Hei ihanat! Jottei liian henkeväksi menisi, palataan materialistiseen maailmaan, sillä onhan niitä unelmia ja haaveita silläkin puolella. 🙂

Rakastan tehdä listoja. En ehkä niinkään tekemättömistä töistä (kuten ehkä pitäisi), vaan enemmänkin kaikista kivoista jutuista. Aika usein listani ovat kuvapainotteisia, oikeastaan enemmän moodboard -tyyppisiä. Toisaalta voisi ajatella, että esimerkiksi Pinterest on yhdenlainen listaustapa. Asioita joista tykkää, ja juttuja, jotka inspiroivat.

Monet haaveeni ja toiveeni keikkuvat noilla listoilla vuosikausia – yksinkertaisesti sitä jättipottia ja äkkirikastumista odotellessa. Toisaalta, olen melko kiintynyt tavaroihin ja huonekaluihin, sillä monet ovat unelmia ja haaveita, joiden toteutumista on joutunut vähän odottelemaan. Uskonkin, että arvostus asiaan kuin asiaan syntyy siitä, että mikään ei tule sormia napsauttamalla. Yhtä kaikki, listojen tekeminen on kivaa, mutta samalla se järkeistää niitä asioita, joita oikeasti haluaa tai tarvitsee; oli kyse sitten materiaalista tai immateriaalisesta unelmasta.

Tajusin tässä juuri, että blogissani kuitenkin harvemmin on mitään kuvakollaaseja, ja ajattelin, että asiaan voisi tehdä pienen muutoksen. Listasin nimittäin juuri muutaman sisustushaaveen alkaneelle vuodelle. Heti kättelyssä voinen sanoa, ettei tämä lista tule toteutumaan tänäkään vuonna, mutta hei, se ei ole jutun pointti! 🙂

Flos 265, -valaisin, jota ei yksinkertaisesti voi olla ihailematta. Luonnollisesti se löytyy myös omalta haavelistaltani.
Haaveissani on myös jo pitkään ollut vitriinikaappi olkkariin. Oikeastaan haaveilen jostakin vanhasta kaapista, sellaisesta sopivan rouheasta. Juuri sitä täydellistä yksilöä ei kuitenkaan ole vielä tullut eteeni, ja ehdotinpa jopa miehelle vanhojen ikkunoiden metsästystä ja sopivan kaapin kyhäämistä itse. Tämä kaappi on Elloksen valikoimista.
Bestliten BL1 pöytävalaisin on ollut haaveissani jo vuosia. Välillä väritoive vaihtuu, mutta mustan ja kromin yhdistelmään palaan aina uudelleen. En edes tiedä, sopisiko valaisin meille, mutta ikisuosikkina se koreilee listallani vuodesta toiseen.
Tänäkin vuonna haaveilen uusista sohvista. Valkoisen howard -tyylisen sohvan rinnalla unelmissani on kulkenut Tine K:n sulavalinjainen yksilö. Kotimainen Hakola valmistaa hyvin saman tyylistä Filippa-sohvaa, joka tietenkin miellyttää myös kotimaisuutensa vuoksi.
By Lassen Kubus -kynttilänjalan suurempi versio kummittelee ajatuksissani viimeistään syksyisin. Pidän edelleen tuosta kuutiomuotoilusta, joka pääsee oikeuksiinsa vanhan ja rouhean pinnan rinnalla.
TON-tuoli nro 30 on kuitenkin tämän hetkisistä haaveistani ehkä suurin. Haaveilen rottinkisesta istuinosasta, joka kuitenkin mietityttää lasten ja kissojen vuoksi.
Tuolihaaveeni numero 2 on valkoinen Bertoian Diamond. Siihen kun laittaisi kauniin, ruskeansävyisen lampaantaljan, yhdistelmä hipoisi lähestulkoon täydellistä!
Marmori on listallani viimeisenä, sillä sen muotoa en pysty vielä hahmottamaan. Olen nimittäin yrittänyt törmätä unelmieni sohvapöytään, mutta sellaista täydellistä yksilöä en ole vielä siitäkään tavannut. Kaikki marmoriset pöydät ovat joko liian kruusattuja tai liian moderneja. Niinpä haaveissani on matala rouhea puupöytä, ja sen päälle suuri marmoritarjotin. Tätä komboa on vaikea selitää, mutta näen sen jo mielessäni! 🙂

Noin äkkiseltään haavelistani näyttää kovin modernilta, mutta oikeasti olen edelleen rustiikin pinnan ystävä. Tykkään ajan patinasta ja vanhoista esineistä, mutta samalla ajattomista ja vähäeleisistä jutuista. Alla muutama aivan täydellinen esimerkkikuva Helt Enkelt -blogista.

