Pihajutuista välillä sisälle, ajattelin nimittäin vielä laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta! Ei ehkä varsinaisesti kovin kesäinen fiilis, mutta tykkään tästä tunnelmasta, enkä koe mitenkään tarpeelliseksi sen enempää kesää sisälle laittakaan. Kukat ja kasvit tekevät kyllä kesätunnelmaa harmaudenkin keskelle. Maljakossa on tänään karhunkuminaa, tuollaista koiranputken ja tillin risteytykseltä näyttävää perennaa, josta tykkään todella paljon. Se on kaikessa vihreävalkoisuudessaan yksi kesän suosikeistani. Vaatimaton, mutta kaunis!
Hain tänään vielä viimeiset kesäkukat ja sitten alkaakin olla kaikki ruukut ja korit täytettynä. Sisällä suoritin sellaisen pikatehosiivouksen, jotta viikonlopun viettoon päästäisiin astumaan ainakin pikkuisen seesteisemmissä tunnelmissa. Mies leikkasi vielä nurmikonkin, joten nyt on koti ja piha melkein kuin juhannuskunnossa. Tosin pitää varmaankin ottaa vielä uusiksi ensi viikolla. Katoavaista molempien kauneus. 🙂
Almallekin on varattu ensi viikoksi “kampaaja” joten tuo karvaturri muuttuu kyllä vielä ihan nätiksi juhannustytöksi. Ilman mustaa nenää, koiraa voisi nyt jopa luulla lampaantaljaksi. 😀
Nyt kuitenkin taco-illan viettoon ja sitten ruuan päälle pienelle puutarhakävelylle. Perjantai-illan kunniaksi voisi vaikka avata viinipullon! Ei lainkaan hassumpi idea.
Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa, eikös vain!? Aamusta iltaan farkkushortseissa ja iholla sellainen kesän tuoksu. Vaikka toisaalta tuntuu, että juhannus ei mitenkään voi olla viikon päästä, kun juurihan tässä vasta aloitettiin!
Täällä on menty melko kesärento fiiliksellä, ovet ja ikkunat auki kesään, ja koti näyttää taas siltä, että sisällä käydään lähinnä kääntymässä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se joku “kodinhengetär” on totaalisen kesärennossa fiiliksessä. 😉 Pyykin sijaan ajatukset pyörivät edelleen kukissa ja kaikessa kesähömpässä, mutta saa nyt toistaiseksi pyöriäkin!
Farkkushortsit ovat ottaneet paikan tämän kesän luottovaatteena. Nostalgiset Leviksen viisnollaykkoset ja sitten nämä H&M:n mutsimalliset farkkushortsit. Aamulla ja illalla, kun sää on päivän lämpötilaa viileämpi, asu on helppo päivittää pitkällä neuletakilla, ja heti tulee “suojaisampi” olo. Niin, ja onhan mulla sitten asuun sopivasti myös villasukat jalassa, kun käyn koiran kanssa kävelyllä. Ei ole villasukkia voittaneita, ei kesällä eikä talvella! 😀
Eipä ole enää pitkä aika siihenkään, kun illat alkavat taas hämärtyä. Koska mulla oli aamulla yhdeksältä tapaaminen, päätin hyödyntää liikenteessä oloni ja menin ihan tarjoushaukkana Lidliin ostamaan lisää noita aurinkokennovalaisimia. Pari pyöreää hankin jo edelliskesänä Ikeasta, ja tänään ostin sitten kolme lisää. Nuo on jotenkin herttaisia tuolla puunoksilla, vaikka valoisaa onkin. Kasaavat ikään kuin tuon pöytäryhmän yhteen yläkautta. Ja täytyy sanoa, että tästä alapihasta on kyllä tullut ihan suosikkini parina viime kesänä. Viime vuonna ei nostettu ollenkaan pöytäryhmää yläpihan laatoitukselle, ja siellä se on ulkovarastossa vieläkin. Varjossa ja puolivarjossa on vain jotenkin niin paljon mukavampaa!
