>Tyhjästä nyhjäistyä. Tein olohuoneen ruokapöydälle asetelman periaatteella nyhjää tyhjästä.
Viime vuonna kirppikseltä löytämistäni lasipalloista maalasin osan trendikkään lilahtaviksi. Käytin vessan kaappiin jäänyttä kynsilakkaa. Joskus olen sellaisenkin erehtynyt ostamaan, vaikka en kynsiä koskaan lakkaa, enkä edes kynsiä oikestaan omista. Maalatessa, vai pitäisikö sanoa lakatessa, muistin, miksi kynsilakan käyttö on jäänyt. Hyi sitä hajua ja voi sitä odottelua! Mutta tulipahan tuotteelle kuitenkin käyttöä. Jälki ei ole kovin tasaista, sillä kerrosten kuivumisen odottelu oli turhauttavaa. Märkään lakkaanhan olisi voinut painella vaikka helmiä, tai koristella kuivunutta pintaa jollakin muulla tavalla. Tämä riitti minulle.
Kauniin kaksimetrisen kelottuneen karahkan pelastin ulkoa viime kesänä.
Pienet muotit ovat nekin kirppiksiltä löydettyjä. Laitoin niihin lämpökynttilät ilman metallikuppiaan, ja steariinin sulettua ja levittyä koko muotin leveydelle, lisäsin joukkoon hienonnettua kynttilänjämää. Näin paloaika pysyy pitkänä, eikä sydänlanka pala liian nopeasti.
Tähän asetelmaan olisi sopinut myös trendikäät sarvet, mutta niitä ei tähän hätään ollut. Oliskohan tämä nyt hiukan vähemmän perinteistä joulua?
Keittiössä on jo joululimput kohoamassa. Tänään ajattelin uskaltautua myös ulkoilemaan, paketti nenäliinoja taskuissani.

>Meillä keittiö on huoneista se jossa joulu näkyy konkreettisemmin. Tai sanotaanko perinteisimmällä tavalla. Täällä leivotaan piparit ja jouluherkut, valmistetaan jouluruuat ja lämmitetään glögit. Jos Joulu alkaa ahdistaa, keittiöstä voi aina kävellä pois. Tosin vielä ei ole alkanut.
Kadun puolelle ripustimme perinteiset valkoiset paperitähdet. T:llä on vahvoja tunteita tavallisia kynttelikköjä kohtaan, mutta nämä herra kelpuutti. Kivasti tähdet antavat kulkuvaloa myös pimeille öille.
Keittiön kruunuun olen ripustanut itsetehdyt koristeet. Vanhat muotit on kirpputoreilta, “kristallit” ja myrttilanka tiimarista. T porasi reiät.
Koska tonttuni taskuihin en odottanutkaan suurempia yllätyksiä ilmestyväksi, tungin ne täyteen pehmeitä sydämiä ja karamellikeppejä. Onpahan ainakin pulskan näköiset taskut!
Tällä viikolla keittiössä leijailee keitetyn lantun ja porkkanan tuoksu, ja paistuu perinteiset joululimput. Ja aivan varmasti taas uusi satsi pipareita! Laatikot pakastan valmiina “massana” ja kypsennän aattona, jotta saadaan kunnon tuoksut taloon. Maksalaatikon suhteen sain helpotuksen. Isäni teki sen valmiiksi myös meille – tänäkin vuonna. Jouluun kuuluu ehdottomasti kaikki tutut ja perinteiset maut. Kaikkea uutta voi kokeilla vuoden ympäri, mutta joulun pitää maistua aina samalta. Pidän perinteistä.

