Ei ehkä otollisin keli sadetakille, mutta ei nyt siitä valiteta. Täällä maisema on puuterilumen valkaisema, ja sitähän tässä on odoteltu!

Mitä tulee sadetakkiin, olen mukana Indiedaysin ja McDonald’sin yhteistyössä ja pääsin tutustumaan uuden Big Mac Shopin  tarjontaan. Nimensä mukaan kyseessä on shoppi, jonka valikoimista löytyy jos jotakin tutulla hampurilaiskuosilla koristettuna. Itselleni valitsin Big Mac sadetakin, sillä miettiessäni viime kesän sadetakkikelejä, ja jalkapallokentän laidalla vesisateessa seisomista, totesin, että tilanne vaati pilkettä silmäkulmaa. Kenties vesisade ei jatkossa tunnu ihan niin tylsältä!

Sadetakin lisäksi hampurilaiskuosia on saatavilla Big Mac Shopista uimahousuina, kumisaappaina, lämpökerrastona, koirantakkina, lakanoina, makuupussina, tapettina, tai vaikka telttana.

Käsi pystyyn, jos olet joskus syönyt Big Mac -hampurilaisen. Jep, ja vaikka et olisi koskaan maistanutkaan, tuskin voit olla tietämättä kyseistä tuotetta, sillä Big Mac on klassikko!

Tiesittekö esimerkiksi, että Big Mac on ollut suosiossa aina 60-luvun lopulta tähän päivään saakka, mutta klassikkopurilainen on ehtinyt olla olemassa jo kahdella muullakin nimellä!? Entä tiesitkö, että hampurilaisella on museo, tai sen avulla voidaan mitata eri maiden hintatasoa?

Big Macin kehitti aikoinaan pittsburghilainen franchise-yrittäjä Jim Delligetti. Big Mac -nimen puolestaan keksi McDonald’sin mainossihteerinä työskennellyt Esther Glickstein Rose. Tätä ennen hampurilaista kutsuttiin nimillä Aristocrat ja Blue Ribbon Burger. Nämä nimet eivät jostain syystä kuitenkaan toimineet markkinoilla, ja kolmas kerta toden sanoi, eli suuren kansan tietoisuuteen hampurilainen nousi vasta Big Mac -nimellä. Big Mac kehitettiin nimittäin kilpailijaksi Big Boy – ravintoloiden Big Boy -sandwichille.

Big Mac on standardoitu tuote, ja se on kaikkialla samanlainen. Ostit hampurilaisen mistä päin maailmaa tahansa, saat aina samanlaisen tuotteen. Hampurilaisen hintaan vaikuttaa raaka-aineiden lisäksi työvoiman hinta, ja tästä syystä Big Mac soveltuu hyvin kustannusvertailuihin. The Economist onkin luonut hauskan Big Mac -indeksin eri maiden hintatasoa vertailemaan.

Big Mac on ylivoimaisesti McDolad’sin suosituin tuote, ja vaikka hampurilaiskastikkeen ainesosat ovatkin julkista tietoa, kastikkeen valmistusprosessi pidetään yhä salaisuutena.
Big Macin suosiosta kertoo myös se, että hampurilaisen 40. juhlavuoden kunniaksi sille avattiin oma museo.

Sadetakki on unisex-mallia, ja valitsin itselleni koon M. Tämän alle mahtuu hyvin myös toppatakki, jota saatetaan sitäkin tarvita Suomen kesässä. Sadetakki on paksua ja laadukasta materiaalia, joten siitä on varmasti iloa vielä pitkäksi aikaa. Voihan hampurilainen, mutta tämä kuosi saa mut jotenkin niin hyvälle tuulelle!

Big Mac Shopin valikoimiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Ai että joulu pitäisi siivota ensi viikolla pois!? Ja just nyt kun nämä pikkukaveritkin näyttävät niin suloisilta pakkasen kuuraamien ikkunoiden kanssa. Nämä pakkaset olisivat saaneet tulla kyllä jo jouluksi.

Tänään tuli pakottava tarve kuvata nämä pikkutontut ennen ulkoilemaan lähtemistä. Tuossa pakkaspäivän valoisuudessa on kyllä oma viehätyksensä mustan ja pimeän syksyn jälkeen.

Vielä tänään nautitaan joulukuusenvaloista ja tunnelmasta, josko huomenna se sitten laitettaisiin ulos varisemaan.

