Tiedän, ihan hirrrrveästi kuvia, mutta se on nyt sesonkiaika parhaimmillaan. Daalioilla nimittäin. Ja jännäksi tämän harrastuksen tekee se, että joka päivä pitää miettiä, odottaako kukkien kasvavan ulkona, vai pelastaako ne mahdolliselta yölliseltä paleltumiselta. Yks kaks yllättäin kun tämä riemu voi olla ohi ja jäljellä vain muisto. Sekä ne sata juurakkoa, jotka pitää kaivaa ylös ja varastoida talveksi. Jos muuten mietit daalioiden nostamista, niin tein vuosi sitten postauksen daalioiden nostamisesta ja talvettamisesta.

Pari viimeistä viikonloppua on karannut käsistä (ensin flunssa ja sitten yleinen kiire), mutta tulevalle viikonlopulle on pakko mahduttaa kasvihuoneen syyssiivous. Satoi sitten pieniä ukkoja tai akkoja, tomaatit on laitettava pois ja chilisato korjattava talteen. Ruukut on tyhjennettävä ja putsattava, ja osa kasveista nostettava sisälle. Onhan sitä siinä. Toisaalta on ihan kivakin jo laittaa kasvariin taljat ja lyhdyt ja kaikki muut syysteemaan istuvat elementit. Haikeaa tosin, mutta jos jotain olen oppinut, niin syksylle ei kannata laittaa kampoihin. Sitä taistelua on mahdotonta voittaa.

Tulevalle viikonlopulle on myös mukavaa ohjelmaa tiedossa ja pääsen esimerkiksi pitkästä aikaa teatteriin. Edellinen kerta olikin 7.3.2020. Jäi aika hyvin mieleen, sillä tuon reissun jälkeen maailma meni jotakuinkin kiinni. Mutta se oli hyvä reissu ja siitä jäi hyvät muistot. Ihanaa päästä taas kasvattamaan tätä henkistä saldoa. Tälle vuodelle on pari muutakin teatterijuttua ja yhdet isommat (aika monta kertaa siirretyt) juhlat. Eli vaikka en syksyä ihan hirveästi fanita, tänä vuonna se on ehkä kuitenkin parhaimmillaan. Ja eilen töissä jouduin muuten sellaiseen tilanteeseen, että minua käteltiin! Ihan häkellyin moisesta fyysisestä kontaktista, mutta vielä se sujui. Tuli takaraivosta vanhaan opittuun tapaan.

Mutta hei, ihanaa keskiviikkoiltaa! Mä lähden nyt pätkimään taas muutaman kukan maljakkoon.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Plantagen

---

Useammat hedelmäpuut ja marjapensaat ovat jo ehtineet lämpimän alkukesän myötä kukkia ja nyt tietenkin jännitetään, ehtivätkö pölyttäjät tehdä tehtävänsä. Nopea kierros puutarhassa vahvisti epäilyni oitis, ja luvassa on kiitettävä sato oikeastaan ihan joka lajia. Kirsikkapuut taitavat tänä vuonna rikkoa jopa ennätyksensä. Tänään jatketaan kaupallista yhteistyötä Plantagenin kanssa ja pohditaan myös sitä, miten tärkeää on houkutella mehiläiset puutarhaan.

Kuten tiedämme, pölyttäjät rakastavat kukkia! Kukista pölyttäjät löytävät ravinnokseen makeaa mettä ja siitepölyä. Kun esimerkiksi mehiläinen liikkuu kukassa, sen karvaiseen ruumiiseen tarraa siitepölyä, ja lentäessään taas toiseen kukkaan, siirtyy myös siitepöly eteenpäin. Tätä kukasta kukkaan lentämistä ja siitepölyn siirtelyä kutsutaan pölytykseksi, ja pölytyksen ansiosta kukka kehittää siemeniä. Siemenistä sitten taas kasvavat taimet seuraavana vuonna.

Mehiläisiä ja muita pölyttäjiä saamme kiittää paitsi hedelmistä ja marjoista, mutta niiden ansiosta meille riittää esimerkiksi kasviperäisiä öljyjä ja lehmille apilaa popsittavaksi. Jotta ruokavaliomme olisi jatkossakin monipiolinen, pölyttäjät on syytä pitää iloisina. Tiesitkö, että arviolta kolmannes syömästämme ruoasta saa alkunsa hyönteisten suorittamasta pölytyksestä! Se on aika paljon!

Tuoksut, värit ja muodot. Jos mehiläisiltä kysytään, tässäpä tärkeimmät. Jos siis joskus mietit voisiko voikukat hävittää maapallolta (tai naapurustosta) kokonaan, siirrä ajatuksesi mehiläisiin, joille alkukesän kirkkaus on äärimmäisen tärkeää. Voikukista ei silti tarvitse tykätä ja jos näin on, niin pelastus tulee yleensä juhannukseen mennessä kun suurin voikukkakausi päättyy. Samaan aikaan mehiläisten tarpeet kuitenkin säilyvät, ja jotta ihminen ja luonto jatkaisivat kulkuaan sulassa sovussa, kannattaa kesän mittaan uhrata muutama ajatus mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Mehiläisten kanssa vehkeily ei missään nimessä tarkoita sitä, että sinun pitäisi suosia vain keltaisia ja riemunkirjavia kukkia! Tiesitkö, että esimerkiksi viehkeä laventeli ja klassisen kaunis marketta ovat oikein hyviä mehiläisten ruokkimiseen. Samoin monet yrtit. Marketan mehiläiselle avoin kukka on oiva esimerkki siitä, että juurikin nuo yksinkertaiset kukat ovat pölyttäjäystäviemme mieleen. Esimerkiki pionien maatiaislajikkeet ja yksinkertaiset daaliat. Huolehdi siis siitä, että istuttaessasi kesäkukkia joukosta löytyy myös niitä yksilöitä, jotka kiehtovat mehiläisiä ja mahdollistavat muodoltaan pölyttämisen!

Itse yhdistin tänä vuonna Plantagenin laventelit, marketat, oliviipuun ja hortensiat. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että mehiläisiä voi palvella myös hillitymmällä väriskaalalla!

Kotiamme ympäröi todellinen mehiläisten keidas, ja luonnonkukkien ja yrttien lisäksi löytyy villivadelmaa, metsämansikkaa ja montaa muuta mehiläisten lempparia. Halusimme kuitenkin tänä vuonna lisätä myös omaan pihaamme pienen, vähän enemmän ympäröivää luontoa muistuttavan alueen ja kylvimmekin oman kukkaniityn meidän ja pölyttäjien iloksi. Plantagenilta löytyy myös laaja valikoima erilaisia siemeniä ja Mehiläiskukkaseos lupasi jo nimellään tarkoitukseen sopivia siemeniä. Tämän projektin etenemistä saatte aivan varmasti seurata kesän mittaan!