Mulla on tällä hetkellä työn alla Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Se on oikeastaan odottanut vuoroaan jo joulusta asti, mutta kyllähän te tiedätte: Niin paljon hyviä kirjoja, mutta vain rajallinen määrä aikaa! Ja toisaalta, olen edelleen välillä ajatuksineni Harry Quebertin tapauksessa, enkä ole halunnut rikkoa sitä kirjan tuomaa (ja jättämää) fiilistä. Mutta nyt on Baltimoren aika, voi että kun voisikin vain hautautua jonnekin piiloon, kunnes takakansi tulee vastaan!
Mies oli eilisen illan kotona ja kanttasi kukkamaiden reunat. Purppuraomenapuu kukkii, samoin rungollinen jalosyreeni. Ja tuo marjakuusten alta pari vuotta sitten löytämäni rentoakankaali, jonka kasvu oli miltei tukehtunut, on päässyt nyt valtaamaan alaa oikein kunnolla. Mutta vanhoilla kiikareilla ei suinkaan tiirailla rikkaruohoja, vaan lintuja!
Kiitos kun jaksatte käydä kesästä huolimatta. Ihanaa iltaa kaikille! ♡
Suvivirret on veisattu ja kesä virallisesti aloitettu. Lomasuunnitelmia meillä on kaikilla erilaisia. Joku aikoo viettää lomansa vesillä, toinen golfkentälle. Joku lähtee aurinkolomalle, joku haaveilee torkuista laiturinnokassa. Oli suunnitelmissa sitten puutarhatyöt tai hiekkarannalla loikoilu, fiksu auringolta suojautuminen kannattaa sisällyttää lomasuunnitelmiin. Life ambassador -yhteistyöpostaussarjassa sukelletaankin tänään kesälomatuotteiden maailmaan!
Edellisessä Life -postauksessa juuri puhuttiinkin kauneudesta, ja yksi ihoa selkeästi vanhentava tekijä onkin auringon haitallinen säteily. Kuten tiedätte, keskipäivän molemmin puolin tuo säteily on voimakkaammillaan, ja silloin kannattaa ihan oikeasti miettiä myös auringon vaarallisuutta. Koska harva kuitenkaan on valmis linnoittautumaan kokonaan sisätiloihin voi ihoa suojata myös lierihatuin ja vilpoisin, ihoa peittävin vaattein. Aurinkosuojatuotteet ovat yksi osa UVA- ja UVB -säteilyltä suojautumisessa, ja aurinkovoiteita tulisikin käyttää kesällä ahkerasti, vaikka se oma lempipaikka varjossa olisikin.
Luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille löytyy Algamaris -tuotesarjasta. Sarja sisältää 100 % luonnollisia mineraaliaurinkosuoja-aineita, 100 % luomutuotettuja kasviöljyjä ja patentoitua Alga-gorria yhdistettä. Sarjasta löytyy tehokas aurinkosuoja paitsi kaikille luonnonkosmetiikkaa suosiville, myös allergia- ja tuoksuyliherkille.
Ekosertifioidut ja vegaaniset tuotteet sopivat niin aikuisille, kuin lapsillekin.
Suojakertoimet Algamaris -tuotteissa ovat keskivahvaa (SK30) – vahvaa (SK50+), ja tuoteperheestä löytyy erikseen kasvoille ja kaulaniholle tarkoitetut tuotteet. Luomu aloe veraa, shea voita, antioksidanttista patentoitua Alga-gorria yhdistettä ja luomulaatuisia kookos sekä kasviöljyjä sisältävä After Sun -voide rauhoittaa ja hoitaa ihoa aurinkoisen päivän jälkeen.
Vaikka Algamaris tuotteet vedenkestäviä ovatkin, pätee näihin sama suositus, kuin muihinkin aurinkovoiteisiin: Vedessä oleilun jälkeen voidetta on aina syytä lisätä!
Jo edellisessä postauksessa esittelemäni Life Aurinko Plus -tabletit voisi lisätä myös tähän lomalaisen ystävälistaan. Ne paitsi edistävät rusketusta ja pidentävät rusketuksen kestoa, myös valmistavat vaaleaa ja aurinkoherkkää ihoa kesän viettoon.
