Hiiohoi ystävät hyvät, nyt on joulukuuta näkyvissä!!!! Ja tiedättekö, heti näyttää elämä paremmalta ja pimeyskin siedettävämmältä. Kenties tuo marraskuu on sittenkin enemmän sellainen päänsisäinen juttu! Ajattelin nimittäin jättää ryytyneen ja vetämättömän olon marraskuulle, ja jatkaa vähän keveämmällä askeleella kohti joulua. Jouluradiossakin lauletaan parhaillaan “from now on, your troubles will be out of sight…”
Lämmin marraskuu ei sinänsä edes ole mikään kovin uusi juttu, onhan näitä lumettomia alkutalvia jo ollut ihan tavaksi asti. Pajunkissat lenkkipolun varrella muistuttavat yhdeksän vuoden takaisesta, kun reippailin (lue: kaakersin) ison mahani kanssa ja ihailin pajunkissoja, sekä miltei tulvivaa jokea. Edelleenkään en silti osaa ajatella pajunkissoja joulunajan koristeena, vaikka tuohon aikaan ihailemani Country Living -lehti pursusikin ideoita aiheesta. Oikeasti toivon vain, että valkoinen lumi hautaisi pajunoksat ja kissat pysyisivät jonkin aikaa piilossa. 🙂
Marraskuun viimeisenä ei olla ihan vielä joulukuussa, mutta tunne vastaa jotakuinkin perjantaita. Saa luvan kanssa huokaista helpotuksesta ja virittää ajatuksensa kaikkeen paljon mukavampaan. Jo pelkästään se, että on sittenkin selvinnyt pimeyden läpi tänne asti, nostattaa suupielet ylöspäin. Kyllä se tästä, ja kohta eletään jo yhtä vuoden parasta ja ihaninta aikaa!
Have yourself a merry little Christmas
Let your heart be light
From now on, your troubles will be out of sight… ♡
Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.
Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.
Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂
Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡
PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂
Ei tule joulua ja joulunaikaa ilman hyasintteja, se jos mikä on varmaa. Pitkään noita palleroita pitikin joutua odottelemaan, ja pieni kateus kirpaisi joka kerta, kun näin instagramissa jollakulla hyasintin poikasia. Vaan onneksi viime perjantaina hyasintteja sai jo täältäkin ja pääsin nauttimaan kauan odotetuista kukkasipuleista. Jotka muuten ovat mielestäni kauneimmillaan juurikin näin nuppuna, tai sitten tällaisena matala, mutta ihan pikkuisen auenneena – vain sen verran, että kukinnon väri hieman pilkistää lehtien lomasta.
Kuten edellisinäkin vuosina, hamstrasin kuistille taas kunnon arsenaalin hyasintteja, koska siellä ne pysyvät virkeänä ja nuppuisina pitkään. Jotta jouluruusut, amaryllikset ja hyasintit kestäisivät muutenkin pidempään, kannan ne usein yöksi kuistille ja siellä ne ovat myös päivät, joina niitä ei kuitenkaan olisi kukaan ihailemassa. Samaa viileähoitoa annan myöskin alkuvuodesta esimerkiksi tulppaaneille ja tietysti kaikille leikkokukille ihan koko viileän kauden. Sisällä lämpimässä kun kasvit kukkivat niin nopeasti loppuun, että niitä saisi olla ostamassa lisää alvariinsa. Ainoastaan pahimmilla pakkasilla sipulikasvitkaan eivät kuistin kylmyyttä siedä. Toistaiseksi ainakin nämä joulun ajat ovat kuitenkin olleet oikein hyvää aikaa kukkien kylmäsäilyttämiselle kuistilla. 🙂
Olen ihan hurjan rakastunut noihin nappi/vetoketjufarkkuihin, joista juuri teille kirjoittelinkin. Vihreän lisäksi löysin tällaisen kivan tauben sävyn, joka on helppo yhdistää miltei mihin tahansa neuleeseen. Jostain syystä olen nyt kuitenkin rakastunut tuohon lämpimään vaaleanpunaiseen. Ja tosiaan, en voinut joskus sietää vaaleanpunaista, kuten Ninnu eilisen postauksen kommenteissa muistelikin. Mutta niin se mieli muuttuu! Ja tämä neuletakin sävy on muuten hyvin sama, kuin noissa joulukattauksen paperikuusissa.
