Nappasin viime viikonloppuna Ikeasta näppärät godmorgon-säilytyslaatikot mukaani. Viiden, läpinäkyvän ja kannelisen, pikkulaatikon sarja nielee sisälleen uskomattoman määrän kosmetiikkaa, ja muuta pientä rompetta. Godmorgon -sarjaa tulen ehdottomasti hankkimaan tuleivaisuuden kylppäriin, mutta jo nyt nämä viisi boksia helpottavat pitämään tavarat ojennuksessa, kun omille jutuille ei varsinaisesti ole mitään paikkaa. Laatikoissa meikit, ja kaikki muu pikkukosmetiikka, on helppo kuljettaa vierashuoneesta sinne, missä niitä kulloinkin tarvitsen.

Läpikuultavasta laatikosta löytää helposti pienenkin rajauskynän tai hiuspinnin, ja kätevä kansi pitää sälän myös paikoilaan. Lisää plussaa sarja saa muotoilusta joka mahdollistaa rasioiden pinoamisen päällekäin. Sarjan muut säilytysratkaisut eivät tällä hetkellä sovi käyttööni, koska ne on tarkoitettu kylpyhuonekalusteisiin, mutta jossain vaiheessa saan toivottavasti tavarani niiden avulla ojennukseen.

Ikean Godmorgon sarjan pääset kurkkimaan kokonaisuudessaan tästä.

Kun niitä balleriinakelejä vielä joutuu hetken odottelemaan, ja talvikengät alkavat tympimään oikein kunnolla, löytyy helpotus nilkkureista. Koska valtaosa housuistani kuitenkin on sen verran lyhyitä, että ne soveltuvat vain ballerinojen seuraksi tai saapikkailla peitetyiksi, vaatii nilkkurit seurakseen hameen. Paksut sukkahousut, hame ja nilkkurit ovatkin osoittautuneet kivaksi semikeväiseksi asuksi. Tavaroita pakkaillessa nappasin mukaan yhdet lyhytvartiset kengät, ja parhaiten yhdisteltävimmiksi osoittautuivat vanhat Tiger of Swedenin mokkanilkkurit. Toimivat reippaan kauluspaidankin kanssa, mutta sopivat myös silkin ja muiden laskeutuvien materiaalien kaveriksi.

Syy, miksi valitsin Neverfullin monogram kuosilla, oli sekin yhdisteltävyydessä. Kuosi ei ole liian tumma eikä vaalea, ja toimii monen asun kanssa ja ympäri vuoden. Damier Ebene on makuuni aika synkkä, ja punainen sisävuoraus saa silmäni yksinkertaisesti näkemään punaista. Oi, jospa vuoraus vain olisi eri värinen, niin olisin varmaan kiikuttanut tumman laukun kotiin. Se nimittäin oli se mieheni valinta. Azur on ehkä väriyhdistelmänä eniten makuuni,  mutta suuri laukku näyttää vaaleana helposti kesäkassilta Suomen talvioloissa. Mutta ensi kerralla sitten jokin toinen sävy, näin olen päättänyt. Ja suljetussa mallissahan vuorin väri ei ole niin isossa osassa.

H&M:n perus kynähame on helposti muunneltavissa sekin asuun kuin asuun. Omalla ruskealla vyöllään himpun arkisempi, mutta lakeerivyöllä ja laskeutuvalla yläosalla hamoseen saa lisää luonnetta. Edullinen perushame, joka sopii moneen asuun.

Paita Hugo Boss, kello MK ja sukkikset Falke. Ja siinäpä se asu sitten olikin. Taustalla äidin astiakaappi. Enempää ei irtoa, ja tämäkin kokonaisuus oli eiliseltä. Huomenna otan kevättakin käyttöön, ihan sama vaika heittäisi pieniä mummoja niskaan! Huomasin muuten surffailevani H&M Home:n mallistoa. Kai sitä pitää pikkuisen väliaikaisasuntoakin piristää….

