Ollaan toki jo kolmannessa päivässä, mutta tässäkin hypetyksessä tulen tyylilleni uskollisena vähän jälkijunassa.

Alkuvuosi toi helpotuksen kahden vuoden superväsymykseen, mutta helmikuu oli niin kiireinen ja täynnä ohjelmaa, että lisääntyneestä energiasta ei ehkä tullut nautittua parhaalla mahdollisella tavalla. Jos jotain olen itsestäni viime vuosina oppinut, niin sen että sisälläni asuu pieni downshiftaaja. Laiskuuden synonyymiksikin haukuttu termi jakaa kansaa ja mielipiteitä. Näin vuosien ylisuorittamisen jälkeen se kuitenkin tarkoittaa mulle sitä, että elämässä tarvitaan aikaa ihan vain olemiseenkin. Siihen, että voi seistä puiden juurella ja kuunnella linnunlaulua, tai parhaassa tapauksessa kuulla, kuinka happi virtaa suonissa ja verenpaine laskee ja kohina hiljenee. Siitäkin huolimatta, että syke- ja aktiivisuusmittarit käskevät meitä liikkumaan enemmän, suorittamaan enemmän ja tekemään enemmän.

On tavallaan trendikästä, että kalenteri on täynnä merkintöjä, joka päivälle kiirettä ja minuuttiaikatauluja. Samaan aikaan uupumiset ja burnoutit yleistyvät, mutta kukaan ei oikein kehtaa sanoa, ettei jaksa. Ettei vain leimautuisi. Niin, sitähän me vähän pelätään, laiskan ihmisen leimaa. Mutta ihan vain pysähtyminen luontoonkin edistää terveyttä – samaan tapaan kuin hikilenkki. Itsestään huolehtiminen kun ei tee kenestäkään laiskaa. Ei edes silloin, kun joku haluaa sinulle niin väen vängällä väittää. On paljon rohkeampaa kuunnella itseään, kuin mennä valtavirran mukana.
Myönnän, että opettelen tätä itsekin vasta, ja jaksamattomuuskin on helpompi kertoa läheiselle ja ehkä kuitata silti huumorin nimissä “olen tullut varmaan vanhaksi” -kortilla. Mutta eihän kyse ole iästä, siinä missä ei laiskuudestakaan. Osalle ihmisitä vain riittää vähempi, ja osa sitten kaipaa ympärilleen jatkuvaa säpinää. Tässäkin asiassa olemme yksilöitä.

Keskiviikkoaamuna tajusin päivän pitenemisen oikein konkreettisesti. Kun melkein kahden viikon tauon jälkeen palattiin arkiaamujen rytmiin, jolloin kaikki asiat tehdään joka päivä samalla kellonlyömällä, havahduin siihen että päivä oli valjennut vaikka vasta laitoin puurokattilaa hellalle. Itselleni valon lisääntyminen tuo keväisin energiaa, mutta tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, sillä toisille valon lisääntyminen aiheuttaa vastaavasti väsymystä. Ei siis tarvitse olla energinen vain koska muutkin ovat. 🙂

Sain muuten  viime viikolla viimeisen joululahjani. Kynttilänjalan, jota olin toivonutkin jo kahtena edellisenä jouluna. Mieheni oli (jostakin selittämättömästä syystä) vähän myöhään joululahjaostoksilla, ja Sisustuksen Koodissa oli jalkaa jäljellä enää messinkisenä. Ihana toki sekin, mutta tämä on meille parempi. Jo ostohetkellä oli onneksi ilmoitettu, että mikäli väri on väärä, jalan voi vaihtaa, kun mustia taas saadaan varastoon. Koska Turun suuntaan ja Koodiin ei hetkeen ole ollut asiaa, jäi vaihto vähän pitkälle. No, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Tällä hetkellä täällä vaivaa kauhea karsimisen tarve. Nyt on sellainen olo, että kaipaan ympärilleni vähemmän. Ehkä kesällä olisi paikallaan pitää joku pihakirppis. Toistaiseksi taidan kuitenkin vain kantaa tavaraa vähän vintille huilaamaan. Ehkä se mieli vielä muuttuu kevään edetessä.

Mukavat torstait kaikille!

Tallenna

Kyllä kotona vain onkin mukava olla!
Siitäkin huolimatta, että koti odotti meitä kylmänä ja kalseana, ja laukkujen purkamisen jälkeen eteen jäi lohduttoman suuri pyykkikasa. Noh, siinä sitten valvottiin eilen puolille öin kipinävahtina ja pyykkikoneen pyörittäjänä, ja tänään on jo huomattavasti mukavammat oltavat.