> Askel uuteen viikkoon. Vielä flunssaisena, mutta aikomuksena voittaa tauti. Tälle viikolle yritän sovittaa niin paljon asioita, kuin vain mahtuu. Tiedossa on joulujuhlaa, hammaslääkärikäyntiä, kampaajan treffaamista, joululeipomista ja ruokien valmistelua. Viime viikon saldoksi jäi joulahjojen hankinta, kenkien suutarilla käyttö ja yhdet joulujuhlat. Aikomuksena on siis petrata, jotta kaikki ei kasaannu itse jouluviikolle.
Lahjoja kääräisin viikonloppuna pakettiin sitä mukaa kuin jaksoin. Vauhti taisi olla paketti per kolme tuntia, mutta hoituuhan hommat hitaamminkin. Luonteeltani vain olen sellainen suitsait sukkelaan tyyppi, joten hidastaminen onnistuu vain pakon edessä.

Lahjat yritettiin tänä vuonna ostaa hiukan järkeä käyttäen. Koska itsetehtyjä lahjoja ei ole syntynyt, valitsimme pakettejen sisään mahdollisimman paljon kotimaisia käsitöitä ja suomalaisia tuotteita. Puhtaasti lelulahjoja en osaa lapsille ostaa, sillä pelkkä lelukauppaan meneminen aiheuttaa ylimääräistä sydämen tykytystä. Kuinka paljon lapsi oikesti tarvitsee värikästä muovia kehittyäkseen normaaliksi!?
Pehmeitä paketteja pakataan sinne, missä vaate on toivottu lahja. Periaatteena siis turhan välttäminen.
Ja, jos lahjan hankkiminen aikuiselle tuottaa ylitsepääsemätöntä päänvaivaa, ja tuntuu, että lahjan saajalla on jo melkenpä kaikkea, tilataan lahja täältä. Viime vuonna kokeiltiin, ja tänä jouluna useampikin paketti kääritään tätä kautta.

Vaan kylläpäs taas kelpaa tarpoa lumisissa maisemissa suutarin paikkaamissa saappaissa. Pitkää ikää toivon kavereilleni! Hurr… Pitäkäähän itsenne lämpiminä!

>Kiitos eilisistä tsempeistänne. Flunssa jyllää edelleen, mutta olo alkaa kohentua. Kaksi kunnolla nukuttua yötä takana (olen mennyt nukkumaan puoli yhdeksän aikaan), ja ainakin kuume tuntuu poistuneen.
Peiliin ei täällä ole kovin paljoa uskaltanut katsoa. Eilinen lookini kuulemma muistutti 80-luvun aerobickaaja; Punaiset pitkävartiset villasukat nilkoissa ikään kuin säärystimet, mustaa trikoota ja hehkeä sivuponnari, joka mahdollisti makaamisen. Ei siis mitään asukuvia tai mekkoja tänäänkään.
Kävipä jopa mielessä joulukalenterin keskeyttäminen, mutta tänään ajatukset on jo hiukan valoisammat. Eiköhän tämä tästä!
Pari kuvaa joulupakettiprojektista. Pakettikorteiksi kaulin pitsiliinan avulla askartelumassaa. Käyvätpä vaikka kuusenkoristeiksi varsinaisen käytön jälkeen. Lisää lahjoista ja paketoinneista ensi viikolla.
Nyt oikein mukavaa kolmatta (!) adventtia teille kaikille!

>Lahjat peittyy kääröihin.
Totuus on se, että kovin montaa lahjaa ei vielä ole edes hankittuna. Tänään ja huomenna yritän saada homman pois alta, mutta paketointia toki pitää alkaa suunnitella jo hyvissä ajoin, vaikka paketoitavista ei vielä ole tietoa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja sehän kelpaa minulle paremmin kuin hyvin!
Käärepaperina Ikean ympäristöystävällinen ja edullinen vaihtoehto kiiltäväpintaisille lahjapapereille; Eli piirustuspaperi. Nauhoina punasävyiset kangasnauhan pätkät. Ylijäämä ompeluksista pääsee kiertoon.