Kuvat: Helt Enkelt

Muita unelmien ja haaveiden listaamiseen hullaantuneita?

Ihanaa päivää!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maanantaita!

Arki alkoi. Koko paketti lähtee tänään pyörimään; on aikataulut, harrastukset, aikainen aamu ja valmis lohisoppa päivälliseksi. Joulu meni, ja vaikka nautinkin suuresti tuosta vuoden ehkä suurimmasta juhlasta, olivat ajatukseni jo viimeiset päivät melko tiukasti tulevassa. Arki kun sattuu olemaan se elämisen perustila. Lomat ja juhlat toki katkovat arkea mukavasti ja tuovat vaihtelua, mutta arki itsessään on se, mistä elämää tulee ammentaa.

Vaikka jo syksyllä teimme muutamia muutoksia arkisiin rutiineihin, tämä joulun aika on ollut meille aikuisille myös hyvä sauma miettiä arjen pyöritystä, ja niitä muutoksia, joita toimiva elämä vaatii. Lähtökohtana se yksinkertainen ajatus, ettei arki olisi kenellekään ylivoimaisen raskasta, vaan paketti pyörisi mahdollisen kevyesti, ja jokainen meistä kokisi olevansa tyytyväinen elämäänsä. Omatoimisuus ja ennakointi ovat ehkä ne kaksi suurinta juttua, joilla meillä lähdettiin liikkeelle tähän kouluvuoden kevätpuoliskoon. Omatoimisuutta ehkä enemmän lapsille ja ennakointia meille kaikille. Yksinkertaisuudessaan nämä tarkoittavat sitä, että vaatteet ja reput katsotaan valmiiksi jo edellisenä iltana, lapset opettelevat tekemään itse mahdollisimman paljon, ja osallistuvat enemmän kotiaskareisiin. Kauppareissuja pyritään vähentämään paremmalla suunnittelulla, samoin kuin ruokahuolto pyritään toteuttamaan järkevillä arkiruokavalinnoilla, niin ettei kenenkään tarvitse kuluttaa joka päivä aikaa lieden ympärillä. Toki nuo kaikki on juttuja, joita meillä on pyritty tekemään aikaisemminkin, mutta jostain syystä tieltä tulee usein hairahdettua. Nyt kun asioista on juteltu niin aikuisten kesken, kuin lapsillekin, tuntuu, että meillä on paremmat eväät onnistua.

Miettiessäni omia unelmiani ja toiveitani, löydän itseni usein varsin arkisten asioiden parista. Toimiva arki, ja elämisen ilo, ovat ehkä ne kaikkein suurimmat unelmani vuodelle 2017. Kuulostaa kenties kliseeltä, mutta itselleni onnea tuovat hyvin yksinkertaiset asiat: Haluan tuntea kiitollisuutta iltaisin ja intoa aamuisin.

Tammikuun alku on hyvä aikaa pureutua omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Jokainen mennyt vuosi on opetus, josta voi peilata niin onnistumisia, kuin epäonnistumisiakin. Mikä meni hyvin, mikä olisi voinut mennä toisin. Niinpä hyvä olo ja toimiva arki jäävät pomppimaan ja pallottelemaan. Kumpi on kana ja kumpi muna, siitä en ole vieläkään ottanut selvää, mutta tarkoitukseni on jatkaa tämän suuren kysymyksen parissa myös tämä vuosi. Tahdon oppia itsestäni, omista voimavaroistani ja omasta tavastani elää. Mistä oma jaksaminen ja energia kumpuavat, mitkä asiat joutavat karsittavaksi.

Sain joulukuussa postia Unelma itsestä -valmennuksesta, jota minua pyydettiin testaamaan. Kyseessä on tammikuun lopussa alkava nettivalmennus, joka tähtää hyvään oloon niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ollut ikinä kuullut valmennuksesta, enkä myöskään ollut ajatellut lähteväni mukaan mihinkään vastaavaan, mutta lopulta päätös osallistumisesta syntyi melko nopeasti. Minua nimittäin viehätti ajatus siitä, että tässä ei tarvitse etsiä itsestään sitä ulkoisesti parempaa versiota, vaan enemmänkin sisäisesti parhainta mahdollista minua.

