Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.

Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu “Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä! 🙂

Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!

 

Asiasta perunoihin, eli: Ruokaan. Ja tälläkin kertaa ihan perus arkiruokaan, nimittäin keittoon. Mikään ei lämmitä kylmänä päivänä samoin kuin kuuma keitto. Kermainen ja makea maku antavat täysinäisen ja kylläisen tunteen, ja koko kroppa lämpenee niin, että nenä vuotaa. Samalla vaivalla tekee isommankin satsin, ja syötävää riittää muutamaksi päiväksi. Säästää aikaa ja energiaa, ja onhan keitto myös helppo eväs, kun sen pakkaa tiiviisti.
Bataatti-broiler -keitto lämmittää jo värillään, ja maistuu pienemmällekin syöjälle.

Kaksi suurta bataattia, 5-10 perunaa (riippuen koosta), muutama iso porkkana, iso sipuli ja pari rasiallista broilerin fileepihvejä paloiteltuna ja pannulla ruskistettuna. Vettä ja pari purkkia ruokakermaa, tai vaikka oikeaa kermaa, jos siltä tuntuu.
Mausteita maun mukaan. Itse luotan mustapippuriin, pakastettuun timjamiin, ja oikaisen Knorrin Fond “Du Chef” -napeilla.

Iso keitto riittä meillä kolmisen päivää, joten pääsen helpolla, eikä keiton maku ainakaan huonone päivien kuluessa. Pyöräytä kylkeen vielä kuohkeat sämpylät kera auringonkukan siementen, ja menestys on taattu.

Tuohon edelliseen ehtii vielä jättämään kommenttia. Nyt mukavaa iltaa teille, me jatketaan pikku kakkosen seurassa!

 

Eilen illalla lupasinkin pientä mielipidekyselyä tälle päivälle. Huomaatte varmasti, että tässä postauksessa on samat kuvat kuin eilisessä. Erona kuitenkin se, että eilen käytin vaakakuvia, ja tänään pystykuvia.
Tänään ajattelin kysellä teidän mielipiteitänne blogin luettavuuteen tulevien asioiden tiimoilta. Tällä tarkoitan lähinnä kuvien ja tekstin asettelua, kokoa jne… Jos huomautettavaa on, sen voi tehdä nyt. Kaikenlaiset ehdotukset otetaan vastaan. En tosin väitä, että mikään tulee muuttumaan – omapäinen kun olen. 🙂
Sivun oikeasta laidasta löytyy hakukenttä, jonka avulla blogista voi hakea tiettyä sisältöä hakusanan avulla. Mikäli etsii juttuja päivämäärän perusteella, löytyy tuolta myös arkisto-kohta, jossa sisältö on kuukauden kokoisina nippuina.
Oikeasta laidasta löydätte myöskin linkit kolmeen erilaiseen blogin seurantatapaan: Bloglovin’, Blogilista ja Facebook. Kaikkiin näihin päivittyy nyt puolisen vuotta käytössä olleen uuden osoitteeni sisältö. Mikäli taas seuraat blogiani bloggerin lukulistan avulla, kehoitan viimeistään tässä vaiheessa muuttamaan listaan nykyisen blogiosoitteen! Mikäli blogin seurattavuuteen liittyvissä asioissa on ongelmia tai parantamisen varaa, voi nämäkin ehdotukset jättää nyt.
Toki tähän postaukseen voi kommentoida ihan tavallisia postaustoiveitakin! Tosin blogin peruslinja ei suuresti muutu, vaikka kuinka toivoisitte. Toisenlaista sisältöä sitten toisenlaisista blogeista, eikös?

Jaahas, ja mitä sitten tulee eilen ilmoille heittämääni arvoitukseen, olen täällä hymyssä suin lukenut ehdotuksianne! Jollekulle spinning on aika tavallinen laji, mutta itse en ole koskaan edes nähnyt spinnauspyörää livenä. Muistutuksena nyt tässä kohtaa, että olen tosiaan maalta! 🙂 Koripallo taitaa kuulua ihan pakolliseen koululiikuntaan, lentopallon seurassa kului vuosia ja pilates on yksi lempparini.

