Onhan se oikeesti aika ihanaa, että syyskuussa voi kulkea paljain säärin! Ja kelit ovat nyt jopa paremmat kuin viime kesänä monena heinäkuun päivänä. Tämän aurinkoisen ja lämpimän ajanjakson kun miinustaa siitä elokuun ja tammikuun välisestä pimeästä, kylmästä ja sateisesta kaudesta, on lopputulos enemmän kuin mieleeni. Syksy makuuni!
Mitä tulee pukeutumiseen, nyt on tosiaankin nähtävissä asua moneen makuun. Silmiini osui eilen Helsingissä nuori nainen, joka oli verhoutunut villakangastakkiin, paksuun kaulahuiviin, pipoon ja hanskoihin. Toki aamut ovat viileitä ja kylmiäkin, mutta jokseenkin tuosta flunssasta toivuttuani olen kyllä kokenut kelit vielä ainakin kohtalaisen kesäisinä. Jos mekkokelejä on tarjolla, yritän hyödyntää ihan jokaisen päivän.
Mä olen tänään mässännyt luumuilla. Tai kriikunoilla oikeastaan. Viime vuonna satoa tuli vähän huonommin, mutta tänä vuonna ne kaikkein vanhimmatkin oksat kannattelevat huikeaa määrää hedelmiä. Silti taitaa ihan jokainen päätyä suuhun, parhaita kun ne ovat juurikin näin.
Joillekin kriikunoiden tapa levitä juuriversoistaan on sietämätön, ja sanotaan, että puusta on liki mahdoton päästä eroon. Meillä suurin osa versoista ajellaan ihan leikkurilla nurmikon mukana, mutta muutaman olemme viime vuosian jättäneet myös kasvamaan. Kun kuusi vuotta sitten muutimme tänne, oli pihassa kolme nuorta kriikunan taimea, joille oli annettu kasvumahdollisuus samaan tapaan. Tänä vuonna niistä yhteen tuli jo hedelmiä. Enemmänkin päänvaivaa itselleni tuottaa tuo joka paikasta versoava villivadelma. Sitä on nimittäin ihan jokaisessa perennapenkissä ja tontinrajatkin tuntuvat koko ajan tulevan lähemmäs taloa, kiitos vattujen. 🙂
Mutta hei, toivottavasti nämä kelit jatkuvat vielä pitkään. Moni mekko tykkää ihan varmasti tällaisesta syystuuletuksesta! Mutta nyt nukkumaan. 🙂
Maanantaita!
Ja ajatella, että ollaan jo syyskuussa! Tuntuu ihan hassulta, kun juurihan tässä vasta ihmeteltiin erityisen lämmintä kevättä. Ja vaikka syyskuun nyt luvataankin alkavan varsin kesäisissä lämpölukemissa, oli ainakin täällä meillä tuo kuun aloitus varsin syksyinen. Lauantaina nimittäin satoi vettä välillä oikein kunnolla ja enemmän tai vähemmän ihan koko päivän. Menin heti aamulla ulos nostelemaan sormustinkukan taimia kukkapenkkeihin ja vaikka ylläni oli sadevaatteet ja kumisaappaat, olin kuin uitettu koira. Tavallaan oli myös aika ihanaa lätkiä menemään savisissa saappaissa ja kuraisissa vaatteissa. Kädetkin tuli huuhtaistua syöksytorven alla, joten jokin kurraleikeistä innostuva lapsi sisälläni nautti tilanteesta hyvinkin paljon.
Mutta jos lauantai olikin hämärän syksyinen ja sateinen, niin onhan tuo valo ja aurinko onneksi taas palannut syyskuutakin ilostuttamaan. Niin kivaa kuin välillä onkin nauttia hämyisestä sadepäivästä, en ihan vielä ole valmis luopumaan valosta. Oikeastaan en luopuisi siitä ollenkaan, mutta Suomessa kun ollaan, tähänkin asiaan pitää jollakin tasolla valmistautua. Henkilökohtaisesti oma valmistautumiseni on pitänyt tähän asti sisällään uusiin kirkasvalolamppuihin tutustumista. Kohta 15 vuotta vanha valonlähteeni alkaa olla jo melkoisen tehoton. Jos teillä on vinkata joku hyvä kirkasvalolamppu (mielleellään tuollainen uusi LED), niin otan vinkit ilolla vastaan.
Koska meidän omenapuut on vielä sen verran pikkuisia, että omeanoiden suhteen ollaan kaukana omavaraisuudesta, ollaan kuskattu tänäkin vuonna omppuja mummulasta. Lähinnä niitä on tullut syötyä ihan sellaisenaan, mutta tällä hetkellä keittiön pöydällä on aineksia omenagranolaan. Jokunen omppu päätyy myös uuniin kuivumaan ja saa ehkä päälleen hennon kanelihunnun. Tulee muuten samalla kiva huonetuoksu. 🙂
Ihan ensimmäinen kunnon arkiviikko takana. Ja tuntuu muuten kivalta! Flunssat on sairasteltu ja elämisen rytmi on palannut. Samalla tietysti koko arjen kirjo harrastuksineen päivineen. Enkä epäile lainkaan, etteikö tänään kun viimeiset aikataulut ja kuljetukset on viety kunnialla läpi, myös viikonloppu tulisi ihan tarpeeseen.
