Älkää peljätkö, en aio moukaroida kaunista syksyänne vielä minkäänlaisilla jouluhypetyksillä. Ennen kuin päästetään kulkuset helkkäilemään riemulla, nautitaan ruskat ja lämpimät iltapäivät kaikessa rauhassa. Niin, ja istutellaan ne kukkasipulit!

Joulu on kuitenkin tapaus, joka tupsahtelee eteeni ihan tasaisin väliajoin jo viimeistään elokuusta lähtien, joten jossakin tuolla mieleni sopukoissa se luuraa väkisinkin. Koska viime viikolla eteeni tuli yksi tosi hauska jouluinen projekti, päätin tarttua aiheeseen pienellä taustatutkimuksella ja kaivoin lehtikasoistani joululehdet esiin.

Joululehdet on muuten sellainen asia, josta olisi vaikka miten paljon sanottavaa. Kuten varmaan miehellänikin, joka on vuosien varrella joutunut muuttamaan lehtipinon jos toisenkin osoitteesta uuteen. Mutta hei, Country Living vuodelta 2004! Sillä on jo tunnearvoa! 🙂 Ja vaikka myönnän, että blogit, Instat ja Pinterestit ovat vähentäneet huomattavasti sisustuslehtien kulutustani, joululehdissä on jotakin, johon suhtaudun ihan erityisellä hartaudella.

Tässä lehtiä selaillessani huomasin muuten että kaikki luonnonmateriaalit ja vihreys näyttävät silmääni hyvältä. Huomiosta viisastuneena tajusin, että tänä vuonna voisin kerätä sammaleen valmiiksi ennen mahdollisia pakkasia, ja välttyisin jäisen sammaleen repimiseltä ja sen tuomalta ärtymykseltä. Ja niiltä palelevilta sormilta. Myös mustikanvarvut kannattaa kerätä jo lokakuussa. Ämpäriin vettä ja varvut sinne. Säilytyspaikka viileästä, ja vihreää on helppo lisätä syksyn mittaan kukkakimppuihin tai muihin koristeisiin. Materiaalit ovat nyt parhaimmillaan erilaisten kranssien tekemiseen, ja itse ainakin leikkelen taas kesän aikana venähtäneet villiviinit alas, ja kiedon niiden varsista pyöreitä seppeleitä.

Joululehdistä inspiroituneena laadin itselleni pienen listan asioista, joita aion tehdä jo lokakuussa joulua ajatellen. Ikään kuin pientä valmistautumista loppuvuoden huipennukseen, ja sopivaa fiilistelyä, jonka avulla jaksaa syksyn pimeiden läpi.

-kerää sammalta, käpyjä ja muita luonnonmateriaaleja ulkovarastoon
-tee joulusinappi valmiiksi, jotta maku ehtii tasaantua
-testaa hyvä karamelliohje tai kaksi
-osta ainakin yksi joululahja valmiiksi (mieluiten kuitenkin enemmän)
-harjoittele painamaan oma joulupaperi
-hanki askartelumateriaalia, joilla pelastaa tylsät sadepäivät

Ja kylläpäs alkoikin jouluttamaan! Syksy sujuu huomattavasti paremmin, kun tietää, että pimeiden perään on tiedossa jotakin kivaa!

Ps. Jos haluat jo inspiroitua joulusta, virikkeitä voit poimia Pinterestin Christmas -taulultani.

Tallenna

Tallenna

Ja kiitos, syyskuulle, olit harvinaisen hyvä ollaksesi… no, syyskuu! Pidin erityisesti eilisestä, lomaviikon viimeisestä, johon mahtui kirjastossa käymistä, vanhempieni vierailua ja kaupunkimatka. Illalla pysäytimme auton hiljaisen tien sivuun ja ihastelimme koko perheen voimin taivaalla leiskuvia revontulia. Luonnon oma ilotulitus alkavan lokakuun ja päättyvän syyskuun kunniaksi.

Ihan kohta on juhlan aika, totesi huonekalujätti, kun lähetti pressitiedotteen joulumallistostaan. Minä elän kuitenkin jo tulevassa keväässä – tai ainakin sen kukkasissa. Nyt on nimittäin muutama sata kukkasipulia istutettavana. Krookuksia, tulppaaneja, helmililjoja, idänsinililjoja, kirjopikarililjoja, ukkolaukkoja, narsisseja…. Syyspuhteita, jotka opettavat kärsivällisyyttä!