Hedelmä- ja marjasadon lisäksi, tällä hetkellä mietitään tietenkin myös kasvihuoneen kasvatteja. Muistatteko pienen pienet chilinalut, jotka pääsivät ruukkuihin Mitäpä jos kasvattaisitkin itse -postauksessa huhtikuun puolivälissä? No tuollahan ne nyt kasvavat pörheän hyvinvoivana kasvihuoneessa ja kurottavat koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Plantagenin valmiit tomaatintaimet ovat jopa raakileilla asti, ja odottavat auringon tuomaa punaa poskilleen.

Näin kesäkuun alkupuoliskolla kaikki on vielä kovin pientä ja söpöä, mutta kuukauden kuluttua kasvihuone alkaa taas muuttua kesäiseksi viidakoksi. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi millään odottaa!

Myös Plantagenin perunaruukku on osoittautunut toimivaksi ja satoa odotellaan siitäkin kovasti. Nuppujakin on jo!

Muistathan, että halusit sitten lukea vinkit hyönteishotellin pyörittämiseen tai kesäkukkien hoitoon, löydät kattavan tietopaketin puutarhan eri aiheista Plantagenin sivuilta!

Ihanaa uutta kesäviikkoa!

 

 

Varsin onnellinen puutarhuri täällä hei!

Olen kaatunut iltaisin sänkyyn väsyneenä ja paikkoja särkien. Kaiken kantamisen, kaivamisen ja raahaamisen jälkeen tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Veto on poissa, mutta mieli sitäkin virkeämpi. Millään ei malttaisi lopettaa ja toisaalta koskaan ei onneksi tule valmistakaan. Väittäisin, että puutarhatyöt ovat resepti hyvään oloon ja menevät kyllä ihan urheilustakin, jos oikein innostuu.

Tein viikonloppuna uuden daaliapenkin, jaoin juurakot ja upotin mullan alle. Kitkin, kuokin, karsin ja istutin. Ja olisin voinut jatkaa vaikka miten pitkään. Harmi, että viikonloput ovat vain niin kovin lyhyitä. Ja minä tarvitsen paljon unta. Mutta on se vain joka kerta yhtä ihanaa kulkea ulkona illalla se viimeinen kierros ja ihailla työnsä jälkeä. Ja toisaalta heti aamulla käydä kurkistamassa, miltä ulkona näyttää. Tämä on se vuodenaika, jonka soisin kestävän miltei ikuisesti. Tavallaan kesä on kuitenkin vasta alussa.

Kuolanpionin nuput pullistelevat jo punaisina ja onpa tuo tehnyt kolme uutta taimeakin, joten kenties siirrän tätä ihanuutta vielä jonnekin muuallekin. Keltaiset kiurunkannukset saavat meillä peittää perennapenkkejä kunnes väsyvät ja antavat tilaa muille kasveille. Ne on oikein hyviä peittämään paljasta maata ja ehkäisevät näin myös rikkaruohojen kasvamista. Kohta niiden lomasta puskee esiin mooseksenpalavapensas, ritarinkannukset ja monet muut ihanuudet. Sävyt muuttuvat ja syvenevät, ja puutarha muuttaa taas ilmettään.

Ja hei, kun illan päätteeksi voi vielä poimia maljakkoon pienen annoksen oman pihan kesää, on yhtälö aika täydellinen. Siitäkin huolimatta, että ne varsinaiset kotityöt jää kyllä sisällä tekemättä.

Ihanaa uutta viikkoa sullekin!

 

En muista koska olisin ollut niin väsynyt kuin tämän kevään aikana. Ehkä joskus raskausaikoina tai marraskuun pimeillä. Väsymys ei kuitenkaan kuuluu minun kevääseeni ja varmaan juurikin sen vuoksi se tuntuu erityiseltä taakalta just nyt. Minunhan pitäisi pursuta energiaa ja olla täynnä intoa, kuten keväällä kuuluukin. Olen tainnut myös väsyä tuosta ajatuskierteestä entisestään. Surun ja väsymyksen harso on samaan aikaan henkäyksen kevyt, mutta painaa maahan kuin kivi.

Ajattelin tänään aamulla, että koska mulla ei ole mitään varsinaista ohjelmaa koko päivälle, menen sohvalle nukkumaan. Kello taisi olla kymmenen tässä kohtaa ja olisin oikein hyvin voinut nukkua vaikka koko päivän. Puoli tuntia makasinkin kuin raato olohuoneen sohvalla, kunnes päätin, että nyt täytyy tehdä jotakin muutakin. Niinpä siirryin ulos ja tartuin kaikkiin niihin puutarhatöihin, jotka olen tänä vuonna joutunut kirjaamaan rästejen puolelle. Ajoin nurmikkoa, kärräsin multaa, konttasin, kitkin, leikkasin ja kaivoin. Ja samaan aikaan kun tein asioita, jotka ovat oikeasti itselleni äärimmäisen tärkeitä, huomasin jonkin energia-aukon sisälläni avautuvan. Raskaan päivän jälkeenkään väsymys ei ole samanlaista tahmaa, mitä se on ollut viimeiset pari kuukautta. Se on vain väsymystä, tervettä ja normaalia väsymystä, joka ehkä taittuu yön aikana.

Niinpä päätin tänään, että miten väsyneeksi sitten itseni tulevalla viikolla tunnenkaan, pakotan itseni ulos ja puutarhaan. Vain hetkeksi tai kahdeksi, mutta tekemään jotakin.

 

Kuvat on viime viikolta. Tänään keli on ollut huomattavasti aurinkoisempi – kesäisempi. Mutta nyt nukkumaan! Josko sitä olisi huomenna taas asteen verran pirteämpi.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Substral ja Indieplace

---

Kovin on kitsaasti tuo kevät edennyt ja vaikka olisikin ihanaa, että ympärillä olisi jo kukikas paratiisi, tässä on pitänyt nyt malttaa mielensä ja odotella säiden lämpenemistä. Vanha viisaus Sepon nimipäivästä on ainakin minulla vahvasti korvien välissä ja ennen kesäkuun 10. päivää en uskalla ulos kovinkaan paljon kasveja laittaa. Mutta kasvihuoneessa voi onneksi vähän varastaa, joskaan sekään ei mitään kunnon pakkasia pelasta. Mutta siis ihan ykkösenä kesäkukkien ja kaikkien niiden mahdollisesti itse kasvattamiesi taimien parhaaksi: Pidä kasvit lämpimässä! Lisää vinkkejä löydät tästä postauksesta, joka on tehty kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Kun pakkasen ja hallan vaarat on mietitty kasvien hoito ja se sellainen rehevöittäminen alkaa tietenkin istutuksesta. Millaiseen ruukkuun, millaiseen multaan ja mihin paikkaan. Itse pidän saviruukuista, jotka antavat kastelun suhteen enemmän varaa. Kosteutta haihtuu joka puolelta ja juuristo pysyy terveenä. Pieni salaoja ruukun pohjalle ja mullaksi käy vaikka ihan puutarhamulta kunhan muistat, että kasvit vaativat myös hiukan lisäravinteita. Liian pieneen ruukkuun ei kannata kasveja yrittää istuttaa, vaan multaan on jäätävä kasvunvaraa. Samoin ruukku ei saa tulla yläreunastaan liian täyteen, jottei kasteleminen vaikeudu. Jätä siis kasteluvara, vähän kuin maitovara kahvikuppiin.

