksuiset tuoksukynttilät, ja tulinkin hyvälle tuulelle, kun löysin saamastani Glade -tuotepaketista nuo isot punaiset kynttilät jotka veivät ajassa aika tarkkaan sinne kahdeksan vuoden takaiseen. Omenan ja kanelin tuoksu ei kuitenkaan ole niin jouluinen, etteikö sitä jo voisi poltella, ja niinpä jouduin muuten ostamaan yhden uuden kynttilän jo, jottei tarvinnut kuvailla teille sellaista liki loppuun poltettua.

Mausteisten tunnelmatuoksujen lisäksi pidän puhtautta huokuvista tuoksuista ja Gladen huonesuihkeet sekä ilmanraikastajat ovat meillä normaalisti ihan aktiivikäytössä. Siivouksen jälkeen niillä ikään kuin antaa sen viimeisen silauksen tilalle, mutta tykkään suihkutella tuoksuja muutenkin. Eteinen, vaatehuone, kylppäri. Noille kaikille antaa ryhdikästä tunnelmaa vaikkapa puhtaan puuvillan tuoksu. Kiva, että noita tuoksuja on myös Gladen kynttilöissä, sillä näin kynttiläaikaan ne lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Omat Glade-lempparini ovat ehdottomasti Winter Flowers, Apple & Cinnamon sekä Cozy Apple & Cinnamon. Näistä ensimmäistä on saatavilla sekä kynttilän, että suihkeen muodossa ja tuoksu sopii hyvin kodin yleistuoksuksi tuomaan sitä puhtaan raikasta fiilistä. Jälkimmäisessä taasen on joulun tunnelmaa oikein kunnolla, ja säästelenkin kynttilää hiukan lähemmäksi joulukuuta. 🙂

Kerro millaiseen tilanteeseen sinä yhdistäisit Gladen tuoksuvia tuotteita, ja olet mukana tuotepaketin arvonnassa! Kaikki Glade tuotteet löydät täältä ja kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät tämän linkin takaa.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 6.11.2016 ja olet mukana kisassa!

Yhteistyössä Glade

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Sunnuntai-iltaa ihanat! Sen verran pimeää jo, että sisäinen kelloni väittää illan olevan tuntia pidemmällä, kuin se oikeasti onkaan. Mutta hyvä niin, harvoin sitä saa päiväänsä yhden armontunnin.

Lokakuukin tekee loppuaan, ja tiistaina ollaan jo marraskuun puolella. Ja ensimmäinen adventti on marraskuussa, joten joulutteluille on ihan luvallista antaa enemmän ajatuksiaan. Nyt kun joululahjatkin on likipitäen hankittu, joulujuttuja on kiva fiilistellä juuri sieltä kepeältä puolelta eli koristeluista ja herkuista. Joka vuosi tulee jotakin uutta joulukoristettakin hankittua, ja nyt on hyvä aika miettiä, mitä se tänä vuonna voisi olla. Kaivoinkin tietokoneelta esiin kuvia Tukholman Formex-messuilta, jossa joulu oli vahvasti esillä. Omaa silmääni miellytti nuo hillityt värit ja luonnonmateriaalit, joita olikin enimmäkseen kameraan tallentunut. Siitäkin huolimatta, että messuilla toki paljon perinteistä punaistakin joulua oli tarjolla.

Varmaankin erilaiset paperikoristeet ja kennopaperikoristeet ovat nyt se vahvin hitti. Viime vuonna hankkimani paperikuuset ovat siis aallon harjalla, mutta miksi, oi miksi, menin ostamaan ne mustina!?!?! Taidan koittaa, josko ne saisi tuunattua hiukan vähemmän synkän värisiksi. Myös jonkinlaisen isomman oksankarahkan taidan etsiä jostain käsiini. Siihen voisi ripustella sitten näyttävän kokoelman parhaita koristeita.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi askarrellut joulukoristeita, mutta tänä vuonna taidan kokeilla taas sitäkin. Lopultahan ne itsetehdyt ovat useinkin niitä kaikkein parhaimpia. Vielä kun ottaa lapset mukaan talkoisiin, tulee mukavia muistojakin seuraaville vuosille!

