Tänään on pesty pyykkiä. Lakanoita lähinnä, kun ulkonakin sai kivasti kuivattua.

Siivoilin samalla makuuhuonetta ja aloin taas jahkailla tapettejen kanssa. Jospa sittenkin kielot laittaisi vessaan, ja huussiin aiotun tapetin makuuhuoneeseen. Plaah, osaankohan oikeasti koskaan päättää!

Ostin pari Novitan lehteä. Äiti hiukan lupaili, että voisi virkata mulle neuleliivin. Sellaisen kivan pikkuliivin, tunikan päälle heitettäväksi. Löytyi nätti malli, ja tänään mennään sitä Niilon kanssa mummulle esittelemään. Isi saa rauhassa leikata sillä välin nurmikon, ja viimeistellä kiveyksen. Josko saataisiin kalusteetkin kasattua viikonloppuna, ja kelit sallisivat nauttia ulkona olemisesta.

Ja mikäli mummulan syreenissä muuten on jo nuppuja, nappaan jonkun oksan mukaani. Puhtaat lakanat ja syreenin tuoksu, ihana yhdiselmä!

Mä annan vinkin käydä Kappahlissa.

Lähdettiin eilen Niilon kanssa ajelemaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Eksyimme Kappahliin, ja löysin heti ovensuusta aivan mahtavan kietaisumekon. Hintaa oli vain joku vajaa 40€, ja kun kukkarosta törötti vielä kyseisen liikkeen 25%:n alelappu, oli homma sitä myöden selvä.

Kolmella kympillä mekko, joka tulee varmaan olemaan kesällä kovassa käytössä. Kietaisumekko on itseasiassa ollut hakusessa, ja tää on just passeli täyttämään tuon aukon. Helppo asustaa eri näiköiseksi mielialan mukaan.

Sitten vinkki jonka tarvitsisin; Kertokaa joku hyvä kynsien vahvistaja!

Mulla on aina ollut tosi ohuet kynnet, joita on lähes mahdoton kasvattaa. Kynnet on niin pehmeät, että ne vääntyy jatkuvasti ylöspäin, ja mikään lakka ei pysy siksi kynnen kärjissä.

Menin vähän mainoksenuhrina ostamaan Sally Hansenin Miracle Nail Thickener -lakan ja ajatelin, että se auttais. Vaan ihan samanlaisesti kynnet taittuu kärjistään ja tämäkin murtuu pois.

Noista Hanseneista tuli muuten elävästi mieleen Seventeen -lehti (siinähän niitä mainostettiin). Muistan pikkutyttönä, miten kirjaston lehdet piti selata läpi tuhanteen kertaan, ja miten amerikkalainen tavarataivas sekoitti keskenkasvuista mieltäni. (Voiskin tehdä reissun kirjastoon ja katsoa, millainen pläjäys lehti nykyään on. )

Eilen ajattelin ostaa Mavalan kynnenkovettajan, mutta se oli kaupasta loppu. Oliskohan se hyvä, vai tiedättekö jonkun paremman?

Mulla oli tässä taannoin kynsissä joku hassu kasvupiikki, ja innostuin ostamaan kynsilakkoja. Nyt ne on taas käyttämättä, kun ei ole oikein mihin levittäisi.

Tiedättekö, mitä kaipaan eniten? Kaipaan “valmista” kotia. Sellaista, johon voi tehdä perjantaina kunnon siivouksen ja kantaa tuoreet kukat pöydälle, nauttia viikonlopun siistissä kodissa, jossa tavarat on paikoillaan ja silmä, sekä hermot lepää.
Meillä on nyt kohta puoli vuotta eletty kuin pellossa. Järjestyksen sijaan meillä on kaaosta, ja siisteydestä ei voi kuin haaveilla. Lasken viikkoja ja päiviä siihen, kun ikkunat ja ovet saadaan paikalleen. Ja tietysti sitä, että kesälomalla on aikaa laittaa paikat sitten kunnolla järjestykseen (tapetit ym.) Ei enää kauaa, mutta koettelee hermoja joka tapauksessa. 

Tämä “väliaikaiseläminen” on tuottanut myös jonkinasteista blogikriisiä. Kun talossa ei ole yhtään huonetta, joka ihan oikeasti kestäisi kuvaamisen, tai joka ylipäätään olisi kuvaamisen arvoinen, alkaa väkisinkin miettiä, että mitä tänne blogiin laittaa. Tuloksena onkin ollut iso kasa lähikuvia.
Toisaalta, puhtaasti sisustusblogihan tämä ei ole koskaan ollutkaan. Vähän sellainen sillisalaatti, ja sitä te hyvät ystävät saatte jatkossakin!