Kierrätystä on myös mekossa. Tämä on nimittäin Mekko Mykkyrä nro 2! Eli omin pikku kätösin tehty. Kangas on neljän euron löytö kirppikseltä. Siisti, puhdas ja iso pala tukevaa ja paksua velouria tarttui matkaani joskus viime talvena. Parilla eurolla ostin myös vanhan pitsikauluksen, joka valkaisun jälkeen päätyi koristamaan mekkoani. Lopputuloksena lähes ilmainen mekko. Ei ehkä ihan Katri Niskasta, mutta riittävä kotiäidin vaatekaappiin. Alla voi pitää teepparia joko pitkillä tai lyhyillä hioilla. Pehmeä, lämmin ja joustava. Mukava!

Kuvat eiliseltä, tänään täytyy hilpaista jouluostoksille. Don’t worry; Aion pukeutua johonkin taidokkaammin tuotettuun 🙂

>Possunpunaisissa tänään. Kolmas päivä sukkahousuissa, ja oikeastaan mukavalta tuntuu!
Piparkakkutalon kokosin keskiviikko iltana. Ja jälleen kerran; Kun itse tekee, saa sitä, mitä tulee!
Viime vuonna sokerikuorrute töttöröni pamahti talon päälle, ja tänä vuonna ajattelin oikaista ostamalla kaupasta valmiin kuorrutetuubin. No siitähän ei sitten tullut yhtään mitään. Paksua ja suttuista jälkeä vain. Onneksi nykyään on tarjolla hauskoja koristeita, joilla pahimmat kohdat saa piiloon. Ihan kiva mökki, kelpaa meille.
Kuvissa näkyy muuten, että meillä olisi hiukan listahommaakin taas työn alla. Kukakohan senkin hoitaa!?
Niin, ja tänään on veronpalautuksien maksupäivä. Onnea siis kaikille palautuksia saaville. Henkilökohtaisesti en koe kauheasti juhlimisen tarvetta 🙂

>Pidän kovasti käsillä tekemisestä ja näpertelystä, mutta joulukorttien suhteen olen ottanut uuden linjan; Meiltä postitetaan vain kuvakortteja. Uusi linjani taas on ihan yhtä vanha kuin lapseni. Niilon syntymän jälkeen en ole joulukortteja askarrellut. Ajattelin, että kiusataan sukulaisia muutama vuosi kuvakorteilla, ja askarrellaan sitten joskus, kun lapsi jaksaa siihen keskittyä ja asiasta innostua. Eli ei ihan vähään aikaan!

Myönnän, että joulukiireiden vähentämisen lisäksi valokuvakortteihin on toinenkin syy. Rehellisesti ja häpeilemättä, ihan vain äidillinen ylpeys. Sellaisia me äidit usein olemme. Lähes pakonomaisella tarmolla järjestelemme jälkikasvumme sohvalle tonttulakit päässään. Vaadimme kasvoille ilosta hymyä ja lisäämme tunnelmaa tontuilla ja muilla jouluun kuuluvilla lisämateriaaleilla.
Itsellänikin on selvä visio tämän vuoden korteista: Haluan Niilon ja Alman vierekkäin eamesiin, alle kauniin taljan, hiukan punaista tekstiiliä, kauniit vaatteet (neuletta ja samettia), tonttulakkia päähän ja hymyilevän lapsen. Ja onnistuuko visioni – ei varmasti!
Niilo tahrii vaatteensa ennen kuvaan ehtimistä. Sekä koira, että lapsi kieltäytyvät keinutuolissa istumisesta, tonttulakki ei tule kuuloonkaan. Ei silti vaikka äiti on sen itse ommellut vain ja ainoastaan mätsäämään kaikkeen muuhun kuvassa olevaan. Kukaan ei pysy paikallaan ja ikkunasta tuleva valo loppuu.
Pahimmassa tapauksessa lapsi ei enää koskaan suostu pitämään kyseisiä vaatteita. Äiti alkaa pohtia oliko syy tonttulakista kieltäytymiseen ehkä traumaa viime vuodesta.

