Torstaita ihanat! Tänään sivutaan pukeutumista hieman erilaisella tavalla, nimittäin esittelen teille Flint ystäväni, jonka avulla tästäkin kissataloudesta voi lähteä siististi pukeutuneena ja huolitellun näköisenä ulos. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Flintin kanssa.

Mustat ja muuten tummat vaatteet ovat ehkä pahimpia alustoja pitkille hiuksille, pölylle, nukalle ja lemmikeiden karvoille. Koska meiltä löytyy noita kaikkia, teippiharja kulkeekin mukanani oikeastaan aina. Niitä on laukkujen pohjalla, ja pienissä pussukoissa, jotka vaihdan tarvittaessa laukusta toiseen. Viime talvena hankkimani musta villakangastakki oli ehkä pohjanoteeraus mikäli miettii vaatteen käytännöllisyyttä kissan omistajan kannalta, kun taas nahkahousut ihastuttivat helppohoitoisuudellaan. En kuitenkaan anna kissankarvojen tai pölyn sen enempää määritellä pukeutumistani, vaan keskityn enemmänkin vaatteiden oikeanlaiseen huoltoon. Pesu, silitys, tuuletus ja tarvittaessa irtoroskan, pienen nukan ja erilaisten karvojen poisto. Hyvin hoidettuna vaate kestää sekä aikaa, että katseita.

Näppärän kokoinen Flint -teippirulla hurmaa jo pelkästään ulkonäöllään (Flint on muuten voittanut Red Dot International Design Award -palkinnon), mutta itse arvostan vielä kaunista ulkomuotoakin enemmän teippirullan käytännöllisyyttä. Aika usein markkinoilla olevat teippirullat ovat isoja klohmoja, jotka vaativat jo käsilaukultakin kokoa. Toinen, ainakin itseäni ärsyttävä seikka, on teippirullien säilyttäminen laukun pohjalla. Joko rulla pitää tunkea takaisin laukkuun jättäen käytetty arkki paikalleen (mikä nyt ei vain ole kovin houkuttelevaa) tai muuten rulla tarttuu käsilaukun vuorikankaaseen tai nahkaan itseensä. Markkinoilta löytyy toki rullia suojakotelolla, mutta kokonsa puolesta ne vaativat käsilaukulta vielä suurempia mittoja, kuin suojattomat rullat. Flint onkin ainoa laatuaan, sillä teippirulla kierretään hylsyn sisään ja siitä ulos kuin huulipunapuikko. Näin sekä tuotteen mittasuhteet, että käytännöllisyys ovat lajinsa parhaita.

Flint – teippirullan teippi on valmistettu korkealaatuisesta japanilaisesta paperista ja tarrapintaan tarttuu herkästi kaikenlainen nukka, pöly ja karvat. Usein rullien tarrapinta ottaa vain sen tekstiilin pintanukan, eikä ne tiukempaan painuneet irtokarvat enää jaksa tarttua teipin pintaan, mutta pienessä Flintissä on ytyä. Rullassa on  30 arkkia, ja arkki on syytä repäistä irti, kun teippiin muodostuu Flint-logo. Vielä käyttökelpoinen arkki pysyy kuitenkin hyvänä kun sen kiertää hylsyn sisään, ja teippirulla on valmiina seuraavaa käyttökertaa varten. Täysin kierrätettävät vaihtorullat myydään erikseen, joten rulla kestää myös aikaa.
Käytännöllisyyden lisäksi Flint on tyylikäs mukana kannettava. Näiden metallivärien (jotka ovat omia suosikkejani) lisäksi Flint on saatavissa myös kirkkaissa väreissä. Teippirullan voi siis mätsätä joko omaan tyyliin sopivaksi, tai vaikkapa asuun tai laukkuun sointuvaksi.

Lukijakilpailu:

Minkä värisen Flintin sinä valitsisit?