Meillä on sunnuntain kunniaksi pitsailta joten taidan kääräistä hihani ylös, ja ryhtyä taikinan muokkaukseen. Mutta sitä ennen taidan kokeilla ihan pikkuisen ostamaani askartelusavea. 🙂

Suloista iltaa!

En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta tuntuu, että suhtautumiseni viikkoon on muuttunut. Joskus muinoin sitä aina odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, mutta nykyisin se tuo yleensä tullessaan myös tunteen siitä, että tämäkin viikko kului aivan liian nopeasti.

Toki edelleen odotan viikonloppuja, ja perjantai on yksi viikon parhaista päivistä, mutta silti tuntuu, että aika myös kuluu aivan liian nopeasti. Tunne on luonnollisesti vahvimmillaan näin syyslomaviikon jälkeen, kun huomaa, ettei yhteen viikkoon sitten mahtunutkaan niitä kaikkia suuria suunnitelmia. Ikkunat jäi pesemättä ja kaapit siivoamatta, mutta onneksi ne tärkeimmät tuli tehtyä. Nukuttiin lasten kanssa pitkään, ja vietettiin kiireettömän huoleton viikko pikkutiikeriä paijaten.

Ainakin täällä on ollut muuten niin pimeä ja musta viikkoa, että kynttilävarastot ovat huvenneet oikein vauhdilla. Täydennystä pitääkin hommata aika nopealla aikataululla. Tämän syksyn yksi sisustushankinnoistani on ollut ENO Studion Multi Candle Pin -kynttelikkö, joka luonnollisesti nostaa myös kynttilöiden kulutusta. Sopivan simppeli valontuoja keittiön pöydälle.

Ensi viikolla jatkuu arki, mutta nyt nautitaan ensin viikonlopun verran kiireetöntä tunnelmaa.

Suloista perjantai-iltaa. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Nyt ollaan kyllä jo semisti jouluisen puolella, myönnän! En kuitenkaan voinut vastustaa noita kullankimaltavia Mailegin enkelinsiipiä, kun niihin jouluostosteni lomassa törmäsin. Ne on jotenkin niin suloiset ja kauniit, että tuskin niitä raaskii joulun jälkeen piiloonkaan laittaa. Noin valojen kanssa ne näyttävät kuitenkin vähän jouluisilta, vaikka nuo samat valot kyllä nekin toimittavat yövalon virkaa ympäri vuoden. No, joku sanoi mulle joskus, että meillä on joulu vuoden ympäri, joten menkööt sen piikkiin. 🙂

Instagramissa jo ensilumia onkin ollut tarjolla, ja vähän aikaa sitten näin itsekin muutaman hiutaleen ilmassa. Siinä ne leijuivat hiljalleen alas ja katosivat näkyvistä. Ihana fiilis! Joka ikinen vuosi niin ihanan ihmeellistä, ja muistuttaa, että lopulta ne neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus!

Käyn muuten kovaa sisäistä kamppailua tuon pinnasängyn kanssa. Klaarahan ei ole itse halunnut edes kuulla puhuttavan uudesta “isojen tyttöjen sängystä”, vaan pitää lähes tulkoot kynsin hampain kiinni tästä “omasta sängystään”. No, nyt asiaa on pehmitetty ja isomman sängyn hankintaa on suunniteltu, mutta huomaan, että pinnasängystä luopuminen onkin mulle itselleni myös aika kova kolaus. Ison tytön sänky tarkoittaa jo vähän isompaa tyttöäkin, ja äidin sydäntä se riipaisee. Onneksi vintillä on tilaa, ja ehkä joskus saan kaivaa sängyn taas käyttöön. Siinä toivossa tahdon olla.

