>Hyvissä ajoin – vai liian myöhään?

27.3.2011

>

Tänään ratkesi. Olen ollut yli vuoden käymättä tuossa läheisellä kirpputorilla. Tietoinen päätös, kun koti alkoi täyttyä kirppistavaralla. Tein muka aina ihan mahtavia löytöjä.
Tänään mies halusi ehdottomasti poiketa siellä. Etsi jotain kirjaa. Niilokin oli hoidossa, koska meillä oli yhteiset aamutreenit. Ei mitään syytä olla menemättä, ihan siis vain katselemaan.
Ai että, mä olen taas samassa suossa. Mielessäni harmittelen, että kirpputori on maanantaisin suljettu. Pääsen vasta tiistaina uudestaa. Niin paljon kaikkea, niitä mahtavia löytöjä.
Mukaan tarttui vanhoja lasisia joulukuusenkoristeita. Olen siis joko hyvissä ajoin jouluvalmisteluissani, tai reilusti myöhässä. Kolme kuukautta joulusta, kolme kuukautta juhannukseen.
Ei nämä ehkä mitään älyttömän halpoja olleet, mutta aika vastustamattomia. Palloja, käpyjä, pöllöjä, kaloja ja paljon muuta. Ja nyt ne pitää sulloa talteen melkein yhdeksäksi kuukaudeksi. Höh!
Mutta askartelin tipuja. Juhlitaan nyt ensin kevättä ja pääsiäistä. Juhannusta, kesää ja syksyäkin.
Vati Ellokselta. Tykkäsin, ja hintakin oli edullinen (reilun kympin). Siihen on kiva laittaa kukkia pienissä pulloissa, tai asetella vaikka kynttilöitä.
Mukavaa (valoisaa) sunnuntai iltaa! 

***

>Muistettavaa

26.3.2011

>

Kiva viikonloppu. Koska se alkoi jo eilen, on tänään päästy melkein sunnuntaifiilikseen. Ulkoilua, siivoamista ja hyvää ruokaa. Olen koulinut yrttejä ja nauttinut mullan tuoksusta. Ikkunan läpi tuuli ei tunnu, mutta ulkona meinasi posket jäätyä. Hankikannot kestävät jopa meidän aikuisten painon.

Ruuan päälle Sister Goods kahvit. Toiveissa hetki omaa askarteluaikaa. Sormet syhyävät Rie Elise Larsenin papereihin. Noihin väreihin voisi vaikka hukkua!
Vielä nopea kauppareissu ja mehulingon haku mummulasta. Loppu lauantai lepoa.
Muistettavana Earth Hour ja kesäaikaan siirtyminen. Käykäähän kurkkimassa noi EH:n sivut, ilmoittautukaa mukaan ja haastakaa ystävännekin. Minä haastan teidät!



***

>Tiputanssia makuuhuoneessa

25.3.2011

>

Älkää pelästykö, tulossa ei ole minkäänlaista aikuisviihdettä, vaan ihan pikkiriikkinen maakuuhuoneen kevätpiristys. Kävin toistamiseen penkomassa äidin kaapista vanhoja tyynyliinoja, ja nämä osui heti silmiin, ja sitä myötä käteen.
H&M:n valkoiset pellavat alkoi tuntua liian valkoisilta ja kaipasin sekaan hiukan piristystä. Taas kelpaa herätä kevätaamuihin. Tosin nukahtaminen tapahtuu iltaisin peläten peltikaton lentoon lähtöä. Meteli on kuin pahemmallakin ukonilmalla. Voisin vallan hyvin vaihtaa kovan tuulen ja pakkasen 15 lämpöasteeseen ja leutoon kevättuuleen. Alkaa vähitellen tämä talven jatkuminen ketuttamaan.
Olen tässä jo muutenkin alkanut pikku hiljaa valmistautua kevätsäähän. Vaatevarastoja on käyty läpi, ja tarvelistaa tehty. Hainpa tänään muutaman pullon porkkanamehuakin, toivoen, että se auttaisi hiukan luonnollisen päivetyksen kanssa. Täytyy kuitenkin annostella säntillisesti ettei päädy näyttämään oranssilta. En ole ennen kokeillut porkkanaa mehun muodossa, mutta testataan nyt sekin ekoitseruskettava.
Ei mulla taaskaan muuta. Kivat perjantait!

