Tämä aamupäivä menee kiireettömässä valmistautumisessa päivän ohjelmaan. Oli todellakin järkevää matkustaa jo eilen, sillä tänään sai nukkua rauhassa pitkään, aamuyöllä heräämisen sijaan.

Kyselin teiltä Instan puolella mielipidettä harmaasta kotelomekosta, ja vaakutitte mut sen naisellisuudesta vaikka pelkäsinkin mekkoa hiukan tätimäiseksi. No, tänään mekko pääsee käyttöön Bloggers’ Inspiraion Day -tapahtumassa. Illaksi sitten jotakin juhlavampaa.

Meillä alkaa olla jo näille reissuille ihan tavaksi muodostuneet toimintamallit. Mies näet nauttii suuresti saadessaan muutaman tunnin rauhallisen ajan kiertää Helsingin antikvariaatteja. Illalla sitten juhlitaan taas yhdessä.

Mutta nyt pitää valmistautua lähtemään. Ihana nähdä muitakin bloggaajia ja vaihtaa kuulumisia kasvokkain!

Mukavaa lauantaita kaikille!

Pikamoi hotellin pehmeästä sängystä. Koko päivä jalkojen päällä, ja nyt nautin löhöilystä ihan kunnolla. Saa vain olla, eikä tarvitse oikeestaan tehdä yhtään mitään. Parasta!

Kylmä viima ja pureva tuuli tuntui tänään sen verran, että ainakin hanskat olisi voinut olla jättämättä kotiin. Sormikaskaupoille piti marssia aika nopeasti. 🙂

Muistakaahan nyt osallistua vielä Apple TV:n arvontaan! Aikaa on keskiyölle asti!

Nyt mä alan herkuttelemaan mansikoilla ja suklaalla. Aiai, ei yhtään hullumpi perjantai-ilta!

Mitäs ne oli, mitä sunnuntian luettelin tämän viikon aikana tekeväni…? Vaatehuoneen siivous, check! Ikkunoiden pesu, check! Haravointi, no pahasti vaiheessa, mutta ehtiihän sitä, eikös!
Ollaan toki vasta torstaissa, mutta pitkä viikonloppu alkaa jo huomisaamuna, kun lähdemme mieheni kanssa kohti helsinkiä ja viikonlopun viettoa. Ohjelmassa luonnollisesti Indiedays Bloggers’ inspiration Day ja Indiedays Blog Awards, pari yötä hotellissa ja pieni irtiotto arjesta.

Tälle päivälle olisi siis vielä pakkaamista, ja tietysti jonkinlainen viimetipan asukriisi, kuten aina. Mutta ne kriisit on lopulta ihan kivoja, ja kuuluvat asiaan. Lähtövalmistelujen lisäksi keittiössäkin tapahtuu, ja asiat menevät vihdoin eteenpäin. Koitan laittaa teille jotain pieniä paloja, vähintään Instagramiin, jos ei muuta.

Kotielämäkin on kivaa, mutta kyllä sitä vain on hienoa päästä välillä tuulettumaankin. Ja tietysti ihana nähdä hyviä tyyppejä, ja viettää toki myös parisuhdeaikaakin.

Niinpä mä olen tänään aika iloisissa tunnelmissa. Vähän kuin perjantaifiiliksissä!

Muistatehan osallistua muuten tuohon Apple TV:n arvontaan! Osallistumisaikaa on vielä huominen päivä.

Hauskaa iltaa!

Sataa sataa ropisee, ja tuuli taivuttelee puita kunnon syysmyräkän voimalla. Pitäisi haravoida ja siivota pihaa, mutta ei kiinnosta sitten pätkääkään. Hemmetin kylmää ja pimeää, nyt muistan taas, mitä syksy pahimmillaan voi olla. Edes koira ei halua ulos, vaikka se nyt ei ole mikään ihme tuon meidän ladybuudelin kohdalla.

Siskoni tuli lapsineen eilen vanhemmilleni, ja lauantai ilta vierähti siinä nopeasti. Niilo jäi yökylään serkkujensa kanssa, ja niinpä meillä on tänään tyttökokoonpano pystyssä. Kotoillaan villasukat jalassa, juodaan kuumaa kaakaota ja poltetaan kynttilöitä. Ei yhtään hassumpi sunnuntai tämäkään.

