Postaus on tehty yhteistyössä Jack & Jonesin kanssa.

Olin kuusitoistavuotias, kun soitin isälleni marraskuun puolivälissä vuonna 2000. Pyysin suurta palvelusta, ja kuin vastineeksi lupasin, etten enää koskaan pyytäisi mitään. Isä oli kaukaa viisas, ja tuumasi, että sellaista ei kannata luvata, koska pyytäisin tulevaisuudessa vielä montaa asiaa. Mutta hän suostui pyyntööni. Tuo tapahtuma on eräänlainen vedenjakaja elämässäni; On aika ennen sitä, ja aika sen jälkeen. Tapahtuma, josta ei vuosien aikana ole paljoa puhuttu, mutta samalla asia, jota tuskin voimme isän kanssa koskaan unohtaa.
Mutta totta se oli, tuon automatkan jälkeen isä on tehnyt vuokseni niin monta muuta automatkaa, että taisin seota laskuissa jo vuosia sitten. Isä on ajanut vuokseni ristiin rastiin, kuljettanut minua, lapsia ja miestänikin. Isä on auttanut muutossa, tehnyt remonttia, maalannut, laatoittanut ja ollut oikeastaan mukana elämäni jokaisessa käänteessä. Isä on vienyt minut synnyttämään, tuonut tuttipulloja, kun koliikista kärsinyt esikoinen ei huudoltaan malttanut syödä, enkä minä enää jaksanut lähteä minnekään. Isä on toiminut lastenvahtina silloin kun minun ja mieheni menot ovat sitä vaatineet, ja mikä tärkeintä, myös silloin, kun en yksinkertaisesti ole itse enää jaksanut. Meille kahdelle tyttärelleen isä on antanut tärkeän roolimallin; Myös miehet laittavat ruokaa, tekevät kotitöitä ja osallistuvat arjen pyöritykseen.

Lapsuudessa isä oli se, joka paistoi letut ja antoi taskurahaa, jotta sain koulumatkalla kipaista karkkikauppaan. Me molemmat pidämme edelleen Tervaleijonista. Isä oli myös se, joka kampasi hiukset ja teki palmikot niin piukkaan, että silmäkulmat kiristivät puoleen päivään – takkuinen tukka kun ei ollut meillä vaihtoehto. Isän kanssa olen tehnyt ensimmäisen kasvimaani, ja opetellut puutarhanhoitoa. Porkkanaa, retiisejä ja herneitä, niitä muistan kylväneeni. Ja omaan kasvimaahan vaot voi tehdä edelleen vain yhdellä tapaa – sillä isältä opitulla. Isän sylissä olen katsonut James Bondit ja Die Hardit, Tuntemattoman sotilaan ja lähestulkoon kaikki kotimaiset mustavalkoiset elokuvat. Myös Virginialainen ja Pony Express ovat tuttuja lapsuudesta, isän kanssa katsottu nekin, kuinkas muutenkaan. Perheemme ei ollut varsinaisesti urheilullinen, mutta kun minä halusin urheilla, isä kannusti siinäkin. Mutta osasi isä suuttuakin; Barbileikit ja oma huone siivottiin nopeasti, kun käsky kävi. Aika kuitenkin kultaa monia turhia muistoja – ja ehkä hyvä niin.

Nyt isä on pappa lapsilleni. Mies, jonka lapset ovat kietoneet pikkusormensa ympärille. Kalakaveri, Klaaran kampaaja ja ihminen joka jaksaa katsella Risto Räppääjät vaikka tuhanteen kertaan. Edelleen isä kuuntelee ja katselee mielellään uutisia, lukee sanomalehden ensin alusta loppuun ja sitten lopusta alkuun, ei jätä väliin ainoatakaan Tuntemattoman sotilaan tv-esitystä ja  ajaa nurmikkonsa samalla pedantilla tarkkuudellaan johon olemme vuosien saatossa tottuneet. Vanhempani ovat meille kultaakin kalliimpi tukiverkko, joka auttaa arjessa ja lastenhoidossa. Kun mieheni on poissa ja tietää voimieni olevan täysin lopussa, hän on pyytänyt appiukkoaan avuksi, ja niin isä on ilmestynyt ovellemme tytärtään millään tavoin syyllistämättä tai sen enempää kyselemättä.
Tiedän, olen äärettömän onnekas!