Hups hups, mihinkäs taas viikko hujahti!?
Ihan kamalasti ja paljon tapahtunut. Paljon juttuja, joista pitäisi teille postata. Mielessä oikein surraa asioita. Olisi sisustusta, ja paljon muutakin.

Tänään olen kuitenkin vielä hetken hunningolla. Kumoan satsin hyvää punkkua ja katselen illalla Midsomerin murhat. Eiks se ole ihan ok lauantai suunnitelma?
Nyt nautin hetken omasta rauhasta ja yksinäisyydestä, ennen kuin miesväki palaa kotiin. Laitan pyykkikoneen ja kameran laulamaan 🙂

Tässä joskus, jotain sisustuskuvaa katsellessa, mainitsin miehelleni että pidin kuvan seinästä johon oli koottu erilaisa särvipäiden kalloja sarvineen. Kuvassa niihin oli ripusteltu koruja ja joitakin vintage käsilaukkuja.

Sisustaminen ei tässä kodissa yleensä kulje tätä rataa, mutta mieheni raahasi minulle nyt sarvia kalloineen.

Katselen ja ihmetten. Hiukan kauhistelenkin, ja jollain tapaa puistattaa. Että haluanko niitä välttämättä omaan kotiini!? Pidän Bambeista, elävistä, piiretyistä tai leluista. Sellaisista, joilla on vielä kaikki tallella.

Tuijotellaan toisiamme sarvet vastakkain. Tehty mikä tehty, ei ne siitä enää virkoa, sanoi mies.

Miltä maistuu hirvenliha tämän jäkeen? Mitä tehdään pakastimen peuranpaistille? 

Ystävä tuli aamulla tyttärensä kanssa kahvittelemaan. Pienenä kunnioituksena maailmanmestareita kohtaan kyhäsin pystyyn brunssin. Yritin käyttää sinistä ja valkoista, hiukan isänmaalliseen tapaan. 

Tässä mihinkään toreille ehdi juhlimaan, mutta onpa nyt ainakin jotenkin juhlistettu!

Muistan että olin pikkutyttönä kova jääkiekkofani. Silloin ne oli Suomen miehet. Tässä on nyt tapahtunut jotain… Jääkiekkoilijat ovat joko 

A) nykyään paljon nuorempia

tai

B) en ole itse enää pikkutyttö

Veikkaan ensimmäistä… 🙂

 Juhlan tuntua teillekin! 

Hauska aloittaa viikko iloisissa tunnelmissa!

Ensin löytyi Ben & Jerry’s jätskit. Ei niin pientä kaupunkia, ettei olisi houkutuksilta turvassa. Nyt bongasin paikallisen ruokakaupan hyllystä Starbucks kahvijuomat. Ai että, miten maalaista hemmotellaan!

Kylmä latte maistui taivaalliselta, ihan ehdoton kesäjuoma kahviaddiktille! Varasin jo juomaa jääkaappiin heikkoja hetkiä varten. 🙂

Mulla on muuten ollut vuoden verran työpöydän taustakuva, joka kertoo kahdesta heikkoudestani.  Kahvi ja blogit, ne on mulle mieleen 🙂

Ja kuinkas sattuikaan, että kuva on just tolta samaiselta kahviyhtiöltä. Eikä tämä nyt ole mikään maksettu mainos. (Mutta, jos siellä joku starbucksin setä tätä lukee, niin kyllä mulle saa kahvia lähettää. Ja kuppilakin olis tervetullut!)

Bloggerissa on ollut jotain ihmeellisiä toimintakatkoja. Siinä samalla hävisi edellisen postauksen kommenteista puolet. Nekin joihin olin jo vastaillut. Mutta ehkä ne tupsahtaa sinne joskus takaisin?

Tai sitten ei.

Anyway, kivat viikonloput kaikille!

Kuvia eiliseltä.

Meillä on kasvimaa laidoitettu saunan ylijäämä paneelilla. Vuoden aikana puu harmaantui kauniisti.

Koko rivi ruohosipulia, muutama vako täynnä kelta- ja punasipulia, liuskekiviä hoitoa helpottamaan, porkkanaa, auringonkukkia ja muita maljakkoon poimittavia sekä viimeisenä rivit mansikkaa. Kaikki ne mansikantaimet, jotka tässä pihassa vielä hengissä pihisivät. Kivien viereen jätin tilaa kesäkurpitsantaimille.

Olen ulkoiluttanut päivisin yrttiruukkujani. Basilikan lisäksi rosmariinia ja timjamia.