Unelma itsestäni ei nimittäin ole yhtään sen tikimpi versio, kuin nytkään. En koe, että minun tarvitsisi olla sen timmimmässä kunnossa kuin olen nyt, tai painaa kiloakaan vähempää. Ei siksi, että kokisin pääni olevan jatkona ulkoisesti ihmisen parhaassa mahdollisessa versiossa, vaan pikemminkin siitä syystä, että koen itseni riittävän hyvänä ihan juuri tällaisena. Sitä vastoin, esimerkiksi energisyys ja elämänilo ovat asioita, joita haluaisin ammentaa itseeni lisää. Nuutunut olo, ja katkeamispisteeseen kiristetty pinna, eivät nimittäin ole asioita, joita toivon kantavani taakkanani.

Koska liike on lääke ja välttämättömyys jokaiselle keholle arjessa jaksamisessa, pidän siitä, että tuo valmennus pitää sisällään liikkumista. Omalla kohdallani tärkeintä on ehkä edelleen se kohtuullisuuden löytäminen – mikä riittää ja mikä on tarpeeksi. Ajatus siitä, että mittarina toimii vaa’an sijaan oma korvien väli, ja terveyden kivijalka nähdään sixpackia monipuolisempana rakennelmana, innoittaa itseäni.

Tuo valmennus kestää neljä kuukautta, ja niiden aikana tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin omia fiiliksiäni hyvinvoinnista, aivan kuten olen tehnyt tähänkin asti. Mikäli kiinnostuitte valmennuksesta ja haluaisitte myös olla mukana, koodilla uudenkuunemilia saatte Unelma Itsestä Online -valmennukseen  -20%  alennuksen. Koodi on voimassa 23.1. 2017 asti (valmennus alkaa 24.1. 2017).

Ihanaa uutta viikkoa ja energistä arkea kaikille. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat ja suloista sunnuntaita!

Täällä vietetään totaalista kotoilupäivää, nautitaan kiireettömyydestä ja laiskasta tunnelmasta. Ikkunan takaa avautuu maisema, jonka talvinen kuura on muuttanut satumaisen kauniiksi. Luvassa siis myös ulkoilua. Täydellinen sunnuntai!

Muutama kuva meidän sunnuntailta. Ihan tavallista elämää, eikä sen enempää tarvitakaan.

Levollista päivää myös teille!

Tallenna

Vaikka aurino ei tänään juuri ole päässyt paistamaan, yöllä satanut lumi on antanut tänään ihanaa puhdasta valoa. Pakkasen vähän laskettua koirakin viihtyy taas hiukan paremmin ulkona, ja tänään onkin tullut ulkoiltua ihan mukavasti. Raikas talvi-ilma tekee hyvää, ja rentouttaakin mukavasti.

Lupasin kuvia makuuhuoneesta, ja tässä niitä muutamia. Eipä tuo nyt juuri ole muuttunut, ja sähkötkin ovat ehkä enemmän ilo asumisessa, kuin kuvissa, mutta nyt voi sanoa, että makuuhuone on vihdoin valmis! Tosin tuo sähköjen veto tuli jotenkin niin yllättäen, etten ollut ehtinyt (heh, neljä vuotta aikaa!!!) miettiä makkarin kattovalaisinasioita ja kattoon päätyikin vintiltä vanha kruunu – paremman puutteessa ja väliaikaisesti. 🙂

Jokin patterinsuojus/ikkunalauta on vielä ajatuksissa makuuhuoneeseen laittaa, mutta muuten se on nyt siinä. Ja kyllähän se aika kivalta tuntuu, kun ei tarvitse joka imuroinnilla jatkojohtoja selvitellä.

Makuuhuoneen ja yläkerran aulan Love Warriors julisteet koristelin jouluksi Tine K:n risutähdillä. Nyt pähkäilenkin, että kai ne pitäisi jouluisuutensa vuoksi kerätä taas vintille säilöön. Jotenkin ei lainkaan huvita! Ja hei, on yläkerran karahkakuusessakin vielä koristeet, ja Nisset ja possutkin on yhä paikallaan. Apua, huomenna on pakko tehdä asialle jotain!!!