Instagramiin jo viikonloppuna latasinkin yhden asukuvan, mutta tässäpä kaksi lisää, ja ajatuksena tosiaan kolmen asun kopla, joiden kanssa ajattelin selvittää kolmen päivän reissaamisen lasten kanssa.

Sunnuntaista tiistaihin ohjelmassa oli siis leikkihuonetta, pelihuonetta, pallomerta ja kaikkea muuta siltä väliltä. Niinpä pakkasin mukaan vain helppoja ja rentoja vaatteita, joissa on hyvä mennä lasten tahtiin. Yhdet vaihtohousut ja collegepaita laukkuun. Vaihto teepaidat ja alusvaatteet tietenkin, ja kuvasta poiketen myös mustat paksut sukkahousut ja rento trikoomekko pääsivät mukaan, koska mahtuivat pieneen tilaan. Mutta jälkimmäiset olivat sinänsä ihan turha veto, sillä ilman olisi pärjännyt aivan mainiosti.
Olan yli heitettävä tilava laukku ja supermukavat tennarit osoittautuivat kaikkein tärkeimmiksi. Ilman niitä en olisi pärjännyt. Tai ainakaan pärjännyt niin hyvin.

Unohdin ainoastaan pakata mustat avokassukat vajaamittaisten farkunlahkeiden seuraksi, mutta sellaisetkin löytyivät onneksi. Muuten oli vaatetuksen puolesta oikein mukavaa, rentoa ja toimivaa!

mustat housut|Twist & Tango
farkut|Lindex
harmaa college|Anecdote
vaalenpunainen college|Even & Odd
tossut|Nike
laukku|Marc by Marc Jacobs

Aurinkoista keskiviikon jatkoa. Minä haaveilen, että päivällisen jälkeenkin ehtisi vielä ulkoilemaan auringonpaisteessa. Ihana kevät!

Aurinko paistaa ja loma jatkuu!

Mies lähti sunnuntaina työmatkalle, ja mehän saatiin pojan opettajalta lupa jatkaa vielä lomaa, joten hypättiin lasten kanssa mukaan. Laatuaikaa on vietetty yhdessä, ja oikeastaan ihan hyväkin välillä olla vähemmällä netinkäytöllä, vaikka laivoissakin tosin on nykyään Wi-Fi -yhteydet. No, mutta ei kuitenkaan niin hyvät.

Tänään shoppailtiin vähän vaatteita Tallinnassa, ja löysinpä itselleni pari aikaista synttärilahjaakin. Tänään olisi vielä kotimatka edessä, ja huomenna sitten karuun arkeen palaaminen. Huh, mitähän siitäkin tulee. 🙂

Joka tapauksessa, aurinkoiset terkut teille kaikille!

Superfoodeja löytyy suomalaisista metisistä ja soilta yllin kyllin, mutta löytyypä luonnostamme myös hoitavia ainesosia iholle. Kotimainen Lumene ammentaa suomalaisesta luonnosta ja niin on myös uudistuneen Brigh Now -sarjan kanssa. Sarjan loistava silmänympärysvoide onkin jo entuudestaan mulla käytössä, mutta Lumenen ja Indiedaysin yhteistyön myötä pääsin testailemaan sarjan kahta muutakin tuotetta.

Kolmen koplaan kuuluu 360° Korjaava silmänympärysvoide, heleyttävä & ravitseva yövoide (sleeping cream) sekä hyaluronitiiviste, eli herkullinen ”ihmevesi”. Tuotteet sisältävät suomalaista lakkaa ja sopivat kaikille ihotyypeille heleyttäviksi ja kirkastaviksi tuotteiksi. Niin myös omalle kuivalle ja herkälle iholleni.

Tuotteista itselleni uusin on ehdottomasti Hyaluronitiiviste. Myönnän, että erilaisia seerumeja on jo tullut kokeiltua, mutta tiivisteiden kanssa polku on ollut yhä tutkimatta. Tietämättömyyteni on ollut jopa niinkin suurta, että piti oikein tarkistaa, mikä on seerumin ja tiivisteen ero. No, kysehän on siitä, että tiiviste on koostumukseltaan kevyempi ja
vesimäisempi tuote kuin seerumit ja voiteet. Ikään kuin ”ihmevesi”, joka imeytyy ihoon nopeasti ja
kosteuttaa tehokkaasti. Lisäksi se valmistelee ihon tulevia ihonhoitotuotteita varten, eli toimii ikään kuin
”ihonhoitotuotteiden pohjustajana”. Hyaluronitiivistettä levitetään puhtaalle iholle ennen seerumia ja
päivä- tai yövoidetta, jolloin se ravitsee ja kosteuttaa ihoa tehokkaasti.