Olen äärimmäisen laiska lannoittaja ja olenkin ihan supertyytyväinen noihin Substralin lannoitekäpyihin. Testasin niitä Mårbackoille keväällä ja keittiön ikkunalla onkin jo melko rehevä viidakko. Toimivat siis todella hienosti. Tänä kesänä lannoittaminen on superhelppoa. Ja kävystähän liukenee sitä lannoitetta tarpeen mukaan, joten sellainen ylilannoittaminen on näiden kanssa vaikeaa. Kuuden kuukauden tehoaika on myös siinä mielessä näppärä, että ei ihan oikeasti tarvitse miettiä lannoittamista koko kesänä!  Super, näitä en vaihda pois!

Kun puhutaan syötävistä kasveista, lannoittamisen kanssa täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, mitä lannoitteesta päätyy suuhun. Eli oli kyseessä sitten tomaatit, kurkut, yritit, amppelimansikat tai syötäväksi tarkoitetut kukat, luonnonmukaiset lannoitteet ovat hyvä valinta. Substralin lannoitepuikoista löytyy kätevä biopuikko, joka vastaakin juuri tähän tarkoitukseen. 100% luonnonmukainen, kasviperäinen, vegaaninen ja pitkävaikutteinen (teho riittää 3 kuukautta!) lannoitepuikko sujahtaa helposti ruukkuun ja hoitaa kesän lannoitukset liki yhdellä kertaa. Olen itse testannut tätä niin ikään keittiön ikkunalla majaileville tomaateille, ja puikko tuntuu olevan helppo ratkaisu tuon ylilannoittamisen ongelman kanssa. Ei vaaraa lannoiteövereistä, vaan jälleen kerran lannoite liukenee juuriston käytettäväksi tasaisesti. Biopuikon erotat muuten viherkasveille tarkoitetuista puikoista värin avulla. Viherkasvilannoite on vihreissä puikoissa, tämä puikko on ruskea. Ihan vain siltä varalta, että sinäkin saattaisit sekoittaa pakkauksesta poistetut tuotteet keskenään.

Muista myös Substralin uutuus, eli käyttövalmis kasviravinneneste kaikille ruukkukasveille. Humifirst-biostimulantteja sisältävä lannoiteneste sopii kaikille ruukkukasveille ja tuote itse asiassa parantaa myös kaikkien kasvien kykyä vastaanottaa ravinteita. Kaada lannoitetta suoraan kasvin juurelle korkkimitan avulla. Jos kasvi on kovin kuiva, kannattaa se tietenkin kastella ennen lannoittamista.

Eli vaikka ne vasta ostamasi kesäkukat ehkä vielä näyttävätkin kovin pieniltä, malta mielesi ja anna kasvien päästä kunnon kasvuun ja kukoistukseen. Riittävä lämpötila, oikea kasvupaikka, riittävän suuri multa- ja kastelutila sekä oikeat ravinteet. Kyllä se kukikas paratiisi sieltä aika nopeasti ponnistaa!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Plantagen & Indieplace

---

Maailmassa on harvoja asioita, jotka tuottavat minulle niin paljon puhdasta iloa kuin puutarha. Kyse ei ole päämäärästä, sadosta tai kukkien määrästä, vaan enemmänkin matkasta. Sellainen tietynlainen yhteys luonnon kanssa (vaikka jotenkin höperöltä kuulostaakin) pitää myös omat jalat maassa ja ajatukset kasvussa ja jatkuvuudessa. Mutta väitän myös, että puhdasta onnea on katkoa kokatessa yrtit omasta sadosta ja sujauttaa suuhun kasvihuoneessa punastunut tomaatti. Mikään tomaatti ei nimittäin maistu yhtä hyvältä kuin se itse kasvatettu. Eikä kyse ole vain mausta, vaan myös tuoksusta. Siitä, että saa jotakin ihan kaikilla aisteilla. Einstein ei sentään tarvitse olla päästäkseen osaksi tästä ilosta. Itse asiassa syötävien kasvien kasvattaminen on helpompaa kuin ehkä osasit edes ajatella. Tänään kasvattamisen iloa kaupallisessa yhteistyössä Plantagenin kanssa.

Tahdon sanoa heti tässä alussa, että valittavana on ainakin kaksi erilaista linjaa. Omasta innostasi riippuen voit kasvattaa taimet itse, tai hankkia valmiita taimia. Vaikka paprikat ja chilit on pitänyt kylvää jo alkuvuodesta, ei edelleenkään ole liian myöhäistä ryhtyä chilitarhuriksi, sillä voit ostaa myös valmiin taimen ja kasvattaa sitä. Samoin on yrttien ja tomaattien kanssa. Jos siemenestä saakka eteneminen ahdistaa jo ajatuksenakin, kokeile valmiita taimia ja ehkä ensi keväänä tai seuraavana uskallat jo kokeilla taimikasvatusta. Plantagenin valikoimista löydät välineet ja tarpeet molempiin tapoihin ja tässä postauksessa esittelen joitakin omia suosikkejani ja hyväksi havaittuja tapoja.

Turvebriketit, taimiruukut ja etiketit:

Olen kokeillut monenlaista kylvämistä ja koulimista, mutta ehdottomasti parhaaksi (ja varmaankin myös helpoimmaksi) tavaksi olen todennut turvebriketit. Tiukkaan puristetut napit turpoavat vedessä ja siemenellekin on ikään kuin valmis kolo paakun keskellä. Turvepaakku on helppo kastella (ja vaikea ylikastella, koska voit aina valuttaa alustalta ylimääräisen veden) ja siisti istuttaa isompaan astiaan kun se aika koittaa.
Se isompi ruukku on minulla yleensä muoviruukku, sillä olen todennut ne turveruukkuja paremmiksi. Turveruukku haihduttaa, joten sen lämpimänä ja kosteana pitäminen on vaivalloisempaa kuin muoviruukussa olevan mullan. Tämä on tietenkin ihan makuasia, mutta kannattaa muistaa myös, että muoviruukku ei ole kertakäyttöinen, vaan sen voi harjata kesällä puhtaaksi ja pinota taas odottamaan seuraava kesää.
Suosin myös Plantagenin valkoisia muovisia taimimerkkejä. Ne eivät ala maatumaan samoin kuin vaikka puiset jäätelötikut, ja tämä vähentää aina erilaisten vaivojenkin määrää pienillä taimilla. Valkoiset tikut ovat myös hurjan kestäviä, ja ne ovat edelleen kiinni myös daalioitteni juurakoissa. Käytä merkitsemiseen esimerkiksi samaa vedenpitävää tussia, jolla merkkaat lasten vaatteet. Mikäli haluat ensi keväänä tikkuun uuden nimen, poista vanha kynsilakanpoistoaineella.