Olen onnekas myös siitä syystä, että saan seurata isyyttä nyt toisenlaisesta perspektiivistä. Kasvaa äitinä samalla, kun mieheni kasvaa isänä. Punnita ja peilata vanhemmuuden kuopissa, jakaa vastuuta sekä iloja ja suruja.
Isänpäivää vietämme tänä vuonna kotona. Kaikessa rauhassa perheen kesken, ja vaikka koko päivä pyjamassa tallustellen. Pappaa me juhlistamme jo lauantaina, joten koko viikonloppu on pyhitetty kahdelle elämäni tärkeimmälle miehelle. ♡

Koska isät ovat tärkeitä ja ansaitsevat lahjoja, Jack & Jones teki tänäkin vuonna oman Daddy -malliston kaikkien isien kunniaksi. Mallistosta löytyy T-paitoja, boxereita ja sukkia, eli helppoja lahjaideoita isäinpäivän paketteihin.

Tuotteet voi ostaa joko yksittäin tai edullisena settinä: T-paita (ovh 14,99 €) + boxerit (ovh 12,99 €) + sukat (ovh 2,99 €) yhteensä 24,99 €
Tuotteet myynnissä kaikissa JACK & JONES -liikkeissä. Tarjoukset koskevat kampanjatuotteita. Tarjoukset voimassa 13.11. asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää.

Yhteistyössä Jack & Jones ja

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Heipsan ja raikasta pakkaspäivää!

On pitänyt jo jonkin aikaa kirjoitella teille vähän kosmetiikkajuttuja, mutta nyt kun pakkanen nipistelee poskia ja lämmitys kuivattaa ihoa, ajattelin, että on korkea aika tarttua aiheeseen.

Kirjoittelin jo elokuussa parista uudesta tuotteesta, jotka olin juuri hankkinut ja lupailin vähän kokemuksia kunhan olen tutustunut tuotteisiin. Kyseessä olivat siis nuo Estelle & Thildin Anti-Age-seerumi ja silmänympärysvoide. Molemmista on jo toinen pakkaus menossa, joten kaipa sekin kertoo jotakin siitä, että tuotteet ovat tuntuneet toimivilta.

Näin talviaikaan kolme ihon tärkeintä hoitotoimenpidettä ovat kosteutus, kosteutus ja vielä kerran kosteutus. Itseasiassa pidän tätä tärkeysjärjestystä nykyisin ihan vuoden ympäri. Toki hyvä puhdistus on ihonhoidon alku, mutta puhdistuksen korostaminen ymmärretään helposti väärin. Koetaan, että ylenpalttinen peseminen ja puunaaminen toisivat onnen, vaikka niin ei todellisuudessa tapahdu. Aika usein multa kysytään parasta vinkkiä siihen aknen selättämiseen, ja kun vastaan, että kunnollinen kosteutus, kuulen vastineeksi läjän selityksiä: Moni nimittäin sanoo, että ei voi millään käyttää kunnolla kosteuttavia voiteitta, kun iho rasvoittuu muutenkin niin älyttömästi. Toisaalta ne muutamat, jotka ovat vinkistäni antaneet sille kosteutukselle aikaa, ja totuttaneet ihon täyteläisempiin voiteisiin, kiittävät myöhemmin. Iho kun lopulta yleensä ymmärtää vähentää omatoimista rasvoittumistaan, kun tietää saavansa sen kosteuden muualta.

Riittävän rasvauksen lisäksi tämän ikäinen iho kaipaa jo hieman lisäboostia. Itse olen siunattu ohuella iholla, joka ryppyyntyy varhain, eikä aknearpiongelma vähennä näiden tehotuotteiden tarvetta. En siis lainkaan ottanut itseeni, vaikka kosmetiikkamyyjä suosittelikin käyttööni seerumia, joka on siitä 50+ -sarjasta. Oikeastaan myyjä neuvoi käyttämään tuota Estelle & Thildin anti-age -seerumia kuuriluontoisesti yhden pullollisen, mutta vajaan kolmen viikon käyttötauko ajoi nopeasti uutta pakkausta ostamaan. Seerumi on äärimmäisen hyvin ihoon imeytyvää ja kosteuttaa ihanasti. Näiden lisäksi se on tasoittanut ihon kuntoa ja kiinteyttänyt ihoani (aivan kuin se vähän turvottaisi ohutta ihokerrosta), vaikkakin toki jälleen puhutaan asioista, jotka näkyvät enemmänkin omaan silmään, kuin huutavat kadulla vastaantulijoille. Sarjan silmänympärysvoiteeseen piti ensin hieman totutella, sillä tuotteen koostumus on kuin äärettömän hienojakoinen mannapuuro, mutta koska voide kosteuttaa kunnolla, imeytyy nopeasti ja toimii meikin alla moitteetta, siitä tuli suosikkini nopeasti.

