Viikonloppu sisälsi reissaamista ja sukuloimista. Ihanaa, mutta toisaalta myös raskasta.

 Sain maanantain kunniaksi puoli päivää omaa aikaa, ja nautin todella hiljaisuudesta.

Hyvä kirja, hyvää teetä, villasukat ja puutarhan viimeiset ruusut seuranani.

Ihanan laiska maanantai aamu.

Ei mikään klipsillä kiinnitettävä muovitukka, vaan ihan aitoa hiusta luonnollisen värisenä ja tuntuisena.
Pakkohan sitä on kokeilla!
Rapunzel Of Sweden  
valmistaa tuotteita peruukeista pieniin lisäkkeisiin. Suomenkielinen verkkokauppa toimittaa tuotteet nopeasti.

En ehkä jaksa ihan joka päivä näitä kiinnitellä, mutta jos (ja kun) tämä äiti joskus suuntaa radalle, lähtee tukka ihan varmasti mukaan. Siis tämä extratukka myös 🙂

jatkuu taas!

Ihana sarja. Aivan täydellinen! Laittakaahan digiboksit töihin!

Tällä kertaa tuliselta.
Sopiva sekoitus chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Niistä syntyy maistuva pastakastike!

Haudutetaan pitkään, jotta maut irtoavat. Maistellaan jatkuvasti, kun ei pystytä pitämään näppejämme erossa.

Ihan oikeasti. Ei harmita kesän loppuminen, ei pelota pimeys. Uutta kohti vaan, niin ajattelen.
Ole pari päivää puuhastellut (lue siivonnut ja järjestellyt) kaikenlaista. Pakannut kesäkamoja laatikoihin, karsinut kiertoon menevää kamaa kaapeista, suunnitellut välttämättömiä (ja vältettäviäkin) hankintoja, poistanut nyppyjä villavaatteista, nautiskellut kynttilän tuoksusta ja uppoutunut siinä sivussa lukemaan. Joku voisi sanoa, että olen kotoillut, mutta kiellän jyrkästi. Ihan kamala sana! 

Siis mitään blogijuttuja ei nyt oikein ole.
Kaikenlaista kotihommaa. Komeroita, kaappeja, suunnitelmia ja ideoita. Syksyllä iskee sellainen perusteellinen siivouspuuska. Koko kesä on eletty lähinnä ulkona, ja nyt alkaa valmistautuminen talven sisälläoloon. Ihan niin kuin sitä talven komerossa viettäisi, mutta kaipa nekin on joskus siivottava, ja syksyiset sadepäivät on siihen parasta mahdollista aikaa.

Koitan vielä keräillä ulkoa mahdollisimman paljon kukkia. Surullista, että pian näidenkin tilalla on viikonlopuksi hankittu marketin ruusupuska. 

Ei bloggaamiseen, eikä sisustamiseen, vaan ihan yksinkertaisesti ylensyömisestä!

 Olen kokeillut sekä uudet, että vanhat omenareseptit, maistellut, maistellut lisää ja sitä rataa…

Seuraavan viikon ajan meillä syödään omenat omenana. Päätetty!

Lupasin muffinien ohjetta, ja tässäpä sitä tuleekin!
Nämä herkkuset eivät sisällä lainkaan voita, tai muita kovia rasvoja, vaan leivontaan on käytetty auringonkukkaöljyä. Ihan rypsiöljykin käy, mutta sattui nyt vaan tuo pullo käteen.
Leseet ja manteli antaa muffineihin ainakin terveellisen vivahteen, ja sokerin määrää voi hiukan ohjeesta pienentää, jos haluaa terveellisemmän vaihtoehdon. Eli enemmän sellaisen aamiaismuffini tyyppisen.
Nyt kuitenkin ihan kaikilla herkuilla. Päälle sirottelin vanilja- ja tomusokeri sekoitusta.
Leseinä käytin neljän viljan lesesekoitusta, mutta mikä vain käy, mitä kaapista sattuu löytymään.

Huh, kaksi päivää siivousta takana. Eihän sitä nyt tosin ihan kahta päivää ole putkeen siivonnut, kun väliin on pitänyt mahduttaa ulkoilut, leikit kauppareissut ja muut jutut, mutta noin niin kuin yleisesti päivät on kuluneet siivoillessa. Kahden päivän aikana koti on imuroitu neljästi ja lattiat pesty kahdesti. Ihan vain, jos joku ihmettelee, miten reilun sadan neliön siivoukseen saa kulumaan kaksi päivää 🙂

Mä olen niitä ihmisiä, jotka saa suuren nautinnon, kun hellannupit ja jalkalistat on käyty hammasharjan kanssa läpi.

No, mutta joka tapauksessa viikonloppu on kiva aloittaa siistissä kodissa. Kukat vielä maljakkoon ja sitten voi vain nauttia.

Tuossa kahvitauollani kuvailin hiukan keittiössä. Ei mitään uutta. Samana on pysynyt, vaikka ideoita tietysti olisi vaikka miten. Mutta kaikkeahan ei voi saada, ja oikeastaan ne ideat ja unelmat on kivoja; niillähän se mielenkiinto yleensä elämään säilytetään.

Pieni ja ahdashan tämä köökki on, mutta sille nyt ei voi mitään. Kuvaaminenkin on aika hankalaa, kun etäisyyttä ei kovin helposti saa, joten fiiliskuvia tällä kertaa.

Vitsit, miten paljon kommentteja! En millään pysty kaikille teille nyt yksitellen vastailemaan, joten kiitän yhteisesti mielipiteiden vaihdosta. Me bloggarit taidetaan ajatella näistä asioista aika samalla tavalla, ja ajatukset itse kullakin joskus karkaa näihin “pulmiin”. 

Anyway, mä oon täällä nauttinut täydellisestä elämästäni ja ollut pelkkää hymyä koko ihminen. 🙂 Tosissaan olettaako joku oikeesti kaiken olevan niin kauhean hyvin!? Eiköhän se ole niin, että meillä kaikilla on ne omat ongelmamme joko ihmissuhteissa, raha-asioissa, terveydessä tai jossain muussa. Bloggarillakin sentään on oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen, ja ihan kaikkea ei tarvitse ihan kaikkien kanssa jakaa.

Mutta otsikkoon viitaten;

Kävin tänään lääkärireisulla (terveys – pieni käärme paratiisissa :)) pienellä putiikkikierroksella ja matkaan tarttuivat nämä ihanat Polkka Jamin kuppila-aiheiset postikortit.

Ajattelin laittaa piristykseksi keittiön seinälle. Ihan kivoja varmaan kehyksissäkin, ja näistä oli saatavana myös julistekokoja. Sopivasti nostalgiaa ja leikkisyyttä. Kivaa Suomi designia!

Kuvat on vähän elottomia, kun on niin hiton pimeää! Mutta värit noissa korteissa on kyllä aivan mahtavan herkulliset.

Ja nyt tää menis saunomaan….