Aurinkosuojavoiteiden lisäksi yksi vanha tuttu kesätuote on Aloe vera! Life Aloe Vera Geeli rauhoittaa, puhdistaa ja viilentää ärtynyttä ihoa, ja toimii siksi hyvin esimerkiksi auringonoton jälkeen. Geeli käy hyvin myös ihottumiin tai kevyeksi vartalovoiteeksi, ja on loistava apu ihokarvoja höyläävälle. 100% luonnonmukaisesti viljellystä aloe verasta valmistettu geeli nimittäin paitsi korvaa vaahdon, toimii myös kivasti ihokarvojen poiston (tai parranajon) jälkeen ihoa rauhoittavana tuotteena.
Life Aloe Vera -sarajasta löytyy myös nopeasti imeytyvä, kevyt ja rasvaton Life Aloe Vera Spray, jota on helppo suihkia iholle pitkin päivää. Tuotetta voi käyttää myös virkistävänä kasvovetenä.
Ihonhoidon ja auringolta suojautumisen lisäksi, lomalla on hyvä muistaa myös suoliston hyvinvointi. Probiootit toki auttavat ympäri vuoden vatsa ja suolistovaivoihin, mutta lomalla ne tarjoavat myöskin tarpeellista vastustuskykyä mahdollisesti erilaista bakteerikantaa kohtaan. Life Probiootit sisältävät 5 miljardia bakteeri / kapseli, mutta eivät kuitenkaan mitään lehmänmaitoperäisiä aineita. Probioottikuuri kannattaa aloittaa jo ennen lomaa, ja tuotteen käyttöä on syytä jatkaa myös lomamatkan ajan, mikäli haluaa välttää ikävät vatsataudit reissussa.
Alennuskoodi
Mainitsemalla myymälässä “Life Ambassador” saat yhdestä kertaostoksesta – 10 % alennusta. Koodi on voimassa missä tahansa Life-myymälässä juhannukseen 23.6. 2017 saakka. Sama alekoodi on voimassa myös Lifen verkkokaupassa.
Nyt siis kannattaa napata valmiiksi kaikki lomareissuun tarvittava, vaikka se oma loma vasta loppukesästä olisikin. Myymälässä tuotevalintojen suhteen kannattaa tietenkin kysyä vielä apua henkilökunnalta!
Life matkalle mukaan -tuotteet löydät kaikki täältä.
Niin vierähti viikko kesävieraamme kanssa. Onneksi mukaan mahtui myös aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joina voitiin nauttia ulkona olemisesta ja kaikesta kesäisestä. Silti paljon jäi myös tekemättä, viikko kun on lopulta aika lyhyt aika. Sovittiinkin, että vastaavaa kyläilyä voisi miettiä vielä tämän kesän aikana uudelleenkin. Eilen siskoni saapui kahden nuoremman lapsen kanssa, ja viimeinen vuorokausi tässä talossa onkin ollut täynnä ääntä ja elämää. Jopa siinä määrin, että nyt serkkujen lähdettyä, ja omien lasten hiljentyessä lepäilemään, pelkkä sateen ropinan kuunteleminen tuntuu oudon rauhoittavalta -niin hiljaiselta. Tämä päivä sipsutellaankin villasukissa ja tehdään ihan tavallisia kotitöitä. Levätään ja ladataan taas akkuja uusiin kesäpäiviin. Oikeastaan tuo sadepäivän raukeus tuntuu juuri nyt rauhoittavan lämpimältä. Sytytin jopa pari kynttilääkin sadepäivän kunniaksi ja syreenin oksat viimeistelevät tunnelman.
Viimeisen viikon ajan kaikki kesäprojektimme ovat olleet tauolla. Kesähuone ei ole edistynyt millään muotoa, ja myös altaantäyttöprojekti sekä parin perennamaan kunnostaminen on jätetty odottamaan tavalliseen arkeen paluuta. Niissäpä siis puuhaa tuleville päiville ja jollain tapaa kai koko kesälle. Perinteisesti kesän bucket list sisältää myös erinäisten komeroiden ja kaappien läpikäyntiä, mutta ne on niitä juttuja, joita siirretään sinne vähintäänkin heinäkuun loppuun tai tehdään jopa mieluummin vähän kiireellä ennen koulujen alkua. 🙂 Onneksi se bucket list ei kuitenkaan ole pelkkä työleirin tehtävälista, vaan mukaan on mahdutettu sopivassa määrin sitä ihan tavallista nauttimistakin!
