Palataan tuon “turmiollisen” kuvan jälkeen takaisin arkeen. Tänään hyvin kotivoittoiseen sellaiseen, sillä meillä on nyt syksyn ensimmäinen flunssa kylässä. Esikoiselle määräsin aamulla huilipäivän kotona, pienempi vähän lämpöileekin, mutta toivottavasti kysessä nyt on vain tuo ikävä flunssapöpö, joka lähti kiertämään koulujen alettua.

Räpsäisin muutaman kuvan olkkarista, kun lapset antoivat sohvien hetken levätä ja siirtyivät sängylle köllöttelemään. Jostain syystä muuten olkkaria tulee nykyään kuvattua koko ajan vähemmän. Liekö tuossa keittiössä se viehätys, että siellä ollaan jatkuvasti, ja olkkarissa lähinnä jos katsotaan telkkaria. Omalla kohdallani se on yleensä sitten illalla viimeiseksi, kun lapset on saatu höyhensaarille.

Meillä kaksi tuollaista kolmen istuttavaa Ikean sohvaa, joihin rojahdamme mieheni kanssa usein päivän päätteeksi. Molemmille oma, jossa raajat saa suoristaa ja kroppa sekä päänuppi rentoutuvat. Jakson verran jotakin kivaa sarjaa Netflixiltä, ja arkipäivän ajatusvirta katkeaa hetkeksi.

Vaikka molemmille on oma sohvansa, niin jonkinlainen pieni peittokiista syntyi aikoinaan juuri näille vuorokauden viimeisille tunneille. Nimittäin viime syksynä, blogiyhteistyön kautta Homenordilta, saamani Design By:n peitto on molempien mielestä ollut se paras mahdollinen peitto telkkuhetken lämmikkeeksi. (Sopivan ohut, lämmittää, muttei tee oloa tukahduttavan kuumaksi.) Niinpä tuossa viileän kesän iltoina, kun tämä kiista parhaasta peitosta vain jatkui, päätin tilata samasta paikasta toisen saman valmistajan peiton. Tämä uusi on tietty mulle, ja mies saa nyt sitten ihan vapaasti käyttää vanhempaa peittoa. 😉

Tuo uusi peitto on nyt vähän tummempi fiilikseltään, ja tykkään siitä jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Tilasin silloin samalla myös noita Tine K:n tyynypäälisiä ja keittiön lisäksi sellainen sopi mielestäni hyvin myös olohuoneen puolelle. Muuten vaalea olohuone sai kivasti ryhtiä tummemmista kuvioista.

Nyt kun molemmilla on omat peittonsa, sujuu Netflix-hetkikin sopuisasti. Näin iltojen pimetessä, ja ilmojen viiletessä, tuonne peiton alle on ihana kääriytyä, nauttia kynttilöiden tuomasta tunnelmasta ja illan rauhallisuudesta. Niin, ja peittelinpä tänään aamullakin lapsoset noiden peittojen alle. Molemmille oma sohva ja oma peitto. Siellä ne nuhanenät pötköttelivät sopuisasti.

Aamun kosteus ja viileys on vaihtunut iltapäivän aurinkoon. Kunpa syksy jaksaisi jatkua näin!

Leppoisaa uutta viikkoa!

Huh, mikä viikonloppu! Eilen starttasin jo kukonlaulun aikaan ystäväni polttareihin. Päivään mahtui paljon, ja aurinko helli läsnäolollaan. No, sään suhteen ainakin tänään on ollut sitten vähän eri meno. Kesän viimeiset jalkapallot pelattiin nimittäin aika lailla vesisateen armoilla, ja ukkosen säestämänä. Mutta pelattiin kuitenkin, ja sehän se on pääasia!

Loistava viikonloppu ja loistavaa seuraa. Silti tällaisen viikonlopun jälkeen on ihan kiva käpertyä kotiin nauttimaan sunnuntai-illan hiljaisuudesta. Rauhoittua, ja ladata akut uuteen viikkoon.

Toivottelen leppoisia viikon viimeisiä tunteja ja puhtia maanantaihinne!

Ps. Kuva on tasting-tilaisuudesta. 😉

Kun nyt mekkoillaan, niin mekkoillaan sitten kunnolla! Tätä, viime kesänä pieniin häihin hankkimaani, kuviollista mekkoa en olekaan tainnut toistamiseen käyttää. Hankintahetkellä pidin siitä kovasti, mutta sitten huivimainen kuviointi alkoi näyttämään silmissäni mummomaiselta. Mekossa oli alunperin vain musta nyöri vyönä, ja korvasinkin sen heti ohuella mokkanahkanauhalla. No se nauhavyö katosi jonnekin, ja mekko on jäänyt käyttämättä, koska ilman vyötä se olisi vain pelkkä säkki, ja neliskanttinen kuviointi tekisi minusta entistä isomman näköisen.