Arjen huomaa ihan parhaiten kyllä siitä, miltä koti näin perjantaina näyttää. Keittiön pöydällä on pinot puhtaita viikattuja vaatteita, sillä kukaan ei ole saanut niitä kulkemaan siitä eteenpäin. Tiskipöydällä kasa juomapulloja kuivumassa, ja eteinen joka pursuaa kenkiä. Sitten on reppua ja mailaa, tossua, kassia ja soitinta. Se kaikki on helppo rajata pois kuvasta, mutta todellisuudessa tuo raivaus saattaa vaatia vielä tänään myös ihan konkreettista työtä. 🙂
Mä olen aina tykännyt eläinprinteistä. Muistan joskus tosi tosi nuorena ostaneeni jo edesmenneestä Seppälästä sellaiset leopardikuvioiset rintsikat, joille siskoni nauroi katkeamatta. Itse asiassa se kuosi oli sellainen tosi nykyaikainen (tarkoitan nyt tätä päivää), ja ottaisin vastaavat liivit nytkin enemmän kuin mielelläni. Mutta siis tykkään näistä printeistä edelleen, ja nyt kesän aikana sain ihan valtavan himotuksen tähän Neo Noirin leo-hameeseen. Selasin nettikaupan toisensa jälkeen ja jouduin ikäväkseni kuitenkin pettymään kun hame olikin sitten joka paikasta loppu. Onnekseni Lifestyle La Luna sai kuitenkin tilattua vielä muutaman kappaleen kyseistä hametta ja sain viimein tyydytyksen hamehimooni.
Se on mun mielestä sopivasti rock ja chic! Ja kiva just näin vähän väriä ympärillään. Olin eilen aamulla lähdössä yhteen työjuttuun noissa punaisissa kengissäni ja Klaara sanoi, että ne on tontun kengät. Kieltämättä ne on aika jouluiset (ainakin väriltään) ja vähän jopa kärjistään tonttulookkia, tai no, ainakin terävät. Kengät on H&M Premium Quality -mallistosta vuoden takaa. Matalakantaiset mokkakengät, oikein kivat ihan farkkujenkin kanssa.
Mutta hei, alekoodia lupasi otsikko ja täältä pesee:
Koodilla uusikuu saat -25% alennusta kaikista Lifestyle La Lunannormaalihintaisista tuotteista. Koodi ja alennus ovat voimassa tiistaihin 4.9. 2018 (klo 23.59) asti.
Oikein lokoisan makoisaa viikonloppua! Nuorimmainen käynnisti juuri imurin, joten taidat mennä ja ottaa osaa talkoisiin. 🙂
Aika ihania omalla tavallaan nuo koivujen keltaiseksi muuttuneet oksat. Siellä vihreyden keskellä ne muistuttavat tulevasta. Ja samaan aikaan kuin ilmassa leijailevat keltaiset lehdet ovat sillä omalla erityisellä tavallaan kauniita, tekee ne myös olon jollakin tapaa haikeaksi. Pitkä kuuma kesä on ihan oikeasti takana päin ja syksy edessä.
Melkein pari viikkoa meni flunssassa ja samaan aikaan kun vetämätön olo harmitti, tiesin kyllä, että syy taudin pitkittymiseen oli kokonaan itsessäni. Olisi pitänyt osata pysähtyä heti kuumeen iskiessä, eikä vain jatkaa kuin mitään ei olisikaan. No, taas tuli opittua. Ja nyt vihdoin tuntuu, että elämä alkaa taas palata uomalleen. Mutta pahinta tuossa pariviikkoisessa on ehdottomasti ollut se vaikutus korvien väliin. Ihan pienetkin asiat harmittaa enemmän kuin tavallisesti, ja sitä jotenkin vajoaa sellaiseen negatiivisuuteen. Ja ihan tyhmäähän se on, sillä asenne ratkaisee yleensä eniten myös näissä jutuissa.
Tajusin viikonloppuna, että velttoa oloa ja kireitä lihaksiakin enemmän pääni kaipasi jo jonkinlaista tuuletusta. Niinpä eilen, kun sain isomummun tänne illaksi ja pääsin itse pitkästä aikaa jumppaan, tuntui kuin elämä olisi ihan yht’äkkiä taas palannut raiteilleen. Liikunta on mulle ehdottomasti paras tapa tuulettaa päätä ja korvien väliä. Vaikka sitten ottaisikin vähän rauhallisemmin ja hyväksyisi, ettei kunto ole vielä ihan täysin kohdillaan. Mutta se, että ajatuksille antaa vähän happea hyvän ystävän seurassa on erinomainen lääke miltei oloon kuin oloon.