Katso kaikki värivaihtoehdot täältä, ja jätä vastauksesi kommenttiboksiin.
Osallistuthan kisaan kuitenkin viimeistään 7.7. 2017. Kolme vastauksensa jättänyttä saavat sekä Flintin, että vaihtorullan.
Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Hauskaa torstaita!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Tallenna

Heipsutirallaa!

Luin juuri jostakin, että hygge sana koetaan jo äärimmäisen ärsyttäväksi. Samassa jutussa haukuttiin kaikki ne bloggaajat, jotka kuvaavat blogiaan elämänmakuiseksi. Liikutaan siis varsin heikoilla jäillä, mutta mennään nyt kuitenkin valitulla linjalla! Tilasin nimittäin tuossa jokin aika sitten pari keitto-/leivontakirjaa, ja hetken mielijohteesta tilaukseeni päätyi myös Hygge – Hyvän elämän kirja (Meik Wiking). Kirjaa on kuvattu hauskaksi ja rennoksi, joten ajattelin, että se oikein hyvää luettavaa kesän sadepäivinä. Toisaalta syksyä ajatellen, toisaalta ajattelin, että voisin kirjan opeilla ottaa ilon irti juurikin niistä sadepäivistä. Lisätään nyt vielä sekin, että Baltimoren sukuhaaran tragedian jälkeen on taas himputin vaikea keskittyä uusiin tarinoihin.

Mutta siis tuo Hygge -kirja ei ollut lainkaan huono hankinta ja siihen tulee varmasti palattua vielä moneen otteeseen. Opuksessa keskitytään oikeastaan elämän kaikkiin osa-alueisiin. Mukana on pukeutumista, sisustamista ja asumista, sekä leivontaa ja ruuanlaittoa. Kaikkea yhdistää tietenkin se hygge ote elämiseen. Ja vaikka monessa kohdassa sainkin hieman taputella päätäni oikeilla raiteilla olemisesta, huomasin myös, että täysin hyggeen elämäntapaan itsellänikin on vielä kosolti matkaa.

Kirjan takakansi valottaa sisältöä ja sen laatua näin:

Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana. Onnellisuuden selittää yksi asia: hygge.

“Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa…”

“Jokainen tietää, mitä hygge on, kun sen kokee. Kyse on hyggestä, kun on käpertynyt rakkaansa kainaloon sohvalla tai syö fiilisruokaa parhaiden ystäviensä seurassa. Sitä on myös raikas aamu, jolloin ikkunasta tulviva valo on täydellistä.
Meik Wiking on paras mahdollinen opas kertomaan kaikille hyggeilyn saloista. Meik on kööpenhamilaisen Happiness Research Instituten johtaja, ja hän on tutkinut vuosikausia tanskalaista elämäntapaa. Tämä Meikin kaunis, innoittava kirja avaa tien hyggeilyn maailmaan. Aiheina ovat muun muassa oikean valaistuksen valitseminen, päivälliskutsujen suunnittelu, hygge-hätäpakkauksen luominen ja jopa pukeutuminen.”

(Meik Wiking – Hygge)

Viime päivät täällä on käperrytty aika tiukasti kotiin. Huomaan, että sateinen ja pilvinen sää ovat vaikuttaneet moodiini, vaikkakaan eivät pelkästään negatiivisessa mielessä. Vaatehuone on tullut siivottua, samoin muutama kaappi ja lipasto. Kaikki kuitenkin rennolla otteella sen enempää suorittamatta. Kun aikaa joutuu olosuhteiden pakostakin viettämään sisällä, paikkojen järjestely tuntuu luontevalta. Ja ainahan voi välillä istua alas ja nostaa jalat pöydälle! Tänään on kuitenkin tuntunut taas mukavalle paistatella auringossa, vaikkakin se vaatii villatakkiin käpertymistä.

Pahoittelut kaikille, etten ole olut kovin aktiivinen kommenttiboksin puolella. Lupaan korjata asian pikimmiten!