Viime talvena hellin säännöllisesti ihoani ensimmäisen kerran öljyseerumilla, ja jäin koukkuun. Kotimainen Mia Höytö on pullottanut öljyseeruminsa nimellä Lempeä uni, ja tämä tuote on aivan ihana! Aluksi opettelin käyttämään öljyseerumia öisin, mutta lopulta pieni tippa seerumia alkoi kuulua myös aamun ihonhoitorituaaleihin. Öljy on äärimmäisen riittoisa ja imeytyy nopeasti. Se kosteuttaa ihoa, mutta myös hellii vitamiineillaan. Nykyisin ihoni vaatii öljyannostaan aamuin illoin.

Vaikka silmäkulmissani harittaa kunnon harakanvarpaat ja iho on kuopilla arvistaan, voinen silti sanoa käsi sydämellä, että ihoni on sata kertaa paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Tehokas kosteutus ja hoitavat tuotteet ovat tehneet tehtävänsä. Silti ihoni vaatii peittäviä meikkituotteita, jotka usein myös ovat niitä kuivattavia tuotteita. Kun meikin alla on hyvät tuotteet, iho jaksaa onneksi kantaa ne isommatkin pigmenttimäärät. 🙂

Tässä vielä tuotteiden viralliset nimitiedot, jotka olivat ihan liian pitkiä tuonne tekstin joukkoon:

Estelle & Thild Super BioActive Lifting Eye Serum -Kiinteyttävä Silmänympärysvoide
Estelle & Thild Super BioActive Age Control Serum -Kiinteyttävä Seerumi
Mia Höytö Lempeä Uni – Intense Repair Skin Therapy – Multivitamin Oil Serum

 

Lempeän kaunista tiistaita!

Tallenna

Tallenna

Itsensä toistaminen on jossain määrin turhaa ja ärsyttävää, mutta en voi millään olla hehkuttamatta kotiinpaluun ihanuutta. Siitäkin huolimatta, että koti odotti eilen kylmänä kuin Siperia, täällä on se jokin lämmin fiilis, jota en pysty saavuttamaan missään muualla. Turvallinen rauha ja oma tila – tarvitsen niitä molempia.

Olin eilen illalla lasten kanssa jalkapallokauden päätöstilaisuudessa, ja huomasin hälykiintiöni täyttynee jopa siinä määrin, että tuollainen paikallinen pikkutapahtuma tuntui äärettömän uuvuttavalta. Ja vaikka blogiakin olisi kai eilen pitänyt päivittää, olin illalla aivan liian väsynyt avatakseni tietokonetta. Sen sijaan kaaduin lasten viereen nukkumaan jo ennen kymmentä ja nukahdin kai välittömästi.

Eilinen iltapäivä ja ilta menivät muuten kutakuinkin lämmittäessä ja samaa puuhaa teen tänään. Talvi yllätti jopa niin pahasti, että aamulla jouduin pieneen paniikkiin lasten talvivaatteiden kanssa. Mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja toppavaatteita sai etsiä melkoisessa kiireessä. Tänne kun tuo talvi ei vielä viime viikolla ehtinyt.

Koska meillä ei ole mitään varsinaista kodinhoitotilaa (pieni kylppärikin on tehty taloon vasta jälkeenpäin), pyykkipäivä tarkoittaa yleensä siellä täällä kuivuvia vaatteita.Viime kesänä löysin onnekseni kauniin pyykinkuivaustelineen, jota on ihan ilo jo katsellakin. Vaikka melkein kaikki kuivuritta kuivattavat pyykit ripustankin henkareille, on pyykkiteline silti aika näppärä väline esimerkiksi neuleille. Harvemmin tuo arkinen kapistus miellyttää silmään, mutta tässä, kauan haaveilemassani haitarissa, on kiva fiilis. Kauneutta käyttöesineessä, eli arjen estetiikka parhaimmillaan. 🙂

Viikonloppuun mahtui monenlaista ohjelmaa ja kivoja juttuja, mutta niistä kirjoittelen teille vähän myöhemmin. Nyt haluan imaista tätä maaseudun rauhaa ihan jokaisen soluni täyteen. Sillä niin ihana kuin onkin välillä rikkoa arkea ja tuulettaa päätään, onnellisen olen juuri tässä; Oman kodin rauhallisessa tunnelmassa, kipinävahtina pyykkivuoreni keskellä!

pellavatunika ja merinovillahousut⎮Niinmun⎮saatu
villatakki⎮Jumperfabriken
villasukat⎮äidin kutomat

Tallenna

Tallenna

Perjantaita, ihanat!