Tänään lapset lunastivat vanhempieni lupauksen syysloman yökyläilystä ja me jäimme viettämään iltaa ihan aikuisten kesken. Nyt kynttilöitä palamaan ja mukavaa asentoa lopuksi iltaa. Aikuisten laatuaikaa tiedossa!

Tunnelmallista iltaa!

Lauantaita! Täällä on juuri aivan ihmeellisen rauhallinen ja hiljainen hetki. Toinen lapsista on syntymäpäivillä, ja toinen ulkoilee isänsä kanssa. Minä hiivin villasukissani ja sytyttelen kynttilöitä. Ennen kirjaan tarttumista ajattelin kuitenkin napata muutaman kuvan sillä kylmä ja harmaa päivä saa kodin näyttämään erityisen kodikkaalta ja fiiliskin on sen mukainen.

Mutta mikä tekee kodista sitten kodikkaan? Varmasti jokaisella on oma ajatuksensa tästä, kuten sisustuksesta ja muustakin kodin tunnelmasta. Itse kuitenkin huomaan näin syksyisin sen kodikkuuden tarpeen lisääntyvän. Kesällä eletään puolittain ulkona, mutta lyhenevät päivät ajavat sisään ja houkuttelevat käpertymään oman kodin tunnelmaan.

Kuten tiedätte, meidän koti ei ole millään tavalla kliinisen minimalistinen. Se on enemmänkin rönsyilevä ja kerroksellinen, eikä sille varmaan lopultakaan löydy yhtä yksiselitteistä tyylisuuntaa, vaikka sitä joskus yritin teiltäkin kysellä. Mutta tyylisuunnasta ja lokeroinnista huolimatta, jokainen koti on asukkailleen kodikas omalla tavallaan.

Mulle kodikkuus syntyy tunnelmasta, joka ei välttämättä ole edes sidottu sisustukseen. Toki päälisin puolin siisti koti tuntuu kutsuvammalta, kuin koti jossa kaikki on hujan hajan, mutta mulle on tärkeää, että tunnelmassa näkyy myös eläminen. Myös tuoksuilla on iso merkitys. Koska kotimme ja käyttövetemme lämpenee kokonaan puilla, meillä on sellainen puulämmityksen tuoksu. Tämän lisäksi poltan mielelläni tuoksukynttilöitä, ja kokkailu ja leipominen luovat omaa tunnelmaansa. Tuli on oikeastaan yksi kodikkuuden lähde. Palaa se liekki sitten lämmityskattilassa, kynttilässä tai takassa, se luo aina omaa tunnelmaansa.

En juuri perusta ylimääräisille koriste-esineille, mutta käyttötavaroiden ulkonäön suhteen olen sitäkin vaativampi. Iso merkitys on esimerkiksi astioilla, joiden tykkään näkyvän ja olevan helposti saatavilla. Kukat ja kasvit luovat kynttilöiden tapaan tunnelmaa. Meillä on paljon koreja, kasseja ja pusseja, jotka kätkevät sisäänsä kaikenlaista tarvittavaa. Toisin kuin hyvin modernissa kodissa, ne saavat näkyä ja olla esillä.

Myös materiaaleilla on oma merkityksensä. Luonnolliset pinnat, karheus, pehmeys ja rauhalliset sävyt. Nuo kaikki tuovat mulle kodikasta tunnelmaa. Mutta ulkoisista tekijöistä huolimatta uskon, että sillä omalla fiiliksellä on kodikkuuden suhteen suurin merkitys. Rauhallinen ja levollinen olo ovat nimittäin ehkä niitä suurimpia tekijöitä tässä asiassa. Koti jaetaan rakkaimpien kanssa, ja siellä eletään se tavallisen elämän tärkein, eli arki. Koti on paikka jossa saa olla oma itsensä, paikka jossa pitää tuntea olevansa turvassa.

