>Varsinainen asioiden hoito päivä! Hiukset on saanut päivitetyn lookin (joo, tummempaa!) ja onpas tässä tullut hoideltua muitakin asioita. Enemmän ja vähemmän mukavia, ihan laidasta laitaan.
Tänään on mielialakin käynyt molemmissa ääripäissä. On masentanut, kiukuttanut ja harmittanut, mutta toisaalta olen ollut innoissani ja iloinen. Ihmeellinen päivä. Ehdoton päivän pelastus oli Hanniksen sähköposti, josta sain oikolukealukea Niilon huoneesta tehdyn jutun, ja nähdä meiltä otetut kuvat! Hyvä mieli! Kaikki ei olekaan niin kakkaa, kuin olin ajatellut.
Busy mother’s organizer tuli joululahjana mieheltäni. Aika ihana mulle, jolla muistilappuja on miljoona miljoonassa eri paikassa, ja kaikki aina hukassa. Nyt tärkeät jutut löytyy yksistä kansista. Siitä miten busy yhden lapsen kotiäiti on, voi tietysti olla montaa mieltä.
Helmililjoja piti muuten vain ikuistaa. Ne on sitten kauniita! Hypistelinpä tänään jo kaupassa siemenpusseja. Josko tuohon ikkunalle laittaisi esiviljelyt, kun valon määrä alkaa lisääntyä. Ainakin jotain yrttejä ja tuoksuhernettä.
Mutta nyt joku kiikutti eteeni viinilasin. Taidan siirtyä sohvalle hyvät naiset!
Meillä on jo viikonloppu, mutta teille muille toivottelen mukavaa torstai iltaa ja energistä loppuviikkoa!

>Mun tosihalpa-tunika on muuttunut lempivaatteeksi. Ostin tän ajatellen farkkushortseja, mutta niitä kelejä odotellessa taidan kuluttaa puseron puhki.
Eilen huomasin aika hassun jutun: Blogini nimittäin tuli täyteen! Jotenkin tätä on pitänyt sellaisena mustana aukkona, joka nielee kaiken, mutta laidat näemmä tässäkin kupissa. Hetken aikaa ajattelin jo siirtyä tuonne wordpressin puolelle, johon olen itselleni jo blogin luonutkin, mutta tutut kulmat tuntuvat turvallisilta. Ja eipä tuo lisätila nyt mikään kallis ollut; Muutamalla dollarilla saa taas blogata vuoden verran minkä sielu sietää, ja kuvia voi latailla ihan pienentämättäkin.
Siinä samalla kun luottokortin kaivoin esiin, tuli sitä vingutettua muihinkin juttuihin, kuten aika turhanpäiväiseen picnikin “kuvankäsittelyohjelmaan”, josta ajattelin saada viihdykettä iltoihin ja vähän leikkikaveria. Ja jospa sillä keksisi jotain bloginkin piristykseksi. Laitoin tilausta myös Feeluniquelle, mutta harmikseni heillä oli aika paljon eioota. Toivottavasti saavat pian hyllynsä täyteen.
Tunikan kaverina tänään astetta tummempaa. Ja tummasta puheen ollen, ajattelin josko huomenna kampaaja tummentaisi hiukan tota nuppiakin! Katsotaan, miten käy. Ehkä tulen katumapäälle, mutta tänään nyt ainakin vielä blondina 🙂

