Nyt se sitten on virallista: Lapseni on koululainen ja minä itse olen koululaisen äiti. Ja vaikka niin koko kesän itselleni vakuutin, että kyse on vain luokan vaihdosta, niin tokihan tuo tunteita pintaan nostaa. Muistan yhä oman ensimmäisen koulupäiväni, sen miten iso asia oli olla koululainen.

Koululaiseksi siirtyminen on iso asia lapselle, mutta nostattaa paljon tunteita myös äidissä. Äitiys on tavallaan aina luopumista jostakin elämänvaiheesta, ja lasten kasvaessa ymmärtää, miten pienestä hetkestä koko elämässä lopulta on kyse. Tänään kuitenkin katsoessani reipasta ja iloista koululaistani, tunsin valtavaa onnellisuuden tunnetta. Yhtä aikaa sekä selviytymisen, että onnistumisen riemua.

Vielä seitsemän vuotta sitten olin esikoistani odottava nuori nainen (tyttö, monen mielestä), tänään olen kolmekymppinen koululaisen äiti. Mutta tiedättekö, tässä kohtaa se oma vanheneminen ei haittaa ollenkaan. Kurtut otsassa ja harakanvarpaat silmäkulmissa todistavat ainoastaan, että elämää on tullut elettyä varsin tunteikkaasti ja täysillä. 🙂

Tänään tutustutaan uuteen aapiseen, (joka vissiin pitäisi myös päällystää!) ja jutellaan ekasta koulupäivästä. Uima-allaskin on vihdoin täynnä, joten ainakin pulahdetaan myös viilentävään veteen. Musta on ihanaa, että arki alkaa tällaisissa keleissä, se on kuin pehmeä lasku syksyyn.

Koko kesän lempivaatetus on ollut tänä vuonna mekko. Rennot kengät jalkaan ja vaalea laukku olalle. Farkkutakkia ei tosin tarvittu tänään kuin aamulla. 🙂

Tästä se alkaa. Taas uudenlainen arki, ja pikkuisen erilainen elämänvaihe kesän lököttelyjen jälkeen.

Aurinkoa!

Lisää bambua!

No joo, laatikon salaisuus ei nyt ollut mikään järin suuri, koska saatatte muistaa, että vähän suunnittelin hankkivani Tine K:n bambutuoleille vielä kaveriksi pöydän samaa sarjaa. En tosin ollut ihan varma, miten noin suuri pöytä istuu tähän tilaan, mutta istuuhan se, kun silmä vain tottuu. Ero pieneen arkkuun on toki valtava, mutta tämä on siitä hyvä, että pöydällä mahtuu oikeasti tekemäänkin jotain. Ja halkaisija on niin suuri, ettei Klaara heti yllä kaikkiin tavaroihin pöydän keskellä. 😉

Muotona pyöreä on siitä kiva, että se kokoaa ympärillään olevat huonekalut paremmin ryhmäksi. Nyt keittiön “olkkaripääty” näyttää enemmän omalta ryhmäältään ja huone enemmän toiminnallisesti jaetulta. Noiden bambuhuonekalujen materiaali ja värit tuovat mielestäni kivasti lämpöä tilaan, ja kuitenkin ne istuvat jo olemassa olevien huonekalujen sekaan.

Bambupöytä on Homenordilta, samoin kuin Tinen lotuskukallinen tyynyliina, “sarjamaljakko” ja lyhdytkin. Pöytä saapui kuitenkin vähän jälkitoimituksena.

En tiedä, pidänkö varsinaisesti tuosta Ikean isosta kellosta, mutta se hankittiin alkukesästä sillä ajatuksella, että Niilo oppisi tuntemaan paremmin perinteistä kellotaulua, kun nykyään tyrkyllä on niin paljon tuota numeroaikaa.

Että sellaista pesänrakennusta. Nyt kuitenkin ulos, sillä meillä on uima-altaan täyttö meneillään! 🙂

Ihanaa iltaa!

En tiedä teistä, mutta mulla itselläni ainakin on vähän sellainen tapa, että kesän aikana kaikki sisustelut ja kotijutut jää kovin vähälle. Puhumattakaan siivoamisesta, ja yleensä sanonkin, että kesällä eletään ulkona, ja käydään sisällä vain kääntymässä. Tämä kesä kuitenkin todisti, että syy ei ole auringonpaisteessa, vaan yksinkertaisesti siinä, että pesänrakennusviettini nukkuu kesäunta!