Päikkäreiden jälkeen ajellaan hakemaan velipoika kotiin, ja sitten alkaakin syysloman vietto. Tai no, eihän se meille aikuisille tuo viikko mikään loma ole, mutta eskarilainen saa nyt ensimmäisen virallisen lomansa. Jospa saisin lomalaisesta hiukan haravointiapua vaikka itselleni! Omalla listallani on haravoinnin lisäksi ikkunoiden pesua ja vaatehuoneen siivousta. Ensi viikolla otan itseäni niskasta kiinni, ja laitan nuo roikkuvat kotityöt ojennukseen! Palkintona häämöttää viikonloppuloma aikuisten kesken.

Kodikasta ja leppoisaa sunnuntaita teillekin. Mä jatkan nyt pyykkirumban pyöritystä!

Viimeaikojen luottokampauksestani olette kyselleet paljon ohjetta, ja muutenkin hiusaiheisia postauksia on toivottu, joten frisyyripäivitystä tähän väliin!
Piiloon letitetty otsis on kätevä silloin, kun otsiksen kanssa ei halua olla joka päivä. Esimerkiksi mun pitäisi olla sitä jatkuvasti suoristamassa, enkä oikein jaksa. Tämä on myös hyvä keino päästä tuon kasvatusprojektin kanssa alkuun, mutta toki edestä palmikoidut hiukset sopivat kaikille, oli otsis tai ei.

Lähtötilanne:
Pesin hiukset eilen illalla. Pesen hiuksiani tosi harvoin, ja hävettää myöntää, että viime kerrasta oli jo melkein viikko. Noh, eipä ole tullut tällä viikolla järin hikoiltua, joten mitäs sitä turhaan pesemään. Fööniä käytän todella todella harvoin, eli annan hiusten kuivua mielummin ihan itsekseen, mikä tietysti vie aikaa, ja usein painun nukkumaan hiukset yhä kosteina. Pesun jälkeen levitän hiuksiin öljyä. Näitä öljyjä on nyt tullut kokeiltua niin kampaamosarjoista, kuin marketeistakin. Ihan perus oliiviöljyäkin laitan välillä latvoihin, en ole mitenkään merkki tai tuoteuskollinen. Öljyä lotraan ihan surutta hiuksiini päivittäin, ja olen todennut sen monellakin tapaa kaikkia muotoilutuotteita paremmaksi.

Tein jo eilen kosteisiin hiuksiin jakauksen niin, että lyhyemmän otsatukan lisäksi kampasin toiselle sivulle hiukan myös pidempiä haivenia (kuva 1). Tämä auttaa letityksessä, ja lyhyempikin hius pysyy palmikolla, kun mukana kulkee pidempiä hiuksia ikään kuin tukilankoina.
Aloitan palmikoinnin jakauksen tyvestä sillä leveydellä, kun tahdon palmikon otsalleni laittaa (kuva 2).

Otan palmikkoon hiuksia vain muutaman kerran molemmin puolin, samalla kevyesti nostaen lettiä ylöspäin. Näin sen saa kauniisti hiusten alle piiloon, eikä palmikko kulje kohti latvoja. “Ranskalaisen letityksen” lopetettuani jatkan palmikoiden hiuksia vielä muutaman kerran sellaisenaan. Kiinnitykseen riittä pinni (kuva 3).
Tämän jälkeen latvat alas. Hiukset on valmiiksi laineilla, koska ne on öljytty kosteana, ja olleet jonkinlaisella sykeröllä sen jälkeen (kuva 4).

Valmis:
Lopuksi mallaan palmikon kunnolla hiusten alle piiloon. Saattaa tarvita tässä kohtaa toisenkin pinnin. Mun hiukset eivät lakkaa kaipaa, vaan sudin latvoihin ainoastaam lisää öljyä. Hiuslaadusta riippuen kannattaa toki kiinnittää kampaus jollakin suihkeella jos on tarvetta. Itse olen huomannut, että lähes kaikki muotoilutuotteet ja silotteet vain kuivattavat hiuksiani, ja tukka takkuuntuu helposti jos sitä pitää auki.