>Vihdoin se on täällä. Runebergintortut, hiihtolomaviikot ja ystävänpäivä. Vaikka laskiainen meneekin maaliskuun puolelle, aion nauttia helmikuussa kyllä laskiaispulliakin. Koska niitä näkyi jo kaupan tiskissä, lienee luvallista pyöräyttää pullat kotikeittiössäkin.
Eilen huomasin auringonsäteen osuvan kaasujalkaan. Ihmeellinen tuo autolla ajo; ei pelota suurempikaan vauhti, kun tuulilasiin paistaa. Pitää olla tarkkana! Mieli teki jo kantaa autoon Tehosekoittimen levyt (henkilökohtainen kevään merkki), mutta ajattelin pitkittää nautinnon maaliskuulle. Vaikka sää onkin ollut keväinen, on helmikuu vielä varsinainen talvikuukausi. Mutta se valo! Tulee tarpeeseen, eikä yhtään liian aikaisin!
Vaan onpa auringonsäteissä petollinenkin puolensa. Nimittäin armoton valo paljastaa siivoamattomat pinnat. Talven aikana poltetut neljä pakettia Ikean kruunukynttilöitä, ja sata muuta kynttilää, ovat jättäneet jälkensä. Ikkunat on nokiset ja pienten sormenjälkien koristelemat. Pöydillä ja tasoilla näkyy pienempikin pölyhippunen ja lattia kaipaa luutaajaa. Laiskottelu joulusiivouksessa kostautuu kevätauringon valossa. Meillä alkaa viikonloppu jo huomenna, ja olen ihan tosissani ajatellut lohkaista siitä pienen osan kevätsiivoukselle. Jospa aurinko jaksaisi paistaa, ja siivous saisi aurinkoenergiaa.
Mutta nyt on iskenyt myös kevätlevottomuus. Ei se ihan tarkkaan tuossa tammi-helmikuun vaihteessa tullut, vaan pikkuhiljaa, mutta mieli tekee mennä, tehdä, kokea ja nähdä. Kaukomatkat eivät sovi sen enempää budjettiin kuin aikatauluunkaan, joten pitää keksiä jotai muuta.
Mutta ensin pitää miettiä, missä meillä säilytettiinkään pölyrättejä!
Hiphei, ja energistä helmikuuta teille kaikille!

***

>

>Me ollaan humputettu Niilon kanssa pari päivää oikein kunnolla. Kotona on lähinnä käännytty, ja käännetty kylkeä. Tänään oli aika siivota tätäkin taloutta ja pestä hiukan lakanapyykkiä. Kiva aamu. Sitä paljon puhuttua “kotoilua” (kauhee sana!) parhaimmillaan. Siinä määrin tuli käytettyä lapsityövoimaa, että apulainen nukahti kesken hommiensa päiväunilleen.
Mun laukkaa mieli koko ajan keväässä ja kesässä. Mietin mitä viime keväänä ja kesänä tehtiin, mikä oli toisin, huonommin tai paremmin. Aika samaa soopaahan tämä vuodesta toiseen on, mutta kun oikein miettii, niin huomaa hiukan edistyneensä monessakin asiassa.
No, mutta nyt pitää mennä tekemään vähän paperitöitä (ja lopettaa keväässä haahuilu, ulkona on aika kivasti vielä pakkasasteita).
Palaan tunnustuksiin myöhemmin. Kommentteihinkin yitän taas vastailla, ja muutenkin muuttua paremmaksi bloggariksi. Siinä paremmaksi ihmiseksi muuttumisen ohessa 🙂 Ostin nimittäin feng shui kirjan, ja ajattelin valottaa maailmaani. Hetken luettuani huomasin, että tämä koko talo on väärässä asennossa, huoneet huonossa järjestyksessä ja muutenkin talo täynnä vääriä energioita. Se siitä sitten…


Kivaa keskiviikkoa!

