Nämä on näitä juttuja, joita jokainen bloggaaja kai pohtii aika ajoin. Miksi, kenelle, mitä ja millä tavalla. Koko bloggaamiseen on kai yhtä monta syytä ja tapaa kuin on bloggariakin, ja jokainen pohtii asioita vain omalta kantiltaan.
Itse olen jo pidempään miettinyt, miten blogille käy, kun remppakierros on tältä kesältä takana ja jokainen uusi tai uudistettu nurkka on kuvattu ja pläjäytetty tänne nähtäväksi. Ymmärrätte kai, ettei yksikään bloggaaja , kuten tuskin kukaan muukaan, voi viikottain vaihtaa kotinsa tapetteja tai uusia huonekaluja tai niiden järjestystä. Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että kaikki on jo nähty.

No, mutta jos unohdetaan kuvat ja mietitään sitten blogin sanallista sisältöä on vaihtoehtoja kai ääretön määrä. Joka päivä mielessäni liikkuu satoja aiheita, joista olisi kiva kirjoitella. Tekstiä kirjoittaessa kuitenkin alan nykyisin jähmettyä. Ajatukseni ovat omiani, ja vaikka korostan, etten halua yleistää, provosoituu aina joku. Ja kun en jaksaisi provosoida. En jaksaisi riidellä ja väitellä; Yhtälailla kuin minulla itselläni on jokaisella muullakin oikeus omaan mielipiteeseensä. En halua tulla “käännytetyksi”. En jaksa lukea miten minun pitäisi ajatella.
Tiivistettynä; Sanallista puolta rajoittaa ehkä eniten oma laiskuuteni ja mukavuudenhaluni. Sinänsä surullista, koska blogi ei palvele minua enää samalla tavalla kuin ennen. Tämä ei ole enää se sama pääntyhjennyspaikka, mitä se joskus oli. Mutta olkaa huoleti, nautin tästä silti edelleen, ja bloggaan asioista joista haluan. Olen vain kriittisempi, ja karsin sisältöä melko paljon.

Bloggerin tilastoa katsoessani huomaan, että lukijoita kiinnostaa nähdä laajoja kuvakulmia sisustuksesta. Nämä jutut ovat yleensä suosittuja, mutta yleensä suurin kiinnostus liittyy huoneen uudistukseen, tapettiin, kalusteisiin tai uuteen järjestykseen. Ja kuten jo mainitsin, tätä ei voi valitettavasti lukijoille viikottain tarjota.

Suurin kävijämäärä saavutetaan päivinä jolloin postaus käsittelee jollakin tapaa vaatteita tai pukeutumista.  Tämä on ollut ehkä itselleni suurin yllätys. Ja jossakin määrin kai pieni järkytyskin, sillä ujona ja huonon itsetunnon omaavana olen jopa häkeltynyt siitä, että tänne eksyy päivässä pari tuhatta kävijää lisää, kun esiinnyn itse kuvissa.
Vaan arkinen totuus rajoitaa tätäkin lajia: Joka päivä ei täälläkään käytetä rimpsuja ja korkeita korkoja. Kotiäiti luottaa farkkuun, mukaviin tossuihin ja käytännöllisiin asusteisiin. Kurjan tavallista ja aika nähtyä sekin.

Seuraavaksi olisi aihe lapset. 
Kun lapsiaanhan ei saisi blogissaan esitellä. Joku kun ottaa tästäkin aiheesta välillä herneen sieraimeensa, ja juttua on viety oikein poliisille asti. Vastuuntunnottomat bloggariäidit jne. Vaan ihmettelenpä, pitäisikö seuraavalla kaupunkimatkalla huputtaa jälkeläisensä kuten edesmenneellä Popin Kuninkaalla oli tapana? Olette tunnistaneet minut, joten uskallan veikata, että tiedätte seurassani kulkevan lapsen olevan omani. Eikö?

