Se niistä kesäisistä keleistä, tänään on saatu nauttia kunnon vesisateesta. Sunnuntai on mennyt tavalliseen tapaan jalkapallokentän laidalla, eli sadetakki, sateenvarjo ja kumisaappaat ovat olleet päivän asuste. Kivaa oli kuitenkin, ja sehän se nyt on lasten peleissä pääasia!

Koska tämä Suomen kesä on aika arvaamaton ja lyhyt, mulla on kesäkalusteidenkin suhteen vähän erikoinen järjestely. Kun keittiön korituolit päätyivät puutarhaan kaapelikelan ympärille, piti keittiöön tietenkin hankkia pari nojatuolia näiden tilalle. Koska kuitenkin halusin pitää ilmeen kevyenä, päätin hankkia pari Tine K:n bambunojatuolia (jotka kai ovat pihakalusteiksi tarkoitettuja) keittiöön. Nämä ovat kyllä ulkoilman kestäviä, mutta vaativat katetun paikan, ja koska meillä ei lastauslaituria lukuun ottamatta ole minkäänlaista katosta ulkona, tyydytin tuolinhimoni sisätiloissa.

Tilasin tuolit oikeastaan jo tovi sitten täältä, mutta koska toimitusaika oli pitkä, ehdin jo harmitella, saapuvatko tuolit kesäksi. No, nehän tulivat ihan kuin tilauksesta viime viikon lopulla, kun siirsin keittiön tuolit ulos. Nyt vain nälkä kasvaa syödessä, ja haluaisin täydentää sarjaa vielä tällä pöydällä.

Kyllä näissä nyt kelpaa viettää sadepäiviä sisällä. Ja, jos meille joskus jostain ilmestyy katettu terassi, niin on ainakin kalusteet valmiina! 😉

Kuvat on aamulta. Tällä hetkellä mun suoristusraudalla suoristettu tukka ei todellakaan näytä tältä! Mut hei, villasukat jalkaan ja kuumaa juomaa. Nyt ei ole flunssalle kyllä minkäänlaista tilausta!

Ei anneta sateen masentaa. Luonto kaipasi jo vettä, joten ehkä tämä tekee ihan hyvää. Kunhan se sitten muistaa taas jaksaa paistaakin vastapainoksi! 🙂

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Apua! Missä se mun kaipaama intiaanikesä viipyy?! Hippi kaipaa aurinkoa ja polttavaa kuumuutta! 🙂

Kuumuutta ja poltetta on ollut vähän toisessa muodossa, nimittäin jostain syystä mulle nousi eilen kuume. Ei ihan pienikään kuume vaan päivällä mittari näytti jo reippasti yli 38:n. Ei flunssa oireita, ei mitään. Pelkkä selittämätön kuume, joka nousi illalla ja melko korkeaksi. Kunnon yöunien jälkeen olo oli kuitenkin tänään jo ihan erilainen, eli ehkä kyse oli vain kropan reagoinnista johonkin poikkeukselliseen.

Särkylääkkeen voimalla lähdin iltapäivällä kampaajalle, ja muutaman tunnin tuloksena taas uudet raikkaat raidat ja hiusten tyveen kiinnitetyt pidennykset. Täytyy sanoa, että oli ihan hassu fiilis, olla hetki ilman pidennyksiä, tunsin itseni tosi kaljuksi. 🙂 Pidennysten laitosta olikin jo kahdeksan viikkoa, ja osa teipeistä oli lähtenyt kokonaan. Ongelmaksi tuli teippien laskeutuminen sen verran alas, että niihin meni pestessä väkisinkin hoitoainetta ja pidennykset liukuivat suihkussa alas. Tästä viisastuneena varasin itselleni jo seuraavan ajan kuuden viikon päähän, jotta välttyisin siltä ongelmalta, ettei kampaajallani ole vapaita aikoja, kun teipit seuraavan kerran kaipaavat nostoa.