Mitkä lajit sitten taas eivät kuulu siihen omaan mukavuusalueeseeni? Kaikki liian hidastempoinen, ja hiljentymistä vaativa tietenkin. Joogaa on tullut koitettua, mutta niin trendikästä kuin se aikanaan olikin, tuottaa itselläni vaikeuksia nollata ajatuksiaan noinkin totaalisesti. Toinen laji jonka olen tuominnut mukavuusalueeni ulkopuolelle on golf, jota en tosin koskaan ollut edes koittanut. Valitettavasti eilisen ensikosketuksenikaan perusteella ei kärpänen puraissut. Ihan liikaa asioita, joihin pitäisi keskittyä ja tietoisuuteensa siirtää. Golf sopii Agatha Christien kirjoihin ja Midsomerin murhiin – ei minulle. Kokemusta rikkaampana voin kuitenkin todeta tuntevani itseni loppujen lopuksi aika hyvin!

Kommenttienne joukossa oli se oikeakin laji, mutta tässä kohtaa taisi olla kyse enemmän tiedosta kuin arvauksesta. Muistan sitten vaikka jotakuta tähän postaukseen parannusehdotusta tai toiveitaan jättänyttä.

Iloa tiistai päiväänne!

 

Taidan oikeasti ottaa ihan tavaksi julkisen purnaamisen ja positiivisuuden (hetkellisen) kyseenalaistamisen, sillä aurinkohan se sinne taivaalle lopulta ilmestyi tänäkin maanantaina. Pieni valoisa hetkinen piti hyödyntää taas kemeran seurassa, vaikka tarkoitus oli kyllä ihan oikeasti olla hetki paikallaan.
Otsikkoon viitaten ajattelin huomauttaa teille myös tuosta oikean sivupalkin lukijakysely -mainoksesta ➚. Lukijatutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa teidän tottumuksianne ja toiveitannekin. Mikä parasta, vaivanpalkaksi jokainen yhteystietonsa jättänyt vastaaja osallistuu arvontaan, jossa palkintona on kolme kappaletta 200€:n lahjakortteja Marimekolle! Mutta arvontaan pääsee siis mukaan lukijatutkimukseen osallistumalla, ei kommenteilla ym.

Itse tutustuin muuten tänä iltana erääseen urheilulajiin, jota en ollut koskaan ikinä eläissäni testannut. Vaikka tämänhetkisen ulkomuotoni huomioon ottaen saataisi epäillä, että urheiluni on tässä kohtaa lähinnä oman pallon kuljetusta, oli aika kivaa hankkia uusia “kokemuksia”, urheilemisesta kun ei varsinaisesti voi tässä kohtaa puhua.
Sen verran liikutaan kuitenkin “oman alueeni” ulkopuolella, että mikäli joku nyt oikean lajin osaa arvata, lupaan palkita meediotaidot jollakin jouluisella yllärillä!

Huomenna Uuden Kuun oma pienimuotoinen lukijakysely. Älkääkä nyt valvoko yötänne miettien, mistä kaikesta voisitte purnata. Kyllä niitä juttuja sitten huomennakin ehtii keksiä 🙂

Huraa, se on maanantai jo melkein takana! Kaikki taisivat selvitä!?

 

 

Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kuulunut sen suuremmin maanantai aamujen vihaajiin. En oikeastaan ole koskaan jaksanut edes mielessäni kirota viikon ensimmäistä aamua. Kun, joka tapauksessa, maanantai saapu tasaisin väliajoin, koen jopa energian haaskaamiseksi noiden aamujen manaamisen; Ne tulevat ja menevät – yhtä varmasti kuin perjantai iltapäivä.
Tänään joudun melkein pyörtämään puheeni positiivisesta ajattelusta ja energioiden haaskaamisesta. Hitto, miten pari pimeän sateista päivää voikin syödä ihmistä näin paljon! Kaipaan valoa ja aurinkoenergiaa (sitä perjantai iltapäivääkin) enemmän kuin koskaan.

Tälläisinä päivinä pitäisi voida vetäistä peitto korviin ja jatkaa ihanan tiedotonta unitilaa. Mutta, koska arki on todellista, itsensä on vain koottava ja päivään on herättävä – satoi sitten vettä tai pieniä mummoja.