Kotiäidin arkinen asu tällä(kin) kertaa koostuu niistä mukavista (loman jälkeen vähemmän mukavista) farkuista, ohuesta neuleesta, rennoista tossuista ja isosta sekatavaralaukusta.

farkut lindex, neule part two, tossut tommy hilfiger, laukku mulberry
lapsen voi piilottaa vaikka ahterinsa taakse, mutta korostan, että ketään ei tähän hommaan ole pakotettu 🙂

Totuus on kuitenkin se, että tämä blogi elää ja jatkaa oloaan ihan jokapäiväisen arkisena. Meitä on täällä päivisin kolme enemmän ja vähemmän sanelemassa ehtoja ja vaikuttamassa blogin sisältöön. Mitään uutta tai jännää ei ole luvassa, mutta yritetään löytää jutunjuurta näistä rajoittavista tekijöistä huolimatta.
Kuvissa tulee jatkossakin vilahtamaan koko sakki ja ne samat nurkat.
Siihen kuitenkin pyritään, että peppua vilauttaa vain Alma, mutta eihän tästäkään ihan varma voi olla. 😉

Kuten arvata saattoikin, sai työhuoneen toinen kaappi paikan olohuoneen nurkasta. Paikka, jonne jotakin korkeata kalustetta jo haaveilinkin. Tuntuu kaikin puolin tasapainoiselta valinnalta. Kummankin huoneen ilme koheni huomattavasti. Kaapit pääsivät omaan tilaansa ja saivat arvoisensa reviirin. Kumpikaan ei joudu toisen varjoon.

Kaappi on täynnä työhuoneen tavaroita, mutta haaveilen että toisen kaapin “hyllytyksen” jälkeen nämä tavarat mahtuisivat työhuoneeseen, ja saisin sullottua tänne joitakin astioita ym. tavaraa pois keittiön kaapeista.

Eli hyvässä lykyssä tämä huonekaluvalssi oli yhden astiakaapin arvoinen! Niin tai näin, vähään aikaan ei kuulemma tarvitse pyytää yhtään uutta (tai vanhaa) kalustetta tai kalusteen siirtoa. Samoin on kuulemma Ikea- ja antiikkikauppakiintiö tältä vuodelta täysi.

Käsittääkseni minua ei kuitenkaan kielletty. Saan vain hankkia muuta ostosseuraa, tai käydä yksin. Ennen kaikkea kantaa ja kuljettaa omin avuin (pahoin pelkään, että kyse on myös rahoittamisesta).
(Eamesit onneksi on aika kevyitä ja ne saa vaikka kuljetettuna kotiovelle! Ja niiden ostaminen edellyttää ensin hurjaa säästämistä, joten hankinta saattaa mennä jokatapauksessa ensi vuodelle. Silloin on sitten toivon mukaan jo uudet kiintiötkin!)

Nimittäin juhlat mun tämän kesän luottoasussa. On toiminut useammat synttärit, puutarhajuhlat ja sukutapaamisenkin. Siis kemuja, joissa ei vaadita järin juhlavaa pukeutumista.

Vanha tunika/mekko (muistaakseni mekkona ostettu, mutta ihan liian lyhyt sellaisenaan) on jäänyt vallan käyttämättä, kun en ole koskaan saanut siitä mitään järkevää asua aikaan. Keväällä toimerruin neulomaan kaula-aukkoa pienemmäksi (oli siis rusettiin asti avoin, ja pikkuisen liian antava sellaisenaan) ja keksin jatkaa helmaa tummansinisellä alushameella.

Kesäinen, kepeä, rento ja, mikä tärkeintä, tyttömäinen!

 mekko Odd Molly, alla sininen hame Gudrun Sjöden,

Muistatteko, kun kerroin saaneeni idean, joka maksaa vain hiukan työtä ja voimaa? No tässä siitä ideasta puolikas, eli työhuoneen kevennetty ilme, kun toinen kaapeista sai lähteä.

Valon määrä tuplaantui. Huone on muutenkin todella pimeä ja kaksi tummaa suurta kaappia imivät loputkin valosta. Ja totuus on se, että komea huonekalu näyttää entistä komeammalta, kun se saa tilaa ympärilleen.

Tämä suurempi kaapeista jäi huoneeseen jo ihan senkin vuoksi, ettei sitä jaksa kukaan kantaa sieltä pois. Sisään pitäisi vielä rakennella ne hyllyt, jotta kaapin päältä saisi edes osan tavaroista ovien taakse piiloon. Pinta on yhä öljyämättä, ja nämä kuvat muistuttavat siitä hyvin (luonnossa kaapin pinta ei ihan noin huonokunoiselta näytä). Taidan siis hakea tänään pullon öljyä….