Niin, että kun se rauhallinen illuusioni nyt päättyikin siihen, että eteisestä kuuluu järkyttävää kiukuttelua, kodikkuus ei kuitenkaan kadonnut minnekään. Nimittäin, yhtä varmasti kuin natiseva puulattia, tähän taloon kuuluu myös tuo Känkkäränkän vierailu. (Aion tosin yrittää neuvotella itselleni vielä hetken myös sitä lukuaikaa.)

Kodikasta viikonloppua!

Tallenna

Heips!

Mä olen tässä vähän taas miettinyt, ja tulin siihen tulokseen, että joidenkin päivien kohdalle on varmasti kirjoitettu jo tähtiin “juo saavillinen kaakaota – extravaahtokarkeilla”. Ja mulle se päivä on ehdottomasti tänään! Tai oikeastaan se olisi ollut jo eilen tai edellispäivänä, mutta tämän universumin kokoisen kohtalopäätelmän tekemiseen meni multa kaksi päivää. En niinkään usko horoskooppeihin, mutta olen täysin varma, että tuolla linnunradan varjossa lymyilee joillekin elämäni päiville myös viisaudet “syö paljon suklaata” ja “nouse ylös sängystä vain jos on äärimmäinen pakko”. Näistä jälkimmäisen ole elämäni aikana todistanut useampaankin kertaan;  Todennut päivän päätteeksi, että tänään olisi kannattanut jäädä peiton alle.

Siinä missä lehtikaali-maca-spiruliina-vehnänoras-superhyperfood -smoothie tsemppaa terveellisyydellään, kuuma sokeripommikaakao hivelee sieluni sopukoita ja öljyää sisäistä tasapainoani. Voisin väittää, että kyseinen tehojuoma on lähes välttämätön näin syksyn harmaina päivinä. Erityisen hyvältä se maistuu tavoitteellisen urheilusuorituksen jälkeen, kuten vaikka haravoinnin päälle nautittuna.

Haravointiurakkani on edennyt tuskin puoliväliin, joten näitä superjuomasaavillisia saattaa mennä vielä muutama. Toisaalta syksy saa haikailemaan pienemmän pihan perään, mutta toisaalta haravointi on hommaa, josta nautin. Tulee oltua ulkona, ja hienkin saa pintaan kun jaksaa ahkeroida. Eilen tyttäreni yllytti kokeilemaan lehtikasassa makoilua. Sekin tuntui kivalta, vaikka kuperkeikkaa en itse kyllä lehtien sekaan halunnutkaan heittää. Aika kului ulkona kunnes tuli säkkipimeää, ja hommat oli pakko lopettaa. Palkkana punaiset posket ja virkeä olo.

Viritin eilen jopa ulos yhdet valot. Kiedoin rapunpieleen tuijan ympärille, mutta jätin vielä laittamatta töpselin seinään. Muu perhe oli kuitenkin sitä mieltä, että valoja on turha säästellä, ja nyt meillä onkin sitten jo melko jouluisen näköinen puu pihassa. Vaan väljäkös tuolla täällä pimeyden keskellä. Väljäkö ylipäätään sillä, mitä milloinkin, ja koska, kuluisi tehdä. Jos siitä tulee hyvä mieli, niin antaa mennä!

Syksyn pimein ja ankein pätkä alkaa olla käsillä. Mustat pellot ja kohta lehdettömät puut. Kuten sodassa ja rakkaudessakin, tässä kohtaa vuotta kaikki keinot taitaa olla jo sallittuja. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Maanantaita ja uutta viikkoa!

Mies luki eilen autossa uutisotsikon, jonka mukaan tanskalaiset ennustavat Skandinaviaan kylmää ja lumista talvea. Tänä aamuna Facebook muistutti, että tasan kolme vuotta sitten tänä päivänä satoi ensilumi. Johtuen ehkä näistä kahdesta, tai sitten muuten vain maanantain moodista, tänään on laitettu pihaa talvisempaan kuntoon. Haravoitavaa on vielä vaikka kuinka, mutta tänä vuonna lehdet ovat onneksi ihanan kevyitä ja kuivia. Hyvän sään aikana kun toimii, pääsee nyt aika vähällä. 🙂