Vapaa ilta! Harrastukset alkavat harventua vuoden loppua kohden, ja tällaiset illat tulevat kyllä rehellisestikin sanottuna jo tarpeeseen. Aion siis nauttia hyasinteistani, kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ihan rauhassa ja kiirehtimättä minnekään. Paitsi pyörittämään pyykkikonetta ja pesemään koiraa. Pakkasia odotellessa..!
Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet! Ja hei, joulukuukin jo kolkuttelee ovelle, ja tällä viikolla vietetään paitsi ensimmäistä adventtiA, availlaan myöskin jo kalenterin luukkuja. Sen kunniaksi välillä kuvia, joissa joulu ei ole millään tavalla läsnä! 😀
En jaksa muistaa, että tämä marraskuun pimeys olisi hyökännyt päälleni pitkään aikaan kuten tänä vuonna. Tämä siitäkin huolimatta, että yritin ennakoida, varautua ja valmistautua. Lohduttavaa on toki se, että, olen kuullut vastaavaa muidenkin suusta. Että pimeys ei aiheuta ainoastaan minulle tätä tahmeaa ja väsynyttä oloa, vaan se tekee sitä muillekin. Lohduttavaa, joskaan ei helpottavaa. Äitini käyttää sanontaa “väsynyt kuin kuraan kuollut kuttu”, ja se on tuntunut olevan omakin olotilani jo viimeisen kuukauden ajan. Vaan eihän tuolle mitään mahda. Näillä koordinaateilla ja tällä ilmaston muuttumisella pimeyteen ja vesisateeseen on kai vain totuttava. Ja samalla on tietenkin keksittävä niitä keinoja, joilla pimeään saisi luotua edes vähän valoa. Niinpä vaaleat pastellisävyt saavat toimia tänäänkin synkkyyden karkottimena ja kuvissa Klaaran valtakuntaa, jossa hempeyttä toki riittääkin. Tosin myönnettäköön, että illuusio valosta on vain kuvankäsittelyn tuotosta. Ei meidän ikkunoista nimittäin tulvi valoa sen enempää, kuin muidenkaan ikkunoista. 🙂
Tajusin juuri, että olen kokonaisen vuoden ajan miettinyt, mitä tuolle sivusta vedettävälle sohvalle tekisin. Sen alkuperäinen ootrattu maalipinta on nimittäin pahasti naarmuuntunut, ja alkuperäinen tarkoitus saada mänty näyttämään arvokkaammalta puulajilta on jokaisen naarmun myötä tietenkin menettänyt vaikutustaan. Pahimmat naarmut ovat juurikin tuossa vedettävässä osassa, jonka päiväpeite nyt kuvassa peittää. Mutta siitäkin huolimatta, että olen pyöritellyt ajatusta enemmän tai vähemmän aktiivisesti mielessäni jo vuoden verran, en ole kyennyt keksimään haluamaani ratkaisua. Kenties se on ikä, joka on karistanut itsestäni sen vähäisenkin impulsiivisuuden ja pähkäilen asioita nykyisin tavalla, jota ennen pidin miltei sietämättömänä. Tai kenties syy on tässä talossa, joka on opettanut vuosien aikana pitkäjänteisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Jos nimittäin jotakin, niin sen olen oppinut, että maalattavat pinnat kyllä odottavat, mutta elämä ja ihmiset eivät. Ja nuo jälkimmäiset kai ovat niitä, jotka loppupeleissä merkitsevät huomattavasti enemmän!
Tänään olisi vuorossa lasten jumppapikkujoulu. Olen myös luvannut, että nisset ja possut pääsevät tänään vintiltä lämpimään, ja lapset saavat muutenkin laittaa joulua esille. Tällä viikolla suunnitellaan myös tulevia synttäreitä ja yritänpä saada laadituksi jonkinlaisen listankin jouluvalmisteluista ja -lahjoista. Jos nimittäin lahjat olivatkin viime vuonna jo lokakuussa hankittuna, niin tänä vuonna tasoitetaan ja joulukuuhun startataan lähestulkoon nollapisteestä. Vielähän tässä olisi vaikka mahdollisuus joulustressiinkin, mutta sitä en nyt kuitenkaan ajatellut käyttää. 🙂
Voi kylläpä on melkein tyhjä olo, kun maailman parhaat pikkujoulut on takana, ja sisko lähetetty kotimatkalle. Toisaalta vuoden kohokohta antoi taas mukavasti voimia ihan tavalliseen arkeen ja toi kaivattua ilonpitoa synkkään marraskuuhun. Vaikka kuinka yritän miettiä, en keksi parempaa konseptia näille pikkujouluillemme, kuin Murhamestarit ja murhamysteeri-illallinen. Se vain on niin täydellinen tapa viettää aikaa yhdessä, ja sopii loistavasti kahdelle pikkuisen varhaisseniilille juhlijalle. Tänä vuonna ilta oli erityisen onnistunut, sillä nakkasimme palkinnon illan voittajina, ja voimme ihan rehdisti pitää itseämme mestarietsivinä. Vaatimattomuus kun ei kuitenkaan ole koskaan kaunistanut ketään. 😀 Palkintoskumppa arkistoitiin viinihyllyyn odottamaan ensi vuoden pikkujouluja, sillä on vähintään sanomattakin selvää, että perinne jatkuu, ja ensi vuonna ratkotaan jäälleen yhteistuumin kiperää murhatapausta.