Joitakin kuvia työhuoneen keventyneestä ilmeestä. Ja olkaa huoleti, ei se toinenkaan kaappi nyt ihan polttopuuksi joutanut 🙂

Ei aina ole hauskaa tai kivaa. Joskus on päiviä, jotka haluaisi unohtaa, ja päiviä joiden yli olisi ollut mielekästä hypätä. Joskus tuntee riittämättömyyttä tai yksinäisyyttää, joskus mikään ei vain kiinnosta.

Onneksi on hyviäkin päiviä. Onneksi enemmän kuin huonoja.

Ja onneksi on päiviä kuten tämä;

Hyvää seuraa, ystävän läheisyyttä, sekä jaettuja iloja ja suruja. Päiviä jolloin naurattaa ja itkettää. Suunnitelmia tulevalle, hyviä hetkiä nyt ja tässä.

syksyn ensimmäinen omenapiirakka

kahvia

pikkujouluaikatauluja

tyttöjen leffailta suunnitelmia

vatsa täynnä makeaa

iloista naurua

ystävän seuraa

housut Sirup

paita Odd Molly

toppi H&M

Näitä tänään.

Ja taas jaksaa huonommatkin päivät.

***

Isillä alkoi aamulla työt, ja kuten meidän perheessä on tapana, perheen pää lukitsi meidät tänne kotiin kaltereiden taakse.

Ei vaiskaan! Me nautiskellaan uudesta sängystä. Tässä voi kuulkaas leikkiä vaikka mitä! Parhaiten soveltuu kuitenkin laivaksi. Sisävesille, ymmärsin.

Ikimuistoinen Ikeareissu -jälleen kerran. Niilo halusi välttämättä jäädä matkan varrella mummulaan, ja jatkettiin matkaa sitten T:n kanssa kaksin. Ei meillä ollut mitään peräkärryä tai pakua, ihan vaan tuo tilava perheauto ja nopea idea ostaa sänky. Oli siinä sullomista, ja rouva sai matkustaa nenä tuulilasissa ja polvet suussa, mutta kotiin päästiin.

Loppuun tunnustus, jonka olen saanut blogeista

DD Design Domi, Lumivalkeaa, Täyttä elämää ja 

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä kertoa kolme asiaa; Lempiväri, lempiruoka ja paikka jossa haluaisi käydä

Lempi väriä ei ole, mutta pidän sinisestä ja ruskeasta ehkä eniten. Ainakin pukeutumisessa.

Lemppariruoka on just nyt tällä hetkellä äidin tekemät kaalikääryleet, ja paikka jossa haluaisin käydä on lapsuudenkotini. 

Ja asiallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että söin jo kaikki äidin pakkaamat kääryleet ja lisää tekisi mieli 😀

Jos tykkää, saapi leivoksen tuosta mukaansa napata.

Väsyttää, eikä jaksa edelleenkään kirjoittaa mitään järkevää. Arki lähestyy uhkaavasti, huomenna viimeinen lomapäivä! Tänään kierreltiin Tamperetta, otettiin välimatkaa kotiseiniin ja vain hengailtiin yhdessä. Ei mikään ihan kesäinen sääkään enää, ilmassa on jo jotain syksyistä.

Ei taaskaan mitään muuta. Tai järkevää ylipäätään.

Laitan nyt kuvia kun niitä tuli räpsittyä…
Kuten on ennenkin ollut puhetta, niin meillä on kaksi eteistä; Sisäeteinen ja ulkoeteinen. Ulkoeteisestä on käynti pesutiloihin ja pannuhuoneeseen, (sekä tietenkin ulos ja sisään) ja sisempi on sitten enemmän vain läpikulkutila. Voisihan tätä kutsua aulaksi tai halliksi, mutta mielestäni noi ovat hiukan liian mahtipontisia ja hienoja sanoja tälle pienelle tilalle.

Kumpaakaan eteistä ei nyt ehditty rempata tai “sisustaa”. Molemmat siis odottavat uutta listoitusta (talossa on alkuperäisenä vain tuollaiset rivat katonrajassa) ja uusia seinäpintoja. Tähän sisäeteiseen tulee jatkossakin joku tosi vaalea tapetti (pimeä tila) ja ulkoeteiseen maali, koska se on helppo pitää puhtaana (Alma puristelee kurakelillä turkkinsa heti sisälle päästyään). 