***

>Happy feet!

24.3.2011

>

Mun mummolla on aina, niin kauan kuin muistan, ollut jalassa sisäkengät. Siis sisällä. Ja sellainen kenkäpussi mukana, kun lähtee jonnekin kylään, ja sieltä kaivaa aina pikkukengät jalkoihinsa. Eipä tota paljon meidän sukupolvessa harjoiteta, kenkien vaihtajia näkee lähinnä tanssipaikoissa.
Itse olen tallustellut koko talven kotona villasukissa. Välillä on päiviä, joina istumaan ei tahdo ehtiä, ja illalla sen huomaa selässä. Jalat kun ovat eriparia ja selkä korkkiruuvilla, tavallinen seisominen “paljain” jaloin ottaa rangan päälle. Helpotus on aamutossut, joihin sujautan omat mittatilauspohjalliseni. Nyt alkoi kuitenkin mummotuttamaan, ja mokomat tossut ärsyttämään. Voishan sitä kokeilla tehdä mummelit ja hankkia sisäkengät. Sellaiset nätit, ei ehkä samanlaiset kuin mummolla, mutta kuitenkin.
Vastaus; H&M:n ballerinat. Halvat (19,95€), tuskin kenenkään jalkaan hyvät sellaisenaan, mutta riittävän tukevat pitämään ortoosin sisällään. Ja mahtuu vielä jalkakin. Kun jalat on happy, on naamakin happy!
No niin, ja tänään on sitten se torstai.
Eli toistamiseen sitä toivorikkautta 🙂

***

>Sen paikka olis tässä

23.3.2011

>Nimittäin pääsiäisen. Sopis vallan mainiosti viikonlopulle. Pajunkissat on kauneimmillaan, kaupassa on hyvä tulppaani ja narsissivalikoima, ja mun suussa suklaamuna. Eikös ne olis siis vähän niin kuin pääsiäisen merkkejä. Tipujakin roikkuu siellä täällä, tosin meillä roikkuu kai ympäri vuoden. Hittoako sitä vappua ja pääsiäistä pitää peräkanaa juhlia!? Eikös olis mukavampi, kun arki katkeaisi nyt, ja taas reilun kuukauden päästä sitten uusiksi. Tosin työväen juhla sopii taas mukavasti viikonlopulle, että eihän siinä paljon arkikaan katkea. Enkä mä nyt vappua muutenkaan erikoisemmin juhli, mutta sellainenkin on kiva olla olemassa.
Niin tai näin, mä taidan uhmata kirkkokalenteria sen verran, että fiilistelen pääsiäistä jo nyt. Tai seuraavan kuukauden!
Ulkona on ihan mieletön ilma. Eilen lapioin loskaa pois pihasta, ja piti oikein riisua takki päältä. Rautakangella hakkasin jäähän reikiä, jotta aurinko sulattaisi pihan nopeammin. Narsissin sipulit tosin on tuolla parimetrisen lumivallin alla, joten niitä tuskin näkyy hetkeen. Ehkä siinä sitten pääsiäisen ja vapun aikaan.

Maanantaina alkoi Puutarhaetsivien uusinnat. Onneksi aamulla tuli uusinnanuusinta, sillä rakas mieheni, joka vastaa meillä TV-kalustosta, unohti laittaa sen mulle tallennukseen. Nyt taidan kuluttaa päikkäriajan katsellen peri tyypillisiä englantilaispuutarhoja, ja ratkoa mielessäni rikospähkinää. Ihana sarja!