Kaunista ja rentouttavaa kesäiltaa!

Save

Save

Save

Save

Maanantaita muruset! Toivottavasti juhannuksesta on toivuttu ja uusi viikko polkaistu mukavasti käyntiin.

Täällä synkän musta taivas rakoilee välillä auringolle, ja välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Ulkona on kuitenkin rehevän vihreää, eikä se tuosta ainakaan vähene, kun seuraava lämpöaalto osuu kohdalla. Itse asiassa nytkin voisi kuvitella olevansa jossakin tropiikissa, jos vain ei paleltaisi niin kovasti. Villasukissa värjöttely jatkuu siis toistaiseksi. Olin jopa aamulla niin viluinen, että lähdin lenkille miltei talvitamineissa ja kotiin pitikin hölkötellä takki vyötärölle sidottuna. No, tuli ainakin hiki!

Juhannuksen luottovaate on ollut punainen alelöytöneule, joka poikkeaa mukavasti vaatekaappini värilinjasta. Väri on (varsinkin kuvissa) sellainen fiesta red, sävy, jonka nimen olen muuten oppinut mieheltäni (harvoin näin päin!). En ollut koskaan kuullutkaan fiesta redistä, kunnes joskus, mieheni teettäessä instrumenttia itselleen, seurasin sivusta sitä täydellisen punaisen valintaa. Fiesta red painui mieleeni ihan siitäkin syystä, etten ollut koskaan tajunnut, mikä sävyihminen mieheni sisällä asuukaan. 😀

Näin sateen jälkeen puutarha on kuin miljoonilla timanteilla koristeltu. Suurien lehtien päälle jääneet vesipisarat ovat luonnon omaa taidetta parhaimmillaan, ja huomaan, että liian harvoin tulee ihasteltua asioita tässä valossa. Sitä odottaa aurinkoa ja lämpimiä säitä, kuin kaikki olisi kauneimmillaan juuri silloin. Vaikka toki juuri puutarha aurinkoisessa säässä kukoistaakin, löytyy sitä kauneutta näistäkin hetkistä. Täytyy vain malttaa katselle ympärilleen!

Kesäkuun viimeisen viikon maanantaihin on jo ehtinyt mahtua kaikenlaista. Supikoiran levittämien roskien siivoamista, puhelun päiväkodista (vei väkisinkin ajatukset syksyyn ja uudenlaisen arjen aloitukseen) ja pyykkikoneen pyöritystä. Iltapäivällä olisi tarkoitus jatkaa kesähuoneen kimpussa. Siinä puuhassa pitäisikin nyt kiriä oikein kunnolla. Sitä ennen kuitenkin muutama erä Afrikan tähteä lasten kanssa ja jos taivaankappaleet vain asettuvat suotuisasti, myös pienet päiväunet ovat listalla.

Kaunista uutta viikkoa!

Suloista sunnuntaita!

Kesän ensimmäinen kunnollinen ukkoskuuro saatiin tänään juuri kun grilliruuat olivat sopivasti kypsyneet. Kunnon salamointia ja jyrinää, joten ruuan jälkeen jätin suunnittelemani lenkin suosiolla välistä ja keskityin kirjaani. Oikein mukava tapa viettää sateista sunnuntaita.

Innokkaita raveihin lähtijöitä ei aamupäivällä ilmoittautunut, joten suunnitelma haudattiin ja vaihdettiin toiseen. Vähän parempaa ruokaa ja sauna. Ja onpa tuo saunakin omalla kohdallani merkityksellinen, nimittäin vuoden ensimmäinen lajiaan. “Joskus ja jouluna” taipuukin useimmiten kohdallani tässä asiassa muotoon “joskus ja juhannuksena”. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saunomisesta oikein innostuisi! 🙂

Varjopaikan syreenit ovat vielä terhakassa kukassa ja kukintoja riittää paitsi maljakkoon, myös lautaselle. Tällä kertaa mustikkakääretortun seuraksi. Tämä kääris on siis se, joka taipui myös kakuksi, ja reseptin voit käydä nappaamassa täältä.