Mitä pidennyksiin muuten tulee, niin lupasin kertoa teille vähän noiden hiusten kestävyydestä, ja siitä, mitä vaikutuksia niillä oli omiin hiuksiin. Kaikki jatkeet olivat todella hyväkuntoisia, ja pidennykset näyttivät pesun jälkeen kuin uusilta. Eli ehdottomasti voin pitää näitä pitkäaikaisena sijoituksena. Myös oma hius on hyvässä kunnossa, eikä pidennykset ole vaikuttanut oman hiusten määrään tai päänahan terveyteen. Kaikin puolin siis koko homma on toiminut oikein mallikkaasti.

Mulla on siis käytössä Rapunzel Of Swedenin Quick and easy  -teippipidennykset, ja laadultaan nämä ovat sitä suoraa European hiusta, joka muutenkin istuu suomalaisen hiuksen sekaan tosi kauniisti. Postaus pidennyksistä löytyy täältä, jos haluat lukea enemmän aiheesta.

Sain tässä taannoin valita itselleni Hipanema -rannekorun, ja kesä mielessäni valitsin turkoosin vedensävyn. Nyt odottelen koruni kanssa sitä kunnollista kesää ja aurinkoa. Ehkä pitää hankkia toinen koru näihin puutarhan sävyihin mätsäämään, jos vaikka käykin niin, että helteet jäävät saapumatta. 🙂

Mutta nyt täytyy kiriä eilisen lepäilyt kiinni. Siispä pyykkivuorta valloittamaan!

Aurinkoa!

Koru saatu.

Perjantai jo! Niin ne viikot vierivät. Sairastuvan vuoksi moni homma jäi tekemättä, kuten Puuskaa odotellessa -postauksessa kirjoitinkin. Vaan yhden jutun olin tuosta listasta jättänyt pois. Nimittäin pihajutut! Tiedättehän ne kesäkukat, rikkaruohot ja voikukat. Nyt kun sairastelut on sairasteltu, on vihdoinkin näiden vuoro!

Nappasin eilen Prismasta mukaani rungollisen rosmariinin. Vaikka mulla jo yksi onkin, niin toiselle löytyy aina paikka. Pidän kovasti näistä rungollisista kasveista, niissä on sitä jotain. Aamulla piipahdin nopeasti Lidlissä hakemassa itselleni lounassalaatin, ja mukaan tarttui muutama laventeli – suosikkejani myös.

Mårbackat ovat kasvaneet siihen malliin sisällä, että peittävät keittiön ikkunaa jo kunnolla. Niinpä on niidenkin korkea aika päästä ulkoilemaan. Niin, ja tietty oliivipuu kaipaa sekin jo kesäisiä ilmoja ja aurinkoa!

Basilikat ja muut yrtit pääsevät tänään kunnon ruukkuihin. Istukas sipulitkin on vielä laittamatta maahan, joten koko viikonlopuksi taitaa riittää tekemistä!

Ei se nyt mitään kesää vielä viikonlopulle luvannut, mutta josko hiukan edes päästäisiin parempaan suuntaan. Mites teillä? Kaikki valmiina, vai pahasti vaiheessa? Vai jotain siltä väliltä?

Tallenna

Pengoin aamulla kauhealla kiireellä kaappeja ja yritin etsiä lapsille sopivan kokoisia windstoppereita. Samalla käsiin osui vuosi sitten ostettu nahkatakki, jonka olemassaolon olin tyystin onnistunut unohtamaan. Kyllä, tämä kaappien ja komeroiden tila alkaa todella olla huolestuttava! 🙂

No, mutta olin aika tyytyväinen löytööni, vaikka ensimmäiseksi tulikin mieleen, että en jostain syystä tykännyt takista. Kuitenkin vedettyäni sen päälleni, tulin toisiin ajatuksiin; Sehän on ihan passeli!

Tämä oli siis vuosi sitten keväällä sellainen todellinen löytö. “Pakko ostaa, kun halvalla saa!” Maksoin nimittäin nahkatakista jotain 35 euroa!