Nyt tuli kaminaan ja kynttilät palamaan. Kylmän päivän jälkeen on ilo käpertyä kodin lämpöön, ja nauttia lauantai-illan rauhasta.

Kivaa viikonloppua!

Tallenna

Vuoden ensimmäinen päivä, ja vuoden ensimmäinen postaus. Eli, oikein hyvää vuotta 2016!

Toivottavasti jokaisella vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, tai ainakin turvallisesti. Täällä mentiin heti puolilta öin nukkumaan, koska yhden piti lähteä heti aamusta töihin, mutta siinä ennen nukahtamista ehti kyllä kuulla pamauksen jos toisenkin.

Tänään onkin sitten lasten kanssa jatkettu reporankana lomailua, nautittu uudenvuodenpäivän rauhallisuudesta. Luettu kirjoja, katsottu telkkaria ja leikitty Legoilla. Vähän samaan tapaan pyjamissa ja verkkareissa, kuin joulupäivänäkin.

Keittiö koki pienen muutoksen joululahjatuolien avulla. Taljoista en silti halua luopua, vaikka ne aikanaan vanhoille tuoleille nosteltiinkin kaunistukseksi. Taljat sopivat kuitenkin talveen niin hyvin, että saavat olla paikallaan ihan rauhassa. Joulukin on yhä paikallaan, vaikkakin variseva kuusi on laittanut miettimään, josko siitä pitäisi luopua jo ennen loppiaista.

Tammikuulta odotan valoa ja talvea. Valkoisena hohtavia hankia, kauppojen tulppaanitarjontaa, ideoita pursuavaa mieltä ja pidentyviä päiviä. Tammikuulle osuu myös pari juhlaakin, joten ihan tylsän arkiseksi elämä ei heti vuoden vaihtuessa muutu.

Rentoa uudenvuodenpäivää ja parasta mahdollista aloitusta vuodelle 2016!

Tallenna

Mihin se taas menikin!? Niin älyttömän nopeaan, vaikka onhan siihen mahtunut taas kaikenlaista. Vuosi vuodelta sitä onneksi tulee kokemusta siitäkin, ettei kaiken tarvitse muuttua juuri vuoden vaihteessa, vaan ihmisellä on oikeus kehittää taitojaan, tai itseään, ihan missä kuussa tahansa. Mitenkään siis väheksymättä kenenkään lupauksia, huokaan kuitenkin syvään, ja totean, että vuorokausi vaihtuu vuodessa yli 360 kertaa, joten ehtiihän sitä!

Meidän perheen yhteinen lupaus on syödä jatkossa terveellisemmin ja monipuolisemmin. Ei siksi, että niin ei tehtäisi jo, vaan ihan vain siksi, että jossain on aina hyvä vähän sparrata lisää. Niin, ja kun onhan sitä vain tapana jotain luvata. Henkilökohtaisesti toivon seuraavan vuoden opettavan mulle lisää rentoutta, hetkessä elämistä ja itsensä hyväksymistä. Toivon terveyttä, onnea, rakkautta ja hyviä hetkiä, sekä voimia niihin tilanteisiin, joissa elämä yllättää.

Kaiken kaikkiaan, vuodet vierivät eteenpäin, ja moni asia muuttuu matkan varrella. Ihmiset, ajatukset, välillä tunteetkin. Niinhän se on, ei me olla valmiita paketteja koskaan, eikä elämää juuri voi ennustaa. Niinpä mietin mieluummin tässä kohtaa vuotta, niitä kivoja hetkiä, ja sitä, miten niitä saisi sisällytettyä myös tulevaan vuoteen, enkä huonoja tapojani tai asioita joissa mun pitäisi kauheasti parantaa itseäni. Niitäkin toki on läjäpäin, mutta miksi tuijottaa vain heikkouksiin tai sättiä itseään muutokseen.

Meillä vietetään vuodenvaihdetta kerrankin koko perheen kesken, ja ohjelmassa on herkuttelua, raketteja ja varmaankin joku hyvä koko perheen elokuva. Rentoa olemista ja yhdessäoloa.

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta.

Kaikkea hyvää vuodelle 2016 ja mukavaa iltaa!

Nyt jos koskaan on loma tullut tarpeeseen. Tuntui, että tuossa ennen joulua alkoi väsymys painamaan oikein kunnolla, ja nyt on ollut ihana nauttia siitä, ettei kello pirise aamulla kuuden jälkeen, vaan unta voi posottaa liki yhdeksään – tai välillä pidempäänkin. Ja, vaikka meillä arkena pidetäänkin tiukasti kiinni myös lasten aikaisesta nukkumaanmenosta, on loma ja pitkät unet maistuneet myös pikkuväelle.