Tänään kuitenkin, penkoessani asustearsenaaliani, löysin vanhan kietaistavan nahkavyön, jonka olen ostanut joskus Klaaraa odottaessani.

Lyhyeksihän tämäkin mekkonen jää, oikein minimittaiseksi, mutta minkäs teet. Ei kai siihen lyhyeenkään helmaan mitään ikärajaa ole!? Useimmat naisten vaatteet kun on mitoitettu sinne 170 sentin hujakoille, joten sillä on mentävä, mitä on tarjolla. Tämän kaltaisissa säkeissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vyötärönpaikan voi kuroa juuri sinne, missä se oma (mahdollinen) vyötärö on.

Tälläkin mekolla voisi kepeästi tanssia kohti syksyä. Kenties just ne bootsit seuraksi, vähän tummempi vyö, nahkatakki, ja suuri huivi lämmikkeeksi. Meillä kuitenkin, varsin sateisen ja syksyisen aamupäivän jälkeen, alkoi vihdoin paistaa. Joten viikonlopp akohti mennään vielä kesäisessä fiiliksessä!

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Kun mansikkakausi alkaa pikku hiljaa hiipumaan, on aika siirtyä syksyisempiin leivonnaisiin. Itselleni henkilökohtaisesti syksy on aina sitä aikaa, kun tekisi mieli leipoa. Kai se on jotakin kotiin käpertymistä, sitä ettei uunin kuumentaminen enää kuumenna koko kotia, ja tavallaan sitäkin, että syksyn arkisuuteen on kiva keksiä pieniä ilonaiheita. On se sitten ihan vain leipomista ja herkuttelua tai ystävien kanssa kahvittelua. Ja, onhan se ihan totta, että uunista leijailevat leipomusten tuoksutkin tuntuvat nenässä ihan erilaisilta kun sää on hiukan viileämpi, ja tuoksuista nautitaan sisällä.

Kesällä on ihana kantaa kahvitarjotin aurinkoon, ja nauttia kesäisiä kakkuja vilvoittavan juoman seuraksi. Syksyllä taasen on mukava kattaa tee- ja kahvikupit pöytään, sytytellä kynttilät ja parantaa muuten vain tavallisen arkipäivän iltaa. Olen aina sanonut, etten ole yhtään syysihminen, ja myönnän, että valon puute vaikuttaakin yhä mielialaani. Silti joka vuosi löydän itsestäni myös enemmän niitä syksyisiä piirteitä. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse tahdonvoimasta, kuin spontaanista luonteen muuttumisesta. Olen nimittäin tietoisesti muokannut ajatustapaani syksystä, ja valon vähentymisestä. Sen sijaan, että yhä jaksaisin itkeä pimeyttä ja väsymystä, olen yrittänyt vuosi vuodelta skarpata ajatusmaailmaani. Kuten olen kertonut bloginkin aikoinaan syntyneen jonkinlaisen skarppauksen tuloksena, on sillä ollut myös älyttömän suuri merkitys syksyisen melankolian karkottamiseen. Kun välillä on vähän väkisinkin etsinyt niitä positiivisia paloja pimeästä ja sateisesta vuodenajasta, on mieli alkanut kääntyä itsestäänkin parempaan suuntaan.

En väitä, että kukaan tulee onnelliseksi pelkästään leipomisella ja herkuttelulla, mutta pienistä arjen hetkistä voi kuitenkin löytää paljon iloa avukseen. Keräsin tähän kolme omaa syksyistä suosikkireseptiäni ja toivon, että niiden avulla myös joku teistä voisi löytää arjestaan pienen palan mukavuutta, kun pimeys ja väsymys tahtovat ottaa vallan.
Toki ihan tavallinen omenapiirakka ja mustikkapiirakka, omena kaurapaistos ja mustikkapullakin ovat loistavia syksyn herkkuja, mutta nämä kolme valikoituivat sen mukaan, että nuo päivät, jolloin kyseiset herkut on aikanaan leivottu ja blogiin kuvattu, ovat jääneet mieleeni juuri siitä syystä, että tuolloin niistä seurasi jotakin mukavaa, ja arkea piristävää. Niin, ajatella, että tuollaisetkin jutut voi muistaa yli neljän vuoden takaa!