Veikkaanpa, että tämä tulee olemaan mun kevään lemppari. Ja sopiihan takki vaikka virkatun pitsimekon kaveriksi kesäiltoihin. Hyvä löytö – jo kahteen kertaan!

takki|Only
farkut|Mos Mosh
kengät|I love my ballerinas
korut|sence copenhagen

Jospa nyt olisi sairastelut sairasteltu. Vielä pätkä tavallista arkea ennen kuin koulu loppuu ja kesä virallisesti alkaa. Koitetaan tehdä siitä mahdollisimman mukavaa!

Mukavaa päivää!

Tällä kertaa hiukan juttua rintaliiveistä, mukavuudenhalusta, mukavuudesta ja miksei naiseudestakin. Indiedaysin ja Triumphin kampanjan myötä pääsin testaamaan Triumphin Magic Wire -rintaliivejä, jotka nimestäänkin päätellen, haastavat vanhanaikaiset metallikaarituet.

Oma rintaliivien käyttöni on muuttunut viimeisten vuosien aikana valtavasti. Kuten arvata saattaa, niin rintaliiveihin, kuin rintoihinkin suhtautumiseen on vaikuttanut eniten äitiys. Kahden lapsen jälkeen näen naisen rinnat ihan eri tavalla kuin nuoruudessani. Olen kiitollinen että oma parini on palvellut siinä varsinaisessa tehtävässään parhaalla mahdollisella tavallaan, mutta olen myös kiitollinen rintojeni terveydestä.

Siinä, missä nuorempana nukuinkin kaarituetut rintaliivit ylläni, olen, varsinkin toisen lapsen jälkeen, muuttunut todella mukavuudenhaluiseksi. Pidän pehmeydestä, ja siitä, ettei mikään, kiristä, purista tai paina ihoani. Nolottaa myöntää, mutta viimeiset reilu pari vuotta olen lähinnä käyttänyt arkena kaarituettomia imetysliivejä tai urheiluliivejä. Nukkumista metallisten kaaritukien kanssa en voisi enää edes kuvitella. Ja, juuri tästä syystä olin iloinen, kun pääsin tutustumaan Magic Wire -liiveihin. Magic Wire yhdistää mukavuuden ja tuen uudella silikonisella kaarituella. Liiveissä siis on kaarituki, mutta se on pehmeää silikonia, eikä paina rintalastaan, tai puske ulos paikaltaan. Oikeastaan sitä ei tunne, mutta sen olemassaolon tietää, koska liivi myötäilee vartaloa napakasti.

Itse olin yllättynyt, miten kauniita ja naisellisia liivejä mallistossa oli. saumattomuus ja hyvä istuvuus lisäävät paitsi mukavuutta, myös käytettävyyttä. Mallistosta löytyy liivejä niin vaalean teepaidan alle, kuin vaikka olkaimettoman pikkumustankin seuraksi. Itse valitsin pitsiä varmaan juuri siitä syystä, että tahdoin vihdoinkin vaihtaa toppimaiset imetys- ja urheiluliivit johonkin kauniimpaan.

Ennen kuin varsinaisesti pääsin tuntemaan Magic Wire -liivien mukavuuden, ihastuin liivien muotoon. Kärsin varsin tavallisesta ongelmasta, eriparirinnoista, joille on vaikea löytää sopivaa liivimallia. Turhan matala kuppi saa joko toisen rinnan pyrkimään liivin yli tai toisen kupin repsottamaan ikävästi tyhjänä. Riippuen tietysti kumman rinnan mukaan liivisi hankit. Tässä mallissa rintojen eriparisuus ei pääse näkymään, vaan molemmat rinnat mahtuvat ja istuvat liiveihin loistavasti.

Ehdottomasti mukavimmat koskaan käyttämäni rintaliivit. Hankintalistallani on nyt puuterinsävyiset liivit, vaaleiden yläosien ja kesämekkojen alle.