Viime päivinä onkin tullut nautittua aika yksinkertaisista jutuista. Blogiin olen tieten tahtoen ottanut hiukan etäisyyttä, ja tehnyt asioita muutenkin enemmän fiilispohjalta. Toinen osa minua silti jo kaipaakin arjen rutiineja, mutta kyllä mä aion nauttia tämän loman ihan loppuun asti.

Tänään otetaan kuitenkin pieni ryhtiliike pelkän laiskottelun sekaan, ja siivotaan koti vastaanottamaan uutta vuotta. Kyllä sen huomaa ihan villakoirienkin määrästä (ja koosta), että tässä kotona pyörii koko perhe. Niin, ja päästäänpä tänään myös kampaajan ja parturin pakeille hakemaan freesinpää ilmettä!

Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt en tosin tiedä, syyttääkö lemmikkejä vai ihmisiä.

Lupaan ja vannon vastailla kommentit vielä tämän vuoden puolella. Sen enempää en sitten taidakaan lupauksia tehdä.

Vielä pari päivää aikaa tehdä pieniä ja suuria tekoja vuodelle 2015. Sitten aloitetaankin puhtaalta pöydältä. Mukavia vuoden viimeisimpiä!

Täällä jatkuu jouluinen oleminen, ja pidän kynsin hampain kiinni niin kuusesta, kuin muistakin jouluisista jutuista. Poltellaan kynttilöitä, syödään suklaata, leikitään pukin tuomilla leluilla, ja hengähdetään hetki hyvän kirjan parissa. Parasta joulussa on juuri tämä, ja se että jääkaappi pursuaa ruokaa, eikä kenenkään tarvitse juuri kokkailla.

Tiedän, että moni on heivannut jo joulukuusen pellolle, ja nauttii kevättä kohti menemisestä, mutta tänä vuonna mun joulu on ehdottomasti juuri tässä aaton jälkeisessä ajassa.

Ystäviä, tuttavia, perhettä ja sukulaisia. On ollut ilo nähdä monia rakkaita ihmisiä, ja viettää laadukasta aikaa hyvässä seurassa.

Nautitaan kirpeästä pakkasesta ja yritetään pitää kiinni rennosta olosta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa.

Kuten tuossa ennen joulua oli puhetta, usein se joulufiilis tulee vasta aaton jälkeen, ja niin se teki täälläkin. Oikeastaan vasta tänään iltapäivällä tuli sellainen jouluinen ja rauhallinen olo, ja nyt aion nauttia siitä kaikin keinoin.

Tänään joulua on vietetty ihan vain oman perheen kesken, pyjamat päällä ja rennosti oleillen. Tulipa kuitattua univelkojakin  jouluyön kunniaksi. Huomenna juhlitaan taas isommalla porukalla, mutta nyt huilaillaan ja ladataan akkuja.

Kommenteissa on joitakin kysymyksiä, ja palaan niihin myöhemmin. Nyt aion ottaa hyvin ansaitun joulufiiliksen rakkaimpien seurassa, ja jättää tietokoneen vastaavanlaiselle lomalle, kuin jätin eilen pölynimurinkin. Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka ei aina olisikaan nokka kiinni ruudussa, tai koti täysin villakoirattomana.

Toivotan teille kaikille oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua. Nautitaan hyvästä seurasta ja hetkistä läheisten kanssa. Kiire ja stressi jääkööt hetkeksi taakse.

Halauksia!

Hei ihanat!

Toivottavasti teilläkin joulufiilis jo alkaa kolkutella ovella. Mulle itselleni nimittäin se fiilis tuli tänään. Melkein kaikki ruokajutut on nyt tehtynä, ja kauppareissun jälkeen tarjoiluasiat alkaa olla kunnossa. Eilen pidin oikein kunnon siivouspäivän, ja toki puhdas ja siisti koti (ilman työkaluja ja maalipurkkeja) tuo sitä juhlan tuntua.

Kuten huomaatte, olohuoneen pöydänjalat vaihtoivat myös väriään. Eilen sudin myös keittiön ruokapöytään uuden maalikerroksen, koska siihen on täysin mahdotonta löytää valmista pöytäliinaa. Siisti ja puhdas pöydänkansi saa siis kelvata.