Linkit postauksiin löytyy kuvien alta.

Omenamuffinit: {LEIVONTAPÄIVÄ}

Mustikkamuffinit: {BLUEBERRY MUFFINS}

Puolukkapiirakka: {PIIRAKKAPERJANTAI}

PS. Enkä tarkoita, että se syksy on tässä ja nyt, mutta jos ajatus sen saapumisesta vetää mielen matalaksi, kannattaa ajatusmaailmaansa alkaa työstämään pikku hiljaa hyvissä ajoin.

Kynttilöiden valaisemaa iltaa!

Huomenta!

Meillä herätään yleensä aika ajoissa, joten kaikelle tällekin jää tilaa. Lelukorien sisältö kaadetaan useamman kerran päivässä keittiön lattialle, ja yleensä ensimmäinen kerta on heti aamusta. Lapset on varmaan oppineet, ettei äiti juuri välitä asiasta, kun menossa päivän ensimmäisen kahviannoksen nautinta. Ja ihan totta, en välitäkään. Paitsi sitten kun iskee se kiire ja siivoukset jää mulle. 🙂

Voisihan sitä päivänsä huonomminkin aloittaa, kuin leikkimällä. Ollapa yhä lapsi!

Pirteää päivän aloitusta!

Vaikka sää on täällä ollut tänään varsin sateinen, on ilma kuitenkin lämmin. Hellemekkojen ja pikku toppien jälkeen on ihan kiva kaivaa kaapista ne hihalliset  mekot, jotka viime päivinä ovat tuntuneet aivan liian kuumilta auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Neuletakilla, nahkatakilla tai vaikka farkkutakilla moni mekko saa ihan uuden fiiliksen ja asu riittää hyvin lämmittämään pilvisessäkin säässä.

Tänään vetäisin jalkaani vielä sandaalit, mutta näillä keleillä mekkoasuun voi jo hyvin yhdistää bootsitkin. Itse asiassa, jonkinlaiset rennot vaaleat bootsit löytyvät hankintalistaltanikin. Sellaiset mekkokengät kirpakoihin syyspäiviin.

Rentojen bootsien lisäksi, syysgarderobini huusi huiveja. Suuria ohuempia huiveja omistakin aika lailla, mutta paksummat villahuivit kaipasivat päivitystä. Jotenkin mennyt maku vanhoista Burberryn ja Mulberryn ruuduista. Nyt tekee mieli ehdottomasti jotain yksinkertaisempaa, mutta lämmintä ja paksua. Jotain minkä avulla mekkokelit saa venytettyä mahdollisimman pitkälle syksyyn. Lämpimästä elokuusta huolimatta teinkin jo pari huivihankintaa kylmien ilmojen varalle. Tänään ei kuitenkaan ollut vielä niiden aika.

Hiuksetkin näyttivät kivoilta hetken. Sitten tuli sadekuuro, joka muutti lookin lähinnä muistuttamaan uitettua koiraa. No, mitäpä pienistä! 🙂

Joko te kaipaatte pitkiä housuja ja paksumpaa pukeutumista, vai onko kesän venyttäminen pikkumekossa jonkun muunkin suunnitelmissa? Hassu juttu sinänsä, että minä yleensä odotan aina niitä villapaitakelejä ja syksyn viileitä ilmoja, jolloin voi kesän jälkeen kaivaa kaikki “arkivaatteet” naftaliinista. Tänä vuonna fiilis on kuitenkin ihan eri. Ihan kuin koko kesästä ei olisi saanut vieläkään tarpeekseen.

Mutta siitä kyllä kiva päivä, että makuuhuoneessakin on taas vaihteeksi viileää! Ah, ihana käpertyä illalla peiton alle!

Tästä päivästä eteenpäin lupaillaan jo vettä. Täällä ainakin sataa, ja sisällä on pimeää. Eilinen oli ehkä viimeinen kunnon kesäpäivä tälle vuodelle. Ehkä! Me kuitenkin yritettiin ottaa siitä kaikki irti. Koko päivä ulkona, auringossa nautiskellen. Jalkapallotreenien jälkeen hyppy järveen. Vesikin oli vielä lämmintä.

Jestas, miten ihanaa järviveteen pulahtaminen on puolentoista tunnin auringossa seisoskelun jälkeen. Täydellistä! Tätä on suomalainen kesä parhaimmillaan. 