Plantagenista löydät valtavan valikoiman erilaisia siemeniä oman brändin pusseissa, sekä
Weibulls ja Nelson Garden -merkiltä. Tutki siis rauhassa lajikkeiden eroja ja päätä itse, mikä sopii parhaiten omaan makuusi. Aina voit toki kysyä vinkkejä myös henkilökunnalta.

Kun innostut kasvattamaan syötäviä kasveja, nappaa mukaan myös ainakin yhtä lajia syötäviä kukkia! Kun kasvatat kukat itse, tiedät varmasti, että niiden lannoitukseen tai torjuntaan ei ole käytetty terveydelle haitallisia kemikaaleja! Itse tykkään krasseista ja orvokeista, joilla kesäiset salaatit ja kakut saa kaunistettua!

Oletko hieronut käsiisi tomaatinlehtien tuoksua? Entä tuoreiden yrttien? Vaikka siemenestä kasvattaminen ei innostakaan, kokeile parvekkeella tai terassilla omaa yrttiviljelmää ja omaa kirsikkatomaattia ja samalla teet palveluksen luonnolle! Tiesithän nimittäin, että yrteistäkin esimerkiksi timjami, rosmariini ja salvia ovat myös mehiläisten mieleen. Samoin moni yrtti toimii luontaisena hyttyskarkotteena. Plantagenista löytyy myös erilaisia pieniä kasvihuoneita, jotka sopivat vaikka parvekkeelle. Yhtälailla yrttejä voi kasvattaa myös kasvimaalla salaatin ja ruohosipulin kaverina.

Kevään tuleminen on tuntunut tänä vuonna kovin kankealta, mutta eipä siihen enää kauaa mene, kun ulos pääsee kuokkimaan ja lapioimaan ihan kunnolla. Olemme pitkään suunnitelleet hyötypuutarhan perustamista tuonne meidän piharakennuksen taakse, alueelle joka tällä hetkellä on pelkkää joutomaata. Nyt tuon pihan osan raivaus on tehty ja vaikka mitään kummoistakaan hyötypuutarhaa sinne ei tähän hätään pystytäkään perustamaan, on tiedossa ainakin uudet kasvimaat kesäkurpitsoille ja sipulille. Kenties sitten tulevina vuosina vielä jollekin muullekin. Sitä odotellessa aion kokeilla pienimuotoista perunoiden kasvatusta kasvihuoneessa. Tuo Plantagenin perunaruukku on mielestäni myös loistava lahjaidea. Laita siemenperunat valmiiksi multaan ja ilahduta vaikka äitiä toukokuussa. Parhaassa tapauksessa saat kutsun uusille perunoille!

Ennen kaikkea muista, että puutarhanhoito ja kasvien kasvatus on hauskaa! Kukaan ei kuole nälkään, vaikka hyvästä yrityksestä huolimatta jokin menisikin vikaan. Itselläni on tapana ajatella niin, että näistä ympärilläni olevista ihmisistä ja eläimistä mun täytyy pitää huolta. Kasveista huolehtiminen on sitten sitä ylimääräisä extraa, ja ehkä juuri siitä syystä se onkin niin hauskaa ja rentouttavaa.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Substral & Indieplace

---

Moikka! Joko multasormet kaipaavat tekemistä? Omani ovat vaatineet sitä jo tovin, ja into lisääntyy sitä myöden kun lumet sulavat ja talvi taittuu. Helmi-maaliskuun tärkeimpiä hommia on tietenkin uuden kylväminen, mutta yhtä lailla vanhoista kasveista huolehtiminen. Nyt on nimittäin se aika vuodesta kun kannattaa viimeistään alkaa elvyttämään niin niitä talvehtineita pelargoneja kuin pikkuisen nuupahtaneita viherkasvejakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Olen itse ollut todella laiska mullanvaihtaja ja osa yli 10 vuotta vanhoista Mårbackoista onkin selvästi kärsinyt mullan ja juuriston maatumisesta. Kova turvepaakku kun ei anna kasville oikein minkäänlaisia edellytyksiä jatkaa elämäänsä, joten nyt oli korkea aika pelastaa kasvit. Valitsin näihin kuviin nyt ne vähemmän lepotilassa olevat kasvit, mutta rehellisyyden nimissä, osa pelargoneista on enemmän ruskeita kuin vihreitä. Mutta tätä ei suinkaan kannata liiaksi pelästyä. Omat kasvini joudun talvettamaan keittiön ikkunalla ja siinä ne myös joka kevät virkoavat ja lähtevät uuteen kasvuun. Tänä vuonna taas entistä ehompana, kun juuret saivat ympärilleen uuden mullan.

Nyt kun viherkasvit ovat taas supersuosittuja, muistutankin että yhtäläisesti myös sisäkasvit kaipaavat juurilleen uutta ja kuohkeaa multaa, joten aihe ei kosketa vain kotipuutarhureita. Kannattaa myös huomioida, että mikäli huonekasvien juuret ovat vallanneet ruukun, se kannattaa samalla vaihtaa suurempaan. Samalla myös esimerkiksi peikonlehden ilmajuuria saa upotettua multaan.

Kaupasta löytyy jos jonkinlaista multapussia, mutta on hyvä huomioida, ettei multa sellaisenaan riitä ravitsemaan kasveja kovinkaan pitkään. Itse asiassa kyse on ihan parista kolmesta viikosta! Lisäksi tarvitaankin siis ravinteita, eli lannoitusta. Niin puutarhassa kuin ruukkukasveillakin tärkeimmät ravinteet ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Näiden lisäksi kasvit tarvitsevat myös erilaisia hivenravinteita aivan kuten me ihmisetkin.  On siis syytä huomioida myös  kasvin kalsiumin, magnesiumin, rikin, boorin, kuparin, raudan, molybdeenin ja sinkin saanti. Kuulostaa kemialta, mutta onneksi kasvien lannoittaminen on tehty niin helpoksi, että jokainen onnistuu varmasti!

Substralin kasviravinteet muistan ihan lapsuudestani asti. Äidilläni oli nimittäin tapana aina viitata mainokseen “rakkautta ja substraalia” ja sama metodihan toimii edelleen. Substralin kasviravinteita löytyi myös ensimmäisestä omasta kodistani ja löytyy edelleen. Tuotteisiin on toki tullut muutoksia vuosien varrella, mutta tänään esittelyssä niistä kolme ajankohtaisinta.