Juurikasvua näyyttääkin jo olevan ihan kivasti, eli huominen kampaamoreissu tulee enemmän kuin tarpeeseen! Tällä tukalla nyt kuitenkin maalikaupoille.

Se on perjantai, aurinko paistaa ja elämä hymyilee!
Pus!

Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun vuodenaikojen välinen raja on häilyvä kuin veteen piirretty viiva. Katukuvaa seuratessa voi nähä untuvatakkeja ja talvisaappaita, samoin kuin trenssiä, nahkatakkia ja tennareita – jopa avokkaita! Lämpötilan puolesta sää on huomattavasti viileämpi kuin viime jouluna. Tai juhannuksena. Elohopea kun näytti molempina juhlapyhinä lähes samoja asteita.

Paitsi, että olen älyttömän huono pukemaan lapsia tälläisenä aikana, pähkäilen paljon myös oman vaatetuksen kanssa. Palelen jatkuvasti, mutta sisäinen ääni kehottaa jättämään toppatakin ja pakkaskengät vielä hetkeksi rauhaan. Ihan vain sillä, että tarkenisin myös 20 asteen pakkasella. Toisaalta, mietin, että viime talvena kuljin näillä keleillä toppatakki visusti kiinni ja Sorelit tukevasti jaloissa. Niin, että kuuluko sitä lämpömittaria tuijottaa, vai määräytyykö pukeutuminen kalenterin mukaan?

Keväällä pari lämpöastetta saa ihmiset riisumaan toppavaatteet ja kaivamaan kevättakit naftaliinista, mutta miksi ihmeessä nuo asteet eivät tunnu syksyllä samanlaisilta. Vai onko meillä kova kiire aina seuraavan sesonkiin? “Ah, miten ihana laittaa talvikengät pitkästä aikaa jalkaan!” tai “Ballerinakelit ovat vihdoin täällä!”  Syyllistyn itse samaan, kun katselen esimerkiksi onks jo kevät -postausta, jossa sama tikkitakki juhlistaa kevätkelejä helmikuussa.

Olis kiva kuulla, miten te vedätte rajan vuodenaikojen välille, ja mitkä asiat vaikuttavat pukeutumiseenne? Onko kyse puhtaasti siitä, paleletteko, vai voiko vaatevalintoihin vaikuttaa enemmän nuo fiilissyyt?

Syksyistä ja aurinkoista torstaita!

Kuka sanoi, ettei arkena voi käyttää paljetteja?
Nainen voi käyttää paljetteja just silloin kun siltä tuntuu, ja musta tuntui tänään juurikin siltä!

Nappasin paljettitopin aikaisemmin syksyllä Lindexin rekistä, eikä mulla tuolloinkaan ollut bileet mielessä. Perus puuvillatopin edusta kimmeltää pronssin sävyssä, ja näin tämän yksilön heti suuren villatakin kaverina. Näin lököfarkkujen kanssa se on sopivan rento, mutta saa ihan uuden ilmeen kun jalkaan vetää pillit vahapintaiset farkut ja kunnon korot kengän kantoihin.

Tosin, ekan kerran kun vetäisin topin ylleni, mies kysäisi olenko kenties lähdössä jonnekin. Vastasin, että postiin ja kauppaan, ja se kai riitti selittämään tilanteen. Olishan se kurjaa, jos blingblingit pitäisi aina säästää juhlimiseen. Ihan vain jos ajattelee omaa elämäänsä, niin jäisi kyllä paljetit lähinnä käyttämättä.

toppi ja neuletakki|Lindex
farkut|Please Jeans

Note to myself: Koko löysä asu ei imartele…

Kylläpä syksyttää. Johtuu varmaan auringosta, mutta juuri nyt syksy ei tunnu pimeältä ja masentavalta, päinvastoin! Elinen siivouspäivä levisi käsiin, nyt on sohvat ilman päälisiä ja nopeasti voisi jopa vetää johtopäätöksen, että meillä on sekaisempaa kuin eilen aamulla. No, pitää vissiin jatkaa urakkaa tänään!