Pari puhelimella räpsäistyä kuvaa muistoksi. Ihan vain eilisestä päivästä ja illasta. Muistoksi kesästä, ja yhteisestä ajasta. Tällä muistolla kahlataan taas läpi vuoden pimeämpi ja kylmempi puolisko. Uutta kesää odotellessa! 

Ei ihmisiä tällä kertaa, oltiin nimittäin ihan nakkena koko porukka. Pyyhkeetkään ei tullut mukaan, mutta onneksi kesä kuivasi! 🙂

Muistanette Päivä Särkänniemessä -postaukseni, jossa oli oman kameran sisältöä meandi goes särkänniemi -päivästä. Kerroin tuolloin, että kuvasimme syksyn uutuusvaatteet iloisessa huvipuistomiljöössä, ja nyt saattekin vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia ammattilaisen kamerasta. Musta näissä kuvissa on niin iloinen fiilis ja mahtavat värit. Aivan ihana muisto tuosta iloisesta päivästä jää kyllä näiden kuvien myötä meidän perheelle.

me&i syksy/talvi 2015
Kaikki kuvat: Atacan Ergin

Olen muuten viimeksi ollut noissa “törmäilyautoissa” joskus Niilon ikäisenä. Silloin niillä vielä lähinnä törmäiltiin, ja minä jäin aina sinne keskelle rataa pyörimään onnettomana. No, nyt pääsin poikani kyydissä useamman kierroksen rataa ympäri. Ja olihan se hauskaa!

Klaaralla Mushrooms tunic ja Striped leggings. Niilolla Circle dino -pusero. Äidillä All day jacket, V-neck top ja Super skirt.

Äidillä Super skirt ja Unstoppable tee. Niilolla Unstoppable rocket. Klaaralla Zig zag tunic ja Dotty leggings.

Äidillä Second skin jeans ja Dots blouse. Klaaralla Dotty leggings ja One pony tunic. Niilolla One gecko -pusero.

Hauska päivä täynnä hauskaa tekemistä. Keli oli kuuma syysvaatteiden kuvaamiseen, ja täytyy nostaa hattua koko porukan lapsille. Niin hienosti jaksoivat hetken kameran edessä. Mukanahan olivat myös vanhat tutut  Elisa ja Heidi perheineen. Iso kiitos pitää antaa kyllä porukan miesväellekin, joka isällisesti (ja pitkällä pinnalla) jaksoi läpi koko päivän – lapsiaan pukien ja riisuen. 🙂

Omat suosikkini mallistosta on tuo pilkullinen paita ja farkut. Myös tänä syksynä huolitellumpana ilmestynyt joustava jakku löi tiensä mun top kolmoseen. Niilolle tekstiteeppari oli se mieluisin (huomaa pojan varttuvan) ja Klaara tapansa mukaan rakastaa kaikkia vaatteita. Ponitunika taisi kuitenkin olla se ihan ehdoton ykkönen.

PS. Vähän nämä blogin asetukset hakusessa, joten pahoittelut, ettei teksti ja kuvat kulje täysin samassa linjassa.

Sponsoroitu

Tässä, kohta kolmen vuoden aikana, on ihmeesti oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Pari vuotta meni niin, että keittiön katon ja seinän välistä kurkkasi karhuvilla, eikä se edes pistänyt silmään. Makuuhuoneessa on myös jonkin aikaa ollut pieni näkymä niin seinän levytyksen, kuin katonkin sisään. Pitihän sinne kurkata ja katsoa, että mitä toimenpiteitä jatkossa tarvitaan.

Puuttuvat sähköt, lattioita halkovat jatkojohdot, ja ne hemmetin listat, nyt ovat ehkä paha siitä pienimmästä päästä. Muistan kun joku tosin joskus laittoi kommenttiboksiinkin kysymyksen, että aiotaanko me laittaa ollenkaan kattolistoja. Tuolloin se lähinnä huvitti, kun tiskit hoideltiin vessassa. Niin, sitä on tosiaan joutunut mukaavuusalueeltaan sen verran kauas, että ihan pikku keskeneräisyys ei ole niin kamalasti haitannut.