Eilinen meni järjestellessä viikonloppua, eli pakatessa paisti omia tavaroita, myös lasten viikonlopputarpeita, synttäreitä ja Halloween-juhlia unohtamatta. Onni on ihanat vanhemmat, jotka huolehtivat lapsista, hakevat koulusta ja kuljettavat juhliin, isomummu, joka huolehtii koirasta ja maailman parhaat naapurit, joille voi jättää kotolaisten tehtävän. Ilman näitä ei lähteminen olisi näinkään helppoa! 🙂

Mutta tänään on vuorossa vähän hemmottelua ja parisuhdeaikaa, ja nyt pitää aloittaa valmistautuminen ja metsästää jostain yhdet hyvät sukkapöksyt!.

Ihanaa viikonloppua, nautitaan pakkaspäivien tunnelmasta!

Ps. Muistakaahan osallistua Glade-tuotepaketin arvontaan!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kuten tiedätte, en ole mikään bilehile, ja tästä syystä ensi viikonlopun blogijuhlat ovat taas yhtenä ajatuksena takaraivossa. Pitää valmistautua henkisesti siihen, että lauantaina ei voi hipsutella villasukat jalassa kotona, vaan pitää oikein laittautua ja näyttää ainakin vähän paremmalta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, menen oikein mielelläni, mutta se meneminen ei vain tule mulle ihan niin luonnostaan kuin monelle muulle. Tänä vuonna olin jo hetken aikaa jättämässä koko juhlia väliin. Tai no, mies kyllä nauroi, että ei ole tainnut olla vielä ainoitakaan juhlia, joiden edellä en olisi alkanut epäröimään osallistumiseni kanssa. Mutta aina olen mennyt, ja kivaakin on ollut. Unohtakaa siis tyystin ennakko-oletus siitä, että kaikki bloggaajat viihtyisivät luonnostaan ihmisjoukossa ja juhlissa. Ei se niin ole. Minä olen ainakin se ihan tavallinen maalaistyttö, joka kulkee niin kaupungin hulinassa kuin juhlahumussakin yhtä luonnollisesti kuin kala kuivalla maalla! 🙂

Mutta oli kyse sitten monen sadan hengen suurtapahtumasta tai pienemmistä syntymäpäivistä, mulla on aina ja joka kerta kaksi isoa ongelmaa:

1. Kantapäät! Kuivat ja lohkeilevat jalat kun eivät sitten millään muotoa tunnu kovin juhlavilta, ja ohuet sukat ne rikkovat jo ennen ensimmäistä varsinaista askelta. Ongelmanhan huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun on jo mahdoton saada aikaa jalkahoitoon.
2. Mekko! Kun ei ole luotu siihen valtaväestön muottiin, on äärimmäisen masentavaa etsiä itselleen mekkoa, joka istuisi päälle niin, ettei lantiolle tarkoitettu, mekon levein kohta, asettuisi heti rintojen alle. Sellaiseen kun törmää äärimmäisen harvoin, ja joskus sentään olisi kiva käyttää vaatetta, johon se vyötärön paikka on jollakin tapaa määritetty.

Tällä kertaa löysin molempiin ongelmiini ratkaisun jotakuinkin helpommalla, kuin olen koskaan edes osannut toivoa. Mikä parasta, molemmat pulmat ratkesivat äärimmäisen edullisesti!

Mulla on Pinterestissä sellainen henkilökohtainen Omat-kansio, johon pinnailen aina välillä eteeni tulevia vinkkejä ja niksejä. Suurin osa näistä on amerikkalaistyylisiä “niksipirkkakeksintöjä”, ja noiden joukosta huomasin tässä jokin aika sitten vinkin jonka olin pinnannut jo muutama vuosi sitten. Nimittäin tehokkaan keinon poistaa kantapäiden kovettumat!
Skeptisyydestäni kertoo se, että kokeilin niksiä vasta nyt, mutta koska se toimi aivan äärimmäisen hyvin, ajattelin vinkata niksin teillekin! Varsinainen ohje meni jokseenkin näin:

1/4 cup Listerine suuvettä
1/4 cup etikkaa
1/4 cup lämmintä vettä

Liota jalkoja nesteessä 10-15 minuuttia ja kovettumat irtoavat pyyhkeeseen.

No, aivan ohjeen mukaan en mennyt tälläkään kertaa, vaan kaadoin vatiin noin 1,5 dl kyseistä suuvettä (enempää ei olut, ja tähän käy varmasti jokin muukin merkki) ja lisäsin mukaan hyvin saman verran Nicolas Vahen vaaleaa balsamiviinietikkaa (muuta ei ollut) ja täytin vadin lämpimällä vedellä. Otin kirjan käteeni, laitoin jalat kylpyyn ja lueskelin noin tunnin verran. Iho todellakin kuoriutui pois, mutta hioin silti kovettumia vielä lisää ja siistein jalkojen ulkonäköä tasaisemmaksi. Mutta koskaan jalkahoito ei ole käynyt yhtä helposti ja vähällä vaivalla, joten suosittelen kokeilemaan!