Olen sopinut itselleni illaksi vielä jumppapalaverin, mutta sen jälkeen mulla on optio yhteen lämpimään kainaloon, kulholliseen popcornia ja pariin jaksoon Gilmoren tyttöjä.

Ihan parasta lauantai-iltaa myös teille!!!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Lauantaita! Nyt on niin mahtavat ulkoilukelit, että aamun lenkin jälkeen ulkoiluinto nousi entisestään. Pitänee siis kohta taas pukeutua lumileikkeihin!

Mutta sitä ennen pieni tiedotus, jonka lupasin jakaa teille!
Ensi viikon perjantaina sekä lauantaina, Kauppakeskus Arabiassa Helsingissä järjestetään me&i rekrytointitapahtuma, sekä ystävämyynti. Ystävämyynnissä edellisten kausien tuotteita edullisin hinnoin 5€-15€, ja rekrytapahtumassa tietenkin tietoa me&i -myyjäksi ryhtymisestä. Rekrytointitapahtuma järjestetään perjantaina 13.1.2017 klo. 10-12, ja kaikilla rekryyn osallistuneilla on etuosto-oikeus ystävämyyntiin.

Mikäli siis meandin vaatteet, tai mahdollinen ura myyjänä kiinnostavat, säntää paikalle! Tapahtumalla on oma Facebook-sivu, josta löydät lisää infoa ja vastauksia mahdollisiin kysymyksiin. Tapahtumasivulle pääset tästä.

Palailen vielä myöhemmin tänään makuuhuonekuvin, mutta nyt lumisesta lauantaista nauttimaan!

Ihanaa viikonloppua!

Tallenna

Hellohello!

Hassu fiilis tästä loppaisesta, tuntuu että sitä jouluakin touhuttiin juuri, ja nyt se sitten on ohi. Tai no, voihan sen katsoa päättyväksi vasta Nuutin päivään, mutta minulle itselleni loppiainen on nimenomaan joulun päättymistä. Eikä kyse ole niinkään koristeista tai mistään muustakaan ulkoisesta. Lähinnä siitä tunteesta, että joulu on nyt yksinkertaisesti ohi

Loppiainen on myös eräänlainen virstanpylväs päivän pitenemisessä. Johtunee varmaan murteellisista ja alueellisista eroista, puhutaanko kukon- vain kananaskelista, ja missä kohtaa hullu huomaa eron päivän pitenemisessä, mutta minä olen kasvanut juurikin sen sananparren mukaan, että tapanina päivä on kukonaskelta pidempi, ja loppiaisena sen hullukin jo huomaa. Ja huomaahan sen. Paitsi että päivät ovat kirkkaita auringonpaisteesta ja lumisesta maisemasta johtuen, tulee pimeäkin jo huomattavasti myöhemmin.

Ehkä kuitenkin suurin loppiaisen tuoma muutos on se, että tämän viikonlopun jälkeen jatkuu arki. Niin tervetullutta kuin tavallinen elämä jälleen onkin, samalla se hiukan hirvittää. Viime vuonna arki näytti sen kiireisimmän puolensa, ja meitä aikuisia vaivasi loputon riittämättömyydentunne. Tälle vuodelle hankimme perhekalenterin, jonka toivomme tuovan jonkinlaista helpotusta arkiseen organisointiin. Eihän sekään ihmeisiin pysty, ja elämä on yllätyksiä täynnä, mutta ajattelen, että niistä yllätyksistäkin selvitään paremmin, kun puitteet noin muuten ovat kunnossa.

Vaikka mieli vaeltaakin jo tulevassa arjessa, tämä viikonloppu kuitenkin yritetään pyhittää vielä rennolle olemiselle. Pikkuhiljaa siirrytään aikaisempaan iltaan ja varhaisempaan heräämiseen, mutta muuten ollaan lomatunnelmissa. Ladataan akkuja ja otetaan aurinkoisista keleistä ilo irti.

Leppoisaa loppiaista ja suloista viikonlopun aloitusta.

Tallenna

Aurinkoa ihanat! Vitsi mitkä kelit. Jotenkin tuo talvi tulee nyt niin tarpeeseen, vaikka tosin ihan paukkupakkasten ystävä en ole minäkään.  No, pakkasellakin on tehtävänsä, joten antaa nyt paukkua hetken aikaa ainakin.