Muistan joskus todenneeni, että olen aina vihannut lokakuuta. Juuri nyt se tuntuu etäiseltä, jopa oudolta ajatukselta. Kuukausi kuukausien joukossa. Ja miten hyvä se sitten onkaan, riippuu kai paljolti meistä itsestämme. Nyt ainakin paistaa aurinko, en valita yhtään!

Ihanaa viikonloppua ja ihanaa lokakuun alkua!

Sade piiskaa ikkunoita ja sää on varsin syksyinen. Ei siis ulkoilua ja pihajuttuja tänään, vaan oleskelua visusti sisätiloissa. Oi jospa olisin tajunnut, että sää muuttuu näin radikaalisti yön aikana, olisi kaupasta varattu eilen leivonta-aineita. Onni kuitenkin, että eilen käytiin kirjastossa, sillä tämä jos mikä on keli jolloin kirjaan tarttuminen tuntuu hyvältä.

Kirjoja, Hama-helmiä, lastenohjelmia, kuumaa kaakaota ja lohipastaa. Niistä on tämä lomapäivä tehty. Kohta saadaan myös koululainenkin seuraksemme.

Koska haluan nauttia näistä hetkistä niin paljon kuin suinkin mahdollista, olkoon tämäkin postaus kuvavoittoisempi. Vain sadepäivän fiiliksiä kuvien muodossa.

Suloista ja tunnelmallista syyspäivää!

Tallenna

Aurinko! Melkein viikon se pysyikin pilvien takana piilosilla, mutta nyt paistaa ja kauniisti! Hyvä niin, sillä kuten kerroin, me pidetään Klaaran kanssa viikko lomaa, ja tarkoitus on tietysti olla paljon ulkona ja laittaa pihaa vähän syyskuntoon.

Mulla on ruukuissa vielä (kuolleet tai melkein kuollee) kesäkukat, koska en ole toimertunut tekemään asialle mitään. Tosin kelloköynnökseni ovat vasta nupuillaan, joten ne saavat jäädä paikalleen vielä joksikin aikaa. Sää on ollut niin lämmin, että callunat ovat tuntuneet kaukaisilta, ja koristekaalien suhteen olen luovuttanut jo aikoja sitten. Niiden elinkaari kun on niin kovin lyhyt, että en jaksa nähdä vaivaa ja uhrata roposiani johonkin, mikä ei kuitenkaan kestä kuin hetken ennen pakkasten tuloa. Siitäkin huolimatta, että ne ovat kauniita, ja äärettömän syksyisiä.

Niinpä tämän viikon to do -listalla on nakata callunat murattien sekaan ja nostella muutama lyhty ulkovarastosta rappusille. Oliivipuu ja hortensia pääsivätkin jo viime viikolla sisälle, tosin kuistille asti vasta. Jotenkin huomattavasti mukavampaa tehdä tuota kaikkea auringonpaisteessa, kuin vesisateessa!

Kaunista uutta viikkoa!

Tallenna

Syksy tarkoittaa värikkäitä lehtiä, kamiinassa rätisevää tulta, kuumaa teetä, villasukkia, kotiin käpertymistä ja tunnelmointia. Syksy on kiireettömiä sunnuntaiaamuja, ulkoillessa punastuneita poskia, hyviä kirjoja sekä arjen ja rentoutumisen tasapainoa. Näitä oman syksyni osasia näkyy myös tässä Iittala x Issey Miyake postauksessa, joka on toteutettu yhteistyössä  Iittalan ja Indiedaysin kanssa. Tämä onkin sarjan viides, ja samalla viimeinen osuus. Yhteistyön muut neljä postausta voit lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.

Täällä satoi viime viikon aikana leiskuvan värisiä vaahteranlehtiä, ja ulkona alkaa muutenkin näkyä jo selkeästi ruskan merkkejä. Maassa lehtiä on kuitenkin sen verran vähän, että niiden värejä pysähtyy ihailemaan vielä ajattelematta sen suuremmin tulevaa haravointioperaatiota. Lapset ovatkin nyt keränneet kimppuja syksyn lehdistä kun kukkavalikoima alkaa olla hupenemaan päin. Ja mikäs siinä, kauniitahan nuo ovat sisälläkin. Jonkinlaisen kranssinkin voisi koittaa saada aikaiseksi.