Elämäni ensimmäinen musta kotelomekko (kuvissa) löytyi Asoksen tall-mallistosta. Vaatteet on suunniteltu yli 170 senttisille, ja olen kuullut, että niin hihoissa kuin lahkeissakin on oikeasti ihan kunnolla mittaa. No, tässä kohtaa en metsästänyt niinkään pitkiä hihoja tai lahkeita, vaan enemmänkin sitä säädyllistä mekon pituutta ja leikkausta pidemmälle selälle. Olkapään ja vyötärön väli olisi toki tässäkin voinut olla 5-10 senttiä pidempi, mutta mekko istuu päälle niin että se jo näyttää kuitenkin siltä, miltä sen kai kuuluisikin. Mekko ongelma ratkesi siis varsin kivuttomasti ja edullisestikin!

Täällä on niin turkasen pimeä päivä, että oikein ottaa päähän. Pahoittelut siis kuvien laadusta. Taidankin sytytellä nyt kynttilöitä tunnelmaa tuomaan ja ottaa hämärän enemmänkin fiiliksen lisäjäänä. 🙂
Keskiviikon jatkoa ihanat!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kesällä tuli seitsemän vuotta siitä kun blogini näki päivänvalon. Tai no, kahdeksan jos lasketaan, että mulla oli olemassa jo sivu blogspotissa, mutta en osannut laittaa sinne mitään. No, olen kirjoitellut ennenkin siitä, että ihan tyhjästähän tähän lähdettiin. Ensin piti opetella viemään pokkarista kuvat koneelle, ja sitten vielä ladata niitä jonnekin nettiin. Hih, nyt se vähän naurattaa, mutta näin se vain meni.

Aluksi se oli pelkästään puuhaa itselleni, sitten siitä tuli kiva salainen harrastus, ja ajan myötä tosi tärkeä harrastus. Ensimmäisen pienen rahapalkkani blogista sain keväällä 2012 ja lopulta tästä puuhasta ja harrastuksesta tuli mulle työ. Elokuussa 2013 blogini muutti nykyiseen osoitteeseen eli Indiedaysille, ja tässä olen blogini kanssa siitä asti viihtynyt oikein hyvin. Mulla on ollut alusta jolla kasvaa ja kehittyä, ja tosi mahtava joukko ihmisiä apunani. Toimiston puolella on tyyppejä, joille on vuosien mittaan voinut purkaa ne pahemmatkin fiilikset ja sen, miten elämä joskus potkii. Koska kyllähän se potkii, vaikka se ei aina täällä näkyisikään. Minua on kannustettu, tsempattu ja autettu, ja vaikka mä kirjoitankin blogia yksin, en koe olevani tässä työssä yksin. Siitä kiitos kuuluu myös kollegoille, joiden kanssa on päästetty höyryjä pihalle ja naurettu makeasti niin onnistumisille kuin epäonnistumisillekin.

Blogissa on eletty pikkulapsiaika, muutto väliaikaiseen kotiin, raskaus, sen The Kodin löytyminen, muutto ja remontti (joka muuten jatkuu ja jatkuu vaan) vauva- ja pikkulapsiaika uudestaan ja nyt tätä tämänhetkistä arkea. Olen seurannut vuosien mittaan monia blogeja ja nähnyt ihmisten muuttuvan ja kasvavan. Oma blogi on kuitenkin hyvä muistutus myös omasta kasvamisesta ja oman elämän muutoksista. Blogissa kun on tallessa paljon sellaista, joka ei ehkä merkitse lukijoille mitään, mutta herättää itsessä vahvojakin muistoja.

Bloggaaminen työnä on edelleen monen mielestä hyvin kyseenalaista hommaa. Suurimpia syitä tähän ovat varmasti sekä se, että  bloggaaminen on alana kovin uusi juttu, mutta myös se, että edelleen moni tekee blogia harrastuspohjalta. Välillä voi olla vaikeaa hahmottaa sitä eroa, mikä on työllä ja harrastuksella. Bloggaaminen työnä kuulostaa myös monen korvaan hämärähommalta, mutta ihan samoilla pelisäännöillä tässä mennään kuin millä tahansa muulla alalla. Tilipussia keventää sekä verot, että yrittäjän eläkevakuutus. Bloggaaja on muutenkin kuin kuka tahansa yrittäjä; Työaikaa ei tunneta ja lomia ei juuri pidetä.