Taas yksi juttu, mistä tietää olleensa kotona kohta kolme vuotta; Piti laskea hintoihin alveja, ja laskin 22%. Koska hitossa sekin on noussut!? Pitää vissiin alkaa katsoa yleltä myös uutisia! 🙂

Toivorikasta torstaita!
EDIT: menkööt 🙂

***


>Rasvattu nassu

22.3.2011

>Lupasin laittaa jotain arviota Lidlin voiteista, kun takana on muutama käyttöpäivä. Joten tässä sitä tuleepi:

Lähtökohtaa: Mulla on ohut, aika herkkä ja helposti rypistyvä iho. (Ihan totta olen ryppyisempi kuin muutaman vuoden vanhempi isosiskoni.) Lisäksi olen kärsinyt sekä teini-iän, että aikuisiän aknen. Eli tilanne on täysin vastoin kaikkia yleisiä olettamuksia, että finninen iho on muka paksu, eikä ryppyjä ja juonteita tule helposti. Ihoni on pintakuiva, ja huutaa rasvaa aamuin illoin.
Noin vuosi sitten sain akneen Roaccutan kuuriin, joka kesti vajaat puoli vuotta. Vaikka pahimmat finnit ovat edelleen pysyneet poissa, tuppaa iho taas taipua rasvaisuuteen. Ongelmana on siis se, että meikki muuttuu nassulla öljyiseksi päivän aikana. Meikkinä käytän vain ja ainoastaan mineraalimeikkejä, jotka onneksi kestävät aika hyvin paremmin rasvoittuvaa ihoa, kuin tavalliset perusmeikit.

Karkkipäivän analyysi koski lähinnä yövoidetta, mutta itse testailin käytössä ihan molemmat. Yövoide oli ihanan paksu ja täyteläinen. Se ei aiheuttanut minkäänlaista kirvelyä tai kutinaa. Imeytyi tosi nopeasti, ja ihan totta, kävisi varmaan päivävoiteenakin! Mun nenään tuoksu oli aluksi jopa paha, mutta siihen tottui parissa illassa. Jos kauneutensa eteen pitää kärsiä, niin kärsitään sitten myös kukkaron tähden!

Todellinen ylläri oli päivävoide. Ihan käsittämätöntä, mutta mulla ei ole oikeesti koskaan ollut näin hyvää päivävoidetta! Halpamarketin paksu voide imeytyy kasvoille hetkessä. Ei kirvelyä tai kutinaa. Mutta mikä parasta, meikki pysyy pitkästä aikaa koko päivän siistinä. Iho ei rasvoitu, eikä meikki ala “öljyyntyä”. Ihan mieletön! Tämä kun on ollut se mun ongelma jo vuosia; iho tarvitsee kunnon voiteen kuivuuteensa, mutta päivän mittaan rasvaisuutta saa painella paperiin jatkuvasti. Mun arkimeikki on nopea, enkä jaksa koskaan levitellä primereita. Kun iho alkaa rasvoittua meikin alla, meikki karkaa helposti ihon juonteisiin, ja lopputulos on iltapäivällä usein aika kamala. Tämä voide on kuitenkin pitänyt meikin siistinä koko päivän. Kestänyt hyvin ulkoilut ja salilla hikoilun. Meikkiä en ole joutunut korjailemaan, tai ihoa paperilla painelemaan.

Yleisesti mulla on ne peruskäsitykset, että laatu on arjen luksusta, luksus maksaa ja kallis on hyvää. Omia käsityksiään on kiva kyseenalaistaa. Kallis ei välttämättä olekaan paras mahdollinen, eikä tuotteen merkki takaa sopivuutta itselle. Kukkarossa tämä voidevalinta tuntuu selkeästi, mutta onneksi myös kasvoilla.

Silmänympärysvoiteena mulla on Louis Widmer, ja pahimman Roa-kuurin aikaisen ja jälkeisen punotuksen kanssa olen selvinnyt Avènen Antirougeurs voiteella. Jälkimmäistä suosittelen lämpimästi kaikille couperosasta kärsiville. Apteekkituotteet on ollut kivoja, koska apteekki löytyy pienemmästäkin kylästä. Nyt saan ostaa myös päivä- ja yövoiteet omasta pikkukaupungista. Helppoa!

***


>Hei kaverit!