Tässä kohtaa vuotta tapahtuu kuitenkin se ratkaiseva käänne. Pesänrakennusvietti herää ja alkaa ihan uudenlainen asuminen ja eläminen. Vähän kuin oravat keräävät ruokaa talven varalle, minä varustaudun ja laitan itselleni viihtyisää kotia pitkää ja pimeää kautta varten. Sitä helpottamaan lähettifirma toi tämän kokoisen laatikon. Hirmu iso, muttei mahtunut siltikään kiinni.

 

Niin, että nyt alkaa virallisesti varautuminen talveen. Täällä kaalin tuoksussa on hyvä rymsteerata hiukan paikkoja kuntoon. 🙂

Päivän kohokohtia on myös yhden pienen repun ja penaalin pakkaaminen. Ai että, kun jännää! Mutta tiedättekö, tänään aamulla vasta tajusin, miten ihanaa onkaan kun arki alkaa. Kuulostaa niin tylsältä, mutta kaipaan taas ihan tavallisia viikkoja. Maanantaiaamuja ja viikonloppuja.

Laitan teille myöhemmin kuvaa laatikon sisällöstä. Vaikka taidatte ehkä arvatakin jo! 🙂

Huh, mikä lauantai! Olimme tosiaan me&i goes Särkänniemi -päivässä eilen, ja huvipuistottelun lisäksi ohjelmassa oli uuden syysmalliston kuvaamista huvipuistotunnelmissa, sekä sirkuskoulua. Hauska päivä ja hauskaa puuhaa. Laitteissa killuttiin illalla vielä ihan viimeiseen kierrokseen asti, vaikka huvipuistoon saavuttiin jo kahdeksan jälkeen. Eipä olisi juuri parempaa säätä ainakaan voinut toivoa.

Särkänniemi oli aivan täynnä kesäloman loppua juhlistavia. Aurinko paistoi ja hattara tuoksui!

Tamperelainen Life Circus -sirkuskoulu, veti lapsille ohjelmanumeron, jossa oli niin akrobatiaa kuin temppujakin. Ei ihan niin helppoa, kuin ehkä ensin luulisi. 😉

Meandin uusi mallisto julkaistaan virallisesti keskiviikkoa. Tässä kuitenkin nyt pientä esimakua tulevasta.

Tänään nautitaan auringosta fudisturnauksen merkeissä. Ihanaa sunnuntaita!

Kesä nimittäin. Tai ainakin kesäelo tällaisenaan, säistä en mene sanomaan.

Tämä viikko on ollut melkoista kiirettä, ja joka päivälle on ollut aikataulutettu ohjelma. Tuntuu hiukan siltä, kuin olisi jonkinlaisen loppukirin aika. Vaikka toisaalta mieli on odottava, iskee haikeus väkisinkin jollakin tasolla. Taas yksi kesä elämää takana, lapset yhden kesän vanhempia jne. Luopumisen tuskaa en silti kesästä koe, sen nyt takaa jo säätkin. Kesä ei myöskään ollut ihan sitä, mitä kevään ajan olin muuten odottanut, päinvastoin moni ikäväkin asia tupsahti yllättäin eteen. Mutta sitähän se elämä on; Arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä.

Moni on kysellyt, millä fiiliksillä meillä aloitellaan koulua, ja täytyy sanoa, että tämä syksy on niin paljon edellistä helpompi – sekä äidille, että koululaiselle. Meillä kun eskari on käyty jo koulun yhteydessä, nyt ikään kuin vain vaihdetaan yhtä luokkaa korkeammalle. Luokkajako on siis tehty jo vuosi sitten, ja samat ystävät jatkavat nollaluokalta ykköselle. Tottakai uusi on aina jännää, mutta nyt ehkä vain jännää, eikä niin uutta ja pelottavaa kuin vuosi sitten.