Mitä bloggaajan työ sitten oikein on? Pari kuvaa ja muutama rivi tekstiä päivässä?
Niin, siltä se kai monesti näyttää. Suurin osa omasta työpäivästäni kuluu kuitenkin tietokoneen kanssa ja vain pieni osa siitä työstä näkyy ulospäin. Erona itsenäiseen bloggaajaan pääsen kuitenkin helpolla, kun takana on osaava myyntitiimi ja tuottajat. Niin, kuten lähes kaikki muutkin mediat (Yleisradiota luukuunottamatta), myös blogit ovat mainosrahoitteisia. Kaupallisuus blogeissa tai mainokset lehdissä/radiossa/telkkarissa eivät ole kenenkään kiusana. Ne ovat yksinkertaisesti se keino, jolla toimintaa pyöritetään. Ainakin siihen asti, kun Yle-vero laajenee kokonaisvaltaiseksi mediaveroksi (mikä siis tuskin koskaan tulee tapahtumaan).

Muistan kun jokunen vuosi sitten mulle esitettiin kysymys “alkaako tuo homma koskaan tuntumaan työltä?”. Niin, jäin jo tuolloin miettimään, että miltä työn kuuluu tuntua? Ehkä ihan vain jo siitäkin syystä, että kysymyksen asettelu oli sen oloinen, että työn kuuluisi tuntua jotenkin pahalta. En nyt muista mitä vastasin kysymykseen, mutta toki tämä työltä tuntuu siinä mielessä, että minua sitoo sopimukset ja sovitut aikataulut, ja toisaalta toista osapuolta sitoo velvollisuus maksaa minulle sopimuksen mukainen korvaus. Se kai on aika monesti työn määritys? Juuri nyt mä kuitenkin tykkään tehdä tätä. Työssä on tietynlainen vapaus (ei sidottua työaikaa tai -paikkaa) ja tunnen saavani työstäni myös henkistä pääomaa. Se on avannut katsettani ja kuljettanut erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Olen hypännyt useamman kerran ulos mukavuusalueeltani ja tehnyt juttuja, joita en olisi koskaan uskonut tekeväni. Olen oppinut uutta ja opetellut uutta. Olen saanut ystäviä, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Bloggaaminen on myös jatkuvaa vuorovaikutussuhteessa elämistä lukijoihin, ja kommenttiboksista olen saanut monet kertaa liikutuksenkyyneleet poskilleni. Näin on ollut hyvä, ja näin toivon asioiden jatkuvan.

Mutta jotain muuttuu, tai oikeastaan muuttui jo. Vuosi sitten Indiedays siirtyi Kaleva-konsernin omistukseen, ja viime keväänä Indiedaysin kylkeen liittyi myös Blogirinki Media. Kahden blogitalon liitto tarkoittaa tietysti sitä, että meitä saman katon alla bloggaavia on nyt kosolti enemmän. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet jo pitkään, mutta viime viikolla tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat, että blogini yläosasta katosi Indiedaysin logo.

Lifie, tai LIF!E, kuten tuolla ylhäällä nyt lukee, on blogini uusi koti. Blogiportaalin uudistuksen myötä blogit jaettiin nyt kolmeen osaan, ja vanhan tutun Indiedaysin alle jäivät nuoremmat muotibloggaajat, Foodloverin alle taasen kasattiin ruoka ja leivontablogit. Lifie on omistettu kokonaan meille lifestylebloggaajille. Lifie on siis asumista ja elämistä, sisustamista, hyvää oloa, ruokaa ja elämää ylipäätään. Blogini jatkaa siis samaa sillisalaattilinjaansa, eikä muutu mitenkään. Ja vanha osoitekin säilyy entisellään, eli mitään toimenpiteitä tämä ei nyt edellytä teiltäkään. 🙂

Kirjoitin muuten keväällä #blogitarina -postauksen, jossa kerroin enemmän blogin synnystä ja fiiliksistäni, joten jos tämä teksti herätti kysymyksiä, tai jätti kylmäksi, sieltä löytyy lisää suhteellisen tuoreita ajatuksia. 🙂

Kuvassa Taavi joka on ottanut asiakseen joko astella näppäimistön päällä tai roikkua villapaitani hihassa kun yritän kirjoittaa. Ei sille tosin oikein voi vihainenkaan olla.

Kivaa iltaa ja ihanaa marraskuuta!

Tallenna

Paistuvan leivän tuoksu, leivän rapea kuori ja lämpimän leivänsiivun päälle sulava voi. Ah, siinäpä kolme parasta syytä leivän leivontaan. Pataleipä taasen tekee leivonnasta äärettömän helppoa! Taikinaa ei tarvitse vaivata ja alustaa, vain sekoittaa ja paistaa. Ja koska leipä on niin syntisen hyvää, heti syömisen jälkeen voi tehdä uuden taikinan kohoamaan ja herkkua on tiedossa seuraavallekin päivälle. Paras paistopiste on oma uuni!