“Hyaluronitiiviste maksimoi ihon kosteuspitoisuuden ja kirkastaa ihoa
tehokkaasti. Tiiviste myös auttaa vähentämään ikääntymisen näkyviä merkkejä ja saa ihon näyttämään ja tuntumaan
sileämmältä.”

Itse otin tiivisteen käyttöön sekä aamulla, että illalla. Sen päälle olen levittänyt kosteuttavaa öljyseerumia, ja tietysti sitten kosteusvoidetta lopuksi. Pieni epäilys itselläni toki oli, voiko iho jäädä kovinkaan heleään kuntoon, kun siihen taputellaan iso määrä tuotteita (ja varsinkin meikkipohjaa ajatellen), mutta tuo tiiviste tosiaan hujahtaa ihoon kuin vesi, ja ihan tavalliseen tapaan iho tiivisteen jälkeen ottaa vastaan myös seerumin ja voiteen. Tiivisteet ovat kuulemma jo iso juttu Aasiassa, ja
nyt ne ovat rantautumassa meille Suomeenkin.

Testipakettiini kuului myös sarjan yövoide, joka taltutti ihanan täyteläisellä koostumuksellaan kuivan ihoni kosteutustarpeita. Bright Now -sarjan yövoiteessa on kasvonaamion teho tavallisen voiteen muodossa. Se on tehokkaasti kosteuttava, ja täyteläisen pehmeä koostumus sisältää runsaasti suomalaisen lakan antioksidantteja ja erityisen tehokasta, kapseloitua C-vitamiinia. Sleeping cream on uuden sukupolven yövoide, upgreidattu versio – naamion ja voiteen hybridi. Tämä voide on oikeasti ihanan runsas ja riittoisa, ja hellii ihoa niinkin paljon, että olen levittänyt sitä kasvoilleni myös muutamana kotipäivänä. Varsinkin tuossa sairastelun loppuvaiheessa, kun iho alkoi kieliä sisällä vietetyistä päivistä ja nenäliinojen karheudesta, voide boostasi mukavasti ulkoista olemusta.

Silmänympärysvoide onkin tosiaan tuttu suosikki ja sitä olen käyttänyt hiukan pidempään. Löysin aikoinaan Lumenen silmänympärysvoiteet juuri siitä syystä, että etsin voidetta joka toimisi oikeasti silmän ympärillä, eikä vain alaluomella. Monet voiteet kun eivät sovellu yläluomelle ja silmämeikin alle ollenkaan, mutta omat luomeni huutavat hoitoa ihan ylhäältä alas asti. 360° Korjaava silmänympärysvoide lupaa olla ainoa silmänympärysvoide, jonka tarvitset, ja tarjoaa ratkaisun kaikkiin silmänympärysihon haasteisiin, kuten tummiin
silmänalusiin ja ikääntymisen merkkeihin. Pisteet Lumenelle myös silmänympärysvoiteiden pakkauksesta. Pisara-annostelija säästää tuotetta, ja tämäkin pakkaus on silti helppo käyttää ihan loppuun asti. Mikään kun ei harmita niin paljon, kuin purnukat, joita et saa ikinä tyhjäksi asti.

“Ihon heleys” oli ennen itsellenikin vain sanahelinää. Ihon kunto määrittyi lähinnä tulehtuneiden finnien määrällä ja mitä vähemmän niitä oli, sen paremmassa kunnossa oli ihokin. No, nyt kun näppyläongelmat ovat takana (toivottavasti myös pysyvästi), ihon kuntoa tulee tarkasteltua täysin uudella tavalla. Ihon heleys tai sameus ovat valjenneet itselleni, ja huomaan nopeastikin milloin ihoni kaipaa lisää kosteutta ja hoitoa. Akne jätti jälkeensä arpia, mutta hyvin kosteutettu ja kimmoisa iho kielii niistäkin vähemmän. Yhtä lailla kuin uurteet piirtyvät väsyneeseen ihoon syvemmin, myös arvet puskevat esiin helpommin. Koska Bright Now -tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille, suosittelen ehdottomasti testaamaan sarjaa. Auringonvalon lisääntyessä ja kevään koittaessa myös iho saa säteillä ja hehkua energisenä!