Heippa ystävät. Tämä elämä on kyllä ollut viimeisen viikon ajan yhtä sähläystä. Tuntuu, että jatkuvasti saa ajella autolla johonkin suuntaan, ja joka kerta kuljettaa kaamean määrän tavaraa jonnekin. Mutta valoa on tunnelin päässä; Tänään käytiin katsastamassa kolme huonetta ja keittiön käsittävä siisti vuokra-asunto, joka ensi kuun alkupuollella tulee olemaan meidän väliaikaiskoti. Jee, sanon minä. Vajaa kolme viikkoa asustellaan vielä mummulassa, ja sitten saadaan tavaroita hiukan yhdenkohden. Tuntuupa hyvältä. Eikä sillä, että mummulassakaan mitään vikaa olisi. Vietinhän täällä ensimmäiset 17 vuotta elämästäni, ja talo on tavallaan yhä ja aina minulle koti. Mutta, oma perhe ja oma tila, omat tavarat ja omat tavat; Niitä kaipaan!

Kolme viikkoa seisoisi varmaan käsilläänkin, mutta minä koitan elellä arkea kuitenkin mahdollisimman normaalisti. Josko blogikin kestäisi tämän siirtymäajan, ja saisin tehtyä edes jonkinlaisia postauksia. Tässä kuitenkin tälläinen väliaikatiedote elämästämme. Ollaan kodittomia, mutta suhteellisen hyvässä kunnossa kuitenkin.

Toivottelen auringonpaistetta teille, ja työn iloa jokaiselle kadunlakaisijalle. Kohta vedetään baltsut jalkaan!

Hui, miten aika on rientänyt. Muutto on vienyt paitsi kaiken ajan, myös mehut. Jossain kohtaa komeroita ja varastoja tuli kyllä uskon puute, mutta muutto on nyt onnellisesti takana, talo hyvästelty ja luovutettu uusille asukkailleen. Nyt keskitytään uuden kodin löytämiseen, tosin samalla pitää etsiä sitä väliaikaistakin, sillä tämänhetkinen majoituksemme on toisten nurkissa, ja jokainen voi itse päätellä, kuinka miellyttävä ratkaisu se on. Tavarat ja omaisuus on pahasti hajautettuna varastoon ja muiden nurkkiin; Kaikki on hujanhajan – ja pää ihan yhtä sekaisin.

Viimeiset kurkistukset kaappeihin, tarkastus, ettei mitään tärkeää jäänyt jälkeen. Valaisimia jätettiin, osa vietiin mukanamme. Tyhjää ja ankeaa, muttei haikeaa ollenkaan.

Kuten kuvissa näkyy, LV:n laatikosta paljastui Neverfull GM, ihana tilaihme ja juuri sellainen, jolle oli ihan oikea tarve olemassakin. Mukana mahtuu kulkemaan kamera ja tietokone, sekä kaikki muu tarpeellinen käsilaukkusälä. Naamassa näkyy stressi ja väsymys, naisellinen itsetunto on laskenut samaa tahtia kuin säärikarvat ovat venyneet pituutta. Jos joku kadulla vastaan tuleva kysyisi haluaako rouva kenties botoxia, lankeaisin ihan varmasti. Vaan eipä ole (onneksi) kovinkaan todennäköinen skenaario.

Netti toimii nyt vaihtelevasti, toistaiseksi tikulla. Kunhan arki saadaan rullaamaan, ehkä blogikin tästä taas virkistyy. Huomasin juuri, että lukijoiden määrä lähentelee jo tuhatta, ja kävijöiden määrä kahta miljoonaa! Toinen hui! Kumpikohan täyttyy ensin? No, joka tapauksessa sitäkin pitää jotenkin juhlistaa. Huomenna pitää kuitenkin tehdä jotain kivaa. Nauttia yhteisestä ajasta perheen kesken, ja rentoutua. Sitä odotellessa….