Se on niin iso juttu tuo asenne. Oli kyseessä sitten sitkeä flunssa tai vakavampi sairaus, positiivinen asenne auttaa jaksamaan huomattavasti paremmin kuin tilanteen surkuttelu. Ja hei, elämän asenteella ylipäätään on ihan älyttömän suuri merkitys. Tätä jäin illalla miettimään kiitollisuudessani. Ollaan oikeasti ihan älyttömän onnellisia, kun lapsilla on isomummu, joka ajaa tänne mielellään ja tuo vielä mukanaan vadillisen vasta paistettuja lettuja. Kunpa itsekin saisi pidettyä sen saman valon ja positiivisen asenteen elämässä ja ajatusmaailmassaan vielä vuosienkin päästä.
Mitä vielä tulee tuohon asenteeseen, niin pakko myöntää, että tällaiselle syysmasikseen taipuvaiselle asennesyksy on ehdottomasti paras lääke pimeyden ja apeuden karkottamiseen. Kun oikean asennoitumisen aloittaa jo ajoissa, ja opettelee ihan kaikki hyggekikat, pimeä vuodenaikakin on voitettavissa.
Totesin tässä taannoin miehelleni, että jos jokin vanha sanonta pitää meillä paikkaansa, niin ainakin se, että tie miehen sydämeen vie vatsan kautta. Siitäkin huolimatta, että tykätään tehdä ruokaa yhdessä ja erikseen, välillä on myös kiva oikaista. Käyttää se säästynyt aika siihen yhdessäoloon, jota lapsiperheessä harvemmin jää aikaa harrastaa. Sillä niitäkin hetkiä tarvitaan, kun voi vaan kokkailun sijaan syödä ja katsoa vaikka jotain kivaa sarjaa. Käydä rauhassa läpi kuulumiset ja ihan vain nauttia siitä toisen seurasta. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pizza-online.fi:n kanssa.
No, aika harvoin me kyllä ollaan mieheni kanssa kaksin, mutta joskus harvoin näitäkin hetkiä sattuu kohdalle. Useimmiten se meidän parisuhdeaika on sunnuntaipäivänä, kun lapset ovat olleet syystä tai toisesta mummulassa yökylässä. Koska meitä yleensä odotetaan paikalle vasta iltapäivällä, voidaan mieheni kanssa napata itsellemme sellainen noutoruoka & sohvahetki keskelle päivää. Se on se pieni hetki kun ollaan taas se nuoripari joka joskus oltiin. Silloin kun mies on kotiutunut työreissusta vasta aamutuimaan, tämä on myös melko varma reitti sinne sydämeen. 🙂
Pizza-online.fi -palvelu sinänsä on älyttömän yksinkertainen ja sitä voi käyttää sekä selaimella, että Pizza-online -sovelluksella, kuten me tehdään. Jo sovellukseen kirjauduttaessa ohjelma määrittää sijaintisi ja etsii lähistöltä ravintolat, jotka kuuluvat Pizza-onlinen piiriin. No täällä meillähän näitä ravintoloita on tasan yksi, mutta mun mielestä se kertoo palvelun kattavuudesta todella paljon. Nimittäin äkkiä voisi heitää, että tällaisessa 7000 asukkaan kunnassa olisi turha edes haaveilla tästäkään palvelusta. Mutta ei, Pizza-online.fi kattaa 95% Suomen pinta-alasta ja sen valikoimassa on noin 1000 ravintolaa.
Nimestään huolimatta palvelu ei tietenkään perustu pelkkiin pizzeriohin, vaan ravintoihin ylipäätään. Eli erilaiset etniset ravintolat, sushi-raflat ja vegevaihtoehdot löytyy toki myös. Jokainen ravintola toimii palvelussa siis omalla valikoimallaan ja hinnastollaan.
Ravintolan valittuasi on aika tehdä tilaus. Ruokalistaa ja erilaisia vaihtoehtoja on helppo ja selkeä selata. Sitten vain ostoskoriin tuotteita ja mikäli haluat samaa ruokalajia enemmän kuin yhden annoksen, voit lisätä määrää yksinkertaisesti painamalla plussaa. Jokaisen ruokalajin yhteyteen tulee myös vapaaehtoinen kenttä erityistoiveille. Tässä kohtaa voit esimerkiksi pyytää, että jokin ainesosa tai mauste jätetään pois. Samoin erilaiset lisätäytteet annoksiin voi valita omasta valikostaan. Samaan tapaan voit valita tilaukseesi myös juomat.