19.3.2011

>Superkiireinen lauantai! Kiva välillä niinkin. Siis, että oikeesti on jotain muutakin tekemistä, kuin möllötellä täällä kotona, kun sitä saa tehdä viikollakin tarpeeksi.
Hain eilen illalla postista ihanan paketin. Minä onnekas voitin Villa Harmonien Vanha Valjashuone -blogin arvonnasta supernamin palkinnon. Vai mitä tykkäätte? Kiitos Satu!
Suomalainen pakkaussuunnittelu on mielestäni kulkenut vähän muiden perässä, mutta nämä Annun ja Liinun Sister Goods kahvit ja suklaat räjäyttää kyllä pankin. Vielä en ole maistiaisille ehtinyt, ja hetken mietein, mahtaako näitä edes tohtia avata. Mutta jospa aloittaisi sunnuntainsa tiramisukahvilla; Ei paha!
Molemmat ovat reilun kaupan tuotteita ja suklaakin sopii moneen suuhun. Pakkauksessa nimittäin kerrotaan, että tumma minttusuklaani on täysin maidoton, pähkinätön, gluteeniton ja kanamunaton!
Mutta nyt on superkiireet takana ja superherkut odottamassa. Loppuillan vedän superrennosti sohvalla ja lipitän superhyvin punkkua.

Kivaa lauantai iltaa kaikille!




***

>Keskiviikon kepulikonstit

16.3.2011

>

Tulee osteltua aika paljon reilun kaupan ruusuja. Ne on edullisia, ja helppoja napata mukaan ruokakaupasta. Värivalikoima on yleensä hyvä – jopa täällä meillä. Pääasiassa olen saanut hyviä ruusuja, ostanut ne sillon kun ovat kauppaan saapuneet, eli mahdollisimman tuoreina.
Joskus kuitenkin ruusut lähtevät nuokkumaan ennen aikojaa, tai muuten yritän nuukuuksissani pidentää ruusupuntin ikää. Paras tapa tähän on sitoa ruusut tiiviiksi kimpuksi. Uloimmat, ruskettuneet, terälehdet voi poistaa kukista, mikäli ne silmää häiritsevät. Sitten vain ruusun varret tiukasti spiraalille. Joukkoon voi sitoa myös koivunoksia, varpuja tai vaikka pajunkissoja. Ne antavat kimpulle ilmaa, ja ruusuille lisätukea. Ja, ennen kaikkea; Ne ovat ilmaisia!  🙂
Kun ruusun varsia lyhentää reilusti, sekä leikkaa niihin pitkät viistot imupinnat ja asettaa kimpun maljakkoon, jonka reunat tukevat kimppua vielä alhaalta päin, saa halpa ruusupuntti helposti lisäaikaa.
Kimpun voi toki sitoa heti tuoreistakin ruusuista, mutta itse tykkään aluksi ripotella ruusuja sinne tänne pitkin kotia. Keskiviikon paikkeilla viikonlopuksi hankitut ruusut jo usein tarvitsevatkin tukevampaa sidontaa, jotta säilyisivät pidempään. Reilun kaupan ruusut on kestänyt mulla tällä konstilla parikin viikkoa. 
Muista kuitenkin, ettei tuoreita kukkia kannata yhdistää vanhoihin ruusuihin, sillä kuihtuvien kukkien muodostava etyleeni on ns. kypsymishormoni ja kuihduttaa nopeasti uudetkin kukat.
Kukikasta viikon jatkoa!
Tässä olen sitonut kaksi punttia ruusuja yhteen. Kolmas kun olisi vielä ollut, niin kimpusta olisi saanut kauniin pallon. Ehkä ensi kerralla 🙂
***

>Energiapiikki!