Jos ette ole koskaan kokenut murhaillallista, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kolmen ruokalajin ja kinkkisen murhan aikana, reilu kolmituntinen kuluu kuin siivillä, ja tilaisuus sulattaa myös sen peri suomalaisen ravintolakulttuurin. Ajatusten vaihtoon ajautuu tuiki tuntemattomienkin ihmisten kanssa, ja tilaisuus yhdistää jännällä tavalla kaikki läsnäolijat. Näytelmäpätkien ja ruokailun lisäksi illan aikana tutkitaan todistusaineistoa ja kuulustellaan epäiltyjä. Ja parasta on tietenkin jutun jälkipuinti, jota mekin harjoitimme aina sunnuntain puolelle samalla kun katselimme Yle Areenasta uusia mysteerijuttuja. Mutta hei, harjoitus tekee mestareita! 😀
Tämä sunnuntai kuluu ehdottomasti siinä, kun ohjelmoi itsensä taas arkiseen moodiin ja valmistautuu maanantaiaamuun. Onneksi tunnelin päässä on valoa uusien pikkujoulujen muodossa. Nimittäin perjantaina on taas tiedossa seuraava annos juhlintaa! 🙂
Sunnuntaina huristetaan imuria ja pyöritetään pyykkikonetta. Nuo asiat kun kuuluva sunnuntaihin yhtä varmasti kuin murha pikkujouluihin.
Leppoisaa sunnuntaipäivää ja tsemppiä uuteen viikkoon!
Kylläpä on ollutkin pitkä viikko! Oletin nimittäin, että tämäkin viikko menisi yhtä nopeasti, kuin kaikki kaverinsa, mutta olin väärässä. Odottavan aika on tosiaankin pitkää!
Siinä, missä minä olen odottanut siskoni saapumista viikonloppuvieraaksemme, on lapsetkin odottaneet tätiään vähintään yhtä hartaasti. Jopa niin paljon, että siivosivat aamulla jälkiään ja petasivat jopa sänkynsä. Täysin pyytämättä ja yllättäen, kuten ulkoministeriön asiakirjat Jäätteenmäen faksissa. 🙂
Tiedossa on siis kahden päivän karonkka, jonka aikana juhlitaan siskon kanssa jo perinteeksi muodostuneella tavalla pikkujouluja. Hyvän seuran lisäksi ohjelmaan lukeutuu jälleen murhaillallinen, ja mitä todennäköisemmin sohvalla löhöilyä ja laadukasta keskustelua. Tänään pitää ehkä katsella jokin dekkaripätkä, jotta pienet harmaat aivosolumme olisivat huomenna valmiina ratkomaan kiperää murhaa. 🙂
Keli vaihtui taas valkoisesta mustaksi, mutta yritän pitää tuota talven vaaleutta vallitsevana mielentilana. Pehmeät sävyt sisustuksessa ja vaatteissa auttavat suuresti kun ikkunoiden takana aukeaa synkän musta maisema. Suosittelen kokeilemaan. Tulee melkein ihan valaistunut olo. 🙂
farkut⎟Please Jeans
neuletakki⎟Lifestyle La Luna
kengät ja pusero⎟ikivanhat
juliste⎟Printler⎟saatu
Näissä pastellinsävyisissä tunnelmissa toivottelen teillekin oikein ihanaa ja levollista viikonloppua! ♡
Hurrr, mikä keli! Heräsin yöllä jo siihen kammottavaan pelkoon, että katto tempautuu irti, ja herään taivasalta, mutta toistaiseksi kattopellit ovat vielä jaksaneet sinnitellä. Melu tosin on välillä samaa luokkaa, kuin ilmavoimien harjoituksissa. Mutta hei, tuli myös lunta, ja sekös vasta kivaa onkin! Täysin aiheellista laittaa joululaulut soimaan, nauttia kuumaa glögiä ja vierittää ajatukset johonkin arkea suurempaan, kuten vaikka jouluun tai esikoisen syntymäpäiviin, jotka nekin kolkuttelevat jo kulman takana.