Palvelun kautta voi siis jättää tilauksen kuten ravintolan tiskillä. Pizza-onlinen avulla sekä asiakkaalle, että ravintolalle jää lisäksi kirjallinen selkeä yhteenveto tilauksesta. Ennen kassalle siirtymistä palvelu kysyy vielä, haluatko noutaa tilauskesi vai toimitetaanko se kotiin. Meillä on käytetty tuota noutoa, koska yleensä tuonne kylille on sitten jotakin muutakin asiaa. Tilauksen voi maksaa joko suoraan verkkopankkissa, luottokortilla, käteisellä tai MobilePay -sovelluksella. Palvelu antaa arvion tilauksen valmistumisajankohdasta, ja kun tilaus on noudettavissa puhelimeen piippaa myös tekstiviesti.
Käyhän kertomassa Instagarmin puolella, mihin hetkeen itse yhdistäisit Pizza-online.fi -palvelun. Saatat nimittäin voittaa 35€ arvoisen alekoodin! 🙂
Tällainen jopa vähän turhankin letkeä fiilis täällä. Toisaalta eikös viikonloput olekin juuri sitä varten, että saa mennä hiukan puolivaloilla. Hipsutella villasukissa, tarrata käsillään kirjaan ja selällään sohvaan. Juoda muki tolkulla kuumaa teetä ja odotella lähinnä vain ajan kulkua. Koira sinänsä ei tajua laiskasta lauantaista yhtään mitään, hän on tuollainen ihan viikon jokaisena päivänä. 🙂
Inhottava flunssa on nyt kaatanut jo kolme neljäsosaa perheestä, ja on kuulemma sitkeää sorttia tämä täällä riehuva. Kolme viikkoakin, totesi lääkäri, joten hurraa sille, että olen itse ylittänyt jo ainakin puolivälin. Vaikka ajattelin kyllä, että viikonlopun jälkeen kokisin jonkinlaisen ylösnousemuksen. Kroppa huutaa jo liikuntaa vaikka toki sekin pitää aika varovasti aloittaa. Mutta kuitenkin. Edes niitä rauhallisia kävelylenkkejä tuon kuvien karvaturilaan kanssa. Hiljalleen olen aloittanut jumien aukomisen. Tuntuu kuin kuume olisi vienyt minulta pituutta ainakin kymmenen senttiä.
Kynttilät palamaan ja venetsialaisviikonloppua sisätilöissa. Aikaisin sänkyyn ja kunnon yöunet. Siinä lauantai-illan suunnitelmani.
Just nyt tuo pyyntö tulee mieleeni kyllä ihan vain peilin edessä. Flunssa on nimittäin vienyt viimeisenkin värin muutenkin kalpeilta kasvoilta. Poikkeuksena nenä, joka hohtaa iloisen punaisena. Ja näpyt. Kyllä se vain niin on, että hyvä olo ja terveys näkyvät juurikin kasvoissa. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Ja sitten ajattelin hehkua senkin edestä!
Mutta hei, jos elämästä tai naamasta puuttuu väri, niin hippasen sitä saa kuitenkin elämäänsä kotia piristämällä. Pelastin viimeiset kultapallot vielä maljakkoon, ja maljakon sujautin vihreään ruukkuun. Ai että mutta tuli pirtsakan näköistä. Pakko muuten myöntää, että syksyn tuleminen toi mukanaan myös ihan hirvittävän tapettikuumeen. Just nyt voisin tapetoida koko talon iloiseen kukkakuosiin, mutta onneksi en ole ihan kauhean impulsiivista tyyppiä. Ajatuksesta toteutukseen on onneksi matkaa, mutta tämä suunnitelma jääköön kuitenkin jossain muodossa korvien väliin hautumaan.
Viikonlopun huonekaluvalssi jäi osaltani aika pieneksi ja se näkyy edelleen tavaroina mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin kirjakaappien loppusijoituspaikkakin on vielä pieni mysteeri, joten kirjapinot lattioilla saattavat olla vähän pidempiaikaisempikin ratkaisu. Mutta kiva se on näinkin, äkkiä silmä tottuu! 😀
Muita värimanian kouriin joutuneita? Onko se tämä vuodenaika vai ihan vain minua?
Syksyn tullen on taas aika poltella kynttilöitä, ja mitä tulee kynttilänjalkoihin, suosikkini on edelleen ENOn multi candle pin. Tuo musta lautanen mustine nauloineen on myös yksi niistä sisustusjutuista, joista saan eniten kysymyksiä. Koska muutama tiedustelu tuli eilenkin lisättyäni kynttilänjalasta kuvan instagramiin, ajattelin, että tämä vähäeleisen kaunis klassikko pitää ehkä esitellä uudelleen blogissakin kun se tässä kohtaa vuotta on kai jo hiukan ajankohtainenkin.