Tässä nyt hiukan arvon, lähteäkö sinne lenkille vai ei. Sää-appi näyttää kyllä vettä ja salamointia, mutta juuri nyt ei satu satamaan. Kaksin aina kaunihimpi, joten taidan houkutella itselleni seuralaisen mukaan. 🙂

Suloista sunnuntaita ja juhannuksen päätöstä! ♡

Sade piiskaa ikkunoita, ja juhannuspäivän parasta antia onkin ollut peiton alla värjöttely kera kirjan. Mutta eikös ne parhaat kelit ole usein vasta sitten juhannuksen jälkeen, ja se riittää mulle ihan mainiosti. Tässä villasukissa hipsutellessa mietin kyllä jo sitäkin, josko kaminaan tuikkaisi tulen ihan vain tunnelman vuoksi. 🙂

Koska torstain ja perjantain välisenä yönä kömmin sänkyyn vasta kahden aikaan, eilinen meni tottumattomalta valvojalta hiukan sumussa. Onneksi pääsimme vanhempieni valmiiseen juhannuspöytään, eikä eilen tarvinnut taipua sen kummallisempiin suorituksiin. Lasten kanssa kömmittiinkin peiton alle, kun muut vasta ihailivat kokkojaan.

Juhannuspäivä menee siis varsin rennossa tunnelmassa ihan kotosalla ja kuten muinakin vuosina, vietämme sitten keskikesän juhlaa perheen kesken vähän jälkijunassa. Nyt kuitenkin nautitaan rennosta oleilusta ja pionikimpuista. Illalla vähän herkkuja ja ehkä se perinteinen lauantain Neiti Marple.

Toivottavasti juhannuksenne on ollut mukava ja rentouttava arjesta irtautuminen. Koska säälle ei voi mitään, sitä on turha sen enempää surkutella. Jos huomenna kuitenkin on yhtään parempi keli kuin tänään, meillä on tarkoituksena mennä raveihin. Noloa myöntää, etten ole koskaan sellaisissa ollut, vaikka juhannusravit ovatkin ehdottomasti tämän kylän suurin tapahtuma. Mutta hauskaahan se on aina kokea jotakin uuttakin. 🙂

Turvallista juhannuksen jatkoa ja leppoisaa lauantai-iltaa! ♡

Eikös olekin ihan kuin perjantai? Itselläni ainakin on vahva perjantaifiilis, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että viikonloppu on päivää pidempi. En valita!

Sitä olisi juhannus alkamassa, ja jos nyt ei muuten jostain syystä sattuisi juhannuksen tuloa muistamaan, niin viimeistään kaupassa sen huomaa. Täällä meillä kun ei kaupoissa juuri ruuhkaa ole muuta kuin jouluna ja juhannuksena. Tämä juhannus taitaa vielä vetää noistakin sen pisimmän korren. 🙂

Vaikka meillä mennään juhannus vanhalla tutulla kaavalla, tekee tämä juhannusaatonaatto poikkeuksen. Odotan nimittäin illaksi vieraita. Fresitat on jäähtymässä ja skumppalasit tiskattuna. Kymmenen nauravaa naista pöydän ympärillä on jo melkoinen aloitus juhannukselle!

Muutama kuva puutarhasta vielä. Toivottavasti säätkin lämpenisivät, jotta päästään nauttimaan ulkoilmaelämästä!

Aurinkoista, rauhallista ja kaunista juhannusta teille kaikille! ♡

Keskiviikkoa ihanaiset! Tänään pannaan suut makeaksi, sillä vuorossa on suklaisen mustikkainen Charlotte Russe, jonka pääsin kehittelemään teille kaupallisessa yhteistyössä Dronningholmin kanssa. Tästä siis oiva vinkki juhannuksen kahvipöytään!