Sanovat, että tuo lumi sulaa kohta jo pois, mutta jaksan vielä elätellä toiveita valoisammasta marraskuun lopusta. Ja niin kauan kuin maassa suinkin on jotakin valkoista, otan asiasta ilon irti.
Jotkin päivät tarvitsevat seurakseen erityisen lämmintä tunnelmaa ja valtavan määrän kynttilänvaloa. Näitä päiviä on marraskuussa kaiken kaikkiaan 30, mutta nyt ollaan jo hyvän matkaa voiton puolella.
Ihan mieletön vaikutus tuolla pienellä puuterikerroksella, joka muutti maiseman ainakin vähän valkoisempaan suuntaan. Tuntuu, kuin joku olisi kääntänyt katkaisijasta vihdoin valot päälle, ja ajatuskin kulkee taas pikkuisen kirkkaammin, tosin ei paljoa. Mutta kyllä se tästä hei! Parin kuukauden päästä mennään jo vauhdilla valoa kohti! 🙂
Tähän aikaan vuodesta kaikenlainen pehmeys tuntuu mukavalta, ja jos vaaleanpunainen sopii joulupöytäänkin (edellinen postaus), niin johan se sitten toimii myös vaatetuksessa. Synkän mustan sijaan mieli nimittäin kaipaa nyt pehmeitä, murrettuja sävyjä. Sellaista utuista värimaailmaa, joka samaan aikaan rauhoittaa ja lämmittää. Väritkin voivat siis olla mukavuusjuttuja!
Ehkä maailman mukavimmat housut ovat nämä Lifestyle La Luna nappi/vetoketjufatkut, jotka eivät kiristä sitten yhtään mistään. Nämä housut ovat kuin toinen iho, ja vaikka alle pukisi leggarit, olo ei silti ole tönkkö. Samaiset housut olivat kesällä ja alkusyksystä kovassa käytössä beigen värisinä, mutta vihreä sävy kipusi tietenkin heti lemppariksi.
Tuo kaulan arpi ei nyt näy tuossa yllä olevassa kuvassa, kuin viivana kaulan alaosassa, vaikka oikeasti se on vielä turvoksissa ja epämukavasti koholla. Vähän kuin olisi ohut nakki kaulassa. Toisaalta arpi ei punoita yhtään, ja näyttää kuulemma muutenkin siistiltä. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä siinä itku pääsi, kun nappasin teippaukset irti. Ehdin jo ajatella, etten koskaan voi näyttäytyä missään ilman huivia, mutta jotenkin asiaan on jo ehtinyt tottua. Eilen ihan huomaamattani olin koulussa tempaissut huivin kaulaltani, ja huomasin lopulta, ettei se millään tavalla hetkauttanut maailmaa. Niin tai näin, siinä se nyt joka tapauksessa tulee keikkumaan lopun elämääni.
kashmirneule⎟H&M
nappi/vetoketjufarkut⎟Lifestyle La Luna⎟saatu
villasukat⎟äidin tekemät
kengät⎟ikivanhat
Keskiviikkoa jo! Enää pari päivää, ja saan siskon tänne pikkujouluttelemaan kanssani. Ei malttaisi odottaa, mutta varmaan on vain pakko.
Tänään astutaan taas askel jouluun päin, ja fiilistellään joulupöydän kattausta, jonka pääsin suunnittelemaan kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa. Edelleen liikutaan turvallisen luonnollisella väripaletilla, mutta löytyypä tuolta myös vähän yllättävämpääkin sävyä.