Tuo seitsemän kynttilän pidike on siis mattamustaksi käsiteltyä terästä ja kynttilät tökitään pystyyn noihin nauloihin tai neuloihin. Itse ostan Ikean halpoja kynttilöitä aina ison kasan ja polttelen niitä myös tässä multi candle kynttilänjalassa. Joskin noissa kruunukynttilöissä on se huono puoli, että kynttilän alapäässä se keskusta on monesti tyhjää täynnä, ja naulan kärki ei ota oikein mihinkään kiinni. Mutta valitsen kynttilöistä ne, joihin ei ole jäänyt reikää sydänlangan alapuolelle ja käytän sitten ne toiset muissa kynttilänjaloissa. Toki alttarikynttilät tai muut vähän tyyriimmät valontuojat olisivat parempia, mutta selllaisia ei täältä meiltä saa, ja siksi olen pitäytynyt helpossa ja edullisessa vaihtoehdossa. Naulan kärki on sen verran pitkä, että kyllä siinä pysyy kynttilä, vaikka ei ihan piukassa istuisikaan. Jotenkin tähän mielestäni kuuluukin sellainen “ei ihan justiinsa, mutta sinne päin” tyyppinen fiilis. Multi candle pin on siitä hauska, että kynttilät valuttavat tässä helpommin steariinia (jokin vissiin väreilyttää noita neuloja), mutta sekin on vähän se juttu. Aluslautasen kuuluukin mielestäni olla jonkinlainen steariinitaideteos, omanlaisensa installaatio. Olen toki huomannut, että noiden valkoisten roiskeiden irrottaminen lautasesta on lapsile jotenkin erityisen miellekästä, mutta ainahan siihen sitten sulaa uutta tavaraa, joten ei tuokaan ole vaarallista. Paitsi tietysti jos kynttilät palavat, niin silloin lasten on syytä pysyä kaukana, oli kynttilät sitten missä tahansa. 🙂
Omavaraisuusaste kukkasissa alkaa selkeästi heikkenemään, mutta piristin itseäni viikonloppuna hevoskastanjan oksilla. Jotenkin noi pallukat nyt vain tuntuivat kivoilta yksityiskohdilta. Tosi syksyisiä, mutta kuitenkin omalla tavallaan. Vihreää yhä.
Edelleen flunssassa, mutta eiköhän se tästä. Kivaa iltaa!
Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂
Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!
Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!
Ihana kamala arki. Kalenteri täyttyy ja uusia harrastuksiakin olisi kiva aloitella. Tehdä asiat pikkuisen paremmin kuin ennen. Monelle arjen aloitus on myös jonkinlainen “henkinen kurinpalautus”; sekä ruokavalio, että elämäntavat halutaan laittaa kuntoon juurikin vuoden vaihtuessa tai kesälomien loputtua. Lista on loputon, mutta ihanalta kuulostanut arki ja ruutinit voivatkin muuttua ylikuormittaviksi. Siitäkin huolimatta, että loppuunpalamisen sijaan tarkoitus olikin voida hyvin. Tänään vähän juttua toimivammasta ja helpommasta arjesta. Nutturaa löysätään kaupallisessa yhteistyössäLife:n kanssa.
Olen huomannut lomien loppumisen ja koulujen alkamisen herättävän tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Mutta ehkä silti valtaosa kuitenkin on jossain määrin mielissään arjen alkamisesta. “Ihanaa palata rutiineihin” on ollut monenkin somepäivityksen sisältö viimeisten viikkojen aikana. Me ihmiset kun ollaan sellaisia rutiineja kaipaavia, ja vaikka kaikki ei haluaisi asiaa myöntää, niin onhan niitä meihin kaikkiin pinttynyt. Jo ihan aamulla ensimmäiseksi asioita tehdään opitulla tutulla kaavalla. Ja kuten rutiinit ylipäätään, myös aamutoimien tuttu työjärjestys takaa asioiden toimivuuden. Sen sijaan, että rutiineista pyristelisi arjessa eroon, niitä kannattaa vahvistaa ja varsinkin opetella uusia toimivampia rutiineja, jotka edistävät hyvinvointia.
Palautuminen on käsite, joka liitetään usein liikuntaan. Kuntosalilla lasketaan palautumisaika sarjojen väliin ja treeniviikkoon sisällytetään lepopäiviä ja palauttavaa liikuntaa. Ja just näinhän sen kuuluukin mennä. Harva kuitenkaan tulee miettineeksi, että myös ihan tavallisesta arjesta pitää palautua, vaikka ei harrastaisikkaan nousujohteista treenaamista. Päivän aikana kohonnut stressitaso pitää pystyä palauttamaan viimeistään yöunen myötä, mutta myös arkipäivään pitäisi saada mahdutettua tilanteita, joissa stressitaso saadaan laskemaan.