Lannoitekävyt:

Osmocote käpy ravitsee huone ja parvekekasveja jopa 6 kk:den ajan. Lannoitekävyt on helppo painaa multaan tai sitten ne voidaan lisätä multaan esimerkiksi mullanvaihdon yhteydessä. Hartsikuorinen käpy säännöstelee ravinteiden luovutusta kasville niiden tarpeiden mukaan. Kastelun ja lämmön vaikutuksesta ravinteita vapautuu kävystä kasvin käyttöön tasaisesti, ilman että juuret vaurioituvat liiallisesta lannoittamisesta. Nämä ovat todella hyvä lannoite esimerkiksi juuri noille pelargoneille. Äärimmäisen helppoa, jos koet lannoittamisen hankalana, etkä millään jaksa muistella, koska ja miten lannoitit kasveja viimeksi! Lannoitekäpy on myös äärimmäisen näppärä tuote kesäkukille kunhan pääsemme siihen asti vuotta. Tänä vuonna helpotan omaa kesääni käpyjen avulla!

Ravinnepuikko viherkasveille:

Näitä olen käyttänyt aina! Helppokäyttöiset puikot ravitsevat viherkasveja kahden kuukauden ajan ja olen käyttänyt niitä jotakuinkin kevättalvesta aina syksyyn asti. Puikon voi työntää multaan kokonaan (se maatuu) tai sitten tuikata purkkiin siten, että puikot muistuttavat olemassaolostaan hieman näkyvissä. (Näkyville jätetty puikko muistuttaa lannoitustarpeesta kastelun lomassa!)

Käyttövalmis kasviravinne:

Se minkälaisen tuotteen kukin valitsee, riippuu pitkälti totutuista tavoista. Mikäli suosit mieluummin nestemäistä ravinnetta, hyvä vaihtoehto on Substralin uusi käyttövalmis kasviravinne. Tätä ei tarvitse annostella valmiiksi kastelukannuun, vaan voit kaataa ravinnetta suoraan ruukkuun. Ravinne imeytyy parhaiten kosteaan multaan, joten jos multa on kuivaa, kannattaa ensin kastella kasvi. Nestemäinen seos imeytyy tasaisesti kosteuden mukana ja antaa kasveille kaikki tarvittavat rakennusaineet. Nestemäinen kasviravinne sopii myös syötäville kasveille!

Tee viimeistään nyt maaliskuussa:

Vaihda kasveille uusi multa: Vanha kovettunut multa surkastuttaa kasvien juuriston, eikä kasvilla ole mahdollisuuksia kasvaa. Vaihda mullat viimeistään nyt maaliskuussa, jotta kasvi ehtii toipua toimenpiteestä!
Huomioi istuttaessa ruukun salaojitus, ja mahdollisesti suuremman ruukun tarve, jotta kaikki juuret mahtuvat ruukkuun.
Aloita kasvien lannoittaminen: Talvella kasvit ovat lepotilassa, mutta heti keväällä ne hyötyvät ravinteista ja lannoittamisesta.
Lisää kastelua kevään edetessä: Varmin tapa tappaa huonekasvit tai talvehtivat ruukkukasvit on ylikastella niitä lepokaudella. Lepotilassa harva kasvi haihduttaa kovinkaan paljoa, mutta kevään, valon ja lämmön lisääntyessä kasveille tulee myös jano. Huomioi kuitenkin kastelussa myös lehdistön määrä. Jos pelargonit ovat vielä enimmäkseen runkoa ilman lehtiä, ei kasvi myöskään haihduta samaan tapaan kuin tuuheimmillaan. Maltti on kastelussa paras valtti!
Älä luovuta: Suurin osa minunkin pelargonioistani näyttää vielä tässä kohtaa vuottaa siltä, että niiden paras paikka olisi biojäteastia. Ei kannata kuitenkaan lannistua, vaan muistaa, että luonto ja kasvit toimivat omalla tavallaan ja nyt ollaan vasta kasvukauden starttiviivalla!
Lisää kasveja: Mullanvaihdon yhteydessä on hyvä napsia kasveja myös juurtumaan. Leikkaamalla pelargoneista pistokkaita, voit helposti lisätä kasvien määrää.
Malta lukea ohjeet: Mielin määrin ei kasvejakaan kannata lannoittaa! Lue siis aina ensin annosteluohjeet. Substralin pakkauksissa ohjeet ovat helposti ymmärrettävissä ja niitä noudattamalla vältät ylilannoittamisen!

Vaikka mårbackat ei just nyt näytäkkään tältä, tätä kohti ollaan kuitenkin menossa!

Eikö vain olekin ihanaa! Kevät on jo tulossa!

Meidän talvi on huuhtoutunut vesisateen mukana. Se kaunis kimmeltävä talvi, josta tykkäsin iha valtavasti on vaihtunut likaiseen lumeen ilkeään liukkauteen. Ja niin paljon kuin tuo sää tökkiikin, niin onhan se myös yksi merkki lähestyvästä keväästä. Joskin olisin venyttänyt talvea vielä maaliskuun puolelle. No, minulta ei kyselty!

Tein tänään vähän multahommia (postausta aiheesta tulossa), ja siinä kun sitten pesin multaa kynsien alta, tuli sellainen aika keväinen fiilis. Muistin miten paljon tykkään siitä, kun saa puutarhassa huhkitun päivän jälkeen kuurata itsensä puhtaaksi suihkussa. Se tunne, kun varpaanvälitkin on täynnä maata ja kaikki puskee uutta ja vihreää. Voi kevät, miten kaipaankaan puutarhahommia ja kasvihuoneessa istuskelua.

Niin, että ajattelin josko te tuntisitte vähän samoin. Jonkinlaista kesänkaipuuta tai ihan vain sitä tulevasta keväästä fiilistelyä. Ohessa kuvia kesästä, puutarhasta, kasvihuoneesta ja tietty daalioista.

Ihanaa torstaita!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Daalioiden talvetus ja nostaminen! Tätä on toivottu ja nyt se viimein tulee. Homma on helppo, mutta kannattaa muistaa muutama juttu, niin onnistut varmasti!
Ensimmäiset pakkaset tulivat, ja jopa täällä etelämmässä on saatu ihailla pientä lumi- tai räntäkerrosta viimeisen viikon aikana. Puutarhan syystyöt ovat kuitenkin monella vielä kesken, onhan syksy ollut poikkeuksellisen lämmin. Pakkanen puraisee daaliat ja mustuttaa varret yhdessä yössä. Kukinta on ohi ja kausi nostotöitä vaille paketissa. Mukulat ovat ilmojen kylmetessä edelleen maan lämmössä, mutta nyt on se aika kun nekin on syytä kaivaa ylös ja siirtää talvehtimaan lämpimään. Tänään kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa annan neuvot ja niksit daalioiden nostamiseen ja mukuloiden talvettamiseen.

Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä kannattaa kaivaa tarvittavat työkalut esiin. Daalioiden nostamisessa tarvitset puutarhasakset, talikon, haravan ja tietenkin laatikot tai korit, joihin daaliat aiot säilö.
Ennen ensimmäisenkään kukkavarren katkaisemista, huolehdi, että olet kerännyt daaliapenkistä kaikki metalliset perennatuet pois. Usko pois, et halua pilata saksiasi iskemällä niihin!

Olen nähnyt ohjekuvia daalioiden talvettamisesta ja nostamisesta terhakoilla varsilla ja mielestäni tuollainen ohjeistus on aika harhaanjohtavaa. Kuka haluaisi nostaa kukat ennen kuin satokausi päättyy. Unohda siis visio kukkivista daalioista ja niiden katkomisesta talvehtimaan! Koska pakkanen on saanut kasvuston lakoamaan työ kannattaakin aloittaa kukkavarsien leikkaamisella.

Daaliota ei missään nimessä saa repiä maasta. Vaikka mukulat saattoivat keväällä näyttää pieniltä ja hennoilta, ne ovat nyt juurtuneet maahan ja istuvat siellä melko tiukassa. Katko siis kukkavarret, mutta jätä 5-10 sentin tapit jokaiseen mukulaan. Maasta törröttävä kukkatappi helpottaa työtäsi, kun näet jatkuvasti mistä mukuloita on yhä nostamatta. Tylsien saksien lisäksi harmittaa suuresti, jos maahan jääkin jäätymään juuri se kaunein ja rakkain yksilö.

Yllä näkyy myös pieniä sormustinkukan taimia.

Itse jätän mukuloihin melko pitkätkin pätkät kukkavarsista, sillä hyödynnän niitä puhdistuksessa ja daalioiden pakkauksessa. Toisaalta keväälläkään kuivuneista tapeista ei ole haittaa ja niiden avulla pystyy taas nostelemaan mukuloita ruukkuihin ja maahan. Nättejä ne eivät ole, mutta onkin siis enemmänkin makuasia kuinka lyhyeksi kukkavarret leikkaat, jos ne tosiaankin saavat talvehtiessaan kuivua.

Mikäli haluat nimetä juurakot nyt syksyllä, nimeä ne joko tässä kohtaa tai aina yksitellen nostamisen jälkeen. Suosi muovisia (tai muita maatumattomia) nimikylttejä. Voit tuikata sellaisen juurakon lomaan. Nimilapun voi myös kiinnittää kumilenkillä tai narulla kukkatappeihin. Mikäli talvetat useamman juurakon samaa lajiketta, voit nimetä myös laatikot. Omat nimikylttini ovat pilkistäneet juurakoista kohta kolme vuotta. Ne pysyvät kyydissä kesät ja talvet.

Daalioiden nostaminen on toki huomattavasti helpompaa, mikäli sinulla on selkeästi daaliapenkki, jossa ei kasva mitään muuta. Usein daalioita kasvatetaan pitkinä yksittäsinä riveinä, jolloin syys- ja kevättyöt ovat tietenkin helpompia. Olen enemmän cottage garden -tyyppiä ja omassa maassani kasvaa daalioiden lisäksi paljon muutakin. Niinpä pyrin penkkiä siivotessa karsimaan sen melko puhtaaksi, jotta varmasti hahmotan jokaisen talvehtimaan pyrkivän daalian.

Kun kukkavarret on leikattu ja penkki haravoitu puhtaaksi, on aika käydä juurakoiden kimppuun!

Paras työkalu on puutarhatalikko. Sen avulla nostat mukulat varmemmin kokonaisina ja niitä rikkomatta. Unohda siis tässä kohtaa klassinen pistolapio ja satsaa daaliaharrastajan ykköstyökaluun eli Fiskarsin Xact Puutarhatalikkoon, josta saat kylmälläkin kelillä lämpimän otteen.
Jos viime keväänä istutit elämäsi ensimmäiset daaliat, nyt syksyllä saatat yllättyä, miten suuria niistä on kesän aikana tullut. Iske talikko syvälle daalian viereen, mieluummin vähän liian kauas kuin liian lähelle. Nosta juurakko varovasti ilmaan. Juurakkoa ei missään nimessä tarvitse kokonaan puhdistaa, mutta suurimmat mullat kannattaa kuitenkin poistaa jo ihan tilan säästämiseksikin. Itse kevyesti ravistan ja pyörittelen juurakkoa, sen jälkeen kun olen ensin kuokalla hieman möyhentänyt maata siitä irti. Fiskars QuikFit möyhennyskuokka on hyvä työkalu juurakoiden puhdistamisessa.

Pieni ja hento ‘Cafe au Lait‘ on kasvanut ravinteikkaassa mullassa komean kokoiseksi ja vaatii jo jakamista.

Nosta ja pakkaa daaliat yksitellen ja jälleen tarkasti seuraten, ettet vain jätä yksiäkään kukkatappeja ylösnousevan mullan alle.

Pakkaa daaliat ilmavasti puu-, muovi- tai pahvilaatikoihin. Ilmava muovilaatikko on kasvin kannalta paras, sillä se ei ala maatumaan kosteissakaan olosuhteissa. Harvalla kuitenkin on käytössään leipomolaatikoita ja onneksi ihan tavalliset pahvilaatikotkin kelpaavat. Vuoraa laatikon pohja sanomalehdellä tai voimapaperilla ja nosta juurakoiden koosta riippuen noin 2-4 kasvia yhteen laatikkoon. Mitä vähemmän juurakoita on yhdessä laatikossa, sen pienempi on tietenkin mahdollinen tautiriski. Jätä juurakoiden väliin siis mahdollisimman paljon hajurakoa, jotta laatikko pysyy ilmavana ja kasveilla on mahdollisuus hengittää. Voit myös peittää paljaat juurakot turvekerroksella, mikä suojaa niitä paitsi kylmältä, myös tasapainottaa kosteusoloja.

Daalioiden talvetus. Mihin daaliat sitten laitetaan talveksi?

Daaliat siirretään talvehtimaan, koska ne eivät kestä jäätymistä. Ihannelämpötila onkin n. 5-10°C, mutta harva pystyy järjestämään tilan, jossa lämpötila pysyy vakaana koko talven. Pakkauksessa ja valmisteluissa onkin siis tärkeää huomioida  juuri ne olosuhteet, jotka sinulla on daalioillesi tarjota. Verrattuna moneen muuhun kasviin, daalioiden talvetus on kuitenkin helpompaa, sillä kasvit eivät tarvitse talvella valoa. Pimeä ja viileä paikka on siis daalioiden ihanne. On periaatteessa täysin se ja sama, onko tuo tila autotallissa, kellarissa, siivouskomerossa vaiko eteisessä.