Mikäs sen parempaa kuin suomalainen käsityö ja design. Suomessa valmistettuna tietenkin. Taitaentehty kokoaa yhteen kotimaisia pienyrittäjiä ja käsillätaitajia – alansa ammattilaisia. Verkkokaupasta löytyy tuotteita aina vauvan vaatteista ja villasukista taide-esineisiin. Meillä keittiön pienenä piristeenä on hetken aikaa toiminut Sammakkoprinsessa tiskirätti. Suomessa painettu hauska kuvio, antibakteerisella bambukankaalla voittaa mennen tullen marketin metrirätit ja imaisee niin kaatuneet maitolasilliset kuin läikkyneet kahvitkin. Koska taloudessamme ei käytetä talouspaperia, löytyy keittiörätille puuhaa pitkin päivää. Pyykkivuoren mukana se peseytyy nopeasti ja on taas tuota pikaa käyttövalmiina.

Myös yhdellä teistä on mahdollisuus voitaa pientä arjenkaunistusta keittiöön. Taitaentehty lahjoitaa arvontapalkinnoksi vapaavalintaisen tiskirätin ja käsinpainetun Maatuskat Keittiöliinan. Osallistua voit tykkäämällä Taitaentehdystä Facebookissa tai liittymällä Taitaentehty-blogin lukijaksi, ja sen jälkeen jättämällä kommentin tähän postaukseen. Tee se kuitenkin viimeistään lauantaina 24.3, sillä onnellinen voittaja selviää jo seuraavana päivänä.

Ei sammakkoprinsessa suutelemalla prinssiksi muuttunut, mutta keittiön se on pitänyt puhtaana aina ongelmallisia tummia kivitasoja myöden. Ei siis enää työlästä “pyyhi kostealla, kiillota kuivalla – kaksivaihetta”. Ja mikä parasta, tiskirätti ei enää ole siistin keittiön tunnelman pilaaja, vaan hauska sisustuselementti, jonka ilomielin jättää vieraidenkin nähtäväksi.

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti! Me muutetaan juuri nyt…..

Kuten jo eilen kerroin, sain syntymäpäiväni kunniaksi hiukan lomaa tulevasta muutosta, ja vietimmekin aikuisten kesken laatuaikaa Helsingissä. Päivä teki hyvää, ja tuli todella tarpeeseen. Mitään erikoisia suunnitelmia itselläni ei ollut ostosten suhteen, mutta pikainen pyörähdys stockalla, ja varsinkin kenkäosastolla, koitui kohtalokseni. Siellä ne nimittäin seisoivat, täydelliset nudekorkkarit! Korolliset kengät ovat keikkuneet kevään hankintalistallani, mutta juuri niitä oikeita en ollut vielä kohdannut. Vaatimuksina on ollut oikea nudesävy ja kiiltävä pinta, sekä tottakai täydellinen istuvuus ja kaikki se muu, mikä kengältä nyt yleensä pitääkin vaatia. Näiden kanssa homma taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä, ja sovituksen jälkeen mitään ei ollut enää tehtävissä.

Kävin keskiviikkona laitattamassa itselleni nyt lopulta ne kynnet, ja niiden tarkoitus kyllä oli olla syntymäpäivälahjani. Lopulta päätin, että kynnet olkoon naistenpäivälahja ja kengät synttärilahja, ja näin sain sielulleni rauhan.

Ihana mieheni oli myös sitä mieltä, että olen ansainnut hiukan lahjontaa, ja vaikka kuinka henkeen ja vereen olen ollutkin Mulberryn tyttöjä, täytyy myöntää, ettei se samppanja huonolta maistunut Louis Vuittonin liikkeessäkään. Kotimatkalle lähdin siis aika onnellisena tyttönä. Paras lahja oli kuitenkin pienet halaavat kädet, joita oli jo kova ikävä, sekä kimppu valkoisia ruusuja, jotka poika oli isovanhempiensa kanssa ostanut minulle päivällä.