****

>Nykyäänhän ei saisi haluta yhtään mitään. Siis mitään tavaraa, tai materiaalia/materiaa, kuten henkisesti puhdistuneet asian ilmaisevat. Maailmanrauhaa ja onnea saa ihan vapaasti haluta niin missit kuin tavalliset hiukan rumemmatkin kansalaiset. No, minä kuitenkin haluan monenlaista. Olen aina halunnut ja haluan varmaan niin kauan kuin henki vain suinkin pihisee. Muistan kun lapsena luettelin haluamisiani äidille, käski äiti luetteloida ne asiat, joita en halua. Kuulemma helpompi hahmottaa, lyhyempi lista jne. Samaa menettelyä on ehdottanut myös mieheni. 
Jouluna on luvallista toivoa joulupukilta. Ainakin lapsilla. Me aikuiset sitten kypsine mielipiteinemme toivomme pukilta laatuaikaa perheen kanssa ym. abstraktia ja vaikeasti paketoitavaa. Hassua tässä on se, että koko joulupukkihan on ihan vain meidän materiaalisen maailmamme tuotos. Eihän isomahaisella, pitkä partaisella ja punaiseen pukeutuneella miehellä ole oikeasti mitään tekemistä joulun alkuperäisen sanoman kanssa. Joulu on Jeesuksen syntymäpäivä ja meidän versiossamme joulupukki jakaa lahjoja kaikille, niillekin, jotka eivät päivänsankarista isommin välitä.
Eikös siis olisi vähintäänkin reilua, että kun on minun syntymäpäiväni, joku satuolento toisi lahjoja minulle? Ihan sama olisiko se joulupukki, hammaskeiju vai veli venäläisen pakkasukko. Mutta idea olisi sama. Jättäisin toivelistan johonkin pikkukätyreiden helposti saataville, ja syntymäpäivänäni joku koputtaisi ovelle lahjasäkki olallaan. Kysyisi vaikka, että “Onkos täällä kiltti päivänsankari?”
Syntymäpäivääni on vielä tovi, enkä oikein tiedä mihin sitä listaakaan jättäisi, joten kokoan sen nyt sitten tähän.

                               Hang It All -naulakon

>Täällä sitä ollaan; Yksin kotona. Eilen en osannut vielä tehdä yhtään mitään. Katselin illan kelloa, ja mietin, koska menisin nukkumaan. Aamulla sisäinen vekkari herätti tuttuun tapaan ennen kahdeksaa, mutta nautiskelin kiireettömyydestä, ja makailin sängyssä vielä tunnin verran. Kymmeneltä tuli “kukkalähetys”, keltaisia ruusuja. Lumitöitä ja pitkiä lenkkejä Alman kanssa. Siinäpä ne päivän suoritukset.
Kohta saan hetkeksi herraseuraa, T pääsee käväisemään kotona. Ajattelin kyhätä tulisen tacokattauksen. Kauhea nälkä, syöminen unohtuu kun on yksin. Punkkupullokin on, mutta valitettavasti vain minä voin juoda. Hih, hauska ilta tiedossa! Miten mahtaa käydä ruokakomeron siivouksen!?
Kova ikävä pikkumiestä, mutta kaikki on kuulemma mennyt mummulassa hyvin. Yritän nautiskella, huomenna jo nähdään.
Pelkkiä kotiräpsyjä. Kirjoituspöytä uudella paikallaan. Harmi, kun tämä hiljaisuus ei näy kuvissa.
Leppoisaa lauantai iltaa!

***

>

Kiitos noista edellisen kommenteista. Tällä kertaa en sen enempää jokaiseen vastaile, kun on niin kova kiire esitellä värjättyä peitto.
Sen verran vielä tuosta eilisestä, että mä olen oikeastaan aina pitänyt yksinolosta. Ennen Niilon syntymää olin tottunut olemaan paljon yksin, koska T on aina ollut paljon poissa. Pitkän suhteen salaisuus kai 🙂
Toinen juttu on, että mä myös ihan oikeesti pidän siivoamisesta. Olen joskus jopa miettinyt, että mikäli asuttais isommassa kaupungissa, voisin hyvin ryhtyä vaikka siivousalan yrittäjäksi. Siivotessa näkee hyvin työnsä tuloksen ja puhtaus ja järjestys on palkitsevaa. Esimerkiksi toi ruokakomeron siivous on mielestäni tosi kivaa, kun siinä näkee tuloksen niin konkreettisesti. Ongelma vain on, että komeron siivous Niilon kanssa on vaikeaa, mikäli ei tahdo vehnäjauhoja ympäri kotiaan.
Kolmantena huoleenne, kyllä mä osaan ihan vain ollakin. Nykyisin. Olen omaksunut viimisen puolen vuoden aikana melko sallivan elämäntavan. Joskus pitää vain antaa asioiden ja itsensä olla. Kukaan ei ole sen huonompi ihminen vaikka joskus heittäisi koivet kohti kattoa, ja makaisi vain sohvalla. Sitä jaksaa oikeastaan olla parempi ihminen ja äiti, kun välillä sallii ihan vain joutenolonkin itseltään.