Aamuisin täällä on jo kirpakat kelit, ja mieli jotenkin tyhjentyy kun tuolla auringonnousun ja sumun keskellä samoilee eteenpäin. Nyt neljän täällä asutun vuoden jälkeen, olen vasta kunnolla avannut silmäni ympäröivälle luonnolle, ja se saa miltei joka päivä huokaamaan onnesta.

Meillä poltellaan jo kynttilöitä ihan kunnolla, mutta ehkä kaikkein paras tuli on kamiinan lämmittävät liekit, joiden viereen on kiva istahtaa ulkoilun jälkeen. Kuten kaikki vanhemmissa taloissa asuvat tietävät, kylmyys hiipii sisään kosteuden muodossa, ja tuntuukin jo kolealta näin vuosin. Sanoinpa juuri yhtenä iltana miehellenikin, että nyt taas muistan, mitä on talvi tässä talossa. Mutta en valita. Pidän enemmänkin tunnelmallisena sitä, että syksyn tullen saa (ja pitääkin) kääriytyä vällyjen lämpöön ja villasukkiin. Ja siihen kun lisää kupin kuumaa teetä, niitä kynttilöitä ja rakentaa itselleen suloiset oltavat kaikkia aisteja muistaen, löytyy syksyn harmoninen tunnelma aivan varmasti.

Iitta x Issey Miyake -malliston kantava teema on Pause for Harmony, ja mulle se harmony  syntyy ehkä kaikista vuodenajoista juuri parhaiten syksyllä.

Me vietämme ensi viikolla Klaaran kanssa lomaviikkoa, ja näitä arjen harmonisia hetkiä sekä ulkoilun punaamia poskia kuuluu ainakin ohjelmaamme. Pyritään nauttimaan syksystä kaikin aistein niin sisällä kuin ulkonakin.

Kaunista syyssunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä! Olenko kertonut, että tykkään kynttilöistä! 🙂

Tänään on pötkötetty koko perhe sohvalla ja katseltu leffaa. Otettu niin rennosti kuin vain suinkin. Silti luulen, että olen ansainnut lasin hyvää punaviiniä lauantai-illan kunniaksi. Kenties lisää sohvailua, ja sitten (toivon mukaan) oikein pitkät ja hartaat yöunet.

Nyt on tosi hygge fiilis! Suloista iltaa. ♡

Tallenna

Tallenna

Ihanaa viikonloppua murut!

Varsin syksyinen fiilis, eikö? Ihana poltella kynttilöitä ja fiilistellä viikonloppua.

Eilisestä tulijollakin tapaa someton päivä, kun blogiin en ehtinyt päivittämään mitään, ja illalla oikein tietoisesti pidättelin itseni lisäämästä kynttiläkuvaa instagramiin. Tuli jotenkin sellainen fiilis, että kun nyt on jo koko päivä oltu päivitysvapaalla, niin jatketaan sitten loppuun asti. Ja hei, joskus se tosiaan on ihan hyväkin, vaikka en mä kyllä myönnä olevani mikään äärimmäinen someorja. Mieluummin vietän vapaa-aikani muuten kuin tietokoneella tai puhelinta selaillen – vaikka sitäkin toki päiviin mahtuu.

No mutta se eilisestä, ja nyt tuohon otsikkoon, eli tuoksuvinkkiin, joka on ihan pakko jakaa! Muistatte ehkä, kun juuri taannoin kirjoitin Uudet löydöt ja vanhat suosikit -postaukseen, etten hetkeen tarvitse uutta kosmetiikka. No pah, eihän tuosta juuri päästy eteenpäin, kun lähdinkin jo Visit Swedenin matkalle, ja kas: Löysin itseni Taxfree-ostoksilta. Mutta jälleen kerran enimmäkseen sieltä luonnonkosmetiikkahyllyltä. Matkaani tarttui ruotsalaisen Emma S. -merkin body mist, eli vartalotuoksu. Olen ennenkin kirjoitellut siitä, miten huono olen käyttämään hajuvesiä, ja vaikka kuinka opettelen, se tuoksu unohtuu noin viitenä päivänä seitsemästä. Siksi tykkäänkin juuri näistä body mist -tyylisistä kevyistä suihkeista, joita tulee helpommin suihkittua esimerkiksi suihkun jälkeen. Ja tässä oli niin vastustamaton tuoksu, etten voinut jättää pulloa hyllyyn. Oikeastaan tuoksu on niin hyvä, että harkitsen vakavasti saman Rue de Varenne -tuoksun hankkimista ihan eau de toilette vahvuisena, vaikka ehkä sen käyttö sitten jäisikin taas vähemmälle.