Tänä vuonna Canon halusi auttaa projektiani. SELPHY CP 800 -kuvatulostimen avulla teen nyt kortit kotona valmiiksi asti. Pienellä ja simppelillä laitteella kuvat voi tulostaa joko suoraan kamerasta, USB muistilta tai vaikka kännykästä ilman tietokonetta. Mahdollista on kuitenkin tulostaa myös tietokoneelta käsiteltyjä ja muokattuja kuvatiedostoja, kuten omassa korttikokeilussani.

>Olen jumissa. Poljen paikallani. Olen jotenkin jämähtänyt, ja syytän siitä näitä kelejä!
Olen viikon märehtinyt ja murehtinut asioita, joille en yksin kertaisesti nyt voi yhtään mitään. Käytän energiani turhan pähkäilyyn ja odotan ihmeitä. Tai ainakin yhtä.
Kaiken tämän jurnutuksen sijaan voisin käyttää energiani siivoamalla vaikka vaatekaappini ja kaikki ne komerot, joiden avaaminen on jollakin tapaa aina riskipeliä tavaravyöryn vuoksi. Haaveilen tyhjistä kaapeistä, tyhjistä hyllyistä, mutta en tee asialle mitään. En halua luopua mistään. Ja sitten pähkäilen, miksi olen sellainen.
Liikaa aikaa? Ehkä. Silti tuntuu, että päivä loppuu samaan aikaan kuin alkaakin. Vai alkaako se ollenkaan. Aina on pimeää.
Sillä aikaa kun me sairastelimme, malttoi tammetkin heittää lehtensä alas. Haravoin eilen koko pihan. Hyvää hyötyliikuntaa, jonkinmoinen pakkohomma, tulee aina tehtyä. Illalla kävelin ikkunaan vain ihaillakseni kätteni työtä ja keksiäkseni, mihin suuret lehtikasat siirrän, kun kompostia ei vieläkään ole rakennettu. Ja kas; Kasat olivat poissa! Oliko se ihme, ehkä joulutonttu, tai yksinkertaisesti naapuri! Joku luki ajatukseni.
Kuuntelin eilen vielä sängyssä kaameaa syysmyräkkää. Vettä tuli kuin saavistaa ja tuuli paukutti peltikattoa. Kysyin T:ltä voiko talo lähetä lentoon. Ei kuulemma ollut täysin varma, mutta päätimme toivoa parasta. Ja tässä ollaan, katto yhä pään päällä.
Taas uusi päivä aikaa ajatella ja pohtia. Kokonainen päivä aikaa siivota vaatekaapi! Vaan otan kameran käteeni ja jämähdän tietokoneelle. Siivoan ehkä jo huomenna.

D.I.Y:
Jos et satu omistamaan kuviosahaa, tee lippunauha paksusta askarteluhuovasta (esim. Tiimarista).
Leikkaa itsellesi haluamasi mallinen kaava, ja piirrä sen avulla liput huopaan. Leikkaa terävillä saksilla. Piirrä risti maalikynällä molemmin puolin (askartelu- ja rautakaupat). Tee reikä ripustusnauhaa varten joko isolla terävällä neulalla, tai vasaralla ja piikillä. Pujota nauha neulan avulla lippuihin.
Voit tehdä samalla tavalla myös esim. Suomen lippuja itsenäisyyspäivää ajatellen.

>Meillä oli eilen pitkästä aikaa kaksi aikuista hoitamassa taloutta. Se tietenkin tarkoittaa sitä, että mulle itselleni jää hitunen omaa aikaa. Käytin minuuttini tarkasti harkiten; Pesin kylppäriä ja saunaa, imuroin oikein sydämeni kyllyydestä, pesin lakanapyykkiä ja ihan vain järjestelin paikkoja. Olen niitä ihmisiä, jotka nauttivat siivoamisesta, kunhan saavat tehdä sen kaikessa rauhassa.
Oma työpöytäni alkoi jo peittyä jouluompeluksista ja kaikesta muusta ideoinnista, joten viikkasin kankaat pinoon, järjestelin napit ja nauhat, sekä arkistoin hiukan ideoitani (eli työnsin ne piiloon pöytälaatikkoon).