Kaikki Triumphin Magic Wire -sarjan tuotteet löydät täältä.

Iloista perjantaita ja viikonlopun alkua. Minä valmistaudun täällä lähtemään häihin!

Maanantaitervehdys! Edessä on monellakin tapaa hiukan erilainen viikko, ei ihan tavallinen viiden arkipäivän putki ennen viikonloppua. Helatorstai katkaisee arjen, mutta sen lisäksi meillä on loppuviikolle myös hauskoja menoja kuten yhdet häät ja ystäväni syntymäpäiväjuhlat. Asennoidun siis tänään sillä fiiliksellä, että jos tulevasta viikosta on tulossa mukava, se ei voi viikon ensimmäisenä päivänäkään olla kovin ankea! Ei vaikka aamulla vihmoi vettä, ja kaikki tietokoneesta lähtien tuntui olevan mua vastaan.

Oltiin tosiaan lauantaina käymässä siskollani, ja kun aamulla lähdettiin kohti pääkaupunkiseutua, täällä piiskasi vettä ja oli kylmä kuin mikä. Illalla kun palattiin kotiin, aurinko lämmitti auton tuulilasin läpi ja maisema oli puhjennut vihreäksi. Tuli ihan sellainen fiilis, että nyt se kevät on täällä. Hehkutin miehelle loppumatkan puiden lehtiä, vihreän sävyjä, ja vastakylvettyjen peltojen ihania traktorin tekemiä kuvioita, jotka hyväilevät “pikkuisen” kontrollifriikkiä silmääni.

No, tänään aamusta näytti sitten taas aika epätoivoiselta, kylmältä ja kolealta, mutta kyllähän se aurinko sieltä esiin tuli. Esiin on puskenut myös siitepölyallergia, joka saa silmät ja nenän vuotamaan, ja edelliset plus korvat kutiamaan. No, se on hinta, joka keväästä pitää vain maksaa.

Muistanette viihdyn farkuissa -postauksesta, kun mainitsin, että mulla on Mos Moshin vastaavat farmarit myös toisessa sävyssä. No, ne on nämä harmaat. Näissä paljetit on kivat kuparin tai paremminkin pronssin väriset, ja tuovat siis hiukan sitä blingiä arkeen. Tosin koko viikonloppu meni oikeastaan tällaisessa asussa. Sopii siskontytön synttäreille ja kotona vietettyyn äitienpäiväänkin ihan hyvin! 🙂

Siskonmies hiukan lauantaina naureskelikin näitä mun ballerinoja. On kuulemma kunnon blingbling-kengät. No, onhan ne. Samalla tajusin, että vuosia hukassa ollut harakkageenini on tainnut nousta esiin. Enää en tunne minkäänlaista vaikeutta käyttää koruja, tai jotakin kimaltavaa. Saati, että kokisin hankala ostaa tyttärelleni vaaleanpunaista, tyllistä tai kimaltavaa päällepantavaa. Ehkä piti vain löytää se oma tapa käyttää koruja ja sitä ekstraa, ja sitä kautta sitten tuo tytöstely myös lapsen kanssa helpottui. Muistan kun siskoni osti Klaaralle silloin heti vaaleanpunaisen bodyn jossa oli tylli-tutu vyötäröllä. Sanoin napakasti, etten varmasti pue tota koskaan lapselleni, ja pidinkin sanani vappunaamiaisiin asti. No, nyt tuollaiset ei pistä kyllä silmään yhtään. Ehkä meillä on nykyään naamiaiset joka päivä! 🙂

farkut|Mos Mosh
pusero|By Pias’s
kaulakoru|O-Ou art|saatu
rannekoru|Sence Copenhagen
ballerinat|I Love my Ballerinas

Hurjan kivaa viikon alkua teille kaikille. Toivottavasti aurinko paistaa ja mieli on keväinen!

Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jostain keskustelupalstalta, etten ole millään tavalla tyylikäs kun pukeudun aina farkkuihin. Tuolla postausten luonnokset -kansiossa on edelleen kirjoitus, jonka silloin jätin julkaisematta. Farkkuja, katsokaas.

Ajan kuluessa olen niellyt tyylittömyyteni, ja viihdyn farkuissa yhä. Jos asupostauksiin tekee pikaselauksen, löytyy farkut valtaosasta päivityksiä. Ihan vain siitä syystä, että olen farkkutyttö, ja viihdyn pöksyissäni. Niin, ja siksi, että olen ymmärtänyt, ettei mun tarvitse olla sen ihmeellisempi, kuin oikeasti olen. Maailma on täynnä blogeja, ja niitä fiinimpiä tyylejä löytyy seurattavaksi tuhansia, jos ei miljoonia.

Joku jo ehtikin kysellä lisää kuvia Terkut Helsingistä -postauksen farkuista, ja lupasin niitä laittaa. Kyseessä on siis Mos Moshin farkut, joista löytyy niin paljetteja ja vetoketjuja, kuin vähän roikkuvia helyjäkin. Malli on rento, ja polvet on ommeltu muotoonsa pienin tikkauksin.

Myönnän, että omistan ihan hirveän kasan farkkuja. Varmasti enemmän, kuin olisi tarve. Silti farkkujen hankkijana olen kriittinen ja hankin yleensä vain ja ainoastaan pöksyjä, jotka tuntuvat mukavilta (myönnän tehneeni virhearvioitakin). Tästä syystä suurin osa farkuistani on hankittu ihan muutamalta merkiltä. Vaatehuoneestani löytyy esimerkiksi tämä sama malli hiukan eri värissä ja eri värisillä paljeteilla. Hyvä kokoelma Please -farkuja ja sitten hiukan siistimpiä ja tylsempiä H&M:n Super Skinny Super Low -farkkuja, jotka ihastuttavat lahkeensa pituudella ja tietenkin hinnallaan. Heräteostosfarkkuja on löytynyt niin Meandilta kuin Lindexiltäkin. Erilaisia muotoilevia ja tukevia farkkuja sen sijaan, en omista ainoitakaan. Joko olen riittävän sinut muotojeni kanssa, tai sitten tarpeeksi kivoja yksilöitä ei ole vain eksynyt tielleni. 🙂

Nykyisin kun Suomestakin saa jo näitä hiukan pienempiä bränjejä, on mielestäni farkkujen käyttäminen jo hauskaa. Aina voi löytää uusia yksityiskohtia, leikkauksia ja pientä ekstraa tavallisiin perusfarkkuihin verrattuna.

Sellainen oodi farmareille tällä kertaa. Eli tänäkään keväänä mua ei löydä piknikiltä kynähameessa. Melko taatusti jonkinlaisissa farkuissa mennään, kunnes on aika keventää kesävaatteisiin. Minä viihdyn, tyylikästä tai ei!

Lauantain juhla-asusta vielä paremmat kuvat. Tai no, nämä hotellin käytävällä otetut on aina vähän sellaisia niin ja näin. En usko, että tuollaiset kattospotit imartelevat oikein ketään, mutta josko idea kävisi kuitenkin selville.

Ihan kokomustassa mentiin – jälleen kerran. Aika klassinen kokonaisuus, toki kengät tuovat hiukan sitä jotain twistiä.

Mekko on Espritin, ja oikeasti se on malliltaan polvipituinen, mutta jäi kyllä mun jaloille melko lyhyeksi. Silti ihan kiva, ja sopii aika moneen paikkaan. Pituuttakin jäi sen verran, että ei ihan roiskeläpäksi voi kuitenkaan kutsua.

Bud to Rose -korut ja Saint Laurentin laukku olivat nekin aika hillittyjä, mutta viihdyin niissä erittäin hyvin.