Perinteinen Charlotte Russe valmistetaan vaaleasta kääretortusta, mutta koska olen aina itse ollut enemmän unelmatorttutyttöjä, rakentuu tämäkin kakku tummaan kääretorttuun. Voikreemit tosin jätetään nyt pois ja korvataan kesäisen mustikkaisella Dronningholmin Täyttiksellä.

Ensimmäinen muistoni Charlotte Russe -kakusta on mummulasta. Sitä syötiin mummulan lasiverannalla kun olin korkeintaan juuri kouluikäinen. Jostakin syystä tuo muisto tuo mieleeni violetin värin, liekö ollut syreenejä maljakossa tai violetti pöytäliina pöydässä. En tiedä, joihinkin muistoihin liittyy vahvoja kokemuksia väreistä tai tuntumasta. Saman deja vun tunsin, kun ostin meille Thonetin wieniläistuolin. Selitin äidilleni, että tuolin kuuluisi olla läpikuultavan punainen, ja istuinosan lakkauksen karhea. Karheuden muistan siitä, että olen rummuttanut tuolin vanerista istuinosaa. Joskus ihan pienenä, tukeutunut seisomaan tuolia vasten. Äiti muisti heti, että mummulassa oli tosiaan joskus lapsuudessani sellainen huonokuntoinen punainen tuoli. Ajatella, näin ihmisen mieleen tallettuu asioita!

Mutta tuoleista torttukakkuun: Kun sain tehtäväkseni taikoa jotakin kääretortusta, ajatus oli valmis: Violettia ja Charlotte Russe! Tosin mummu on aivan varmasti tarjonnut meille vaaleasta kääretortusta tehtyä kakkua, mutta suotakoon tämä lapsellinen mieltymykseni unelmatorttuun tässäkin kohtaa!

Postauksen resepti on Charlotte Russe -kakulle, mutta toki voit jättää kääretortun ihan sellaiseksikin. Itse testasin juuri viime viikolla pelkkää mustikkakääristä kahvipöydässä, ja sekin meni parempiin suihin ihan viimeistä murua myöden. Kakku on myös gluteeniton, sillä teen kääretortun aina perunajauhosta. Tärkkelyspitoinen jauho tekee torttupohjasta myös helpommin käärittävän, eli se ei murene yhtä helposti kuin vehnää sisältävä pohja. Samalla taikinalla meillä on syntynyt myös moni synttärikakku.

Violetti kesämuisto

-mustikkainen charlotte-kääretorttukakku

Unelmatorttupohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Valmista ensin kääretorttupohja:
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Kaada jauhoseos vaahtoon pienissä erissä siivilän läpi, ja sekoita taikinaa varovasti nuolijalla käännellen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista torttupohjaa 200 asteessa n. 8 minuuttia.
Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle heti uunista ottamisen jälkeen. Irrota uunissa ollut leivinpaperi tortun pohjasta, ja anna kääretorttupohjan jäähtyä liinalla peitettynä.

Mustikkamousse kääretortulle:

3 dl kuohukermaa
0,5 dl Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä
2 rkl tomusokeria
2 liivatelehteä

+ 1 purkki Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä kääretortun sisään

Valmista mustikkamousse:

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kerma, lisää joukkoon Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja mausta tomusokerilla.
Purista liivatteista vesi ja sulata ne jäljelle jääneessä nesteessä mikron sulatusteholla. Lisää juokseva liivate moussen joukkoon ohuena nauhana ja  hyvin sekoittaen.

Kokoa kääretorttu:
Levitä kääretorttupohjan päälle kerros Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä. Levitä kääretorttupohjalle myös mustikkamousse. Kääri torttu rullalle ja leivinpaperin sisään. Nosta valmis kääretorttu jääkaappiin tekeytymään.