Helppo ja rapea pataleipä:

3 dl grahamjauhoja
4dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl vettä

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää lämmin vesi ja sekoita taikina nopeasti, älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-24 tunniksi. Mitä pidempään annat taikinan kohota, sitä maukkaamman leivän saat. Itse suosin vuorokauden kohotusaikaa.
Muotoile taikinasta pyöreä leipä hyvin jauhotetun alustan päällä, mutta älä vaivaa taikinaa. Anna leivän kohota puoli tuntia liinan alla.
Laita kannellinen uunipata (uuninkestävä kattilakin käy) kylmään uuniin ja kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota tulikuuma pata uunista ja nosta taikina sen sisään. Voit tehdä pinnalle muutaman koristeviillon ja levittää leivän pintaan hiukan jauhoja koristeeksi.  Laita pataan kansi päälle ja nosta se uuniin. Paista 30 min kannen alla, ja vielä 15 min ilman kantta.
Ota valmis leipä pois padasta (leipä irtoaa padasta helposti), äläkä peitä leipää, jotta kuori säilyy rapeana.

Grahamjauhot voi korvata esimerkiksi sämpyläjauhoilla. Leipä on tietenkin parasta heti tuoreena, mutta maistuu aivan varmasti myös jäähtyneenä!

Arki! Se astui kuvioihin tänään. Koko harrastuskirjokin oli viime viikon lomalla, mutta tänään jo päästään jumpan ja orkesterin pariin. Kiva näin. Arki on kuitenkin lopulta se elämän suola. Varsinkin kun iltapalalle on tuoretta leipää!

Herkullista maanantain jatkoa!

Tallenna

Tiedättekö kun puhutaan niistä ensimmäisistä kymmenestä sekunnista, joina teemme arviomme uudesta ympäristöstä. Tähän nojaten puhutaan, että eteinen on kodin käyntikortti, mutta itse väitän, että näköhavaintojemme lisäksi myös tuoksuilla on merkitystä. Olen itse vähän tuoksufriikki, ja tästä syystä lähdin mukaan Gladen kampanjaan. Nimittäin uskon, että tuoksuilla on merkitystä ihan yhtä paljon kuin vaikkapa siisteydellä tai sisustuksella.

Jos nyt palataan tuohon “eteinen on kodin käyntikortti” vertaukseen, niin onhan se totta, että astuessamme jonkun kotiin kaksi tuoksutyyppiä tekee heti suuren vaikutuksen: Meitä miellyttää joko puhtauden tuoksu tai leivonnaisten ilmassa leijuva viettelys. Kun koti tuoksuu puhtaan raikkaalle, ei eteisen kenkävuori välttämättä iske silmään niin pahasti. Pullantuoksuinen koti taasen kutsuu lämpimällä tunnelmallaan. Onni on se, että enää nykypäivänä ei tarvitse hieroa mäntysuopaa ovenpieliin, tai kuumentaa uunipellillä kanelia. Tuoksuja kun voi vaikka suihkuttaa ilmaan, tai niitä saa mukavasti kynttiläntuikkeen sivutuotteena.

Kuten olen joskus kertonutkin, oma mieltymykseni tuoksukynttilöihin alkoi äitiyteni ensimmäisistä viikoista. Tuolloin koko elämä tuntui olevan vähän päälaellaan, mutta joulun alla kynttilöiden polttaminen toi päiviin jonkinlaista toivoa. Erityisesti tunnelmaa ja rauhaa toivat jouluntuoksuiset tuoksukynttilät, ja tulinkin hyvälle tuulelle, kun löysin saamastani Glade -tuotepaketista nuo isot punaiset kynttilät jotka veivät ajassa aika tarkkaan sinne kahdeksan vuoden takaiseen. Omenan ja kanelin tuoksu ei kuitenkaan ole niin jouluinen, etteikö sitä jo voisi poltella, ja niinpä jouduin muuten ostamaan yhden uuden kynttilän jo, jottei tarvinnut kuvailla teille sellaista liki loppuun poltettua.