Stressi terminä herättää sekin usein vahvoja reaktioita. Toisten stressiä vähätellään ja moni jopa väittää, ettei koe stressiä. Tässä kohtaa on hyvä erottaa jyvät akanoista ja muistaa, että ihan meillä jokaisella on joka ikinen päivä stressiä, vaikka emme olisikaan palamassa loppuun. Fysiologinen stressireaktio syntyy kun vireystilamme nousee. Pitää olla kärppänä liikenteessä, muistaa asiota, saada jotakin aikaiseksi ja välillä kiiruhtaakin. Ei se sen kummempaa ole, stressi pitää meidät hengissä ja valppaana. Se, mikä erottaa tämän hyvänlaatuisen ja tarpeellisenkin stressin pitkittyneestä stressitilasta jossa palamme enemmin tai myöhemmin loppuun, on juurikin palautuminen. Mikäli keho ei palaudu edes yöunen aikana, kärsimme ylikunnosta tai olemme matkalla kohti tiiliseinää. Aikamme vitsaus onkin burnout.
Unen tärkeyttä ei voi koskaan vähätellä. Riittävä unensaanti, ja toisaalta myös se palauttava lepo, ovat arjessa jaksamisen kannalta kaikkein olennaisimpia. Niinpä arjen sujuvuuden ja oman hyvinvoinnin kannalta ihan ensimmäiseksi pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten aikaisin käy nukkumaan. Iltayöstä nukutun unen on sanottu olevan laadultaan parempaa, kuin aamuyön unen, joten se kannattaa käyttää hyödyksi. Usein kuitenkin päädymme oravanpyörään, jossa kuittaamme vielä illalla tekemättömiä töitä ja heräämme seuraavan päivään väsyneinä. Tuota pyörää kannattaa yrittää mahdollisuuksien mukaan pysäyttää. Nimittäin levänneenä herännyt ihminen on usein huomattavasti tuotteliiaampi seuraavana päivänä, ja niitä tekemättömiä hommia jää iltoihin yhä vähemmän. Uni poistaa väsymystä ja stressiä, mutta myös huolehtii muististamme ja oppimisesta. Uni on iso osa fyysistä hyvinvointia, mutta samalla se tukee mielenterveyttä.
Joillakin ihmisillä on ihailtava tapa nukkua 10-20 minuutin tehounia. Alle puolen tunnin päikkärit lisäävät vireystilaa ihan NASAnkin tutkimusten mukaan, mutta kaikilta tehotirsat eivät onnistu ja itse kuulun juurikin tähän ihmisryhmään. Niinpä kehon stressitilaa pitää saada päivällä laskettua jollakin muulla tapaa. Mala-helmien laskemisesta tai teekupposesta keskellä päivää voi tehdä itselleen tietoisen pysähtymisen hetken. Rentoutusharjoitukset, meditointi, lukeminen tai oleilu rauhallisesti luonnossa voivat olla ihan yhtä hyviä, tai jopa parempiakin tapoja kuin väkisin tirsoittelu.
Jotta keho jaksaa toimia ja palvella päivällä, mutta myös uusiutua ja levätä yöllä, on terveellinen ja monipuolinen ravinto heti unen jälkeen tärkeimpänä listalla. Ihan kuten autokin, myös ihminen tarvitsee polttoainetta. Ja energian laadulla on merkitystä. Niin se hyytyy dieselautokin, jos tankkiin valuttaa bensaa. Mikään ei korvaa ladukasta ruokaa ja monipuolista ravintoa, mutta lisäravinteilla pystytään tehostamaan kehon hyvinvointia. Monivitamiinit, sinkki, rasvahapot, D-vitamiinia ja probiootit tukevat yleistä jaksamista ja vastustuskykyä. Jos arki tuntuu erityisen haasteelliselta, aivoja ja jaksamistaan voi erityisbuustata täsmätuotteilla. B12-vitamiini vähentää väsymystä ja edesauttaa hermoston sekä aivojen normaalia toimintaa. Nordic Health Boost B12-vitamiinisuihke on muistivitamiini näppärässä suihkemuodossa. Hyvänmakuinen vitamiini imeytyy nopeasti limakalvoilta. Myös ruusujuuresta olen kirjoittanut aikaisemmin, ja itse otin tuotteen taas arjen alkaessa kuuriluontoisesti käyttööni. Ruusujuuri on täsmätuote juurikin henkisen ja fyysisen suorituskyvyn ja keskittymisen lisäämiseen, mutta myös stressistä palautumiseen. Life Ruusujuuri on edullinen ja muistattehan, että “uusikuu” koodilla saatte voden loppuun -20% Lifen omista tuotteista niin myymälässä kuin netissäkin.
Vasta unen ja ravinnon jälkeen tulee liikunta. Ja niin tärkeää kuin se liikunta onkin, ilman riittävää lepoa ja laadukasta ravintoa liikunnasta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä onkin tärkeää miettiä liikunnan tehoa, ja keskittyä myös liikkumaan monipuolisesti. Korkeasti kuormittavan treenin lisäksi pitäisi muistaa kehonhuolto ja rauhallisempi liikunta. Antaa keholle aikaa palautua myös fyysisestä rasituksesta. Liikuntaan liitetään automaattisesti keuhkojen hapenottokyky, tuki- ja liikuntaelimet, sykkeet ja lihasten kasvattaminen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että parhaimmillaan liikunta antaa myös henkistä pääomaa. Se on usein sitä “omaa aikaa” itseensä positiivisesti keskittyen tai mukavaa tekemistä hyvässä seurassa. Parhaassa tapauksessa arkeen mahtuu näitä molempia.