Pieni etikettivirheeni näkyy alemmassa kuvassa, nimittäin puuterinvärinen alusmekko. Kotoa lähtiessä en onnistunut löytämään mistään mustaa alusmekkoani, ja jotenkin unohdin koko asian. Tai, sitten vain kuvittelin, että alusmekon olkaimet eivät näkyisi mustan mekon alta. No, mutta olen aika varma, että se ei nyt ihan huutomerkkinä tuolta paistanut, tai pimeässä yökerhossa kenenkään silmille hypännyt. 🙂

Superohuet sukkikset löytyivät asiantuntevan myyjän avustuksella.  Nämä on sellaiset, että jos ei itse tietäisi pitävänsä sukkahousuja, niin tuskin niitä huomaisikaan. Niin, ja jos pöksyt jostain syytä menisivätkin rikki, ei silmäpakoa huomaa, koska materiaali on todellakin seitinohut. Ilman kantapäiden hoitamista tosin, ei olisi ollut toivoakaan pukea näitä ehjinä edes jalkaan! Lämpimästi suosittelen, jos kaipaat säärillesi pientä sävyntasoitusta ja valoa heijastavaa hohtoa.

Michael Korsin kengät valitsin mukaan juurikin siitä syystä, ettei kokonaisuus olisi ihan liian klassikko.

Että sellainen. Kiva asu, joka pääsee tässä keväällä tuulettumaan toistekin. Näin ainakin ajattelin. Tämä ulkoilutus tosiaan loppui lyhyeen; Juhlista lähdettiin heti kymmenen jälkeen, ja hotellilla vaihdettiin farkut ja tennarit takaisin jalkaan. Bulevardin Dennis oli yhä auki, joten pitsan kautta nukkumaan. Höyhensaarille taisin ehtiä hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta kyllä kuulkaas tuntuu verkkarit ja villasukat taas mukavilta! Puhumattakaan kevyemmästä meikistä! 🙂

Kivaa viikon alkua!

Hiphei, ja ihanaa viikonloppua!

Juuri blogipäivästä palailtu takaisin hotellille, ja nyt olisi vuorossa iltajuhlaan valmistautuminen. Ensin kuitenkin jalat hetkeksi kohti kattoa ja vähän rentoutumista.

Tosi mukava tavata muita bloggaajia, ja toivottavasti illalla törmäillään useampaankin bloggarituttuun. Nyt kuitenkin murua rinnan alle, ja suihkuun. 🙂

Aurinkoista vikonlopun jatkoa!

Täällä on äiti ja tytär melkein samiksissa. Siitäkin huolimatta, että olen aina vähän vastustanut sitä samispukeutumista, mutta tiedättekö näin se toimii. Itse en halua pukeutua lastenvaatteisiin, mutta kun lastenvaate suunnitellaan näyttämään enemmän aikuisten vaatteelta, homma toimii. Tietysti tutun pukee sitten ylleen se, jolle se paremmin sopii. 🙂

Mutta hei, Mrs Jones, eli ihana Jonna, pyysi juhlistamaan hiukan Mrs Jones Lifestyle Shopin  kaksivuotista taivalta. Ensin tuli nettikauppa, sitten ilmestyi pop up shop ja nykyisin rouva Jonesin löytää kivijalasta Espoon Haukilahdesta.

Mikäli haluaisit itse pukea yllesi tämän Twist & Tangon harmaan teepparin, ruksaa kommenttiboksiin jotakin. Ihan mun päältä ei puseroa tarvitse huolia, Jonna lähettää samanlaisen voittajalle kaupalta. Palkintopaita on sekin kokoa M.

Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 26. 4. 2015!

Olin ajatellut, että tähän postaukseen tulisi kauniita äiti-tytär -kuvia, mutta Klaara oli vähän toista mieltä. Selvästi kuvan jakaminen toisen kanssa ei ole se juttu, josta neiti tykkää.

Kivaa iltaa!

Puserot saatu, palkinnon lahjoittaa Mrs Jones