Tykkään tuoksuista, joista tulee puhdas ja kevyt fiilis, ei liian hyökkäävä, ei karkkimainen tai jäykkä. Tämä on juurikin sitä, ja jos yhtään olet kaltaiseni hajuveden skippaaja, tämä body mist on hyvä vaihtoehto. Tuote tuoksuu, mutta ei heti suihkutettaessakaan liian vahvasti. Ja onhan tuo vartalotuoksu myös parfyymia huomattavasti edullisempi (tämä taisi laivassa maksaa noin 27 euroa).

Syksyisissä fiiliksissä mennään. Kaunista lauantaita!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tällä kertaa Emilia ja Muumit Emilian keittiössä. Voisin leikitellä tällä kaima-aiheella vaikka kuinka pitkään. Siitäkin huolimatta, että kuulin usein lapsena olevani talouspaperi. Joidenkin mielestä se oli silkkaa onnea, koska nimeni olisi voinut komeilla myös ihan toisenlaisessa paperipakkauksessa. Niin tai näin, tällä hetkellä ajattelen, että Lotus Pehmopaperit antoi aikoinaan erittäin kauniin nimen klassikkotuotteelleen, ja jälleen kerran teen ilolla yhteistyötä kaimani kanssa!

Kuten aloitus jo antoi ymmärtää, tällä kertaa Emilia talouspyyhe on pukeutunut Muumiin. Lotus Emilia Design Fun by Muumi -paperissa seikkailee nimittäin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? –kuvakirjasta tutut hahmot. Seuraavissa kuvissa vilahtelee talouspyyhe Muumeineen meidän arjessa.

Tässä kuvia räpsiessäni jäin muuten pohtimaan keittiömme tyylisuuntaa. Romanttisen ehdotuksen aikoinaan jo torppasin, mutta mitenkään ei ulotuta sinne moderniinkaan ääripäähän. Mietin itsekseni, että mikäli omaa keittiötä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, minulle se sana olisi ehdottomasti kodikas. Mitä kodikas sitten kenellekin merkitsee, se on kai ihan makuasia. Itselleni keittiö on oikeasti se kliseinen “kodin sydän”. Tila jossa Eletään isolla eellä. Ehkä juuri siksi haluan olla liiemmin luokittelematta tilaa sen kummemmin minkään tyyliseksi. Kodin tärkein huone on itselleni kulloinkin juuri sitä, mitä tarvitsen. Esimerkiksi aamulla pötkötettiin lasten kanssa keittiön sohvilla ja luettiin ääneen juurikin tuota Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa. Se on muuten jotenkin niin ihana lepoisassa runomitassaan. Muutama pätkä olikin pakko lainata Tove Janssonilta tähän postaukseenkin.

Kuinkas sitten kävikään? on Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumi-kirja, ja sen hahmot erottuvat ulkonäöltään selkeästi esimerkiksi 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -Tv-sarjan hahmoista. En taida olla lainkaan ainoa aikuinen, jonka mielestä nämä aikaisemmat Muumi-hahmot ovat juuri niitä aitoja ja oikeita. Tästä samaisesta syystä on mielestäni pystytty luomaan myös talouspyyhe, joka ei näytä lapselliselta, vaan enemmänkin tyylikkäältä.

“Kaikk’ onkin vaarat vältetyt,
he kotiin saapuneet on nyt,
tää kaunis kuva näyttää sen.
Keskellä ruusunkukkien
näät Muumi Mamman lempeän
noin marjat hattuun perkaa hän.
Hei, tervetuloa! hän huus,
kas, maitokin – voi ihanuus!!
Nyt sisään rakkaat lapset te!
Me lasit saadaan kaikille
ja pullakestit pidetään!
Vaan kuinkas sitten kävikään?”

“Vaan viimeinenkin aukko on
nyt liian ahdas asunnon…
Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy
Näin käy, kun liiaks kehittyy!”