Lisäravinteiden peruslista:
Monivitamiini Life MultiSport monivitamiinivalmiste sopii miehille ja naisille. Lisäksi erityisesti miesten tulisi huomioida myös riittävä sinkin saanti, sillä se edistää testosteronin tuotantoa, mikä siinä kolmen-neljänkympin kohdalla alkaa jo luontaisesti hiipumaan. Sinkki onkin tärkeä lisäravinne varsinkin miehille, sillä se tuo lisää energiaa arkeen, poistaa vetämätöntä ja auttaa painonhallinnassa.
Sinkki
on tärkeä ihan meille kaikille. Näin arjen alettua se on hyvä vastustuskyvyn lisääjä, mutta myös iho hyötyy sinkistä. Sinkkiä on monelaista, ja nyt päädyimme kokeilemaan Puhdistamon uutta Tripla Sinkkiä, josta löytyy kaikki kolme sinkin parasta muotoa.
Lisäksi erityisesti miesten tulisi huomioida riittävä sinkin saanti, sillä se edistää testosteronin tuotantoa, mikä siinä kolmen-neljänkympin kohdalla alkaa jo luontaisesti hiipumaan. Sinkki onkin tärkeä lisäravinne varsinkin miehille, sillä se tuo lisää energiaa arkeen, poistaa vetämätöntä oloa ja auttaa painonhallinnassa.
Probiootit
tukevat vatsan ja suoliston hyvinvoitia, ja hyvinvoiva suolisto tuo useimmiten mukanaan hyvinvoivan kehon ja mielen, ja tietysti vastustuskyvyn. Life probiootin maitohappobakteerikannat kestävät hyvin mahahappoja ja sappisuoloja. Suoliston hyvä kunto takaa, että ruoan tärkeät ravintoaineet imeytyvät kehoomme, ja saamme laadukkaasta ravinnosta kaiken mahdollisen hyödyn irti.
Rasvahapot
Aivoille, sydämelle ja verisuonille tärkeät rasvahapot löytyvät Life Omega-3 kapseleista.
D-vitamiini
on jokaisen suomalaisen peruslisäravinne. Jos D-vitamiinilisä jäikin kesällä käyttämättä, niin viimeistään nyt on hyvä alkaa täydentämään kehon D-vitamiinivarastoja. Aurinko D -sarjasta löytyy eri vahvuuksia.
Valmistele ja ennakoi:
Perheen yhteisiä aikatula kannattaa käydä läpi jo hyvissä ajoin, ja aikatauluja merkitä ylös sitä mukaan kun uusia suunnitelmia syntyy. Ei kuitenkaan riitä, että aikataulut ovat yhden ihmisen kalenterissa. Viimeistään sunnuntaina on hyvä istua alas, ja miettiä, miten uudesta viikosta selvitään. Kokoukset, iltamenot, työmatkat, harrastukset, huoltajaillat ja muut ylimääräiset menot on hyvä käydä läpi ja miettiä toimintasuunnitelma. Seinäkalenteri, johon mahtuu paljon tekstiä, on perhearjen pelastus. Näin kaikki pysyvät kärryillä viikon agendasta, eikä kenenkään jumppa jää väliin vain koska siitä ei ollut muistutettu tarpeeksi.
Tee kauppalista! Mieti ja harkitse etukäteen, mitä tarvitaan. Näin turhat kauppareissut jäävät pois ja monesti myös ne turhat ostokset. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on yksi hyvinvoinnin peruspilareista. Arjen kiireessä on kuitenkin helppo sortua vähemmän hyviin vaihtoehtoihin. Kun viikon ruokalistaa suunnittelee etukääteen ja kerralla valmistaa isomman annoksen syötävää, säästytään pahimmilta sudenkuopilta. Sunnuntaina on hyvä heittää uuniin jokin ruoka jolla pärjätään alkuviikko. Kun uunia ei tarvitse lämmittää joka päivä säästetään ajan lisäksi myös energiaa.
Terveelliset välipalat tulee syötyä, mitä paremmin ne ovat valmiina ja kädenulottuvilla. Pese hedelmät valmiiksi, ja pidä kaapissa pähkinöitä ja manteleita välipalavarana. Mitä helpompaa on napata se terveellisempi vaihtoehto sitä varmemmin se tulee myös valittua.