Sitten siihen peittoon; Intensiivistä väriähän ne aina lupaa, ja täytyy todeta, että sitä kyllä tuli! Silmiä melkein kirpaisi, kun nostin peiton koneesta. Aluksi en ollut edes ihan varma pidänkö väristä, mutta nyt silmä on tottunut. Kuvakulmat on aika moneen kertaan nähtyjä, mutta olkkarin sohvalla peiton paikka kuitenkin on. Antaa kyllä kivasti potkua koko huoneeseen!

Hauska yksityiskohta peittoon tuli, kun tekokuituiset langat eivät värjääntyneet. Tikkaukset on myös kuluneet joistakin kohdista puhki, ja nythän se näkyy selvästi. Toisaalta ei ollut tarkoituskaan saada uutta peittoa, uusi ilme riitti.

Peitto on parisängyn päiväpeite ja ostettu joskus Jyskistä edulliseksi sohvansuojaksi kun taloon tuli koira. Ajattelin ensin värjätä sen keltaiseksi, mutta keltainen ei olisi peittänyt kulunutta kuviointia ja pinttynyttä likaa. Väristä olisi helposti voinut tulla likaisen vihertävä, kun pohja on vaale sininen.
Käytin neljä pakettia Dylonin violettia väriä. Pelkäsin hiukan riittääkö väri ja tuleeko noin isosta peitosta tasaisen värinen, mutta ihan hyvin onnistui. Meillä on 7 kilon pesukone, peitto mahtui hyvin pyörimään ympyrää ja väriä pääsi joka paikkaan.

Näillä väreillä saa muuten helposti pelastettua vaatteita ja tekstiilejä, ja jatkettua myös vaatteiden ikää. Dylonilla on myös värinpoistojauhe! Paketissa on selkeät ohjeet. Värin lisäksi tarvitaan se puoli kiloa suolaa.
Pesukoneessa pesen varmuuden vuoksi vielä pari tummaakin pyykkisatsia ennen valkopyykkiin siirtymistä, vaikka pesin jo sen koneen puhdistus kierroksenkin.

****

>Nyt alkaa kuulkaas taas tapahtua. T oli tänään kotona ja totesi, ettei ole ihmekään, jos tässä huudossa vähän väsyy. Tajusin että kaikki johtuu vain väsymyksestä. Hitto, mä olen ollut lopussa! Sovittiin Niilolle ensi viikonlopuksi mummulareissu ja saan olla ihan yksin. Koska mä olen ollut viimeksi yksin?! Vuosi sitten!
Kun tunnelissa näkyy valoa, se vaikuttaa välittömästi. Maalipurkki on jo liikkunut, kirjoituspöytä vaihtanut huonetta ja pesukoneessa myllää peitto ja dylonit! Ai että, mä olen varmaan noussut kuolleista!
Kokkailtiin tossa yhdessä ihan jäätävän hyvä pastakastike, ja tuntui, että ruoka maistui pitkästä aikaa hyvälle. Selitys sellittämättömään painonlaskuunkin löytyi. Päänsärky ja voimattomuus löysi syynsä. Palaset loksahtelee paikoilleen!
Mä olen kyllä kulkenut naamari väärinpäin jo ihan liian pitkään. Kiva hymyilläkin välillä!

Jos peiton värjäys onnistuu, laitan kuvia. Samoin maalauksista. Ja pöydästä uudella paikallaan. Tapetin menekki on laskettu, työhuone on kaaoksessa ilman kalusteita. Haluaisin siivota ruokakomeron. Ja pestä kylppärin. Siivoominen on ihanaa! Olin vallan unohtanut. Seuraavaks pitää kai heivailla joulukuuset ulos. Vai mitä olette mieltä 🙂 Homma riittää!

Pojat teki mulle ihanan lumiukon ikkunan taakse. Porkkananenä ja kaikki. Ukko vaan meni ja suli, ennen kuin ehdittiin kuvata. Koneeltä löytyi tulppaanikuvia. Eli niillä nyt toistaiseksi.

Energiaa uuteen viikkoon!