Olen pari viikkoa miettinyt, miten upealta komeamaksaruorivit näyttävät ja voivotellut, ettei ole mitään järkeä viedä kukkia sisälle, kun eivät ne kuitenkaan miltään näytä tuossa kaaoksessa. Pyörsin puheeni, pitäähän oman pihan viimeisistä kukista ottaa ilot irti!

Seuraavaksi olisi tarkoitus nostella keittiön kaapistot paikalleen. Sitten odotellaan tasoa, jonka jälkeen päästään kaakeloimaan. Altaan kanssa aikoo tosiaan venyä ainakin marraskuun loppupuolelle, joten valmista keittiötä on turha tässä vaiheessa edes odotella. Odotan kuitenkin eniten, että saadaan irtoroinaa pois lattioilta ja kaikilta tasoilta. Keittiötavarat keittiöön, sekin on jo jotain!

Eli nyt jatkamaan hommia! Nauttikaa auringosta!

Paljon kivaakin mahtui viikonloppuun, mutta ikävä vatsaflunssa pienimmällä teki myös pari kolme päivää aika raskaaksi. Tiedättehän, sekä lapsen, että pyykin pesua. Olen ollut iltaisin ihan naatti, ja kun olen saanut lapset nukkumaan, sohva ja sänky ovat kutsuneet. No, vihdoin näyttää siltä, että tauti on pienimmänkin osalta käsitelty loppuun. Tai ainakin sinnepäin.

Koska viikonloppu meni siis aika tiivisti lasten kanssa kotona, olen nyt nauttinut hiukan omasta ajasta. Eilen nukuin päikkärit, ja tänään lähdin aamulla kynsihuoltoon. Kävelin syysauringossa kyliltä tyhjään kotiin, ja nautin hiljaisuudesta. Luksusta, sanon minä!

Sisällä möllöttämisen sijaan, tänään on kuitenkin ilo olla ihan vaan ulkona. En jaksa vielä haravoida, eikä perennojakaan vielä viitsi leikellä, mutta tuolla auringonpaisteessa on silti kiva ihan vain istuskella.

Tunnin verran vielä aikaa nauttia hiljaisuudesta, joten seuraavaksi rojahdan sohvalle käsityöni kanssa. Totaalinollausta sekin!

Aurinkoista päivää teille!

Tässä kaiken tohinan keskellä kaikenlainen kaunistautuminen on jäänyt vähemmälle. Huono hiuspäivä alkaa muuttua krooniseksi, kun ei järin kiinnosta kruopsutella päätään päivittäin. Ja, kun ei käytä muotoilutuotteita, ei hiuksia tule pestyäkään tavalliseen tahtiin.
Vaan eipä hätää, onneksi on syksy, ja pipokauden saa polkaista käyntiin!

Viime syksynä, Seppälästä hankkimani kympin pipo, on taatusti maksanut itsensä monin verroin takaisin. Hitto, että onkin kätevä asuste! Eikä näillä keleillä yhtään liikaakaan, oma kehoni ei ainakaan ihan vielä ole tottunut tähän koleuteen. Silti hassua, että muuten koitan sinnitellä jopa ilman takkia, tai ainakin ohuessa takissa, kun ei vielä kuitenkaan ole talvi. Vaikkakin asteet eivät hirveästi poikkea viimetalvisista. No, niin kivoja kuin orvokit ovatkin, toivon että tulevana jouluna saunaan saadaan kulkea valkoisetan hankien keskeltä, eikä orvokkien kukittamaa polkua.

Lapsena pipon pitäminen oli ehkä kauheinta mitä tiesin. Siis jossain siinä kouluiässä, kun oli kaiken maailman pipopakot, ja aamulla kotoa lähtiessä, pipo piti sulloa ensimmäisen mutkan jälkeen reppuun. Oli muka jotenkin kauhean noloa kulkea pipo päässä.

Pipon lisäksi tämän päivän iloja on tiskikone. Nimittäin, jos hyvin käy, meillä on tiskikone jo tänään käytössä! Jiihaa!

Se olisi sitten perjantai. Ihanaa viikonlopun aloitusta ja arkiviikon viimeistä!