Minun kasvini siirtyvät talveksi kellariin. Kellarissa oli liki koko viime talven yli 10 astetta lämmintä, mutta yhtälailla varaudun siihen, että lämpötila voi laskea pakkasellekin. Niinpä huolehdin heti syksyllä, että lähettyvillä on myös hallaharsoja ja peitteitä kasveille, mikäli pakkanen paukkuu viime talvea pahemmin. Vaikka kellarin lämpötila siis tippuisikin miinukselle, pyrin varmistamaan, että daaliat pysyvät plussan puolella. Hetkittäiset miinuksen puolelle kääntymiset eivät vielä yletä daalioiden sekaan laatikon suojiin, mutta mikäli kellarin lämpötila tippuisi pakkasen puolelle kunnolla tai yhtäjaksoisesti, kantaisin daaliat välillä sisälle.

Kellari on myös kostea, joten jotta välttyisin mukuloiden mätänemiseltä ja maatumiselta jätän laatikot viikoksi tai kahdeksi huoneenlämpöön kuivumaan. On huomattavasti helpompi sumuttaa juurakoille lisää kosteutta, kuin saada ne kuivumaan kylmässä ja kosteassa tilassa. Jos käytät kodin teknistä tilaa tai koneellisesti lämmitettyä varastoa, jossa ilma on kuivaa, huolehdi daalioiden kosteudesta läpi talven. Mukulat saavat nahistua, mutta eivät kuivua läpikotaisin. Paras tapa tutkia tilannetta onkin ihan näppituntuma. Mikäli multa juurakoiden ympärillä kuivuu niin, että mukulat puhdistuvat kuin itsestään, kannattaa kaivaa esiin suihkepullo. Jokapäiväistä tai edes jokaviikkoista valvontaa daaliat eivät kuitenkaan kosteuden vuoksi tarvitse. Pahin vihollinen on pakkanen. Mikäli mukuloita on paljon ja laatikot pakattu tiiviisti, huomioi myös, että reunimmaiset yksilöt kuivuvat ja kylmettyvät huomattavasti keskimmäisiä paremmin. Itse kävin viime talvena pari kertaa vaihtamassa laatikoiden järjestystä ja nostelin alimpia ylös ja reunimmaisia keskelle. Daalioiden talvetus ei ole vaikeaa, mutta homma kannattaa nähdä harrastuksena, kuten puutarha ylipäätään.

Mistään parin tunnin pikkutyöstä ei tosiaankaan ollut kyse, mutta nyt homma on valmis!  Voin miltei taas jo kuvitella, kuinka mallaan daalioita tyhjään penkkiin taas ensi keväänä.

Keväällä daalioiden juurakoista pilkistää yleensä jo uusia silmuja, sillä kellari lämpötila kohoaa viimeistään kevään mittaan. Silmut muodostuvat ihan siihen jättämäsi kukkatapin tyveen. Useimmat daaliani vaativat ensi keväänä jakamista, jotta ne jaksavat kukkia myös seuraavana kesänä. Jakaminen on kuitenkin helpompaa, kun uudet silmut ovat muodostuneet kellarin lämpötilan kohottua keväällä. Yhdestä ostamastasi juurakosta saat siis vuosien mittaan ison kasan uusia.

Koska daaliat viihtyvät ravinteikkaassa maassa, levitän keväällä daaliapenkkiin kompostia ja kanankakkaa. ennen mukuloiden istutusta levitetty kanankakka saa sulaa kevätsateiden avulla maahan ja kompostikate toimii hyvin mukuloiden ja mullan päällä.

Ihan kaikki juurakot eivät vielä mahtunut noihin laatikoihin, mutta nyt loputkin daaliat on siirretty kuivumaan ja talviunille.

Hyvät puutarhatyökalut ovat investointi, joka kestää aikaa ja käyttöä. Kun syksyn puutarhatyöt on tehty, työkalut kannattaa puhdistaa ja siirtää vajaan tai varastoon talvehtimaan. Keväällä ne kutsuvat taas uuteen puutarhakauteen. Luithan jo edellisen puutarhan syystöitä koskevan postaukseni?

Olikohan siinä daalioiden talvetus kokonaisuudessaan? Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin kysy ihmeessä!

Kaupallinen yhteistyö ⎪ Fiskars

---

Muistatko vielä sen fiiliksen, jonka keväällä sait puutarhatöistä? Millään ei olisi malttanut lopettaa. Pyykit jäivät pesemättä, koti siivoamatta, uutiset lukematta ja telkkariohjelmat katsomatta. Nopeasti ruokaa ja sitten takaisin hommiin. Puutarhatyöt koukuttivat ja illat venyivät. Tuo totaalinen hurmoksellisuus kuuluu joka vuosi kevääseeni. Puutarha on ilon ja riemun lähde, eikä siitä malttaisi olla erossa. Mutta kuinka tuon saman innostuneisuuden saisi siirrettyä syksyn puutarhatöihin? Mistä ammentaa hurmos, kun kaikki työllä ja voimalla aikaansaatu maatuu silmien edessä? Tarjoilen teille tänään vinkit puutarhan syksystä innostumiseen kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa.

Unohda säännöt:

On eri asia olla ammattitarhuri tai harrastaja. Usein kuulen puutarhatöiden tai istutusten yhteydessä ihmisten käyttävän sanaa käskeä. “Nämä käskettiin istuttaa näillä väleillä” tai “Lehdet käsketään haravoimaan syksyllä.”
Kukaan ei tosiasiassa käske yhtään mitään. Omassa pihassa saa olla luova, kokeilla, erehtyä ja oppia. On erilaisia koulukuntia ja toisten mielestä asiat tulisi ehkä tehdä tietyllä tavalla. Paras tapa on kuitenkin se joka sopii sinulle.

Nurmialueita ei tarvitse nuolla syksyllä haravan kanssa puhtaaksi. On kuitenkin tärkeää poistaa paksuimmat lehtimatot, jotta nurmikko ei kärsisi. Totaalisen pilalle se ei mene vaikka jonain vuonna lehtiä jäisi runsaamminkin. Mutta keväällä nurmi on nopeammin vihreä ja siisti kun sen päällä ei ole maatunut paksuja massoja suuria lehtiä. Keskity siis ainakin hevoskastanjan- ja vaahteranlehtiin. Pienimmät lehdet silpoutuvat kyllä leikkurissakin!

Jos käyt taistelua sammalta vastaan, tammenlehdet tulisi myös haravoida pois. Tippuu ne sitten syksyllä, talvella tai vasta keväällä. Jos taas pidät sammaleesta kuten minä ja kasvatat vaikka alppiruusuja, tammien lehdet voi ajella keväällä ruohonleikkurilla.

Mieti mikä motivoi:

Oma aika raikkaassa ulkoilmassa? Hyötyliikunta? Se, että näkee työnsä tuloksen?

On aivan varmasti jotakin, minkä vuoksi haravaan olisi oikeastaan ihan kiva tarttua. Luurit päässä voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa, tai olla vaan ihan omassa rauhassa ja keskittyä töiden jälkeen johonkin ihan muuhun.