Mausteisten tunnelmatuoksujen lisäksi pidän puhtautta huokuvista tuoksuista ja Gladen huonesuihkeet sekä ilmanraikastajat ovat meillä normaalisti ihan aktiivikäytössä. Siivouksen jälkeen niillä ikään kuin antaa sen viimeisen silauksen tilalle, mutta tykkään suihkutella tuoksuja muutenkin. Eteinen, vaatehuone, kylppäri. Noille kaikille antaa ryhdikästä tunnelmaa vaikkapa puhtaan puuvillan tuoksu. Kiva, että noita tuoksuja on myös Gladen kynttilöissä, sillä näin kynttiläaikaan ne lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Omat Glade-lempparini ovat ehdottomasti Winter Flowers, Apple & Cinnamon sekä Cozy Apple & Cinnamon. Näistä ensimmäistä on saatavilla sekä kynttilän, että suihkeen muodossa ja tuoksu sopii hyvin kodin yleistuoksuksi tuomaan sitä puhtaan raikasta fiilistä. Jälkimmäisessä taasen on joulun tunnelmaa oikein kunnolla, ja säästelenkin kynttilää hiukan lähemmäksi joulukuuta. 🙂

Kerro millaiseen tilanteeseen sinä yhdistäisit Gladen tuoksuvia tuotteita, ja olet mukana tuotepaketin arvonnassa! Kaikki Glade tuotteet löydät täältä ja kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät tämän linkin takaa.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 6.11.2016 ja olet mukana kisassa!

Yhteistyössä Glade

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Sunnuntai-iltaa ihanat! Sen verran pimeää jo, että sisäinen kelloni väittää illan olevan tuntia pidemmällä, kuin se oikeasti onkaan. Mutta hyvä niin, harvoin sitä saa päiväänsä yhden armontunnin.

Lokakuukin tekee loppuaan, ja tiistaina ollaan jo marraskuun puolella. Ja ensimmäinen adventti on marraskuussa, joten joulutteluille on ihan luvallista antaa enemmän ajatuksiaan. Nyt kun joululahjatkin on likipitäen hankittu, joulujuttuja on kiva fiilistellä juuri sieltä kepeältä puolelta eli koristeluista ja herkuista. Joka vuosi tulee jotakin uutta joulukoristettakin hankittua, ja nyt on hyvä aika miettiä, mitä se tänä vuonna voisi olla. Kaivoinkin tietokoneelta esiin kuvia Tukholman Formex-messuilta, jossa joulu oli vahvasti esillä. Omaa silmääni miellytti nuo hillityt värit ja luonnonmateriaalit, joita olikin enimmäkseen kameraan tallentunut. Siitäkin huolimatta, että messuilla toki paljon perinteistä punaistakin joulua oli tarjolla.

Varmaankin erilaiset paperikoristeet ja kennopaperikoristeet ovat nyt se vahvin hitti. Viime vuonna hankkimani paperikuuset ovat siis aallon harjalla, mutta miksi, oi miksi, menin ostamaan ne mustina!?!?! Taidan koittaa, josko ne saisi tuunattua hiukan vähemmän synkän värisiksi. Myös jonkinlaisen isomman oksankarahkan taidan etsiä jostain käsiini. Siihen voisi ripustella sitten näyttävän kokoelman parhaita koristeita.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi askarrellut joulukoristeita, mutta tänä vuonna taidan kokeilla taas sitäkin. Lopultahan ne itsetehdyt ovat useinkin niitä kaikkein parhaimpia. Vielä kun ottaa lapset mukaan talkoisiin, tulee mukavia muistojakin seuraaville vuosille!

Meillä on sunnuntain kunniaksi pitsailta joten taidan kääräistä hihani ylös, ja ryhtyä taikinan muokkaukseen. Mutta sitä ennen taidan kokeilla ihan pikkuisen ostamaani askartelusavea. 🙂

Suloista iltaa!

Ai että, mutta tuntuu tuo aurinkoenergia taas ihanalle, muutaman päivän tauon jälkeen. Tosin ne pesemättömät ikkunat ikään kuin näyttävät kettuilevan saamattomuudelleni tässä valossa. No, siinähän ilkkuvat, en ajatellut ottaa itseeni tuostakaan.

Sen sijaan olen ajatellut pyhittää koko viikonlopun tunnelmoiden tätä vuoden pimeintä ajanjaksoa. Ehkä jonkinlaisena vastaiskuna viime päivien mustaakin mustemmalle ja sateen piiskaamalle maisemalle. Niin, ja kesäajan päättymiselle! Huomiseen kun on tarjolla se yksi lisätuntikin.

Eli kotoilua ja leppoisaa elämistä. Niistä on tämäkin viikonloppu tehty.

Kuvissa uusi harmaa rakkauteni. Etsin nimittäin itselleni pitkään muhkeaa villatakkia, ja lopulta törmäsin tähän Jumperfabrikenin neuleeseen, joka oli oikeastaan kaikkea sitä, mitä olin etsinyt; Paksu, lämmin ja ihanan näköinen. 🙂 Tässä on hyvä ystävä taas moneksi vuodeksi.

Ihanaa viikonloppua!

Tallenna