“Hui! Hattivattein
siellä on,
kamala lauma
loputon.
Ja käry ukoniskemän
(se sähköä on,
tiedäthän)”

Lotus Emilia Design Fun by Muumi –talouspyyhkeitä on muuten saatavilla vain rajoitetun ajan, joten kannattaa olla kärppänä, ettei muumit kulje vallan ohi. Muutenhan tämä on tuttua materiaalia, sitä joka kestää ehjänä myös kastuessaan. Niin, ja tietenkin Suomessa tehty ja Joutsenmerkillä varustettu.

Sananparsi “kylpee auringossa” on käynyt mielessäni viime päivinä useaankin otteeseen. Ihana valo saa kaiken näyttämään paremmalta ja hainpas vielä viimeiset väripilkut ulkoa maljakkoonkin. Nyt otetaan kaikki ilo irti tästä ihanuudesta. Loistavaa viikonloppua!

Yhteistyössä Lotus Pehmopaperit, sekä

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat, ja suloista perjantai-iltaa!

Täällä on tänään vietetty vapapäivää pienimmän kanssa, ja oltiinkin jo heti aamulla matkalla mummulaan leivoslaatikko kainalossa. Pikku Olof (kyllä, uudella perheenjäsenellämme on nyt nimi!) on oppinut hienosti hiekkalaatikolle, ja vauvan uskaltaa jo jättää kotiin valvomatta. No, eipä tuo nyt vielä jaksa kauheasti kuin syödä ja nukkua. Niin ja puske ja kehrätä! Ja Olof syö muuten edelleen ihan valtavasti. Vatsa paisuu vieläkin jalkapalloksi, kun raukka varmaan pelkää, että tarjoilu loppuu. No, onneksi tämä on kuulemma ihan normaalia, ja meno tasoittuu varmaan muutamassa päivässä.

Nyt haluisin kuitenkin tulla vielä kiittämään teitä ihan jokaista tästä “myötäelämisestä”. Pikkukisu on tullut meille jäädäkseen, ja näin on oikein hyvä!

Vain elämää ei vieläkään oikein kolahda mulle, mutta nappaan nyt kirjani ja sukellan sohvalle muiden seuraan. Ihanaa iltaa ja kauniita unia teille kaikkille!

Tallenna

Tiedättekös sen suloisen näyn, kun pikkuinen orava kantaa tammenterhoa piilottaakseen sen hyvään jemmaan talven varalle. No, mulla oli vähän samanlainen olo tänään kun kannoin vielä ekstrakorillisen puita työhuoneeseen. Ihan vain niiden kylmien päivien varalle. Se on nimittäin niin, että siinä vaiheessa kun on kylmä, meidän työhuoneessa on sitä sitten ihan koko rahalla. Tuossa kun istuu päivän, jalat vetoisalla lattialla, ei siitä syväjäästä pääse eroon kuin ehkä saunassa.

Viime talvena keksin ottaa jalkojeni alle marokkolaisen pouf-rahin, ja se muistutti siitä, miksi rahit tai matot ylipäätään on aikoinaan keksitty. Ehei, ei ne olleet sisustustuotteita, vaan niillä pidettiin paikat lämpiminä!

Vaikka juuri nyt en kyllä kaipaa iltapäivän auringon lisäksi itselleni enää muuta lämmikettä työhuoneeseen, antaa puukorit silmäniloa. Tuossa rehdissä puussa kun on jotakin niin kaunista. Sävyt ja fiilis, ne on ihan parhaita.

Työhuoneen muodonmuutos ei ole (kuten ehkä huomaatte) edennyt ajatuksen tasolta sen pidemmälle. Pitäisi ottaa itseään niskasta ja toimertua vaikka aloittamaan noista pöydänjaloista. Ja jos sitten sitä kalkkimaaliakin saisi seinille.

Mutta nyt Klaaran kanssa jumppaan. Tässä on ollut kaikenlaista menoa viime aikoina, eikä olla miehen kanssa ehditty juuri viettää aikaa yhdessä. Tänään tuli viesti, että miten olisi illalla punkku + pitsa. No, eihän tuollaisesta voi kieltäytyä (kun sinne pitsalle ei eilen päästykään), varsinkin kun Yle Areenasta löytyy se eilen alkanut Nousuvesi -sarja.

Treffi-ilta siis. Ja oikein kiva ollakseen maanantai! 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna