puolikas blogivuosi pikana

02.1.2019

Hello ja ihanaa uutta vuotta! Toivottavasti kaikilla on katot paikallaan ja muutenkin myrskyvauriot on pysyneet pienenä. Täällä ei oikeastaan lennellyt kuin pienemmät tavarat ja vaihteeksi ihan kiva, että puitakaan ei kaatunut. Piti illalla vielä googlettaa mitenkä se kotivakuutus kaikkeen toimii, sen verran taas pelotti.

Mutta hei, ei tällä ihan ellun kanoina olla oltu (vaikka suuremmassa määrin ehkä juuri sitä). Olen nimittäin kelannut pikakelauksella blogivuoden 2018 ja tässäpä teille siitä puolikas. Kokonaisesta olisi tullut pidempi, kuin mitä olisitte kerralla jaksaneet. Neljä kuvaa kultakin kuudelta kuukaudelta ja kuvien jälkeen kyseisen kuukauden luetuin postaus. Ne oli kyllä yllättäviä, en juurikaan itse kuluta aikaa tilastojen parissa, joten tämä oli aika mielenkiintoinen juttu.

Mutta asiaan!

Tammikuu

Tammikuu meni ehdottomasti joulun jatkeena. Ei ollut mitään tammikuista sisustusintoa, vaan enemmänkin nautittiin talvesta. Ekassa kuvassa yläkerran aula, joka on muuten nykyisin jotain ihan muuta, mutta se operaatio on jäänyt blogista vallan pois. Pitänee ottaakin asiaksi!

Tammikuun luetuin postaus oli Ruokavaliopohdintaa vaaleissa farkuissa

Helmikuu

Helmikuun aiheet ja kuvat olivat nekin jotenkin turvallisen sisustuspainotteisia. Pakkaset paukkuivat ja valon määrä oli uskomaton. Ja hei,  olipas nuo meidän vanhat matot jo kuluneita (eka kuva)!

Helmikuun luetuin postaus oli Kopioi tyyli – olohuone

Maaliskuu

Kevättä rinnassa! Maaliskuussa fiilisteltiin punaista niin huulissa kuin vaatteissakin ja katettiin pääsiäsipöytää usealla eri tavalla.

Maaliskuun luetuin postaus oli Salaisuuksia, skumpaa, pitsiä ja huulipunaa

Huhtikuu

Huhtikuun isoin juttu oli ehdottomasti toinen sija vuoden visuaalisin blogi -kisassa. Ehdokkuudesta edelleen iso iso kiitos teille! ♡ Huhtikuu toi myös kevään, parsat ja ensimmäiset orvokit.

Huhtikuun luetuin postaus oli Elämän keväät ja syksyt

Toukokuu

Luonto puhkesi kukkaan. Kuuma kesä alkoi jo toukokuussa ja tuon fillarikuva on päivältä jona istuttiin ystävän terassilla skumppaa juoden ja poljettiin kesäillassa. Ihana ikimuistoinen päivä sekin. Tehtiin paljon pihatöitä ja elämä oli jotenkin ihanan kepeää.

Toukokuun luetuin postaus oli Äiti ja tytär

Kesäkuu

Kesäkuussa blogi hiljeni ja hiljaisempi tahti jäikin oikeastaan pysyväksi. Otin jollakin tapaa blogista myös hiukan etäisyyttä ja halusin jäsennellä omia ajatuksiani. Ennen kaikkea halusin elää taltioimatta jokaista päivää ja se koitui onnistuneeksi valinnaksi.

Kesäkuun luetuin postaus oli Herkullinen perunasalaatti kesäpöytään

Vanhojen postausten selaaminen on aina jotenkin pysähdyttävää. Jokaista kuvaa ja tekstiä kohden on myös ihan omat muistonsa ja tunteensa, jotka ei välttämättä välity millään tavalla teille. Siellä kaiken takana on kuitenkin se ihan oikea ja eletty elämä. Mutta tätä vuotta 2018 on  jokseenkin ilo selailla. Toki sielläkin on niitä kuoppia, mutta myös niitä iloisia juttuja ja hetkiä joita on ihana muistella.

Heinäkuusta joulukuuhun sitten toisessa postauksessa. Nyt ruokaa ja lumitöitä!