Myös myrtti pääsi aurinkokylpyyn. Sen varjoinen puoli ruskettui sisällä, kun unohdin kääntelemisen.

Sinne tänne kannoin orvokki-istutuksia. Piristävät kivasti kun moni kasvi on vasta heräilemässä talviuniltaa.

Narsissit kukkivat kauniisti, samoin fritillaria (kirjopikarililja), joka on yksi kevään ehdottomista suosikeistani.

Vadelmat on yhä langoittamatta, mutta sen ehtii myöhemminkin. Maurin makeaa lajikkeeltaan.

Kiveyksen pohja valmistui eilen. Jos säät suosivat, kivia aletaan latoa paikoilleen loppuviikosta. 

En halua kuulostaa ilonpilaajalta, mutta huomiseksi luvattu sade tulee kyllä tarpeeseen. Joka paikka on rutikuivaa ja ilmassa on sietämättömän paljon pölyä. Ensin sadetta ja sitten aurinkoa, kiitos. Näin saadaan luonto puhkeamaan kukkaan ihan kokonaan.

Olen saanut tunnustuksia ja haasteita monelta ihanalta bloggaajalta. Kiitän niistä nöyrästi! Olen kuitenkin tosi huono laittamaan niitä eteenpäin tai niihin ylipäätään tarttumaan. 

Täällä on alkanut kesä ja jonkinlaiset maisemointityöt sen mukana. Takareisistä ainakin huomaa, että pihalla on tullut kökittyä useita tunteja. Kesän rusketus on hankittu, saman verran kuin koko viime kesänä, ja ekat punaiset olkapäätkin. Ja minä kun vihaan auringonottoa! Mutta väri tuli huomaamatta, ihan vahingossa voiteista huolimatta.

Kesäkuntoon jos haluaa, ei taida paljon tarvita salilla rehkiä. Eilen purettiin lavallinen eli 20 neliön verran liuskekiveä. Kannettiin etupihalta takapihalle. Hyvää liikuntaa sekä käsille, jaloille että selällekin. Tuntee tehneensä työtä!

Kivestä tehdään takapihalle alue, johon saa kauniisti kalusteet ja joitakin ruukkuistutuksia. Parasta tässä on se, että olohuoneesta puhkaistaan suora käynti ulos. Voin siis jatkossa kävellä kahvimukini kanssa kauniista pariovista koko talon kiertämisen sijaan. Olen niin onnellinen projektista!

Sain äitienpäiväkukkana suuren oliivipuun. Se on istutettu koriin ja saa sitten aikanaan kunniapaikan pariovien vierestä. Pystyn jo näkemään valmiin pihan.

Lempipaikkani on vanha rottinkinen riippukeinu. Sain sen viime kesänä, ja siinä on tullut vietettyä monet tunnit. Kesän parhaat hetket. Se roikkuu vielä taustanaan valkoinen seinä, mutta loppukesästä näky tulee olemaan toinen. Keinun takaa nimittäin pilkistää silloin musta talo. Eli kohti tanskalaista kesäkotia tässä mennään 🙂 

Vielä on kuitenkin lapiohommia ja muuta puuhaa. Tekemisestä ei tule puutetta koko kesänä, siitä olen varma!

Tässä siis joitakin paljastuksia, joita haasteissa pyydettin. Nyt menen kattamaan kahvipöytää perennanvaihto-illalle. Nauttikaahan kesäsäästä!

Kesä tulee tänäkin vuonna, vaikka jossain vaiheessa talvea uskoni hiukan horjui.

Täällä on vilautettu kynittyä kalkkunannahkaa auringolle ja lantsarit on vaihdettu kesäkenkiin. Hitsi, miten kalpea sitä onkaan talven jäljiltä.

Meillä on kasvimaa muutamia kylvöjä ja istutuksia vaille valmis. Piha alkaa muotoutua haluttuun malliin, tosin kaikki isot työt on vielä tekemättä, kuten kiveys ja aita. Mutta ehtiihän sitä vielä ennen kuin taas on routa maassa.

Koko viikonloppu on ollut niin ihana, että tuntuu, kuin olisi viikon loma takana. Huomenna on edessä iso pudotus arkeen. Sitä ennen nautiskelen kuitenkin vielä yhteisestä ajasta ja valkovuokoistani. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa Niilon itsensä poimimia vuokkoja. Tippahan siinä vierähti silmäkulmaan, ehdottomasti paras lahja. Niin suloisia kukanpätkiä munakupissa! Isi oli ottanut hiukan pidempiä varsia ja sain kukittaa koko taloa.