Tässä huoneessa rikkinäinen ja likainen tapetti peitettiin ylijääneillä kuvilla, ja pääsipä sarvetkin vihdoin seinälle. Väliaikaisratkaisu kunnes taas toimerrutaan tapetointipuuhiin. Aikaisintaan kuitenkin syksyllä tai talvella, koska kesäkelejä on ihan turha hukata tapettihomiin.

Valkoinen kaappi toimittaa naulakon virkaa ja musta (tähän tilaan liian iso) Ikean lipasto helpottaa säilytysongelmissa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy oviaukko ulkoeteiseen ja oikealla näkyy Niilon huoneen aukinainen ovi. Kuva on otettu olohuoneesta, eli olkkarin oviaukko on senkin oikealla puolella.

Ja toiselta puolelta lipastoa onkin taas jo kulku makuuhuoneeseen…

Lupasin laittaa kuvia muistakin huoneista nyt kun on saatu paikat kuntoon.

Muutenkaan en just nyt jaksa tänne mitään syvällisä lätistä, joten latailen vain kuvia höpöttelen niitä samoja turhanpäiväisiä. Tuntuu että kesä on sulattanut aivot, siis sen vähän, mitä niistä nyt muutenkaan oli enää jäljellä.

Tässä olis nyt makuuhuonetta uudessa tapetissaan. En ole tapetista oikein varma. Tämä on ainoa, johon silmä ei vain tunnu tottuvan. Liian hempeä, liian jotain. En tiedä, saa nyt toistaiseksi ainakin olla, koska ei ole varaa ihan koko ajan tapetoidakaan 🙂

 Ikea on taas ottanut perinteisen rautasänkymallin tuotantoon, ja sitä hiukan haaveilen. Mutta en ole sängystäkään varma. Musta toisi ryhtiä, mutta tuleeko lopputuloksesta entistä romanttisempi, muuttuuko huone ahtaan näköiseksi jne… Eli ei kiirettä, sulattelen sitäkin sitten kun taas jaksan.

Huh, mikä päivä takana!

Aivan ihanat naiset, toimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen “piipahtivat” kahvilla. Toivomuksena oli kesäkoti -juttu, ja tunnelmaa yritettiin repiä vielä elokuusta huolimatta. Herneet, mansikat ja raparperit kuitenkin saatiin vielä kasaan, ja kukkiakin löytyi nipinnapin kimpun verran.

Kuvausten piti olla remppamotivaattorina, mutta aika on rajallinen oli deadline tai ei. Kesä kului hiukan varkain vain pelkästään sisätöitä tehdessä, mutta saatiinpa ainakin sisäpinnat valmiiksi. Tuleehan niitä uusia kesiä, ja kohta sitä taas tuijotellaankin sisäseiniä ulkoseinien sijaan 🙂

Kaikin puolin aivan mahtava päivä. Tällä kertaa en stressannutkaan ihan niin pahasti (vaikka ihan tarpeeksi silti) ja pölytkin jäi ihan suosiolla pyyhimättä. Vieraiden ihmisten visiittiäkin jännitin aivan turhaan, ei olisi lainkaan tarvinnut 🙂 Niilo rakastui Kristaan ihan täysin, ja höpöttää, että täti tulee taas huomenna kuvamaan häntä. Heh, eläköön nyt toivossa. 😀

Hiukan helpottunutta olotilaa juhlistettiin ajelemalla kaupunkiin syömään. Illalla korkataan pullo hyvää viiniä ja totaalirentoudutaan. Niin, ja postista haettiin just olohuoneen uudet matot, jotka eivät sitten ihan ehtineet ajoissa…

Ja, jos ihan rehellisiä ollaan niin, nyt odotan jo hiukan syksyäkin. Viileneviä kelejä ja arkisia rutiineja. Kotiin ja blogeihin käpertymistä.
 Mutta en valita, mikäli kesä päättää jatkua. Sopii sekin, syksy kun tulee ihan varmasti – ennemmin tai myöhemmin.

Aurinkoista elokuuta jokatapauksessa!


Ps. Palailen tunnustuksiin myöhemmin.


**