Aurinkoa päiväänne! ♡


eräänlainen someähky

15.7.2018

Aina joskus, kuten tänäänkin, tulee sellainen fiilis, että ei ole mitään asiaa. Tänä kesänä se tunne on tullut useammin kuin koskaan. Tai oikeastaan se on ollut sellainen jatkuvasti häilyvä olotila kohta vuoden. Että miksi kirjoittaa blogia, kun ei ole mitään sanottavaa. Kun ne elämän parhaat hetket on niitä, jotka haluaa kuitenkin pitää itsellään. Kätkeä omiin muistoihin ja piilottaa muiden katseilta. Vaikka toisaalta tuntuu, että bloggaajan kai kuuluisi jakaa ihan kaikki. Julkisen ja yksityisen rajasta on tullut häilyvä, ja välillä koen paineita siitä, että olen aika tarkka sen yksityisen suhteen. Että kun olen vapaalla, olen vapaalla, ja se siitä. Että pitää voida tehdä asioita niinkin, ettei kaikkea tarvitse jakaa julkisesti. Ehkä se on sellainen pieni someähky. Mutta mulle ei vain ole luontevaa esitellä jokaista syömääni ateriaa, tai juoksemaani matkaa. Ja tykkään pussata ja halata yksityisesti. Tai vaikka julkisella paikalla, mutta yksityisesti. Ei blogissa, eikä henkilökohtaisessakaan somessa. Ja sitten se tuntuu ihan hassulta, koska kuitenkin blogi.

Jo jonkin aikaa mulla on ollut myös sellainen hassu lukko kirjoittamisen suhteen. Vuosi sitten tuntui, että kirjoitin sitten ilosta tai surusta, jollakulla oli siihen aina kärkevä mielipide. Että jonkun oli aina pakko saada sanoa ikävästi. Purkaa omaa pahaa oloaan ja turhautumistaan. Ja sama juttu jatkuu yhä.  Se on sellainen puuduttava tunne, kun joutuu ottamaan toisen ihmisen pahaa oloa harteilleen. Siihenkin väsyy. Eikä huonona päivänä auta yhtään, että joku kaataa oman kuppinsa sun niskaasi. Koska tottakai, ihan kuten kaikilla muillakin, myös mulla on niitä huonoja päiviä, kun oma elämä ahdistaa, oma kroppa ja naama tuntuu ihan kauheilta ja koko elämä jotenkin vain on ihan pyllystä. Meillä kaikilla on noita päiviä, mutta eihän siihen auta, että haukkuu muita. Tai että edes ajattelee muista pahaa. Päinvastoin, mä uskon, että negatiivisuus, kateus ja viha vievät jokaiselta energiaa. Varsinkin sitä hyvää energiaa. Sitä jota me jokainen tarvitaan, jotta jaksetaan rakastaa itseämme ja omaa elämäämme.

Mutta sitten mä olen myös ajatellut, että mun blogi on sellainen mun näköinen. Että riittää kun teen jutut niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kuvaan ja kirjoitan just sen verran kun tuntuu oikeelta. Että kyllä te lukijat sen ymmärrätte, että minäkin käyn vessassa, tyhjennän tiskikonetta, syön, pussaan ja halaan, itken ja nauran. Ilman, että mun tarvitsee niitä hetkiä kuvata tai reaaliajassa jakaa.  Että suurin osa kuitenkin ymmärtää, että tämä on sitä pintaa. Sitä, jonka alla on se ihan oikea elämä – ilot ja surut, läheisyys ja yksinäisyys. Että mä olen ihan tavallinen ihminen joka painii ihan tavallisten ongelmien kanssa, eikä mun harteille voi kipata ihan kaikkea pahaa oloa.

Nautitaan siis kesästä. Jokainen omalla tyylillään ja välittämättä siitä millainen jonkun toisen kesä tai loma on. Koska ihan varmasti sen kaikkein hienoimmankin kesäkuvan takana on ihan tavalliset ihmiset ja ihan tavalliset huolet ja murheet.

Me lähdetään nyt iltakävelylle. Juurikin tuolle varjoisalle kujalle, jossa edes hyttyset ei tällä kelillä viihdy.