Kesäsateet ovat antaneet mukavasti vauhtia kaikelle kasvulle, ja jopa kylvämäni nurmialueet alkavat jo kivasti vihertämään. Syreenit ovat täydessä kukassa, ja äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreenikin on avannut ensimmäiset kukintonsa. Sade antaa onneksi vauhtia myös monelle muullekin asialle, kuten esimerkiksi koiran trimmausajan varaukselle.
Huomenna kuitenkin toivottavasti paistatellaan jo auringossa, ja saadaan keskenjääneet projektitkin pyöräytettyä taas käyntiin. Siihen asti otetaan kuitenkin rennosti ja huilaillaan.
Mikä ihana kesäpäivä saatiinkaan, vaikka sääennuste ei kovin suuria lupaillut. Taas hyvä esimerkki siitä, ettei niitä ennusteita kannata niin orjallisesti tuijottaa. Nyt tosin alkaa mennä jo pilveen, ja sää viilenikin kunnolla. Sisälle siirryttäessä nappasin muutaman marjaomenapensaan oksan mukaani ja laitoin maljakkoon. Hyvä tapa vaihtaa kesäpäivä kesäiltaan!
Nyt elellään niitä päiviä kun puutarhassa puhkeaa kukkaan kaikenlaista. Yksi katseenvangitsija on juurikin tuo marjaomenapensas, jonka valkoiset kukat jo päivän puolelta aukesivatkin. Kun jokainen nuppu ehtii aueta on näky todella kaunis. Joten, mikäli et omista omenapuita, tai sellaisia pihaasi jostain syystä halua, niin tässä on helppohoitoinen kaunotar! Meiltä löytyy myös purppuraomenapuu, muta oma silmäni ei juuri erota sen purppuraisia kukkia tummanpuhuvasta lehdistöstä. Niinpä tämä marjaomena vetää kisassa pidemmän korren!
Pannari a.k.a. kropsu on uunissa paistumassa, ja lapset pesulla. Viikon paras (ja ainoa) telkkaripäivä on käsillä, joten varsin mukava iltakin on tiedossa.
Heipsutirallaa! Selkeästi mennyt iltapainotteiseksi tämä postaaminen (jonkinlaisena kesän lieveilmiönä?), mutta väljäkös tuolla. Tänään tosin yritin jo iltapäivällä tehdä postausta, mutta tekniikka oli kanssani eri mieltä ja tässä sitä taas ollaan!
Onneksi kuolanpionit olivat vielä sen verran tuoreilla kukilla, ettei eilisen kaatosade saanut niitä täysin hakattua. Perjantain kunniaksi napsin muutaman kukan myös maljakkoon, vaikka eivätpä nuo sisällä kovinkaan pitkäikäisiä ole. Käytiin tuossa lasten kanssa juuri vanhemmillani, ja kaivoinpa sieltäkin pahvilaatikollisen taimia altaantäyttöprojektiini. Suurin osa muuten perennoja, joita aikoinaan edellisen kotimme pihasta siirrettiin vanhemmilleni. Siellä ne ovat äidin ja isän puutarhassa saaneet rauhassa kasvaa muutaman vuoden, ja ovat nyt suuria ja terhakoita jaettavaksi. Jollakin tavalla siis ympyrä sulkeutuu myös noiden perennojen osalta.
Olipas hauska lukea myös teidän ajatuksianne tuosta eilisestä aiheesta. Lapsena sitä tosiaan näki kesän kesänä, sen enempää säitä tai sateita tuijottamatta. Tästä havainnostani ammentaen käyn myös viikonlopun urakkani, eli vaatehuoneen järjestelyn kimppuun. Kesämekot ja shortsit esiin, sillä nyt jos koskaan niitä kuuluu käyttää. Vaikka sitten paksujen neuleiden kaverina, kuten tänään farkkushortsit yhdistettynä valkoiseen puuvillaneuleeseen. Vaikka aamupäivällä pitikin sulloutua ulkoilupukuun, niin iltapäivästä näin pärjäsi jo oikein hyvin! Pitää siis ihan joka tavalla keskittyä vuodenajan parhaisiin puoliin ja tehdä pesäero vuoden kylmempään osaan.