Kolmekymmentä callunaa tuli ripoteltua pitkin pihaa. Haravointia, lakaisua, villiviinikransseja, ruukkujen ja lyhtyjen putsailuja ja kaikkea muuta syyspuuhaa, mitä nyt pihalla tässä vaiheessa vielä on jäljellä. Oikeastaan kun nämä syyspuuhat saa nyt alta pois, voi aloittaa huoletta jouluttelut. Ja tänä vuonna nekin himpun keveämmin mielin, sillä lokakuun aikana olen onnistunut hankkimaan miltei kaikki joululahjat valmiiksi. Halleluja!!! Minä, joka yleensä aatonaattona vielä säntäilen ruuhkaan ostoksille ja paketoin yömyöhään asti. Nyt tosin on se tilanne, että pitää varmaankin aloittaa paketointipuuhat ja keksiä lahjoille jokin järkevä paikka. Nimittäin vaarana on se, että unohdan jouluun mennessä puolet noista, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin jemmatuista, lahjoista.

Lokakuulle laatimastani  to do-listasta olen miltei suorittanut sen pahimman osuuden. Loput onkin silkkaa huvia! Ainakin sormet jo syyhyävät painamaan joulupaperia! 🙂

Täällä tankataan kohta kanakeitolla ja illan huipentaa pieni konsertti.

Suloista maanantai-iltaa.

Tallenna

Tallenna

Hellohello!

Lauantai aamupäivä, takana pitkät yöunet ja elämä jokseenkin tykkää hymyillä takaisin. Pienet on ihmisen ilot! Vaan mikäs siinä, jos tykkää tavallisesta ja rauhallisesta elämästä. Ja minähän tykkään!

Me pidettiin eilen Klaaran kanssa vapaapäivää. Käytiin vähän jouluostoksilla, ajeltiin pikkuteitä etsien pihaputiikkia, ja todettiin sen olevan auki vain viikonloppuisin. Syötiin autossa karkkia ja laulettiin radion kanssa kilpaa. Käytiin lasten kanssa kirjastossa, heitettiin uuniin pikaruokaa kaupan pakastealtaasta, ja pötköteltiin sängyssä lukien. Vietettiin koko perhe iltaa liikuntahallilla, ja minä turisin muiden äitien kanssa kanojen (ja vähän lastenkin) kasvatuksesta. Iltapalaksi lämpimiä voileipä, ja perjantain huipennukseksi lasi punaviiniä. Aivan täydellinen päivä! Illalla jopa totesin miehelle, ettei harmita yhtään, vaikken päässyt sinne blogikemuihin. Tykkään paljon enemmän näistä jutuista, tavallisista pienistä asioista. Koska mä olen oikeasti kotihiiri, enkä mikään awards-lady. Ihminen joka nauttii ihan tavallisista jutuista, jonkun mielestä ehkä tylsistä jutuista.

Jos eilinen oli täydellinen, tällekin päivälle on aika isot odotukset. Illalla on nimittäin tiedossa treffit! Leffaan ja syömään, pitkästä aikaa meidän aikuisten omaa laatuaikaa. Viimeiset viikot ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että se parisuhdeaika on jäänyt lähes kokonaan pois arjesta. Unohtunut kaiken arkisen kiireen keskellä – kuten sillä yleensä pienten lasten vanhemmilla on tapana unohtua.

Elämä on siitä kiva juttu, että se opettaa arvostamaan asioista tärkeimpiä. Jos mietin itseäni 18-vuotiaana tyttöystävänä, leffaan ja syömään kerran kaksi vuodessa olisi varmaan kuulostanut äärettömän tylsältä. Ehkä perjantai-ilta kanoista jutellen täysin absurdilta ja lasi punaviiniäkin aika pieneltä. Lopulta kuitenkin tuntuu, että viimeiset kahdeksan vuotta ovat kasvattaneet minusta enemmän omaa itseäni, kuin ne elämäni ensimmäiset 18 vuotta. Nuoruuteen kun kuulu tarve olla vähän kaikkea, mutta tässä kohtaa elämää tarve olla oma itsensä ajaa kaiken muun edelle. Onneksi.

