Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun vuodenaikojen välinen raja on häilyvä kuin veteen piirretty viiva. Katukuvaa seuratessa voi nähä untuvatakkeja ja talvisaappaita, samoin kuin trenssiä, nahkatakkia ja tennareita – jopa avokkaita! Lämpötilan puolesta sää on huomattavasti viileämpi kuin viime jouluna. Tai juhannuksena. Elohopea kun näytti molempina juhlapyhinä lähes samoja asteita.

Paitsi, että olen älyttömän huono pukemaan lapsia tälläisenä aikana, pähkäilen paljon myös oman vaatetuksen kanssa. Palelen jatkuvasti, mutta sisäinen ääni kehottaa jättämään toppatakin ja pakkaskengät vielä hetkeksi rauhaan. Ihan vain sillä, että tarkenisin myös 20 asteen pakkasella. Toisaalta, mietin, että viime talvena kuljin näillä keleillä toppatakki visusti kiinni ja Sorelit tukevasti jaloissa. Niin, että kuuluko sitä lämpömittaria tuijottaa, vai määräytyykö pukeutuminen kalenterin mukaan?

Keväällä pari lämpöastetta saa ihmiset riisumaan toppavaatteet ja kaivamaan kevättakit naftaliinista, mutta miksi ihmeessä nuo asteet eivät tunnu syksyllä samanlaisilta. Vai onko meillä kova kiire aina seuraavan sesonkiin? “Ah, miten ihana laittaa talvikengät pitkästä aikaa jalkaan!” tai “Ballerinakelit ovat vihdoin täällä!”  Syyllistyn itse samaan, kun katselen esimerkiksi onks jo kevät -postausta, jossa sama tikkitakki juhlistaa kevätkelejä helmikuussa.

Olis kiva kuulla, miten te vedätte rajan vuodenaikojen välille, ja mitkä asiat vaikuttavat pukeutumiseenne? Onko kyse puhtaasti siitä, paleletteko, vai voiko vaatevalintoihin vaikuttaa enemmän nuo fiilissyyt?

Syksyistä ja aurinkoista torstaita!