Loppuviikolle on luvattu hyviä säitä, ja nyt otetaan niistä kaikki ilo irti. Huomennahan on tosiaan me&i goes Särkänniemi –päivä, ja meidän perheen löydät myös huvipuiston tapahtumista. Tulkaa ihmeessä sankoin joukoin nauttimaan viimeisestä kesälomalauantaista! Huomenna Särkänniemen rannekkeetkin saa edullisemmin vilauttamalla vaikka puhelimesta tätä sivua (toki sen voi myös tulostaa mukaansa). Lisää tapahtumasta voit lukea tämän linkin kautta.

Mutta sitten kuviin! Muistanette valtavan basilikani? Tänään sain vihdoin aikaiseksi latvoa sen hontelot varret, ja tein lehdistä pestoa. Eihän sitä toki suurta määrää tullut, mutta maullaan peittoaa kyllä kaupan tavarat.

Ylipäätään tällaisessa sadonkorjuuajassa on puolensa. Mustikat ovat kypsiä ja pulleita, eikä omenakauteenkaan enää kauaa ole. Puhumattakaan kaikesta muusta, syyskesän ilosta ja maan annista. Olen esimerkiksi tehnyt jo ensimmäisen kaalimuhennoksen (kaalilaatikko ilman riisiä), ja voi taivas, mutta kaaliruoka vaan istuu suuhuni niin täydellisesti!

Mustikat, kaalit, omenat ja hämärtyvät illat kynttilöineen. Päätin, että tietoisesti mietin joka päivä yhden tai kaksi asiaa, jotka tekevät elämästä hyvää juuri tänään. Tänä vuonna aion kääntää jopa syksyn pimeyden puolelleni, ja löytää tulevasta pimeästä kaudesta niin paljon positiivista kuin mahdollista! Niinhän se kuitenkin on, että iloinen ja positiivinen mieli sekä asenne, ovat valintakysymys, ei taivaalta tippuva lahja.

Tämä viikonloppu on monessa perheessä erityinen ja lasketaan jollakin tapaa kesän viimeiseksi. Nautitaan siitä, ja annetaan koululaisille paras mahdollinen alku uuteen kouluvuoteen.

Rentouttavaa perjantaita ja auringonsäteitä!

Täytyy myöntää etten ollut eilen illalla lähtiessäni ajatellut viipyväni reissussa puoleen yöhön, ja fillaroivani kotiin pelkän kuunvalon avulla. Naurettiinkin ystävän kanssa, että tulee ihan teinivuodet mieleen. Siellä me poljettiin peltojen välissä, ja onneksi sentään kaverin pyörässä oli lamppu. Mutta, yleensä silloin onkin hauskinta, kun suunnitelmat ja odotukset eivät ole liian korkealla.

Seitsemän naisen ideariihi, mahtavat tarjoilut ja yksi kauneimmista näkemistäni mökeistä ja mökkirannoista. Tuli tarpeeseen, ja tuntui jonkinlaiselta tyky-päivältä. Tuntuu nimittäin älyttömän hienolta, että saa välillä laistaa niistä pakollisista iltatoimista, hampaidenpesusta ja iltapaloista! Saati, että välillä voi jutella ihan aikuisille! 🙂

Tänään herättiin (väsyneenä) kauniiseen kesäpäivään, ja pyöräiltiin hiki kypärässä mahtavassa lämmössä ja auringonpaisteessa. Vaan johan ne sadepilvet riensivät iltapäiväksi paikalleen.

Ilta menee yleisurheilun parissa, mutta ennen sitä tämä mamma oikaisee hetkeksi keittiön sohvalle huilaamaan. Niin kivaa kuin se yöllinen pyöräily olikin, huomaan tarvitsevani kunnon yöuneni. Jos eilen olo tuntuikin teiniltä, niin tänään se tuntuu kyllä älyttömän vanhalta. 🙂

Toivottavasti jossain aurinko jaksaa yhä paistaa. Elän siinä toivossa, että täälläkin vielä ilta kirkastuisi, tai ainakin sadepilvet jättäisivät pienet urheilijat rauhaan.

Lämmin ja aurinkoinen päivä on tietenkin mekkopäivä. Tänään on viihdytty mekoissa ihan nukkeja myöden. Oli pakko kuvata Klaara tänään äitini virkkaamassa mekossa, kun nukkeleikki näytti niin viimeisen päälle mietityltä. 😉

Koko mekkojuttu lähti kai siitä, kun äitini virkkasi jämälangoista mummulan alastomille nukeille pitsimekot. Mekkoja tuli niin paljon, että Klaara ja siskoni tyttäret saivat vaatteet vielä kotinukeilleenkin.