Meillä on ihan älyttömän pimeää. Vaikka enpä tiedä paistaako aurinko tänään missään päin Suomea. Kuvaaminen on taas aika vaikeeta, ja tätä se nyt tulee olemaan seuraavat kuukaudet. Harmi etten voittanut lotossa. (Ja ihmekin se olisi ollut, kun en edes osaa lotota.) Joku ökykämera olis nyt aika ihana. (Mä muuten vihaan sanaa öky, enkä siksi lue mitään iltapaivälehtiä tai seiskoja. Hyi!) Ja radion kuuntelukin on aika lailla tervanjuontia tällä hetkellä, kun joka tuutista tulee sitä yhtä ja samaa aihetta. Alkaispa jo jouluradio, ja maailmaan tulisi rauha!

Just nyt en muista oliko mulla jotain asiaakin, kunhan vain halusin näyttää teille siistin pöytäni ikuistettuna. Taidan napata mukillisen glögiä ja lämmitellä viluisia sormiani.
Ai niin, T teki eilen  illalla yllätys vedon, ja soitti kiinteistövälittäjälle. Ja jotta oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus toteutuisi, pitää mun nyt vastapalvelukseksi saada tämä talo edustavaan kuntoon torstai iltapäivään mennessä. Huh!

Ja pikkumieskin sieltä jo heräsi. Pitää mennä!

>Olen pitkään haaveillut valavani joskus kynttilöitä, ja hyödyntäväni kaikki vanhat kynttilänpätkät sekä muutossa, ja muuten vain, katkeilleet kruunukynttilät. Jotenkin touhu on jäänyt, koska olen mieltänyt puuhan sotkuiseksi ja aikaa vieväksi. Tänään kehitin itselleni helpon ja nopean konstin.
Kesän aikana kaappiin kertyi silakka- ja sillipurkkeja, lettuhillopurkeista puhumattakaan. Kaapissa lojui vino pino rikkinäisiä, iloisen värisiä kynttilöitä. Vedin katkenneiden kruunukynttilöiden sydänlangat ulos ja kiinnitin päähän vanhasta lämpökynttilästä jääneen sydämenpohjan. Avasin reiän haarukan piikillä ja suljin pienillä metallipuristimilla.
Laitoin vettä pikkuiseen kattilaan ja nostin kattilan liedelle. Vesihauteeseen sujautin vanhan lasipurkin, johon olin pätkinyt kynttilät hiukan pikkuisemmiksi paloiksi. Kuumensin vettä pikkuhiljaa, matalalla lämmöllä, jotta lasipurkki ei poksahtaisi. Kun kynttilämassa oli sulaa, törkkäsin sydänlangan purkkiin, ja jätin pään veitsen varaan, jonka asetin lasipurkin suulle poikittain.
Näppärää ja siistiä. Ei tarvittu erillistä kynttilänsulatuskattilaa, ja pienenkin satsin voi helposti tehdä kerralla.
Kulmikkaaseen Saarioisten hillopurkkiin laitoin halvan Havin valkoisen pöytäkynttilän, ja sulatin sitä vesihauteessa. Nyt purkki näyttää siltä, kuin kynttilä olisi alkujaankin valettu sen sisään. Kaulalle kaunis nauha ja kansi päälle. Oiva pikkujouluvieminen!
Kun kynttiläpurkin kylkeen vielä askartelee itse kivan etiketin, on lahja tai tuliainen omaperäinen ja yksilöllinen.
Pienempiä kynttilänpätkiä, tai tuoksukynttilän loppuja, voi helposti sulatella vaikka lastenruokapurkkeihin.
Lankoani lainaten; Kun itse tekee, saa sitä mitä tulee!