Ja hei: Huomenna on jo tiistai, ja säätiedotus lupaa aurinkoa! Lämmitän aamuglögit ja nakkaan pari piparkakkua suuhun. Tässä vaiheessa elämää kun on jo aika monesta maanatai päivästä selvinnyt, menee tämä yksikin varmasti omalla painollaan.
Ehkä se positiivinen ajattelu on sittenkin enemmän mun juttu.

Valoa ja energiaa maanantai aamuunne. Miten ikinä sitten aiottekin sen järjestää….

 

 

Koska pari viikkoa on ollut aika koti- ja remonttipainotteisia, tekee kieltämättä hyvää pitää välissä myös sellainen päivä, jolloin ei tartu maalipensseliin tai ylipäätään tee oikeastaan mitään remonttiin ja muuttoon liittyvää. Vietin eilen omaa henkilökohtaista remonttivapaatani, perjantain kunniaksi keskityin siis ihan kaikkeen muuhun.
Lounastin “pomoni” kanssa (minä söin, toinen katseli; mutta ehdottomasti tasa-arvoisempaa näin päin), kiertelin kauppoja ja tein ostoksia ihan kaikessa rauhassa. Kotimatkalla piipahdin Ulvilassa, Friitalan vanhalla nahkatehtaalla, joka on yksi mun vakkari pysähdyspaikka, ja varsinkin silloin kun saan olla ja mennä yksin.

Kunnioitusta herättävässä vanhassa tehtaassa yksi piipahtamisen arvoinen myymälä on Villa Salla, josta nappasinkin muutaman jouluisen kuvan matkaani. Vaikka omaa jouluani kuvaa tässä kohtaa ehdottomasti sanonta vähemmän on enemmän, pitää sitä joulufiilistä silti käydä hakemassa jostakin, ja tämä paikka on siihen parempi kuin hyvä. Eli vinkkinä Satakunnassa liikkuville; Kannattaa poiketa!

Viikonlopun ruokaostosten teko kaikessa rauhassa innoitti vielä illalla keittiöpuuhiin ja pieni toipilas sai toivomaansa kropsua, eli maailman epäterveellisintä pannaria, jonka ohjeen olen joskus kirjoittanutkin tänne. Pojista isompi sai toivomaansa pitsaa, ja näin ollen raivasin tietäni ainakin kahden miehen sydämeen ihan sananmukaisesti vatsan kautta.
Isänpäiväviikonlopun kunniaksi aion vielä tänäänkin pitää ainakin osapäivävapaata rempasta, sillä huomisen aikataulua helpottaaksemme juhlimme papat jo nyt lauantaina.
Siispä paplarit päähän ja remppapieruverkkareiden sijaan jo toista päivää (ihanaa!!!) päälle jotakin edustavampaa!

Jospa kotijuttuja taas ensi kerralla, mutta nyt oikein ihanaa lauantaita kaikille!

 

Uuden kameran hankinta karsi suunnitelmista parinkin laukkuhaaveen toteuttamisen, mutta synnytti tilalle uuden tarpeen. Ja todellakin tarpeen, sillä tottakai kunnon kamera vaatii kunnon laukun. Eikö? Lisäksi vielä se totuus, että uusi runko ei millään mahdu vanhaaan Canonin laukkuun, puhumattakaan parin objektiivin kuljettamisesta. Kyse ei siis ole turhamaisesta käsilaukkuhaaveilusta ollenkaan, noupnoup!
Jonkin aikaa kameralaukkuja googletettuani löysin pari tosi varteenotettavaa vaihtoehtoa – ruskeaa nahkaa tietysti.
Ensimmäinen (ja mun makuun ehdottomasti kaunein nahkainen kameralaukku jonka tiedän) löytyi täältä.


Ei sillä, tämän toisenkin vaihtoehdon kelpuuttaisin enemmän kuin mielelläni. Laukku nro 2 löytyi täältä.

Kiltti kiltti rakas Joulupukki; Ole olemassa, ja kuule toiveeni…!

Mahtavaa viikonloppua teillekin!