Charlotte russe – mustikkatäyte:

4dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
1dl Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä
2tl vaniljasokeria
6kpl liivatelehtiä
200g mustikoita (pakaste sopii tähän)

Charlotte russe:

Vuoraa pyöreä kulho (vetoisuus n. 2,5 l) kelmulla ja leikkaa kääretorttu viipaleiksi. Levitä torttuviipaleet kulhon pohjalle ja reunoja vasten.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa rahka, Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja vaniljasokeri.
Purista lionneista liivatelehdistä liika neste ja sulata ne jäljelle jääneessä nestetilkassa mikron sulatusteholla.
Lisää juokseva liivate ohuena nauhana rahkaseokseen, koko ajan sekoittaen. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja mustikat.
Kaada mustikkatäyte kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Nosta charlotte russe kelmulla peitettynä jääkaappiin, ja anna sen hyytyä ainakin 6 tuntia – mieluummin vaikka seuraavaan päivään.
Kumoa mustikkainen charlotte-kääretorttukakku tarjoiluvadille ja koristele kermalla, marjoilla tai syötävillä kukilla.

Itse tykkäsin tuosta Dronningholmin Täyttiksestä, sillä se jättää kääretortun väliin selkeän raidan. Ja mielestäni kääretortun hienous piileekin juuri siinä leikkauspinnan kuviossa. Samaa arvostan kakuissakin. Perinteinen hillo ja kermavaahto menevät täytekakun välissä mössöksi, eikä leikkauspintaan jää selkeitä raitoja. Täyttis on siis oiva ratkaisu myös kakun väliin. Seuraksi mousse ja kakkupala saa kauniit raidat. Täyttis-kerroksen päälle on myös helppo levittää mousse. Itseäni aina ärsyttää se kerman levittämnen hillon päälle, kun tuntuu, että vaikka kuinka kevyesti nuolijalla vaahtoa levittäisi, hillo tulee jonkin verran mukana. Tässä sitä ongelmaa ei syntynyt.

Dronningholmin Täyttistä löytyy mustikan lisäksi myös vadelman ja sitruunan makuisena.

Mutta hei, nyt myös teidän ideat jakoon! Kerro oma käärisresepti-ideasi, johon Täyttiksen yhdistäisit! Mihin uuteen voisikaan perinteinen kääretorttu taipua? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 Täyttis-tuotepakettia, jossa on mukana kaikkia
makuvariantteja (3 purkkia / makuvariantti).

Jätäthän ideasi viimeistään keskiviikkona 28.6. 2017. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hejsan, ystävät ja uutta viikkoa! Lupailevat, että säät viilenevät, joten tänään pitää ottaa kaikki ilo irti kesästä: Kesämekko, kesäisiä kukkia ja kesäinen mieli. Niitä kun nyt sulloo Hölmöläisen tavoin taskuihinsa, niin eiköhän tuosta yhdestä sateisemmastakin viikosta selvitä! Ja eikös viileä ja sateinen sää yleensä vaikuta positiivisesti juhannuksen tilastoihinkin!

Lupiineja nyt ei ehkä luonnonkukiksi tahtoisi kutsua, mutta eipä sille kai mitään mahda, että tuo vieraslaji on vuosien saatossa juurtunut Suomen luontoon melko tiukasti. Meillä lupiineja kasvaa kyllä kukkamaassakin, mutta se vaatii tietenkin kasvuston jokavuotista harventamista ja kukkien poisleikkausta ennen siemennysvaihetta. Koiranputkea ja kurjenpolvia onkin sitten tienposket pullollaan, eli ainakin juhannuksen kukkasato on taattu.