Tällaisia ikuisuusprojekteja on vaikea selittää ihmiselle, joka “rakentaa” talon tilaamalla sen valmiina elementteinä talotehtaalta. Tai tekee “remonttia” tapetoimalla seinän. Mitenkään vähättelemällä noitakaan projekteja, uskon, että siinä vaiheessa kun taloa aletaan omin pikku kätösin kasaamaan pitkästä tavarasta, joutuu niin kärsivällisyys, kuin hermotkin, todelliselle koetukselle. Vähän sama vanhan kanssa. Mitään ei voi oikein suunnitella liian valmiiksi, aina pitää ensin kurkata ja purkaa, ehkä todeta suunnitelma kelvottomaksi ja keksiä kompromissi. Kaiken sen keskeneräsyyden joukossa eletään ja hengitetään ihan tavallista arkea, ja ihmetellään kun käsiparit ja tunnit eivät riitä.

Niin, mä lasken tapetoinnin, ja kaiken maailman kalkkimaalaamisen, sisustamiseksi. Sellaiseksi remontin viimeistelyksi, vähän kuin päättelisit sukkakutimesi. Eihän ne juuri sen vaativampia juttuja ole, kuin suuren huonekalun siirtäminen.

Meillä (tällä erää) sitä kunnon remonttia odottaa enää ainoastaan makuuhuone, ja muissa tiloissa ollaan melkein listoja vajaa valmiita. Mutta, nyt huomaan, että se keskeneräisyys, ja loppusilauksen puuttuminen, ottavat aivoon enemmän kuin koskaan. Imuroidessa raivostun niille lattioita halkoville jatkojohdoille ja katse kiinnittyy jatkuvasti sinne seinän ja lattian rajaan, josta puuttuu ne listat. Ehkä kolme vuotta on mulle se maksimi, ja sen kun on venyttänyt pinnaansa äärimmilleen, tulee jossain kohtaa se fiilis, että nyt on saatava valmista. Ihan valmista!

Tämän syksyn aikana, mä aion tosiaan saada ihan valmiiksi niin molemmat eteiset, kuin työhuoneen ja keittiönkin. Olkkarin ja pianohuoneen kanssa sama juttu. Kärsivällisyyteni on jokseenkin tässä. Pinnaa on venytetty, ja eletty ihan tarpeeksi ajatuksella “kyllä ne siinä odottaa” ja “tekemätön työ ei karkaa”.

Nyt loppuu mukavat sohvaillat, ja kohta sunnuntaitkin on jälleen sitä, että ollaan vaan kotona. Loistavaa aikaa tarttua toimeen. Huone kerrallaan, lista kerrallaan. Kyllä se siitä!

Joululahjaksi toivon viihtyisää ja levollista makuuhuonetta. Listoineen kaikkineen. Mutta, sen kyllä lupaan, että ennen vinttihuoneen tekemistä ja kylppärin ja vessan repimistä, aion nauttia siitä, että meillä ei repsota mikään nurkka.

Ai niin; Moni kyselee niitä ennen kuvia. Niitähän löytyy blogin Facebook-sivulta, ja varmaan sinne jatkossakin kokoan noita albumeja huoneiden muutoksista.

Ja nyt mä alan laatimaan itselleni to do -listaa syksyksi! 🙂

Tarmokasta ja energistä maanantaita!

Kesäsunnuntait on meidän perheessä pyhitetty jalkapallolle, eikä tänään poikettu vielä linjasta. Upea pilvetön kesätaivas, ja hellelukemat, tekivät tästäkin päivästä toki hurjasti erilaisen, kuin niistä alkukesän kylmistä ja sateisista sunnuntaista, jolloin viikko toisensa jälkeen pohti väkisinkin pilkkihaalarin hankkimista.

Näillä keleillä on todellakin ilo viettää aikaa ulkona, ja siitä pitää nyt nauttia. Ensi sunnuntaille lupaillaan jo vesisadetta ja viileämpiä kelejä.

Jalkapalloturnaukset ovat kiva sosiaalinen tapa viettää päivää, ja pelailun loman mahtuu niin muiden kannustamista, kuin ihan vain kentän laidalla hengailua. Klaaralle nämä ovat ennen kaikkea pitkiä eväsretkiä, joista hän osaa kyllä ottaa ilon irti. 😉

Vaikka omat urheilut eivät näihin päiviin mahdukaan, niin olo on jälleen ihan vetämätön. Pieni pulahdus uimaan, ja suihkun kautta hyppy pyjamaan. Sunnuntai-ilta ollaan hyvinkin rennosti ja voimia keräillen. Lapset menevät mielellään aikaisin nukkumaan, ja me aikuiset seuraamme todennäköisesti nopeasti perässä.

Leppoisaa viikonlopun lopetusta!