Hyvän aamun avain on yleensä hyvissä valmisteluissa. Jo illalla voi katsoa seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Pakata repun ja laukun, ja vaikka laittaa jo harrastuskassinkin valmiiksi. Kun seuraavaan päivään valmistautuu jo illalla, on unensaanti helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea aamulla pitikään muistaa. Jos sänkyyn kuitenkin tuli mentyä seuraava päivää valmistelematta, pidä yöpöydällä paperia ja kynää. Jos unensaanti tahtoo jäädä kiinni jostakin “pakko muistaa aamulla” -stressistä, kirjoita asia ylös, ja se on siltä päivältä hoidettu. Muistilappu muistuttaa kyllä aamulla!
Vanha sanonta vain otettu lääke auttaa, pitää edelleen kutinsa. Sama pätee kuitenkin myös lisäravinteisiin. On turha hankkia vitamiineja, jotka unohtuvat keittiön kaappiin tai laatikoihin. Pidä vitamiinit ja lisäravinteet helposti kädenulottuvilla, jolloin ne on helpppo napata aamu- tai iltapalan yhteydessä. Jos pakkausten jättäminen näkyville ei houkuta, laita purkit ja paketit kivaan leipäkoriin ja peitä liinalla tai keittiöpyyhkeellä. Kaikki näppärästi samassa paikassa ja helposti käytettävissä!
Pitkässä juokussa kannattaa myös miettiä, mikä muoto lisäravinteista on sopivin käyttöön. Joskus kapselin nieleminen on helpompaa, kuin nestemäisen tuotteen nauttiminen. Meillä lapset natisevat jatkuvasti pureskeltavista monivitamiinivalmisteista, ja asia ratkaistiin nyt koulujen alettua suuhun suihkutettavalla marjanmakuisella monivitaaminisuihkeella (Nordic Health MultiVit monivitamiinisuusuihke +1-vuotialle lapsille). Pieni juttu, mutta vitamiini tulee otettua paljon varmemmin.
Tunnusta rajallisuus:
Joskus pitää kuitenkin myöntää myös oma rajallisuutensa. Niin kivalta kuin se tuntuisikin täyttää kalenteri liikuntaharrastuksilla, yhdistystoiminnalla, ihmissuhteilla ja kivoilla riennoilla, pitää kuitenkin muistaa kohtuus. Ihaillen huokailemme “Miten sä oikein jaksat?” niille lähipiirimme ihmisille, jotka tuntuvat menevän kuin duracellpuput ja ehtivät vaikka mitä. Ja silti totuus on, että ihminen jaksaa rajallisesti. Aina. Jonkin aikaa on mahdollista elää yli fyysisten ja henkisten varojen. Jokin aikaa pärjää jatkuvalla univajeella, liian kovalla treenillä ja liian niukalla tai yksipuolisella ravinnolla. Sillä että keho ei palaudu. Meillä on sellainen hassu yhteiskunta jossa ylisuorittamista ihaillaan, ja jokaisella tuntuu olevan se käsitys, että haastavasta elämänvaiheesta pitäisi selvitä yksin. Ja sitten tulee niitä tiiliseinään törmäyksiä. Kun ihminen on siitä hassu, että usein oppimiseen tarvitaan juurikin ne omat virheet.
Kaikella on kuitenkin rajansa. Vitamiineja ja ruusujuurta voi toki nauttia jaksamista parantamaan, mutta samalla pitää miettiä, että mikä on liikaa. Minkään lisäravinteen tarkoitus ei ole muutta meitä ihmisiä koneiksi. Omaa jaksamista pitää punnita rehellisesti ja omien voimavarojen rajallisuus tarpeen tullen myös myöntää. Silloin kun alkaa tuntua, että arki ylikuormittaa ja jaksaminen on kovilla, jarrupolkimen painaminen on yleensä se ihan kaikkein paras vaihtoehto. Siinä kohtaa pitää osata karsia epäolennaiset pois. Joskus pitää vain myöntää, ettei minusta ollutkaan treenaamaan näin tavoitteellisesti tai kovaa. Tai että uuden kielen tai taidon oppiminen ei sovikkaan juuri tähän elämänvaiheeseen. Joskus pitää opetella sanomaan EI niille energiaa syöville ihmissuhteille, vaivihkaa kasvavalle työtaakalle ja liikaa aikaa vieville vapaaehtoistöille. Joskus pitää vain tunnustaa, että nyt on liikaa juttuja. Siinä kohtaa kun arjessa ei ole mitään karsittavaksi ja oma jaksaminen on kortilla, pitää myös pystyä pyytämään apua. Joskus ihan vain oman uupumuksen myöntäminen läheisille auttaa, joskus asiaan pitää hakea apua ulkopuoliselta tai terveydenhuollosta. Tärkeintä on muistaa ettei avun pyytäminen ole heikkouden merkki. Päinvastoin!
Muistakaahan huolehtia arjen tasapainosta ja tietysti itsestänne!
Ja muistakaa myös hyödyntää uusikuu -alennuskoodi. Se on voimassa sekä verkossa, että kivijalkaliikkeissä, ja koodilla saa -20 % kaikista normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista.