Käytiin eilen vähän ostoksilla koko perheen voimin, ja kotimatkalla kierreltiin hiukan maisemia ihaillen. Täytyy sanoa, että Suomi on kyllä tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Ihan mielettömän vihreää ja vehreää joka puolella. Rypsipellot keltaisena ja suuret syreenin kukinnot kurkottelevat kohti autoja. Tulipa taas mieleen tuo katson maalaismaisemaa ja ymmärrän…

Tämä juhannusviikko on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, ja tänäänkin on vaihdettu vahtivuoroja miehen kanssa läpsystä. Vielä pari päivää jatkuu sama juokseminen, mutta samalla kun koko Suomi hiljenee kesälomilleen juhannuksesta, ne suuremmat kiireet helpottuvat meilläkin. Sparraan siis itseäni tähän pariin päivään sillä, että kohta helpottaa. 🙂

Ihan ketuttaa kun tuo kesähuoneprojekti ei ole edistynyt millään tavoin, mutta tänään päätin, että juhannuksen jälkeen otan tavoitteeksi sutia joka päivä ainakin pikkuisen. Kun eihän se mitenkään muuten valmistu kuin tekemällä. Jos vaikka testaisi ne kolme lattiamaalin sävyäkin, niin ehkäpä siitä saisi kipinää kattojen maalaukseen. Itse asiassa ei olisi lainkaan pahitteeksi vaikka hommaan ryhtyisi jo juhannuksena! Joskus olisi kiva, kun asiat tapahtuisivat vain sormia napsauttamalla, mutta se ei taida olla mahdollista tässä projektissa.

Kaunista juhannusviikkoa! ♡

Save

Herrrrrkullista sunnuntaita!

Saiskos olla hampurilaiset!? Pääsin nimittäin kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa kehittämään teille sellaiset soosit, että näillä pelastaa vaikka juhannuksenkin ruokapulmat! Itse tehdyt hampurilaiset ovat siitä hyviä, että kauniin sään sattuessa ne voi valmistaa grillissä, mutta jos nyt kuitenkin kävisi niin, että juhannukseksi jokin sadepilvi ilmaantuisi yläpuolellesi, hätä ei ole suuri: Paistinpannulla pärjää kyllä!

Hampurilaiset ovat rentoa tarjottavaa, ja niiden valmistukseen on kiva ottaa koko porukka mukaan. Ruokahuollon ei siis tarvitse jäädä vain yhden ihmisen vastuulle. Parhaat sämpylät ovat itse tehtyjä ja munalla voideltuja, mutta kaupastakin saa toki aivan toimivia leipiä. Parhaat pihvit taasen syntyvät laadukkaasta naudanjauhelihasta, joka ei tarvitse kuin suolan ja pippurin mausteeksi. Tasakokoiset pihvit saat käyttämällä esimerkiksi juomalasia muottinasi. Kun hampurilaisista tekee minikokoisia, jokainen jaksaa syödä enemmän kuin yhden. Tällöin kukin voi koota omat hampurilaisensa makunsa mukaan ja maistaa vaikka useampaa variaatiota.

Meillä hampurilaisten väliin kuuluu perinteisesti tämä hampurilaiskastike, majooneesikastikkeet sekä cheddarjuusto ja pekoni. Lisäksi hiukan salaattia ja sipulia, sekä tietenkin se pihvi!

Tykkään itse, että silloin kun kyseessä on valkosipulimajoonesi, majoneesi myös maistuu valkosipulille. Kenenkään ei pitäisi joutua arvaamaan, onko kastikkeessa valkosipulinmakua vai ei. Valkosipulin kuuluu jopa hieman poltella kieltä. Tästä postauksesta löytyykin kaksi superhelppoa ja nopeaa ohjetta majoneesikastikkeisiin, jotka maistuvat ja tuovat potkua niin hampurilaisen väliin, kuin dipattaviin perunoihinkin.

Valkosipulimajoneesi

Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle

6rkl Hellmann’s Real -majoneesia
8 valkosipulin kynttä kuorittuna
ripaus suolaa ja mustapippuria

Hienonna valkosipulit blenderissä ja lisää joukkoon Hellmann’s Real -majoneesi. Surauta seos tasaiseksi ja mausta suolalla ja mustapipprilla.