Tämä aatonaatto on meille sellainen social call day, eli kierretään joulutervehdysten ja lahjojen kanssa, ja treffataan kavereita. Aatto rauhoitutaan sitten ihan vain kotona sukulaisten ja perheen  kesken.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet omalla tavallaan raskaita, mutta tänään aion vaipua siihen rauhoittavaan joulufiilikseen ja nauttia tulevista pyhistä. Eli, toivottelen teille kaikille rauhallista joulufiilistä ja leppoisaa aatonaattoa.

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, täällä on nyt puskettu hommia kahdessa vuorossa, ja kolmannessa sitten valvottu sairaan lapsen kanssa. Huh, mietin jo, että miten sitä silloin lasten vauva-aikana jaksoikin niin vähillä unilla. Tuntuu, että nyt on ihan rättikuittipuhki.

Mutta hei, mun joululahja, eli uusi makuuhuone, alkaa jo näyttämään vähän siltä, miltä sen pitikin näyttää. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin en oikein jaksanut enää edes nähdä mielessäni tätä valmista lopputulosta, niin kaukaiselta se alkoi jo tuntua.

Muutaman räpsyn sain kuvattua kirkkaan halogeenin avulla, mutta suurin osa niistäkin puuroutui, ja värit nyt eivät ehkä ihan ole sitä, mitä ne luonnostaan ovat.

Kaikenlainen sisustaminen on yhä makuuhuoneen osalta tekemättä, itse asiassa vasta juuri revin pois viimeisiä maalarinteippejä. Lattia kaipaa pesua ja lakanat myös pyykkivuoroaan, mutta saahan näistä jo hiukan ideaa siitä, mitä on tehty. Uusi katto, uudet seinät, uudet listat ja tietenkin maalit.

Olisin laittanut tähän mukaan pari ennen -kuvaa, mutta jostain syystä en saanut niitä ulkoiselta kovalevyltä nyt ongittua tänne. laitan kuitenkin vielä parempaa kokonaiskuvaa makkarista, ja kurkataan sitten ne kuvat tilanteesta, josta lähdettiin liikkeelle.

Nyt keittämään perunoita ja sitten lattioita pesemään. Josko me päästäisiin noihin hiukan jouluisempiinkin valmistautumisiin vielä tämän päivän aikana.

Voihan hätä ja hoppu. Aina se joulu jotenkin tulee yllättäin, samaan tapaan kuin talvi autoilijoille. Joka vuosi sitä päättää aloittaa valmistelut ja lahjahankinnat jo heinäkuussä, mutta pah, tässä sitä aina ollaan. Kaupat myyvät eioota, ja stressi repii hermoja.

Perinteeksi, tämän viimetipassa -meiningin lisäksi, on muodostunut myös jonkinlainen flunssaputki ennen joulua ja joulun aikaan, eikä tänä vuonna tehdä poikkeusta siinäkään. Varsin perinteisissä tunnelmissa mennään siis kohti joulua ainakin täällä.

Tämä viimeinen kokonainen arkiviikko on tuntunut monella tapaa tervanjuonnilta. Huomaa, että koko perhe alkaa olla loman tarpeessa, lapset väsyneitä ja aikuiset vielä väsyneempiä. Huomenna vielä haetaan se viimeinen joulufiilis koulun joulukirkosta, ja sitten annetaan sen mukavamman joulufiiliksen ja rauhoittumisen hiipiä mieliimme.

Viikonloppuna treffataan vielä siskoni perhettä, ja olenkin jo kovalla kiirellää aloittanut joululahjojen paketoinnit. Hommaa riittää kyllä vielä ainakin yhdeksi illaksi, ja se taitaa olla lauantai jolloin kaadan itselleni lasin punaviiniä ja laitan joululaulut soimaan.

Mustat pahvikuuset olivat heräteostos Ellokselta, ja tarttuivat tilaukseen, kun näpyttelin makuuhuoneeseen verhoja. Niistä verhoista en tiedä, tarvitaanko niitä vielä ennen joulua, mutta kuuset ovat ihan hauskat ja toimivat kivasti ryhmänä.

Pahoittelut surkeista kuvista. Täällä on pimeää kuin kumisaappaassa, eikä kuvaaminen juuri jaksa innostaa.

Kohti viikonloppua, kohti joulua ja kohti valoisampia päiviä!