15.3.2011

>

Jos on mahdollista jotenkin syntyä uudelleen, niin mulle on tainnut nyt käydä just niin. Olo on ihmeen enrginen ja asioihin tarttuminen helpompaa. Talvihorros on väistynyt syrjään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ihan luonnon valoa vielä, eikä mitään hehkulamppuja.
Tälle päivälle ei voi merkitä mitään suuria kotitöitä tehdyksi, mutta muuten olen pitäytynyt melko aktiivisena. Ja Niilon synttäreillä (joulukuun alussa) hajonnut kahvikuppikin on liimattu, ja jälleen käyttökunnossa. Jospa yrittäisi jatkossa tehdä pikku hommat sitä mukaan, kuin ilmestyvät. Voisi olla helpompaa.
Isompien kotitöiden sijaan tänään on selvitty kunnialla perhekerhosta, kyläilystä ystävän luona ja pankissa asioinnista. Kaiken lisäksi salilla on tahittu rautaa niin, että paikat huutavat hoosiannaa (tai huutavat viimeistään huomenna).
Nautin kukista loppuun saakka, koko rahan edestä. Ennen uusia, menee viime viikkoiset vielä juomalaseissa.
Vackert med vintage -kirjan
ostin Sadun vinkistä. Muistan nähneeni kaikki kuvat jo kertaalleen Lantliv -lehdessä, mutta eipä siitä haittaa ole, että ne on koottu yhteen kauniisiin kansiin. 
Keltaiset tyynyliinat kaappasin jokin aika sitten äidiltä. Ihanan energiset! Piti käyttää kangasta ompeluksiin, mutta en taida raaskia leikellä näitä. Olkoot tyynyliinoja vielä tulevaisuudessakin. 
Taitaa olla sohvapaikka nyt ansaittu. Heti saunan jälkeen. 
Mukavaa iltaa kaikille!
***

{ Mitä mietit, kulta? }

14.3.2011

Ihan käsittämätön fiilis! Tarmo tuli heti aamusta kylään. Pelästyi kai, kun olin viikonlopun poissa. Vaatekaapista lähti kaksi isoa säkkiä uffelle, ja keittiön ruokakomerosta (joka piti siis siivota jo jouluksi) lajittelin neljä kassia tavaraa kierrätykseen. Kippoja, purkkeja ja tyhjiä pakkauksia. Kolme avattua palasokeripakettia! Eikä meillä edes kukaan käytä palasokeria. Kaksi avattua tomusokeripakkausta, samoin kaakaota. Täysjyväpastaa, kuutta erilaista tummaa riisiä… Ihan mieletön kaaos, mutta nyt se on selätetty. Olo on kyllä kuin voittajalla!

Olkoon fengshuita tai mitä vaan tiedettä, mutta kyllä taas kulkee henki vapaammin. Meillä on muutaman jätesäkillisen verran enemmän tilaa!
Mulla on jo pidempään ollut fiilis, etten viitsi oikein tehdä täällä mitään. Ajattelen koko ajan, että jos rempataan, niin mitäs sitä tuotakaan tuosta siirtämään. Mitä järkeä on pestä ikkunoita tai ommella uusia vehoja valmiiksi, kun eihän niitä verhoja kuitenkaan likaiseen ikkunaan kannata ripustaa jne. Mutta tää komeroiden raivaus ja rojun karsiminen on kyllä oikeastaan ihan hyödyllistä tässä vaiheessa.
Viikonloppu oli ihana, arki ja kaavat menivät mukavasti rikki. Eilen ei ihan niin suurta home sweet home -tunnetta tullut, kuin olin odottanut, mutta oma sänky tuntui kieltämättä ihanalta. Ja monet asiat näkee kyllä paremmin, kun ottaa välillä etäisyyttä. Esimerkiksi, että keittiön astiakaapin voisi siirtää olohuoneen ruokailutilaan, keittiön yläkaapit purkaa ja siirtää kaapin (siis sen joka menee olkkariin) tilalle, alakaapistoksi. Näin työtason määrä tuplaantuisi ja keittiöön saisi avohyllyt. Tuli vain mieleen, tuossa illalla, kun kallistin omalle sohvalle. Mies oli lähinnä vain sitä mieltä, ettei enää aio kysyä, mitä mielessäni liikkuu.
Tarmokasta viikon alkua, tytöt ja pojat!
 
 

***