 

Kuvat lainattu valmistajilta

 

Melkein pystyn ajoittain jopa unohtamaan tämän blogin olemassaolon. Tai en ehkä täysin unohtamaan, mutta siirtämään jonnekin tietoisuuden rajamaille kuitenkin.
Vuorokaudessa on edelleen liian vähän tunteja, minulla liian vähän käsiä ja voimia. Jos osaisin, kloonaisin itseäni ainakin kolmin kappalein. Näillä kuitenkin mennään; Kahdella kädellä, kahdella jalalla ja yksillä hermoilla.
Remontissa on sellainen mikään ei etene -vaihe. Vaikka toki moni asia etenee, ja paljon tulee tehtyäkin, niin ne jutut on sellaisia ei niin näkyviä. Kaikkea pientä ja aikaavievää – niinkin turhaa kuin sähköt, lämmitys jne… No, mutta tiedätte, mitä tarkoitan? Ei siis mitään wow, valmis huone -fiiliksiä vähään aikaan.

Pari räpsyä, ettei noi mainokset ihan koko tekstiä imaise mukaansa. Nyt yhden pikkupotilaan viihdyttäjäksi.

Moi, ja kivaa torstai päivää teille!

 

Pahoittelen heti alkuun viikonlopun mittaista blogihiljaisuuttani. Jouduin kohtaamaan kasvokkain oman rajallisen jaksamiseni rajun viikon jälkeen, mutta olen oppinut läksyni ja opetellut hidastamaan. Itse asiassa opetellut pysähtymään.
Täysin toimettomana kun en kuitenkaan osaa olla, olen keskittänyt voimani pienten asioiden siirtelyyn ja sellaiseen tilpehööräämiseen. Tänään käsittelyssä oli kuisti, joka alkaa saada pikku hiljaa talvista, ja jouluistakin, asuaan.

Suurin muutos kuistilla on tietenkin maalatut seinät. Tosin tässä kohtaa vasta pohjamaalatut, sillä lopullinen pinta saadaan sipaistua aikaisintaan keväällä, kun kosteus on haihtunut. Tartuin pensseliin oikeastaan heti matkan jälkeen, sillä yksinkertaisesti punaiset seinät vain hyppivät silmilleni. Tunkkainen kuisti muuttuikin valoisan puhtaaksi ja tunnelmalliseksi tilaksi melko nopeasti. Aivan kuin koko tilan ylle olisi satanut puhtaan valkoinen lumipeite.

Vanha klaffipöytä ja pari lyhtyä pitää vielä kotiuttaa varastosäilytyksestä. Myös valkoinen puutarhapenkki mahtuisi tänne hyvin talvisäilytykseen. Niiden kantaminen on kuitenkin jonkun muun tehtävä, ei minun. Myös ikkunoiden pesua olisi tehtävälistalla.

Vielä on iskemättä muutama calluna ruukkuihin ja marjakuusen oksia pitäisi leikellä saaveihin. Nyt kuitenkin pieni huilitauko ja mma Ramotswen kiperä loppuratkaisu.

Loistavaa viikon alkua jokaiselle!

Ai niin: Ekat blogikuvat uudella kameralla!

 

Save

Talven taikaa -kirja-arvonta on nyt suoritettu, ja hurjasta osallistujamäärästä onnekkain oli tällä kertaa Mirka. Laitan voittajalle meiliä, jotta kirja saadaan nopeasti kulkemaan eteenpäin.
Mielelläni olisin kyllä jakanut kirjan vaikka kaikille teille. Aikamoisia talven ja joulun fiilistelijöitä kommenttien perusteella olette!
Täällä remppa etenee nyt aika hitaasti – tavallisen arjen ehdoilla ja aikataululla. Eipä tuota iltaa ja vapaa-aikaa montaa tuntia päivään jää, mutta josko viikonloppuna sitten taas isommalla kädellä. Itse olen myös ottanut viimeiset pari päivää lähinnä levon kannalta, pitää näköjään himmata hiukan omaakin tahtiaan ja kuunnella kroppaansa.
Tänään saatiin kamina jo kotiin. Asentaja vielä, niin päästään fiilistelemään sitäkin ihanuutta! Niin ja saadaan lisälämpöä, joka vissiin on se perimmäinen tarkoitus…

Tunnelmallista ja kaunista iltapäivää ja iltaa. Marraskuun ensimmäistä.