Eilen ohjelmassa oli vuoden ensimmäiset treffit. Vähän aikuistenaikaa lasten yökyläillessä mummulassa. Ulkona syöminenkin osaa joskus olla luksusta, vaikka romanttiset kävelyt Aurajoen rannassa jäivätkin pakkasen vuoksi tekemättä. Tänään uni olisikin sitten maittanut vähän pidempään, mutta kas eikös sen uunin korjaajan pitänyt nyt sitten tulla aamulla viisitoista yli kahdeksan! Ja sekin aivan turhaan, mikä ketutti entistä enemmän. Heti joulun pyhien jälkeen kun varasimme takuuhuoltoa, huollon tekevä yritys ilmoitti, että asiaan tarttuminen menee tammikuun viidenteen, jotta tarvittavat osat ehtivät saapua. No, tänään täällä kävi korjaaja toteamassa, ettei uunille voi nyt tehdä mitään, vaan hänen pitää tilata se osa ensin! Whaaat!?! Ollaankohan tässä nyt sitten uunitta toisetkin puolitoista viikkoa…

Vaikka pieni irtiotto tulikin hyvään saumaan, vanhassa talossa huomaa kyllä sen, ettei kotona ollut illalla kipinävahtia. Kylmässä nukutut yöunet olivat tosin parhaat pitkiin aikoihin, mutta aamulla kolea talo laittoi kyllä viluttamaan. Luulin jo aamulla hetken kamiinan kyljessä värjötellessäni, etten selviä talvesta, mutta eiköhän sitä taas tästäkin vilusta yli päästä. Tosin eipä ole Kyllillä ja Almallakaan ollut tänään hinkua ulkoilemaan, ja Taavi nyt etsii aina muutenkin sen talon kuumimman paikan. Muistan kuinka jo lapsena kadehdin kissaa, joka jäi talviaamuisin loikoilemaan kylpyhuoneen lattian kuumimpaan kohtaan. Ollapa kissa!

Saatatte ehkä arvata, että nahkikset ovat ottaneet paikan housujen kunkkuna. Tällä kertaa yhdistin ne pitkään neulettakkiin (Ellokselta) ja kokonaisuus on jälleen sopivan rento.

Ihanaa loppiaisenaattoa ja pitäkäähän itsenne lämpöisinä! ♡

Tallenna

Voittajafiilis!
Viritin nimittäin eilen illalla vekkarin soimaan ja nousin tänään täynnä tarmoa! Lunta ja pakkasta on taas hetki odoteltu, ja nyt kun ne molemmat suvaitsivat saapua, piti tilannetta tietenkin juhlistaa siivouspäivällä.
Lakanapyykkiä koneeseen ja peitot, tyynyt sekä petarit päiväksi ulkoilemaan. Joulua en kuitenkaan tohtinut vielä laittaa pakettiin. Ehkä nisset ja possut päätyvät viikonloppuna vintille, mutta esimerkiksi ikkunatähdet ja äidin virkkaamat lumihiutaleet saavat olla loppiaisesta eteenpäin talvikoristeita. Pari amaryllistä ja muutama hyasintti ovat vielä kuistilla jemmassa, joten joulu jatkuu myös kukkien myötä.

Ikkunoiden takaa pilkistävä luminen maisema on älyttömän kaunis sisustustehoste. Koko koti näyttää nyt aivan erilaiselta, kuin esimerkiksi jouluna, vaikka mitään sen suurempaa muutosta en olekaan tehnyt. Valkoinen ja harmaa saavat kuitenkin mukavasti eloa lumisesta maisemasta.

Tässä pari päivää sitten eteeni tuli Facebookissa “siivouskalenteri”. Sellainen yläasteen kotitalouskirjan sivua muistuttava taulukko siitä, mitä pitää siivota ja miten usein. Meinasin lentää selälleni, kun luin taulukosta, että esimerkiksi imurointi kuuluu kerran viikossa suoritettaviin kotitöihin!?! Pyhä jysäys, meillä pyörii jo huomenna villakoirat lattioilla, ja tästä syystä en jaksa nähdä edes vaivaa imurin sullomisesta siivouskaappiin.