Tammen lehdet ovat säilyttäneet kirkkaan vihreytensä sisällä. Paperikukat maljakossa tuovat väriä viikonloppuun, kun mieleisiä kukkia ei löytynyt kaupasta.

Täydellistä viikonloppua juuri sillä tavalla, kuin se kullekin täydelliseltä tuntuu! ♡

Tallenna

Sää kylmenee ja tunnelma paranee! Hassua, mutta niin se tuntuu syksyllä menevän. Vaikka olenkin valon ja valoisuuden ystävä, tähän aikaan vuodesta tämä raukea hämäräkin tuntuu jotenkin vetävän puoleensa.

Niinmun -arvonta on nyt arvottu, ja ihana Verka-neule lähtee Miialle ja Riinukkaa muistetaan I love me -messulipuilla. Onnea voittajille ja kiitos myös kaikille osallistujille. Teitä oli ihanan paljon! ♡

Tänään pyhitetään ilta ulkoilulle ja perheen kanssa olemiselle.

Suloista syystunnelmaa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Sunnuntaita ihmiset! Ja jos ette jostain syystä vielä tienneet, viikon parasta päivää! Mikään kun ei voita näitä sunnuntain laiskoja aamuja, jotka näköjään valuvat nekin vauhdilla eteenpäin. Ei sillä, että sen nyt niin väljä olisikaan, kun minnekään ei ole kiire, mutta jonkinlaisen siivouksen olin ajatellut tälle päivälle omistaa, kun se perjantaina jäi välistä. Ja onhan uusi viikko aina ihana aloittaa siistissä ja puhtaassa kodissa.

Tässä aamun tunteina ajatukseni ovat vaeltaneet aika paljon kaikessa pesänrakennukseen liittyvässä. Jotenkin ihan äärimmäinen hinku saada ympärilleen harmoniaa, kodikkuutta ja lämmintä fiilistä. Muutama sisustusjuttu ja maalausprojekti, jotka olisi ihana saada toteutettua lähiaikoina. Tiedättehän sen tunteen, kun pää puskee ideoita niin paljon, ettei oikein edes tiedä, mistä lähtisi alkuun. No, musta tuntuu just nyt siltä! Ja tiedättekö mitä? Musta tuntuu, että se johtuu niistä joululehdistä! Niissä kun on aina juuri sitä lämpöä ja kodikkuutta. Ihanan kutsuvaa tunnelmaa. Jos joku ymmärtää ajatuksen halusta muuttaa sisustuslehteen, niin minä muuttaisin oikein mielelläni joulunumeroon. 🙂

Mutta joulu tai ei, kyllä kynttilät ja elävä tuli tuovat tunnelmista sitä parasta. Niinpä tämäkin sunnuntaiaamupäivä piti sisällään liekkien ihastelua, ja siitä ihanasta lämmöstä nauttimista. Ja houkutteleehan tuo ihanuus taas hiiriäkin, niin ainakin antaa olettaa kissa, joka vaanii nurkkia ja kulkee haistellen lattianrakoja. Siellä jossakin ne peltohiiret hakevat lämpöä lattioidemme alta, ja suojautuvat kylmiltä öiltä.

Tänään haudutetaan hidasta ruokaa, ja ulkoillaan. Siivouksen lisäksi noita sisustusprojektejani olisi kiva jo lykkiä vähän alkuun, joten katsotaan, josko saisi aikaiseksi muutakin kuin hykerrellä suunnitelmieni parissa.

Nauttikaa viikonlopusta, hengitelkää syvään ja rauhassa sunnuntain leppoisaa fiilistä. Käpertykää lämpöiseen kainaloon ja polttakaa kynttilöitä. Sunnuntai on tehty nauttimista varten!

Tallenna