Lisää tietoa Lumene Bright Now -sarjasta löydät täältä.

Kun ulkona paistaa aurinko, ja ulkoilukelit ovat mitä parhaimmat, ruokahuolto kannattaa suunnitella helpoksi ja vaivattomaksi. Hitaasti haudutettu liharuoka kypsyy uunissa, eikä vaadi hellan edessä seisomista kuin nimeksi.

Possun etuselkä on mahtava uuniliha tähän tarkoitukseen. Makua liha saa luusta ja ihrakerroksesta, eikä vaadi sen kummempia marinointeja.

Possun etuselkää padassa:

Itselläni oli vajaan kilon pala lihaa, eikä Sarpanevaan olisi kyllä enempää mahtunutkaan. Isossa padassa toki kannattaa tehdä samalla vaivalla, ja energialla, isompikin määrä.

Ota liha huoneenlämpöön ja valmistele kasvikset sekä liemi. Halutessasi voit paistaa lihaan pannulla pintaa ennen uuniin laittamista, mutta itse skippasin tämän, koska annoin lihan hautua matalassa liemessä ja välillä ilman kantta.

Kuumenna uuni n. 175°C.
Hiero lihan pintaan suolaa, ja aseta se pataan.
Lado astiaan myös kasviksia (itse käytin porkkanaa, sipulia ja valkosipulin kynsiä).
Kaada päälle kuuma lihaliemi, ja nosta pata uuniin.

Anna lihan kypsyä uunissa noin tunti ilman kantta, jotta se saa hiukan väriä nesteen haihtuessa. Sen jälkeen voit laskea lämpötilan alle sataan asteeseen, lisätä tarvittaessa lientä ja kypsentää lihaa kannen alla vaikka 15 tuntia tai enemmän. Liemen määrää on kuitenkin hyvä tarkastella välillä, jottei se loppusi täysin.
Mitä miedompi lämpö, sen pidempi paistoaika. Voit toki heti aloittaakin miedolla lämmöllä, sillä liha saa väriä pintaansa aina nesteen haihtuessa.

Tämä possun etuselkä hautui vajaat 10 tuntia, mutta liha irtosi luusta helposti ja suli suuhun. Lisukkeeksi meillä syötiin keitettyjä perunoita.

Loistava ruoka ulkoilupäivän jälkeen!

Mukavaa viikonloppua. Nautitaan auringosta!

No joululta jäi amarylliksen sipuli, josta pilkisti esiin vielä yksi kukkanuppu. Nyt se nuppu on kivunnut korkean varren päähän ja avannut itsensä vielä viimeiseen loistoonsa. Ihana joulun ylijäämä!

Kaunis, eikä suinkaan jouluinen. Katselisin näitä oikein mielelläni vaikka ympäri vuoden!

Kaunista perjantaita!

Katkarapuleipä, ah mikä nautinto!

Kirjoittelinkin viikonloppuna, miten katkarapuleipä ilman leipää ei oikein ole jaksanut houkuttaa, ja niinpä piti testata kauraviipale ultimateherkussani. Ja toimihan se! Kunnolla paahdettuna ja kaveriksi keitettyjä munia, vähän majoneesia, katkarapuja tietysti ja paljon tilliä joka väliin.

Hassuja muuten nuo ravut, ne ovat olleet herkkuani jo lapsesta asti. Esikoista odottaessa juuri muu ei mennyt alas, mutta tilliä, vesimelonia ja katkarapuja olisin voinut syödä yhtenään. Loistava kombo muuten sekin. Pitääkin herkutella seuraavaksi kyseisellä yhdistelmällä! 🙂

Täällä on taas oltu aikaisia lintuja, ja noustu jo kuuden jälkeen. Tänään toki kello soitti ihan jo syystäkin. Illalla lähdetään miehen kanssa viettämään vähän omaa aikaa ja lapset pääsivät mummulavisiitille. Äkkiä se viikko vierähtää, mutta nautitaan nyt loma loppuun asti.

Torstain kunniaksi täällä paistaa jopa aurinko!

Muutama kuva aamulta. Klaara pitää huolen, että seitsemää pidempään ei tälläkään viikkoa nukuta, mutta toisaalta ihan hyvä. Eipä mene päivät ohi nukkuessa.

Uunissa hautuu liha ja kasvikset, pyykkikone hurisee tasaista ääntään ja ulkona on oikea talven ihmemaa. Mitäpäs sitä muuta toivoisikaan.