Mikäli valkosipulin määrä tuntuu omasta mielestäsi liialliselta, kokeile alkuun vaikka pienemmällä määrällä. Mikäli taas maku ei tunnu missään, heitä lisää kynsiä myllyyn!

Siirrä majoneesikastike tarjoiluastiaan ja koristele hienonnetulla valkosipulinvarrella.

Chipotle majoneesi

Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle

6rkl Hellmann’s Real -majoneesia
1kpl mietoa punaista chiliä (antaa kastikkeelle väriä)
2tl Chipotle Tabascoa
1tl savupaprikajauhetta

Pilko chili ja hienonna se tehosekoittimessa. Lisää joukkoon majoneesi, chipotle Tabasco ja savupaprikajauhe. Surauta tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa potkua.

Siirrä majoneesikastike tarjoiluastiaan ja tuikkaa koristeeksi punainen chilipalko.

Hampurilaiset ovat rentoa ruokaa, joten älä turhaan “ylikata” pöytää. Perunoille voi kääräistä hauskat truutit leivinpaperista tai kuviollisesta voileipäpaperista. Juomat sinkkisaaviin jääpalojen kanssa, ja rento juhannus on varma!

Hellmann‘s Facebook ja Hellmann‘s Instagram ovat täynnä resepti-inspiraatiota, joten käyhän kurkkimassa, mihin kaikkeen (sellaisenaankin) herkullinen majoneesi taipuu!

Lukijakilpailu:

Myös teillä lukijoillani on mahdollisuus voittaa Hellmann’sin herkkutuotteita. Ideoi oma majoneesireseptisi kommenttiboksiin ja  voit voittaa n. 15€ arvoinen Hellmann’s -tuotepaketti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 25.6. 2017. Tuotepaketteja arvotaan kolme kappaletta ja kilpailun säännöt voit käydä lukemassa täältä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lauantaita!Täällä on nautittu kesästä ja oltu ulkona ihan koko rahalla. Edes se peloille levitetty “tiedätte kyllä mikä”, ei paahteesta huolimatta saanut kesäfiilistä lyttyyn. Pyykkiä en tosin laittanut ulos tänään kuivumaan, kun nuo tuoksut tuntuvat tarraavan märkiin tekstiileihin jotenkin voimakkaammin.

Mutta sen itsensä jauhamisesta muihin juttuihin. Nimittäin vähän kenkärakkautta ja päivän annos kukkiakin – kuinkas muutenkaan! 😀
Olen jo useamman kesän haaveillut tuollaisista espadrillo -tyylisistä kiilakorkosandaaleista, ja vaikka tarjonta on viime kesinä ollutkin huipussaan, niitä oikeita yksilöitä ei vain ole löytynyt. Siis sellaisia jotka hurmaisivat ulkonäöllään, mutta olisivat vielä käveltävätkin. Nyt kuitenkin tärppäsi (kengät ovat Kenneth Colen), ja ai että, mutta ne on ihanat! Nude mokka ja vaaleat pohjat antavat vielä hauskan kilometriefektin säärillekin. 🙂

Vielä ei jalopionit omassa pihassa kuki, mutta en malttanut pitää näppejäni irti kaupan kukkatarjonnasta. Näillä vaaleanpunaisilla pompuloilla on ihana fiilistellä tulevaa pionikautta. On ne vain niin kauniita!

Meillä syötiin vasta tänään ensimmäiset uudet perunat. Kyytipojaksi silakkaa ja naapurin savupalvattua kalkkunaa. Todellista lähiruokaa. Illaksi olen luvannut lapsille herkkuja ja telkkaria. Niin, ja vähän pidempään valvomistakin. Jospa vaikka itsekin jaksaisi katsoa Neiti Marplen vielä tänään.

Mutta nyt iltapaala pöytää. Kaunista kesälauantain iltaa teillekin! ♡