Kuten ehkä jo tiedätte, olen henkeen ja vereen jouluihminen. Silloin aikoinaan, kun etsimme taloa, katselin jokaisen varteenotettavan vaihtoehdon jouluisten lasieni läpi. Vaikka näytöillä käytiin ympäri vuoden, mietin jokaisen talon kohdalla, että miltä tämä näyttäisi jouluna. Kun sitten eräänä kesäisenä maanantaina astuimme tähän taloon, ja näin suuren keittiön, tiesin heti tulleeni kotiin. Näin jo mielessäni kaikki ne tulevat joulut, joina istuisimme pöydän ääressä kynttilöiden tuikkiessa. Ja ihan sitä ensimmäistä joulua lukuun ottamatta, tässä keittiössä onkin vietetty joulua yhdessä sukulaisten kanssa. Suuren pöydän ääreen mahtuu helposti kaksitoista ruokailijaa, ja tarpeen tullen sopu antaa varmasti sijaa suuremmallekin porukalle.
Meillä ei ole erillisiä juhla-astioita, vaan samat astiat ovat käytössä niin arjessa kuin juhlassakin. Kattauksen tekee kuitenkin juhlavaksi kankaiset lautasliinat ja erilaiset kattauskoristeet. Tällä kertaa toteutin myös pitkäaikaisen haaveeni ja puin keittiön pöydälle pöytäliinan. Pelkästään jo se sai aikaan juhlavan tunnelman, mutta toki tunnelmaan vaikuttaa moni muukin seikka.
Yli kolme metriä pitkälle ja 1,1 metriä leveälle pöydälle on ollut erittäin vaikeaa löytää pöytäliinaa. Varsinkin kun haluan pöytäliinan roikkuvan jokaiselta sivulta kunnolla. Sain kuitenkin ajatuksen kokeilla useamman pöytäliinan yhdistämistä, ja mielestäni lopputuloksesta tuli oikein hyvä. Ellos Home Pembroke-pöytäliina on 100% pellavaa, ja pidän sen rouheasta pinnasta joka tekee liinasta elävän näköisen. Valkoisen liinan sijaan päädyin pellavansävyyn, joka tekee tunnelmasta lämpimän ja pitää värimaailman neutraalina. Ellos Home Pembroke-pellavalautasliinojen sinimusta sävy nostaa muuten vaalean kattauksen irti liinasta. Nuo molemmat kuuluvat Elloksen Premium Quality -tuotteisiin, johon on valikoitu ajattoman laadukkaita ja pitkään käytössä kestäviä tekstiilejä. Paksun ja laadukkaan pellavan parhaisiin puoliin kuuluu myös sen pestävyys ja helppohoitoisuus. Kuivausrumpu vain korostaa pellavan luonnollista ilmettä. Unohda siis orjallinen silittäminen, pellavassa sää näkyä rosoisuus!
Joulupöytään kuuluu tietenkin myös kynttilöiden luoma tunnelma, mutta itse kattaus muuttuu helposti jouluisemmaksi yksinkertaisesti joulukoristeiden avulla. Valitsin kattaukseen Ellos Home Gran-paperikoristeet, jotka vievät jo pelkästään muodollaan ajatukset vahvasti jouluun. Ja kun muotokieli on selkeä, voi koristeet olla vaikkapa roosan sävyisiä! Kauniin kattauksen viimeistelee kukat ja kasvit, ja tähän yhdistelmään sopi mielestäni parhaiten eukalyptuksen hennon vihreä sävy.
Vaikka joulu on ehkä vuoden suurin juhla (ainakin meillä), tykkään kuitenkin, että joulunviettoon, koristeluun ja vaikkapa tähän kattamiseen lukeutuu sellainen levollinen rentous. Jollekulle se juhla saattaa tulla tärkätyistä lautasliinoista ja vahvoista kulmista, mutta itse suosin pehmeämpää linjaa. Joulun henki on lämpö, ja sen pitää näkyä myös jouluisessa kodissa.
Vielä on hiukan auki, että millaisella porukalla joulua tänä vuonna vietetään, mutta kattaus on kuitenkin nyt valmiiksi suunniteltu. Ja, oli kokoonpano mikä tahansa, vuonna 2017 meidän joulupöydässä on ensimmäistä kertaa pöytäliina!
Meillä riisipuuro on joulupuuroa, sitä kun ei keitetä juuri kuin joulun alla ja jouluna. Tänä aamuna heräsin siihen vahvaan fiilikseen, että on aika keittää vuoden ensimmäiset riisipuurot. Tuumasta toimeen, ja kelpo sunnuntailounas syntyi melkein itsestään.
Lapset odottavat jo pipareiden leivontaa, ja ensi viikko tuo mukanaan myös ensimmäiset pikkujoulut. Nämä jouluiset ajatukset ja tekemiset mielessäni, uskon selviäväni taas uudesta marraskuisesta viikosta. 🙂