Tämä on viikon ainoa päivä, jolle ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa, joten nautitaan nyt kerrankin aikatauluttomuudesta ja pidetään päivän ohjelma mahdollisimman rentona.

Mukavaa viikon keskimmäistä!

Tallenna

Tallenna

Tiistain piristykseksi hiukan kuvia ja tunnelmia viime viikon torstailta, jolloin juhlistettiin jälleen kahden ajattoman designin ja maailman eri laitojen yhdistymistä. Pari viikkoa sitten Indiedaysin ja Iittalan yhteistyö vei minut Tukholmaan Iitala X Issey Miyake -malliston kansainväliseen lehdistölanseeraukseen, ja viime viikolla sain (yhteistyön nimissä) olla mukana juhlistamassa malliston virallista kotimaanlanseerausta Helsingissä.

Ittalan flagship store Esplanadilla täyttyi nopeasti ihmisistä, puheensorinasta, kuplivista laseista ja kukista. Koska mallisto on alunperinkin saanut innoituksensa luonnosta ja kirsikan kukista, oli pala luontoa tuotu mielestäni hauskalla tavalla mukaan juhlaan. Paikalla oli kukkabändi (Anarkofloristit Ilona Valkonen ja Vieno Motors) joka improvisoi juhlaväelle seppeleitä ja vieheitä. Ja vaikka Iittala X Issey Miyake malliston kohdalla puhutaankin kirsikankukista, oli mielestäni sidonnassa mukana ihanasti japanilaista ikebana-henkeä.

Meillä Suomessa ei vielä riittävästi irrotella kukkasilla ja luonnolla sisätiloissa, mutta nyt mentiin kyllä niin oikeaan suuntaan. Juhlakansa sai tilata itselleen kukkakoristeet, ja taidokkaan tekemisen ihailun lisäksi, kukat toivat ehdottomasti lisää juhlavuutta niin tilaisuuteen, kuin juhlijoihinkin. Loistava idea, joka samalla kielii uuden malliston kansainvälisyydestä; Uusia tuulia, uusia ajattelutapoja ja uutta suuntaa!

Juhlatunnelman keskellä ääneen pääsi toki myös Iittalan väki, joka kertoi malliston ideasta ja suunnitteluprosessin etenemisestä. Nyt kun kansainvälisestä lanseerauksesta oli jo viikon verran aikaa, tuntui hienolta kuulla, että malliston vastaanotto maailmalla on ollut varsin positiivinen. Iittala X Issey Miyake -mallisto on osa Iittalan kansainvälistymisstrategiaa, joka todellakin tuntuu ottaneen niin uuden suunnan, kuin hurjan vauhdinkin.

Keskelle arkista torstai-iltaa oli todellakin taiottu pala keväisen huumaavaa juhlatunnelmaa. Oli ihana päästä paikalle, nähdä tuttuja ja olla osana tätä juhlaa.

Itselleni on jäänyt aika hyvä fiilis tästä yhteistyöstä ja Iittalan rohkeudesta tehdä uutta, unohtamatta kuitenkaan perinteistä suomalaista muotoilua. Ylpeys suomalaisesta osaamisesta näkyy paitsi Iittalan itsensä toiminnassa, mutta samalla se huokui koko tilaisuudesta. Arvostetaan vanhaa, mutta pyritään luomaan uutta. Siinä mielestäni kiteytyy hyvin ajatukseni uudesta mallistosta.

Pitäisi siivota vaatehuone, järjestää lasten vaatekaapit, pestä ikkunat ja tehdä jonkinlainen isompi siivouskierros. Siinäpä asioita, joita tälle viikolle olin etukäteen miettinyt. Vaan juuri nyt ei hontsita noista yhtään mikään!
Eilinen oli niin hauska päivä Ristoineen ja Nelleineen, että päätettiin venyttää viikonloppua vielä yhdellä päivällä. Tänään onkin sitten vuorossa pulikointia, kylpemistä ja edelleen jonkun muun laittamaa ruokaa.

Mikä siinä onkin, että aikuisille loma usein tarkoittaa rästitöiden hoitamista ja erilaisia to do -listoja. Siis lähinnä silloin kun ei lähdetä lomalle jonnekin, vaan jäädään kotiin. No, minä välttelen kotia vielä tämän päivää, ja otan ilon irti perheen yhteisestä ajasta. Jos ikkunat sillä aikaa kyllästyvät likaisuuteensa, niin peskööt itse itsensä! Samaa suosittelen vaatehuoneelle.

Tästä tulee ihan kiva päivä – ollakseen maanantai.

Tallenna