Klaara nyt on itsekin vielä vähän nukkemainen, joten mekko sopii tytölle oikein hyvin. 🙂

Tuntuu tämä viimeinen lomaviikko olevan vähän turhankin kiireinen. Koko päivä taas oltu menossa, ja seuraavaksi heitän ruokaa uuniin ja lähden taas teilleni. Huh, aika alkaa taas elämään kalenteri kainalossa! 🙂

Kaunista kesäiltaa!

Yritän parhaani mukaan pitää vielä kiinni kesästä ja kesän kukkaloistossa. Siitäkin huolimatta, että monet kesän kukkijoista ovat mädäntyneet ja pihassa on selvästi syksyinen fiilis. Kuistin ansiosta uskallan istutella vielä uusia silmäniloja, saahan ne sitten syksyn tullen nostettua kuistille suojaan ja parhaassa tapauksessa istutukset ilahduttavat pitkälle loppuvuotta.

Mulla on aina ollut jonkinlainen fiksaatio kauniisiin ruukkuihin. Aitoihin saviruukkuihin, ja ruukkuistutuksiin. Tiedättehän, vähän sellaiseen Provencelaiseen tai Toscanalaiseen fiilikseen. Kauniit saviruukut vain ovat kiven alla, ja täydellisiin yksilöihin törmää hyvin harvoin. Suomessa terrakotta on usein liian punaista ja tummaa makuuni, mutta nyt löytyi täydellisiä saviruukkuja!

Bergs Potter -ruukut ovat italialaisia , aitoa tavaraa ja aitoja luonnollisia sävyjä. Muotokieli on juuri sitä, mistä tykkään. Ruukkujen nimetkään eivät ole hassumpia, yksi malleista on nimittäin Emilia. 🙂

Koska kauniita ruukkuja ei voi olla koskaan liikaa, (ne kun ovat silmänilo jo ihan tyhjänäkin) tilasin kokeeksi kaikkia neljää sävyä. Kuvassa vasemmanpuoleisin on ruukuista tummin. Harmaampi sävy, kuin kolmessa muussa, jotka ovat väreiltään lämpimän saviruukkumaisia. Ja näin sekaisin yhdessä, nämä muodostavat juuri täydellisen yhdistelmän. Kuin jokainen olisi nähnyt kesää, ja aikaa, erilaisissa olosuhteissa.

Ruukut tilasin Homenordilta, ja ainakin vielä näytti olevan jäljellä kaikkia malleja. Emilia, Helena ja Köpenhamn. Nyt täytyy tosin hommata vielä jokunen pienempikin yksilö, jotta saan täydellisen yrttitarhan keittiön ikkunalle.

Täällä paistaa nyt niin ihanasti aurinko, että siirryn nauttimaan siitä ulos. Puin jopa mekon päälleni pitkästä aikaa, ja heitin villasukat hetkeksi nurkkaan. Nyt pitää nauttia!

Ihanaa viikon alkua, ja sulavaa arkea kaikille sen jo aloittaneille.

Tallenna

Ennen kuin arki ihan virallisesti alkaa, haluan vielä laittaa työhuoneen parempaan, toimivampaan ja tietty myös nätimpään kuntoon. Vielä reilu vuosi sitten tämä huone oli kylmänä, ja muistutti lähinnä varastoa hiirineen kaikkineen. Siitä on päästy jo pitkälle, mutta työhuone on silti keskeneräinen.

Tänään tehtiin reissu Ikeaan ja haettiin muun muassa vähän lisää säilytyskalustetta työhuoneen arkistointitarpeisiin. Mulla on hirveä hinku saada tämä tila näyttämään sekä siistiltä, että hyvältä. Toivottavasti nyt päästään lähemmäksi tavoitettani.

Lyyraviikuna tarttui mukaan Plantagenista. Alan vähitellen taas lämpenemään viherkasveille 90-luvun yliannostuksen jälkeen. 🙂 Tine K:n vaalea ruukku löytyi täältä.

Pikku kasaamisoperaatio siis illalle vielä tiedossa. Mutta hyvä siitä tulee, tiedän jo nyt! 🙂

Mahtavaa sunnuntaita!

Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

“Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!