Jos sinua motivoi itsesi liikuttaminen tai yhteinen ulkoilu perheen kanssa, puutarhatyöt ovat syskyllä ihan yhtä loistava keino kohottaa kuntoa kuin keväälläkin. Mitä enemmän teet, sen enemmän kerrytät askelia ja pusket happea keuhkoihisi.

Itselleni syksynkin puutarhatöissä ehkä tärkeintä on se, että näkee työnsä tuloksen. Hyödynnän tätä motivaattoria jakamalla pihan eri alueisiin. Silloin saan aikaan myös valmista jälkeä lyhyessä ajassa. Älä siis päätä putsata kaikkia perennapenkkejä ja siirtyä sitten vasta haravoimaan, vaan hoida puutarha pala kerrallaan. Kun saat yhden alueen valmiiksi, et malta olla tarttumatta seuraavaan!

Niin kuin monessa muussakin lajissa, myös puutarhatöissä välineillä on väljä. Hanki hyvät ja kestävät puutarhatyökalut ja satsaa esimerkiksi Fiskarsin käteviin QuikFit työkaluihin. Samaan varteen saat vaihdettua erilaisia haravapäitä tai maanmuokkaustyökaluja. Jos taas leikkaat kukkineita kukkavarsia tai ylipäätään jotakin, mikä ei vaadi niin suurta voimaa, säästä myös käsiäsi ja käytä esimerkiksi Fiskarsin Solid Snip SP15 -saksia. Nämä ovat muuten cutting garden -harrastajan lempityökalu!

Jos keltaiset kumisaappaat tekevät sinut iloisiksi, voit kokeilla myös niitä!

Kokeile uutta:

Joskus voi kangistua tekemään asiat aina samalla tavalla. On tietenkin kiva, jos on löytänyt rutiinit ja oman tavan toimia, mutta joskus voi olla paikallaan kokeilla jotakin muuta. Esimerkiksi äitini hoksasi vasta eläkepäivillään kuinka paljon helpompaa on jättää osa syksyn puutarhatöistä kevääseen ja siivota osa perennoista vasta keväällä kun ne ovat kuivia ja likipitäen täysin maatuneita.

Minä puolestani olen aina ollut vannoutunut kottikärryjen työntäjä, ja kärrymallin olen oppinut jo lapsuudessani. Ystäväni puolestaan tekee kaikki kitkemiset ja puhdistukset jakkaralla istuen ja puutarhasäkkiä hyödyntäen. Sain nyt kokeilla Fiskarsin neliskulmaista Ergo pop-up puutarhasäkkiä ja innostuin valtavasti sen helppoudesta ja keveydestä. Isoon säkkiin mahtuu myös enemmän tavaraa kuin kottikärryihin. Tai ainakin kuorma pysyy kyydissä koko matkan!

Ajattele hyötyä terveydellesi:

Pakottaako niskaa ja hartioita? Stressaako?
Ei omat hartiani ainakaan näin jumissa olleet keväällä. Puutarhassa tehdyt kiertoliikeet laittavat kuitenkin rankaan liikettä ja veren kiertämään. Haravointi on siis oiva apu myös päänsärkyyn. Ja vaikka kävely syksyisessä luonnossa on sekin ihanaa, puutarhatöissä käytämme koko vartaloamme luonnolisella tavalla.

Tiesitkö muuten, että puutarhanhoito on myös loistava apu stressiin ja apeaan mielialaan. Itse asiassa Fiskarsin vuonna 2019 tekemä tutkimus viittaa siihen, että puutarhanhoito voi olla jopa avain onneen! Tutkimuksen mukaan puutarhanhoitoa harrastavat ihmiset eivät ole ainoastaan onnellisempia kuin ne, jotka eivät harrasta puutarhanhoitoa, vaan myös näkevät puutarhanhoidon olevan yksi onnellisuutta tuova tekijä.

Raitis ilma, luonnollinen äänimaailma ja yhteys luontoon tarjoavat aivoillemme kaivattua hiljaisuutta ja rentoutumista. Niiden myönteiset vaikutukset stressitasoihin ja itsetuntoon on havaittu monesti. Puutarhanhoito on myös mahdollisuus irtautua arjen kiireistä. Luontoa hoitaessamme olemme osa sitä ja palaamme ikään kuin juurillemme.

Nauti:

Myönnän, että itsellenikin on aikanaan kasvanut jonkinlainen tarve aina miettiä, kuinka lapset saadaan innostumaan jostakin. Tai ainakin sitä jotenkin ajatellaan, että ulos kannetut eväät ovat lapsia varten. Mutta entäs jos ne olisivatkin meitä itseämme varten? Maistuuko termarikahvi ulkona paremmalta kuin tavallinen kotona juotu kahvi. Vai tekeekö luonnossa syöminen yksinkertaisesti kaikesta aina paremman makuista?

Mieti mistä nautit! Kahvihetkestä ulkona, hiljaisuudesta, omasta rauhasta, parisuhdeajasta. Pääasia on, että keskityt puutarhatöissä myös nauttimiseen!

Valmistaudu tulevaan:

Pidän itse ehdottomasti enemmän keväästä. Mutta kevät on itselleni myös yksi motivaation lähde syksyn puutarhatöihin. Jokainen lehtikassa on lehtikasa vähemmän keväällä. Jokainen syksyllä siistitty perennapenkki tuo nopeampaa nautintoa keväällä.

Huolehdi syksyllä, että arkojen kasvien juurille ei ole syntynyt kuoppia. Näin suojaat kasvien juuret jäätymiseltä. Myös kuusenhavut on hyvä tapa suojata herkimpiä juuristoja.

Vielä enemmän kevätfiilistä syksyn puutarhatöihin antavat kukkasipulit! Ajatella, että kohta ne sieltä maasta kurkistavat ja tuovat väriä ja iloa elämään. Viimeistään silloin ehkä ymmärtää sen ilon, mitä syksyn puutarhatöilläkin voi lopulta saada aikaan!

Narsissit, laukat, tulppaanit ja kaikki muutkin sipulit istutat äärimmäisen näppärästi Fiskarsin Xact rikkaruohoraudalla. Tämä voikukan pahin vihollinen on yksi lempityökaluistani. Se on niin monikäyttöinen, että käytän sitä siistimiseen, kitkemiseen ja istuttamiseen. Rikkaruohoraudalla saa myös siististi kolon kukkasipuleille. Pidän ylipäätään siitä, että puutarhatyökalut ovat monikäyttöisiä!

Leiki:

Leiki, hulluttele, naura ja nauti! Onko joku sanonut ettei aikuinen voisi tehdä lehtienkeleitä tai hyppiä lehtikasoihin? Kokeile! Hyppää lehtien sekaan, käännä katse ylös ja seuraa lintujen matkaa. Ota kaveri mukaan, kutita, halaa ja pussaa. Luonnossa aikuinenkin saa olla lapsi!