Kaiken kaikkiaan oikein ihana syntymäpäivä!

Halusin vielä tulla toivottelemaan teille kaikille oikein ihanaa naistenpäivän iltaa. Kukkina toimikoon viimekesäiset pionit. Toivottavasti olette saaneet tänään jotain pientä ekstraa arkeenne, tai voitte ainakin nyt illalla ottaa hetken itsellenne.

Täällä on elämä pikkuhiljaa laatikoissa, alkuviikko oli tosi tosi raskas, sekä henkisesti, että fyysisesti, mutta eilen meitä oli kaksi pakkaajaa, ja tänään sain ruhtinaallista hemmottelua naistenpäivän, sekä syntymäpäiväni johdosto. Eli eiköhän elämä tästä vähitellen ala voittamaan. Jospa aikaa taas jäisi hiukan blogillekin (ja sähköposteille myös). Kyselitte tulevista suunnitelmista ja väliaikaisasumisesta, tästäkin tulen kertomaan. Ja tietysti ihanista ihanista lahjoistani kerron myös!

Jos kaupallinen naistenpäivän hömpötys ei oikein jaksa innostaa, tai tuntuu muuten vain, että päivän kunniaksi olisi tarpeen tehdä hyvää myös muille sukupuolemme edustajilla, on Toisenlainen Lahja mitä parhain paketoitava. Ollaan naisellisia ja hyviä toisillemme!

Kevät nimittäin. Paras vuodenaika, ehdottomasti. Henkilökohtainen kevääni alkaa maaliskuussa, ja tänä vuonna se taisi saada lisävauhtia jo helmikuun puolella. Rakastan aurinkoa, tippuvia räystäitä ja linnun laulua. Sitä, että jokainen päivä on askel lähempänä kesää, luonto muuttuu ja herää henkiin. Ei lannista edes tämänpäiväiset pakkaset, viime viikolla ulkoilin takki auki ja kevät tuntui melkein iholla. Se on ihan nurkan takana!

Valmistautuminen kevääseen on myös aloitettu hyvissä ajoin. Tänään sain viimeisen naulan keväiseen arkkuuni, nimittäin uudet Toryt! Ihanat! Vitsi, miten odottelen baltsukelejä. Ja trenssikelejä myös. Kevättä ylipäätään.

Talven vaihtuminen kevääseen antaa lisähaastetta myös muuttopakkaamisille. Molempien kausien vaatteita ei voi millään ottaa väliaikaismajoitukseen mukaan, joten on karsittava. Ja arvaatte varmasti kummasta päästä karsimisen teen. No talvivarusteista tietenkin! Ajattelin, että mustalla parkatoppiksella ja muutamalla parilla kenkiä pärjäisin lopun talvea. Ainakin Uggit ja mustat nahkaiset ratsusaappat pitää olla vielä käsillä. Nilkkurit ja talviset asusteetkin (lähinnä kaulahuivit) pakkaan vielä mukaan. Kaikki muu saa mennä varastoon odottamaan ensi talvea. Mukaan lähtee ballerinoja, avokkaita ja kevättakkeja. Sandaalit ja shortsit pitää sijoitttaa jonnekin helposti saataville. Huh, mikä miettiminen!

Kengät tulivat Shopbopilta. Otin tällä kertaa puoli numeroa isommat, koska jouduin laittamaan ruskeat Toryni liian pieninä eteenpäin. Lämmin sää ja pitkät kaupunkikävelyt turvottavat jalkojani sen verran, että siihen on parasta varautua. Jo maaliskussa.

Aurinkoista maanantaita!

***

Ajattelin vain huikata muistutuksena, että huutiksessa sulkeutuu tänään ja huomenna muutama kohde. Odd Mollya ja muuta kivaa.

Aurinkoista lauantaita kaikille. Mukava päivä edessä, ja pakollista pakkaamista tietysti. Mutta auringostakin pitää päästä nauttimaan!