Olen luvannut lapsille, että tänään voidaan valvoa pikkuisen pidempään (olen vähän natsi näissä nukkumaanmenoajoissa, kun en itsekään valvo myöhään), ja käytiinkin hakemassa kaupasta hiukan herkkujakin illan ratoksi. Alkuperäinen ideani oli käydä vaatehuoneen kimppuun kun lapset katsovat leffaa, mutta taidan sujahtaa joukkoon ja nautiskella itsekin kesäillan rentoudesta. Ehtiihän sen vaatehuoneen sitten vaikka huomenna, eikös! 🙂
Kuinka tyytyväinen olenkaan, että tajusin eilen elää hetkessä ja nauttia kesästä. Varsinkin, kun se hetkeen tarttuminen ei aina ole niitä vahvimpia taitojani! Sään vaihtumine helteisestä sateiseksi kuljetti ajatukset väkisinkin sinne lapsuuden kesiin. Nehän olivat niitä, jolloin aina paistoi aurinko. Aina oli hyvä sää, ja kesät olivat “kunnollisia”. Muistan kyllä sateen mökillä, mutta vaikka kuinka pinnistän, en tahdo muistaa sateisia kesälomapäiviä kotona tai päiviä, jolloin oli kylmä. Niitä hetkiä kun värjöteltiin sisällä ja manattiin vesisadetta. Ei, niitä en pysty muistamaan!
Mutta oliko se elämä tosiaan niin auvoista silloin lapsuudessakaan. Paistoiko kesällä aina aurinko, tai oliko aina lämmin? Totta kai tässä nyt on ollut kylmää kevättä ja lämmintä talvea, mutta pointtini on se, että oliko se sää kuitenkaan lapsuuden kesinäkään niin satumaisen kesäistä jatkuvasti. Veikkaan nimittäin että ei!
Aika kultaa muistoja, mutta luulen, että lapsuuden kesämuistoihin vaikuttaa enemmänkin se lapsuudenaikainen suhtautuminen niinkin vähäpätöiseen asiaan, kuin säähän. Lapsena nimittäin osattiin elää hetkessä!
Lapsuudessa ei tuijotettu säätiedotusta tai päivitetty puhelimen sääappia joka välissä. Vilkaisu ulos riitti, ja jos tuli kylmä, sisältä haettiin lisää vaatetta, kun taas toisena hetkenä pitkähihaiset ripustettiin puunoksalle. Ei me lapset suunniteltu elämää sääennusteiden mukaan, vaan mentiin päivä ja sadekuuron väli kerrallaan. Ja mitä sitten jos vähän kastuttiin – eihän me sokerista oltu!
Nyt kun tarkastelen säätiedotusta, voivottelen väkisinkin seuraavan viikon ennustetta. Voivottelen sitä jopa ääneen lapsilleni, ja löydän itseni miltei kertomasta kuinka kesätkin olivat sentään ennen kesiä. Mutta ilmastoakin enemmän olen muuttunut itse. Olen tullut aikuiseksi, joka suunnittelee ja aikatauluttaa. Erilaisia muuttujia laskevaksi tylsäksi ihmiseksi, ja kadottanut sen sisäisen kesänlapsen, joka vähät välitti, vaikka sade välillä piiskasikin ihon punaiseksi. Mikä pahinta, tartutan omaa ajattelutapaani myös lapsiini!
Mutta onpa maailma muuttunut myös mukanani! Jos omassa lapsuudessa sisällä oleminen oli tylsää ja tekemistä keksittiin vain ulkona, tarjoaa nykyaika lapsille kaikenlaista virikettä ja puuhaa sisätiloihin. On kanavapaketit, suoratoistopalvelut, pelit ja vehkeet! On kaikkea millä sadepäivä sisätiloissa saadaan kulumaan jouhevasti. Ja samaan aikaan nykylapsilla on ulkovaatteet, joilla pärjäisi kastumatta vaikka järvessä, saati sitten kesäsateessa leikkiessä!