Mutta nyt kahvia koneeseen ja hommia jatkamaan. Kenties se vaatehuonekin selätetään vielä tällä viikolla! 🙂

Tallenna

Tallenna

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Kovin jalolla ajatuksella lähdin tähän tammikuuhun, ajattelin nimittäin, että paikatakseni loppuvuoden kiireitä, tammikuussa teen postauksen per päivä. Kun sitten mietin, mikä olisi lopulta niin erikoista ja ihmeellistä, että sopisi vuoden ensimmäisen päivän postaukseen, en yksinkertaisesti keksinyt mitään! Olen ennenkin todennut, ettei löysäily blogin suhteen tee pidemmän päälle hyvää, ja törmäsin tähän ongelmaan jälleen kerran: Poden ääretöntä rimakauhua!

Meillä vuosi vaihdettiin rauhallisesti perheenkesken, ja ihan kotona. Vähän herkkuja ja raketteja, eikä siihen sitten oikein muuta tarvittukaan. Eilen ihasteltiin lumisadetta ulkoilemalla. Kuunneltiin jäiden keskustelua ja ihmeteltiin, kuinka luonto saa talvisemman asun.

Täällä koulujen joululoma on perinteisesti loppiaiseen asti, ja niinpä me lomailemme lasten kanssa tämän viikon. Sen suurempia suunnitelmia viikolle ei ole laadittu, joten nyt on aika ladata akkuja ja levätä. Hienoisia toiveita elätän kuitenkin vaatehuoneen siivouksen suhteen. Se kun on nyt vihdoin vapaa joululahjoista ja palautuu pikkuhiljaa alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Tavallaan myös jonkinlainen KonMari -puhdistus inspiroi. Ehkä se on uuden vuoden, sekä uuden alun merkki.

Vuoden ensimmäinen maanantai pitää sisällään paljon kahvia, erinäisten asioiden toimittelua, kynsienlakkailua, joululahjakirjoihin tarttumista (jihaa, pieni paussi kirjastossa ravaamiselle), viikon keittomenun suunnittelua (uuni edelleen rikki) ja yhden kadonneen korvakorun metsästystä.

Ihanaa uutta vuotta, ja iloa maanantaipäiväänne!

nahkikset⎮Asos Tall
neulemekko⎮Hunkydory

Tallenna

Aikaa saattaa päätökseen yksi vuosi, aloittaa uusi luku elämässä. Ei sillä, että uskoisin keskiyön muuttavan automaattisesti kenenkään elämää tai tuovan siihen varsinaisesti sen erikoisempaa sisältöä. Mutta uusi alku, tai puhdas pöytä, ovat usein hyviä vedenjakajia. Vuodenvaihde on ehdottomasti hetki, jolloin kannattaa kuitenkin tehdä jonkinlainen tilinpäätös, ja ainakin alustava suunnitelma tulevan varalle.

Itselleni vuosi 2016 jää mieleen tasaisuudestaan. Elämä on toki heitellyt laidasta laitaan, kuten sillä on tapanakin, mutta verrattuna edellisiin vuosiin, olo on pysynyt hurjassakin kyydissä seesteisempänä ja tasaisempana. Olen siis kiitollinen, tyytyväinen ja koen myös jonkinlaista onnistumista.

Toki toivon aina parempaa – ihminen kun olen. Silti uskon, että samoin kuin edellisinä vuosina, myös tulevana vuonna oma tekeminen ja oma suhtautuminen asioihin ovat avain onneen. Ei pikavoittoja, eikä oikoteitä. Hyvät valinnat ja itsensä kuunteleminen – niistä syntyy yleensä parhaat tulokset.

Kiitän teitä kaikkia vuodesta 2016. Viime päivien lomailu on tehnyt hyvää, ja uskon, että tammikuussa virtapankit on ladattu siihen kuntoon, että vuosi 2017 saadaan bloginkin suhteen käyntiin energisissä merkeissä. Tulevasta en liiemmin tiedä itsekään, mutta ainakin alkuvuodesta on luvassa hyvää oloa. Muuten edetään kuten tähänkin asti: Elämä kuljettaa!

Nauttikaa vuoden viimeisistä tunneista ja iloitkaa uuden vuoden saapumisesta. Edessä on jälleen 365 päivää aikaa olla onnellinen ja kiitollinen!

Hyvää uutta vuotta 2017!

Tallenna

Tallenna