Hassu juttu, että vaikka sitä oikeaa taloa ja kotia ei olekaan vielä löytynyt, tekee aivot jatkuvaa visiointityötä. Olen oikeastaan aloittanut tulevan kodin suunnittelun jo ihan kirjallisestikin; Listaamalla asioita, joita en missään nimessä halua. Vaikka tämä talo ei ollutkaan se meidän unelmien koti kaiken rempan ja työnkään jälkeen, olen oikeastaan iloinen, että tämä kaikki on koettu. Talo on ollut ikään kuin harjoituskohde. Tiedän monta siaa, jotka tekisin tulevaisuudessa toisin. Olen listannut virheitämme ja suunnittelun puutteita. Mitkä ratkaisut eivät ole toimivia, mitkä värit miellyttävät, millaiset pinnat ovat kauniita ja samanaikaisesti myös toimivia.

Vaikka meillä on tällä hetkellä kaksiotehanat, posliinialtaat ja paljon muuta monen mielestä epäkäytännöllistä ratkaisua, tyytymättömyyteni ei kohdistu niihin. Todennäköisesti niitä ei löydy tulevasta kodistamme, mutta olen ollut kuitenkin tyytyväinen niiden suhteen. Sekä kaksiotehanat, että posliinialtaat ovat olleet käytännöllisiä kaikista epäilyistä huolimatta.

“Mitä tekisin toisin”-listani on valtavan pitkä, mutta yhtenä hyvänä esimerkkinä pidän erilaisten pintojen toimimattomuutta taloudessamme. Laminaattilattia on itsestäänselvyys, ja kylpyhuoneen suuret mattapintaiset seinälaatat ovat hyvä esimerkki. Ainainen puhdistaminen, epäsiisti ulkonäkö, huono puhdistettavuus… Tuskin enää valitsen mattapintaa kylpyhuoneeseen.
Toinen ääripää on ollut kiiltäväksi hiottu kivi. Peilaava keittiön työtaso, varsinkin täysin mustana, on aiheuttanut jokusen päänsäryn. Pelkäsin aikoinaan pölyn näkyvyyttä, mutta ongelmaksi onkin osoittautunut puhdas vesi ja kaikki muu pöydälle laskettu. Kiiltävässä pinnassa näkyy joka ikinen vesilasin jättämä ranttu, ja kaiken lisäksi peilaava pinta heijastaa sen kahtena. Pyyhi ensin kostealla, kuivaa ja kiillota sen jälkeen kuivalla. Työlästä!

Kiiltävä kivilaatta ei ole myöskään paras mahdollinen materiaali vessan lattiassa. Toki lattia toistaa kauniisti katon kristallivalaisimen kuvion, mutta näkyypä siinä kahtena myös vesipisarat. Ja vesipisarat vessan lattiassa ovat epäsiistin näköisiä. Mistä sitä tietää, onko ne vettä vai jotain muuta? Varsinkin kun taloudessa asuu itsekseen pissaileva pieni poika. Pesen siis lattian päivittäin käsipelillä konttausasennossa. Työlästä!

Vaan kun pidän tuosta mustasta pinnasta. Pidän siitä, että keittiön tasolle voi laskea kuuman kattilan ja uunipellin käyttämättä mitään pannunalusia. Pidän mustan ryhdikkyydestä, samoin kuin pidän mattapintaisista seinälaatoista. Voi siis olla, että lankean samoihin virheisiin kahdesti. Ainoa ero on, että ensi kerralla en voi valittaa. Tiedän mitä valitsen, puutteineen ja epäkäytännöllisyyksineen. Taidan repiä koko listan. Aika näyttäköön. Ehkä ihan hyvä, että se oikea taloa ei ole vieläkään kävellyt vastaan, koska en selvästikkään osaisi tehdä niitä oikeita ratkaisuja. Yhden harjoituskohteen jälkeenkään.
Aurinkoista perjantaita!