Katse kiinnittyi tänään harmaaseen. Sadepäivän sämpylätaikina on kohoamassa, ja päivään on mahtunut niin peliä leikkiä kuin askarteluakin. Ja kyllä, kaikkea tätä sisätiloissa! Poika uhmaa kuitenkin parhaillaan sadetta jalkapallokentällä, ja päätinpä itsekin tehdä iltalenkkikin säästä huolimatta. Ja lupaanpa itselleni myös sen, että tänä kesänä opettelen taas pitämään kesäsateesta. Tai jos en pitämään, niin ainakin opettelen olemaan välittämättä siitä. Poistun mukavuusalueeltani ja etsin sen kesänlapsen jostakin sisältäni. Opettelen hyppimään vesilätäköissä ja tanssimaan sateessa. Opettelen elämään hetkessä!
Huh hellettä ja voihan kesä! Eikä muuten mitenkään negatiivisessa mielessä, tykkään todella!
Tähän päivään on mahtunut niin paljon kesää ja kaikkea sitä kesätekemistä, josta pitkä talvi haaveillaan. On kahviteltu ulkona, pelattu kesäpelejä, syöty jäätelö, käyty uimarannalla, pelattu lautapelejä ja korttia ulkona viltin päällä, tehty kasa eväsleipiä ja retkeilty omassa pihassa… Ja vaikka niin aina liputankin neljän vuodenajan ja erityisesti kevään puolesta, nyt voisin jämähdyttää elämän juuri tähän pisteeseen!
Ehdin jo pelätä, että joudumme kyhjöttämään koko viikon kesävieraamme kanssa sisällä sadetta pitäen, mutta olipa onni, että säiden herra päätti suosia meitä ainakin osan ajasta. Kaupasta tosin katsottiin jo leivontatarvikkeet sateisemman päivän varalle. Täytyyhän niihinkin varautua! 🙂
Tämä alapihan varjoisuus viehättää itseäni näin lämpöisinä päivinä, ja huomaan vuosi vuodelta tulevani aurinkoherkemmäksi. Kuten kuvista näkyy, meidän Kylli on kanssani samaa mieltä, ja viihtyy oikein hyvin tuolla kaapelikelan alatasolla kun vain saa juttukaveria tai ainakin rapsuttajan.
Pullaa tuli leivottua eilen vähän isompi määrä pojan jalkapallopeleihin, ja onpa tuosta riittänyt lapsille herkuteltavaa vielä tänäänkin.
Vähän harmittaa, että siskon piti jo palata kotiin, mutta onneksi nähdään taas jo viikon päästä uudelleen. Meillä on kuitenkin ollut mukava päivä täynnä kivaa ohjelmaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä se hiukan jo laittaa väsyttämäänkin. Onneksi tuntuu tuo pikkuväkikin nuutuvan jo suhteellisen aikaisin, joten tiedossa on rento ilta kirjan kanssa.
Kynttilät, sateenropina ja vasta paistettu raparperipiirakka. Ei lainkaan hullumpi maanantai! Kaikesta sateisuudestaan huolimatta tämäkin päivä on ollut kesäinen. Ulkona tuoksuu kesäinen sadepäivä, ja minä olen poltellut sisällä kynttilöitä. Joskus tylsyyskin voi tehdä hyvää, ja meillä se laittoi molemmat lapset nukkumaan päiväunia. Ihan pyytämättä ja yllättäen löysin molemmat tuhisemasta sängyistään. Tätä ihmettä ei meillä juuri tapahdu, joten kaikki kiitos ja kunnia kesäsateelle!
Koko elisen illan ja tämän päivän olen vilkuillut ikkunasta eilisen päivän työmaatamme. Niin paljon siistimmän näköistä ja miten suuri vaikutus juuri tuolla yhdellä penkillä olikaan pihan ulkonäköön! Tänään kun ajoimme lasten kanssa pihaan kauppareissun päätteeksi, sammutin auton ja tuijotin hetken eteeni jokseenkin kai poissaolevan oloisesti. Esikoinen kysäisikin heti, että mikä hätänä, ja jouduin vähän hämilläni selittämään, että ihailen tässä vain hetken eilisen aikaansaannoksia. Mutta kai se on ihan ok, vähän hupsaantua näistäkin jutuista! 🙂
Lasten nukkuessa päiväuniaan, tänään olikin hyvää aikaa suunnitella seuraavaa puutarhaprojektia ja laatia jonkinlainen piirustus ideasta myös miehelle, joka on lupautunut lapion varteen. Pari vuotta kuivana olleen vesiaiheen täyttö on nimittäin seuraavana listallamme. Täyttömaata altaaseen jo kaivurinkauhalla kipattiinkin, mutta se viimeinen idea on antanut odottaa itseään! Eilen sekin avautui kirkkaana silmieni eteen – sängyssä, juuri ennen nukahtamista. Pari kesää tuokin keskeneräisyys on hiertänyt hermoani, mutta josko siitäkin hiertämisestä nyt päästäisiin!
Pyöreän piirakan sijaan välillä suorakaiteen muotoista. Raparperipiirakka valmistui lemppariohjeellani, jonka löydätte täältä. Yksi ja sama piirakkapohja käy niin raparperille, mustikalle, omenalle, kuin puolukallekin. Niin ja tietysti monelle muulle höysteelle! Älyttömän helppo ohje, jolla onnistuu kuka tahansa, ja onpa tämä myös mökkeilijän ystävä, sillä tiskattavaa ei piirakan teosta juuri synny, eikä vatkaimia tarvita.
Raparperin happo jättää muuten usein pyöreän piirakan keskuksen taikinamaiseksi, mutta näin suorakaiteen muotoon tehtynä raparperipiirakat saa paistettua kullanruskeiksi kauttaaltaan.
Kiitos niiden päiväunien, pikkuväki ei taida ihan juuri olla yöpuulle valmiina. Seuraavaksi otetaankin pari erää afrikantähteä. Huomenna saadaan pitkään odotetut vieraat, kun serkkutyttö saapuu lomailemaan, ja aikoopa siskonikin jäädä yhdeksi yöksi tänne meille. Mukavaa saada seuraa paitsi lapsille, myös itselleen!
Jo joutui armas aika, laulettiin eilen kirkossa. Kouluvuosi vierähti taas nopeammin kuin olisi välttämättä tarvinnutkaan, ja kesäloman viettoon jäi pikkumies haikeissa tunnelmissa hymypatsas kainalossaan. Kevätjuhlissa on aina jotain sellaista haikeutta, joka laittaa itsenikin kyynelehtimään. Jäähyväisiä, uuden alkua ja erään elämänvaiheen loppua.
Eilinen päivä hurahti kuin itsestään kotitöiden parissa ja kävipä illalla vanhempanikin kylässä. Tälle päivälle ei myöskään ollut suuria suunnitelmia, ja aamun pyykkitalkoiden jälkeen ajattelin mennä ihan vain pikkuisen käymään pihalla. Se käyminen muuttuikin kahdeksan tunnin puutarhassa huhkimiseksi ja pari perennapenkkiä (ne kaksi, joita ei vielä ole kaivettu esiin) pääsi käsittelyyn. Kaivamista, perkaamista, istuttamista, kärräämistä. Voi rehellisesti sanoa, että nyt on paiskittu hommia!
Päivän aikana lapset juoksivat oman ja naapurin pihan väliä useaankin otteeseen, milloin pikkupari erikseen ja milloin koko lössi yhdessä. Ilta päätettiin vielä naapurin terassilla grillaillen, ja nyt maistuukin uni puhtaissa lakanoissa ja syreenin tuoksussa!
Lilat syreenit ovat ehkä kauneinta kesässä, ja nämä muutaman oksan sain kukkimaan hiukan aikaisemmin maljakon ja kuuman veden avulla. Ulkona syreenit ovat vasta lupaavilla nupuilla.
Tässä päivässä on ollut sellaista aitoa kesän tunnelmaa. Kello on unohtunut täysin, pyykit on kuivattu ulkosalla ja kynnenaluset on täynnä multaa. Aivan kuin se lapsuudesta tuttu kesäfiilis olisi tarrannut itseenikin.
Huomiseksi luvataan sadetta, joten annetaan luonnon kastella tämän päivän istutukset. Nyt on kuitenkin sellainen rehellinen väsymys ja pää kaipaa tyynyn painautumista.
